Toivepostaus: Ura ja intuitio

Sain joku aika takaperin postaustoiveen intuitioon liittyen. Olenkin aikaisemmin kirjoitellut aiheesta jonkin verran,  mutta siitä on kieltämättä jo aikaa. Pari vuotta takaperin pohdiskelin intuitiota lähes päivittäin. Miten siitä voi olla apua päätösten teossa, uralla ja tulevaisuuden suunnittelussa. Ehkäpä siis myös omalla kohdallani hyvä aika muistuttaa tästä, vaikka tämän(kin) vuoden aikana olen tehnyt useita intuitioon nojaavia päätöksiä, kuten hakenut muutosta työkuvioihini ja päättänyt ryhtyä opiskelemaan. Tiedättekö kun joskus jotkin seikat vain tuntuvat ”oikealta”? Samalla kun joidenkin asioiden kanssa joutuu pähkäilemään päänsä puhki, että onko valinta oikea? Haluanko tätä todella? Järki ehkä sanoo että pitäisi, mutta joku silti tökkii. Moni ehkä tunnistaa tilanteen.

Viime vuosina olen kokenut näitä tilanteita monesti ja näin jälkeenpäin täytyy myöntää, että juuri ne tilanteet, joissa olen vähääkään epäröinyt, ovat tavalla tai toisella osoittautuneet myöhemmin virheaskeleiksi tai valinnoiksi, jotka eivät syystä tai toisesta olleetkaan minua varten. Toisaalta taas ne valinnat, joissa olen luottanut ”sydäntuntumaan” ja intuitiooni, ehkä jopa joutunut voittamaan pelkoja ja olemaan rohkea, ovat taas osoittautuneet päätökskiksi, jotka ovat johtaneet semmoiseen ”asioiden pitikin tapahtua näin”-tilaan ja johdattaneet elämässä uusille urille. Uskon, että moni tekee elämässään päätöksiä pääasiasssa juurikin järkeen pohjautuen. Ja älkää nyt käsittäkö väärin, en missään nimessä kannusta ketään oikeasti uhkarohkeisiin tilanteisiin, jotka vaarantavat taloutesi, ihmissuhteesi tai terveytesi, vaan enemmänkin kuuntelemaan omaa itseään vaikkapa niiden arjen pienten päätösten edessä. Myös järkeä täytyy kuunnella, mutta intuitio voikin toimia tietynlaisena työkaluna sen ohella.

Eräs esimerkki tulee mieleen itseasiassa loppukesältä kun olin haastattelussa tulevien opintojeni ohelle erääseen osa-aikaiseen tehtävään yritykseen, joka on ollut itselläni pitkään kiinnostava potentiaalinen työnantaja ja jossa olin viime vuodenvaihteessa yhdessä toisessa rekryssä. No, en olisi voinut ottaa paikkaa vastaan, koska työn jaottelun kanssa olisi tullut haasteita tulevien opintojeni suhteen. Kyllähän se harmitti kertoa, että valitettavasti ei nyt onnaa. Keskustelimme kuitenkin tovin eräästä aiheesta, joka aiheuttaa edelleen ihmetystä. Miksi aikanaan irtisanouduin työstäni pankissa? Olitko siis vakituisessa työsuhteessa? Nämä ovat kysymyksiä, joita olen kohdannut viime vuosina useaan otteeseen. Vastaukseni on yleensä ollut, että työskenneltyäni about 6 vuotta putkeen suurissa konserneissa vakuutus-ja rahoitusalalla, alkoi äitiyslomani aikana mielessä kypsynyt ajatus kokeilla jotain muuta tuntua yhtäkkiä oikealta.

Hyppy uuteen, tuntemattomaan. Silläkin riskillä, että luopuisin vakaasta ja vakituisesta työpaikasta. Esimerkiksi tuon päätöksen kohdalla kuuntelin intuitiotani ja lopulta myös luotin siihen. Vaikka työelämä ja ajatukset tulevaisuuden urakehityksestä ovat viime vuosina jo kokeneet pientä muutosta, ajattelee yllättävän moni edelleen, että ura on jatkumo, joka alkaa vakituisesta tehtävästä yrityksessä x ja siitä sitten edetään samaa rataa hamaan tappiin asti. Enkä tietysti väitä, että tämä olisi väärin. Jokaisen ura, mielenkiinnon kohteet ja tavoitteet ovat erilaisia, kuten me ihmisetkin. Silti tuntuu vakituisesta pitkäaikaisesta työpaikasta luopuminen olevan edelleen monelle valtava ihmetyksen aihe. Itse en taas (enää) näe siinä mitään kummallista.

Maailma muuttuu ja näen itse (oman) työelämäni eri vaiheina, kausina, joista jokainen antaa jotakin uutta. Haastaa ja opettaa. Auttaa luomaan suhteita, kehittymään ja sitten taas viemään uusille urille. Vielä viisi vuotta takaperin näin itseni juurikin tyyppinä, joka haluaa luoda uraa samassa yrityksessä yli kymmenen vuotta ja mennä sillä tiellä. Yhtäkkiä se ei kuitenkaan enää tuntunut oikealta, ainakaan siinä hetkessä. Ja sillä tiellä sitten ollaankin. Juurikin intuition viemänä ja omaan elämääni on tuo päätös tuonut valtavasti upeita asioita ja mahdollisuuksia, jotka eivät muuten välttämättä olisi olleet mahdollisia. Palatakseni vielä tuohon tilanteeseen, jossa keskustelin aiheesta haastattelun tiimoilta, oli palaute kunnioittava ja ehkäpä jopa oivaltava. Epämukavuusalueelle hyppääminen ja pieni riskinotto voi joskus palkita suurestikin. Jos vain luottaa fiilikseen, että tämä on se,  mitä haluan juuri nyt. Eikö mielekkään elämän tarkoitus olekin tehdä juuri niitä asioita, jotka kiinnostavat ja tuntuvat oikeilta juuri silloin? Muutenkin kuin työelämän kohdalla.

Uskonkin, että yhä useampi 80- ja 90-luvuilla syntynyt ajattelevat urasta enemmän juurikin niin, että ovat oman polkunsa kulkijoita ja ”perinteistä” urapolku-ajatusta kenties vierastetaan. Yhä useampi haluaa tehdä asioita, joita oikeasti haluaa, eikä niitä, joiden suhteen kenties muilla oli odotuksia. Itse en näe väärää urapolussa, jossa oma mielenkiinto kohdistuu pariin tai useampaan osa-alueeseen, joiden parissa haluaa kehittyä ja edetä. Koskaan ei ole liian myöhäistä mennä itseensä ja pohtia, että mikä minua kiinnostaa, missä vahvuuteni ovat ja mikä minusta tuntuu ”oikealta”?

Aihe ehkä vähän lähti rönsyilemään työelämän puolelle, mutta intuitiota voi harjoitella ja vahvistaa myös aivan arkisissa asioissa. Antaa fiiliksen viedä lenkillä niihin paikkoihin mihin ”vaisto vie”, haahuilla kaupungilla, viettää säännöllisesti rauhallisia hetkiä itsekseen, jolloin voi hyvällä lykyllä kiteyttää ajatuksiaan tai oivaltaa jotain, mitä hektisessä arjessa ei ole tullut ajatelleeksi. Itselleni semmoiset arjen hetken mielijohteesta tehdyt extempore-jutut ovat parhautta ja olen kokenut ne juurikin jonkinlaisina intuition vahvistajina. Mielestäni pitäisikin arjessa muistaa raivata myös sitä luppoaikaa juuri noille aikatauluttamattomille haahuiluhetkille, jotka voivat johtaa vaikka mihin,  vaikkei sitä siinä hetkessä uskoisikaan. Heh, muistin juuri, että esimerkiksi itselläni oli vajaat kolme vuotta sitten juuri tämmöinen haahuiluhetki erään lounastaukoni jälkeen, jolloin täysin sattumalta ja intuition saattelemana kävelin sisälle lankakauppaan. Siitäpä lähti uudelleen esimerkiksi neuleharrastus, jonka parissa olin ollut viimeksi yläasteella. Ja sillä tiellä ollaan edelleen!

Teettekö te arjessa päätöksiä intuitioon pohjautuen?

Tai kiinnostaako sen vahvistaminen? ✨

 

 

Kuvat Jutta

 

6 vastausta artikkeliin “Toivepostaus: Ura ja intuitio”

  1. Kyllä, näin juuri. Uusia asioita pitäisi kokeilla usein jolloin saa uutta tietoa itsestään eli tykkääkö vai ei koska siten vain voi löytää uusia juttuja omaan elämääm, oli asia mikä hyvänsä. Vähän liian usein sitä sortuu aina tuttuun ja turvalliseen – oli kyseessä ruoka tai lenkkireitti. Vaikka onhan se tuttuus kivaakin eikä siinä mitään väärää toki olekaan mutta itse olen huomannut myös itsessä että kyllästyn rutiineihin ja tietyllä tapaa tuttuuteenkin. Ehkä se on sitä kuin lapsiperheessä kuitenkin rutiinit pyörittää sitä arkea niin sitten on yrittänyt hakea uusia juttuja muualta. 😀

    1. Aivan! Ehkäpä juuri noille tietynlaisille rutiineille hakeekin vastapainoa! Itse nautin tietynlaisesta rutiinikeskeisestä arjesta, joka tuo sitä ”perusvarmuutta”, ehkä se onkin se tasapainottava tekijä sitten sille, että hakee muista jutuista sitten juuri vaihtelua ja heittäytymistä 🙂

  2. Nyökyttelin sisäisesti lukiessani postausta, tiedän tasan mistä puhut ☺️ Olen itse kulkenut koko tähänastisen (+30v) elämäni enemmän tunnetta ja intuitiota kuunnellen. Monia valintojani on aina ollut hankala perustella muille, etenkin vanhemmilleni silloin joskus. Opiskelin aikoinaan kansainvälistä politiikkaa Lontoossa ja jätin opintoni kesken toisena vuonna, opinnot eivät vain tuntuneet oikealta. Kun aloin pohtimaan opintojeni keskeyttämistä ja paluuta Suomeen, sanoivat monet, että ”kävisit nyt koulun loppuun, niin olisi edes joku tutkinto”. En käynyt. Sain tämän seurauksena kuulla isältäni hänen olevan minuun pettynyt. Ymmärrän tässä asiassa sen toisenkin kannan, mutta itselleni asioiden tekeminen ilman ”sitä oikeaa fiilistä” on aina ollut hankalaa. Sittemmin olen myös irtisanoutunut vakituisesta työstä ja heittäytynyt tuntemattomaan, enkä myöskään pidä sitä tänä päivänä mitenkään kauhean kummallisena. Toki on sanottava, että itse olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että puolisoni on tukenut minua ja kannustanut valinnoissani (ja kannatellut tarpeen tullen myös talouttamme hetken aikaa). Hän on luonteeltaan hyvin vakaa ja järkevä, minä enemmän impulsiivinen ja ehkä innovatiivinenkin. Olemme keskustelleet, että kombo toimii kohdallamme hyvin, tasapainotamme toisiamme 🙂 Hän on sanonut, että jos emme olisi tavanneet, hän varmaankin asuisi vielä samassa paikassa missä ennen tapaamistamme, eikä olisi kartuttanut kokemuspankkiaan yhtä runsaasti. Minulle hän taas tuo tarvittavaa ”juurrutusta maahan”, rauhoittaa, ja antaa joskus hulluihinkin ideoihini perspektiiviä.

    1. Aivan mahtavaa kuulla myös muiden tarinoita tältä saralta ja kiitos pitkästä kommentistasi! Todella ihana kuulla, että olet kuunnellut vaistoasi 🙂 Kuulostaa siltä, että todellakin puolisosi kanssa tasapainoitatte toisianne ja ihana kun hän on ollut tukena valintojen edessä. Ja juuri näinhän se menee, yhä useamman tulisi kuunnella enemmän vaistoaan ja välillä heittäytyä niihin ”hulluihinkin” ideoihin. Ihanaa viikonloppua! <3

  3. Kiitti toivepostauksesta 🙂 Oman intuition kuunteleminen ja ”oikeiden” päätösten tekeminen osoittautuu kyllä aika haasteeksi tällaiselle ihmiselle jolle yksinkertaisetkin päätökset on joskus ylitsepääsemättömän vaikeita 😀 Aloin hetki sitten kuuntelemaan Älykäs intuitio-kirjaa, mikä onkin osoittautunut ihan mielenkiintoiseksi ja ehkä sieltä löytyykin työkaluja intuition vahvistamiseen. Kun miettii omaa elämää taaksepäin niin se kyllä itse asiassa tuntuu jonkinlaiselta johdattelevalta polulta. Omat päätökset ja hetken mielijohteet on yleensä kuljettanut uusiin mahtaviin kokemuksiin ja paikkoihin. Mutta samalla mietin, että jotkin toiset päätökset olis varmaan johdattanut erilaisiin mahtaviin kokemuksiin, joten ”oikeiden” päätösten vertailua ei oikein voi tehdä. Mutta uskon kyllä myös vaistoon ja perimmäiseen fiilikseen kun joku joskus vaan tuntuu heti niin oikealta 🙂

    1. Toivottavasti tykkäsit postauksesta! 🙂 hehe, täytyy itsekin laittaa lukulistalle tuo kirja! Ja olet oikeassa, että semmoisen tietynlaisen polun kyllä tunnistaa kun alkaa pohtia menneitä valintoja ja muuta, varmasti myös ne toiset valinnat olisivat johdattaneet toisenlaisiin hyviin juttuihin. Kiitos kun jaoit omia ajatuksiasi tähän ja mukavaa syyskuun alkua 🙂

Vastaa käyttäjälle Erica Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.