Vihdoin perillä Aucklandissä! Pidin pienen IG-tauon reissun yhteydessä ja ajattelin kirjoitella reissukuulumisia ennemmin tänne blogin puolelle kunhan pääsemme perille. Meidän lähdöstä ja yleisesti reissusta ei tällä kertaa puuttunut pientä paniikkia. Olen yleensä äärimmäisen huolellinen valmisteluiden suhteen, mutta tällä kertaa aiheutti kentällä ensin paniikkia semmoinen pieni seikka kuin viisumi (NZeTA) Uuteen-Seelantiin. Reissatessamme tänne edellisen kerran vuosi takaperin kävin läpi viisumikäytännöt tarkasti ja tuolloin oli käytäntö, että tietyistä visa waiver-maista reissatessa ei tarvitse hakea erillistä viisumia ennakkoon, vaan se myönnetään esimerkiksi meille suomalaisille automaattisesti rajalla 3kk ajalle. Olin itseasiassa tutkinut tämänkin seikan uudelleen, mutta ilmeisesti ainoastaan tuon visa waiver-seikan suhteen (jolla listalla Suomi siis edelleen on) ja epähuomiossa en ollut bongannut, että Uuteen-Seelantiin on viime vuoden lopulla tullut käytäntöön elektroninen matkustuslupa, joka siis vastaa periaatteessa Yhdysvaltojen ESTA:a. Noh, kuulimme tästä tietysti kentän check-inissä ja lähdimme pienessä paniikissa täyttelemään NZeTa-hakemuksia panikoiden sitä, että lähtöselvitys sulkeutuu 15 min sisällä ja ehdimmekö yleisesti saada vahvistuksen matkustuslupaan. Ups.
Loppupeleissä tulivat vahvistukset noin kahdessa minuutissa ja kaikki oli onneksi ok, mutta huonomminkin olisi voinut käydä. Opetuksena itselleni? Vaikka olisitkin reissannut jonnekin aivan vastikään, tarkasta silti viisumiseikat kuntoon mahdollisten ylläreiden varalle. Ja aina olenkin näin tehnyt, mutta näköjään tämmöisiä sattuu 😀 Eli: Jos olet aikaisemmin matkustanut Uuteen-Seelantiin suomalaisena ennen viisumia, ei se enää onnistu, mutta NZeTa:n hakeminen netissä on todella helppoa ja vahvistuksen saa useimmiten hujauksessa. Ehkei kuitenkaan kannata jättää asiaa aivan näin viime tinkaan, heh. NZeTA kustansi 25 NZ dollaria per henkilö. Olin itseasiassa ajatellut tekeväni Uuden-Seelannin viisumiseikoista ihan erillisen postauksensa, koska itse reilu vuosi takaperin itse tätä tutkiessani totesin, että asiaa googletellaan suomeksi paljon. Ehkäpä tämä siis ajoi samalla senkin asian.
Koskaan aikaisemmin ei ole tullut muuten noin kiire ehtiä gatelle ja ehdimme jo panikoida, että myöhästymmekö tämän kaiken härdellin kruunaukseksi vielä lennoltakin. Ps. Helsinki-Vantaan uusi kaukoterminaali on ihan valtava! En ollut hetkeen lentänyt sieltä ja olin aivan ihmeissäni tuosta laajennuksesta ja siitä, kuinka suuret etäisyydet Hki-Vantaalla on nykyään kävellen. Lensimme Qatarilla ensin Dohaan 6h ja vaikka en noin yleisesti ole juurikaan panikoinut koronaviruksesta, iski tuolla lennolla pieni jännitys asian suhteen. Kuulimme matkustamohenkilökunnan juttelevan keskenään hieman huolestuneena eräästä kuumeisesta aasialaisen perheen matkustajasta 4 penkkiriviä edessämme ja tietysti lähdimme oman elämämme salapoliiseina tutkimaan tilannetta. Matkustamohenkilökunnan esimies kävi ilmeisesti ottamassa matkustajalta jonkin sylkinäytteen, kyselemässä useaan otteeseen tilannetta ja kuulimme lentoemäntien toistamiseen juttelevan asiasta keskenään (tulin siis vessasta ja nämä juttelivat käytävällä niin, etteivät ensin huomanneet minua).
