JKL-visiitin kuulumisia ja muita mietteitä viikon varrelta

Hoksasin, etten ollut ehtinyt viikonlopun reissun jälkeen oikein kirjoitella kuulumisia, varsinkaan JKL-reissusta, joka osittain meni hieman plörinäksi erään perheenjäseneni jouduttua sairaalaan. No, kaikki nyt kunnossa ja ehdimmehän me ihan kivoja juttuja puuhastella, kuten käydä koko perhe Aalto Alvarissa uimassa – olin tietty aivan bossena vanhana Aalto Alvari-konkarina ja kerroin kaikki hyvät uimahallijutut, sekä kuinka kaikki pelaa. Haha! Ja vitsi, en ollut muistanut, että Aalto Alvari on NOIN kiva! Varsinkin ihan koko perheelle. Varsinkin porepuoli (ja ne onkalot) olivat pojan lemppareita, samoin liukumäet. Jos asuisin Jyväskylässä, kävisin tuolla lillumassa ainakin kolmesti viikossa ja menisin aina aaltoihin. (Ps. Hyvä kun pienenä oli aina se juttu, että kun tuli aalto-aika, niin kaikki suuntasivat aaltoaltaaseen ja huusivat ”aallot, aallot!” ja huomasin, että tätä ihan samaa tapahtuu yhä edelleen :D) Kreisiä, että tuo oli pienenä jyväskyläläisten ”perus-uimahalli”, nykyään kun saatetaan hurauttaa autolla jonnekin Malmin Uimahalliin, joka nyt ei aivan samalla tavalla täytä uintielämyksen kriteereitä ja Mäkelänrinne on ärsyttävän ruuhkainen AINA, hah.

Illalla kävin dinnerillä erään (ainakin) määräaikaisesti Jyväskykään muuttaneen ystäväpariskunnan kanssa. Kyselin teiltä ravintolavinkkejä Jyväskylään ja eniten ääniä saivat Pettola Lorenzo ja Nom. Koska poikkesimme päivällä uimahallista tullessa Sepässä thaibuffassa, oli valinta tuo Pettola Lorenzo, joka oli ihan jees. Pizza oli hyvää, mutta jälkiruoka jäi vähän kaivelemaan. Sunnuntaina hurautimmekin sitten takaisin Helsinkiin ja veimme samalla hauvan varahoitopaikkaan juurikin tuon yllättävän sairaalaepisodin vuoksi. Ja nämä kaksi taisivatkin olla ainoat kuvat JKL-reissulta. Pitää keväällä mennä sinne taas vähän pidemmäksi aikaa.

Ehkä arvaattekin, että olen ollut aivan innoissani näistä valoisista päivistä ja siitä, että on aivan kevätfiilis, vaikka vielä pari päivää ollaankin helmikuussa. Vietin eilen viimeistä työpäivääni konsulttina ja tulevien neljän viikon aikana pyrin ottamaan mahdollisimman rennosti, vaikka toki aivan pelkkää lomailua ei ole luvassa. Kerroinkin taannoin ehkä liittyneeni pitkän jahkailun jälkeen Ursan jäseneksi ja kävin tiistaina vihdoinkin hakemassa myös reissuun ostamani kiikarit ja tähtioppaan yötaivaan tarkkailuun. Tutkailen matkoilla aina tähtitaivasta ja linnunrataa, olen tehnyt tätä jo lapsesta saakka. Koskaan en ole kuitenkaan omistanut kiikareita tai kaukoputkea, joten nyt halusin viedä tämän taivasihmettelyni uudelle tasolle. Testasin jo illalla meidän pihassa ja kiikareillakin näkee esimerkiksi tähtiryhmiä aivan loistavasti! Kaukoputki olisi haaveena myöhemmin, nyt halusin ensisijaisesti tuommoisen kompaktin, joka on helppo kantaa mukana juuri reissuille.

Ja vähänkö fiilistelin kiikareita noutaessani Helsingin Observatoriota! Sen yhteydessä löytyy muuten myös museo, joka nousi ainakin omalle Helsinki-nähtävyys-listalleni ykköseksi. Tuolla observatoriossa onkin pitänyt käydä jo vuosia (Ursalaiset pääsee maksutta), itseasiassa koko viime syksy, muttei kertaakaan oikein tullut sopivia kelejä tämän ikuisen marraskuun aikana. Ja kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, haluan tästä taivasharrastuksesta juurikin minun ja naperon yhteisen jutun. Kävimme jo yhdessä tiistaina illalla kurkkimassa taivasta kiikareilla 🙂

Ja hei, tässäpä muuten se yli vuoden työstämäni ikuisuusprojekti, eli jämälanka-kaulaliina, jonka vihdoin sain valmiiksi! Tommi kutsuu tätä ryijyksi, mutta eihän siinä sitten 😀 Teen ohjetta blogiin heti kun ehdin!

Seuraavat postaukset onkin luvassa sitten reissusta! Jännää!

 

Palataan 💕

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.