Mielen päällä juuri nyt: Kokeilisinko downshiftaamista?

Ajatuksenani oli jo alkuvuodesta ennen tätä kaikkea koronahärdelliä kirjoittaa ajatuksiani downshiftaamisesta. Mitä mieltä ja voisinko kokeilla sitä? Kieltämättä ajatus tästä on hautonut mielessäni jo pidemmän aikaa ja varmasti ainakin jossain määrin tullut rivien välistä esille myös teille muista postauksistani. Toisaalta olen jo pidempään noudattanutkin joitakin downshiftaamisen oppeja näin yrittäjämielessä, joten käsite noin yleisesti on itselleni tuttu jo pidemmältä ajalta. Tänään siis pitkästä aikaa vuorossa työelämään ja uraan liittyviä mietteitä.

Teille, joille downshiftaamisen mielenkiintoinen käsite ei ole tuttu, tarkoittaa tämä viime vuosina (aivan syystäkin, heh) yhä vain yleistynyt käsite kiteytettynä elämänlaadun parantamista työntekoa ja siinä samassa myös kulutusta vähentämällä. Ideologia downshiftaamisen takana on pyrkimys mielekkääseen elämään myös työn saralla ja uskomus siitä, että työn ja vapaa-ajan tasapaino heijastuvat hyvinvoinnin myötä oman elämän lisäksi myös yhteiskuntaan asenteen levitessä. Itse näen käsitteen downshiftaamisesta itse työmäärän vähentämisen lisäksi  ehdottomasti myös työhön liittyvän kiireen tai stressitason vähentämisenä, kukapa nyt ei nykypäivänä kokisi ajatusta edes vähän houkuttelevaksi? Aatteen vastustajia löytyy varmasti myös sankoin joukoin ja tottahan se on, että maailma varmasti pysähtyisi kaikkien ryhtyessä downshiftaamaan, mutta kuitenkin.

Kuluneen puolen vuoden aikana olen suhtautunut hieman ristiriitaisin fiiliksin yrittäjyyteen ja työelämään noin muutenkin. Mielessä on pyörinyt vahvasti kysymys siitä, että mitä oikeasti haluan tehdä ja millainen työ on se, johon haluan käyttää valtaosan hereilläoloajastani? Viimeistään tämä poikkeustila on saanut luultavasti yhä useamman meistä heräämään ajatukseen siitä, että elämme maailmassa, jossa kaikki on mahdollista ja huomista on mahdoton ennustaa. Uskon ja toivon myös, että tilanne on saanut yhä useamman miettimään myös arjen prioriteetteja, hölläämään kiirettä ja herättelemään ajatusta siitä, mikä elämässä oikeasti on tärkeää tai tärkeintä. Kiire, epämieluisa työ, jatkuva henkinen ”poissaolo” ja yleisesti tämä ”stressiyhteiskunta”. Onko raha ja iso palkkapussi tosissaan pitkässä juoksussa kaiken tämän arvoista?

Hassua sinänsä, että vaikka itse aikanaan olin juuri se palkkapussi edellä-ajattelija, huomaan nykyään toteavani yhä useammin, että ihminen pärjää loppupeleissä melko pienellä jos vain niin haluaa. Oikeastaan, ajatus pienemmästä palkasta, mutta vähemmän stressaavasta työstä on pyörinyt viimeisten parin vuoden aikana mielessäni yhä vain kiihtyvään tahtiin. Olen myös todennut, että ala ratkaisee tässä paljon. Sen jälkeen kun siirryin rahoitusalalta markkinoinnin pariin, olen huomannut selkeän eron työstressin määrässä ja siinä, kuinka työ helposti hiipii yöuniin saakka.

Täytyy tehdä tähän väliin pieni välihuomio, jonka tein tässä alkuvuodesta: Viimeisen vajaan vuoden aikana en ole oikeastaan arjen pakollisten menojen, kuten ruoan, asumisen ja muiden kiinteiden kulujen lisäksi käyttänyt rahaa oikeastaan mihinkään muuhun, kuin matkusteluun ja matkakassan säästämiseen. Havahduin reissussa siihen, etten ostanut reissusta yhtään mitään uusien flip flopien lisäksi (okei ja tuon kuvien Raglan-hupparin lapselle!), jotka nekin ostin pakon edestä Aitutakilla hajonneen, vuodesta 2011 uskollisesti palvelleiden Havaianasien tilalle. Selvästi tietynlainen menojen orientoiminen niihin itselleen tärkeisiin kohteisiin ajatustasolla siis toimii!

