Mielen päällä juuri nyt: Kokeilisinko downshiftaamista?

Ajatuksenani oli jo alkuvuodesta ennen tätä kaikkea koronahärdelliä kirjoittaa ajatuksiani downshiftaamisesta. Mitä mieltä ja voisinko kokeilla sitä? Kieltämättä ajatus tästä on hautonut mielessäni jo pidemmän aikaa ja varmasti ainakin jossain määrin tullut rivien välistä esille myös teille muista postauksistani. Toisaalta olen jo pidempään noudattanutkin joitakin downshiftaamisen oppeja näin yrittäjämielessä, joten käsite noin yleisesti on itselleni tuttu jo pidemmältä ajalta. Tänään siis pitkästä aikaa vuorossa työelämään ja uraan liittyviä mietteitä.

Teille, joille downshiftaamisen mielenkiintoinen käsite ei ole tuttu, tarkoittaa tämä viime vuosina (aivan syystäkin, heh) yhä vain yleistynyt käsite kiteytettynä elämänlaadun parantamista työntekoa ja siinä samassa myös kulutusta vähentämällä. Ideologia downshiftaamisen takana on pyrkimys mielekkääseen elämään myös työn saralla ja uskomus siitä, että työn ja vapaa-ajan tasapaino heijastuvat hyvinvoinnin myötä oman elämän lisäksi myös yhteiskuntaan asenteen levitessä. Itse näen käsitteen downshiftaamisesta itse työmäärän vähentämisen lisäksi  ehdottomasti myös työhön liittyvän kiireen tai stressitason vähentämisenä, kukapa nyt ei nykypäivänä kokisi ajatusta edes vähän houkuttelevaksi? Aatteen vastustajia löytyy varmasti myös sankoin joukoin ja tottahan se on, että maailma varmasti pysähtyisi kaikkien ryhtyessä downshiftaamaan, mutta kuitenkin.

Kuluneen puolen vuoden aikana olen suhtautunut hieman ristiriitaisin fiiliksin yrittäjyyteen ja työelämään noin muutenkin. Mielessä on pyörinyt vahvasti kysymys siitä, että mitä oikeasti haluan tehdä ja millainen työ on se, johon haluan käyttää valtaosan hereilläoloajastani? Viimeistään tämä poikkeustila on saanut luultavasti yhä useamman meistä heräämään ajatukseen siitä, että elämme maailmassa, jossa kaikki on mahdollista ja huomista on mahdoton ennustaa. Uskon ja toivon myös, että tilanne on saanut yhä useamman miettimään myös arjen prioriteetteja, hölläämään kiirettä ja herättelemään ajatusta siitä, mikä elämässä oikeasti on tärkeää tai tärkeintä. Kiire, epämieluisa työ, jatkuva henkinen ”poissaolo” ja yleisesti tämä ”stressiyhteiskunta”. Onko raha ja iso palkkapussi tosissaan pitkässä juoksussa kaiken tämän arvoista?

Hassua sinänsä, että vaikka itse aikanaan olin juuri se palkkapussi edellä-ajattelija, huomaan nykyään toteavani yhä useammin, että ihminen pärjää loppupeleissä melko pienellä jos vain niin haluaa. Oikeastaan, ajatus pienemmästä palkasta, mutta vähemmän stressaavasta työstä on pyörinyt viimeisten parin vuoden aikana mielessäni yhä vain kiihtyvään tahtiin. Olen myös todennut, että ala ratkaisee tässä paljon. Sen jälkeen kun siirryin rahoitusalalta markkinoinnin pariin, olen huomannut selkeän eron työstressin määrässä ja siinä, kuinka työ helposti hiipii yöuniin saakka.

