Viikonlopun kuulumisia ja pari Vantaa-poimintaa

Viikonloppu vierähti jopa aivan poikkeuksellisesti kun Tommi lähti viikonlopuksi Tampereelle ja sain ystäväni yökylään Jyväskylästä. Otimme meidän auton alle lauantaina ja kävimme kiertelemässä muutamia kirppiksiä, kuten Klaukkalan Viirin kirppis ja vähän randomisti Myyrmäen Fida + kierrätyskeskus, joiden olemassaolosta ei ollut hajuakaan ennen tätä. Istuttiin autossa Viirin pihalla ja tuumailtiin, että minne ihmeeseen sitten? Googlailukierroksella löysi Viivi sitten tuon Myyrmäen Fidan, jonka vierestä löytyikin myös kierrätyskeskus. En ole käynyt aikoihin kirppiksillä ja olin jopa hieman pettynyt, etten löytänyt yhtäkään kivaa kippoa, kuppia tai punottua koria, joihin olen hulluna ja joita lähtee yleensä aina matkaan. Ehkä joku toinenkin siis bongailee samoja kohteita, heh. Pari pientä juttua löysin, jotka voin jossain vaiheessa vilauttaa täälläkin! Ainiin ja pahoittelut tästä blogin kuvanlaadusta näin kesällä. Olen jo aivan tottunut näihin ihme puhelinkuva-otoksiin, enkä ole kaivanut järkkäriä jemmasta yli kuukauteen. Tarkoitus olisi kyllä taas yrittää panostaa ”kevyemmän kesämeiningin” jälkeen myös parempiin kuviin 🙂

Kirppiskierroksen jälkeen poikkesimme Vantaan Fazerilaan myöhäiselle brunssille. Joskus vuosia takaperin (eli about vuonna 2011-2012, haha) oli Fazerin brunssi Kluuvissa aivan suosikkini ja olen yrittänyt jo varmaan yli vuoden houkutella puolisoa lähtemään joku viikonloppu tuonne Fazerin ”pääkonttorille” brunssittelemaan, mutten edelleenkään ollut päässyt sinne, paitsi siis nyt 😀 Olen siis jostain syystä vähän hulluna kaikkeen (ruokaan liittyvään) tehtaanmyymälä-meininkiin ja pienenä suosikkini oli Jyväskylän Vaajakoskella Pandan tehtaanmyymälä, jonne viimeksi ennen juhannusta yritin houkutella Tommia. (Ainiin ja Arabian tehtaanmyymälä on myös paras, vaikkei nyt ruokaan liitykään!)

Fazerilasta ei löydy (ainakaan enää puolenpäivän jälkeen) buffet-muotoista brunssia, mutta valikoimassa oli erillinen kesäbrunssi, johon sai valita purtavaa eri kategorioista vitriinin takaa. Erilaisia leipiä, täytettyjä croissanteja, kakkuja, käsintehtyjä kovehteja, keittiöstä tuotava munakokkeli tai salaatti ja kahvi. Otettiin tuo brunssi puoliksi ja olimme molemmat silti sen jälkeen aivan ähkyjä! Mutta oli aivan superhyvä! Haaveilen jo meneväni tuonne uudestaan. Vinkkiniä kuitenkin, että kannattaa pantata nälkää ainakin ennen tuota brunssia 😀 En muista milloin olisin viimeksi syönyt aamiaiseksi croissanteja (jos nyt jotain lentokoneen aamiaisen kylkiäistä ei lasketa, lol) ja tuli aivan mieleen meidän viimeisin Biarritzin reissu kun fiilistelin sitä kuinka Biarritz tuntui kuin kodilta ja olin aivan varma, että muutamme sinne vielä. Aamupalalle menin melkeinpä joka aamu erääseen läheiseen kahvilaan, otin perinteisen ranskalaisen aamupalan (eli croissantin, hilloa, tuorepuristetun appelsiinimehun ja erikoiskahvin) ja mietin, että kylläpä olisi elämää asustella täällä ja syödä joka päivä croissanteja. Haha.

Takaisin Fazerilaan, joka oli itseasiassa todella kiva kokemus! Paikan päällä järjestetään opastettuja Fazer Experience-kierroksia (maksullinen), jonka aikana tutustutaan yrityksen toimintaan, historiaan, maistellaan tuotteita ja lopuksi saa mukaansa vielä tuotekassin. Emme siis käyneet kierroksella, mutta jostain syystä alkoi se houkuttelemaan ja ilmeisesti muitakin, koska kuulin infotiskin työntekijän sanovan eräälle naiselle, että päivän kierrokset on jo myyty täyteen. Mietimme, että melkoisen nerokasta markkinointia kun ihmiset maksavat rahaa siitä, että pääsevät kuulemaan yrityksestä ja tuotteista. Siinä määrin siis, että näille kierroksille on näköjään ainakin ajoittain jopa tunkua! 😀 Fazerilasta löytyy tosiaan myös myymälä, josta saa ostaa about jokaikistä Fazerin tuotetta ja jopa minä olin jokseenkin innoissani siellä kiertelemässä, vaikken juurikaan edes syö karkkia. Fiilistelin tuota Fazerin vierailua (ja brunssia) vielä illallakin, hah!

Fazerilla oli muuten myös hyvä selfie-piste! 😀

Asumme sen verran lähellä Vantaan rajaa, että monesti tulee asioitua Vantaan puolella sen sijaan, että lähtisi esimerkiksi keskustaan ostoksille tai hoitamaan asioita. Nyt kesällä olen pyöräretkillä löytänyt itseasiassa vaikka mitä kivoja paikkoja Vantaan puolelta! Viikonloppuna kun pohdimme niin totesimme, ettei Vantaan kohteita promota juuri missään. Monet ehkä tietävät Heurekan, Helsinki-Vantaan lentoaseman, Jumbon ja Ikean, mutta siinäpä se. Ainakaan omalle kohdalleni ei ole kuluttajana tullut koskaan vastaan mitään Visit Vantaa-materiaalia. Tässä olisikin potentiaalia! Saada ihmiset vaikka Helsingin puolelta tutustumaan enemmän kivoihin pieniin paikkoihin Vantaan puolelle, koska olen itse ainakin monesti törmännyt siihen olettamaan, ettei Vantaalla ”ole mitään” ja itsekin matkailumarkkinoinnin kohderyhmään kuuluvana altistuisin mielelläni enemmän Vantaan lähimatkailun promoamiselle. Etenkin kuin monilla saattaa olla tietynlaisia olettamuksia kaikesta kehän ulkopuolella.  Konkreettiset listaukset esimerkiksi kivoista brunssipaikoista, kirpputoreista, erikoisemmista museoista, luonnonsuojelualueista ja ulkoilu- tai pyöräilyreiteistä voisivat houkutella varsinkin nuoria aikuisia vaikkapa viikonloppuisin enemmän Vantaan puolelle Helsingistä ja Uudenmaan sisältä. Näitä kivoja poimintoja kyllä löytyy jos menee itse tutkimaan Visit Vantaan sivuja tai Instagramia, mutta sinnekin ajauduin itse siis juuri äsken asiaa tässä pohtiessani. Tässäpä siis pieni kehitysidea Vantaan kaupungille! Olisi kiva saada Vantaalle enemmän some-edustusta ja nostaa esille vahvemmin niitä kivoja juttuja.

 Poikkesimme muuten viikko takaperin sunnuntaina helleaallon päätteeksi uimaan Sipoonkorven Storträskiin ja vähänkö olin innoissani! Sipoonkorven kansallispuisto on ollut ehkä lemppariasiani koko kesässä, tämä sunnuntainen oli jo kolmas kerta siellä kesän aikana. Tänä kesänä olen jostain syystä innostunut erityisesti kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden bongailusta ja yhtäkkiä tuntuu, että niitä paljastuu aivan joka paikasta. Sipoonkorvessa olen käynyt pari kertaa pyörälenkillä ja samalla (taas kerran) ihmetellyt sitä kuinka siistejä paikkoja (ja peltomaisemia) löytyy ihan pyörämatkan päästä Helsingistä.

Rakastuin tuohon mini-saareen! Mäkin haluan <3

Monet Sipoonkorven reiteistä ovat pienen lapsen kanssa talsittavaksi ehkä vähän liian pitkiä, mutta Tommi bongasi omalla pyörälenkillään reitin Storträskille ja sinne siis suuntasimme. Parkkialueelta oli 1.5km kävelymatka itse Storträskiin ja todella kauniit maisemat. Mitään varsinaista hiekkarantaa ei tuolta löydy, mutta kiva pieni taukopaikka, josta oli helppo pulahtaa veteen (joka muuten oli todella lämmintä!). Tässäpä siis yksi kesän retkivinkki lisää!

 

Oletteko käyneet Sipoonkorvessa tai Storträskissä? 🌞

Entä onko teillä vinkkailla salaisia Vantaa-helmiä?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Minusta tulee opiskelija!

Huhheijaa! Viime viikot ovat olleet melkoista piinaa valintakokeen tuloksia odotellessa. Oikeastaan olin jo kehitellyt niistä jonkin sortin päänvaivan, vaikka alunperin pidin tätä koko hakuhommaa lähinnä ”kokeillaan nyt huvikseen”-juttuna. Sen jälkeen kun luet viikkotolkulla useampiin pääsykokeisiin (en muuten hevillä suosittele, ellei nyt aivan tietoisesti halua ajaa itseään äärimmilleen. Täytyy mainita, että olin kesäkuun alussa totaalisen poikki kaikesta pänttäämisestä :D) alkaa kuitenkin jännästi nousta pintaan jonkinlainen nythän en sitten enää anna periksi-asenne, jonka tuloksena päivitinkin nyt sitten viimeisen viikon ajan yliopiston sivuja suunnilleen kerran tunnissa julkaistujen tulosten toivossa. Hups.

Näiden viikkojen varrella olen käynyt mielessäni läpi kaikki skenaariot ja valmistautunut myös siihen, ettei opiskelupaikka välttämättä aukea. Kilpailu opiskelupaikoista on ollut tänä keväänä erityisen kova ja itse stressailin eniten juurikin sitä, että onko keväänä 2020 hakeva ei-ensikertalainen automaattisesti häviäjä? Pääsin kuitenkin yhdessä hakukohteessani jatkoon, eli toisen vaiheen valintakokeeseen, jonka jälkeen olikin sitten suuremmat todennäköisyydet opiskelupaikalle (hakijoista 15 otettiin vastaan valintakokeen kautta). Ja tämä oli itseasiassa valintakoe, jonka ensimmäinen vaihe tuntui kaikkein vaikeimmalta ja ainoa, jonka jälkeen mietin, että mitä tästäkin nyt tulee. Niistä kokeista, jotka taas mielestäni menivät hyvin, en päässyt jatkoon, mutta näissä olivat myös hakijamäärät huomattavasti suuremmat. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä ollut hyvä vaihtoehto rajata lukurumba pariin kohteeseen, jotka prorisoi vahvasti, mutta en yksinkertaisesti malttanut ja pyrin siihen, että saisin luettua kaikkiin suunnilleen yhtä paljon.

Ja uskokaa tai älkää, mutta täällä kirjoittelee tuleva opiskelija!! Hain tosiaankin (maantieteen lisäksi) maatalous- ja metsätieteelliseen tiedekuntaan, joka jostain syystä alkuvuodesta alkoi kiinnostaa sen verran, että päätin lähteä mukaan hakurumbaan. Viime vuosina olen todennut, että luonnontieteet ja yleisesti luonnonvara-ala on se, joka kiinnostaa ja josta myös haluaisin oppia enemmän, hyvällä lykyllä myös ohjautua tätä kautta vielä aivan uudelle urapolulle. Olen jo pitkään ollut jotenkin äärimmäisen ahdistunut luonnon ja lajien tulevaisuudesta, siispä yksi motivaationi on ollut myös se, että oppisin enemmän siitä, mitä voimme tehdä toisin.

Kuten maantieteen hausta aikaisemmin kirjoittaessani totesinkin, kiinnostavat luonnonjärjestelmät ja ihmisen suhde niihin suuressa mittakaavassa, mutta myös ruohonjuuritasolla, kuten esimerkiksi luonnon monimuotoisuus, ekosysteemipalvelut, luonnonsuojelu, viherala, sekä bio- ja kiertotalous. Ja se, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa näihin osa-alueisiin ja toimii kimmokkeena ilmastoystävällisiin innovaatioihin, joilla saadaan hyvällä lykyllä myös toivottua talouskasvua Suomeen. Ensisijainen kiinnostukseni kohde oli metsätieteet, mutta tutkittuani maataloustieteiden kandiohjelmaa, innostuin täysillä myös siitä. Ja juurikin tästä jälkimmäisestä sain tiedon hyväksymisestä! Näillä näkymin aloitan siis syksyllä maataloustieteen opinnot. (Ja huhhei, tuolla opintopolussa tapahtuu tällä hetkellä maantieteen osalta niin outoja juttuja, etten ehkä enää kestä uusia jännitysmomentteja tämän hakuasian osalta tänään :D)

Tutkin keväällä melkoisesti hakutilastoja ja vielä aikaisemmin on maatalous-metsätieteellisen ohjelmiin ollut melko helppo päästä, kunnes niiden suosio on hiljalleen noussut (varsinkin metsätieteiden kandiohjelma, jonka hakijamäärä kasvoi tänä keväänä yli 66%) ja sisäänpääsy vaikeutunut. Olin aluksi täysin varma, että pääsen maataloustieteisiin todistusvalinnalla (koska raja on ollut aikaisemmin todella matala), mutta tänä keväänä oli todistusvalinnan pisteraja sinne jopa alkuun korkeampi kuin esimerkiksi metsätieteisiin. Voi siis olla, että moni hakija on lätkäissyt sen mukaan hakuvalintoihin helpon varavaihtoehdon toivossa.

Kun olen kertonut hakuvaihtoehdosta ystäville ovat reaktiot olleet useimmiten, että tuleeko minusta sitten maatilan emäntä? Haha! (Ja ei sillä, että siinä olisi mitään vikaa, sehän olisi superduper coolia!) Alkuun ajattelin itsekin, että ohjelma keskittyisi vain ja ainoastaan maatalouteen ns. ”sen perinteisessä muodossa” (koska itseäni ei henkilökohtaisesti kiinnosta esimerkiksi karjatalous tai kotieläintiede ihan jo eettisistä syistä), mutta kun tutustuin kevään mittaan ohjelmaan syvemmin niin yllätyin kuinka monipuolisesti suuntautumisvaihtoehtoja loppupeleissä löytyy. Itseäni kiinnostaa erityisesti kasvintuotantotieteet, sekä maaperä ja ympäristötiede. Esimerkiksi siis puutarhatuotanto, palkokasvit (ja talousnäkökulmasta vientipotentiaali kestäville ruokainnovaatioille) ja yleisesti ympäristöasiat luontokulmasta. Saa nähdä siis mitä tästä seuraa!

Jee! 🌞✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Matkavlogi: Maailman pisin lentoreitti ja loma Cookinsaarille

Lupasin pari postausta takaperin yrittää vihdoinkin saada editoitua Uuden-Seelannin lentojen ja Cookinsaarten videon. Tänään sainkin sen vihdoinkin valmiiksi! Eihän tässä mennytkään kun semmoiset melkein 4 kk saada homma kasaan, ups 😀 Video on tosiaan kuvattu helmi-maaliskuun vaihteessa Uuden-Seelannin ja Cookinsaarten reissultamme. Kuvatessani tuota alkupäätä meni homma hieman plörinäksi kun sain kamalan flunssan, jonka jälkeen jotenkin unohdin koko kuvaamishomman. Videomateriaali on siis pääasiassa ensimmäiseltä Rarotongan päivältä ja Aitutakin päiväretkeltä.

Alunperin oli tarkoitus tehdä myös Uuden-Seelannin etapilta oma videonsa, mutta pasmat menivät niin sekaisin koronahommeleista, että unohdin homman tyystin myös siellä ja kannoin mukana enimmäkseen järkkäriä. Yhden videon sain kuitenkin kasaan. Jos haluat tietää a) maailman parhaimman lentokenttähotellin Aucklandissä b) kurkistaa miltä näytti Aitutakin paratiisisaarilla, niin kurkkaa videolta!

Ps. Tämä oli toinen editoimani video, joten antakaa armoa 😀 Äänieditointia en edelleenkään osaa tehdä, joten kotivideomeiningillä mennään, haha.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Matkailumietteitä ja kotimaan matkakohteet haavelistallani

Mielessäni on jo useamman viikon ajan ollut kirjoitella mietteitäni matkailusta juuri nyt tai pikemminkin matkailun loppumisesta toistaiseksi. Ainakin näin omalla kohdallani ja varmasti monen muunkin. (Ennenkö aloitan niin täytyy mainita, että jouduinpa myös hieman muokkailemaan tätä postausluonnosta, koska olin luonnostellut tekstiä jo yli kuukausi sitten kun kotimaankaan matkailu ei vielä ollut saanut vihreää valoa ja moni asia oli viikkojen varrella muuttunut!). Kevään tilanne on vaikuttanut erityisen radikaalisti matkailusektoriin ja olen itse harmitellut tätä kovasti, vaikkei tilanteelle nyt mitään voikaan. Monen maan ja alueen talous nojaa vahvasti juuri matkailuun, jonka vuoksi tilanne on ollut erityisen kurja noin monestakin kulmasta. Olin jo viime vuoden puolella suunnitellut vieväni myös omaa yritystoimintaani enemmän matkailupainotteiseksi, jonka vuoksi lannistuin ehkä erityisen paljon tästä kaikesta ja suunnitelmien mennessä uusiksi moneltakin osalta.

Itse olen tottunut siihen, että mielessä on aina jotain matkasuunnitelmia, olivatpa ne sitten pitkän tähtäimen tai lähikuukausien. Matkainspiraatio ja kuvitteellisten reissusuunnitelmien teko tuovat itselleni hurjasti hyvää mieltä, sekä myös inspiraatiota. Se, mikä viime kuukausista onkin puuttunut, onkin kaikenlainen matkailuun liittyvä suunnittelu. Myös ne kuvitteelliset inspiraatiohaaveilut. Kuten edellisessä postauksessani ohimennen mainitsinkin, ovat varovaiset pitkän tähtäimen matkahaaveet hiipineet mieleeni vasta aivan viime viikon aikana. Ja puhun nyt semmoisista yli vuoden aikahaitarin haaveilusta, mitään lentoja tai majoituksia en vielä lähtisi selailemaan, koska ennen mitään haaveilun ulkopuolista  kaukomatkojen suunnittelua en halua tehdä ennenkö tuntuu, että ”tämä kaikki” on kunnolla ohi, ainakin näin toistaiseksi. Tällä erää on ihan jo kesämökkireissu tuntunut tarpeeksi eksoottiselta kokemukselta kaiken jälkeen 😀

Syksyinen auringonlasku Luostolla

Oikeastaan olen tällä hetkellä asennoitunut siihen, ettei vuonna 2020 välttämättä reissata ollenkaan. Täytyy sanoa, että olen ajatuksen kanssa vieläpä täysin sujut. Toisin kuin joku ehkä olisi arvellut, en tosiaankaan ole ollut ensimmäisten joukossa kärkkymässä rajojaan avaavia maita vain sen tähden, että olisi pakko päästä jonnekin. Nyt kun rajoja nimettyihin maihin on varovaisesti avattu, olen tuumaillut, että jos tilanne edelleen sallii, voisin jossain välissä harkita minireissua Tanskaan tai Islantiin, mutta toistaiseksi on täysin hyvä täällä kotimaan kamaralla. Viime kuukausina olen kuitenkin alkanut yhä enemmän haaveilla uusista kohteista kotimaan matkailun saralla!

Yksi alkuperäisistä kesän reissuhaaveistani oli Suomen Lapin ja Norjan roadtrip asuntoautolla. Tätä tuumailimmekin jo aikaisemmin, mutta touko-kesäkuun vaihteessa kun reissun tekeminen olisi lomatilanteen vuoksi ollut vielä mahdollista, pysyivät rajat Norjaan kiinni ja suositus välttää kotimaan matkailua edelleen voimassa, jonka vuoksi jäi roadtrip silloin luonnollisesti tekemättä. Tämä pysyy siis edelleen listallamme! Innostuin silti listailemaan kotimaan kohteita, jotka minua kiinnostaisivat erityisen paljon kesä- tai syysmatkailun osalta. Koen, että jos jollain muotoa voin blogini kautta innostaa ihmisiä matkailemaan Suomessa, löytämään upeita kotimaisia kohteita ja samalla käyttämään lomarahoja täällä Suomessa, haluan ehdottomasti tehdä sen!

Itseäni kiinnostavat kotimaan kohteista erityisesti…

 

Muonio. Ah, olen halunnut Muonioon jo lähes parin vuoden ajan. Muoniossa on mitattu todistetusti maailman puhtain ilmanlaatu, joka osaltaan kertoo jotain. En ole koskaan käynyt läntisessä Lapissa ja erityisesti Muonion seutu, sekä Pallas-Yllästunturin kansallispuisto ovat ehdottomasti must-see-listallani!

Kesäinen Ruka ja Kuusamo kiinnostavat hurjasti ihastuttuani Ruka-Kuusamoon parilla visiitillä ystäväni luona viime syksynä ja alkuvuodesta. Talvinen vaellus Riisitunturille jäi meillä talvella väliin pojan saadessa pulkkaretkillä kunnon raivareita, mutta ehkäpä ensi talvena? Myös kesäiset vaellukset Ruka-Kuusamo-akselilla kävellen tai pyörällä himottavat kovasti, koska maisemat ovat kertakaikkisen kauniit! Nyt hommattuani sen maastopyörän olen yhä enemmän alkanut haaveilla tunturipyöräilystä Lapissa!

Kesäkohteista puheenollen haluaisin myös käydä Inarissa ja Utsjoella kesällä, tämä itseasiassa olikin yksi suunnitelmani sen kotimaan roadtripin suhteen. Haaveenani olisi käydä Inarin pienissä kylissä, kuten Nellimissä ja Lemmenjoen kansallispuistossa. Olen nimittäin aina halunnut päästä huuhtomaan kultaa Lappiin, joka on ehdottomasti edelleen yksi haaveistani. Jostain syystä vei aivan pohjoinen Lappi ja Ivalo-Inari-akseli, sekä täydellinen luonnonrauha sydämeni viime vuoden visiitillä. Pakko päästä uudestaan!

Hiihtolenkki Inarijoella

Olen kahtena edellisenä syksynä ollut Pyhä-Luostolla ja rakastunut kumpaankin, vaikkakin täytyy sanoa Pyhän luonnon olevan ehkä jopa ylitse Luoston. Lampivaaran ametistikaivoksella olen käynyt louhimassa ametisteja molemmilla kerroilla ja viime syksynä ostin jopa kaivoksen osakkeen, jonka myötä pääsen tästä lähtien louhimaan ilmaiseksi, jee 😀 Lampivaaran kaivoksella olisi kiva päästä käymään myös kesäaikaan ja suosittelen muutenkin kaikille! Aivan mieletön paikka kokea, vaikkei ametistien louhimisesta nyt innostuisikaan.

Eteläisemmistä kohteista olen kevään aikana tutkaillut Torronsuon kansallispuistoa Forssan tuntumassa. Suoalueen maisemat ovat hyvin erikoiset ottaen huomioon eteläisen sijainnin. Torronsuolle lähtisin vaikka heti, jos olisi varmuutta, että myös meidän lapsukainen jaksaa käppäillä mukana edes jonkin sortin vaellusreitillä. Sijainti Torronsuolle on Helsingistä reilut 100 km.

Viime vuosina olen kokenut myös jonkinlaista innostusta lähteä itään ja erityisesti Koli kiinnostaa! Ainiin ja Sorjosen maisemien jälkeen myös Lappeenranta, ah!

Kaupunkikohteista on entinen kotikaupunkini Jyväskylä edelleen listallani täydellisenä kesäkohteena, josta löytyy kattavasti näkemistä ja tekemistä koko perheelle. Toiveenani olisi vielä tänä kesänä viettää muutamaa yötä pidempi aika Jyväskylässä.

Lähikohteista kivoja suosikkejani päiväretkille tai kävelylle ovat Porvoon vanhakaupunki, Helsingin Käpylä-Kumpula-Annalan aseli, sekä Vanhankaupungin koski. Ainiin ja tietty Puu-Vallila! Plus kaikki mielettömät viher- ja luontoalueet, joissa on tullut lähiviikkoina käytyä. Niistä voisi ehkä tehdä jopa oman postauksensa 🙂

Näin viimeisenä täytyy tehdä listaan myös yksi lisäys, joka kiilasi heti kotimaan to-go-listalleni! Hesari listasi joku aika takaperin Suomen rantakohteiden helmiä (juttu esim täällä), joista ihastuin yllättäen Kainuun Ärjänsaareen, joka toi heti mieleeni pienen aution saaren jossain keskellä valtamerta! 😀 Aivan pakko päästä viimeistään ensi kesänä!

 

Mitkä ovat teidän suosikkejanne kotimaan matkailun saralla? Löytyykö näistä listaamistani joku teidän lemppari? 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Hellettä ja höpinöitä

Hellurei! Pieni tovi vierähti taas edellisestä postauksesta, mutta täällä taas. Näin alkuun haluan todeta, että epätasainen postaustahti saattaapi jatkua vielä nyt kesäviikkojen aikana – aurinkoiset päivät ovat nimittäin vieneet mukanaan (varsinkin nyt helteinä) ja samassa on unohtunut kuvailu, eikä ole juurikaan tullut vietettyä läppärillä aikaa. Somettomampi arki on myös tuntunut jotenkin ”oikealta” ja vapauttavalta, jonka vuoksi olen pyrkinyt edelleen pitämään pientä etäisyyttä kaikkiin kanaviin. Arjessa on ollut myös kaikkea muuta tuumailtavaa, mutta päällimmäisenä on kuitenkin huomannut, kuinka paljon säästyy aikaa ja ajatuksia kaikkeen muuhun elämässä kun on pysytellyt ”offline”. Hassua sinänsä, etten ole pitänyt tämmöistä taukoa vuosikausiin ja vasta nyt huomaa, kuinka erilaista se arki onkaan ilman niitä ennen niin itsestäänselviä juttuja. Toivon kuitenkin, että rytmi täällä taas palaa!

Olenkin tuumaillut, että haluaisin jatkossa mahdollisesti panostaa taas enemmän blogiin Instan sijaan, mutta sitten taas IG/Facebook-monopolin huomioon ottaen miettinyt, että olisiko siinä edes järkeä? Täytyy siis vielä tuumailla ajatusta. Päällimmäisenä on jotenkin ollut turhautumisen fiilikset siitä, etten jotenkin itse ole hetkeen saanut tietynlaista tarttumapintaa somesisällöistä ja havahtunut kerta toisensa jälkeen siihen, että some on (varsinkin koronan keskellä) tuottanut itselleni jostain syystä enemmän negatiivisia, kuin positiivisia tunteita. Tämä taas on johtanut siihen, että olen ollut myös itse päivittämättä ja ehkä jopa jotenkin tarkastellut kaikkea tauon jälkeen semmoisen ”onko tässä nyt mitään järkeä tai kiinnostaako ketään”-kritiikin kera. Viime viikkojen teemana onkin siis vahvasti ollut some-puntarointi eri aspekteista!

Noin yleisesti olen pyrkinyt edelleen viettämään melko kontativapaata arkea, vaikka rajoituksia onkin höllennetty. Toki on ihanaa, että elämä normalisoituu näiden poikkeuksellisten kuukausien jälkeen, mutta jotenkin ei ole tuntunut siltä, että haluaisi vielä suinpäin rynnätä asioille ja ihmisten ilmoille, ellei nyt aivan pakottavaa tarvetta ole. En suoranaisesti ole mikään hysteerikko, mutta en itse mielellään ole ensimmäisten joukossa sairaana jos toisesta aallosta alkaa tulla merkkejä. Ei nyt sillä, että olisin täysin eristyneenä koronapeloissani, mutta jotenkin tässä kevään mittaan on tottunut näihin melko tuttuihin ympyröihin, vaikka kieltämättä onkin haikaillut esimerkiksi museoiden perään. Rohkein askeleeni tähän mennessä oli maanantaina kun uskaltauduin ensimmäistä kertaa kuntosalille noin viiden kuukauden tauon jälkeen. Haha 😀

En muistanutkaan, etten viimeksi maininita mitään päivitystä siitä valintakoe-casesta, josta paasasin toukokuun puolella melkoisesti. Tosiaan, kuten arvelinkin, en päässyt maantieteen valintakokeen toiseen vaiheeseen, mitä nyt en tämän katastrofihaun jälkeen edes jaksanut toivoa. En siis viitsinyt lannistua asiasta, joka oli aikalailla odotettavissa. Toisaalta harmittaa edelleen, että valinta mantsan ainereaalin perusteella jäi kiinni muutamista pisteistä ja yhtä pykälää parempi arvosana äidinkielestä olisi todennäköisesti avannut tien sitä kautta. Eipä voi mitään! Tässä kun ei kesän kynnyksellä mistään tiennyt mitään niin ryhdyinpä radikaaleihin toimenpiteisiin ilmoittautumalla uusimaan äikän yo:n syksyllä, haha. Olisi mielekiintoista kuulla, että onko joku teistä uusinut yo-arvosanoja näin aikuisena?

Hassua sinänsä, etten ole koskaan edes harkinnut moista, mutta yhtäkkiä tuntui, että voisi olla hauska idea yrittää kohottaa yhtä tai kahta arvosanaa näin 15 vuoden jälkeen. Varsinkin kun ei tiedä, että intoutuuko vielä myöhemmin noihin mantsan hakujuttuihin tämän hieman extempore-haun jälkeen. Viime viikolla olin kuitenkin toisen vaiheen valintakokeessa erääseen toiseen hakemaani ohjelmaan, joten jännityksellä odotetaan kuinka paikan kanssa käy! Meinasin alunperin ilmoittautua avoimen yliopiston kesäkursseille, koska jo jonkin aikaa on ollut fiilis, että olisi kiva opiskella jotain pienimuotoisesti tai sivutoimisesti muun arjen ohella, mutta unohdin koko homman kun pasmat menivät sekaisin noiden lukuhommien kanssa 😀

Ainiin ja juhannuskin vierähti ohi! Vietettiin juhannusviikkoa äitini mökillä Keski-Suomessa, jonne läksin siis ensimmäistä kertaa luultavasti yli 15 vuoteen. Olen vasta viime vuosina intoutunut enemmän mökkielämästä, mutta on kestänyt sopeutua ajatukseen useasta päivästä ilman sähköjä ja juoksevaa vettä (varsinkin lapsen kanssa, iik), mutta suunnitelmien oltua auki vielä juhannuksen lähestymistä, päätimme rohkaistua mökkiseikkailun suhteen. Ja onneksi niin, oli jo aikakin päästä viettämään lapsen ensimmäistä mökkijuhannusta luonnonrauhaan. Piipahdimme samalla reissulla pikaisesti myös Jyväskylässä, mutta harmikseni en taaskaan ehtinyt käydä juuri missään (tietty Sohwia, Vaajapörssiä ja lapsuuteni suosikkipuistoa Yrttisuon perhepuistoa lukuunottamatta :D), joten kai sitä täytyy taas kerran pistää suunnitteluun uusi Jkl-visiitti loppukesälle.

Oletteko jo palanneet normaaliin arkeen vai mietityttääkö vielä?

 

Entäs mitä teitte juhannuksena? ✨

 

Ps. Tajusin muuten juuri, että videoni Cookinsaarilta odottaa kaikkien näiden kuukausien jälkeen edelleen editointia!! Yritän lähiaikoina saada sen ulos. Vime kuukausina olen potenut jonkinlaista matka-ahdistusta, enkä ole edes jaksanut haaveilla tulevista reissuista, mutta tällä viikolla on iskenyt joku ihme paratiisin kaipuu pitkän tauon jälkeen 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.