Oikeastaan juuri säästäminen on ollut se asia, joka on saanut myös turhat menot minimiin. Joinain kuukausina olen saanut laitettua jopa vajaat pari tonnia sivuun matkakassaan, joka on toiminut samalla myös jonkinlaisena ”pakottimena” miettiä menojaan entistä tarkempaan ja samassa on jotenkin myös unohtanut kaikki ne enemmän tai vähemmän turhat kohteet, joihin rahaa voisi käyttää. Ja mitäs tuumaan kaiken tämän ”vähäisen kulutuksen” ajan jälkeen? En ainakaan koe, että olisin ainakaan jäänyt mistään paitsi. Oikeastaan, voisin kiteyttää asian ehkä niin, että nykyään haaveilen 99% ajasta elämyksistä, en aineellisista asioista. Tottakai monet elämykset, kuten matkailu, vaativat suuriakin summia rahaa, mutta ymmärrätte ehkä mitä ajan takaa. Itse henkilökohtaisesti säästän nykyään ennemmin siihen, että pääsen haaveilun jälkeen näkemään niitä Tyynenmeren saaria tai Suomen Lappia, kuin että ostaisin joka kuukausi uutta tavaraa, joka tuottaa onnen tunteita noin minuutiksi.

Harmittelin maaliskuun alussa sivusuun mennyttä lentoemäntä-hakua, mutta seurattuani koko tätä tilannetta on ollut tietysti myöhemmin selvää, etten tosiaan ole ollut ainoa, joka tilannetta on harmitellut, koska koko ilmailuala on parhaillaan todellisessa kriisissä. Se mitä olen jo pidemmän aikaa miettinyt on ollut paluu työhön, joka tuottaisi mahdollisimman vähän stressiä, eikä veisi yöunia. Työ, joka tehtäisiin työpaikalla ja joka jäisi sinne. Ehkä tämä avaa myös sitä, miksi koin lentoemäntä-haaveen erityisen houkuttelevana juuri tässä hetkessä, vaikkei työ toki vähiten kuormittavasta päästä olekaan. Eniten haaveilen tällä hetkellä siis kenties jostain aivan tavallisesta työstä ilman megalomaanisia vastuita tai ylitöitä. Semmoisesta, joka olisi toki kivaa, takaisi peruskivan toimeentulon, muttei mitään leveää luksuselämää. Työstä, joka ei liittyisi mahdollisesti millään tapaa someen. Jotain suhteellisen ”tavallista” toimistohommaa noin esimerkiksi. Kuulostaako tämä hullulta?

Ajatuksella on myös tietysti kääntöpuolensa, joka itseänikin mietityttää. Naisten ollessa jo nyt työmarkkinoilla pienimuotoisessa alakynnessä esimerkiksi palkkojen suhteen, voisiko naisten downshiftaamisen aalto olla vain karhunpalvelus naisten työmarkkinoille ja vahvistaa olettamusta siitä, että naiset tyytyvät pienempään tulotasoon ja alemman vaatimustason töihin? Voiko downshiftaus siis pysäyttää uraputken lopullisesti ja olla pitkässä juoksussa vain haitaksi, sekä yksilölle, että meille kaikille? Yksilöllä on tietysti vapaus tehdä elämänsä ja uransa suhteen. Vaikka jokaisen tulisi ensisijaisesti ajatella sitä juuri itselleen parasta polkua, mietityttää muiden suhtautuminen toki vähän. Kuka nyt vapaaehtoisesti muka downgreidaisi työtään tai ”elämäänsä”? Ja juuri se ehkä onkin ainakin omassa mielessäni koko homman ydin. Kysymys kun ei ole ”elämänsä” downgreidaamisesta, vaan oikeastaan aivan päinvastoin. Suomessa uraan keskittyminen ja sillä eteneminen ovat perusolettamuksia, joista poikkeavia pidetään edelleen vähintään outoina. Kuka nyt muka ei haluaisi edetä ylöspäin vaativampiin tehtäviin niin korkealle kuin se on mahdollista? Noh, täytyy myöntää, etten juuri tällä hetkellä en minä ainakaan.

Tavoitteeni tälle vuodelle onkin miettiä itselleni uutta urasuunnitelmaa. Jotenkin olen kokenut juuri tämän hetken ja oikeastaan hieman hullunkurisesti myös koko koronahärdellin varsin oivalliseksi ajankohdaksi kaikelle tälle. Ajatus kokoaikaiseen vakkarityöhön paluusta hieman mietityttää juuri tässä hetkessä ja olenkin ensimmäisiä kertoja ikinä kokenut, että jokin määräaikainen tehtävä voisi olla täydellinen vaihtoehto tähän hetkeen ja tulevan tuumailuun, koska se jättäisi jollain tapaa jatkon optioksi 🙂 Olen jonkin aikaa miettinyt myös paluuta opiskelemaan ja itseasiassa saanut jopa varmuuden siitä, mitä haluaisin opiskella ja mahdollisesti jatkossa edetä urapolulla. En kuitenkaan vielä tässä hetkessä halua asettaa liikoja odotuksia asialle, joten saapi nähdä. 

 

Mitä ajatuksia downshiftaaminen herättää teissä?

 

Onko joku teistä harkinnut kokeilevansa?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Karanteenipäivä 4 ja kotiinpaluun kuulumisia

Huhhei ja terveisiä kotikaranteenista pienen paussin jälkeen! Palasimme pitkän matkustamisen jälkeen kotiin lauantaina ja onhan tässä ollut pientä totuttelua kotiinpaluuseen, sekä tietty aikaeroon. Samaisesta syystä siis tämä pieni tauko täälläkin. Ensimmäiset päivät kotona ovat menneet lähinnä levätessä, siivotessa ja yleisesti järkyssä jetlag-jumituksessa. Miten minusta tuntuu, että meidän lapsukainen on toipunut aikaeroista melkeinpä nopeiten, itse olen ollut nämä päivät aivan koomassa ja väsynyt sekä päivisin, iltaisin, että aamuisin herätessä. Ihanaa kuitenkin olla taas omassa kodissa kuukauden poissaolon ja matkalaukkuelämän jälkeen. Olen henkilökohtaisesti odotellut tätä kahden viikon karanteenia ihan positiivisin mielin, luultavasti jatkamme karanteenielämää ihan omaehtoisesti tämän jälkeenkin määrittämättömän ajan. Ajatus kotona jumittamisesta ei itseäni millään tapaa ahdista, vietämmehän muutenkin paljon aikaa kotona keskenämme. Saapi nähdä olenko vielä parin viikon jälkeen samaa mieltä asiasta 😀

Kerroinkin IG-videolla, että Uuden-Seelannin koronatilanne ehti nopeasti muuttua huonompaan suuntaan viime viikolla. Toimenpiteitä (eli siis koko maan kuukauden mittainen lockdown) tehtiin todella nopeaan tahtiin ja korkein valmiustaso otettiin koko maassa käyttöön parin päivän varoitusajalla. Tämä siis tarkoitti, että koulut, ravintolat, kotimaan matkaliikenne ja yleisesti melkeinpä kaikki ruokakauppoja, sekä välttämättömiä palveluita lukuunottamatta menivät kiinni parin päivän aikajänteellä. Mitään virallista ulkonaliikkumiskieltoa ei kai virallisesti ollut, mutta kuitenkin vahva suositus pysyä kotona ja olla liikkumatta minnekään esim autolla ilman todella painavaa syytä. Mekin jouduimme siis poliisin pysäyttämäksi ajaessamme Northlandistä takaisin Aucklandiin, jossa siis vietimme viimeisen yön lentokenttähotellissa. Noin yleisesti koin, että uusiseelantilaiset ottivat tilanteen äärimmäisen tosissaan ja noudattivat viranomaisten ohjeistuksia todella kuuliaisesti! Lisäksi olivat viranomaisten ohjeistukset todella paljon esillä myös tv- ja radiomainosten muodossa, joissa muistutettiin käsihygieniasta, ohjeistuksista ja muista suosituksista. Viesti oli vahvasti ”Olemme tässä yhdessä”-henkinen. Enpä ole vielä meillä Suomessa tähän törmännyt, mielestäni voisi tästä ottaa oppia täälläkin ja saada viranomaisten viesteille näkyvyyttä myös massamediassa!

Tupla-sateenkaari Ahiparassa viimeisenä aamuna. Btw, tuo sateenkaari ilmestyi samaan kohtaan joka aamu, wau!

Helsinki-Vantaan lentokentällä oli meitä vastassa melkoiset proseduurit, mikä on ehdottomasti hyvä juttu! Kaikki lennoilla saapuvat velvoitettiin täyttämään lomakkeet, joissa kartoitettiin mahdollisia oireita ja karanteenipaikkaa. Saimme vielä ilmaisen taksimatkan kotiinkin, haha. Silti täytyy todeta noiden lentomatkojen olleen ehkä ahdistavin kokemus ikinä. Autiot lentokentät, selvästi panikoivat ja samalla myös välinpitämättömät muut matkustajat saivat meidät kieltämättä hieman ristiriitaisiin fiiliksiin. Mikä sai meidät todellisen ihmetyksen valtaan oli esimerkiksi se kuinka meidät matkustajat pakattiin Dohaan laskeutuessa koneesta täpötäysiin busseihin ja kustattiin 10 minuutin matka terminaaliin. Se siitä social distancesta ja erikoisjärjestelyistä sitten.

Todella ahdistavaa, kuinka monet ovat tässä tilanteessa edelleen ajattelemattomia, yskivät suojaamatta, viis välittävät turvaväleistä tai matkustavat selvästi sairaina – näitä oli nimittäin meidänkin lennoilla. Esimerkiksi reitillä Helsinkiin bongasimme useita yskiviä ja jossain määrin sairaita, joka sai kyllä melkoisen raivon valtaan. Jos jotain, niin juuri nyt on kertakaikkiaan väärä hetki matkustaa yhtään mihinkään riskeeraamaan jos on vähänkään sairaana – tahtoipa sitten kuinka kovasti palata kotiin! Toivon niin, että nämä henkilöt kertoivat vastuullisesti oireistaan rajalla, arghhh!! Paluumatkalla ehdin useaan otteeseen tuumailla, että olisiko Uuteen-Seelantiin ja pikkukyliin jääminen ollut sittenkin parempi vaihtoehto, meille tarjottiin itseasiassa juuri päivää ennen kotiinlähtöä pidennystä viisumeihin ja viimeisin Airbnb hostimme Ahiparassa lupasi majoittaa meitä niin pitkään kun toivomme, eli kieltämättä hieman ristiriitaisin fiiliksin lähdimme takaisin kotiin, vaikka tietty itse kotiinpääsyä odotimmekin. Jännityksellä siis seuraamme, että ilmeneekö karanteenin aikana oireita tuon kotimatkan seurauksena 🙁

Tulevien päivien suunnitelma onkin miettiä kaikkea kivaa puuhaa tuleville viikoille. Ajattelin leipoa, lukea ja suunnitella tulevia käsityöjuttuja ✨

 

Mitäs te olette puuhailleet?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

DIY: Chunky-merinoneule (helppo ja nopea ohje)

Sisältää affiliate-linkkejä

Intouduin viime vuonna yli kaiken chunky-neulomisesta, eli suurilla puikoilla neulotuista töistä, joten tänään olisi vuorossa jälleen uusi chunky-ohje ja itseasiassa toinen tekemäni chunky-neulepaita. Aikaisempi värikäs chunky-villapaitaohje löytyypi täältä. Se mikä on suurilla puikoilla neuloessa parasta on neulomisen nopeus. Jos on kärsimätöntä sorttia, mutta neulominen kiinnostaa niin kannattaa ehkä aloittaa helpolla ja nopealla chunky-ohjeella. Okei, tässä postauksessa toisellaan näköjään chunky-sanaa ainakin sataan kertaan 😀

Sain tämän neuleen valmiiksi viikkoa ennen reissua ja se ehtikin päästä jo käyttöönkin. Täytyy todeta, että tämä on ehkä kaikista tähän saakka neulomistani villapaidoista mieluisin. Erityisen tyytyväinen olen merinovillan ja silk-mohairin sekoitukseen, joka on mukavan tuntuinen iholla, muttei kuitenkaan liian kuuma ja hiostava, kuin vaikkapa lampaanvillasta tai alpakasta neulottu villapaita. Oma paitani ohjeessa on cropped-mittainen (venyi tosin hieman ekojen käyttökertojen jälkeen) ja noin kokoa xs /s. Mikäli haluat suuremman koon, lisää ohjeeseen silmukoita. Oman neuleeni mitat löytyvät alta:

Helma-kainalo: 23cm / Kainalo-olka: 18cm / Kaula-aukko-helma: 40cm / Hihan mitta olkapäästä: 53cm

Sitten tarvikkeisiin ja ohjeeseen!

 

Mitä tarvitset:

  • Haluamaasi merinovillalanka, itselläni tämä Drops Merino Extra fine tummanharmaana, jota löytyy myös monissa muissa sävyissä (menekki noin 4-5 kerää, edelleen maailman huonoin pysymään näissä kärryllä) ja tämä Rico Essentials Super kid mohair-silk-lanka (menekki noin 4 kerää). Koko työ neulotaan siis kahdella langalla, mutta halutessaan ”budjettiversion”, voi mohair-silkin toki jättää pois.
  • 12mm (60cm tai 80cm) pyöröpuikot, esimerkiksi itselläni nämä Novitan pyöröpuikot. Jos kotoa löytyy 12mm suorat puikot (esimerkiksi nämä), on hihojen työstäminen niillä helpointa samaan aikaan ”paidan coren” kanssa, mutta hihojen neulominen onnistuu myös samoilla pyöröpuikoilla. Itseltäni löytyy himo-chunkyneulojana nämä kummatkin 🙂
  • Resoreita varten tarvitset ohuemmat puikot, 8mm (40/60cm) pyöröpuikot, kuten esimerkiksi nämä, joilla työstetään alaresori, hihansuiden resorit ja kaula-aukon resori.

Ohje:

1. Luo puikoille 96s ja aloita työ suljettuna neuleena. Koko työ neulotaan siis 1 oikein, 1 nurin-neuleena, ensin resoriksi ohuemmilla 8mm puikoilla. Neulo siis ensin resoria 1 oikein 1 nurin noin 5cm, vaihda 12mm puikkoihin ja jatka samaa neulosta kainaloon saakka, eli noin 23cm.

2. Jaa silmukat etu- ja takaosaan kainalon kohdalla. Jätä siis 48s puikoille ja siirrä suuren parsimisneulan avulla 48s odottamaan langalle.

3. Neulo ensin etupuolta 1 oikein 1 nurin tasona 17cm ja päättele 24s pääntieksi. Jatka hartioita vielä 4cm ja päättele puoli kerrallaan. Etuosa on valmis.

Aloita takapuoli samaan tyyliin. Neulo tasona 1 oikein 1 nurin 19cm ja päättele 24s pääntieksi. Jatka hartioita vielä 2cm puoli kerrallaan ja päättele.

4. Luo hihoja varten 8mm puikoille 24s. Neulo tasona 1 oikein 1 nurin resoria noin 5cm (tai saman mitan kuin neuloit helmaan) ja vaihda 12mm puikkoihin. Neulo yksi kerros normaalisti 1 oikein 2 nurin 12mm puikoilla, jonka jälkeen aloitetaan silmukoiden lisäys.

5. Lisää nyt joka toisella kerroksella rivin alkuun ja loppuun 1s, eli 2s / kerros oikein kiertäen. Toista yhteensä 8 kertaa. Lisäyksen jälkeen neulo kerroksen alku- ja loppupää aina niin, että 1 oikein 1 nurin kuvio pysyy yhtenäisenä. Neulo taas tasona 1 oikein 1 nurin, kunnes hihan mitta on 33cm. Aloita toinen silmukoiden lisäyskerta: Lisää jälleen 1s kerroksen alkuun ja loppuun, eli 2s / kerros joka toisella kerroksella. Toista 4 kertaa. Jatka tasona, kunnes hihan mitta on noin 53cm tai haluamasi pituus (kannattaa mittailla!) ja päättele hiha. Työstä toinen samalla tavalla.

6. Parsi neuleen nurjalla puolella yhteen olkasaumat ja sen jälkeen ”umpinaiseksi” parsittu hiha, käyttäen samaa lankaa kuin työssä. Eli siis hihan suuaukkot parsitaan yhteen olkavarresta sen jälkeen kun hihan pitkä osa on parsittu kiinni. Toivottavasti ymmärsitte, heh. Päättele langat huolellisesti.

7. Poimi kaula-aukosta resoria varten silmukoita 8mm puikoille. En itse laskenut silmukoita, mutta poimi melko tiuhaan, jottei kaula-aukosta tule liian pientä. Neulo resoria 1 oikein 1 nurin-neuletta noin 3cm ja päättele löyhästi! Muuten kaula-aukosta tulee helposti liian kireä.

Neule on nyt valmis!

 

Lähteekö merinoneule toteutukseen? ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Parasta viikonlopuissa ja perheen pienimmän naksuvalinta

Kaupallinen yhteistyö: Real Snacks Oikia

Perheemme koostuu melkoisista herkkusuista ja viikonloppuiltojen perinteisiimme kuuluukin yhdessä perheen kanssa herkuttelu. Oikeastaan juurikin perheviikonloppu onkin se juttu, mitä odotan aina eniten koko viikon. Yhdessä sohvalla hengailua, leffahetkiä ja ihan vain yhdessä olemista. Mikäs nyt voisikaan olla parempi idea viettää viikonloppuja? Kotiin palatessamme odottaa useampi viikko kotosalla perheen kesken ja voipi olla, että herkuttelu saattaa jonkun kerran lipsua viikonlopuilta myös arkeen, heh.

Itse olen ehdottomasti enemmän suolaisten kuin makeiden herkkujen perään, moni teistä varmasti tiesikin, että sipsit ja kaikenlaiset naksut ovatkin ehdottomasti suurin herkkuhimotukseni! Vaikkakin herkuttelu pyritään meillä rajoittamaan viikonloppuihin, emmekä syö herkkuja juuri ollenkaan viikolla. Päivänselvä juttu kuitenkin on, että pyrimme lapsen herkkujen suhteen suolattomiin ja perinteisiä sipsejä terveellisempiin vaihtoehtoihin. Naksuihin, jotka soveltuvat erinomaisesti myös välipaloiksi, otettavaksi mukaan reissuun tai vaikkapa viikonlopun retkelle. Reissatessa varsinkin pitkillä lennoilla ovat erilaiset naksut ja välipalat pienelle lapselle aivan ehdottomia ja pakkasimme niitä muutaman pussin mukaan myös tälle kuukauden reissulle.

Tämä onkin yksi ehdoton vinkkini siihen ”vinkkini lapsen kanssa reissaamiseen”-postaukseen, jota en edelleenkään ole ehtinyt työstää valmiiksi. Jokainen pienen lapsen vanhempi tietää mitä seuraa siitä kun yrittää taistella kotona tai julkisella paikalla sokeriöverit nauttineen naperon kanssa – esimerkiksi juuri tasaisemmin verensokeria nostavat suolattomat luomu-kauranaksut ovat aivan heittämällä parempi vaihtoehto!

Kotimainen Real Snacks on käynyt vastikään läpi brändiuudistuksen, jonka myötä tuotteet ovat saaneet uudet ulkoasut ja naposteltavat löytyvätkin kaupan hyllystä nykyään Oikia-brändin alta. Tiedätte kuinka rakastan sipsejä ja tämän Oikian uudistuksen myötä olen alkuvuoden aikana innostunut ostamaan testiin myös uudistuneita Oikian sipsejä. Keskustelimme brändin kanssa yhteistyöstä alustavasti jo vuosi takaperin ja alkuvuodesta totesimme, että keväällä kauppohin ilmestyvä Oikia Moomin-naksu olisi oivallinen tuote yhteistyön tiimoilta. Etsin jatkuvasti uusia naksuvaihtoehtoja pojalle ja odotinkin innolla mitä tämä tuumaisi uusista Moomin-kauranaksuista. Lopputulos: Herkuinta ikinä! Minun piti kotona piilottaa laatikko lopulta, koska poika olisi halunnut syödä näitä aivan kokoajan, heh. Itseasiassa napero on viimepäivinä pyytänyt useaan otteeseen ”muuminameja”, joita löytyykin vielä yksi salainen pussi avaamattomana paluumatkaamme varten.

Real Snacksin Oikia Moomin-kauranaksut on valmistettu kotimaisesta luomulaatuisesta kaurasta. Naksut ovat gluteenittomia, maidottomia, suolattomia, eivätkä sisällä lisättyä sokeria. Lisäksi on naksujen pussi kartonkipakkauksena kierrätettävä, josta suuri plussa! Naksut soveltuvat suussa hajoavina myös pienemmille, aina 6kk iästä ylöspäin. Oikia osallistuu muuten Muumien 75v-juhlavuoden 2020 #MEIDÄNMERI-kampanjaan Itämeren hyväksi lahjoittamalla John Nurmisen Säätiölle Itämeren puhdistukseen, suojeluun ja merikulttuurin säilyttämiseen.

Naksut ovat vastikään ilmestyneet kauppoihin ja löytyvätkin siis jo ruokakauppojen hyllyistä 🙂

 

Oletteko jo bonganneet uudistuneita Oikia-naksuja?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Uusi-Seelanti: Raglanin kohokohtia ja vinkkejä x 9

Jatkoimme jo viime viikolla matkaa Raglanista reissun seuraavaan kohteeseen, mutta halusin vielä palata omassa postauksessaan Raglan-juttuihin, enpä nimittäin vielä edes tainnut postailla kylästä mitään! Ihastuimme Raglaniin vuosi takaperin maailmanympärysmatkalla ja meille oli oikeastaan päivänselvää, että tulemme tällä kertaa takaisin Raglaniin. Vuosi takaperin vietimme kylässä neljä yötä, tällä kertaa kokonaisen viikon. Raglan on pieni ja boheemi noin 3000 vakituisen asukkaan surffikylä Uuden-Seelannin pohjoissaaren länsirannikolla. Aucklandistä ajaa Raglaniin noin pari tuntia.

Ruuhkaa pääkadulla 😉

Raglanin rannat ovat mustaa hiekkaa ja kylä on erityisen tunnettu surffistaan, kuten legendaarisesta Manu Baystä, joka on ehkä joillekin tuttu takavuosien ikonisesta Endless Summer-elokuvasta. Jos etsii oikeasti rentoa menoa, rauhaa ja pienen kylän meininkiä, on Raglan hyvä valinta. Kylä on täynnä pieniä persoonallisia kahviloita ja ravintoloita, sekä putiikkeja, jotka myyvät yhä erikoisempia juttuja. Taidekulttuuri on kylässä vahvasti läsnä, eikä ilman kenkiä kylällä kävelevä missään nimessä erikoisuus 🙂 Raglan on siis oikeastaan kuin Australiassa Byron Bay, paitsi vielä toistaiseksi huomattavasti pienempi ja vähemmän kaupallinen.

Esimerkiksi Waihiin verrattuna pidämme Raglanissa siitä, että tarjontaa on huomattavasti enemmän esimerkiksi ravintoloiden suhteen ja noin yleisesti kulttuuri enemmän läsnä. Raglanissa törmääkin taiteeseen, käsitöihin ja yleisesti boho-meininkiin. Myös luomu- ja lähituotannon suosiminen on vahvaa, paikalliset (myös ravintolat) suosivatkin ensisijaisesti paikallisten pienyrittäjien ja viljelijöiden tuotteita. Raglan on heittämällä Tommin suosikki Uudessa-Seelannissa ja luultavasti myös omani, vaikka usein tykästynkin eniten paikkoihin, joissa ranta on aivan kylän tuntumassa. Raglanin läpi taas virtaa joki ja maisemat ovat hyvin erilaiset moneen muuhun Uuden-Seelannin pikkukylään verrattuna.

Tässä muutamia vinkkejäni Raglaniin ja lähiseudulle, joita halusin nostaa esille:

 

Luomu- ja terveyskaupat ovat todella pop. Itse olen bongannut Raglanissa kaksi erilaista terveyskauppaa, jotka myyvät luomu- ja lähituotettuja elintarvikkeita, sekä muita herkkuja. Ensimmäinen vierailemani terveyskauppa (ja kylän ensimmäinen, vuodesta 1996 palvellut) The Herbal Dispensary ja WOK. Kannattaa myös ostaa testiin paikallisesta ruokakaupasta Raglan Food Co:n kookosjugu, joka on niiin superhyvää! Myydään tosin myös muualla Uuden-Seelannin ruokakaupoissa, mutta jokatapauksessa.

Bohemian Gypsy. Boheemi lifestyle-liike, johon rakastuin jo viime vuonna. Liike myy paljon mm. virkattuja vaatteita ja asusteita, sekä paikallisten pienyrittäjien valmistavia mini-eriä vaatteista. Viime vuonna ostin erään kierrätyskankaasta valmistetun tuubitopin ja tällä kertaa hypistelin paikallisesti valmistettuja, käsin kuvio-painettuja trikoita, joista en tosin onnistunut löytämään sopivaa kokoa. Noin yleisesti on Raglan täynnä pieniä uniikkeja putiikkeja, eikä ketjuliikkeistä ole tietoakaan.

Manu Bay. Vaikkei itse surffaisikaan, kannattaa käydä katsastamassa Manu Bayn kuuluisa surffibreikki autolla edes kerran. Manu Bayssä ei ole juuri ”mitään” (tai siis kahviloita, ravintoloita tms), joten koko päiväksi ei aktiviteettia riitä (ellei siis surffaa), mutta kymmenien surffareiden seuraaminen vedessä on hauskaa puuhaa hetken ajan 🙂

Raglan Fish. Raglanin sataman kupeessa oleva Raglan Fish myy tuotetta kalaa ja fish and chips-annoksia syötäväksi joko paikanpäällä tai otettavaksi mukaan. Ja jossen vielä ole maininnut, niin fish & chipsit ovat täällä siis kovin juttu ikinä (okei sitten Englannin ja Australian, heh). Jos haluat testata todella autenttista fish & chips -meininkiä, pidin itse hurjasti Raglan Fishistä, vaikkakaan fritattua kalaa ja ranskiksia ei pysty kovin montaa kertaa reissun aikana syömään. Ainakaan siis minä, vaikka niistä kovasti pidänkin 😀 Paikalliset ovat suorastaan suurkuluttajia ja käydessämme sunnuntaina Raglan Fishissä, oli se suorastaan paikallisten kokoontumispaikka, heh.

Ulo’s Kitchen. Viime vuoden reissulla tykästyimme Ulo’siin, joka aikaisemmin toimi melko UG-meiningeissä Raglanin koulun tiloissa keskustan ulkopuolella, mutta pari kuukautta takaperin oli ravintola avannut aivan Raglanin keskustaan ihanan pienen ravintolan, jossa söimme tällä(kin) kertaa useaan kertaan. Ravintola tarjoilee ns. ”fuusio-aasialaista”, eli eri tyyliin maustettuja bowleja, sushia ja nuudelikeittoa. Itse tykästyin eniten Sriracha Salmon Boxiin ja viimeisenä päivänä sticky chili-wingseihin, jotka olivat ehkä parhaimpia ikinä syömiäni!

Bridal Veil Falls-vesiputous. Vajaan 30 minuutin ajomatkan päässä Raglanista sijaitsee Bridal Veil Fallsin vesiputous, josta emme jostain syystä edes olleet viime reissulla kuulleet. Tällä kertaa lähdimmekin pienelle päiväretkelle vesiputoukselle, joka oli ehdottomasti pienen (noin 15min) patikoinnin arvoinen ja käppäily itse menomestoille onnistui hyvin myös lapsen kanssa. Jos reissaat Raglaniin, suosittelen ehdottomasti katsastamaan samalla reissulla putouksen! Myös reitti perille on kivaa maalaistietä farmien keskellä.

Ruapuken rannikkotie. Paluumatkalla Bridal Veil Fallseilta Raglaniin päätimme hetken mielijohteesta valita reitiksi kotimatkalle näköalareitin Ruapuken kautta. Reitti oli kiertelevine hiekkateineen lopulta monin verroin pidempi kuin olimme luulleet, mutta näköalojen puolesta ehdottomasti sen arvoinen. Aivan kreisit näkymät pitkin rannikkoa, maatiloja ja metsiä, jotka vaihtelivat nopeasti. Huom! Reitille kannattaa varata aikaa ja erityisesti bensaa. Reitillä ei nimittäin ollut käytännössä mitään, ei edes kenttää puhelimessa 😀

Raglanissa on aivan mielettömän ihania Airbnb-kohteita aina puumajoista tiny houseihin! Itse emme tosin moisessa yöpyneet, vaan vuokrasimme keskustan tuntumasta perinteisen yläkerta-asunnon omakotitalosta ihan jo siksi, että kuukauden reissu asetti oman budjettinsa majapaikoille, mutta jos haluaa hifistellä majoituksen suhteen, on se ehdottomasti Raglanissa mahdollista. Ja noin yleisesti ovat Uuden-Seelannin Airbnb:t ehdottomasti parhaimpia, joita olen koskaan nähnyt 🙂 Raglan on melko suosittu kohde ja majoituksia rajallisesti, joten yöpaikka kannattaa varata ajoissa.

Kävin useana aamuna lenkkeilemässä ympäri Raglania. Pari kertaa sataman ympäri ja sitten tuolla joella, sekä hiekkasärkillä ja lähimmällä rannalla. Aamulenkit ovat muuten ihan paras keino tutustua paremmin matkakohteisiin! Monet paikalliset uivat tuossa joessa keskustan tuntumassa, mutta kunnollista hiekkarantaa ei siis löydy kävelymatkan päästä. Lähin kunnollinen hiekkaranta taitaa olla Ngarunui beach noin 5min ajomatkan päässä. Ainiin ja hiking trackejä löytyy myös useita Raglanin alueelta.

 

Onko joku teistä käynyt Raglanissa? 🌴

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.