Ikävä Jyväskylään

Hello ja ups, huomasin juuri pitäneeni jonkinlaista blogilomaa, vaikka tarkoitukseni oli oikeastaan aivan päinvastainen. Lähdin sunnuntaina ystäväni luokse Jyväskylään, pitkästä aikaa ihan useammaksi päiväksi ja tarkoitus oli saada esimerkiksi rästihommia hoidettua reissun aikana, mutta eihän se ihan niin mennytkään. Nähtävää ja tekemistä oli nimittäin aivan liikaa! Enkä siltikään ehtinyt tehdä läheskään kaikkea, mihin alunperin oli tarkoitus. Olen jo vuosia kaivannut reissua Jyväskylään ”pitkän kaavan mukaan”. Usein ovat Jkl-visiitit olleet lyhyitä yhden tai kahden yön reissuja, eikä aikaa ole ollut juuri mihinkään kun on sitten jo kamalalla kiireellä lähtenyt takaisin kotiin. Siispä päätinkin viettää tämän vuoden vajaan viikon ”kesälomani” vanhassa kotikaupungissani, joka osoittautuikin aivan parhaaksi ideaksi ikinä! Vaikka kotiin oli tietenkin kiva palata, täytyi ihan taistella, etten olisi alkanut itkeä paluumatkalla junassa.

Ei siis varmasti yllätä, että minuun iski aivan järkyttävä kaipuu Jyväskylään! Siis oikeasti juuri semmoinen, että haluaisin muuttaa takaisin. Vaikka jo heti. Hah! Ehdin jo kurkkia myytävien asuntojen ja talojen tarjontaa (ymmärrätte varmasti, että kuitenkin osittain leikillä, mutta ehkä vähän tosissaankin :D). Analysoin myös, että minkälaista yrittäjyyttä kaupungissa kaivattaisiin, koska lannistuin jo alkuunsa työtarjontaa selatessani (koska joo, tein senkin jo). Mietin myös kuinka paljon rauhallisempaa pojankin olisi käydä koulua pienemmässä kaupungissa, koska vaikka tämän koulun aloitukseen vielä on vuosia (tai no 3), olen todennut stressanneeni tätä (eli Helsingin levottomuutta) jo vuosia ja havahtuneeni myös ajan kuluvan niin nopeasti, että tuo kolme vuotta on todennäköisesti vierähtänyt ohi ennenkö huomaankaan. Pahoittelut myös sulkumerkeistä 😀

Vielä viime kesänä olin sitä mieltä, että vaikka Jyväskylässä onkin kivaa ja kotoisaa, en näkisi itseäni siellä asumassa. Silti jokin on vuoden sisällä muuttunut ja olen havahtunut yhä useammin siihen, että tunnen oloni ahdistuneeksi Helsingin hälinässä ja kiireessä. Olen läpi vuosien toki viihtynyt Helsingissä, olenhan ensi kesänä asunut täällä jo täydet kymmenen vuotta, mutta asenteeni on hiljalleen parin vuoden aikana ollut jonkinlaisessa muutoksessa. En tiedä johtuuko tämä äitiydestä ja siitä, että on alkanut kokea jollain tapaa tärkeäksi saattaa oma lapsi ”omille juurilleen” tai juuri siitä jonkinlaisesta suuren kaupungin lapsenkasvatuksen pelosta ja kauhukuvista, että lapsi viettäisi koulun jälkeen aikaa juna-asemilla hengaillen. Apuaaa! Koulumatkoista puhumattakaan. Jyväskylässä en koskaan ahdistunut epämääräisistä tyypeistä tai tuntenut, että pelkäisin mitään, mutta Helsingissä on tätä tullut ajoittain vastaan.

Vaikka olenkin käsitellyt tätä aihetta jo useammankin kerran, täytyy myös tällä kertaa todeta, etten ole koskaan omaksunut helsinkiläistä kaupunkikulttuuria omakseni. En koe, että olisin millään muotoa minkään helsinkiläisen paikallisyhteisön jäsen siinä mittakaavassa, että ajattelisin olevani merkittävä osa jotain tiivistä kokonaisuutta. Tai no ehkä meidän pienen taloyhtiön, mutta siinäpä se oikeastaan onkin. Jyväskylässä taas koin vahvasti kuuluvani joukkoon. Helsingissä taas on helppo olla hiekanjyvä hiekkarannalla, pieni osa massaa. Enkä aikaisemmin ole pitänyt tätä huonona asiana. Sitä, ettei kauppareissulla välttämättä törmää vanhoihin tuttuihin ja pysähdy vaihtamaan kuulumisia. Tai ettei oma lapsi pääsisi tekemään samoja juttuja tai käymään samoja harrastuksia kuin mitä itse teki lapsena. Mutta jostain syystä olen alkanut pitää  juuri tätä yhä tärkeämpänä. En näe muuttoa realistisena ainakaan aivan lähiaikoina tai mahdollisesti en ollenkaan, eihän se vain minusta ole kiinni. Jostain syystä on ajatus kuitenkin alkanut tuntua yhä oikeammalta. Huomasin nimittäin taas kerran sen, kuinka paljon helpompaa Jyväskylässä on olla rennosti, tehdä asioita hetken mielijohteesta ja olla suorittamatta. Helsingissä kaikilla on kiire, kalenteri täyteen buukattuna viikkoja eteenpäin ja sitä rataa.

Viikon varrella kävin useaan otteeseen lenkkeilemässä rantaraitilla, juoksemassa Ylistönmäen portaita (miksi Jyväskylässä muuten on niin paljon hyviä portaita joissa treenata, eikä Helsingissä juurikaan valinnanvaraa, varsinkaan ruuhkatonta?), kiertelemässä kaupungilla, näkemässä mummoani ja katselemassa vanhoja hoodeja. Keskiviikkona lähdimme kiertelemään museoita suunnaten Alvar Aalto-museoon ja Keski-Suomen museoon. Kummassakaan en ollut käynyt varmaankaan 20 vuoteen, vaikkakin joskus lapsena useinkin. Jyväskylän museotarjonta on muuten todella kiva! Harmittaa, etten ehtinyt Holvi Taidemuseoon ja Suomen käsityömuseoon, jotka olivat myös listallani. Seuraavalla kerralla sitten!

Noh, nyt yritän koota ajatukseni ja palata tähän Helsinki-arkeen. Onneksi ensin viikonloppu!

 

Semmoisia juttuja siis tällä viikolla ✨

 

 

 

14 vastausta artikkeliin “Ikävä Jyväskylään”

  1. Itsellakin kaipuu muuttaa jonnekkin pienempaan paikkaan, luonnon keskelle <3 valilla tuntuu, etta mieli ei paase rauhoittumaan kunnolla, kun luontoa ei ole lahistolla. Olen varttunut semmoisessa paikassa, missa takapihasta oli suora yhteys metsaan. Ai etta kaipaan semmoista 🙁

    1. Hassua kyllä, että tätä on paljon liikkeellä! Mulla on nimittäin ihan sama juttu 😀 Mullakin oli lapsena suora polku metsään kotipihalta ja se oli kyllä ihanaa!

  2. Ihan samoja tuntemuksia Helsingistä, vaikka lapsia minulla ei olekaan. Veikkaan, että vanhemmiten oman itsen paremmin tunteminen ja sen ymmärtäminen, että mistä tykkää, vaikuttavat tähän! Olen asunut pois Helsingistä ja pk-seudun ulkopuolella reilun vuoden ja tykkään 😍

    1. Voipi olla, että juuri tuo on syynä ja sitten ehkä osaa paremmin arvostaa niitä puitteita (esim. luonto), joista itse sai lapsena nauttia! Kiva kuulla, että löysit oman paikkasi Pk-seudun ulkopuolelta 🙂 Muakin on vain yhä enemmän alkanut ahdistaa kaikki hälinä täällä!

  3. Tää on kyllä jännä ilmiö. Itse asuin Helsingissä 8 vuotta, nyt oon asunut Vantaalla 4. Olen itse kotoisin tosi pieneltä paikkakunnalta, monen sadan kilometrin päästä täältä ja oon huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaipaan pois kaupungin sykkeestä. Luonnonläheisyys ja hieman pienemmät paikkakunnat, rauhallisuus on alkanut viehättää. Vaikka niitä juuri pakenin 18-vuotiaana pikkukylästä ja ajattelin, että haluan asua koko loppuelämäni urbaanissa ympäristössä ja kaupungissa jossa on menoa ja vilskettä. Tuntuu siltä, että on hyvin todennäköistä, että en asu enää välttämättä edes Vantaalla kovin montaa vuotta, unelmat alkavat olla luokkaa omakotitalo jossain luonnonläheisyydessä hieman pienemmällä paikkakunnalla. 😀 Mahdollisesti. Varsinkin jos tulevaisuudessa saa lapsia yms.

    1. Niin sama juttu!! Itsekin ajattelin nuorempana, että kaupungin vilinä ja vilske on juttuni, eikä siihen kyllästyisi koskaan 😀 Näköjään toisin kävi, haha! Kiva jos olet ottanut jo askeleita tuohon rauhallisempaan suuntaan. Itsellenikin on tehnyt hyvää asua kauempana kantakaupungista ja samalla on huomannut, ettei niitä keskustan palveluita nyt niin usein loppupeleissä kaipaa 🙂

  4. Mä en ole ihan vielä samassa pisteessä että haikailisin kotipaikkakunnalle 😀 Mutta ymmärrän silti nuo pienemmän paikkakunnan plussapuolet ja ehkä jossain toisella uudella (?) paikkakuntaa voisinkin asua mutta jostain syystä kotipaikkakunta (=Lahti) ei houkuta yhtään 😀

    1. Haha! No mutta Lahdestahan olisi vielä hyvät yhteydet Helsinkiinkin! 😀 Mutta ymmärrän täysin, mulla oli vielä pari vuotta sitten ihan sama juttu, mutta jostain syystä yhtäkkiä vuoden sisällä iskenyt semmoinen kotiseutujen kaipuu 🙂

  5. En ole varmaan ennen kommentoinut, mutta nyt on pakko: olen lukenut blogiasi (toisinaan epäsäännöllisesti) jostain sinun Jyväskylä-ajoilta lähtien ja tunnistan itsessäni todella paljon samaa muuttumista kuin mistä kirjoitat. Olen ikäisesi, minulla on suht saman ikäinen lapsi, olen vastikään valmistunut toisesta korkeakoulututkinnostani eli opiskelin myös ”vanhempana” ja huomaan, että viimeisten vuosien aikana olen alkanut kaivata rauhallisempaa, luonnonläheisempää elämää. Olen muuttanut Helsinkiin 13 vuotta sitten ja viimeisen vuoden aikana olen alkanut tosissani kaivata kotiseuduille. Meillä ongelmana on lähinnä se, etten tiedä, olisiko puolisolle töitä ja lisäksi valitettavasti perheessämme tarvitaan erikoissairaanhoitoa, jonka järjestyminen maakunnassa ei olisi itsestäänselvyys. Vähän kompromissina olemme muuttaneet ihan pk-seudun laitamille ja nautin kyllä täälläkin olosta, vaikka ei tämä nyt ihan rauhallisesta pikkukaupungista käy. Toisaalta mietin, onko ajatukseni kotiseudun rauhallisuudesta liioiteltuja, koska muistan omasta nuoruudestanikin jonkin verran huumeidenkäyttöä ja nyt varmaan ongelma on entistä pahempi.

    Kuitenkin tuntuu siltä, että nuorena ihannoimani suurkaupungin syke ei houkuta enää yhtään enkä haluaisi enää asua Helsingin kantakaupungin liepeillä, vaikka joskus ajattelin, etten halua koskaan muuttaa pois sieltä.

    1. Kiva kun kommentoit nyt ja mukava, että olet pysynyt blogin mukana noinkin pitkään <3 Hauska kuinka samanlaiset tilanteet meillä on ja hauska kuulla ajatuksiasi! Ja olet ihan oikeassa, voi olla että tilanne on monelta osin muuttunut myös Jyväskylässä, mutta jotenkin oma muistikuvani oli, että useimmat "hörhöt" olivat melko harmittomia kun taas Helsingissä tulee huomattavasti enemmän vastaan semmoista arvaamatonta porukkaa. Mutta hankala kyllä sanoa! Sen kyllä kuitenkin huomaa, että elämä noin yleisesti tuntuu olevan esim. Jyväskylässä huomattavasti rauhallisempaa, eikä ole semmoista kovaa tempoa kaikessa 🙂

  6. Uskon, että osa noista tekemistäsi huomiosta on täysin totta, kuten hieman rauhallisempi tempo jne. Mutta myös Jyväskylästä löytyy esimerkiksi noita mainitsemiasi hörhöjä ja muistan joskus lukeneeni, että Jyväskylässä on poikkeuksellisen paljon todella nuoria huumeiden käyttäjiä, mikä on todella surullista. Uskon, että osa tuosta Jyväskylän viehätyksestä on myös tietynlaista kaipuuta menneeseen. Siihen omaan tuttuun ja turvalliseen lapsuuteen ja nuoruuteen, vapauteen ja huolettomuuteen. Vaikka tietyt jutut tuntuisivat varmaan helpommilta tai turvallisemmilta Jyväskylässä, saattaisit ehkä täällä asuessasi kuitenkin huomata, ettei kaikki täälläkään niin ruusuista ole, vaan samat ongelmat ovat läsnä myös pienemmissä kaupungeissa. Omasta mielestäni ainakin kiire on sellainen juttu, joka on nykyajan ongelma, asui sitten missä tahansa. Kaikilla tuntuu olevan koko ajan kiire suorittaa kaikkea mahdollista ja kaverin tapaamiseenkin pitää varata kalenterista aika. Mutta kyllä tuo kaipuu kotikonnuille taitaa olla myös aikuistumisen merkki, ainakin omassa ystäväpiirissäni moni haikailee aika ajoin lapsuuden maisemiin muuttamisen perään 🙂

    1. Niinpä, olet varmasti oikeassa! Juuri tuommoista menneisyyden ja nuoruuden kaipuuta on ollut ilmassa, varmasti liittyy paljon siihenkin 🙂 Onhan se totta, että kuten Helsingissä niin myös Jyväskylässä on ne tietyt keskittymät (keskusta, juna-asemat) epämääräisille kokoontujille. Ja varmasti puolensa on kaikkialla! Kesän aikana olen tehnyt pientä vertailua ja todennut, että jotkut asiat tosiaan ehkä olivat ns. ”paremmin” Jyväskylässä asuessa ja olen kuullut samaa sinne takaisin muuttaneilta ystäviltäni. Mutta varmasti kaupunkikin on vuosien varrella paljon muuttunut. Kiitos kattavasta kommentista <3

  7. Aivan täysin off topic kommentti, mutta olisi kiva kuulla lisää sun ajatuksia intuitiosta. Ootkin aiheesta jonkin verran kirjoitellut, mutta kiinnostaisi kuulla esim. keinoja parantaa omaa intuitiotaan ja taitoa kuunnella itseään. Tämä on itsellä ollut jonkin aikaa hukassa ja ehdottomasti asia johon haluan panostaa syksyllä.

    Ymmärrän myös sun kaipuun takaisin Jkl, vaikka en itse olekaan Helsingissä asunut. Siellä on ihana käydä, mutta huomaan monesti ajattelevani että luojan kiitos en asu siellä. Massaan hukkuminen ja jollain tapaa välinpitämättömyys ei houkuttele, samoin talojen hinnat. Välillä Jkl vaikuttaa kyllä aivan tuppukylältä, mutta pääseehän täältä helposti pois vaikka viikonlopuksi 🙂

    1. Hei kiinnostava aihe! Pistän tämän ehdottomasti mietintään. En ole tuumaillut aihetta hetkeen, mutta laitan ajatuksia tästä hautumaan 🙂 Ja juuri tuo massaan hukkuminen ja kaikkien semmoinen kamala kiire on täällä jotenkin vähän ankeaa, ainakin pidemmän päälle. JKL on kyllä best! Kiitos kun kommentoit 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.