Yliopisto vs AMK – ajatuksia ja ensihuomioita näiden välillä

Kuvien laukku saatu / Globe Hope

Yksi ajatuksistani opiskelemaan hakiessa oli, että opiskelisin ”vähän jotain” muun elämän sivussa, mutta yhtäkkiä olenkin havahtunut siihen, että arki pyörii tätä nykyä melkolailla koulujuttujen ympärillä. Löysempiä viikkoja on toki luvassa lokakuun jälkeen tämän kurssirupeaman päättyessä ja parhaani mukaan ainakin yritän olla valitsematta mitään valinnaisia / ylimääräistä loppuvuodeksi. Miltä opiskelu sitten on tuntunut? Ensinnäkin, kesän rennompien kuukausien jälkeen ovat semmoiset selkeät arkirutiinit tuntuneet ihanilta! Ja tarkoitan tällä sitä kun joku toinen määrittelee sen missä sinun pitää olla linjoilla milloinkin, ah. Yrittäjänä melkolailla kaikki pyörii sen ympärillä, että pitäisi itse patistaa itsensä tiettyihin juttuihin ja aikatauluttaa, joten tämmöinen ulkoinen velvollisuus on tuntunut suorastaan ihanalta vaihtelulta. Kertaakaan ei ole iskenyt mitään blaah-fiiliksiä (paitsi ehkä matikan tehtävien kanssa :D), koska itsensä vuoksihan tähän oppimishommaan on lähtenytkin. Itseäni on kiinnostanut yliopisto-opintojen suhteen erityisesti se, kuinka opiskelu eroaa ammattikorkeakoulussa opiskelusta, josta itselläni on vertailupohjaa. Tänään ajattelinkin tehdä pientä vertailua näiden alkuhuomioiden perusteella, saa nähdä miten mielipiteet tästä muuttuvat vai muuttuvatko.

Ensinnäkin. Täytyy sanoa, että olen ensinnäkin ollut todella yllättynyt siitä, etten näiden ensimmäisten kolmen viikon aikana ole joutunut kirjoittamaan yhtä ainutta raporttia tai edes vielä avaamaan koko Wordiä, hah! Noh, oikeastaan en ole tainnut kyllä kirjoittaa yhtään mitään. Erilaisia verkkotestejä ja tehtäviä olenkin sitten tehnyt Moodlessa senkin edestä. Ja ne onkin kyllä hauskoja! Amkissa kun pistettiin aikanaan kirjoittamaan sivujen raportti aiheesta x jo ensimmäisellä kurssiviikolla ja sanoisinko, että ne olivat jokseenkin arkipäivää. Paaaaljon raportteja mahtui amkiin ainakin omien hatarien muistikuvieni perusteella. Aikaisemmin luulin, että myös yliopisto painottuu tähän, mutta ainakin toistaiseksi olen ollut varsin väärässä 😀 Osaako joku kommentoida tätä raportti-asiaa? Onko ero tosiaan näin vai kirjoitetaanko amkissa muutenkaan enää raportteja? Vai onkohan ne jo kuopattu? Jäi häiritsemään tämä kun kysyin ystävältäni mielipidettä raportti-asiaan, eikä tämä muistanut sen koommin mitään raportti-tulvaa (opiskelimme tosin eri alaa).

Olen itse opiskelijana ja oppijana ehkä enemmän yksilötekijä. Opin helpoiten siten, että luen ja opiskelen asiat itsekseni. Toisin sanoen on itsenäinen työskentely ehdottomasti juttuni myös opiskelun suhteen, vaikkakin pidän myös keskustelutehtävistä, joissa saa hyvin jäsenneltyä omien ja muiden tietämystä aiheista. Eniten rakastan opiskelumuotoa, joka on kuuntelun, keskustelun, muistiinpanojen tekemisen ja itsenäisen lukemisen yhdistelmää. Jos on aivan pakko valita, on ryhmätyöskentely (laajat semmoiset) ehkä inhokkini ja juuri tätähän oli amk-opiskelu (ainakin ennen) täynnä. Toisaalta koen, että ryhmätyöskentelytaitojen opettelusta on ollut paljon myös hyötyä, mutta noin lähtökohtaisesti en pitänyt semmoisesta yleisestä säätämisestä, epäselvistä tehtävien jaoista ja siitä, että joutui aina jännittämään millainen ryhmä osuu eteen. Ja sillähän oli tietysti väliä jos kurssiarvosana painottui esimerkiksi ryhmätyön arvosanalle.

Itse olen ehkä ennemmin tyyppi, joka mielellään hoitaa itse omat hommansa ja ainakin näin alkuun täytyy todeta, että yliopistossa painottuu tekeminen juuri siihen yksilötekemiseen. Tämä ei tietysti tullut minään yllätyksenä, mutta positiivinen juttu kuitenkin huomata, että pidän itse juuri tästä! Itseäni henkilökohtaisesti motivoi huomattavasti enemmän panostaa lukemalla ja itsenäisesti oppimalla tehtäviin, verkkotesteihin ja tentteihin, kuin väkertämään tuntitolkulla powerpointeja johon ryhmäesitelmään, joka nyt vain on ollut ”pakko” kasata kokoon. Eikä siinä, tässähän nyt ollaan juuri siinä asian ytimessä, ammattikorkeakoulun ja yliopiston välisissä eroissa. Toinen tähtää käytäntöön, toinen taas teoriaan ja tutkimuspohjaan. Ja täytyy mainita, että amk-opinnot ovat ehdottomasti tuoneet hyviä valmiuksia työelämään juuri ryhmädynamiikan, esiintymisen ja käytännön tekemisen suhteen, eli juuri niiden seikkojen osalta, joihin ne tähtäävätkin.

Siinä mielessä en voisi koskaan sanoa, ettei opinnoista olisi ollut paljonkin hyötyä, vaikka näin oppimismetodien suhteen onkin mielenkiintoista pohtia sitä, mikä menetelmä on itselleen tehokkaampi tai mielekkäämpi. Toki aikanaan koin myös tradenomipinnot mielekkäänä ja ehdottomasti omana juttunani, vaikka nuo ainaiset ryhmätyöt ja presentaatiot välillä rassasivatkin. Työelämään siirtyminen oli AMK:in jälkeen helppo homma, koska käytännöstä, työelämätaidoista ja esiintymisestä oli opintojen kautta vankka, valmentava pohja. En toki väitä, ettei näin olisi yliopiston kohdalla, mutta toistaiseksi en itse osaa sanoa siitä mitään.

Ainakin näin lyhyen kokemukseni perusteella voisin ajatella, että yliopisto huomioi erilaiset oppimistavat kenties monipuolisemmin. Voin toki olla väärässäkin ja onhan omista AMK-vuosistani jo aikaa. Näiden ensimmäisten kurssien myötä olen kuitenkin todennut, että pääpaino oppimisessa on varsinaisen kurssimateriaalin (kirjat, oheismateriaalit, artikkelit) oppimisessa, jolloin kurssin tenttiminen pelkästään kirjaan perustuen on mahdollista kun taas AMK:issa ei kaikilla kursseilla välttämättä edes ollut kurssikirjaa ja pääpaino arvosanalle saattoi olla esimerkiksi juurikin ryhmätyö, sen esittely ja kirjallinen raportti. Jos eteen sattui huono ryhmä tai epäselvä tehtävänjako, niin se oli vähän voivoi tai tarkoitti sitä, että joudut tekemään itse enemmän. Tähän mennessä ovat näiden omien kurssieni pienet ryhmätyöt olleet lähinnä luentojen aikana tapahtuvia, keskustelumuotoisia pohdintatehtäviä, joiden tarkoitus on lähinnä käsitellä aihetta x, eikä tehtävät ole pakollisia tai vaikuta arvosanaan. Toisinsanoen siis aivan eri levelillä ja oikeastaan aika kivoja!

Mietin myös ennakkoon paljon sitä, että onko yliopistossa opiskelu vaikeampaa kuin ammattikorkeakoulussa opiskelu? Alun perusteella voisin ainakin todeta, että ei tosiaankaan! Jos joku teistä on joskus miettinyt jättävänsä välistä yliopistoon hakemisen siinä ajatuksessa, että se on jotenkin äärimmäisen vaikeaa niin kannattaa ainakin omasta mielestäni unohtaa moiset ennakkoajatukset. Sinänsä esimerkiksi ammattikorkeaan verrattuna itsenäisempää työskentelyä on yliopistossa huomattavasti enemmän ja jos käytännönläheinen lähestymistapa tuntuu itselleen teoriaa mielekkäämmältä, saattaa teoreettisempi opiskelutapa toki tuntua työläämmältä, koska konkreettinen käytäntö on minimissään. Kiteyttäisin siis, että kyse on enemmänkin opetuksen ja aihekokonaisuuksien lähtökohdista, itselleni se itsenäisyys on tärkeä juttu kun taas joku toinen voi kokea sen ahdistavana. Tietty myös koulutusohjelmissa on eroa (ja itse puhun vain tästä omasta), sekä jokaiseen koulutusohjelmaan (sekä amkissa, että yliopistossa) mahtuu niitä ikävämpiä tai haastavampia kursseja, mutta toisaalta sitten taas helpompia. Jos nyt vaikka sitten vertaan liiketalouden amk-ohjelmaan niin en nyt itse koe, että tämä nykyinen olisi kokonaisuudessaan (toistaiseksi) ainakaan yhtään sen vaikeampi. Itseasiassa jopa toistaiseksi helpompi kun ei ole tarvinnut säätää niiden raporttien ja laajojen ryhmätöiden kanssa 😀

Käytännöt vaihtelevat varmasti paljon koulutusohjelmien ja koulujen välillä, sekä moni asia on varmasti jo ehtinyt muuttua sen jälkeen kun itse valmistuin AMK:ista (esim. ehkä ne raportit?! :D). Siinä mielessä peilaankin vain niihin omiin ”vanhoihin” kokemuksiini näissä pohdinnoissa.

Kuulen mielelläni jos teillä on korjata jotain seikkaa ”tähän päivään”  tai omia mielipiteitä aiheesta! ✨

 

Ps. Tällä viikolla olen pohtinut paljon tulevaa opintokokonaisuuttani ja saanut vihdoin selkeän punaisen langan sen suhteen! Aiheesta tulossa postausta ensi viikolla 🙂

 

11 vastausta artikkeliin “Yliopisto vs AMK – ajatuksia ja ensihuomioita näiden välillä”

  1. Hei kiitos postauksesta, olin kans ajatellu että yliopisto olis jotenkin ”vaikeampaa”, mutta tuo opiskelutapa kuulostaakin juuri sopivalta itselle😊 Juuri amkissa opiskelevana voin allekirjoittaa nuo raportit ja ryhmätyöt, niitä on edelleen (liian) paljon.
    Ihanaa viikonloppua !

    1. Kiva jos tykkäsit! Ja kiitos reportaasista tuohon raportti-asiaan, voiei 😀 Mutta jos itsenäinen opiskelu on oma juttu (ja nuo laajat ryhmätyöt rassaa), niin ehdottomasti yliopisto voi olla enemmän oma juttu. Mutta molemmissa todellakin hyvät puolensa 🙂 Kivaa viikonloppua!

  2. Opiskelin vuosina 2010-2013 Laurea-amk:ssa matkailualan restonomiksi. Silloin ainakin me ei muuta tehtykään kuin ryhmätöitä ja raportteja ja raportteja ryhmätöinä. Ja lisäksi niitä PowerPointeja. 😁 Niitä ei kyllä ole ikävä. Etenkin ryhmätyönä tehdyt rapsat oli rasittavia, kun ainakin itseäni häiritsi kaikenmoiset kirjoitusvirheet jne., kun osalla oli aika erilainen tyyli tehdä kuin itsellä. Olen välillä miettinyt, jaksaisiko vielä opiskella toisen tutkinnon paremman työllistymisen takia, mutta sitten muistelen näitä koulujuttuja… 😁

    1. Haha! Kuulostaa kuules niin tutulta!! Powerpointit oli tosiaan myös aivan arkipäivää 😀 Ja juuri tuo oli raporteissa haasteena kun ihmiset kirjottivat niin eri tyyliin, niin niiden tekstien kokoaminen järkeväksi kokonaisuudeksi oli aina jotenkin rasittavaa! Tai tuntuu, että aikaa meni liikaa juuri tommoisiin turhiin juttuihin, jotka olisi voinut käyttää siihen itse opiskeluun. Raportit, ah <3 Saa nähdä pääsenkö vielä yliopistossa niiden kimppuun! ;D

  3. Heippa! Olen se, joka opiskelee maataloustieteitä viidettä vuotta. Muistelen, että ensimmäisenä vuotena kurssit olivat lähinnä luennointia, joiden jälkeen tuli tentti. Muutamilla kursseilla oli tehtäviä tai oppimispäiväkirjoja. Toisena ja kolmantena vuonna ryhmätöiden ja erilaisten kirjoitustehtävien määrä kasvoi. Nyt maisterivaiheessa melkein jokaiseen kurssiin kuuluu yksin tai ryhmässä tehtävä työ ja sen esittäminen muille. Monesti on lisäksi muita tehtäviä, esseitä tai oppimispäiväkirjoja, mutta tenttiä ei välttämättä ole. Ylipäätään maisterivaiheen kurssit ovat työläämpiä kuin kandikurssit. Kirjoittaminen ja omien töiden esittäminen siis lisääntyy merkittävästi opintojen edetessä. Oman pääaineeni kursseilla tulee myös paljon labrassa työskentelyä, eli oppimista konkreettisten asioden parissa. Tietysti tällaiseen työskentelyyn liittyy myös oppimispäiväkirjoja tai muuta raportointia, joiden kautta tehtyjä asioita ja niiden merkitystä joutuu pohtimaan syvemmin.

    Omista amk-opinnoistani on kymmenisen vuotta aikaa. Muistelen, että meidän koulutusohjelmassa ei ollut erityisen paljon raporttien tai muidenkaan kirjallisten töiden tekoa. Itsekin ajattelin yliopisto-opintojen alussa, että opinnot ovat suhteellisen helppoja. Nyt opintojen edetessä haastavuus on tullut lähinnä siitä, että kurssit ovat työläitä ja erilaisten tehtävien tekemiseen täytyy tosissaan keskittyä. Toki osaltaan vaikuttaa sekin, että itse panostan nyt opiskeluun enemmän kuin amk:ssa. 😀 Jos ei ole kunnolla motivaatiota, yliopisto-opinnot voivat käydä hankaliksi, mutta muuten normaalilla järjellä ja sitkeydellä kyllä selviää.

    1. Hei kiitti mielenkiintoisista pointeista! Itselläni ei ole tosiaan maisteritason kursseista minkään sortin kokemusta, mutta varmasti selvä juttu, että ovatkin haastavampia 🙂 Ja noissa tulevissa suuntautumisopinnoissa odotan kyllä innolla noita labrahommia ja muita edes vähän käytännön asioita, jotka varmasti tasapainoittavat sitä teoriaa. Mutta tosiaan, tuskin tästä edes kandiksi valmistuu ilman raportteja tai minkään sortin esittelyitä, joten niitä odotellessa! 😀 Kuitenkin jotenkin yllättänyt kuinka vähän niitä ainakaan toistaiseksi on ollut. Itse myös huomaan konkreettisesti sen, että nyt kun panostaa opintoihin enemmän kuin AMK:issa, niin aikaa menee kyllä hurjasti enemmän lukemiseen ja opiskeluun, varsinkin kun pyrkii olemaan kaikilla luennoilla etänä läsnä.

      Kiitos kun kommentoit, kiinnostavaa kuulla oman koulutusohjelman suhteen kokemuksia!

  4. Mulla oli ihan sama fiilis kun aloitin yliopistoa mutta osa varmaan johtui siitä kun tiesi mitä halusi niin odotti ihan innolla luentoja ja kaikkea ja osallistuinkin aina kaikille luennoille 😀 Meillä oli kyllä kirjallisia töitä muistaakseni ihan ekasta vuodesta lähtien (tosin suoritin vain maisteriopinnot) ja oli myös ryhmätöitäkin joskus joita en kyllä edelleenkään niin kaivannut yhtään. Amk:ssa eniten inhotti ryhmätyöt (mm.vaikea löytää yhteistä aikaa) ja jutut jotka piti tehdä jollekin yritykselle (mm.vaikea löytää yritystä) mutta onhan siinä se sosiaalisuuspointti ja muiden kanssa toimiminen yhtenä juttuna.

    En siltikään ole varma, että olisiko yliopisto ollut mun juttu 20-vuotiaana, ehkä, ehkä ei. Varmaan siks just suoritin tradenomin tutkinnon, koska se oli kuitenkin niin ”yleispätevä” ja sai lisäaikaa miettiä että mitä halusi 😀 ja amk:ssa pärjäsin kuitenkin loppupelissä tosi hyvin, en tiedä olisinko ollut vielä silloin valmis yliopistoon ja pärjännyt siellä.

  5. Sanoisin että yliopistossa opintojen tyyli vaihtelee kyllä alakohtaisesti todella paljon sen perusteella, mitä olen kavereiden kanssa jutellut. Myös esimerkiksi omat opinnot eroavat tästä aika paljon. Meillä kirjoitelmia kutsutaan ”reflektiopapereiksi” ja niitä kirjoitetaan kursseista sekä niiden määrästä riippuen 1-4 viikossa. Reilun vuoden aikana olen tehnyt kolme tenttiä, kaikissa muissa kursseissa loppuarvosana määräytyi joko reflektioiden ja loppuesseen tai ryhmätyön arvostelujen perusteella. Yhtäkään kurssikirjaa en ole vielä yliopistossa nähnyt, sen sijaan tieteellisiä artikkeleita luetaan viikottain, usein yhteensä n. 60-120 sivun edestä. Joten jos pohtii yliopisto-opintojen soveltuvuutta itsellensä, niin kannattaa tutkia myös alakohtaisesti mistä opinnot koostuvat 🙂 Käytännönläheisyyden korvaaminen teoreettisuudessaan tosin pätee todennäköisesti lähestulkoon kaikkiin yliopiston aloihin, ehkä lääkistä lukuunottamatta!

    1. Joo, hyvä ja tärkeä pointti! Varmasti opinnot vaihtelevat paljon myös alan suhteen ja luultavasti sama homma myös AMK:in puolella. Itse olen perehtynyt tarkemmin vain muutamaan yliopisto-ohjelmaan, joten siitäkin syystä tietämys aiheesta melko vähäistä, mutta kiva kuulla muitakin pointteja aiheeseen! 😀 1-4 kirjoitelmaa kuulostaa viikossa paljolta, mutta ainakin kuvittelisin, että on oppimistapana tehokas kun pakostikin perehdyttävä hyvin aiheeseen ja mahdolliseen lähdeaineistoon. Kiitos kun kommentoit!

  6. Voin kommentoida tuota raportti-asiaa. 😀 Valmistuin tänä vuonna Haaga-Heliasta tradenomiksi ja tuntuu, että ei muuta ollutkaan kun ryhmätöitä, raportteja ja reflektioita, ihan alusta lähtien. Ehkä vika vuosi oli itsenäisempää kun pakolliset kurssit oli jo suoritettu ja oli opparia jne. 🙂 Meillä oli kurssikirjoja yleensä joka kurssilla, mutta tenteistä ja ryhmätöistä läpipääsy ei vaatinut yhdenkään kirjan lukemista kannesta kanteen. AMK-opinnot näin aikuisena tuntuivat suurimmaksi osaksi melko helpoilta, mutta erittäin työläiltä. Toki joitain itselle vaikeampiakin kursseja oli.

    1. Huhhei! Nämä raportti-muistot eivät siis kai totisesti olleet mitään mielikuvitukseni tuotetta!! 😀 Ja muistelisin samaa, että harvemmin oli koko kirjaa tenttimatskuna, korkeintaan tietyt kappaleet. En juurikaan edes muista amkin ajoilta muita tenttikirjoja kun jonkun johtamisen, Kotler / Kellerin Marketing Managementin ja jonkun kansiksen kirjan, tuntuu ettei artikkeleitakaan (ainakaan vielä tuolloin) ollut paljoa kun taas yliopistossa luetaan niitä jo heti alusta alkaen aktiivisesti. Ja kyllähän nuo opinnot aikuisena vie paljon aikaa mullakin! Vaikkeivat sinänsä olisi ”vaikeita”, niin haluaa tehdä jotenkin hommat huolellisemmin ja opetella kaikki perusteellisemmin kuin joskus nuorempana 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.