Matkailun vuosi 2020? Forget it, nyt pysytään Suomessa!

Elokuu on alkanut kieltämättä jotenkin ristiriitaisin fiiliksin. Ensinnäkin valehtelisin jos väittäisin, ettei tuleva syksy mietitytä mahdollisen tulevan uuden aallon suhteen, varsinkin näiden viime päivien jälkeen. Muutenkin tuntuu, että moni asia on kesän aikana junnannut paikallaan, joka on aiheuttanut jonkinlaista kärsimättömyyttä. En missään nimessä halua tehdä blogistani tämmöistä koronapäiväkirjaa (kuten ehkä keväällä siihen suuntaan mentiin), enkä muutenkaan koe olevani mikään hysteerinen koronapelkoinen, mutta kieltämättä olen ollut jo usean viikon ajan huolissani ihmisten välinpitämättömyydestä, kieltämättä myös hieman vihainen.

Käytin pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa julkista liikennettä puoleen vuoteen ja reaktioni oli jotenkin järkyttynyt. Kukaan ei välitä. Siis mistään. Ihmiset tönivät, poukkoilevat ja kävelevät päin kun viimeistä päivää. Noiden kahden lähijunalla kuljetun keskustamatkan jälkeen päätin, etten hetkeen astu jalallani junaan, ellei nyt ole hoidettavana jotain aivan välttämättömiä asioita. Eilen päätin sitten ajaa pyörällä Kallioon ja takaisin tapaamaan Juttaa (ekaa kertaa puoleen vuoteen, apua!), vain siksi että ajatus junasta nyt ihmisten toimistolle paluun jälkeen ahdisti. Olihan se aikamoinen matka kieltämättä ja ajoin eilisen aikana yhteensä 30 kilometriä, haha 😀 Saa nähdä miten hoidan ensi viikon pakolliset menot keskustaan! Ehkäpä innostun taas pyörällä, vaikka siinä matkan varrella ehdinkin muutamaan otteeseen tuumata, että mihin helvettiin ryhdyinkään. Selässä about 10kg kiloinen reppu ja takana vielä aamun 8 kilsan juoksulenkki. Okei, ei ehkä näin.

Eikä nyt varmasti yllätä, että olen jo parin kuukauden ajan seurannut tilannetta säännöllisesti mm. päivän Hesarin lukujen varjossa ja ollut jo pitkään sitä mieltä, että tartuntalukemat lähtevät aivan varmasti taas pian nousuun. Samalla olen myös ollut järkyttynyt siitä, kuinka moni on nähnyt tarpeelliseksi tässä tilanteessa lähteä ulkomaille puhtaasti lomamatkalle ja viis välittää vapaaehtoisista karanteeneista kotiinpaluun jälkeen. Osallistua joukkotapahtumiin, käydä baarikierroksilla ja elää muutenkin kuin mitään ikinä ei olisi tapahtunutkaan. Ihmisten ajattelemattomuus on juurikin se, joka edesauttaa tilanteen ajautumista huonoille urille ja luulisi, että se kevään jälkeen olisi meille jokaiselle selvä juttu. Ilmeisesti ei kuitenkaan. Voisin heittää tähän muutaman mielipiteen ihmisten itsekkyydestä ja välinpitämättömyydestä, mutta en lähde sille tielle.

Juuri tällä viikolla vertailin HS:n taulukon tartuntalukemia eri Euroopan maissa, jossa Suomi loisti yläpäässä pienimmillä tartuntaluvuilla väestöön suhteutettuna. Tällä hetkellä mahdollisuus saada tartunta täällä on suhteellisen pieni, mutta tilanne ei ehkä hetken päästä ole enää yhtä hyvä. Varsinkin jos porukka ravaa reissuissa viis karanteeneista välittäen, eikä ajatustakaan siitä, että voisi tehdä sen edes muiden vuoksi. Meistä jokaisen on helppo ajatella, etten minä ole tartuttaja, mutta siinä samalla voi juurikin kuka tahansa meistä olla oireeton tartuttaja ja täten myös potentiaalinen taudin levittäjä. En itse suostuisi tai keväällä suostunut karanteeniajan sisällä tapaamaan edes Ruotsista tulevia läheisiäni.

Jo keväällä päätin, että loppuvuosi 2020 kuluu todennäköisesti ilman yhtään ulkomaan matkaa. Tuolloin tuumailin, että jos tilanne syksyllä sallii, saattaisin harkita lyhyttä matkaa Pohjoismaiden sisällä Islantiin, Norjaan tai Tanskaan. Eipä mennyt aikaakaan kun nämäkin karsiutuivat pois listalta uusien tartuntojen myötä, eikä nyt edes harmita. Kuka nyt haluaisi riskeerata mitään tässä tilanteessa? Tai toivottavasti ei ainakaan kovin moni? Kuka tietää, ehkä koko ensi vuosikin kuluu täysin reissaamatta? Niin pitkälle en kuitenkaan vielä edes halua miettiä. Tietysti kaipaan matkailua ja haaveilen jopa päivittäin vanhojen reissujen perään miettien paikkoja, joita haluan nähdä ”sitten joskus”. Tällä hetkellä en kuitenkaan näe, että oma into matkustaa menisi suuremman asian edelle. Reissata kyllä ehtii tulevaisuudessakin.

En ole koko tämän vallitsevan tilanteen aikana kokenut, että minun olisi ”pakko päästä johonkin”. Vaikka rakastan matkailua, ei se mielestäni ole ketään kohtaan reilua juuri nyt ja ajattelin näin jo aikaisemmin kesällä ennen näitä viimeisimpiä tapahtumia. Poislukien tietysti kotimaan matkailun. Itse en halua olla oman matkakuumeeni vuoksi vaarantamassa omaa, läheisteni tai kenenkään muunkaan terveyttä. Alkukesästä kirjoittelinkin, etten myöskään koe tarpeelliseksi olla eturintamassa matkustamassa mihinkään tilanteessa, joka on edelleen monelta osin erittäin tulenarka. Ja toki, tilanne oli vielä kesä-heinäkuun vaihteessa hyvin erilainen ja myös rajoitettuun ulkomaan matkailuun suhtauduttiin jo huomattavasti myönteisemmin. En tuomitse niitä, jotka matkailurajoitusten vapauduttua varasivat matkoja sallittuihin kohteisiin. Päinvastoin, ymmärrän täysin ihmisten fiilikset ankean kevään jälkeen kun matkailua vihdoin avattiin. Monihan meistä ajatteli tuolloin, että pahin on ohi ja uskaltautui varailemaan reissuja ns. turvallisiin kohteisiin. Tilanne kuitenkin elää ja moni asia on jo toisin. En itse olisi henkilökohtaisesti uskaltanut kesällä ulkomaille, enkä uskalla nytkään.

Toivoisin, että yhä useampi voisi unohtaa ulkomaan matkailun edes loppuvuoden ajaksi. Ainakin nyt tämän kesäkauden jälkeen. Kiltit, jossei ole aivan pakko reissata, älä tee sitä. Tai jos niin, kunnioita myös meitä muita, kanna vastuusi ja pysyttele se 14 päivää karanteenissa, vaikka se ikävältä tuntuisikin. Edes meidän muiden vuoksi, mistä tahansa maasta sitten palaatkin. Vaikka kohdemaa täyttäisikin sallitun matkailun puitteet, saattaa maa kuitenkin sallia matkailua myös korkean riskin maissa, joka taas mahdollistaa altistumisen kohteessa näiden matkailjoiden kautta. Ja luultavasti juuri tämä on osasyynä uusien tartuntamäärien kasvuun. Näen henkilökohtaisesti jo pelkästään lentoasemat ja lennot itsessään riskinä, reissasit sitten mihin tahansa. Jos itse saisin päättää, suositeltaisiin kahden viikon karanteenia jälleen aivan kaikille ulkomailta palaaville (hyvin mahdollista, että tähän tuleekin pian muutos!). Itseäni jännitti aivan tarpeeksi jo junamatka Jyväskylään 😀

Kesän aikana olen itsekin rohkaistunut vihdoinkin elämään normaalimmin. Käynyt esimerkiksi (aamuisin kun siellä ei hyvällä lykyllä ole lisäkseni ketään) meidän hiljaisella lähi-kuntosalilla, jonne kannan mukanani aina käsidesin ja pesen muutenkin käteni about viidesti treenin aikana ja työnnän vesipulloni tiskikoneeseen pestäväksi jokaisen treenin jälkeen. Kulkenut muutaman kerran julkisilla, käynyt pari kertaa kirjastossa, muutaman kerran ravintoloissa ja kahvilassa. Tuntenut hyvää mieltä siitä, että poikamme on kesän aikana iloinnut ikäistensä seurasta päiväkodissa keväällä kotona vietettyjen kuukausien jälkeen. Nyt olen myös vihdoinkin itse nähnyt asteittain ystäviäni aivan liian pitkän tauon jälkeen. Ihan jo puhtaasti siksi, että kökötin käytännössä kokonaiset kolme kuukautta kotona karanteenin omaisissa oloissa ja kyllähän se kieltämättä jo alkoi ahdistaa. Kevään tilanne kolkuttaa kuitenkin edelleen jatkuvasti takaraivossa, pyrin välttämään ihmisjoukkoja, turhia kontakteja ja muutenkin pitää parhaani mukaan maalaisjärjen mukana arjessa. Kyllähän se harmittaa jos tilanne etenee siihen, että rajoituksiin palataan ja syksy jatkuu samanlaisen kotona kököttämisen parissa kuin kevätkin. Itse olen elätellyt toivoa syksyn jo perinteeksi muodostuneesta Pyhä-Luoston reissusta, mutta tällä hetkellä en jotenkin uskalla suunnitella edes sitä sen pidemmälle.

Itseäni harmittaa suuresti se, mitä koronapandemia on tehnyt juuri matkailusektorille ja useilta kotimaisilta matkailualan toimijoilta on vedetty matto jalkojen alta turistiliikenteen tyrehtyessä. Toki tässäkin on aina monta puolta. Ulkomaan matkailun tyrehtyminen uudelleen asettaa jälleen kerran lentoliikenteen hankalaan asemaan ja tarkoittaa yhä uusia lomautuksia ilmailualalle täällä Suomessakin. Toisaalta taas ulkomailta tuodut tartunnat riskeeraavat kotimaista matkailua, joka on kesän aikana vihdoinkin vilkastunut ja asettaa kotimaisen turismin jälleen kerran ahdinkoon, jonka seuraukset voivat olla taloudellisesti kevättäkin vakavammat. Tästä huolimatta aion itse (varovaisin mielin ja tilannetta seuraten) panostaa juurikin siihen kotimaan matkailuun, tietysti sillä oletuksella, ettei myös Suomen sisäistä matkailua määritellä riskiksi.

En kuitenkaan halua manailla tästä mitään katastrofia ja toivonkin, että varhaisella reagoinnilla ja toimenpiteillä saadaan tilanne kuriin, eikä jouduta takaisin kevään poikkeusoloihin. Kieltämättä syksy kuitenkin mietityttää monelta osin. Nyt on ehkä siis hyvä aika panostaa niihin positiivisiin juttuihin, joista rakentaa turvaa syksyn varalle 🙂

 

 

14 vastausta artikkeliin “Matkailun vuosi 2020? Forget it, nyt pysytään Suomessa!”

  1. Olen ihan samoilla linjoilla kanssasi ja toivoisin ihmisten välittävän vähän enemmän, koska muuten tää tilanne jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Ja mä niin haaveilen just tosta, että oppisin pyöräilemään joka paikkaan! Ajattele nyt, miten kova kunto sulla kohta on, kun vedät rutiinisti 30km rundeja eikä tunnu missään! Goals! 🙂

    1. Haha, niinpä!! 😀 Pitää yrittää ottaa tavaksi, paluumatka meni kyllä jo helpommin! Ja toivotaan, että syksyn tilanne pysyy rauhallisena 🙂

  2. Me ollaan paraikaa Kyproksella, ja pakko sanoa, että en koe tästä minkäänlaista huonoa omaa tuntoa. Tämä oli turvallisten maiden listalla oleva kohde, esimerkiksi Espanjaan en uskaltaisi matkustaa koska se ei listalla ole. Lennämme suorin lennoin, emme pyöri paikoissa missä on paljon ihmisiä (tosin täällä ei ole ihmisjoukkoja näkynyt vielä missään) asumme vuokrahuviloissa ja ajelemme vuokra-autolla. Täällä ollaan myös todella paljon tarkempia hygienian ja turvavälien suhteen kuin Suomessa, meno Helsingissä muutama viikko sitten oli ihan toista luokkaa. Täällä kaupoissa käytetään maskeja ja sen käyttöä myös valvotaan tiukasti. Käsidesi on ahkerassa käytössä ja lisäksi pesemme tassujamme ahkerasti.
    Toki karanteenia aiomme noudattaa, ja menemme myös varmuuden vuoksi testiin palattuamme, jos vaan sellaiseen pääsemme.
    Tilanne on muuttumassa kaikkialla Euroopassa taas huonompaan suuntaan, mutta en todellakaan usko, että varovainen matkustaminen olisi siihen ainoa syypää.
    Tuskin enää tänä vuonna matkustamme, mutta tästä matkasta en aio syyllistyä. Enkä myöskään syyttele muita reissaajia.

    1. Kiva kuulla, että siellä noudatetaan järjestelyitä noin hyvin! Pointtini ei ollut millään muotoa syyllistää fiksusti ja ohjeistusten mukaisesti reissaavia, vaan nostaa esille lähinnä esimerkiksi ei-suositeltuihin maihin matkaavia ja niistä palaavia, joiden asenteet vaikkapa karanteenisuosituksiin ovat melko välinpitämättömiä. Ajattelemattomuuteen ja turvavälien laiminlyömiseen nyt törmää täällä Suomessa todella paljon 😀 Varmasti moni varaili kesän kynnyksellä reissuja ja koin itse, että varovaiseen matkailuun jopa myös hallituksen tasolla kannustettiin. Ja tämähän oli silloin täysin ok. Itse en vielä kokenut, että olisin ollut siihen vielä valmis ja tämä oli toki minun valintani. Pointtina nyt oli enemmänkin tämän viimeisen viikon tapahtumien jälkeen herättää ajatuksia syksyn matkailun tiimoilta nyt kun on ollut huomattavissa muutosta asian puolesta ja löyhentymistä ihmisten asenteissa. Moni kun ehkä näillä näppäimillä miettii, että varaillaanko syksyksi reissuja vai ei 🙂

  3. Niin samaa mieltä! Itse odotan esikoista ja la on joulun tienoilla, kyllä harmittaa ja pelottaa kun tilanne on taas huonontumassa, toivoin niin kovasti että loppuvuodesta ehkä synnytysrajoitukset sun muut olisi jo historiaa ja koko raskausaikaa ei tarvitsisi pelätä mahdollista tartuntaa 🙁 Lähipiirissä ja esim. työpaikalla kyllä oikeasti huomaa, että joitain ihmisiä ei kiinnosta korona pätkän vertaa, se itsekeskeisyys on jotain ihan käsittämätöntä… Vihaksi pistää, varsinkin kun itse tekee kaikkensa ettei tartuntaa nyt raskaana saisi, mutta esim. töissä avokonttorissa on pakko käydä, turvaväleistä ei siellä ole tietoakaan ja työkaverien reissuihin ei paljon pysty vaikuttamaan…

    1. Avokonttori tuo kyllä pieniä haasteita ja varsinkin kun syksyllä luultavasti on vielä edessä tavallistakin flunssaa. Ymmärrän täysin, että tilanne mietityttää erityisesti raskaana! Mua on ahdistanut varsinkin nuo julkisen liikenteen menopelit, ruuhka-aikaan en kyllä niihin uskaltaisi, mutta mitäs sitten kun tulee tilanne, että on pakko. Toivotaan, että jos tartunnat tästä vielä lisääntyisivät niin tulisi uudemman kerran karanteenisuositus / etätyöpakko kaikkialta ulkomailta palatessa, joka ainakin suojaisi vähän tuota tilannetta työpaikoilla ja voisi ainakin viivyttää uutta etätyöaaltoa. Tsemppiä sinne ja onnea odotukseen 🙂

  4. Mua ihmetyttää että lentoasemilla viranomaisten toiminta on ollut taas huonoa palaavien matkustajien keskuudessa. Tämä nyt on vain luettua ”tietoa” koska en ole itse sattumoisin matkannut minnekkään ja nähnyt sitä itse. Miksei ole pakkokaranteenia kaikille matkalta palaaville ,varmuuden vuoksi? Kun suurin osa tartunnoista on ilmeisesti ulkomailta.

    1. Niin 😀 Ja silloin alussahan ne mokasivat aivan tyystin kun porukkaa päästiin kaikkialta suoraan juniin. Nyt oli itseasissa juuri Hesarissa juttu, että kaikille palaaville olisi suositus ottaa kentältä pleksitaksi, eli ehkäpä jotain toimenpiteitä on tämän tiimoilta tulossa! Munkin mielestä karanteenisuositus ihan kaikille olisi paikallaan, ihan siis varmuuden vuoksi ja niinhän se aikaisemmin keväällä olikin. Sillä voisi välttyä mahdollisilta muilta rajoituksilta ja sallia ulkomaan matkailua matkailua ainakin osittain.

      1. Olen lentoasemalla töissä ja järjestelyt tällä hetkellä menevät pähkinänkuoressa niin, että jokaista maahan saapuvaa matkustajaa ollaan vastassa thl:n ohjeistuksin ja karanteenisuosituksin. Muista kuin ”rajoitusvapaista maista” saapuvat matkustajat ohjautuvat passintarkastukseen (eivät siis pääse vapaasti maahan, vaikka saapuisivatkin Schengen-alueelta) ja Rajavartiolaitos ohjeistaa heille karanteenisäännöistä. Käsittääkseni tämän hetkisellä lainsäädännöllä ei kuitenkaan ketään voi pakottaa karanteeniin pelkän koronaepäilyn perusteella, vaan karanteeni on aina omaehtoinen ja suositus. Henkilökohtaisesti välillä harmittaa se, kuinka viranomaisia ja esimerkiksi lentokenttähenkilökuntaa parjataan siitä että toiminta on puutteellista (kritiikki on toki tervetullutta ja aina opitaan lisää jne ☺️), mutta kuten todettua, keinot karanteeniin pakottamisesta ovat melko rajalliset 🤷🏼‍♀️ Yhteiskuntamme peräänkuuluttaa tässäkin asiassa ihmisten omaa vastuuta.

        1. Hei kiitos tästä näkökannastasi ja kiva kuulla ajatuksia myös lentokenttäläisen silmin 🙂 Jos viittasit tuohon aiempaan kommenttiini, niin ihmetykseni koski maaliskuista tilannetta kun mitään toimenpiteitä ei vielä viranomaisten taholta oltu määrätty kentille ja kaikki maahantulijat pääsivät lähtemään vapaasti kentältä julkisilla liikennevälineillä jne. Mutta tähänhän sitten puututtiin pian ja uskon, että kentilläkin tehdään tällä hetkellä kaikki mahdollinen tämän tiimoilta! Keväällähän oli karanteenisuositus kaikille ulkomailta saapuville ja olisi mielestäni aiheellista ottaa tämä suositus käyttöön uudelleen. Toki, vähän haastavaahan se on kun ketään ei voi ”pakottaa”. Onneksi testausta rajalla on nyt alettu tekemään ja varmasti tähän myös tulee lähiaikoina lisätoimiakin jos tilanne etenee huonompaan! 🙂 Kiva kun kommentoit!

  5. Kuljin koko maalis- ja huhtikuun ajan metrolla töhin koska ei ollut vaihtoehtoja. Se oli ahdistavaa ja mietin miksi julkista liikennettä oltu varattu meille joiden on pakko matkustaa? Vaihdoin työtehtäviä ja jäin etätöihin toukokuussa mutta paluu vanhoihin hommiin siintää lokakuussa. Mua ahdistaa tällä hetkellä miten pääsen lomamoodiin syyskuussa kun sen aika koittaa. Budjettilomalle ei soolomatkaajalla ole varaa Suomessa. Ja auringon ja lämmön rakastajana ei Suomi kiinnosta muutenkaan. Mutta ei näytä matka nyt mahdolliselta..

    1. Juu nuo julkiset ovat kyllä nyt ahdistavia :/ Ja ymmärrän täysin ankeuden syksyn loman suhteen! Kesällä on kiva lomailla Suomessakin, mutta toki syksyn hämärässä on asia eri ja kurjaa, jos joutuu käyttämään lomapäiviä syksyllä kotona lomailuun. Saa nähdä mihin tilanne tästä etenee ja toivottavasti ensi vuonna uskaltaisi jo reissuunkin 🙂 Tsemppiä tuleviin töihin!

  6. Työskentelen päiväkodissa ja meille tuli Opetushallitukselta/ministeriöltä tarkat ohjeet kuinka varhaiskasvatusta pitäisi nyt toteuttaa. Yksi ohjeista oli kielto lasten omille leluille, ei olisi saanut edes se pieni päiväkotiuraansa aloittava tuoda tärkeää unilelua/riepua tms. Tätä onneksi lievennettiin. Samaan aikaan suomalaiset kokevat tarpeelliseksi lähteä just nyt ulkomaille, unohtavat turvavälit ja eivät piittaa tippaakaan koko koronasta. Suututtaa ihmisten itsekkyys.

    1. Törmäsin nyt aamulla itsekin näihin uusiin ohjeistuksiin kun vein lasta tarhaan. Kyllä tuntuu pahalta tuo leluasia, vaikka onneksi siihen tuli lievennys. Toisaalta hyvä, että asian kanssa ollaan tarkkana ja tuo itselleni äitinä toki luottavaisen mielen. Mutta sitten taas samalla juuri tuo toinen puoli, että moni muu viis välittää ohjeistuksista ja elää kuin mitään ei olisikaan 🙁

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.