Korona-ahdistus teki paluun

Syksyn saapuessa ja samalla koronatilanteen taas asteittain pahentuessa olen havahtunut siihen, että kevään epämääräinen korona-ahdistus on tehnyt paluun. Tämä postausluonnos on lojunut täällä arkistossani jo pari viikkoa, kunnes tällä viikolla koin, että haluan vihdoinkin käsitellä asiaa. Tunteet ovat nimittäin viime viikkoina olleet todella ristiriitaiset. Perus. Tästä onkin muotoutunut suorastaan joku new normal tässä myllerrysten vuodessa 2020. Tunteet menevät vuoristorataa. Välillä on toiveikas ja tuntuu, että kaikki menee parempaan suuntaan, kunnes iskee epätoivo vol.10 ja aloittaa sisäisen spekulaatiorupeaman siitä, että palaako maailma koskaan täysin ennalleen? Toki, vuosi on ollut monelle opetuksen paikka ja kieltämättä toivon joidenkin ”uusista normaaleista” pysyvän ennallaan, mutta eläminen koronapaniikin lietsomaa elämää hamaan tappiin asti kuulostaa kieltämättä aika helvetilliseltä. Ja sitähän se nyt on. Kukaan ei oikein tiedä miten tästä eteenpäin ja milloin helpotusta (ehkä) on edessä. Okei, toivottavasti en nyt kuulostanut aivan lannistuneelta 😀

Tällä hetkellä koen oman tilanteeni monelta osalta melko vakaaksi (ainakin näin toistaiseksi), mutta mieltäni on enemmänkin kalvanut huoli muista yrittäjistä, erityisesti ravintola-alalla. Ja no muutenkin tulevaisuudesta. Vaikka en yleisesti kovin pessimistinen olekaan, on nyt käynyt muutaman kerran mielessä, että palaako tilanne maailmalla ennalleen koskaan? Kuulin muutama viikko takaperin ystävältäni erään ravintolan konkurssiuutisen Jyväskylästä. No, tämä ei tosiaan ollut mikään maailmanluokan uutinen ja rehellisyyden nimissä on Jyväskylässä melko tyypillistäkin, että ravintoloita tulee ja sitten lähtee kannattamattomina, joka on todella surullista. Muutama viikko takaperin sitten pysähdyin järkyttyneenä Instagram-feediä selatessani uutiseen siitä että yksi suosikkikahviloistani, Vaasankadun Ohmygoodness menee konkurssiin ja näin ollen päättää toimintansa. Jähmetyin muutamaksi sekunniksi, otin päivityksestä screenshotin ja lähetin whatsapissa Jutalle. Tuumasin vain, että mitä hittoa, onko tämä nyt edes todellista. Sitten iski suru. Parin vuoden aikana olen viettänyt kyseisessä kahvilassa kymmeniä kertoja lounastaen, kahvitellen ja samalla etätyöskennellen. Voisinkin sanoa, että se on ollut ehkä eniten ”vakiopaikkani” etätyöskentelyyn viime vuosina. Ja kohta ei enää sitten olekaan.

Vaikka ravintoloiden ja kahviloiden tuleminen, sitten meneminen ovat jollain surullisella tapaa ”tuttua” esimerkiksi Jyväskylästä, olen jotenkin shokissa siitä, että samaa tapahtuu nyt täällä Helsingissäkin. Kaupungissa, jossa kahvilakulttuuri on todella vahvaa ja ravitsemusliikkeiden kannattavuus ainakin näin asiakkaan näkökulmasta ollut ennen koronaa vahvaa. Tällä hetkellä ahdistaa juurikin, että tuntuu tilanteen olevan se, että nekin yritykset, jotka keväällä sinnittelivät läpi ensimmäisen kriisin, eivät enää olleet tarpeeksi vahvoja siihen, mitä edessä odotti syksyllä. Kurjinta tässä on myös se, että ihminen sopeutuu nopeasti uusiin tapoihin ja rutiineihin. Vaikka tilanne joskus tulevaisuudessa olisikin erilainen, palaavatko asiakkaat enää koskaan? Silläkin oletuksella, että ne harvat asiakkaiden kantapaikat vielä myöhemmin olisivat pystyssä.

