Kuinka minusta tuli enemmän iltaihminen?

Toivottavasti teidän viikonloppu meni kivasti! Vietimme lauantaina pitkästä aikaa sadepäivää ihan vain sisällä ja vahvasti ”pyjamat päällä koko päivän”-hengessä. Vaikka aurinkoisia päiviä rakastankin, niin myönnän myös pitäväni niistä päivistä kun sataa oikein kunnolla. Ainakin siis jossei silloin tarvitse lähteä minnekään, eikä näitä päiviä ole liian montaa putkeen. Eli niitä marraskuun tihkusateita en edelleenkään odota kovin innolla, heh. Siispä tuo rento lauantai tuli kuin tilauksesta ja oli kerrankin hyvä syy vain chillailla. Katsottiin telkkaria, luettiin kirjoja ja nukuttiin koko perhe ihan päikkäritkin. Eilinen taas meni siivoillen, trampalla hyppien ja ilmeisesti ainakin perheen pienimmän mielestä otettiin kiinni kaikessa tekemisessä, josta lauantaina jäätiin paitsi.

Sain vihdoinkin myös siivottua yläkerran kunnolla ja seuraava askel onkin käydä ostamassa lisää isoja säilytyslaatikoita, joihin saisin kunnolla organisoitua langat ja muut käsityötavarat. Tämähän on ollut listallani jo about puoli vuotta. Ikuiset kotiprojektit tuntuvat olevan joku itselleni tyypillinen juttu. Heräsin muuten viime yönä siihen aivan järkyttävään ukkoseen! En muista milloin olisi viimeksi paukkunut yhtä kovaa. Luulin hetken unisena, että nyt tulee maailmanloppu, kunnes tajusin tilanteen ja olinkin ihan tohkeissani jyrinästä ja rankkasateesta, joihin nukahdin heti uudelleen. Ah, parasta! Ja tiedän, olen maininnut saman ainakin tuhannesti 😀

Viime aikoina olen yllättänyt itsenikin toteamalla, että olen kesän aikana kallistunut enemmän iltaihmiseksi. Minä, joka olen ollut aikaisten heräämisten ja aamujen perään niin kauan kuin muistan. Aamuissa on toki sitä tiettyä mystiikkaa muun maailman vasta heräillessä ja istuessa kaikessa rauhassa kahvikupposen kanssa aivan vain omien ajatusten kanssa. Samalla todeten, että koko päivä on vielä edessä. Koin pitkään, että olen aikaansaavin juuri aamuisin, varsinkin kaiken työhöön liittyvän suhteen. Tämä on totta edelleen, mutta pikkuhiljaa olen huomannut olevani nykyään myös se tyyppi, joka juuri iltaisin jaksaa paremmin paneutua ja keskittyä tiettyihin asioihin. Ennen taas en ollenkaan nähnyt itseäni näin. Ehkäpä ainakin osittainen syy tähän on tämä kesän rennompi yrittäjyys, joka on mahdollistanut niitä rennompia hetkiä myös keskelle päivää, jolloin ehkä sitten on illalla myös enemmän energiaa vielä niihin ajatustakin vaativiin hommiin.

Myös kasa pipoja tulossa pian myyntiin! 🙂

Aloitan päiväni ja usein myös työnteon ennen aamuseitsemää, joskus jopa aikaisemminkin kuuden hujakoilla. Tästä syystä ajoittuu varsinainen työaikani pitkällekin aikavälille päivän mittaan, myös niihin iltoihin ja viikonloppuihin. Nytkin puuhastelin viikonlopun erään teknisen urakan parissa, jonka tuloksen pääsen (ainakin toivottavasti) paljastamaan myös teille tällä viikolla! Välissä teen tietysti myös muita juttuja ja myönnän, välillä saatan ottaa hetken myös aivan rennosti keskellä päivää 😀 Ja juuri tämähän on mielestäni juuri niitä yrittäjyyden hyviä puolia! Olen kesällä esimerkiksi tykästynyt siihen, että saatan käydä päivällä tunnin kävelyllä, kuunnella äänikirjaa ja palata sitten kotiin jatkamaan hommia.

Jos palataan niihin iltojen hetkiin ja juurikin tähän iltainnostukseeni, olen huomannut viehättyväni niissä juuri niistä rennoista hetkistä kun olemme koko perhe koolla, kesäpäivä on jo viilenemään päin, katsomme telkkaria, chillaamme ja valmistelen seuraavaa päivää. Okei, nämä hetket ovat tietysti olleet päivän parhaita hetkiä jo aikaisemminkin, mutta nyt ajattelen asiaa ehkäpä eri kantilta. Jos joskus kirjoitin odottavani illalla nukkumaan menoa jo sen vuoksi, etten malta odottaa seuraavaa aamua, on tilanne ehkäpä kääntynyt niin, etten päivällä malttaisi odottaa niitä illan rauhallisia hetkiä. Ehkäpä juurikin nämä molemmat ovat tasavertaisia suosikkejani nykyään! Aikaiset aamut ja rennot alkuillat. Molemmistahan löytyy ne ehdottomat plussapuolensa.

Aikaisten aamujen hiljaisuus, rauhallinen kahvihetki ja oma aika, aamun tehotunteja hyödyntäen. Ja sitten taas iltojen yhteinen aika, rentoutuminen ja fiilis siitä, että päivän pakolliset jutut ovat jo takanapäin. Useimmiten painun pehkuihin jo yhdeksän maissa illalla, joten mistään yökukkujasta ei kohdallani todellakaan voi puhua. Mutta siinä missä itse vaadin juuri noita aikaisia aamuja ja omaa rauhallista aikaani, ymmärrän täysin toisen kaipuun niihin myöhäisiin iltoihin tai yön pikkutunteihin samassa tarkoituksessa.

Lähtipä juttu vähän sivuraiteille, mutta asiasta kukkaruukkuun! Opintoni yliopistolla nimittäin alkoivat tänään orientaatioviikon merkeissä. En itse suoranaisesti ole mikään tutustumisleikkejen ja perusjuttuihin perehtymisen fanittaja, vaan haluaisin mieluiten päästä aina mahdollisimman pian ”itse asiaan”. Sen vuoksi en malta odottaa ensi viikolla alkavia varsinaisia kursseja! Vaikkain itse orientaatio tulee kyllä ihan todelliseen tarpeeseen, koska myönnän olevani vielä melkoisen hukassa kaikkien teknisten juttujen kanssa. Ehkäpä se tästä pikkuhiljaa. Opintosyksy kyllä jännittää positiivisessa mielessä paljon! Tänne bloginkin puolelle on tulossa varmasti enemmän opiskeluaiheisia juttuja kunhan pääsen hommissa alkuun 🙂

 

Kivaa uutta viikkoa teille ✨

 

 

 

2 Replies to “Kuinka minusta tuli enemmän iltaihminen?”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *