Selviytymisniksejä ja täsmätuotteita kaamokseen

Sisältää affiliate-linkkejä / Muut paitsi öljyt saatu blogin kautta

En ole aikoihin kirjoitellut blogissa kovin ahkerasti terveysjuttuja, aikaisemminhan intoilin niistä lähes säännöllisesti. Syksyn aikana en jostain syystä ole paria poikkeusta lukuunottamatta juurikaan syventynyt terveystrendeihin, joka tosin osittain johtuu myös siitä, ettei tässä ole tullut hetkeen reissailtua. Useimmiten terveysvillityksiä bongaileekin nimittäin matkoilla. Tänään olisi kuitenkin luvassa muutamia omia vinkkejäni ja tuotesuosituksia kaamoksen varalle. Mitkä asiat ovat itselläni fokuksessa juuri talven lähestyessä?

Muista levätä ja rentoutua! Itselläni tämä tarkoittaa hurjan paljon käsitöitä, kirjoja ja eteeristen öljyjen höyryttelyä. Tuoksuttelen aromaöljyjä jokaikisenä etäpäivänä ja suosikkejani nyt syksyllä ovat ehdottomasti olleet Luostolta ostamani kaneliöljy ja Healing-sekoitus. Erityisesti kaneli on syksyllä aivan ihana! Sen sanotaan helpottavan voimattomuutta ja fyysistä uupumusta. Myös piristävät sitrusöljyt ovat pimeänä vuodenaikana kova. Juuri nytkin tupruttelen parhaillaan näitä kahta diffuuserista. Elän muutenkin jotenkin todella voimakkaasti eri tuoksujen mukaan. Tai siis tarkoitan sitä, että eri kausiin kuuluvat usein eri tuoksut, joita vuosia myöhemmin haistellessa palaa taas takaisin noihin aikoihin, jolloin tuoksu oli läsnä 😀 Toimii myös hajuvesien kanssa! Joskus saatan haistaa toisella ihmisellä hajuveden, joka palauttaa mieleni heti jonnekin tiettyyn kesään yläastevuosina (esimerkiksi Flower by Kenzo, jota käytin joskus 13-14-vuotiaana, haha). Tuoksumuisti on siis todella vahva ja yhteydessä muistoihin!

Pidä huolta vastustuskyvystä. C-, D- ja B-vitamiinit, sekä probiootit ovat ehdottomasti ovat täsmätuotteeni pimeään vuodenaikaan vitamiinien muodossa. Ja toimivat semmoiset! Olen allergikkona herkistynyt saamaan ties mitä pikkuflunssia, jotka pitkittyvät ja yleensä C-vitamiini, sekä probiootit kuuluvat itselleni aivan jokapäiväiseen arkeen. Ainiin, paitsi kun unohdat täydentää varastot ja huomaat viikkojen kuluessa olevasi taas kipeänä! C-vitsku ja probiootit lähtivät itselläni taas käyttöön parin luottotuotteen muodossa.

Probioottien suhteen olen jo parin vuoden ajan vuorotellut pääasiassa Terranovan ja Living Nutritionin valmisteiden välillä, joista molemmat ovat todella tehokkaita ja laadukkaita. Nyt on käytössäni Living Nutritionin Your Flora Tranquil, joka sisältää fermentoitua soijamaitoa, joka toimii elävän bakteerikannan ravintona ja kasvualustana, sekä vatsan turvotusta helpottavia yrttejä. Your Flora Tranquil sopii siis erinomaisesti juuri turvotuksista kärsiville.

C-vitamiinista on käytössäni tällä hetkellä Wild Nutritionin Food-grown- C-vitamiini ja bioflavonoidivalmiste tukemaan vastustuskykyä, ihon hyvinvointia ja kehon kollageenintuotantoa. Wild Nutritionin valmisteet ovat erityisen tehokkaita siksi, että ne on valmistettu ruokapohjaisista ainesosista, jotka keho tunnistaa ruoaksi ja täten osaa hyödyntää tehokkaammin. Esimerkiksi tämä valmiste sisältää sitrushedelmän hedelmälihaa. Rakastan C-vitskua ja huomaan säännöllisen tankkauksen erityisesti vireystasossa. Otan näitä aamuisin kaksi kapselia. D3-vitamiinista taas käytän Nordic Health Spraysin DLux 3000-suusuihketta (75mcg), joka on todella näppärä. Meidän naperolla on vastaava lasten DLux-suihke.

Riittävä uni. Vaikka rentoilu on ihanaa, eikä sitä suinkaan tulisi unohtaa, on riittävä uni kuitenkin hyvinvoinnin perusta! Jaksan aina paasata unesta ja se onkin aivan viimeinen asia, josta tingin. Aikaisin sänkyyn äänikirjoja kuuntelemaan ja useimmiten ideaalitilanne on se, että herään aamuisin ilman kelloa. Tämä on ainakin itselleni merkki riittävän pituisista yöunista, yleensä noin 8h mittaisista. Otan iltaisin välillä melatoniinia, mutta nyt pimeän aikaan olen nukahtanut helposti ilmankin ja huomaan äänikirja-tekniikan toimivan itselläni todella tehokkaasti nukahtamiseen.

Kirjoitin joku aika takaperin NORDIQ Nutritionin postauksessa adaptogeeneista ja ohimennen myös suosikistani ashwagandhasta, joka on tässä parin vuoden aikana ollut eniten käyttämäni adaptogeenivalmiste. Juttelin itseasiassa juuri alkusyksystä erään ystäväni kanssa, joka kysyi olenko käyttänyt ashwagandhaa ja kertoi valmisteen toimineen hänellä erityisesti kohottamaan mielialaa. Vuosi takaperin vedin kuurin Moon Juicen SuperYou-valmistetta, joka nimenomaan on suunniteltu päivittäisen stressin lievittämiseen, pääainesosana juurikin ashwagandha. Ja tosiaan, olin vuosi takaperin ehkä stressaantuneempi kuin koskaan ja oli sitten kyse mistä tahansa, toimi valmiste ehdottomasti! Noin muuten olen kuuriluontoisesti aina välillä syönyt ashwagandhaa ja huomannut eron juuri mielialojen tasoittumisessa.

Ashwagandha toimii siis erityisesti stressiä vastaan, sekä vahvistaa keskittymiskykyä, mutta rauhoittaa myös hermostoa ja voi antaa avun esimerkiksi uniongelmiin. Toimii ehkäpä vähän reishin tavoin! Tästä syystä suositellaankin se otettavaksi mieluiten iltapäivällä tai illalla. Olen aikaisemminkin käyttänyt tätä Wild Nutritionin Ashwagandha-valmistetta, joka sisältää luomuviljeltyä KSM-66-ashwagandhaa. Tämä ja ruusunjuuri ovat ehdottomasti täydelliset adaptogeenit juuri stressiin! Viime sunnuntaina postasin Instaan myös kattavammin adaptogeenisistä sienistä, kuten reishistä, maitakesta ja chagasta. Ne ovatkin olleet tänä syksynä aihe, joka on erityisesti kiinnostunut näiden jo tutumpien adaptogeenien ohella.

Pyrin parhaani mukaan välttämään kiirettä ja ylimääräistä stressiä erityisesti kaamosaikaan kun oma kroppa käy valonpuutteesta jo muutenkin ajoittain ”hitaalla”. Levon, mukavien harrastusten ja perheajan lisäksi on säännöllinen liikunta ehdottomasti yksi tärkeimmistä nikseistä syksyn pimeyteen ja stressin ehkäisyyn!

Rakastan testailla kaikkia erikoisia ja uudenlaisia terveystuotteita, nyt onkin vinkki teille kaikille ketogeenistä ruokavaliota noudattaville! Planet Paleo Keto Coffee on valmis rasvakahvisekoitus, joka sisältää MCT-öljyä, luomuviljeltyä kahvia ja kollageeniproteiinia (eläinperäinen). Juoma antaa tehokasta boostia ja laadukkaita rasvoja, tehostaen suorituskykyä heti aamusta lähtien keto-ystävällisesti. Rasvakahvi kuuluu itselläni edelleen jokaiseen aamuun ja tämä onkin siihen todella helppo vaihtoehto. Jauhe sekoitetaan kuumaan veteen ja on valmis juotavaksi. Ps. Kaikki Planet Paleo-juomajauheet ovat PUR-kaupan verkkokaupassa -15% alennuksessa 15.11 saakka. Tämän jauheen jälkeen lähtee itselläni testiin tämä kalakollageenijauhe, joka sisältää laadukkaan kollageenijauheen lisäksi hyviä aminohappoja. Myös luuliemi on kiinnostanut jo hetken ja olen tuumaillut testaavani näiden jälkeen Biomedin riistaporon luuliemijauhetta, joka on yksi tämän hetken hypetetyimmistä terveystuotteista ja suositellaan erityisesti ketodiettiä noudattaville runsaan kaliumin, sekä mineraalien vuoksi.

Loppuun vielä vinkki aivan erinomaisesta superfood- ja terveyssekoituksesta, joka sopii erityisesti niille, jotka kokevat useiden vitamiinivalmisteiden tai viherjauhojen ottamisen päivittäin hankalaksi muistaa. Itse lukeudun niihin, jotka haluaisivat käyttää viherjauheita säännöllisemmin, mutta on maailman huonoin muistamaan niiden käyttöä ja henkilökohtaisesti en pidä ollenkaan esimerkiksi spirulinan tai chlorellan mausta pelkiltään käytettynä.

Kiki Healthin Nature’s Living Superfood Organic Blend on monipuolinen viherjauhesekoitus superfoodeja, probiootteja ja entsyymejä, edistämään vastustyskykyä, ruoansulatusta ja tukemaan monipuolista ruokavaliota. Jauhe sisältää mm. nokkosta, vehnäorasta, inkivääriä, voikukanlehteä, lehtikaalia, maitohappobakteerikantoja ja ruoansulatusentsyymejä. Loistava monipuolinen ”monivitamiini” erityisesti kiireisen arkeen.

 

Mitkä ovat teidän täsmätuotteenne talveen?✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Mielipide: Kuluuko lapseen paljon rahaa?

Hei ja kivaa uutta viikkoa! Meidän naperolla alkoi viikonloppuna kamala flunssa ja tänään vietämmekin pienen potilaan kanssa rauhallista saikkupäivää kotona. Minulla piti muutenkin tänään olla vapaa / etäpäivä blogijuttujen parissa, joten ihan kiva aloittaa viikko rauhallisesti kotosalla. Muiden somepäivitysten perusteella on nyt meneillään joku megalomaaninen flunssa-aalto, toivotaan että tämä olisi nopeasti ohimenevää sorttia.

Tänään halusin kirjoittaa ajatuksiani ja mielipiteitäni siitä, että kuluuko (pieneen) lapseen paljon rahaa? Tai siis meidän mielestämme. Ainakin omassa arjessani todella usein kuultu väittämä on nimittäin, että lapsiin menee tuhottomasti rahaa. Vanhempana voisin todeta, että tätä kuulee melkeinpä viikottain. Tämä on yksi niistä aiheista, jonka kuullessamme katsomme aina Tommin kanssa toisiamme ja kohotamme kulmiamme. Kertoo ehkä jotain siitä, että olemme hieman eri mieltä asiasta. Näin näppituntumalta voisin todeta tämän menevän jo melkein epäsuosittujen mielipiteiden kastiin. Kukaan ei nimittäin koskaan puhu siitä, kuinka lapsiin ei mene rahaa. Koska jotenkin tuntuu, että on olettamus, että lapsiin kuuluu mennä paljon rahaa. Ennen poikamme syntymää kuulimme joka puolelta varoitteluita siitä, kuinka lapseen sitten kuluu aivan järkyttävästi rahaa. Tottakai tämä kauhistutti, varsinkin kun pienelle vauvalle hankittavien tavaroiden määrä on oikeasti pahimmillaan loputon. Halusin tänään käsitellä täällä myyttiä siitä, että kuluuko lapseen oikeasti tuhottomasti rahaa? Vai olenko minä kenties ainoa, joka ajattelee ettei ”vanhemmuus ole kallista”? Tai ainakaan vielä toistaiseksi.

Vauvavuoden aikana totesimme pienen ostopaniikin jälkeen (jopa varsin yllättyneinä), ettei pieneen vauvaan kulu rehellisyyden nimissä käytännössä ollenkaan rahaa, joka kieltämättä yllätti kaikkien pelotteluiden jälkeen. Okei, mitä nyt vaippoihin, vakuutukseen ja vaatteisiin. Tottakai vauvalle täytyy alkuun hankkia sitä sun tätä, tavaraa johon varmasti saa halutessaan uppoamaan vaikka pienen omaisuuden, mutta itse täytyy näin jälkeenpäin todeta monen asian olleen oikeastaan täysin turhia. Itse hamstrasin tutteja, tuttipulloja, vaatteita ja söpöjä pehmoleluja vain todetakseni, ettei vauva koskaan suostunut syömään tuttia, tuttipulloa, saati sitten välittänyt söpöistä pehmoleluista (joita ilmeisesti ostin enemmänkin itseni vuoksi :D).

Toki on täysin loogista pohtia asiaa myös talouden suhteen. Se, että olet aikaisemmin huolehtinut taloudellisesti vain itsestäsi ja yhtäkkiä vastuullasi on seuraavat 20 vuotta pieni ihminen, on suuri muutos ja mullistus. Ja tästä tullaan aiheeseen siitä, että lastentarvikkeet ovat aivan valtava bisnes. Missään muualla kaupallisen tavaran osa-alueella ei osata yhtä hyvin markkinoida juuri sinun tarvitsevan vähintään tätä ja tuota, jotta pienokaisesi olisi mahdollisimman tyytyväinen ja onnellinen. Tottakai tästä syntyy fiilis, että rahaa menee, koska moni loppupeleissä varsin turha tuote markkinoidaan helpottamaan elämää, sekä istumaan täydellisesti juuri sinun ja vauvasi tarpeisiin.

Jostain syystä en ole itse koskaan sortunut tähän lastentarvike-hifistelyyn ja hyvä niin. Jokainen tekee asiat tyylillään, toiselle voi olla tärkeä ja kiva juttu panostaa esimerkiksi vauvan vaatteisiin. Olemme ostaneet alusta alkaen noin 90% vauvan tarvikkeista ja vaatteista käytettynä, enkä voi sanoa niihin kuluneen aivan kamalasti rahaa. Ostan edelleen valtaosan lastenvaatteista käytettynä ja jollain tapaa tuntuisi jopa hölmöltä ostaa kaikki uutena, koska pienellä vaivalla löytää todella hyviä vaatteita, jotka ovat olleet käytössä yhdellä tai kahdella lapsella. Käytön jälkeen myyn tai lahjoitan hyväkuntoiset vaatteet taas sitten edelleen eteenpäin.

Kallein yksittäinen lapselle uutena hankkimani tuote on Patagonian untuvatakki (noin 80€), joka on ollut käytössä nyt vuoden ja varmasti vielä ensi vuoteen asti. On muuten ollut jokaisen euron arvoinen ulkoillessa ja takin kohdalla täytyy rehellisesti mainita, että kyllä, nautin ulkoilutakki-hifistelijänä ostaessani pienelle tuon takin 😀 Mutta niin, ei vauva ei oikeasti loppupeleissä tarvitse yhtään mitään muuta kuin lämpimän sylin, rakkautta, maitoa, puhtaita vaatteita ja vaippoja. Elämää toki helpottaa esimerkiksi ne vaunut ja turvakaukalo.

Näin 3,5-vuotiaan lapsen kohdalla täytyy todeta, ettei rahaa kyllä edelleenkään kulu juurikaan. Verraten vauva-aikaan, tarvitsee suurempia investointeja tehdä harvemmin ja hankinnat ovat pääasiassa vaatevaraston täydennystä. Sanoisinko, että pojan käytettynä ostettuihin vaatteisiin, kenkiin ja varusteisiin kuluu vuositasolla about 150-200€, maksimissaan. Joka siis vastaa noin parin kuukauden lapsilisää. Suurimmat yksittäiset kulut ovat hoitokuluvakuutus (noin 250€/vuosi) ja päivähoitomaksu (289€/kk). En koe tarvetta käyttää lapsilisää ”turhaan” ostaakseni vaatteita tai tarvikkeita varmuuden vuoksi. Siksi säästän pojan lapsilisän tilille ja rahastoihin, jolloin ne ovat käytettävissä myöhempinä vuosina jos ja kun menotkin kasvavat. Pääasiassa toivon itse kartuttavani tällä keinolla pojalle säästöjä autokoulua ja ensimmäisen omistusasunnon omarahoitusosuutta varten.

Pienen lapsen ruokakulut menevät siinä sivussa kun meidän aikuistenkin, joten eipä siihenkään mielestäni mene juurikaan rahaa, ottaen toki huomioon myös hoitomaksuun sisältyvät ateriat. Oikeastaan en tällä hetkellä keksi näiden aikaisemmin listaamieni asioiden lisäksi ainuttakaan, johon tällä hetkellä kuluisi rahaa. Kirjat lainaamme kirjastosta, useimmat lelut tulevat lahjoina ja niissä suosikeissa pysytään yleensä pitkään. Kuukaudessa kattaa lapsilisä heittämällä sen, mitä 3-vuotiaaseen kuluu rahaa jos hoitomaksu otetaan pois laskuista. Suurin konkreettinen kuluerä meille vanhemmille ja lapselle on näiden lisäksi varmaankin matkailu.

Sehän on selvää, että 2-vuotiaaseen menee aivan huomattavasti vähemmän rahaa, kuin 12-vuotiaaseen ja kulut varmasti nousevat tasaisesti vuosi vuodelta. Siks käsittelinkin postauksessa asiaa näin taaperoikäisen äidin näkökulmasta, koska tilanne on varmasti hyvin erilainen perheessä, jossa on esimerkiksi teini-ikäisiä. Lähivuosina tulee varmasti myös meidän perheeseen ajankohtaiseksi miettiä esimerkiksi lapsen harrastuksia, joihin toki kuluu rahaa kuukausittain. Mutta noin yleisesti, en itse koe pieneen lapseen menevän juuri ollenkaan rahaa.

 

Mitä mieltä te olette? Kuluuko pieneen lapseen paljon rahaa? Ja mikäli näin, mihin raha konkreettisesti kuluu?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Keto-ohje: Maailman paras VHH/keto-pizzapohja

Tuntuu, että näistä ketoresepteistä on tullut jo jonkin sortin viikottainen perinne. Reseptit ovat nimittäin parasta blogisisältöä viikonloppuihin jos minulta kysytään! Loppuvuotta kohden on tarkoitus kehitellä uusia ketoreseptejä (erityisesti makeita), mutta yrittää tehdä myös enemmän keto-ystävällisiä arkiruokavinkkejä. Olen aikaisemmin postannut ohjeet kahteen erilaiseen VHH/keto-pizzapohjaan (löytyvät täältä), mutta tänään halusin postata reseptin, josta eräs tuttuni vinkkasi minulle. Tämä onkin itseasiassa keto-pizzapohja, jota olen useimmin tehnyt sen jälkeen kun tätä testasin. Ohjeesta tulee yksi todella yksinkertaistettu pizzapohja (noin pakastepizzan kokoinen) ja tämä valmistuu hujauksessa.

Pahoittelen näitä karseita kuvia, ruokakuvien ottaminen ei tosiaankaan ole vahvuuksiani 😀

Ainekset:

2 munaa

1-1,5 dl mantelijauhoja

1 rkl psylliumjauhoa

ripaus suolaa

1-2 rkl oliiviöljyä

Ohje:

Riko munien rakenne kulhosta. Lisää mukaan psyllium, suola ja mantelijauhot samalla sekoittaen. Lisää lopuksi mukaan oliiviöljy. Sekoita, kunnes taikina on tasainen massa. Painele leivinpaperille, voit myös laittaa taikinan kahden leivinpaperin väliin ja kaulia ohueksi. Paista 200c uunissa noin 20min tai niin kauan, kunnes juusto on saanut kultaisen värin.

Itse olen jo kauan syönyt pelkästään valkoista pizzaa (ilman tomaattikastiketta), joten siitä syystä on tämäkin tehty ilman sitä 😀 Suosikkitäytteitäni ovat mozzarella, feta ja oliivit. Tähän lisäsin myös vähän tomaattia!

 

Onko teillä jokin suosikki VHH/ keto-pizzapohjista? Juustopohja? Kukkakaalipohja? Vai kenties mantelijauhopohja?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Marraskuun ensimmäinen ja upeita auringonnousuja

Hellurei ja tähän alkuun on aivan pakko mainita, etten voi uskoa että mennään jo marraskuussa! Itselleni marraskuu on aina ollut vuoden ankein ja monilla tavoin myös ”vaikein” kuukausi. Viime viikolla työkaverini piristi ihanasti tämän suhteen toteamalla, että hänen mielestään marraskuu on aina ollut vuoden paras kuukausi. Tämän jälkeen päätin, että yritän parhaani mukaan tsempata marraskuun suhteen ja ehkä meistä vielä joskus tulee kavereita, marraskuun kanssa siis. En voi olla kuitenkaan miettimättä vuotta 2015 kun olimme Tommin kanssa jemmanneet kesälomat loppuvuoteen ja reissasimme koko marraskuuksi kiertämään Indonesiaan – ihan paras taktiikka!

Sain tietää olevani raskaana vähän sen jälkeen kun olimme varanneet reissun ja lähtö hieman jännitti, varsinkin kun stressasin tuolloin aivan liikaa ruokarajoitusten kanssa. Kaikki meni kuitenkin hyvin, vaikkakin ennakkoon tuli tarkkaan tsekattua läheiset sairaalat sun muut ja reissussa syötyä melkoisesti uppopaistettua ja ylikypsennettyä ruokaa. Olin vielä kamalassa flunssassa kun lähdimme reissuun, sain Balille saavuttuamme kamalan korvatulehduksen ekaa kertaa sitten lapsuusvuosien.

Tenttasin indo-lääkäriltä aivan paniikoiden ja skeptisenä korvatippojen sopivuutta raskauden aikana, loppujen lopuksi tämä vielä soitteli kaikki kollegat läpi ja totesi, että kyllä näiden pitäisi olla ok 😀 Huhheijaa kuinka silloin panikoi kyllä ihan kaikkea. Ja hei, mehän menimme myös tuolla reissulla kihloihin, Tommin kosittua minua aivan yllättäen Gili Airin rannalla kerätessämme simpukoita, johon yhteen tämä oli piilottanut sisään sormuksen. (En vieläkään voi uskoa tätä, hahaa :D) Kotiin palatessa oli helppo alkaa odottelemaan joulua ja sen jälkeen uutta vuotta. Tulipas nyt tarinointia, en muista olenko koskaan edes kirjoittanut täällä meidän kihlaustarinaa?

Olen ollut loppuviikon etätoimistolla ja tein eilen vähän lyhyemmän työpäivän, koska alkuviikolta kertyi melkoisesti työtunteja. Sanoin juuri yksi päivä Tommille, että sen jälkeen kun olen ollut kolme päivää toimistolla, kaipaan jo sitä, että saan tehdä päivän tai pari hommia kotitoimistolla. Olla ihan vain kotiasussa ilman meikkiä, pitää lounaan jälkeen pieni breikki ja hyödyntää esimerkiksi kuntosalitreeniin tai lenkkiin sen ajan, jonka muuten käyttäisin työmatkoihin, vaatekriiseilyyn ja meikkaamiseen.

Itselläni on ehkä myös se, että ajoittain on yksinkertaisesti pakko saada otettua kuvia blogia varten ja koen, että tämän hetkisten töideni suhteen olisi aivan mahdottomuus työskennellä viisi päivää viikossa kodin ulkopuolella, koska osa töistäni on yksinkertaisesti täällä kotona. Olen kokenut tämän myös mukavaksi tasapainoksi, koska en myöskään jaksa möllöttää kotona viikkotolkulla. Ja niin, olenhan kirjoittanut paikkariippumattomasta työskentelystä about miljoona kertaa ja toivon tosiaan, että etätyöskentelyn mahdollisuus lisääntyy lähivuosina työtehtävissä, joissa ei ole todellista pakkoa olla sidottu joka päivä johonkin tiettyyn paikkaan. Omaa työmotivaatiotani ainakin virkistää jo se, että saa työskennellä eri paikoissa, sekä välillä myös täällä omassa ”turvakolossa” 🙂

Marraskuu on myös viimeinen kuukausi kun saan yritystoimintaani starttirahaa ja tämän vuoden jälkeen täytyy todeta, että olen ollut aloittelevana pienyrittäjänä valtavan kiitollinen starttirahasysteemistä, joka varsinkin alussa toi taloudellista turvaa, vaikkei nyt yksinään mikään toimeentulon takaava summa olekaan. Jotain kuitenkin! Vaikka tuen hakeminen melkoinen prosessi olikin, suosittelen ottamaan siitä selvää ja tutkailemaan mahdollisutta starttirahaan jos yrittäjyys kiinnostaa.

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, on tavoitteeni marraskuulle nauttia niistä pienistä asioista, kuten aivan mielettömän kauniista auringonnousuista, joita olen tällä viikolla ihaillut (kuten tämä kuvien eilinen, jonka bongattuani nappasin heti kameran käteeni <3), muistaa liikkua paljon, varata töiden ohella tarpeeksi aikaa rauhalliselle perheajalle ja keksiä jännittäviä uusia juttuja. Lähden itseasiassa parin viikon päästä ystäväni luokse Rukalle, enkä malttaisi odottaa! Toivottavasti bongailen sieltäkin auringonnousuja. Reissuissa olen nimittäin aivan vannoutunut auringonlaskujen (ja hiekkarantojen) kuvaaja, mutta nyt syksyn tullen olen innostunut myös näistä auringonnousuista täällä kotosalla.

Tulipas sekalaisia turinoita tänään. Millä mielellä te starttaatte tänään marraskuun?

 

Kivaa viikonloppua ja marraskuun ensimmäistä teille 🐚✨

 

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Oletko sinäkin elämyshakuinen introvertti?

Alkuviikosta tuli oikeastaan aivan vahingossa pientä hiljaiseloa tänne blogiin. Olin viikonloppuna jotenkin niin chillausmoodissa kotona, että olin vielä maanantainakin jossain viikonloppumeiningeissä ja tajusin yhtäkkiä maanantain härdelleissä, että olin unohtanut koko blogin. Ups! Alkuviikko oli töissä myös hektistä ja päätin maanantaina kerrankin jättää blogijutut sikseen ja olla stressaamatta siitä, etten julkaise postausta maanantaina, vaikka yleensä teen niin aina. Noh, välillä käy näköjään näin ihan vahingossa.

Järjestimme eilen aamulla töissä erään vaikuttajamarkkinoinnin tapahtuman ja olin rutinoituneena aamuchillailijana totaalisesti epämukavuusalueella joutuessani lähteä viemään aamu-unista naperoa hoitoon jo seitsemältä. Voin kertoa, etteivät todella aikaiset aamut lapsen kanssa tosiaan ole juttuni. Kiire ja kiukku on taattua todella aikaisina aamuina, onneksi niitä kuitenkin on harvemmin. Ja ehkä eniten ahdistun kiireesta ja fiiliksestä, että nyt myöhästyn. Olen tottunut siihen, että olen yleensä aina kaikkialla etuajassa ja panikoin yleensä jopa turhaan myöhästymistä kun loppupeleissä myöhästyn todella harvoin oikeasti. Ja btw, en ole ennen ollut todellakaan mikään tapahtuma-ekspertti, mutta työn puolesta on ollut ihan huippua päästä järjestämään kivoja tapahtumia ja oppimaan uutta niihin liittyen 🙂

Nyt kun mietin taaksepäin menneitä vuosia vakuutus- ja pankkihommissa kun menin töihin vuosia joko seitsemään tai kahdeksaan, täytyy todeta, että pitkässä juoksussa tuo yhtälö olisi kyllä pienen lapsen kanssa aivan mahdottomuus. Ainakin siis minulle, joka ei tosiaan nouse sängystä ja ole vartin päästä valmiina lähtemään ovesta ulos. Siis ikinä. Itseasiassa olen huomannut, että myös meidän napero on rauhallisten aamujen tyyppi. Olemme siis aina aamuisin kotona kaksin Tommin lähdettyä töihin ja pienen herättyä vietämme parin minuutin pötköttelyhetken yhdessä. Pieni pyytää minua aina laittamaan pään tyynyyn ja kyselen unista sun muusta. Nykyään napero myös haluaa katsoa telkkarista piirrettyjä ihan jokainen aamu ja painaa kaukosäätimestä aina Netflixin päälle, haha.

Täytyy todeta, että olen viime viikkoina potenut pientä luovuuskriisiä. En nyt varsinaisesti blogin kanssa, vaan noin muuten. En ymmärrä miten juuri minun elämään mahtuu säännöllisesti ties mitä draamaa omien tai läheisten kautta ja nytkin on erään seikan selvittely vienyt aivan liikaa energiaani. Minua inspiroi ja motivoi uusien juttujen ideointi, mutta nyt tuntuu, että inspishanat ovat jonkin aikaa olleet tukossa ja se harmittaa. Haluaisin keksiä ja kehitellä uusia, kivoja juttuja, mutten vielä toistaiseksi ole keksinyt mitä se voisi olla. Mietin jo keväällä pitkään, että pitäisin seuraajilleni jonkinlaisen neulomis-workshopin. Muutama viikko takaperin juttelin tästä erään käsityötilini seuraajan kanssa, jonka tapasin kaupungilla pipon sovituksen tiimoilta ja kertoi olevansa ainakin ehdottomasti mukana workshopissa, jos semmoisen päätän järjestää. Ehdin jo tiedustella alustavasti kumppaneita, tuumailla tiloja ja muuta, mutta rehellisyyden nimissä en ole ehtinyt viedä koko hommaa eteenpäin. Mutta eilen palasi mieleeni jälleen idea siitä aikaisemminkin mainitsemastani keramiikkakurssista- tai illasta, jonne voisin kutsua myös teitä lukijoita mukaan! Täytyykin tutkailla tätä. Kiinnostaisiko teitä miitti esimerkiksi keramiikkakurssin tiimoilta? Jotain kivoja ja uudenlaisia juttuja kaipaisin tähän pimeään syksyyn.

Törmäsin loppukesästä itseasiassa aivan sattumalta käsitteeseen elämyshakuisesta erityisherkästä ja ajatuksissani oli jo ajat sitten kirjoittaa tästä blogiin, oivalsin nimittäin tuolloin käsitteen kuvaavan minua täydellisesti. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, olen ennen ollut jossain määrin jopa allerginen käsitteelle eritysherkkä, mutta lähivuosina oppinut ymmärtämään tätäkin käsitettä paremmin. Olen sivunnut aihetta esimerkiksi tässä empaatikko-postauksessani. Näen itseni empaatikkona, mutta jossain määrin myös erityisherkkänä. Ehkäpä elämyshakuinen introvertti kuitenkin kuvaa minua parhaiten.

Elämyshakuinen (High Sensation Seeker / HSS ja HSP ) herkkä kaipaa elämäänsä seikkailua, vaihtelua ja nimenomaan niitä elämyksiä, koska kyllästyy helposti tasapaksuun arkeen ja rutiineihin. Usein luovuus on vahvasti läsnä elämässä. Elämyshakuinen persoona hakee uusia elämyksiä ja tunteita esimerkiksi matkustelun kautta, mutta karttaa fyysisiä riskejä. Ja juuri siksi tämä kuvaa minua niin täydellisesti, koska ahdistavimmaksi asiaksi koen arjessa juuri sen oravanpyörämäisen tasapaksun elämän, joka pyörii päivästä toiseen samojen rutiinien, loman odottelun ja jossain määrin vaihtelemattoman arjen ympärillä. Kuten viime viikolla kirjoitinkin, koen rutiinit tietyllä tavalla turvana ja tärkeänä, mutta rajansa silläkin. Rutiinit ovat jossain määrin pysyvyyttä ja turvaa tuovia seikkoja, mutta itselleni pahin mahdollinen tilanne on tasapaksu, vain rutiinien ohjaama elämä ilman niitä seikkailuja. Jotenkin tätä on hieman hankala pukea sanoiksi, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä yritän ajaa takaa.

Saan itse hurjasti energiaa uusista ideoista ja innostun todella paljon asioista, joiden parissa puuhastelen. Oli se sitten pipomallisto, maailmanympärysmtaka tai yrittäjäksi ryhtyminen. Ja sitten taas kyllästyn helposti asioihin, jotka junnaavat paikallaan, työhön joka ei enää anna haasteita ja juuri niiden elämysten puuttumiseen. Nuoresta saakka olen ajoittain painunut ”Onko elämä nyt sitten tätä?”-tyyppisten ajatusten kanssa ja ajoittain se on ollut todella turhauttavaa. Tunne siitä, että elämä on tasapaksua puurtamista ja uusien seikkailuiden odottamista. Väittäisin, että juuri elämyshakuinen puoleni on syy siihen, miksi olen todella motivoitunut tavoittelemaan asioita, jotka minulle ovat elämässä tärkeitä. Koska juuri tämä on elämyshakuisen ja sitten taas ei-elämyshakuisen henkilön ero: Kaikki eivät edes kaipaa elämyksiä tai seikkailua elämäänsä, vaan yksinkertaisesti nauttivat ja ovat tyytyväisiä juuri siihen mitä on nyt.

Oli se sitten juuri se tavallinen arki ja toisten mieltämä oravanpyörä. Eikä siinäkään ole mitään väärää. Välillä toivoisin olevani enemmän sen tyyppinen, mutta toisaalta silloin en ehkä tavoittelisi yhtä kunnianhimoisesti tiettyjä asioita. Koska elämyshakuinen innostuessaan jostain todella innostuu ja antaa projektille kaikkensa, menevät myös energiatasot aaltoilevina ja he saattavat ajoittain kokea olonsa uupuneiksi käytettyään energiansa uppoutumalla intohimon kohteisiinsa. Tämän vuoksi on erityisesti elämyshakuisille introverteille tärkeää varata aikaa lepoon ja latautumiseen. Itselleni esimerkiksi viikonloput ovat aina buukattu juuri tämmöiseen.

Nyt olenkin pohtinut, että voiko elämyshakuisuus olla yhteydessä siihen juurettomuuden tunteeseen, jota olen käsitellyt täälläkin? Onko paikalleen asettuminen ja tasainen arki elämyshakuisen ihmisen pahin vihollinen? Vai vaatiiko se vain totuttelua? Nuorempana ajattelin aina, että sitten kun olen vanhempi / valmistunut / töissä / muunlaisessa elämäntilanteessa, elän juuri sitä omannäköistä elämääni, koska elämän pitäisi ennen kaikkea olla seikkailu. Viimeiset pari vuotta olenkin ottanut suuria harppauksia tätä kohti, mutta jokin silti mietityttää. Ehkä juuri pelko siitä, että entäs jos jämähtää paikoilleen ja katuu asioita myöhemmin? Ja kyllä, pahimpia pelkojani on juuri se, että jämähtäisin paikalleen odottaen jotain parempaa vain siksi, etten uskalla edetä oikeiden unelmien tai rohkeiden tekojen kanssa. Tämä on myös yksi niistä teemoista, joka tuntuu vuosi toisen perään nousevan esille juuri näin syksyisin. Ehkäpä se suurin unelmani juuri nyt (ja on jo nuoresta asti ollut) olisi jonain päivänä elää jonkinlaista digital nomad-elämää paikassa (tai paikoissa), jonka tuntee sataprosenttisesti kodikseen.

Ja nyt kun pääsin sisään tähän aiheeseen, olen pohtinut lähinnä sitä, että millainen elämä sitten sopii elämyshakuiselle luonteelle? Voiko koko elämä olla jatkuvia elämyksiä ja seikkailua? Aihe on todella mielenkiintoinen ja uskon, että myös teidän joukosta löytyy näitä elämyshakuisia tyyppejä. Suosittelen tutkimaan tätä syvemmin, koska itse ainakin koin oivalluksen hoksattuani tämän.

 

Oletteko te kuulleet elämyshakuisista introverteista tai tunnistatteko itsenne tästä kuvauksesta?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.