Toinen oli selvästi hieman huolestunut, toinen taas lähinnä naureskeli ja sanoi, että ei tässä mitään. Kysyin jopa tilannetta tästä (juuri siltä hieman huolestuneelta lentoemännältä), joka selvästi meni tästä hieman paniikkiin ja selitti jotain, että kyllä, matkustaja on kuumeinen ja asiasta on raportoitu heillä jonnekin eteenpäin. Noh, mekin hieman jännitimme usean tunnin ajan, että mikäköhän tässä on tilanne ja spekuloin lähinnä sitä, että miten lentoyhtiö mahtaisi toimia koronaepäily-tilanteessa? Asiasta ei luultavasti kerrottaisi koneen matkustajille paniikin välttämiseksi, mutta entäs sitten laskeuduttua? Ehdimme jo miettiä pahinta skenaariota, jossa olisimme jossain Qatarin hotellihuoneessa karanteenissa 2 viikkoa ilman minkäänlaista kompensaatiota vakuutusyhtiöltä. Siinä vaiheessa olisi kyllä ottanut päähän 😀
Ps. Ruoat ovat Qatar Airwaysillä ehkä parhaimmat ikinä!
Lopputulema oli siis se, että nämä matkustajat (kuumeinen oli lopulta siis lapsi) pääsivät lähtemään koneesta aivan normaalisti meidän muiden kanssa, eli kyseessä oli luultavammin väärä hälytys, vaikka hieman kyllä jännitti. Kolmen tunnin välilasku Dohassa meni ihan hyvin, vaikka vaihto keskellä yötä ensin hieman mietityttikin. Poika nukkui pienet tirsat (eli päivällä skipatut päiväunet) ensimmäisellä lennolla, joka varmasti auttoi asiaa. Oikeastaan koko tuo reilun 16h lento meni aivan erinomaisesti, vaikka olihan se lentona äärimmäisen pitkä 😀 Nukahdimme kaikki aika nopeasti nousun jälkeen, vaikka olinkin suunnitellut valvovani edes muutaman tunnin. Loppupeleissä nukuimme koko porukka ehkä noin 5h, jonka jälkeen lennosta oli jäljellä ”vain” noin kymmenisen tuntia.
Pari viime kertaa olen suhtautunut Qatariin hieman ristiriitaisesti palvelun suhteen, mutta tällä kertaa sujui kaikki erinomaisesti ja erityisesti lapset huomioitiin paremmin kuin ehkä koskaan aiemmin lennolla. Poika sai viihdykkeeksi puuhapussin ja ateriat tarjoiltiin aina ensimmäisenä nuorille matkustajille. Vinkkini! Jos suunnitteilla on kaukomatka lapsen kanssa ja valittavana on reitti Qatarilla, suosittelen lämpimästi valitsemaan sen. Se mikä ehkä jäi ihmetyttämään, oli että tuolla megapitkällä lennolla tarjottiin vain kaksi ateriaa ja muut syömiset tuossa välissä olivat lähinnä snacksejä, poppareita, keksejä ja kaikkea tätä kategoriaa, vaikka itse (toki yölennolla) olisin ennemmin syönyt kolme kunnon ateriaa ja vähemmän noita pikkuherkkuja ja ”leffasnacksejä”. Itsehän kulutin lennolla aikaa kuuntelemalla varmaan yli 10 true crime-podcastjaksoa, haha.
Nyt on päällä pienet jetlagit päällä ja jatkan muista jutuista seuraavalla kerralla, ettei tästä postauksesta tule aivan megapitkää 🙂
Juuri nyt näpyttelen tätä postausta kentällä ja suunta kohti Rarotongaa!