Olen itsekin pienyrittäjä, mutta oma toimintani (esimerkiksi verkkokaupan pipobisnes) eroaa sillä, että toimintani on melko riskitöntä, eikä minulla ole käytännössä kovin suuria kiinteitä kuluja. Vaikka yritystoimintani onkin työlästä siinä mielessä, että se on hyvin aikaavievää, on suurin kuluerä oma henkilökohtainen työpanokseni. Eli seikka, joka nyt vain konkreettisesti on menetettyä aikaa, eikä asia, joka ajaisi taloudelliseen ahdinkoon. Monilla tilanne taas ei ole tämä. Liikehuoneiston vuokrat ja työntekijöiden palkat on maksettava, eikä tämä ole mahdollista jos asiakkaita ei ole nimeksikään.

Korona on ollut monelle yrittäjälle mietinnän paikka ja juuri uudistumisen hetki. On pakonkin edessä kehitetty uusia toimintatapoja vastaamaan tätä päivää ja muuttuneen kulutuskäyttäytymisen haasteita. Tietysti tämä on myös hyvä asia, koska jokaisen yrittäjän tulisi ajoittain myös innovoida toimintaansa, kuten itsekin tämän vuoden aikana olen tehnyt, mutta valitettavasti ei uusilla toimintatavoillakaan ole kaikkien osalta edetty voiton puolelle. Kurja faktahan on kuitenkin vaikkapa tässä ravintola-casessa se, että näinä päivinä vietän itsekin kaikkein mieluiten päivät kotona opiskellen ja työskennellen, koska kuka nyt tietoisesti haluaisi altistaa itseään koronalle tartuntojen lisääntyessä päivä päivältä? Itse olen koko syksyn käyttänyt kasvomaskia aina julkisissa (ja koulussa), mutta nyt olen harjoitellut sen käyttöä myös ruokakaupassa, asioilla jne. ”Harjoittellut” sen vuoksi, että ainakin itseltäni vaatii edelleen pientä harjoittelua se, että muistaisin vain ottaa sen maskin aina mukaan vaikkapa sinne kauppaan, vaikka julkisten osalta onkin jo rutiinia.

Aikaisemminkin olen nostanut täällä esille huoleni kotimaisista matkailuyrittäjistä ja tämä oli vahvasti mielessä myös Lapin reissullani, jossa itseasiassa myös keskustelin aiheesta majoitusteni omistajien / henkilökunnan kanssa. Lapin matkailu nojaa vahvasti ulkomaisiin matkailijoihin ja vaikka monet selättivätkin kevään haasteet, näyttää tulevan talven tilanne todella synkältä. Tämä veti oikeasti mielen todella matalaksi reissussa. Kinkkinen juttu on ehkä se, että suomalaisten kotimaan matkailu keskittyy tiettyihin kohteisiin ja aktiviteetteihin, eivätkä monet kotimaiset matkailijat kenties (ainakaan vielä) osaa antaa samanlaista arvoa luonto- tai elämysmatkailulle hiihtokeskusten ulkopuolella, kuin mitä sitten taas ulkomaalaiset turistit, jotka tulevat Suomeen juuri näitä varten. Toki on positiivista kuulla, että tilanne on tänä vuonna ollut muuttumaan päin ja luontomatkailu on alkanut kiinnostaa suomalaisia yhä enemmän. Oma fokukseni onkin tukea juuri näitä suomalaisia matkailuyrittäjiä, vaikka tietty karu fakta onkin, ettei oma pieni panokseni tai antamani näkyvyys muuta kokonaistilannetta juurikaan, vaan vaatii niitä suurempia muutoksia ihmisten käyttäytymisessä ja matkailuintresseissä. Itse henkilökohtaisesti toivon jo pelkästään Lapin yrittäjien vuoksi, että pian tulisi linjauksia vastuulliseen matkailuun, jolla rajoja voitaisiin hallitusti avata talvikaudelle ja sallia turisteja maahan tehostetuilla testauksilla, sekä majoituspaikkojen karanteenitoimenpiteillä saapuville turisteille.

Mitä me yksittäiset ihmiset sitten voimme tehdä?

 

Ensisijaisen tärkeänä tietysti huolehtia omasta suojauksesta tehostamalla käsihygieniaa, sekä käyttämällä kasvomaskia, joka suojaa myös muita. Suosia kotimaisia pienyrittäjiä ja yrittäjiä yleisesti pienillä teoilla, oli se sitten take-away lounas, verkkokauppatilaus kotisohvalta tai elämysmatka kotimaan sisällä. Ja yrittää luottaa siihen, että paremmat ajat ovat edesssä 💙

Onko teillä korona-ahdistus iskenyt tai tehnyt paluun syksyn edetessä?

 

 

Kuvat Jutta

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *