Enemmän tai vähemmän hulluja haaveita – juttuja bucket listillä juuri nyt

Olen aikaisemmin kirjoittanut paljon unelmistani ja siitä, kuinka pyrin parhaani mukaan tavoittelemaan elämässä juuri niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä ja joista haaveilen. Vaikka tulevaisuuden suunnittelu ja unelmointi ehkä tuntuvat tässä maailman tilanteessa oudolta tai jopa mahdottomalta, haluan ainakin itse yrittää orientoida mieltäni ”aikaan poikkeustilan jälkeen” sen sijaan, että antaisin aivan ylitsepääsemättömälle ahdistukselle valtaa, vaikka se jossain määrin alkaa olla jo joku perusolettamus näiden kuluneiden viikkojen jälkeen. Ainakin omalla kohdalla luovat pienet tavoitteet tai haaveet tulevasta myös toivoa siitä, mitä ehkä tapahtuu ”sitten joskus” 🙂 Jossei muuta, niin on ainakin viettänyt aikaa tuumaillen ehkä jopa hieman hulluja juttuja, joita joskus kenties haluaisi toteuttaa.

Ette varmasti ole välttyneet Tyynenmeren saarhyppely ja island life-haaveiltani, viime syksynä mainitsin myös lapsuuden haaveestani kirjoittaa joskus kirja. Listasin tähän postaukseen pieniä ja suuria, lyhyen sekä pitkän aikavälin haaveita, joita minulla on. Oikeastaan oli tarkoitus julkaista postaus jo helmikuussa ennen tätä kaikkea härdelliä, kunnes tämä sitten taas perinteisesti jäi jumittelemaan jonnekin tuonne luonnosten sekamelskaan. Tänään listasin siis muutamia suuria tai pieniä bucket list-juttuja tulevaan.

Haluaisin tehdä vapaaehtoistyötä jossain päin maailmaa. Tämä on ollut mielessäni jo pidemmän aikaa ja olenkin yrittänyt pohtia, että minkälainen vapaaehtoistyö voisi olla minua varten. Kriisialueelle toki auttamisen puolesta haluaisin, mutta toisaalta pelkään, että se olisi liian rankka kokemus, varsinkin kun ei ole minkään sortin kokemusta hoito- tai auttamistyöstä, edes kriisialueiden ulkopuolella. Viime vuoden lopulla bongasinkin aivan sattumalta erään luontoaiheisen apujärjestön, joka ajaa asiaa, joka itseäni ehdottomasti kiinnostaa eniten: Korallien hoitaminen ja pelastaminen! Meinasin jo heti ilmoittautua vapaaehtoiseksi 😀 Olen jo aikaisemmin miettinyt vuosia, että haluaisin auttaa mm. luonnonrantojen puhtaanapidossa merivirtojen tuomien muovijätteiden siivoamisessa. Ajatus siitä, että avustani olisi jotain hyötyä tai hyvä tarkoitus, on jotenkin ihana, heh. Ja ellen olisi perheellinen, olisin kyllä jo ajat sitten pakannut kamani ja heittäytynyt saarielämään!

Ps. Vaikka usein ajattelen, ettei saisi elämässä harmitella niitä asioita, joita on jättänyt tekemättä tai tehnyt, mutta erästä asiaa olen harmitellut jo vuosia. Nimittäin sitä, etten hakenut lukion jälkeen lukemaan maantiedettä! Aine oli lukiossa suosikkini ja kirjoitin siitä E:n, joten mantsan opiskelut olisivat olleet jotenkin luonnollinen jatkumo varsinkin kun olen oikeasti todellinen maantiedenörtti 😀

Toivoisin eniten sitä, että saisin käyttööni kokonaisen kuukauden, jonka aikana saisin tehdä aivan mitä haluan ja mennä mihin tahansa haluan. Muutama viikko ilman yhtäkään palaveria, deadlinea, arjen päivittäistä suorittamista ja turhaa stressiä. Saisiko tämmöisen edes kerran kymmenessä vuodessa? Olen jo pitkään unelmoinut siitä, että kerrankin olisi edessä tilanne, jolloin olisi mahdollisuus tehdä jotain kirjaimellisesti extempore ilman viikkojen tai kuukausien suunnittelua. Perheellisenähän tämä on vielä aivan mahdoton yhtälö. Mutta oikeasti, te joille tämä on mahdollista, olette niin onnekkaita. Itseasiassa olen jo liian pitkään toivonut, että jostain ilmaantuisi edes yksi kokonainen viikko ilman mitään buukkauksia, että voisi tehdä jotain radikaalia ja lähteä vaikka viikoksi Lappiin ihmettelemään. Edit: Nyt koronan aikanahan tämä konkretisoituu puoliksi. Ainoa vaan, ettei oikein voi lähteä mihinkään 😀

Jos joskus muuttaisimme ulkomaille, haluaisin pistää pystyyn jonkinlaisen Bed & Breakfast-majoituksen. En ole koskaan aikaisemmin oikeastaan haaveillut minkään sortin majoitustoiminnasta, mutta vasta tässä lähivuosina alkanut tuumailla, että idea voisi oikeastaan olla aika kiva! Majoituksen oheen voisi kehitellä jotain kivaa toimintaa, kuten järjestää vaikkapa surffireissuja ja kyhätä ohessa käsitöitä, heh.

Yksi unelmistani on joskus asua niin, että pääsisin omalta pihalta suoraan metsään. (Okei tai rannalle!!) Ja siis kunnon metsään, enkä pienelle metsäpläntille, jonka vierestä kulkee motari. Monelle pienemmissä kaupungeissa asuville suomalaisille tämä on varmasti todellisuutta ja täysin normaali juttu, mutta pitkään Helsingissä asuneena on jotenkin täysin vieraantunut moisesta käsitteestä, vaikka tietysti täältäkin löytyy luontoa. Olen itsekin asunut nuorempana lähellä metsää Jyväskylässä, mutten kuitenkaan niin ”metsässä”, että sinne ihan lähtisi retkeilemään tai olisi täysin erossa liikenteen melusta. Ehkä tähän liittymätön toinen asumiseen liittyvä seikka on, että haluaisin joskus oman oikean työhuoneen, enkä pelkkää työnurkkausta, jonka voisin sitten sisustaa omanlaisekseni.

Yksi bonus-unelma olisi joskus kokeilla, miltä tuntuu elää ns. omavaraisena  (eli siis aka ”haaksirikkoutuneena” :D) pienellä saarella Tyynellämerellä. Voisin ainakin kuvitella, että tämmöisiä kreisejä elämys-retreateja ehkä järjestettäisiin jossain maksusta! Olisi aika siisti kokemus kokeilla jonkun johdolla selviytymistaitoja vaikka viikon (tai edes viikonlopun) ajan, haha. Kuulostaako oudolta? 😀

 

Mitä lyhyen ja pitkän aikavälin haaveita teillä on? 🌴

 

Entä mitä tekisitte jos saisitte kuukauden (tai edes viikon) käytettäväksi miten haluatte?

 

 

2 Replies to “Enemmän tai vähemmän hulluja haaveita – juttuja bucket listillä juuri nyt”

  1. Kiitos inspiroivasta blogipostauksestasi. Itse asun metsän keskellä ja lähikauppaan on 8km matka. Se ei ole pitkä matka mutta ei sitä huvikseen lähde ajelemaan vaan kauppaostokset hoidetaan pääsääntöisesti töistä tullessa. Hauska oli lukea sun blogista kohta haave asua metsän tai järven rannalla. Itse taas haaveilen asuvani kaupungissa jossa olisi pieni kahvila ja kauppa ihan vieressä niin että voisi käydä kaffella tai kaupassa vaikka kesken siivouksen ilman että se vie tuntia sun päivästä. Maalla asumisen hyvä ja huono puoli on pimeys. Pimeällä ei ole kiva lähteä pyörä tai kävelylenkille siksi olisi ihana asua kaupungissa kun siellä on talviaikaan valoa mutta siellä ei näe kaikkia niitä miljoonia tähtiä taivaalla pakkasyönä. Tai aamuyöllä koiraa ulkoiluttaessa kuutamon valossa voi ihastella tähdenlentoja, niitä ei kaupungin valoissa näy.
    Itsellä pitkänajan haaveena on joko ostaa tai vuokrata matkailuauto ja matkustella ensin perheen kanssa pitkin Suomea. Poiketa Norjaan lofooteille ja huristella mahdollisesti joskus Italiaan tai Espanjaan omalla matkailuautolla. Lyhyen tähtäimen haaveena on hankkia sup- lauta tulevan kesän tylsyyttä kadottamaan ja mahdollisesti aloittaa bloggaaminen. Mutta nämä ovat vielä vain haaveita.

    Kiitos ihanista blogikirjoituksista. Jatkan nyt niiden lukemista!

    1. Olet ihan oikeassa, puolensa varmasti molemmalla vaihtoehdolla! 🙂 Ihana kuulla muiden haaveita, kiitos kun jaoit! Tuo matkailuautolla reissaaminen Suomessa onkin ollut omallakin listallani jo pitkään <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *