Edessä jännittävä viikonloppu

Syyskuu on edennyt tähän saakka melko vauhdikkaasti ja viikot ovat tuntuneet vierähtävän suorastaan hujauksessa. Siinä missä kesäisin haluaa ottaa kaikessa vähän rennommin, kaipaankin syksylle ehkä juuri enemmän puuhasteltavaa ja juuri niitä uusia haasteita. Hommia, jotka ehkä vievät ajatuksia pois esimerkiksi siitä faktasta, ettei kohta enää tarkene lenkkeilemään ilman takkia. Villasukkia olen käyttänyt läpi kesän, mutta ehkäpä tuo kylmyys on se, mitä vähiten tulevalta vuodenajalta odotan. Toisaalta taas odotan varsin innolla tulevaa pipokautta ja täällä meillä onkin jo viikkoja ollut käynnissä taas jonkin sortin pipotehdas. Pipoja siis tulossa myyntiin pieni, noin 15 pipon erä luultavasti ensi viikolla! Tänään kuitenkin vielä kuvituksena kesäisiä kuvia elokuulta 🌻

Olen jo muutaman viikon ajan tuumaillut pientä kotimaan syyslomareissua, mutta edelleenkään en ole päässyt sen suhteen haave-asteelta eteenpäin. Moni muukin seikka on tuntunut tässä edelleen junnaavan paikallaan, mutta siihen on tämän koronahärdellin keskellä jo tavallaan tottunutkin. Lapista houkuttelisi edelleen esimerkiksi Luosto tai Inarin seutu, sitten toisaalta myös Vuokatti ja Kuusamo, joten saapi nähdä miten reissuhommat etenee. Alkaa pikkuhiljaa tuntua jo siltä, että edellisestä reissusta mihinkään on niin ikuisuus, että jo muutaman yön hotellimajoituksessa chillailu luonnon äärellä on ajatuksena jo luksustasoa! Kotona on pyöritty huhtikuun jälkeen niin ahkerasti, että pienetkin vaihtelut ympäristössä piristävät ihmeesti 😀 Ah, kävin viime viikonloppuna brunssilla Helsinkiin yöksi piipahtaneen ystäväni kanssa ja en edes muista milloin olisin viimeksi käynyt keskustassa viikonloppu-aamuna tai edes viikonloppuna! Keskustassa on tullut muutenkin käytyä nyt niin harvoin, että iski jopa jonkinlainen uutuuden viehätys, vähän kun olisi kierrellyt jossain aivan uudessa kaupungissa. Elämys sekin siis! Aloin myös haaveilla viikonlopun staycationista Helsingissä. Kivasta hotellihuoneesta, kylvystä (!!!), hyvästä ruoasta ja chillailusta. Eipä tarvitsisi kovin kauas reissata, heh.

Meidän perheessä tapahtuu muuten tällä viikolla isoja juttuja! Uskokaa tai älkää, mutta vietämme ensi viikonloppuna Tommin kanssa ensimmäistä kertaa yli neljään vuoteen kokonaisen vuorokauden kaksin ilman lasta. Apua! Olen samalla sekä todella innoissani, että myös todella peloissani. Toki olemme molemmat olleet reissussa erikseen ilman lasta niin, että toinen on ollut kotona, mutta kaksin emme ole juurikaan viettäneet aikaa lapsen syntymän jälkeen. Dinnerillä olemme tainneet käydä yhden vaivaisen kerran ja siitäkin jo joku kolme vuotta aikaa, haha. Vaikka tuleva jännittääkin niin toisaalta, ehkäpä tätä hetkeä on odoteltu jo tarpeeksi monta vuotta ja tietynlainen luottamus siitä, että lapsi kyllä pärjää yhden yön myös sukulaisten luona, on yksinkertaisesti vihdoinkin saatava vahvistettua.

Kuvittelisin, että juurikin ensimmäinen kerta on se pahin jättäessä lasta jonnekin yön yli hoitoon ja ehkäpä se tästä sitten jatkossa helpottuu. Ainakin pieni itse tuntuu olevan asiasta innoissaan ja olen yrittänyt päivittäin ”valmistaa” tätä tulevaan. Vuosien varrella olemme kuitenkin viettäneet niin paljon aikaa tiiviisti yhdessä, että ensiajatus jostain kaksin ilman lasta kuulostaa jopa vähän ”väärältä”. (Vähän sama hommahan meillä toisaalta sen perhepedistä luopumisen suhteen, tuntuu kamalalta ajatella, että yksi nukkuisi eri kerroksessa :D) Kun on aina tehnyt asioita yhdessä ja sitten yhtäkkiä tehdäänkin jotain ilman lasta, tuntuu kuin jotain puuttuisi. Toisaalta jokainen aikuinen kuitenkin tarvitsee myös aikuisten aikaa ja kieltämättä on se ollut meillä aivan minimissään.

Olen monesti jollain tasolla ehkä havahtunut siihen, että saatan äitinä pitää omaa lasta ehkä ns. ”pienempänä” kuin tämä oikeasti onkaan, esimerkiksi nyt tämän yöpymis-seikan ja nukkumisasian suhteen. Kyse on varmaankin jonkinlaisesta suojeluvietistä, jonka varjossa ajattelee, ettei lapsi vielä ole valmis asiaan x / y / z ja vielä liian pieni itsenäistymään tiettyjen seikkojen suhteen. Vaikka todellisuus ehkä on, että lasta nimenomaan pitäisi pikkuhiljaa rohkaista niihin ”isompien juttuihin”, yökyläilemään isovanhempien kanssa, nukkumaan omassa huoneessaan ja ottamaan jonkinlaista ”minivastuuta” arjen pienistä jutuista. Eihän 4-vuotias ole enää tietenkään mikään vauva ja moni 1-vuotiaskin saattaa yökyläillä isovanhempien kanssa. Jostain syystä tämä on kuitenkin ollut pitkään itselleni jotenkin erityisen vaikea juttu, mutta ehkäpä se tästä helpottuu! Hassua todeta, etten ole vielä kertaakaan ollut meillä kotona yötä ilman miestä ja lasta. Ja varsinkaan ilman lasta. Semmoiset ”vapaat” viikonloput jolloin lapsi on esimerkiksi yön tai pari isovanhempien luona ovat tuntuneet todella kaukaisilta, mutta ehkäpä pikkuhiljaa ollaan lähempänä tätäkin etappia.

Luultavasti jännitän tätä(kin) loppupeleissä enemmän kuin lapsi itse. Ehkä tämä laastarin vetäminen asian suhteen tekee ihan hyvää itsellenikin. Tai sitten olemme viikonloppuna puhelin kourassa ikävöimässä lasta ja kyselemässä miten toisaalla sujuu. Saapi nähdä 😀

 

   Kuvat Jutta

 

8 vastausta artikkeliin “Edessä jännittävä viikonloppu”

  1. Meilläkään ei ole lapsi ollut missään yökylässä, oikeastaan vain siksi ettei oikein ole ketään sellaista joka voisi ottaa hänet yökylään. (Isovanhemmat eri kaupungissa, toinen mummi sen verran vanha ettei ehkä pystyisi ottamaankaan pientä lasta yökylään yms… ) Ehkä joskus jonain päivänä sitten… 😀 En tiedä jääkö siitä lapsi kauheasti paitsi jos ei ole ollut, toki meille aikuisille varmasti oma aika olisi tarpeen 😀

    1. No onneksi ei olla ainoita 😀 Samoja ”ongelmia” myös täällä tuon hoitopaikan suhteen, eli isovanhemmat asuvat kauempana jne. Saa kuitenkin nyt nähdä miten menee! Ja olet oikeassa, että tuskin lapsi mistään jää paitsi, mutta aikuisen näkökulmasta olisi tietty välillä viettää aikaa ihan kaksinkin ;D

  2. Tiedän tunteen, äidille vaikeampi paikka kuin lapselle.. Meillä tyttö oli reilu vuoden kun oli ensimmäisen kerran yökylässä isovanhemilla. Sen jälkeen ollut säännöllisesti ja kesällä n. Kerran kuussa. Nyt on reilu kaksivuotias ja oli ensimmäistä kertaa kummilla yötä. Me on nautittu miehen kanssa ajasta toisen kanssa, vaikka aina onkin jo kummallakin ikävä tyttöä. Mutta myös parisuhdetta pitää vaalia<3 Ja nyt kun ei ole reissattu ulkomailla, niin otetaan huone hotellista, ihana olla toisten hoteissa ja mennä valmiiseen aamupala pöytään.Suosittelen muuten Clarion hotellia merinäköalalla.

    1. Ihana kuulla muidenkin kokemuksia tästä! 😀 Mukava kuulla, että teillä ovat sujuneet kivasti nuo yökyläilyt. Vitsi, Clarion on ollut jo ikuisuuden mun listalla, kiitos muistutuksesta 🙂

  3. Lomakohteeksi suosittelen Vuokattia, tekemistä löytyy myös lapsille (kylpylä, Superpark) aikuisia unohtamatta (ulkoilu upeilla Vuokatin vaaroilla, kiipeilyä, sulkkista, tennistä, keilaa jne.). Ajomatka etelästä lyhyt. Tässäpä pieni tietoisku, tervetuloa!

    1. Oih, kiitokset vinkistä! Olen ollut siellä joskus 2002, eli aika hatarat muistikuvat ;D Mutta se kylpylä houkuttelee erityisesti <3

  4. Eikää, ihanaa, nauttikaa! Lapsi pärjää kyllä ja yökyläily menee varmasti paremmin kuin hyvin. Mä muistan myös kuinka huono omatunto mulla oli joskus aina jos jouduin hiukankin pyytämään apua.. Vaikka tottahan se on etten voi aina kolmea lasta roudata joka paikkaan 😀 mut nyt eron jälkeen ja vuorotöissä olevana on iskenyt kyllä niin vasten kasvoja se, että muiden apuun on yksinkertaisesti pakko turvautua, en pärjää ilman. Et tämän se vaati, et pääsin huonosta omastatunnosta eroon, haha 😀

    Mut teille oikein kivaa viikonloppua! Mekin oltiin tammikuussa miehen kanssa yksi yö Helsingissä ja sit mentiin Tallinnaan yhdeksi yöksi ja oli vaikka miten ihanaa, ei se sen enempää vaadi. Helsinki on aivan ihana kaupunki <3 kesällä oltiin viikonloppu Tampereella,ja vuosi sitten Kolilla, joka on myös ihan superihana paikka ❤️

    1. Kiva kuulla muidenkin kokemuksia! <3 Luultavasti jännitän siis aivan turhaan 😀 Ja tuo apu-homma on kyllä täysin totta, varsinkin useamman lapsen kanssa vielä korostuu. Onneksi kuitenkin tukiverkostoa ja apua löytyy! 🙂 Koli on ollut jo pitkään mun listalla, toivottavasti pääsisi käymään siellä pian 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.