Täytyy tehdä tähän väliin pieni välihuomio, jonka tein tässä alkuvuodesta: Viimeisen vajaan vuoden aikana en ole oikeastaan arjen pakollisten menojen, kuten ruoan, asumisen ja muiden kiinteiden kulujen lisäksi käyttänyt rahaa oikeastaan mihinkään muuhun, kuin matkusteluun ja matkakassan säästämiseen. Havahduin reissussa siihen, etten ostanut reissusta yhtään mitään uusien flip flopien lisäksi (okei ja tuon kuvien Raglan-hupparin lapselle!), jotka nekin ostin pakon edestä Aitutakilla hajonneen, vuodesta 2011 uskollisesti palvelleiden Havaianasien tilalle. Selvästi tietynlainen menojen orientoiminen niihin itselleen tärkeisiin kohteisiin ajatustasolla siis toimii!

Oikeastaan juuri säästäminen on ollut se asia, joka on saanut myös turhat menot minimiin. Joinain kuukausina olen saanut laitettua jopa vajaat pari tonnia sivuun matkakassaan, joka on toiminut samalla myös jonkinlaisena ”pakottimena” miettiä menojaan entistä tarkempaan ja samassa on jotenkin myös unohtanut kaikki ne enemmän tai vähemmän turhat kohteet, joihin rahaa voisi käyttää. Ja mitäs tuumaan kaiken tämän ”vähäisen kulutuksen” ajan jälkeen? En ainakaan koe, että olisin ainakaan jäänyt mistään paitsi. Oikeastaan, voisin kiteyttää asian ehkä niin, että nykyään haaveilen 99% ajasta elämyksistä, en aineellisista asioista. Tottakai monet elämykset, kuten matkailu, vaativat suuriakin summia rahaa, mutta ymmärrätte ehkä mitä ajan takaa. Itse henkilökohtaisesti säästän nykyään ennemmin siihen, että pääsen haaveilun jälkeen näkemään niitä Tyynenmeren saaria tai Suomen Lappia, kuin että ostaisin joka kuukausi uutta tavaraa, joka tuottaa onnen tunteita noin minuutiksi.

Harmittelin maaliskuun alussa sivusuun mennyttä lentoemäntä-hakua, mutta seurattuani koko tätä tilannetta on ollut tietysti myöhemmin selvää, etten tosiaan ole ollut ainoa, joka tilannetta on harmitellut, koska koko ilmailuala on parhaillaan todellisessa kriisissä. Se mitä olen jo pidemmän aikaa miettinyt on ollut paluu työhön, joka tuottaisi mahdollisimman vähän stressiä, eikä veisi yöunia. Työ, joka tehtäisiin työpaikalla ja joka jäisi sinne. Ehkä tämä avaa myös sitä, miksi koin lentoemäntä-haaveen erityisen houkuttelevana juuri tässä hetkessä, vaikkei työ toki vähiten kuormittavasta päästä olekaan. Eniten haaveilen tällä hetkellä siis kenties jostain aivan tavallisesta työstä ilman megalomaanisia vastuita tai ylitöitä. Semmoisesta, joka olisi toki kivaa, takaisi peruskivan toimeentulon, muttei mitään leveää luksuselämää. Työstä, joka ei liittyisi mahdollisesti millään tapaa someen. Jotain suhteellisen ”tavallista” toimistohommaa noin esimerkiksi. Kuulostaako tämä hullulta?

Ajatuksella on myös tietysti kääntöpuolensa, joka itseänikin mietityttää. Naisten ollessa jo nyt työmarkkinoilla pienimuotoisessa alakynnessä esimerkiksi palkkojen suhteen, voisiko naisten downshiftaamisen aalto olla vain karhunpalvelus naisten työmarkkinoille ja vahvistaa olettamusta siitä, että naiset tyytyvät pienempään tulotasoon ja alemman vaatimustason töihin? Voiko downshiftaus siis pysäyttää uraputken lopullisesti ja olla pitkässä juoksussa vain haitaksi, sekä yksilölle, että meille kaikille? Yksilöllä on tietysti vapaus tehdä elämänsä ja uransa suhteen. Vaikka jokaisen tulisi ensisijaisesti ajatella sitä juuri itselleen parasta polkua, mietityttää muiden suhtautuminen toki vähän. Kuka nyt vapaaehtoisesti muka downgreidaisi työtään tai ”elämäänsä”? Ja juuri se ehkä onkin ainakin omassa mielessäni koko homman ydin. Kysymys kun ei ole ”elämänsä” downgreidaamisesta, vaan oikeastaan aivan päinvastoin. Suomessa uraan keskittyminen ja sillä eteneminen ovat perusolettamuksia, joista poikkeavia pidetään edelleen vähintään outoina. Kuka nyt muka ei haluaisi edetä ylöspäin vaativampiin tehtäviin niin korkealle kuin se on mahdollista? Noh, täytyy myöntää, etten juuri tällä hetkellä en minä ainakaan.

Tavoitteeni tälle vuodelle onkin miettiä itselleni uutta urasuunnitelmaa. Jotenkin olen kokenut juuri tämän hetken ja oikeastaan hieman hullunkurisesti myös koko koronahärdellin varsin oivalliseksi ajankohdaksi kaikelle tälle. Ajatus kokoaikaiseen vakkarityöhön paluusta hieman mietityttää juuri tässä hetkessä ja olenkin ensimmäisiä kertoja ikinä kokenut, että jokin määräaikainen tehtävä voisi olla täydellinen vaihtoehto tähän hetkeen ja tulevan tuumailuun, koska se jättäisi jollain tapaa jatkon optioksi 🙂 Olen jonkin aikaa miettinyt myös paluuta opiskelemaan ja itseasiassa saanut jopa varmuuden siitä, mitä haluaisin opiskella ja mahdollisesti jatkossa edetä urapolulla. En kuitenkaan vielä tässä hetkessä halua asettaa liikoja odotuksia asialle, joten saapi nähdä. 

 

Mitä ajatuksia downshiftaaminen herättää teissä?

 

Onko joku teistä harkinnut kokeilevansa?

 

 

6 Replies to “Mielen päällä juuri nyt: Kokeilisinko downshiftaamista?”

  1. Itsellä aivan samankaltaisia ajatuksia. Olen pienen tytön äiti ja hoitovapaalla kotona. Mies tekee 30h työviikkoa kaupanalalla. Pienillä tuloilla pärjää mainiosti kun on pienet menotkin. Aion olla hoitovapaalla, (ollaan vuoroteltu) kunnes lapsi 3v. Ja senkään jälkeen en palaa tekemään normaalia 5 päiväistä työviikkoa. Arvostan enemmän vapaa-aikaa perheen kanssa kuin rahaa ja materiaa. Tällä hetkellä teen toisinaan muutaman työkeikan ja se sopii mulle oikein hyvin.

    1. Kiva kuulla, että samoja ajatuksia pyörii muillakin! Hoitovapaa on kyllä mainio hetki ottaa pientä etäisyyttä työelämästä ja miettiä asioita uusiksi. Mua on vähän jopa harmittanut, etten käyttänyt koko hoitovapaata 🙂 Ja ehdottomasti, ennemmin vapaa-aika perheen kanssa!

  2. Yhdyn kyllä täysin ajatuksiisi. Monesti hoetaan, että esim työelämässä pitää uskaltaa astua oma mukavuusalueen ulkopuolelle yms. Mutta, jos mahdollista, eikö olisikin ihanaa tehdä työtä, josta ihan aidosti nauttii ilman jatkuvaa stressaamista ja tarvetta suorittaa enemmän ja paremmin. On eri asia kehittyä hyväksi työssään kuin jatkuvasti stressta epämukavuusalueella. Itse olen usein ajelehtinut ja tarttunut työtilaisuuksiin niiden tullessa eteen ja sen seurauksena teen nyt tohtoriopintojani. Eli ei downshiftaaminen aina tarkoita luopumista. Nyt oma aikatauluni on joustava ja saan viettää paljon aikaa lapseni kanssa samalla kun kehitän omaa osaamistani. Elämä on usein sellaista kuin siitä itse luo, se on tärkeää muistaa.

