Maantiedettä ja vilppiä valintakokeessa

Huhhei! Kolmen kuukauden luku-uurastus on nyt nimittäin ainakin osittain ohi. Osallistuin eilen tosiaan maantieteen valintakokeeseen, joka nosti melkoisesti ristiriitaisia tunteita – kuten nyt nämä koko kevään poikkeukselliset valintakoejärjestelyt yleisestikin. Mietin, että olisin kirjoittanut aiheesta jo eilen, mutta kävin koko loppupäivän ylikierroksilla, enkä oikein saanut koottua ajatuksiani tästä mitenkään järkevästi. Valintakokeiden järjettömyydestä ja muusta nimittäin. Näin alkuun täytyy todeta, että kertakaikkiaan maailman huonoin sauma saada päähänsä minkäänlaisia opiskeluhaaveita on tänä keväänä. Mikä tuuri siis! Valtaosa yhteishaun valinnoista on tehty todistusvalinnan kautta ja valintakokeet päädyttiin järjestämään perinteisen menetelmän sijaan etänä. Tämä taas on tuonut mukanaan keskustelua erityisesti siitä, kuinka valintakokeiden vilppiä voidaan valvoa etänä tapahtuvassa kokeessa (=kokemukseni mukaan ei mitenkään) ja kuinka todistusvalinta asettaa huonompaan asemaan ne hakijat, jotka eivät välttämättä yo-arvosanojen perusteella sijoitu muutaman parhaimman prosentin sisälle.

Mielestäni perinteinen valintakoe, jossa testataan hakijan kykyä omaksua ja soveltaa valintakoemateriaalien tietoa, yhdistettynä yo-arvosanojen pisteytykseen on toimiva ja reilu tapa tehdä opiskelijavalintoja. Harmi vaan, ettei hakijoiden osaamista päästy tänä keväänä testaamaan perinteisin keinoin. Olen itse kirjoittanut suunnilleen M:n paperit (maantieteen ainereaali E), enkä odottanutkaan pääseväni todistusväylän kautta sisään, mutta pidin hakiessani kuitenkin realistisena tulla valituksi valintakokeen pisteillä ahkeran lukemisen ja korkean motivaation avulla. Toki tiedostan, ettei tilanne ole ollut helppo korkeakouluillekaan ja soveltamista on tarvittu, mutta näin hakijan näkökulmasta tätyy todeta, ettei aivan nappiin ole mennyt.

 En halunnut aikaisemmin mainita ensisijaista hakukohdettani, mutta mitä sitä nyt enää salailemaan sen jälkeen kun eilen aiheesta IG:ssä mesosin. Hain siis Helsingin Yliopiston maantieteen kandiohjelmaan, jota olen säännöllisen epäsäännöllisesti tuumaillut jo siitä saakka kun vuonna 2006 pääsin ylioppilaaksi. Harmittaa, etten ole aikaisemmin päättänyt hakea, koska hakijamäärät ovat kasvaneet tasaisesti vuosien varrella ja samalla myös sisäänpääsy vaikeutunut. Maantiede on alana semmoinen, johon itse koen suurta kiinnostusta ja intohimoa. Luonnon ja maapallon eri ilmiöt aina trooppisista myrskyistä jääkausiin ja revontuliin ovat aina kiehtoneet, viime vuosina olen kiinnostunut yhä enemmän myös siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa luontoon ja eri ekosysteemeihin. Päätin helmi-maaliskuun vaihteessa hakea ohjelmaan ja päätin valmistautua niin hyvin, etten ainakaan voisi soimata itseäni jälkeenpäin liian vähästä lukemisesta. Siitäkin on nimittäin kokemusta ja omalla kohdallani jäi lukion jälkeen yliopistopaikka nippanappa sivusuun sen vuoksi, että jätin lukemisen suunnilleen yhteen kierrokseen hieman liian suurella itsevarmuudella. Tämän jälkeen en sitten olekaan yliopistoon edes hakenut (yhtä maisteriohjelmaa lukuunottamatta). Harmi toisaalta, vaikka välissä onkin tullut haettua tutkinto AMK:ista. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä, vaikka ehdin alkuun sitä(kin) murehtia!

Sitten niihin pääsykokeisiin! En juurikaan jännittänyt valintakoetta ennakkoon, koska olin valmistautunut todella perusteellisesti. Luin kirjat neljään-viiteen kertaan ajatuksella läpi, sekä myös kuuntelin eri osioita ja tein niistä käsin kattavat muistiinpanot, joita kertasin vielä viimeisinä päivinä. Fiilikseni oli, että osaan kirjat melkolailla ulkoa, enkä olisi omasta mielestäni voinut valmistautua paremmin. Kokeessa oli muutamia kohtia, joista olin hieman epävarma ja vääristä vastauksista annettiin miinuspisteitä. Taktiikkani oli kuitenkin pelata ”kaikki peliin”-mentaliteetilla ja pyrkiä vastaamaan ennemmin pisteitä tuovan vaihtoehdon ”nollavaihtoehdon” sijaan, siitäkin huolimatta että siitä tulisi miinusta. Valintakokeen perusteella otetaan sisään toisen vaiheen jälkeen vain 5 opiskelijaa (hakijoita siis lähes 700), joten mahdollisuuksien ollessa äärimmäisen vähäiset, en kokenut järkeväksi himmailla mahdollisten miinusten suhteen, vaan luottaa fiilikseen ja päntättyihin tietoihin. Viimeinen tehtävä oli laajin ja vaikein, tuskailin melkeinpä 80% ajasta sen kimpussa ja toivon kovasti, että pistesaldo olisi tämän tehtävän osalta hyvä. Tein parhaani ja sitähän tässä haettiinkin. Jotenkin ehkä sinisilmäisesti ajattelin, että jossei itse huijaisi, niin tuskin kukaan muukaan nyt vilppiin sortuisi. Vaikka fiilis kokeen jälkeen olikin hyvä, lannistuin lopulta jotenkin aivan täysin.

Juttelimme päivällä ystäväni kanssa pääsykokeen rakenteesta. Ystäväni puoliso haki kevään haussa lääketieteelliseen ja olimme aikaisemmin ohimennen jutelleet esimerkiksi tästä reilun viikon takaisesta lääketieteellisen (mahdollisesta) vilppi-casesta. Kerroin kysymyksistä ja totesin kokeen olleen pääosin jopa yllättävän helppo, moniin kysymyksiin olisi helpostikin päätellyt vastauksen sillä, että olisi googlettanut jonkin perustermin. Kuten ”kravun kääntöpiiri”, ”koropleettikartta” tai ”salpausselkä”, joiden pitäisi ainakin omasta mielestäni olla melkolailla perustietoa kaikille yhtään maantiedosta kiinnostuneille tai pääsykoemateriaalia lukeneille. Kuitenkin olivat esimerkiksi kaikki nämä saaneet sattumoisin Google Trendsin perusteella melkoisen piikin google-hauissa juuri valintakokeen aikana. On siis selvää, että tähänkin pääsykokeeseen suurella todennäköisyydellä osallistui vilppiä harrastavia hakijota, joka suututtaa aivan valtavasti. Miten tämä voi edes olla mahdollista? Olenko itse vain jotenkin vanhanaikainen vai onko tämmöinen huijaamalla läpi-meininki nykyään peruskauraa? Täytyy sanoa, että itse tunnollisesti kuukausia lukeneena harmittaa aivan suunnattomasti, että helposti hyödynnettävä vilppi antaa niille mahdollisuuden päästä jatkoon, jotka ovat liikkeellä huijauksen keinoin ja vievät pahimmassa tapauksessa opiskelupaikan hakijalta, joka olisi perinteisessä valintakoetilanteessa päässyt pisteytyksessä pidemmälle. Ja kyllä, tiesin itse vastaukset esimerkiksi näihin esimerkkitermeihin liittyviin kysymyksiin ilman, että olisin edes kokenut tarvetta googlata apuja. Niin ja ei, en myöskään luntannut tai käyttänyt kokeessa vilppiä. Näin jälkeenpäin olenkin miettinyt, että onko nykyään tyhmä se, joka luottaa rehelliseen peliin ja myös siihen, että muut osaavat noudattaa samoja moraalisia periaatteita? Ilmeisesti.

Näiden todistusvalintojen äärellä olen myös provosoinut itseäni lukemalla erinäisiä keskusteluita, joissa todistuksella valitut tuskailevat tulleensa valituksi, vaikkeivat olleet suunnitelleet menevänsä edes koko valintakokeeseen tai edes opiskelevansa tulevana syksynä, mutta aikovat silti ottaa paikkoja vastaan huvikseen, vaikkei ala tai opiskelu edes kiinnosta. Tottakai moni näistä on varmasti paikkansa ansainnut ja osoittanut kiinnostuksensa alaan hakemalla kyseiseen ohjelmaan, mutta onhan tämä silti hieman epämääräistä. Todistusvalinta on tänä vuonna ollut pääasiallinen valintareitti, jonka ohella todella pienellä joukolla on mahdollisuus päästä sisään pelkän valintakokeen kautta – jossa siinäkin on monissa kokeissa vilpin mahdollisuus.

Mielestäni näiden järjestelyiden avulla on juuri todellinen motiivi haettavaan alaan jäänyt täysin sivuseikaksi. Jotain valintakokeeseen osallistujien motiivista ja valmistautumisesta kertoo myös se, kuinka aivan perustermit ja yleistieto ovat pimennossa. Toivon todella, että tämmöiset seikat on otettu huomioon valintakokeen rakenteessa ja googlaajat paistavat läpi kokonaispisteytyksessä. Kuulin jopa, että nykyään tapahtuu sitä, että etätentteihin tai valintakokeisiin ryhmittäydytään suurella joukolla niin, että optimoidaan hyvät vastaukset niin, että joku taitaa esimerkiksi matikan, joku kielet ja tätä rataa. Voi elämä. Esimerkiksi eilinen pääsykoe oli tehtävien osalta vain monivalintoja, joten tehtäväosioissa ei ollut esimerkiksi mahdollisuutta päästä näyttämään ja soveltamaan osaamistaan kirjallisesti. Tuossa mainitsemassani lääketieteellisen valintakokeessa oli tehtäväkohtainen aikaraja, joka teki vilpin vähintään äärimmäisen hankalaksi, mutta samanlaisia aikarajoja ei esimerkiksi tässä eilisessä kokeessa ollut.  Huoh, olen totisesti tämän myötä menettänyt lopunkin uskoni ihmisiin. Toivottavasti aihe nousee esille tiedekunnassa ja saa aikaan mahdollisia toimenpiteitä. Tietysti jännittää myös oma pistesaldo, joten sitä odotellessa!

Ensi viikolla on edessä vielä toiset pääsykokeet, joihin olisi tarkoitus päntätä vielä ahkerasti, mutta kieltämättä karisti eilinen motivaatiota melkoisesti. Saa siis nähdä, odotukset eivät ole ainakaan kovin korkealla. Sinänsä harmittaa erityisesti se, että ei-ensikertalaisena valituksi tuleminen on omalla kohdallani jo muutenkin huomattavasti epätodennäköisempää ja nämä valintamenetelmät tekevät sen melkeinpä mahdottomaksi. Viime viikkoina on puhuttu paljon opiskelupaikkojen lisäämisestä ja toiveena olisikin, että lisäyksiä tulisi jo alkavan syksyn paikkoihin. Itse elättelenkin tällä hetkellä toiveita siitä, että paikkojen lisäys mahdollistaisi jonkinlaista kompensaatiota näiden hieman poikkeuksellisten valintakriteerien ohella.

 

Onko joku teistä hakenut tänä keväänä kouluun? Mitä mieltä olette poikkeuksellisista valintakriteereistä?

 

9 vastausta artikkeliin “Maantiedettä ja vilppiä valintakokeessa”

  1. Tosi inhottavaa nämä tämän vuoden valintakokeet kaikkien kannalta. Yliopistoilla ei oikein ollut muuta mahdollisuutta kuin järkätä etäpääsykokeet mutta tällöin varmaan olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota kysymyksiin ja kysymysten muotoiluun ts. ettei google tuo apuja niihin.
    Toivottavasti pääset sisään ja vilpilliset hakijat eivät pääse!

    1. Joo niinpä! Toivottavasti tämä oli tuossakin kokeessa jollain tapaa huomioitu, ainakin laajin kysymys oli kyllä semmoinen, ettei googlesta pelkästään paljoa apua olisi ollut. Todella epätodennäköistä, että tuohon ohjelmaan pääsisin, mutta toivotaan ihmettä 😀 Kiitti tsempistä <3

  2. Voi että mä niin toivon, että saat opiskelupaikan. Nyt noiden pääsekoejuttujen jälkeen toivon sitä, jos mahdollista, vielä enemmän. Mutta kai tuossa näkee tosiaan sen valitettavan yleisen asenteen, että ”kunhan MINÄ saan, muista niin väliä” tai mennään siitä, missä aita on matalin. Surullista ja moraalitonta.
    Susta olisin voinut vaikka lyödä vetoa, ettet huijaa. Se vain oli NIIN varma. 🙂

    Mä opiskelen Saksassa yksityisessä etäyliopistossa ja meillä on kaikki tentit nettitenttejä. Mutta meillä on tosi tiukka valvonta niissä. Yliopisto on ostanut palvelun amerikkalaiselta(?) firmalta, joka tarjoaa ainoastaan tälläisiä tenttien valvomisia. Siellä on siis valvoja kamerayhteyden päässä ja hänellä tiukat ohjeet, mitä kontrolloi ennen tentin alkua. Kameraa täytyy kuljettaa 360° ympäristössä, näyttää pöydän alusta ja mitä hän nyt sitten haluaakaan nähdä. Sen jälkeen kamera täytyy oll sellaisessa asennossa, että hän näkee koko ajan sun kasvot, kädet, korvat, tietokoneen näytön ja työpöydän. Pöydällä ei saa olla mitään muuta kuin kone ja hiiri. Että siinä ei kyllä oikein ole huijaamismahdollisuutta, jos sellaista haluais yrittää.

    Eli periaatteessa näitäkin mahdollisuuksia kyllä olisi ollut, mutta lienee kustannuskysymys ja olisi vaatinut luultavasti enemmän aikaa. Meillä oli muutaman viikon ajan pandemian alettua niin, että tuota proctoring- juttua ei ollut ja itse täytyi kuvata ja tallentaa tenttitilanne ja lähettää se tentin yhteydessä yliopistolle.

    1. Kiitos <3 Veikkaan kyllä, etten tuohon ohjelmaan pääse mahdollisuuksien ollessa todella minimaaliset :/ Toivotaan kuitenkin jotain ihmettä, haha! Tosi mielenkiintoista kuulla käytännöistä siellä, itsekin siis alunperin kuvittelin, että etäpääsykokeet järjestettäisiin VÄHINTÄÄNKIN juuri video- ja ääniyhteyden kanssa, jolloin koevalvojat olisivat jollain muotoa voineet valvoa suorittajien menoa. Saapi nähdä miten homma etenee! Kiva kun kommentoit 🙂

  3. Jos yliopiston ovet ei nyt aukea, niin sähän voit syksyllä mennä avoimeen yliopistoon tekemään maantieteen perusopinnot. Samalla saa preppausta ensi kevään koetta varten.

    Mä hain tänä keväänä enkun kielisiin yamk opintoihin ja oli ehkä mun onni, että se haku oli ennen koronaa ja lomautuksia, varmasti hakijamäärä olis ollut myöhemmin isompi. Ja pääsykoekin oli ennakkotehtävä ja haastattelu, niinkuin alunperinkin oli tarkoitus.

    Ja siis mullakin oli aikoinaan maantiede yksi haave, sitten ajauduin opiskelemaan tradenomiksi. Vieläkin mantsa kiinnostaisi, mutta en tiedä mitä sitten maantieteilijänä tekisin työkseni…

    1. Sitä olen tässä vahvasti miettinyt ja itseasiassa jo aikaisemmin keväällä tuumailin 🙂 Jännittää vain, että yleistyykö avoimen väylä myös hakijoiden suhteen, eli vaikeutuuko sisäänpääsy sen kautta tulevaisuudessa, koska kiintiöt ovat tähän mennessä olleet todella pieniä (kuten kylläkin myös hakijamäärät), mutta eihän se opiskelu koskaan huonosta ole! Saitko jo tulokset haustasi? Toivottavasti pääsit sisään! Harmittaa, että heräsin itse vähän liian myöhään tähän hakuasiaan, enkä ehtinyt mukaan tuohon vuoden ensimmäiseen, olisi voinut tuplata mahiksia hakemalla myös juuri johinkin enkku-maisteriin 🙂

  4. Onko blogi jäänyt kesätauolle tms ja mennyt vain itseltä ohi? 😊 Terkuin postauksia kaipaava 😅

    Itse meinasin myös hakea kouluun tänä keväänä mutta en sitten hakenut, ehkä ihan hyvä niin mitä olen keskusteluja lueskellut…

    1. Hei ja pahoitteluni, etten erikseen ilmoittanut tauosta, se ei ollut suunniteltua! :/ Uusi postaus löytyy nyt! Ja juu, hakurumba oli tänä vuonna kyllä melkoinen 😀

Vastaa käyttäjälle Ensku Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.