Elämyshakuisuudesta takaisin tavallisuuteen?

Luin viikonloppuna Hesarista todella mielenkiintoisen jutun elämystaloudesta ja kuinka pitkään nousukiidossa ollut elämyshakuisuus on koronakriisin myötä kokenut taantuman. Ainakin näin toistaiseksi. Juttu löytyy täältä, suosittelen lukaisemaan! Inspiroiduinkin tuon jutun luettuani pohtimaan elämyshakuisuutta ja myös vähän muista näkökulmista. Aihe on nimittäin kiinnostanut minua henkilökohtaisesti jo pidemmän aikaa esimerkiksi matkailun suhteen, koska kyllä, myönnän itsekin hakevani matkailulta niitä kokemuksia ja elämyksiä. Oli kyseessä sitten kotimaan lähikohde tai kaukainen saari. Aikaisemmin olenkin kirjoitellut täällä elämyshakuisesta luonteesta, jonka itse ehdottomasti allekirjoitan. Ja henkilökohtaisesti täytyy todeta, että koronakriisi on vaikuttanut jonkin sortin pienen henkilökohtaisen kriisin muodossa juuri tuohon elämyshakuiseen minääni. Kun on tottunut toteuttamaan itseään elämysten ja matkailun avulla, rakentanut unelmiaan näiden varaan, on kieltämättä ollut pakko sopeutua uuteen tilanteeseen, jossa itsensä toteuttamisen suhteen on ollut jollain tapaa ”lukossa” ja ne aikaisemmat unelmat toistaiseksi jäissä määrittelemättömään tulevaisuuteen asti.

Ja kyllä, kieltämättä asia kuulostaa nyt hieman hullulta. Kuinka pitkään maailman edes olisi mahdollista jatkua ennallaan oletuksella, että meistä jokainen tavoittelee sata lasissa yhä hullumpia elämyksiä? Enkä vain tarkoita tätä ympäristön näkökulmasta, vaan mitä siitä seuraisi meille? Kun on saavuttanut jo elämyksiä, joista osa vain voi haaveilla, mitäs sitten seuravaaksi? Uusia, uudelleen elämyskiksejä antavia kokemuksia voi olla yhä vaikeampi keksiä tai saavuttaa. Vähän kuin astronautti kävisi kuussa, mutta joutuisi olosuhteiden pakosta lennättämään leijoja lopun ikänsä. Okei, vähän huono vertaus 😀 Pointti nyt oli lähinnä se, että kun ollaan pisteessä, jossa lähes kaikesta on tehty unelmoimalla tai rahalla saavutettavaa, sitten nämä viedäänkin pois, mitä jää jäljelle?

Tuossa Hesarin artikkelissä kiteytti tämä lainaus asian mielestäni täydellisesti: ”Muutos synnyttää kapitalistisessa logiikassa tarpeen luoda illuusiota merkityksellisyydestä eli lisäarvon tekemiseen tyhjästä” (Martti Kalliala, Elämysten jälkeen, HS 26.10.20) Ehkäpä juuri ne ”menneiden vuosien” perusjutut, jotka vaativat pienen shokin kautta sopeutumista, mutta joista kenties ajan myötä muodostuu niitä arjen uusia unelmia. Kiitollisuutta aivan tavallisista perusasioista. Elämyksiä, jotka tuottivat meille valtavasti iloa ennen koko elämystalouden aikakautta.

Mitä sitten voisi sanoa markkinoinnista ja mainonnasta? Ennen keskityttiin markkinoinnissa ja brändäyksessä enemmänkin konkreettisiin aiheisiin. Rantalomaa ja löhöilyä. Rehellistä kotiruokaa. Hyvänmakuisia virkistysjuomia. Nykyään taas haetaan enemmänkin next level-juttuja, asioita joita et ehkä edes osannut kuvitella haluavasi kokea. Rantaloma onkin eksklusiivinen elämys rantabubgalowissa yksityisellä saarella merikilpikonnia bongaillen. Kukapa nyt ei moista haluaisi tavoitella? Rehellinen kotiruoka on nyt tottakai vastuullista, räätälöity juuri sinun kiireisen työmyyrän tarpeisiin ja höystetty superterveellisillä ainesosilla, jotka hoitavat suolistoasi tavoilla, joita et ennen tätä edes tiennyt olevan olemassa. Virkistävä virvoitusjuoma auttaa sinua balansoimaan stressiä, auttaa keskittymään ja ehkäpä jopa paremmaksi ihmiseksi? Ja kyllähän nämä seikat vetoavat ihmisiin. Se, että ostamalla tämän asian x tulen paremmaksi ihmiseksi / tervehdyn / olen vihdoin onnellinen. Aivan joo, mutta mitäs näiden jälkeen? Kun kuluttajan odotukset on astetettu elämyksellisen korkealle jo aivan perushyödykkeiden suhteen, odotetaan tietysti jotain vieläkin uudempaa ja ihmeellisempää. Kuinka pitkälle elämyshakuisuudessa ja uusien elämysten hakemisessa voidaan mennä?

Todellisuudessa ollaan kuitenkin menty siihen pisteeseen, että konkreettisten tavaroiden sijaan keskitytään yhä enemmän uusiin, erilaistettuihin palveluihin, jotka tarjoavat materialistisen kuluttamisen sijaan jotain aivan uutta ja aineettomia elämyksiä. Esimerkkejä? Äänikirjat, rentoutuskellunta, meditaatio, hyvinvointiin ja terveyteen panostavat konsultoinnit, sekä kehontoimintojen mittaus ja analyysi. Eikä siinä, maailma muuttuu yhä hektisemmäksi ja suorituskeskeisemmäksi, joten itse ainakin iloitsen juuri näistä palveluista ja arjen pienistä elämyksestä omassa arjessani. Mutta mikä on innovaatiopalveluiden seuraava taso? Saavutetaanko se vai palataanko hiljalleen niihin vanhoihin, aivan tavallisiin ”perusjuttuihin”, jotka vielä 90-luvulla tuntuivat vähintään yhtä luksukselta kuin nykypäivän äänikirja tai älypuhelin.

Sosiaalinen media on tietty ollut vahvassa osassa luomassa näitä mielikuvia siitä, että elämä voisi olla parempaa. Tavoittelemaan unelmiaan ja vielä vähän enemmän. Ajattelemaan, että jos tuo henkilö onnistuu elämään unelmaansa, nähdä yhä upeampia paikkoja, kyllä minäkin haluan. Mutta muuttuuko elämä tosiaan paremmaksi kun saavuttää näitä kadehdittavia kokemuksia ja elämyksiä? Itse lapsesta saakka eri matkakohteita ja unelmasaaria kartoista ja kirjoista tutkineena, sekä niistä unelmakarttoja listanneena huomaan todellisen eron tässä entiseen. Kohteet, joiden olemassaolosta valtaväestö ei vielä muutama vuosi takaperin tiennyt yhtikäs mitään, ovat yhä enemmän Instagramin ansiosta ”instagrammable”-kohteita, jonne matkataan kivojen kuvien ja elämysten perässä. Ja kukapa ei haluaisi itsekin paikkaan, joka näyttää lukuisten kauniiden somekuvien perusteella maanpäälliseltä taivaalta. Ja ei, pointtini ei tosiaankaan ollut millään muotoa ulkoistaa itseäni tästä ilmiöstä. Olenhan itsekin vuosien varrella osallistunut jakamaan unelmieni matkakuvia ja onneani siitä kun pääsen näkemään paikkoja, joista olen lapsesta asti haaveillut. Kunnes sitten tuli korona. Ja elämykset, mukaanlukien juuri tuo unelmien hakeminen matkailulla meni totaalisen jäihin. Mitäs nyt sitten ja tästä eteenpäin?

Jos mietin asiaa omalta kohdaltani, olen havahtunut kevään jälkeen nauttivani yhä enemmän aivan tavallisista arkisista asioista. Niistä samoja, joita olisin helposti voinut toteuttaa 20 vuotta sitten. Rantasaunasta, avantouinnista, palapeleistä, kovakantisista konkreettisista kirjoista, käsitöistä ja kävelyistä yksikseni metsän hiljaisuudessa. Ensi vuonna ajattelin opetella sienestämisen alkeet! Ja kuten kaikki trendit kiertävät, uskon tämän äärimmilleen paisuneen uusien ja erikoisempien elämysten hakemisen palaavan pikkuhiljaa pisteeseen, jossa iloitaan aivan niistä perusjutuista, jotka on jo ehtinyt unohtaa. Viitteitä tästä on ollut jo pitkään! Muutama vuosi sitten kun aloitin neulomisharrastuksen, en tiennyt lähipiiristäni juuri ketään neulovaa. Vuosien varrella taas olen huomannut, että yhä useampi on innostunut siitä ja saan verkkokauppani sähköpostiin aiheesta säännöllisesti viestiä. Ehkäpä blogitkin tekevät hiljalleen voimakkaan paluun tämän jo pitkään jatkuneen ”nopean somen aikakauden” jälkeen? Itse ainakin olen jo kauan vahvasti uskonut tähän.

Olen innostunut luonnossa retkeilystä yhä enemmän ja tutustuttanut metsäretkille myös ystäviäni, jotka eivät ole käyneet metsässä suunnilleen lapsuutensa jälkeen. Jos trendi etenee näin, ehkäpä myös tietoisuus ja arvostus ympäristöstä lisääntyy, unohtamatta niitä aivan pieniä arjen juttuja, joista iloita. Joskus suurin ilo voi olla se, että teet pitkästä aikaa jotain aivan tuiki tavallista. Adrenaliinipiikin perässä ei välttämättä tarvitse haaveilla matkasta kuuhun. Myönnän edelleen haaveilevani viettäväni vielä joku päivä pidemmän aikaa pienellä saarella, toivon mukaan työstäen esimerkiksi kanditutkimustani tai graduani, mutta sen hetki ei ole nyt eikä tosiaankaan vielä huomennakaan.

Valehtelisin jos väittäisin ettei matkailu unelmieni kohteisiin olisi tehnyt minua onnellisiksi. Ja juurikin niiden elämysten kautta, joita mietin edelleen päivittäin. Samalla kuitenkin tietysti tiedostan, ettei ajatus vastaavanlaisten elämysten hakemisessä ole pitkässä juoksussa kestävä. Siitä syystä olenkin hakenut tietynlaista kompromissia siitä, että voisin kartuttaa tietämystäni opintojen kautta esimerkiksi juuri näiden itseäni kiehtovien paikkojen maantieteestä, ekologiasta ja kulttuurista. Ja juuri sen voin tehdä täältä kotoa käsin 🙂 Ja mikä parasta, tekee minut valtavan onnelliseksi erityiseksi sillä ajatuksella, että voisin jonain päivänä mahdollisesti käyttää opittua tietämystäni auttamaan näitä kohteita esimerkiksi tutkimusnäkökulmasta ja tarjota matkailun sijaan aivan konkreettista, kestävää apua.

Oma ajatukseni koronakriisin keskellä ja elämyshakuisuuden koettua kolahduksen onkin kääntää asia päälaelleen. Kehittää elämyksiä niistä arjen pienistä unohdetuista jutuista. Miettiä vaikka asioita omasta lapsuudestaan, joita rakasti yli kaiken tai palata ikivanhan harrastuksen pariin.

Aihe nyt lähti aika rajusti sivuraiteille tuosta alkuperäisestä aiheesta, mutta tarkoitus olikin käsitellä tuota elämystaloutta myös muista näkökulmista ja omiin kokemuksiini peilaten. Kannattaa tosiaan lukea tuo postauksen alussa linkittämäni Hesarin juttu! Oli paras lukemani artikkeli aikoihin 🙂

Mitäs te tuumaatte aiheesta? Entä mielipiteenne siihen, mitä on edessä seuraavaksi? ✨

 

Ja ps. Näin lapsuudesta saakka maailmaa nähneenä täytyy kyllä todeta, että tässä vuoden aikana kotimaassa kokemani elämykset ovat ehkäpä niitä, jotka ovat kaikkein vahvimpana jääneet mieleeni ikimuistoisina. Elämysten perässä ei siis tosiaankaan tarvitse reissata toiselle puolelle maailmaa 🌏

 

 

4 Replies to “Elämyshakuisuudesta takaisin tavallisuuteen?”

  1. Hyvä ja puhutteleva kirjoitus. Olen kokenut upeita elämyksiä matkoilla, hetkiä, joiden muistelu saa edelleen pään pyörälle. Olo onkin otettu, kun on saanut matkoilla nähdä ja kokea niin paljon. Nyt ulkomaanmatkojen peruunnuttua itselläni elämykset keskittyvät selvästi luontoon (tosin myös ulkomaanmatkoillamme elämyksemme ovat keskittyneet vahvasti luontoon) ja liikuntaan. Entisestään korostuu se, mikä itselle tuo hyvää oloa. Ja niin kuin kirjoitit, sen ei tarvitse olla mitään erityistä, lähimetsä tarjoaa paljon hyvinvointia niin superfoodin kuin mindfulnessin muodossa.

    1. Kiva kuulla, että tykkäsit! Ja sama juttu täälläkin, on ollut positiivista huomata, että oma kosketus luontoon ja sen tuomaan hyvään oloon on ehdottomasti lisääntynyt tänä vuonna 🙂 Ennen kun haki niitä elämää suurempia elämyksiä, niin nyt huomaa löytävänsä niitä aivan näistä tavallisistakin jutuista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *