Rukan reissun kohokohtia: Riisitunturi ja Valtavaaran huippu

Tänään olisi vuorossa lisää Ruka-juttuja pienen tauon jälkeen ja pari reissun luonto-aiheista kohokohtaa. Vuosi 2020 on ollut itselleni ennen kaikkea luontomatkailun vuosi ja mikäs nyt olisikaan tämän kaiken härdellin keskellä mukavampaa, kuin nauttia kotimaan luonnosta uusia suosikkipaikkoja löytäen? Lokakuussa retkeiltiin Saariselän suunnalla Kiilopäässä ja Pyhä-Nattasella, marraskuussa taas Rukan ja Posion suunnalla. Molemmat reissut ovat jääneet mieleen ikimuistoisina ja en malta odottaa ensi kesän seikkailuja.

Kävimme nimittäin tällä Rukan reissullani ystäväni kanssa ahkerasti retkeilemässä lähitienoilla ja paikoissa, jotka ovat itselläni pitkään olleet must-see-paikkoja Rukalla ja sen läheisyydessä, mutta joissa ei ollut vielä syystä tai toisesta päässyt käymään. Olin viimeksi Rukalla poikani kanssa, jolloin haasteellisimmat kohteet eivät tulleet kyseeseen, ilmeisesti pulkassa istuminen pakkasessa muutamia minuutteja pidempään nimittäin vaatii etelän kaupunkilaislapsille hieman totuttelua 😀 Tuolloin kuitenkin päätin, että seuraavalla kerralla sitten! Tämänkin reissun jälkeen jäi edelleen kohteita, joihin on ehdottomasti seuraavalla kerralla päästävä, kuten Pyhän Jyssäys Rukalla ja Oulangan kansallispuisto maisemat, kuten Pähkänänkallio. Ja kuinka innostunut olenkaan tänä vuonna yhä enemmän luontomatkailusta ja uusien kotimaan kohteiden bongailusta! Aivan parasta 🙂

Upea Riisitunturi

 

Suunnittelimme retkiämme oikeastaan pääasiassa säiden suhteen. Tuurillani oli valtaosa päivistä pilvisiä (tai räntä/lumisateisia), mutta lauantaille luvattiin parempaa säätä ja suuntasimme autolla jo aamupäivällä kohti Riisitunturia, joka sijaitsee virallisesti Lapin rajan puolella Posiolla. Olen koko tämän (ja viime) vuoden bongaillut yhä kauniimpia kuvia Riisitunturilta ja paikka oli jo vuosi takaperin kohde, jonka haluan nähdä pikimmiten. Riisitunturin reiteistä voit lukea lisää esimerkiksi täältä. Itse teimme huipulle lyhyemmän reitin Riisin rääpäsyn, jonka pituus edestakaisin ylös ja alas on noin 4,3 km. Reitillä ei ollut kovin haastavia nousua tai maastoa, joten sopii mielestäni hyvin myös lyhyemmäksi retkeilyreitiksi vaikka koko perheen voimin lapset mukana. Eikä ottanut siis kunnon päälle juurikaan, vaan oli enemmänkin mukavaa kävelyä ja maisemien ihailua. Sanoisinko, että meiltä koko käppäilyyn kului aikalailla 1,5h. Kuvailimme toki huipulla hetken maisemia.

Huipulta oli aivan upeat näkymät ympäri Posiota ja ehkäpä juuri tuo Riisitunturi oli reissulla oma kohokohtani. Toivon joskus vielä pääseväni Riisin huipulle ihailemaan täysin pilvetöntä talvitaivasta, revontulien bongailusta siellä en edes uskalla haaveilla! Ah, pidempi retkeilyreitti Riisille on todellakin haavelistallani – tai hiihtoreitti! Myös latuja nimittäin löytyy, sekä autiotupa ja laavuja.

Itseäni jäi kiinnostamaan retken jälkeen Riisitunturin historia ja erityisesti nimen alkuperä. Lueskelinkin aiheesta ja Riisitunturin alueella eli 1600-luvulta lähtien metsäsaamelaisten kansa, jotka laidunsivat tunturin niityillä ja elivät vahvasti pyynnillä, metsästäen, marjastaen, sienestäen ja kalastaen. Itse Riisitunturin nimen alkuperästä on vain veikkauksia, mutta esimerkiksi vanhojen karttojen ”Riistunturi”-nimestä on veikattu yhteyttä saamelaisperäisiin sanoihin, jotka tarkoittavat tykkyä, heinää tai risua. Täten onkin arveltu, että olisiko saamelaisväestön harjoittamalla suoniittytaloudella, eli ”heinäsuolla” yhteys termiin ”riisisuo”. Riisitunturin rinteillä on kasvaa liekokasveja, joiden siitepölyä on kansanlääkinnässä käytetty riisitaudin hoitoon ja tämä onkin yksi uusimmista nimen alkuperään liittyvistä arvauksista.

Matkalla Riisille pysähdyttiin hetkeksi ja rämmin kuvaamaan pientä lampea, joka näytti edellisenä yönä sataneen lumen huurteisena aivan satumaiselta 🙂

Paluumatkalla alkoi tulla jo hämärä ja bongasimme tieltä poroja 🙂

 

Rukan Valtavaara

 

Seuraavan päivän retkemme suuntasi Rukan Valtavaaran huipulle, jonka reitit lähtevät kätevästi Saaruan rinteiden parkkipaikan tuntumasta. Sanoisinko, että jos tarkoituksena on käppäillä reitin alusta huipulle asti ja takaisin, kannattaa matkaan varata ainakin pari tuntia aikaan. Toki, talvella lumi hidastaa ja tuo lisähaastetta etenemiseen, verrattuna esimerkiksi Riisitunturin reittiin oli Valtavaaralla huomattavasti jyrkempää nousua ja noin yleisesti reitti kyllä rankempi. Ja noin muutenkin suositellaan reitille talvisin lumikenkiä. Eipä nyt kuitenkaan mikään ylitsepääsemätön tosiaankaan, mutta kävi kyllä treenistä!

Käppäilimme itse Valtavaaran huiputuksen, 5,7km. Muut reitit on listattu esim täällä. Tälle reitille en ehkäpä lähtisi pulkkaretkelle lapsen kanssa, koska reitti on jyrkkine nousuineen ja laskuineen ajoittain fyysisesti melko rankka. Mutta huipulle nousu kyllä kannatti, vaikka sää tuona päivänä olisi kieltämättä voinut olla parempikin.

Valtavaaran huipulta on upeat näkyvät ympäri Rukaa ja Rukajärvelle. Huipulla sijaitsee vanha palovartijan maja, joka toimii autiotupana, jossa siis kuka tahansa saa yöpyä (tosin tutkin nyt tätä Valtavaaran tupaa, joka on ainoastaan päiväkäyttöön ja sallittu yöpymiseen vain poikkeustapauksessa). Kävimmepä raapustamassa nimemme vieraskirjaan. Tänä vuonna olen todennut, että autiotuvat ovat ehkä parhainta ikinä! Haaveena olisi joskus yöpyäkin autiotuvassa 🙂

Jos lomailette Rukalla ja toiveissa on nähtävyydet aivan lyhyen matkan päässä, suosittelen ainakin Valtavaaraa, jonka reitti lähtee aivan hiihtokeskuksen itä-puolen juurelta. Jos taas haluaa lähteä autolla kauemmaksi, on Riisitunturi aivan must! Ajomatka Rukalta Riisitunturin parkkialueelle on noin 40min, eli sinänsä ajaa sinne myös nopeasti.

Oletteko käyneet Riisitunturin tai Valtavaaran huipulla? ✨

 

Kumpi on suosikki tai ovatko kenties teidän haavelistalla?

 

Kuvat minusta Ronja Rajala

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Ripsienhoitorutiini: Ripsiseerumeita ja luottoripsivärejä x 2

Kaupallinen yhteistyö: Lyko

Ehkä yleisin kysymys jonka kuulen seuraajiltani kauneudenhoitoon liittyen on se, että käytänkö parhaillaan ripsiseerumia ja jos niin mitä? Aikaisemminhan olin suorastaan ripsiseerumeiden suurkuluttaja, haha! En ole itseasiassa ennen tätä syksyä käyttänyt varsinaista ripsiseerumia pariin vuoteen, vaikkakin jo pidemmän aikaa on käytössäni ollut eräs vakkarituote, josta on parin vuoden aikana muodostunut ehdottomasti yksi suosikkini. Pian pari kuukautta takaperin otin pitkästä aikaa käyttööni myös uuden ripsiseerumin, josta luvassa tässä postauksessa kokemuksiani. Tänään vuorossa siis toivotusti ripsijuttuja ripsienhoitorutiinin muodossa, sekä kaksi ripsivärisuosikkiani, joista en vuosienkaan jälkeen luovu; vedenkestävä ja vedellä pestävä!

Tiedättekin ehkä, että olen ripsieni suhteen äärimmäisen tarkka. Pidän siitä, että ripset ovat hoidetut, hyväkuntoiset ja jos jossain olen megatarkka niin ripsiväreissä. En totisesti kelpuuta mitä tahansa ja moni suosikkiripsarini onkin semmoinen, jossa olen uskollisesti pysynyt vuodesta toiseen. Toisessa suosikissani jopa itseasiassa jo lähes viidentoista vuoden ajan 😀 Ja noin yleisesti noudatan ripsien hoidossa muutamia aivan perusniksejä, jotka listasin alle.

Mitä tulee parempikuntoisiin ripsiin, toimivat ainakin itselleni muutamat helpot arjen vinkit:

 

Vietä ripsarivapaita päiviä! Ripset kiittävät kun saavat välillä levätä meikiltä ja hankaamiselta. Itse en käytä lainkaan ripsientaivutinta, jonka olen huomannut ainakin omalla kohdallani myös säästävän ripsiä katkeamiselta. Kesällä vietin melkoisesti ripsarivapaata ja nytkin käytän ripsaria vain silloin kun on jotain menoa kodin ulkopuolella.

Vältä hankaamista erityisesti pesun yhteydessä. Suosin itse pesuaineista esimerkiksi puhdistusöljyjä, jotka liuoittavat parhaiten ripsivärin ilman, että joutuu rajusti jynssäämään tai hankaamaan.

Helli ripsiä sisäisesti ja ulkoisesti. Käytän ajoittain ripsille risiiniöljyä ja otan usein aamuisin lusikallisen kylmäpuristettua oliiviöljyä sisäisesti nautittuna. Nämä niksit ja ajoittain myös hiusvitamiinit ovat ehdottomasti vahvistaneet ripsiä! Selkeimmät tulokset olen kuitenkin ehdottomasti saanut ripsiseerumeilla.

Ripsien kestovärjäyksellä saa näppärästi tummuutta ripsiin ja itselläni auttaa ripsien värjäys myös meikittömiä päiviä. Nyt olenkin vihdoin ja viimein opetellut ripsien kotivärjäystä itse! Värjäyksen kanssa näyttää huomattavasti freesimmältä, vaikka olisikin täällä kotona verkkareissa ja ilman sen kummempaa ehostusta 😀 Olen myös tuumannut uusivani lash liftin loppuvuodesta!

Aloitin lokakuussa Xlash Pro-ripsiseerumin käytön (vinkki: on parhaillaan -25% alessa) ja ennen tätä olin kuullut paljon muiden hyviä kokemuksia seerumista, jonka myötä innostuin itsekin pitkästä aikaa aivan viraalliselle ”ripsiseerumikuurille” Xlashillä. Ripsiseerumeita on vuosien varrella tullut testattua jos mimmoisia. Osa tuotteista on toiminut paremmin ja osa taas huonommin. Odotukset olivat tälle kuitenkin suuret.

Seerumi lupaa ripsien kunnon kohentuneen 3-4 viikon jälkeen, pidempien ripisen ja pitkäkestoisen vaikutuksen saavuttamiseksi suositellaan 6-8 viikon käyttöä, jonka jälkeen käyttöä voi harventaa 2-3 kertaan viikossa. Olen itse yleensä saanut parhaimmat tulokset ripsiseerumista vähintään 8 viikon käytön jälkeen ja oikeastaan selvää kasvua olen huomannut tässä parin viikon aikana, eli juurikin käyttöviikkojen 5-6 kohdalla. Voisin mutulla sanoa, että osa saattaa teilata ripsiseerumin toimimattomana, mikäli tuloksia ei vielä reilun kuukauden aikana näy, koska vaativathan nämä pidempää säännöllistä käyttöä ja tosiaan, itse huomaan selvän tehon usein vasta juuri viikoilla 8-12. Erityisesti luonnonkosmetiikan ripsiseerumeiden kanssa olen huomannut, että teho on hillitympi ja näkyy myöhemmin. Käyttö tämän kanssa jatkuu siis edelleen ja uskon, että vielä hurjempia tuloksia tulee tässä lähiviikkojen aikana! Parhaillaan olen siirtynyt tuohon harvennettuun käyttöön, jolloin levitän tuotetta ripsirajaan noin jokatoinen päivä. Seerumia levitetään illalla ripsen tyveen vähän nestemäisen eyelinerin tavoin ja annetaan vaikuttaa yön yli.

Tässä ripset kuurin alussa:

 

Ja nyt noin käyttöviikolla 6-7:

 

Lähtötilanne ripsien suhteen oli toki hyvä, mutta kasvun huomaa erityisesti uloimmista ja silmän sisänurkan ripsistä, jotka ovat kasvaneet pituutta. Itse olen ollut tuloksiin todella tyytyväinen ja voisin ehdottomasti ostaa tätä myös jatkossa!

Hieman edullisemman hintaluokan ripsiseerumi / ripsien hoitotuote on Talika Lipocils Expert, jota olen säännöllisen epäsäännöllisesti käyttänyt parin vuoden ajan ja huomannut tämänkin säännöllisessä käytössä ehdottomasti kasvua ja vahvstumista ripsissä. Ensimmäisen kerran käytin tätä joskus kymmenisen vuotta sitten ja vaikka en näiden vuosien välissä ole tätä käyttänytkään varsinaisesti ripsiseerumina, on Talikan Lipocils Expert täydellinen hoitotuote arkeen fiksaamaan ripsiä ja kulmia meikittöminä tai kevyessä meikissä! Lipocils Expertin säännöllinen käyttö tuo kaarevuutta, hoitaa ja ravitsee, sekä tummentaa ripsiä. Harjan avulla levitys ripsiin on helppoa, seerumina käytettäessä on tuotetta helppo annostella harjaspään sieniaplikaattorilla ripsien tyveen. Tulos ei tällä ole ehkä yhtä silmäänpistävä kuin varsinaisilla ripsiseerumeilla, mutta aivan loistava tuote meikkipussiin jokatapauksessa! Kesäisin käytän tätä usein ripsivärin sijasta jos haluan laittaa ripset ojennukseen 🙂 Ps. Myös Talikan Lipocils Platinumista on itselläni myös hyviä kokemuksia!

Nyt olen testaillut myös sarjan Talika Eyebrow Lipocils Expert-hoitoainetta kulmakarvoille ja tarkoitus on edelleenkin jatkaa käyttöä. En ole nyppinyt kulmiani kertaakaan (!!) vuosikausiin, joka ehkä kertoo jotain kulmieni kasvusta vuodentakaisten nyppimisten seurauksena. Tämän käytöllä olen ihme ja kumma huomannut kulmien tuuhentumista ja uusien hajakarvojen kasvua! Tässä on samainen näppärä harja-aplikaattori kuin ripsienkin versiossa ja on itselläni vakkarituote myös kulmien muotoiluun (jota siis en normaalisti harrasta ikinä :D). Kotitekoinen brow lift onkin ollut tässä kesän jälkeen oma pieni kauneushömpötykseni kotisalongissa 😀 Kulmakarvojen harjaamiseen käytän tuota kuvan Rapide Cosmeticsin kulma- ja ripsiharjaa, jolla saa hyvin kulmat ja ripsetkin ojennukseen.

Ja jos summaan yhteen ripsiseerumikokemukset niin olen näistä saanut parhaimmat tulokset ripsien pituuskasvun suhteen Xlashillä. Jatkuvaan käyttöön on Talika taas monikäyttöisenä tuotteena ihan paras 💕

Olen maailman laiskin värjäämään ripsiä kotosalla ja usein pyrinkin aina hoitamaan homman jonkun toisen hoidon yhteydessä silloin kun käyn esimerkiksi kasvohoidossa. Korona on saanut minut opettelemaan myös kotivärjäyksen saloja ja eiköhän se tästä pikkuhiljaa! Käytössäni on ollut helpot kotivärjäystuotteet- ja tarvikkeet RefectoCililtä, joilla on helppo päästä alkuun ripsien ja kulmien diy-värjäyksen kanssa. Itselläni on RefectoCilin sinimusta väri ripsille ja kulmille, sekä saman merkin RefectoCil Oxidant 3% -neste, joista sekoitetaan ripsiin levitettävä väri ja annetaan vaikuttaa noin 10 minuuttia. Alaluomien ja ihon suojaukseen olen käyttänyt RefectoCilin silmien suojapapereita ja silikonityynyjä. Jatkossa lupaan ehdottomasti skarpata tämän kotivärjäyksen suhteen! 🙂

Ripset ensimmäisen diy-värjäyksen jälkeen ilman ripsaria 😀 I made it! Lähtötilanne oli jokseenkin täysin väritön!

Ripsivärivinkkejä kysellään aika ajoin ja halusin valita tähän postaukseen kaksi tuotetta, joita en vaihtaisi pois, vaikka kaikki nämä vuodet olenkin yrittänyt etsiä uusia suosikkeja ripsareiden suhteen. Etsin ripsiväriltä tuuheutta, koostumusta, joka ei ole liian kuiva, eikä sitten taas liian märkä ja jolla onnistuu ripsien ”työstäminen” koko pituudelta ilman, että massa kuivuu kesken kaiken. Lisäksi levitän ripsarin aina niin, että painan harjalla ripsiä kevyesti taaksepäin, jolloin ripsari samalla kevyesti taivuttaa niitä. Ja näitä suosikkejani nyt ei vaan voita mikään! Argh, vihaan nimittäin yli kaiken sitä, että ostan uuden ripsivärin, joka osoittautuu aivan surkeaksi 😀

Postauksen ripsikuvissa on juurikin Sensaita!

Pitkäaikaisin ripsarisuosikki on ollut Sensain Mascara 38C Volumising, joka on PARAS! Kaikki eivät tämän ripsarin pesusta pidä (ja Sensait tuntuvat jakavan mielipiteitä), mutta itse en ole koskaan kokenut ongelmaksi sitä, että ripsiväri pestään pois 38-asteisella vedellä. Tämä onkin oikeastaan ainoa ”vedenkestävä” ripsiväri, josta olen ikinä pitänyt. Ennen tämän ilmestymistä aikoinaan käytin Sensain pieniharjaista ”perusversiota” 38C-ripsarista, joka on myös hyvä, muttei anna läheskään yhtä näyttävää tulosta. Tuon Volumising-version kaareva harja tuo nimittäin samalla taivuttaa ripsiä ja tuo runsautta. Voisin todeta tämän ehkäpä parhaimmaksi ripsariksi, jota olen ikinä käyttänyt! Ja plussaa siitä, ettei varise tai suttaannu päivän mittaan edes marraskuun sateissa 🙂

Vesiliukoisista ripsiväreistä ehdottomia suosikkejani ovat jo vuosia olleet Loreal Parisin Volume-sarjan ripsarit, jotka ovat budjettiystävällinen valinta perusripsarille. Näissä on todella hyvä hinta-laatusuhde ja markettiripsareista ovat Lorealin ripsarit aivan heittämällä (omasta mielestäni) parhaita, erityisesti nuo Volume Million Lashesit ja Mega Volume Collagen 24H Extra Black, jota olen käyttänyt parin vuoden ajan. Ripsiväri tuo runsaasti tuuheutta ja pysyvyys on tässä hyvä!

Vinkki! Monet näistäkin tuotteista ja paljon muita kauneudenhoitontuotteita on parhaillaan Lykolla tuntuvin tarjouksin ja lähes kaikki tuotteet -25%! 🙂

Onko joku teistä testannut Xlashin tai Talikan ripsiseerumeita? Mitäs olette tuumanneet?

Entä löytyykö samoja ripsarisuosikkeja? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Mielipide: Lentäminen ja matkustamisen demonisointi korona-aikana

Lentomatkailu korona-aikana? Suuntasipa sitten kotimaan kohteesta toiseen tai ulkomaille. Aihe, josta olen jo pidemmän aikaa halunnut avata suuni, mutta rehellisyyden nimissä en ole jotenkin ”kehdannut” tai toisekseen pitänyt soveliaana. Kunnes nyt. Tähän väliin täytyy tosin mainita eräs ehkä vähän surullinenkin seikka, johon olen herännyt tänä vuonna. Se, että olen jossain määrin alkanut aristella sen suhteen, että jakaisin mielipiteitäni somessa. Jo pidemmän aikaa on somessa ollut havaittavissa tietynlaista lynkkausmeininkiä. Jos sattuu olemaan eri mieltä tai nostamaan esille asian, joka nyt ei saa aikaan myötäilyä 99% yleisöstä, saa siitä kyllä kuulla. Ellei nyt sitten henkilökohtaisesti niin ainakin anonyymisti jossain bittiavaruuden keskustelupalstoilla. Vähän kuin yrittäisi parhaansa olla ”oma itsensä”, mutta tekisi kuitenkin kaiken väärin. Totuushan on, ettei koskaan voi mielyttää kaikkia ja sinänsä on koko homma harmi, koska alunperinkin oli blogien (ja myös omani) pointti lähinnä tuoda esille erilaisia näkökulmia, mielipiteitä ja keskustella juurikin niistä eri mielipiteistä asialliseen sävyyn rakentavasti.

Nyt taas tuntuu, että somekeskustelu on ikuista väittelyä, jossa ei ole voittajaa ja toisen mielipiteen edustajat haukutaan maan rakoon. Blaah. En itse jaksa konflikteja, joka taas on ehkä ollut myös syynä siihen, etten ole tänä vuonna ollut kovin motivoitunut ”ottamaan kantaa” moninkaan juttuihin, koska usein sen aiheuttama keskustelu on uuvuttavaa, vaikka kuinka yrittäisi muotoilla sanansa monet seikat huomioon ottavasti. Sanottakoon myös, että omalla kohdallani on tämmöinen ollut melko minimaalista, mutta kuitenkin. Nykyään huomaan varovani, että voinko sanoa näin tai näin, koska takuuvarmasti yksi tuhansista vetää herneen nenään, vaikka kyse olisi vain erilaisista näkökulmista. Ja ups, postauksen pointti ei tosiaan edes ollut tämä, vaan (kotimaan) lentomatkailu nyt koronan aikana.

Kesällä kirjoitin, etten tänä vuonna halua itse henkilökohtaisesti matkustaa ollenkaan ulkomaille ja kieltämättä, tällä hetkellä tilanne näyttää myös ensi vuoden suhteen melkoisen synkältä. On jo pitkään tuntunut todella oudolta se, että kaikki ulkomaan matkasuunnitelmat ovat käytännössä jäissä. Opintojen alussa suunnittelin lähteväni ensi kesällä ulkomaille harjoitteluun, mutta tällä hetkellä en ihan tosissaan jaksa uhrata edes tuolle ajatukselle energiaa. Koen itse kuitenkin koronan keskellä suurta sympatiaa matkailu- ja ilmailualaa kohtaan. Vaikka lentopäästöt ovatkin viime vuosina olleet tapetilla (ja kyllä, ympäristö- ja päästöseikatkin itselleni äärimmäisen tärkeitä), täytyy todeta aivan suoraan, että tilanne huolettaa minua aivan äärimmäisesti matkailusektorin yrittäjien (Suomessa ja maailmalla) ja ilmailualan työntekijöiden silmissä.

Olenhan toki kirjoittanut tästä jo aikaisemminkin, mutta aihe on nyt koronatilanteen mentyä taas kerran huonompaan suuntaan, pyörinyt jälleen kerran yhä enemmän mielessäni. Yhä useampi alalla toivoo hallitun matkailun hiljalleen kasvavan, mutta samalla kytee meissä kaikissa pelko siitä, että mitä jos tilanne pahenee entisestään ja palataan samaan poikkeustilaan kuin keväällä? Entä jos korona leviää hallitsemattomasti maakuntiin? Tai jos kotimaan matkailu estyy myös meidän suomalaisten osalta, kuten keväällä kävi? En usko, että monikaan matkailusektorin toimija selviäisi enää mahdollisesta kevään toistosta. Tästähän on veivattu päättäjienkin taholta edestakaisin, mutta mitään konkreettista ratkaisua ei kai vielä ole (?) saatu huomion keskittyessä lähinnä tartuntalukujen nousuun.

Se mitä tässä tilanteessa tarvitaan on nimenomaan fiksu, turvallinen ja vastuullinen matkailu. En itse koe, että matkailun totaalibanni palvelee taloudellisesti ketään. Koska olen itse ajokortiton, olen syksyn aikana lentänyt kahdesti kotimaassa Ivaloon ja Kuusamoon. Ja täytyy antaa Finnairille täydet pisteet siitä, kuinka turvalliseksi lentomatkailu on tehty meillä kotimaassa. Maskipakko, asteittain bordaus (ja koneesta poistuminen), matkustajille jaettava käsidesi ja desinfiointipyyhe. Ainiin ja kentillä on käsidesiä aivan kaikkialla! Eräs tuttunu kysyi mentyäni Ivaloon, että okei, uskalsit siis lentää? Ja kieltämättä kyllä, ensimmäinen lento sitten katastrofaalisen paluun maaliskuun lopulla Uudesta-Seelannista jännitti tuo lentäminen kyllä melkoisesti. Mutta. Aivan suoraan sanoen olen kokenut tunnin lentomatkan kotimaassa huomattavasti turvallisempana keinona matkustaa kuin körötellä 3,5h junalla Jyväskylään kaikkien maskittomien joukossa, julkisilla täällä Helsingissä, saati sitten tuntikaupalla junalla Lappiin. Siksi en ihan rehellisesti ole kokenut siitä tässä tilanteessa sen kummempaa syyllisyyttä. Myös oma asenteeni esimerkiksi lentämisen suhteen on hiljalleen muuttunut kesän jälkeen. Toki, muiden yhtiöiden käytännöistä en osaa sanoa mitään, mutta Finnairilla homma ainakin toimii. Ja ei, lentäminen täällä Suomessa ei enää jännitä.

Vielä kesällä panikoin sitä, etten uskaltaisi edes Helsinki-Vantaan lentokentälle enää vuonna 2020, mutta huhhei. Olen näiden parin reissun jäljiltä järkyttynyt siitä, kuinka lentokenttä seisoo tällä hetkellä autiompana kuin koskaan ennen. Saapuvien ja lähtevien lentojen lista on ennätyksellisen lyhyt, eikä käytävillä näy juuri ketään. Jos pitäisi heittää lonkalta, voisin väittää, että jos joku nappaa koronan, niin se tapahtuu luultavasti todennäköisemmin täyteen ahdetusta ostoskeskuksesta Triplasta tai Helsingin rautatieasemalta, ei kotimaan lennolla autiolta Helsinki-Vantaalta. Okei, tämä nyt vain oli oma mielipiteeni.

Finnair on yksi harvoista kotimaisista yhtiöistä, joihin koen vahvaa tunnesidettä (T. Finnair Plus-jäsen jo vuodesta 1992 kun kantisohjelma perustettiin!) About 4-5-vuotiaasta asti haaveilin ainoana unelma-ammattina lentoemännän urasta. Yksi elämäni ahdistavimmista seikoista (first world problems) on ollut 158 sentin pituuteni, joka on melkolailla ollut esteenä näille urahaaveilleni. Nolo fakta: Olen melkoisen monta kertaa miettinyt, että olisiko vain mahdollista mennä johonkin venytyshoitoon, jotta saisi 2cm lisää pituutta, haha. Lentokapteenin ura taas oli oman isäni haave, kunnes tie lopulta vei luokanopettajaksi. Välillä vitsailen siitä kuinka lentäminen on meillä tavalla tai toisella verissä, koska myös omasta pojastani on paljastunut jo pienestä lähtien melkoinen ilmailufani.  Vaikka en halua olla äiti joka painostaa lastaan uralle, joka ei aidosti ole tämän kutsumus, haluan olla tukemassa tämän (yhtä) urahaavetta lentokapteenina, jos kiinnostus pysyy yllä. (Lol, salaahan jo säästän pojalleni lentäjän koulutukseen, jos nyt joskus siitä innostuisi, onneksi tässä ei mikään kiire ole :D) Lähti vähän sivuraiteille, haha. Ehkäpä tämän tunnesiteen vuoksi koenkin jotenkin erityistä sympatiaa juuri matkailusektoria kohtaan tässä kaiken keskellä.

Vaikka en halua kannustaa muita (enkä nyt toki itseänikään) ylenpalttiseen lentomatkailuun, koen juuri nyt tärkeämmäksi kuin koskaan tukea kotimaista matkailua. Moni yritys (ihan Finskistä lähtien) on näin suoraan sanoen täysin kusessa kansainvälisen lentomatkailun mennessä jäihin. Ja yksi ajatukseni on: Konkurssiaallon seuraukset (matkailuun ja muihin sektoreihin) ovat todennäköisesti valtiotasolla niin kohtalokkaita, että talouden elvyttäminen vie pahimmassa tapauksessa huomion ilmastoasioilta pitkiksi ajoiksi. (Ja toim.huom: En ole ekonomisti, vaan enemmänkin tämmöinen oman elämäni taloustieteilija, mutta kuitenkin :D) Kumpi siis on pienempi paha? Karu fakta on kuitenkin, ettei pelkkä kotimaan matkailu pelasta matkailuyrittäjiä, mutta onhan se hyvä alku. Tottakai ensisijainen missio on saada pandemia kuriin. Henkilökohtaisesti koen, että luultavasti tulisin itse hulluksi maailmassa, jossa kaikkea joutuisi pelkäämään hamaan tappiin asti ja kaikki ”entinen normaali” olisi bännilistalla.

Tunnen valtavaa harmitusta matkailu- ja ilmailualan työntekijöitä kohtaan, joista valtaosa on tälläkin hetkellä lomautettuina. Varmasti heistä jokainen toivoisi matkailun palautumista hiljalleen normaalimmaksi, saavansa työpaikkansa takaisin ja ihmisten tiedostavan juurikin sen, että lentää voi tälläkin hetkellä myös järkevästi. Oman kokemukseni perusteella on lentäminen syksyllä ollut muuhun liikkumiseen verraten huomattavasti turvallisemman oloista ja ainakin itse annan Finnairille pisteet siitä, että lupaukset matkustajien turvallisuuden turvaamiseksi on pidetty. Itse en henkilökohtaisesti edelleenkään ulkomaille uskaltaisi, mutta en myöskään koe asiakseni tuomita niitä, jotka näin tekevät. Kannatan tässä(kin) asiassa sitä, että tiedostamme jokainen karut faktat, ajattelemme myös muita, mutta ensisijaisesti käytämme energiamme omaan hyvinvointiin, ei muiden syyllistämiseen. Matkailu toki sillä oletuksella, että se tapahtuu vastuullisesti, karanteenit ja maskinkäytön huomioiden. Ehkäpä näistä käytännöistä muovautuu kriisin jälkeen uusi vastuullisemman matkustamisen normi?

 

Noniin, olen puhunut. Kuulisin mielelläni myös teidän ajatuksia aiheesta? Oletko lentänyt (Suomessa tai ulkomaille) koronasyksyn aikana? Entä uskaltaisitko?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Kuvia ja kuulumisia Rukalta

Terkkuja Rukalta! Olenkin ehtinyt postailemaan Instan puolelle täältä reissujuttuja, mutta vasta tänään ennätin kirjoittelemaan kuulumisia myös tänne blogin puolelle. Jonkin sortin pienen loman yritys on nimittäin viime päivinä ollut tavoitteena. Tulin keskiviikkona tänne Rukalle ystäväni luokse ja päivät ovat vierähtäneet chillatessa, Ruka-juttuja ihmetellessä ja tietty päivisin koulu- ja työjuttujen parissa. Kuten jo viime vuonna tuli todettua, on etätyöskentely Rukalta käsin ehkä parasta ikinä! Alunperin suunnittelimme reissua tänne koko perheen voimin, mutta lumettomuuden vuoksi muutimme suunnitelmia ja lykkäsimme perhereissua myöhemmäksi. Kunnes tänne sitten tottakai satoi lumi heti seuraavana päivänä siitä kun saavuin. Perus 😀 Viime yön jäljiltä onkin sitten lunta vaikka muille jakaa. Täytyy yrittää tänään lunastaa lupaukseni hoitaa lumityöt täällä nyt kun kerran luntakin piisaa!

Nyt koronan aikana olen viettänyt niin paljon aikaa kotosalla kun oikeastaan koko arki opinnoista ja töistä lähtien pyörii kodin seinien sisällä, että pienet kotimaan reissut ovat syksyn aikana tuoneet kieltämättä ihanaa vaihtelua perusarkeen. Mikäs nyt piristäisi marraskuun keskellä paremmin kuin piipahdus luonnon (ja lumen!) keskellä pohjoisessa? Täällä nimittäin iskee aina semmoinen tietynlainen rauha, eikä arjen stressistä ole tietoakaan. Ja kyllä, nykyään aina kun lähden pois Helsingistä, alan yhä enemmän haikailla muutosta pois Pk-seudun hälinästä.

Pilvisten päivien jälkeen heräsin eilen aivan ihanaan pakkasaamuun ja lähdin heti yökkärissä ottamaan muutaman kuvan auringonnoususta. Niin kaunista! Mun missiohan on jo pari vuotta ollut epätoivoisesti bongata elämäni ensimmäisiä revontulia ja perjantaina yritin taas kerran turhaan taivaan oltua illalla ensimmäistä kertaa reissuni aikana pilvetön. Kuulemma pohjoisempana oli näkynyt alkuillasta revontulia, mutta täällä Rukalla ei vielä ainakaan onnestanut. Bongailu jatkuu siis edelleen! 😀

Uskokaa tai älkää, mutta kävin täällä myös (jopa kahdesti) pikaisesti rinteessä palauttelemassa mieleen noita viime vuoden lumilautailun alkeita. Ensin tuli turhautumista, sitten pieniä onnistumisen fiiliksiä, kunnes taas kerran fiilis, että ehkä jätän nämä lautailuhommat muille kaaduttuani jäätyneessä rinteessä pari kertaa häntäluulleni. Saa nähdä innostunko lajista vielä joskus vai pitäydynkö suosiolla muissa lajeissa, haha.

Eilen piipahdettiin päivällä Riisitunturilla ja yritän tänään illemmalla siirtää kuvasaldoa sieltä koneelle. Illan suussa lähdettiin saunomaan Rukatonttuun ja käytiin uimassa jäätävän kylmässä vedessä viidesti. Mun kylmävesiuinti-innostus sai siis vihdoinkin jatkoa ja rikoin jopa oman ennätykseni kylmäuinnin suhteen. Tänään olisikin sitten tarkoitus tehdä pieni retki Valtavaaralle ja viettää viimeistä kokonaista päivää täällä pohjoisessa ennen huomista kotiinpaluuta.

Pizzeria Ruka on ehdottomasti yksi parhaista jutuista Rukalla jos minulta kysyy! 🙂

Ah, tänään himottaisi niin paljon ottaa uusinta sauna+kylmävesiuinnin suhteen, oli nimittäin AIVAN IHANAA!

Kivaa sunnuntaita ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Viikonlopun parhaita

Yksi viikonlopun parhaista jutuista? No ainakin uusi kirkasvalolamppuni! Täytyy sanoa, että viikonlopun aikana koin kirjaimellisesti jonkin sortin valaistumisen, haha. Mainitsin viime viikolla tilanneeni  vihdoinkin kirkasvalolampun aivan liian monen vuoden jahkailun jälkeen ja näin parin päivän valoterapian jälkeen täytyy todeta, että suosittelen aivan kaikille. Ja olen ollut lampusta niin tohkeissani, että tämä oli näköjään myös ensimmäinen asia, jonka ajattelin kertoa tännekin. Tapahtui viikonloppuna nyt tietysti muitakin kivoja juttuja.

Osallistuin etäyhteydellä ystäväni baby shower-juhliin Jyväskylään ja jos jostain on vuonna 2020 tullut rutiini, niin näistä kaikista zoom- ja teams-yhteyksistä. Tämä oli itselläni ensimmäinen kerta kun osallistuin mihinkään varsinaisiin juhliin etänä ja toki olisin kaikkein mieluiten ollut paikalla ihan irl, mutta näppärästi sujuu kyllä näinkin kotoa käsin 🙂

Viikonloppuna aloitin vihdoin myös sen villapaitaprojektin, jonka kanssa olen jahkaillut koko syksyn! Tavoite olisi saada ensi viikolla valmiiksi 🙂

Mun viikonlopun vakiorutiineja on lähteä  lenkille heti aamupalan jälkeen ja pistää pyörimään uusin Jäljillä-podcastin jakso Spotifystä ja tein näin myös tällä viikolla. Välillä saatan vetää podcast-juoksulenkin myös perjantaina, mutta lauantai on ehkä enemmän vakiojuttu. Olen todella huono podcastien kuuntelija noin muuten, mutta kaksi vakkarisuosikkia on silti noussut esiin! Jäljillä-podista innostuin viime vuonna ja alkuvuoden Cookinsaarten+ Uuden Seelannin reissussa pidin kunnon maratonin ja kuuntelin melkein kaikki jaksot lomaviihteenä pois. Kaikki jaksot kuunneltuani yritin etsiä toista yhtä hyvää rikospodia, mutta mikään ei ainakaan toistaiseksi noussut yhtä suureksi suosikiksi kuin Jäljillä. Keväällä taas koukutuin Tuplakääk-podiin, josta on tullut Jäljillä-podin ohella toinen suosikkini, josta tykkään valtavasti. Näitä kahta siis kuuntelen säännöllisesti lenkkipolulla vaihteluna musalle ja äänikirjoille. Mun salainen heikkous on juurikin kaikki semmoinen tietynlainen hömppä ja julkkisjuorut, joten Tuplakääk sopii siihen aivan täydellisesti 😀

Olemme harjoitelleet pojan kanssa nyt viime aikoina ”kaverivierailuja”, käyty leikkimässä kaverin kotona ja nyt kutsuttu kaveri myös meille leikkimään. Ja vitsi kuinka innoissaan pieni on ollut kyläilyistä! Olen yllättäen taas vähän pihalla sen suhteen missä iässä yleisesti aletaan käydä kavereiden luona leikkimässä, mutta ensimmäisellä kerralla kuukausi takaperin meinasi tulla melkein tippa linssiin kun poika odotti maailman eniten sitä, että lähtee ensimmäistä kertaa kaverin kotiin kylään! Mitä olen ehkä itse pannut merkille leikin dynamiikasta ainakin näin alkuun on se, että lapsi selkeästi ensimmäisillä kerroilla lumoutuu kaverin luona uusista leluista niin, että yhteisiin leikkeihin uppoutuminen voi olla hankalaa kun sitten taas leikkipuistossa ollaan neutraalimmassa ympäristössä ilman mitään leluhoukutuksia ja muita uuden ympäristön tekijöitä, jotka vievät huomiota pois leikistä.

Palapelit ovat ehdottomasti yksi pienen lempparijutuista ja täytyy sanoa, että hän on niissä valtavan taitava. Syksyllä rakensimme yhdessä semmoista satojen palojen avaruuspalapeliä ja olin aivan äimän käkenä kun pieni osasi rakentaa semmoista isojen palapeliä jopa paremmin kuin minä! 😀 Joululahjalistalla siis ehdottomasti ainakin uusi astetta haastavampi palapeli perheen pienimmälle <3 Tuo Ryhmä-Hau-palapeli on ollut viime viikkoina suuri suosikki.

Vielä palatakseni tuohon kirkaslamppuun olen ehdottomasti huomannut virkistävän tehon jo aivan tässä lyhyessä ajassa. Valolle suositellaan altistusta klo 6-18 välillä, mutta teho on voimakkain aamun tunteina. Laitankin lampun päälle heti herättyäni ja teen koneella hommia samalla kun lamppu on pöydällä noin 50cm päässä (tässä mallissa tuo on suositeltu terapiaetäisyys). Omalla kohdallani on ainakin jo nyt lievittynyt semmoinen tietynlainen ”kooma” ja jaksamattomuus, varsinkin aamuisin virkistyy nopeammin ja vireystaso on ehdottomasti noussut! Viime viikolla olin varma, että olen tulossa kipeäksi, koska olo oli jotenkin aivan totaalisen nuutunut, mutta ainakin tällä kertaa taisi olla kyse vain yksinkertaisesti kaamosväsymyksen oireista ja valoterapia auttoi oireisiin melkeinpä heti. Tilasin omani Verkkokauppa.comista ja valoni on tämä Innoluxin Rondo. Ensin tuumailin Beurerin ja Innoluxin välillä, mutta olin kuullut Innoluxin lampuista kehuja ja halusin suosia kotimaista, joten lopulta päädyin tuohon. Tilauksen jälkeen jäin tuumailemaan, että olisiko sittenkin pitänyt tilata eräs toinen Innoluxin malli, joka oli muutaman kympin kalliimpi ja saanut todella hyvät arvostelut (plus hoitoetäisyys metrin), mutta loppupeleissä olen tähänkin todella tyytyväinen ja varmasti riittävän hyvä omaan tarpeeseeni 🙂

Mitäs teidän viikonloppuun kuului?

Entä muita kirkasvalolampun tehosta hämmästyneitä? 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.