    Minä en ole aikoihin ostanut itselleni uusia vaatteita, koska kivoja on jo kaappi täynnä ja nautin siitä, kun löydän jotan ihanaa käytettynä. On myös ihanaa, kun joka pakkka ei täyty uudella roinalla. Koska aika roinaahan sitä usein tulee ostettua eikä niinkään tarpeeseen. Raha säästyminen alkaa äkkiä motivoida enkä oikeasti kaipaa jatkuvaa ostelua. Kuluttaiminen ei ole itseisarvo vaan tärkeintä on, että rahaa on oikeasti tarpeellisiin asioihin.

    1. Kiitos mielenkiintoisista mietteistäsi ja kiva kun kommentoit! Yhdyn täysin tuohon pointtiisi, minua myös rassaa tuo epämukavuusalueelle kannustaminen. Toki on varmasti hyvä tehdä sitä ajoittain, mutta en taas itse koe kovinkaan mielekkäänä sitä, että viettäisin 40h viikossa epämukavuusalueella tehden jotain, mikä pahimmassa tapauksessa ahdistaa, JOS siis voisin valita muutoinkin 🙂 Sinun tämänhetkinen tilanne kuulostaa loistavalta! Ihana kuulla, että olet löytänyt tasapainon, joka palvelee omaa elämäntilannetta. Ja olet ehdottoman oikeassa, että elämä on sitä, miksi sen itse tekee!

  3. Samanlaisia ajatuksia osittain myös täällä. Olen jo viiden vuoden ajan osittain tietämättäni downshiftannut työelämäni kanssa. Olen tehnyt mielekästä myyntityötä toimistossa, jossa palkka on aivan mainio, ja en ole ikinä tuonut töitä kotiin, saatika tehnyt töitä 8-16 ulkopuolella. Tästä syystä en ole missään vaiheessa halunnut vaihtaa niihin haastavampiin töihin tai esimiestehtäviin, joissa myös palkkani todennököisesti laskisi. Olen erinomaisen tyytyväinen näin, vaikka ajoittain kyselyjä saankin, kuinka jaksan tehdä samaa työtä vuodesta toiseen. Jos ihmiset tietäisivät kuinka mielekästä työ on, ja millä palkalla, en usko että ihmettelyä olisi enää lainkaan 🙂

    Tykkään tehdä töitä, ja säästän jotta voin täysin riskittömästi tulevaisuudessa downshiftata itseni ja perheeni 3kk ajaksi joka talvi kaukomaille. Meillä on nyt jo tulevalle talvelle kuukauden irtiotto suunnitteilla. Materialistinen haave minulta tosin löytyy yhä myös, talon ostaminen!

    Puhuit tuossa haaveilevasi jopa aivan tavallisesta toimistotyöstä, ja en voi kuin suositella. Ja jos haluat mukavan ja stressittömän työn lisäksi vielä mukavan tilipussin, suosittelen hakeutumaan tehtävään jossa on asiakaspalvelutyön lisäksi mukana myös myyntiä tulospalkalla 🙂
    Kiinnostavaa olisi muuten myös kuulla sinun opiskeluhaku -haaveista jossain kohtaa enemmän, minullakin suunnitteilla mahdolliset opinnot tulevaisuudessa.

    1. Kiva kuulla sinun mietteitäsi tästä Senja! Sun työ kuulostaa ihanalta! 😀 Mä olen tehnyt myyntiä työuran varrella niin paljon, että olen jopa päättänyt, etten enää ikinä lähde myyntihommaan, mutta sekin tietty varmasti paljon riippuu siitä millainen myynti on kyseessä. Minulla ainoa asia, joka on estellyt downshiftaamista tähän saakka on ollut juuri tuo samainen säästämis-aspekti, joka tässä nytkin hieman mietityttää. Olisi ahdistava ajatus, ettei enää saisi rahaa säästöön, vaikka työ ja elämä noin muuten olisikin mielekästä, mutta ehkä tässä vain tarvitsee miettiä prioriteetteja! Voin kirjoitella opiskelumietteistä myöhemmin kun suunnitelmat hieman etenevät! 🙂

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *