Jatkuisipa tämä ikuisesti

Elokuu. En voi käsittää, että olemme jo tässä pisteessä. Siis sitä,  jonka saapumista jopa kauhistelin vielä muutama viikko sitten. Kesäkuukausista suosikkeja ovat kaikki, eikä elokuu tietysti yhtään sen vähemmän. Kuten olen maininnut, on kesän loppumiseen havahtuminen kuitenkin itselleni haikeuden aikaa ja se tapahtuu aina juurikin näin elokuun kynnyksellä. Paluu arkeen, uusi luku, uudet haasteet ja syksyyn valmistautuminen. Johon jälkimmäiseen ryhdyn itsekin jo usein aikaisin, kuten tänäkin vuonna aloitin syksyn pipojen neuleurakan jo joskus kesäkuun puolella, haha. Rehellisesti en oikein edes tiedä mistä semmoinen pieni syksyyn liittyvä alakulo edes johtuu? Oikeastaan nykyään tuosta pienestä haikeudesta huolimatta pidän syksystä! Syys- ja lokakuu ovat nimittäin täydellisiä syyskuukausia, mutta ne marraskuun (ja nykyään valitettavasti myös joulukuun) pimeät sadesäät voisin kieltämättä skipata aivan joka vuosi. Huomaan vuosi toisensa jälkeen eläväni kesäisin jonkinlaista ”jatkuisipa tämä ikuisesti”-kautta. Miten sen saisikaan siirrettyä mukaansa myös kesän ulkopuolelle?

Viikonloppuna katsoessani sääennusteita olin vielä hetken jossain keskikesän kuplassa ja intoilin mahdollisten helteiden paluuta. Sitten jälkeenpäin tuumailin, että eiköhän se perinteinen ajankohta niille helteille ole jo takanapäin ja havahduin myös samassa siihen, että ainiin nythän on jo elokuu. Olen itse huomannut loppukesän viitteitä viileämmistä aamuista ja illoista, sekä pimenevistä illoista. Kuten siis teen jokaikinen vuosi juuri tähän aikaan vuodesta 😀 Parin viime viikon aikana olen mennyt kuitenkin taas vaihteeksi johonkin ihan lomasfääreihin, varsinkin sillä viikon takaisella Jkl-visiitillä. Tästä syystä pari omaa projektiani ovat hieman viivästyneet, mutta eiköhän se tästä vielä. Ainakin viimeiset kesäviikot ovat hyvä syy ottaa vielä hetki vähän rennommin. Eipä se nyt kovin vakavaa ole!

Tänä vuonna syksy oikeastaan jännittää tavallistakin enemmän, koska en kertakaikkiaan tiedä mitä on edessä. Olen odottanut opintojen alkamista jo viikkoja ja semmoinen alun into on jopa päässyt jo laantumaan. Välillä saatan jopa unohtaa koko homman, osittain siksi että odottaminen ei ilmeisesti tosiaan ole vahvuuteni. Todellakaan. Innostun jostain asiasta aina täysillä ja jos välissä ei tapahtu mitään, niin saatan aivan unohtaa, että mitään edes on tapahtumassa. Olen kuitenkin todella innoissani uusista opiskelujutuista, enkä nyt sinänsä oikeastaan jännitä itse opintojen alkamista, vaan enemmänkin tämmöistä täysin ”uutta kautta” pitkän opiskelutauon jälkeen. Uskon, että teoreettinen, itsenäisempi yliopisto-opiskelu sopii omalle luonteelleni paremmin, mutta mielenkiintoista päästä tekemään jonkin sortin vertailua tämän ja aiemman AMK-taustani välillä!

Nämä kuvat ovat muuten Vantaan Sotungin Bisan tilalta, josta kävimme muutama viikko takaperin. Maatila myy jokatoinen perjantai ulos tuotteita, eli lähiruokaa parhaimmillaan. Viljelytuotteet ovat luomutuotettuja, itse ostin esimerkiksi uusia perunoita ja inkivääri-hunajaa, jotka olivat kumpikin niiiiiin hyviä. Tulevasta myynnistä kerrotaan aina ennakkoon Bisan tilan Facebook-sivuilla, jossa mainitaan myös joitain myyntiin tulevia tuotteita. Kannattaa käydä kurkkaamassa (ja olla ajoissa paikalla, koska oli kyllä jonoa :D). Syksyä ajatellen suosittelen ehdottomasti tuota Bisan hunajaa!

Noin yleisesti tietenkin jännittää, mitä syksy tuo tullessaan maailman tilanteen suhteen ja mahdollisia uusia tuulia liiketoimintani saralla. Esimerkiksi mitään reissusuunnitelmia en ole tehnyt, enkä jotenkin edes pitäisi sitä tässä tilanteessa soveliaana (okei, paitsi niissä haaveissani :D) kun tulevasta ei ole tietoakaan. Mielestäni tuleva syksy ei kyllä ole matkailun aikaa, korkeintaan täällä kotimaassa. Tehtiin viikonloppuna Tommin kanssa mielikuvitusmatka takaisin meidän maailmanympärysmatkalle ja pisteytettiin vuorollamme jokainen etappi, kertoen samalla omat hyvät ja huonot puolensa kustakin. Toi mieleen monia kivoja muistoja ja toimi myös lievittämään matkakuumetta! Testatkaapas 😀 Useimmiten olen muutenkin viettänyt kesän Suomessa, vaikka parina edellisenä kesänä olenkin tehnyt lyhyemmän tyttöjen kesäreissun ystäväni kanssa. Tänä kesänä ei kuitenkaan harmittanut ollenkaan  olla reissaamatta ja sen myötä olen huomannut löytäneeni yhä enemmän kivoja juttuja läheltä. Kuten nyt esimerkiksi ne luonnonsuojelualueet ja Sipoonkorven kansallispuistot, joista olen aikaisemminkin maininnut.

Liian monen kesän loppumetreillä olen kriiseillyt juuri sitä, ettei muka olisi ehtinyt tehdä läheskään niitä kaikkia kesän to-do-listan juttuja. Tänä kesänä kuitenkin koen, että olen tehnyt ja nähnyt vaikka mitä. Täytyy myös myöntää, etten edes tehnyt mitään listaa tälle kesälle ja taidanpa skipata jatkossakin, jos se enemmänkin aiheuttaa stressiä tekemättä jääneistä jutuista. Eihän nyt kesän ja lomailun tulisi olla mitään suorittamista, vaan enemmänkin ajasta ja yhteisestä tekemisestä nauttimista, aikaa extempore-jutuille, hitaille aamuille (ja päiville :D). Ehkäpä juuri tämän listan puuttumisen vuoksi on fiilis, että olen tänä kesänä nähnyt ja tehnyt jopa enemmän kuin aikaisemmin.

Asiasta kukkaruukkuun. Pidin Jyäskylän reissun ajan hurjan viiden päivän tauon salitreeneistä ja ette usko kuinka jyrän alle jääneen fiilis oli eilen, kolmen peräkkäisen treenipäivän jälkeen. Ja takana oli kuitenkin kuukauden aktiivinen treeniputki, kunnes muutamien päivien tauon jälkeen käykin istten näin. En illalla voinut kun maata sängyssä, haha. Olen pyrkinyt lähiviikkoina taas astetta tavoitteellisempaan treeniin, joten ehkäpä syyttäminen kolotuksista on siis vain puhtaasti tämän tavoitteen edistymisessä 😀

 

Mitäs teidän viikonloppuun ja maanantaihin? 🌞

 

 

2 Replies to “Jatkuisipa tämä ikuisesti”

  1. Mä toivon, että syksy on säiden puolesta samanlainen kuin viime vuonna eli lämmintä vuodenaikaan nähden taisi olla vielä loka-marraskuussa. Me taidettiin ainakin pyöräillä lapsen kanssa vielä marraskuussa ja jotenkin muistaisin, ettei olisi ollut sadepäiviä paljon loka/marraskuussa. Voi olla että muistan väärinkin. 😀

    1. Hahah! Joo siis mäkin näin elävän kastemadon vielä joskus marras-joulukuussa, ihan älytöntä! 😀 Mutta joo, toivotaan lämmintä syksyä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *