Viihtyvyyttä kotiin viherkasveilla

Lupasin maanantaina päivittää pitkästä aikaa kotijuttuja ja tänään olisi vuorossa niitä. Näin alkuun täytyy heti kertoa, että sain vihdoinkin tänä aamuna tilattua Innoluxin kirkasvalolampun, joka on jo parin vuoden ajan ollut jollain ihme ”pitäisi tilata, mutten koskaan muista”-listalla. Mutta siis vihdoinkin! Syysväsymys on ihan tässä parin viikon aikana yltynyt ihan uusiin ulottuvuuksiin ja varsinkin aamut ovat olleet jotenkin todella vaikeita. Olen koko kevään, kesän ja syksynkin treenannut aamuisin heti aamupalan jälkeen, mutta ihan nyt viime aikoina on iskenyt ihan järkky kooma, enkä useimmiten saa itseäni patistettua koneen äärestä mihinkään sen jälkeen kun saan vietyä lapsen tarhaan. Ja tämmöistä ongelmaa ei tosiaankaan ollut vielä kuukausi takaperin, vaan aamun treeni oli enemmänkin juttu, jota aina odotin innolla. Huomaan aivan selvästi eron vireystasossa päivinä, jolloin aurinko paistaa ja sitten kun taas ei. Raportoin myöhemmin kokemuksia kirkasvalon suhteen ja tuoko helpotusta aamukoomaan. Ainakin toivon näin 🙂

Sitten niihin kotijuttuihin. En ole syksyn aikana fiksaillut kotona oikeastaan mitään ja hakenut pientä muutosta lähinnä viherkasveilla. Nyt viime aikoina on iskenyt into johonkin muutokseen ja tuumailenkin nyt jotain pientä järjestyksen muutosta esimerkiksi yläkerrassa. Semmoista siis, jonka saisi tehtyä helposti vanhoilla kalusteilla, mitään en lähtisi uusimaan jotain ihan minimaalisia yksityiskohtia lukuunottamatta. Siitä säilytystilan puute-ahdistuksesta ei muuten olla päästy yli myöskään mihinkään, argh. Kävin viime viikolla pitkästä aikaa Ikeassa ostamassa muutaman pientavaran ja kuuluin ehkä varsin marginaaliseen joukkoon ihmisiä, jotka suuntaavat Ikeaan polkupyörällä (haha). Sinänsä ihan järkevää, koska kerrankin oli ihan konkreettinen este kaikille ihme herätysostoksille ja ”tämän olen tarvinnut jo pitkään”- oivalluksille (joilta ei Ikeassa todellakaan voi välttyä) 😀 Näin jälkeenpäin täytyy todeta, että ihan hyvin meni näinkin ja pyörällä Ikeaan-reissu ei tosiaankaan ole mahdottomuus, haha.

Sain tuon yucca-palmun kesällä Tommilta synttärilahjaksi ja olin toivonut juurikin jonkinlaista palmu-tyyppistä viherkasvia. Mikäs nyt olisikaan sen parempi kuin vanha kunnon yucca-palmu! Etsin jonkin aikaa kasville kivaa ruukkua, jollaista ei tuntunut löytyvän mistään riittävän isoa ja siirryin haaveilemaan jonkinlaisesta kori-viritelmästä. Kiertelin muutamia sisustuskauppoja etsien juuri sopivan kokoista, kunnes semmoinen tuli sattumoisin vastaan Rustassa, jonne eksyin muilla ruukkuostoksilla. Oli varsin hyvä löytö ja juuri oikean kokoinen! Korin sisällä on siis kestokasteluruukku ja kori päällä ns. koristeruukkuna. Tykästyin tuohon niin, että tekisi mieli hamstrata meille lisääkin koriviritelmiä. Ja tietty myös palmukasveja, joita käydään säännöllisin väliajoin kurkkimassa Viherpajassa, harmi vaan kun todellisuus on se, että tilanpuute tulee pian vastaan näiden kasvienkin suhteen 😀

Yksi viime viikon Ikea-ostoksista olivat nuo kaksi punottua kori-ruukkua, jotka ostin uusille kasveille 🙂

Kävimme pari viikkoa sitten taas Viherpajassa, koska muhun on tänä vuonna iskenyt säännöllisin väliajoin joku ihme himotus ostaa joku uusi kiva viherkasvi ja Viherpajan valikoima on todella hyvä varsinkin vähän erikoisempien kasvien suhteen. Lisäksi ovat huonekasvit aika kivoja heräteostoksia, ellei nyt aivan liikaa innostu. Poika sai valita itselleen oman kasvin (valinta oli mehikasvi), Tommi valitsi pienen sutipuun ja itse en osannut päättää yhtä, joten mukaan lähti sateenvarjopuu (siroliuska-aralia) ja tamaya-begonia, jonka pitäisi kukkia korallin värisillä kukilla. Niitä siis odotellessa! Selasin joku aika takaperin vanhoja kuvia ja aloin harmitella, etten ole vuosiin enää kasvattanut chilejä. Asia on useampanakin vuotena ollut mielessä, mutta jotenkin olen herännyt asiaan aina aivan liian myöhään kesän kynnyksellä ja todennut, että olen auttamattoman myöhässä taimien kasvatuksen kanssa. Ensi vuonna olen kuitenkin päättänyt onnistua tämän suhteen! Pitääkin laittaa siemenet itämään hyvissä ajoin jo tämän vuoden puolella niin ei voi ainakaan sanoa myöhästyneensä.

Ja mitä tulee viherkasveihin ja opintoihini niin olen innostunut aivan tyystin viheralasta ja vihersisustamisesta. Nämäkin olivat jo opiskelemaan hakiessa aihealueita, jotka kiinnostivat kasvintuotantotieteiden puolella ja tässäkin asiassa on tullut juurikin semmoinen vahvistus opintojen myötä, että aihe tosissaan kiinnostaa. Mietin pitkään suuntautumisvaihtoehdon suhteen kasvintuotantotieteiden ja maaperä- ja ympäristötieteiden välillä, itseasiassa olin jo kallistumassa pohdinnan jälkeen maaperä- ja ympäristötieteeseen, kunnes sitten (ainakin toistaiseksi) päätin pitäytyä alkuperäisessä valinnassani kasvitieteissä. Juurikin nuo kaupunkien viherala-asiat (ja ohessa esimerkiksi kaupunkiviljely!) kiinnostavat hyvinvoinnin ja virkistyksen kannalta, varsinkin kun itsekin innostui kesällä yhä enemmän ulkoilemaan luonnonsuojelualueilla ja kansallispuistoissa. Ja muutenkin näin itse viherkasvi-intoilijana se miten kasvit tuovat helpolla vaivalla hurjasti viihtyvyyttä kotioloihinkin. Jossain välissä en ostanut vuosiin juurikaan uusia kasveja, mutta nyt ihan parin vuoden sisällä olen innostunut aivan tyystin uudelleen ja huomannut eron siinä, miten paljon kasvit lisäävät kodin viihtyvyyttä 🙂

  

Löytyykö sieltä kori-intoilijiota?

Entä muita viherkasvien hamstraajia? 😀

2 Replies to “Viihtyvyyttä kotiin viherkasveilla”

  1. Onnistun aina tappamaan kaikki viherkasvit 🙁 Mulla oli pitkään yks kasvi joka kesti siis kaiken vaikka unohteli antaa vettä yms. Mutta sitten kun muutettiin Espooseen niin se kuoli tänne vaikka mikään muu ei muuttunut. Tää on jotenkin niin mystistä kun Hgissä se siis kesti kaiken mutta täällä ei. Oon vaan ajatellut että se ei vaan tykännyt Espoosta, hah 😀

    1. No hööh! Voisko olla, että se sai eri tavalla valoa uudessa paikassa tai lämpötila oli erilainen? Hmm! Tai sitten ei tosissaan vaan tykännyt Espoosta ;D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *