Elämää filtterin takana – ajatuksia somen tuomista ulkonäköpaineista

Sosiaalisen median tuomat ulkonäköpaineet ovat olleet jo pitkään kiivaan keskustelun alla ja aihe on syystä tai toisesta mietityttänyt lähiviikkoina ja kuukausina yhä enemmän myös minua. Tänään koinkin jonkinlaista intressiä pureutua aiheeseen, koska viimeksi eilen pohdiskelin tätä itsekseni samalla kun hengailin sairaan lapsen kanssa kotona tukka rasvaisena ja kasvot turvonneina katkonaisten yöunien jäljiltä. Olen itseasiassa tainnut kirjoittaa aiheesta ajatuksiani aikaisemmin varmaan muutamaankin otteeseen, mutta halusin hieman avata ajatuksiani aiheesta näin päivitetyssä muodossa.

Olen nuoresta saakka suhtautunut itseeni ja ulkonäkööni melko kriittisesti. Ulkonäössäni ei ole mitään, mitä esimerkiksi ”vihaisin”, mutta tottakai varmasti jokaisesta löytyy jokin osa, joka ei syystä tai toisesta miellytä omaa silmää. Eniten olen vuosien varrella kriiseillyt hiuksistani. Osa ulkonäkökritiikistä johtaa juurensa ulkopuolisesta kommentoinnista. Nuorena minulla oli läheinen ystävä (josta olenkin tarkemmin kirjoittanut aikaisemmin), joka systemaattisesti vuosia haukkui tiettyjä elementtejä ulkonäössäni, kuten pituuttani, nuoruuden laihuutta, nenääni ja pisamiani. Rehellisesti kantavat nuo kommentit edelleen vielä tähän päivään ja tulevat ajoittain mieleeni.

Vuosiin en ole juurikaan miettinyt esimerkiksi pituuttani, mutta myönnän ajoittain kriiseileväni jotain tiettyä pientä elementtiä itsessäni. Luulen, että tämä on jossain määrin normaalia itsekriittisillä naisilla, varsinkin tänä päivänä ja omalla kohdallani usein ohimenevää. Olen jossain postauksessa maininnutkin ohimennen siitä, kuinka olin joskus aikanaan harkinnut, että voisin joskus vanhempana mennä esimerkiksi rintojen kohotusleikkaukseen JOS kokisin tämän jollain muotoa tarpeellisena, tapauksessa jossa rinnat kärsisivät huomattavasti esimerkiksi imetyksestä. Olen aina toivonut ennemmin pienempiä rintoja, joten miksi asia ehkä vuosia takaperin mietitytti, oli se mitä minulle (tai siis anteeksi rinnoilleni :D) tapahtuu esimerkiksi vuoden imettämisrumban (ja vielä toispuoleisen imettämisen) jälkeen. No lopputulos näin 2,5v imettämisen jälkeen: Ei mitään. Olen itseasiassa tyytyväisempi rintoihini mitä ikinä, vaikkeivat ne millään muotoa täydelliset olekaan.

Jo pidemmän aikaa olen pyrkinyt esimerkiksi somen puolella ”luonnollisempaan minään”, koska en nykyään meikkaa kuin niinä työpäivinä kun lähden kotoa toimistolle, eli about kahdesti viikossa. En koe mitenkään nolona näyttäytyä 70% ajasta ilman meikkiä ja jollain tapaa jopa nykyään pidän meikittömästä minusta enemmän kuin siitä meikatusta. En käytä somessa filttereitä tai ole koskaan muokannut kuviani millään muulla tavalla kuin valotuksen ja sävyjen osalta. Ja ehkäpä juuri tämä ja niiden muiden täydellisten kuvien katsominen somessa on saanut minut ahdistumaan, sekä samalla käsittämään todellisuuden tämän ulkonäköpaine-seikan suhteen. Kun peilaat omaa kalpeaa ja meikitöntä selfietä toisen täydelliseen kuvaan (ehkä filterin kanssa otettuun), olen rehellisesti viime kuukausina alkanut pohtia, että olenko minä vain yhtäkkiä jotenkin erityisen rupsahtanut ja vanhentunut kun en huomaa monen muun kuvassa ainuttakaan juonnetta tai pöhöttyneitä kasvoja? Eräs päivä jopa ajauduin googlettelemaan ties mitä anti-age-hoitoja (ei-kirurgisia siis) saadessani jonkun ihme ulkonäkökriisikohtauksen (!!). Täydellisen sileä iho, kiinteä leukalinja ja nukkemaisuus ovat nykyään somen vakio ja kieltämättä kyllä ahdistaa. Viisi vuotta sitten vannottiin vielä Kardashian-meikin ja IG-kulmien nimeen, tänä päivänä ei tarvitse nähdä vaivaa edes näiden suhteen, tarvitset vain hyvän filterin. Apua!

Ja juuri tämä asia on syy siihen, miksi olen enimmäkseen ahdistunut somesta (ja erityisesti Instagramista) yhä enemmän viimeisen vuoden aikana, kokoajan vain yhä enemmän. Itseäni ahdistaa ajatus vääristyneestä totuudesta ja siitä, etten enää tiedä mikä on totta ja mikä taas ei. Toki jokainen haluaa näyttää itsestään parhaan mahdollisen version, varsinkin somessa, mutta missä menee raja? Et voi repiä somefiltteriä mukaan todelliseen elämääsi, joten väittäisin, että muille heijastuvien ulkonäköpaineiden lisäksi johtaa tilanne hitaasti myös pahempiin ulkonäköpaineisiin tai jopa identiteettikriiseihin ”oikeassa elämässä” kun paine näyttää samalta kuin somekuvissa lisääntyy. IG-filtterit pyritään konkreettisesti vetämään mukaan myös sinne todellisuuteen. Ja tämä saa minut niin surulliseksi erityisesti siksi, että pohjimmiltaan pureutuu koko tämä someilmiö juuri niihin nuorten naisten syvällä sisällä, omassa keho- tai minäkuvassa ja ajatusmalleissa oleviin vääristymiin, joita korjata toimenpiteillä, vaan käsittelemällä perinpohjin juuri ne vääristyneen ajatusmallin aiheuttajat.

Ainakin monessa tapauksessa reagoi maailma pienellä viiveellä eri ilmiöihin ja ihmisten käyttäytymisen muutoksiin, esimerkkinä nyt vaikkapa body positive-ilmiö, joka oikeasti rohkaisi naisia julkaisemaan kuvia erilaisista kehoista sen perinteisen ”hoikan mallivartalon” ulkopuolella. Mielestäni tämä oli tuolloin pari vuotta sitten paras juttu somessa aikoihin! Sen jälkeen ollaankin sitten (ainakin omasta mielestäni) menty vain huonompaan suuntaan. Olen käsitellyt someahdistusta blogissa viimeisen vuoden aikana moneen otteeseen, saanut teiltä paljon ajatuksia ja kommentteja aiheesta, joka on vahvistanut ehkä sitä omaa ajatustani tästä: Ihmiset kyllästyvät teennäisyyteen jossain vaiheessa ja tämä on nähtävissä jo nyt. Yhä useammat luopuvat Instagramista kokonaan juuri näiden aikaisemmin mainitsemieni seikkojen vuoksi ja uskon, että ilmiö tulee vain yleistymään.

Teiltäkin saamieni viestien perusteella koetaan oma elämä ja oma aika nykyään paljon arvokkaammaksi kuin se, että peilaisi itseään tai omaa elämäänsä muihin ja kokisi huonommuutta siitä, että joutuu kilpailemaan silottelun ja IG-filtereiden maailmassa. Ja ei, en väitä olevani itse millään muotoa täydellinen tässä asiassa. Olen käynyt läpi oikomishoidon purentavian vuoksi ja juuri siksi, etten ollut enää tyytyväinen hampaisiini sen seurauksena, että purenta oli vuosien yöllisen narskuttelun jäljiltä muuttunut ja kyllä, olen edelleen näiden hiuskriisien seurauksena ja lirutukkana hiustenpidennysten uhri, sekä kyllä, olen myös joskus täyttänyt huuliani. Viimeaikoina olen juuri tämän koko somen ulkonäköahdistuksen seurauksena miettinyt, että haluaisin kokeilla esimerkiksi kasvojen radiofrekvenssihoitoa, jonka pitäisi kiinteyttää ihoa ja lisätä ihon omaa kollageenintuotantoa – vain koska myös tämmöiset ei-kirurgiset ”luonnolliset” hoidot ovat nykyään kehittyneen teknologian myötä mahdollisia ja todella yleisiä. Eli kyllä, onhan tämä koko ilmiö aiheuttanut ahdistusta ja ulkonäköpaineita myös minussa, vaikka noin pääpiirteittäin olenkin aikuisiällä ollut sinut ulkonäköni kanssa. Enemmän olenkin alkanut kiinnittää huomiota niihin ”pieniin virheisiin” – ehkä juuri niihin, jotka useimmiten peitetään niiden filttereiden avulla. Vielä muutama vuosi takaperin ei mielessäni pyörinyt lainkaan näitä samanlaisia ajatuksia kuin nyt. Talven aikana olen jättänyt useitakin asukuvia kokonaan julkaisematta blogissa, koska olen mielestäni näyttänyt niissä kamalalta tämän kaiken talvi- ja kaamosangsteilun keskellä. Olin varannut itselleni piristykseksi brow- ja lash liftit, jotka tosin päätin lopulta perua, koska jostain syystä alkoi ahdistaa ja totesin, että on ihan hyvä näinkin. Ehkä testaan niitä myöhemmin keväällä, saa nähdä!

Miljoonan dollarin kysymys piileekin siinä, että kumpi sitten on parempi vaihtoehto, puhua avoimesti esimerkiksi toimenpiteistä, joka varmasti alentaa ihmisten kynnystä harkita niitä (mutta toki myös samalla vahvistaa oletusta siitä, ettei kaikki aina ole sitä miltä näyttää) vai vaieta, joka tietysti vain vahvistaa näitä jo olemassa olevia ulkonäköpaineita ja itsensä vertaamista muihin? En missään nimessä tuomitse tai arvostele heitä, jotka ehkä kokevat tarvetta toimenpiteille tai tykkäävät filttereistä, mutta olen enemmänkin huolissani siitä, että jäävätkö ne todelliset syyt taustalla täysin vaille huomiota ja käsittelemättä. Mielenkiinnolla myös seuraan, että reagoivatko somealustat aiheeseen siinä vaiheessa kun yhä useammat käyttäjät reagoivat aiheeseen ja alkavat tehdä joukkopakoa somesta huomatessaan sen vain aiheuttavan pahaa mieltä ja ahdistusta.

 

Tämmöistä tänään, huh. Aiheuttaako some teille ahdistusta tai ulkonäköpaineita?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Tammikuun kauneussuosikit

Postauksen tuotteet saatu / sisältää affiliate-linkkejä

Tänään olisi taas pitkästä aikaa kuukauden kauneussuosikkien vuoro. Viime viikkoina olen pyrkinyt erityisesti ravitsemaan ja kosteuttamaan ihoa, koska kuiva talvi-ilma on ainakin omalle iholleni pahin vihollinen. Heh, tuntuu kyllä että ihonhoitoni pyörii ympäri vuoden tämän ravitsemisen ja kosteutuksen ympärillä. Öljyistä en kuitenkaan pääse yli tai ympäri, esittelenkin postauksessa pari kivaa öljyä päivä- ja yökäyttöön, jotka ovat olleet käytössäni joululomilta lähtien. Tämä postauskin kun piti julkaista jo melkein kuukausi sitten. Kesää kohden haluaisin keskittyä blogin kauneusjuttujen osalta taas pitkästä aikaa enemmän meikkijuttuihin, niitä ei olekaan täällä ollut pitkiin aikoihin!

Myönnän, että rakastan ihonhoidossa tuotteita, jotka on suunniteltu hoitamaan ihoa öisin. En tiedä mikä siinä on, mutta kaikki sleeping creamit ja yönaamiot ovat erityisesti heikkouteni, haha. Ehkäpä osittain siitä syystä olen rakastunut Beauty Gardenin Valkoisten kukkien yöseerumiin, joka sisältää ihoa ravitsevan ja pintajuonteita ehkäisevän öljysekoituksen. Tämä ravitsee tehokkaasti ja olen itse tykännyt erityisesti tehokosteutetusta fiiliksestä, joka jää iholle. Tykkään hurjasti! Beauty Garden on itselleni melko uusi tuttavuus ihonhoidon saralla, mutta ranskalainen brändi valmistaa laadukkaita ja ekologisia luonnonmukaisia ihonhoidon tuotteita. Jemmassa on muitakin sarjan tuotteita, joita olisi tarkoitus kevään mittaan testailla.

Päiväkäytössä on taas ollut YA Naturaen uusi kuivan ihon kasvoöljy. Tämä ei rehellisesti ole omaan käyttööni ehkä se kaikkein ravitsevin (rakastan näköjään tätä sanaa :D) yötä vasten, mutta sopii hyvin esimerkiksi meikin alle, koska imeytyy melko nopeasti. Öljy on muuten kehitelty ja valmistettu Suomessa, josta iso plussa! Öljy on YA:n luonnonkosmetiikan tuotesarjaa ja sisältää sekoituksen luonnonöljyjä, kuten tyrniöljyä, manteliöljyä, sekä mustaherukan ja puolukan siemenöljyjä. Tätä myy Yliopiston Apteekin verkkokauppa, sekä kivijalkaapteekit.

Ihonhoitorutiinini on erityisesti talvella varsin monivaiheinen ja siitä tulossa lähiviikkoina erillistä postausta. Öljyn lisäksi käytän lähestulkoon aina ennen kosteusvoidetta myös jotakin ei-öljymäistä kosteuttavaa seerumia, joka ehkä kertoo jotain tästä kuivuustasosta 😀 Sain juuri loppuvuodesta käytettyä loppuun The Ordinaryn loistavat seerumit, jotka erityisesti ajoivat tämän kosteutuksen. Suosikkejani ovat Buffet ja hyraulonihapposeerumi, joista olen kirjoittanut oman postauksensa täällä. Tällä hetkellä käytössä on ihoa kiinteyttävä Physicians Formula Time Restoring Skin Booster Vitamin Shot. Tämä kosteuttaa ihoa ja sopii käytettäväksi kosteusvoiteen alle mikäli öljyt ovat omaan makuun liian tuhteja. Physicians Formula myy laadukasta markettikosmetiikkaa ja ennen tätä olen itseasiassa löytänyt suosikeiksi mm. Murumuru Butter Lip Creamit.

Sain jouluna käytettyä loppuun edellisen Mossan silmänympärysvoiteen ja nyt onkin käytössäni Madaran RE:GENE Optic Lift-silmänympärysseerumi. Olin aikanaan maailman huonoin silmänympärysvoiteiden käyttäjä, mutta nykyään se on oleellinen osa ihonhoitoani ja käytössä aamuin illoin. RE:GENE kosteuttaa, heleyttää ja kiinteyttää silmänympärysihoa, sekä vähentää väsymyksen merkkejä ja tummia silmänalusia. Tämä on tuote, jonka voisin ehdottomasti ostaa uudelleenkin. Voide kirkastaa selvästi ilmettä erityisesti aamukäytössä ja vie mukanaan pahimmat aamukooman ulospäin näkyvät merkit. Jos etsit kolmekymppiselle passelia luonnonkosmetiikan silmänympärystuotetta, voin itse suositella tätä.

Olenkin useaan otteeseen maininnut, kuinka rakastan monitoimivoiteita ja yksi suosikeistani on sheavoi. Ehdoton suosikkini talvella on ollut Balmyou:n Nilotica sheavoi, jota olen käyttänyt mm. huulivoiteena ja käsirasvana iltaisin, sekä kynsinauhojen hoitoon. Tuhti ja kosteuttava sheavoi sopii erinomaisesti myös jalkavoiteeksi, hoitamaan auringon polttamaa ihoa ja täsmävoiteeksi kuiville alueille. Tuote sisältää vain luonnollista sheapähkinän rasvaa, eli voide sopii käytettäväksi myös herkkäihoisille ja koostumus on tässä todella täyteläinen.

Intoilin jo ajat sitten Flow Cosmeticsin uusia aromaterapiasaippuoita, mutta olen ehtinyt testailla näitä vasta äskettäin. Ainiin ja näitäpä löytyy myös pala-shampoona eri hiustyypeille ja ihokarvojen ajeluun, sekä myös pala-vartalovoiteita. Ei ehkä tarvitse kahta kertaa mainita, että intoilen kaikesta, jossa on mainittuna chakroja tai aromaöljyjä, heh.

Honey Milk on kuivan ihon puhdistukseen tarkoitettu luksussaippua, pesee ihon hellävaraisesti kuivattamatta liikaa. Saippua sisältää mm. hunajaa, kookosmaitoa, Lapin puolukoiden siemenöljyä ja valkoista savea. Olen jossain määrin laiska kasvojen pesijä ja siitä syystä pidänkin arjessa helpoista vaihtoehdoista kasvojen puhdistukseen, tykkäänkin tästä hurjasti. Puhdistaa hyvin, muttei kuitenkaan natisevan puhtaaksi. Palasaippua on käytössä varsin riittoisa!

Spirit Awakens Aromaterapia-suolasaippua on oikea monitoimisaippua ja soveltuukin niin vartalon, kasvojen kuin hiustenkin hellävaraiseen pesuun. Saippuaan käytettyjen aromaattisten öljyjen uskotaan vahvistavan otsachakraa (aka kolmatta silmää). Saippua sisältää himalajan vuorisuolaa, kookosperäistä aktiivihiiltä ja mustaherukan siemenöljyä. Tämä voisikin olla hyvä all in one-tuote mukaan reissuun! Hiustenpesu palasaippualla vaatii vielä hieman totuttelua, mutta eiköhän se tästä, pääasiassa olen käyttänyt tätä kasvojen ja vartalon pesuun esim. treenin jälkeen. Suolasaippua on perinteisen suihkusaippuan jälkeen hieman erilainen tuttavuus, mutta ajaa asiansa mainiosti. Kaikki Flow Cosmeticsin uudet palasaippuat ja voidepalat ovat muovittomasti pakattuja. Näistä löytyy vaikka mitä ihanuuksia, koko valikoimaa voit kurkkailla esimerkiksi täällä.

Nykyään olen äärimmäisen laiska käyttämään vartalon itseruskettavia, mutta kasvoille käytän asteittain päivettäviä voiteita yleensä pari kertaa viikossa. Tänä talvena on käytössäni ollut Pulpe De Vien Feel on the beach asteittain auringon hehkua tuova kasvovoide, joka on cruelty free ja sopii myös päivittäiseen käyttöön. Voide antaa säännöllisessä käytössä kivaa päivetystä kasvoille.

Löytyykö teiltä samoja suosikkeja? ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Syksyn kauneussuosikit x 12

Postaus sisältää affiliate-linkkejä

En ole jostain syystä tehnyt aikoihin kauneusjuttuja blogiin ja aiemmin säännölliset ”kuukauden kauneussuosikit”-postaukset ovat jääneet jo ajat sitten unoholaan. Tänään on kuitenkin pitkästä aikaa vuorossa ihonhoidon tuotteita, joilla olen viime viikkoina ja kuukausina hoitanut ihoani, eli 12 syksyn kauneussuosikkiani.

Yksi ihonhoidon ykkössuosikeistani on BYBI Beauty. Olen tykännyt oikeastaan kaikista käyttämistäni BYBI:n tuotteista, erityisesti olen tänä vuonna tykästynyt kompakteihin ihonhoidon öljyihin. Ja niistä puheenollen, jos luonnonkosmetiikan versio retinolista kiinnostaa, on BYBI:n Bakuchiol Booster ehkä kaikkien aikojen suosikkini BYBI:ltä! Tämä hieman varttuneemmalle iholle suositeltu, retinolin tavoin ihoa siloittava anti-age-hoitoseerumi on ollut yksi vuoden hypetetyimmistä luonnonkosmetiikan tuotteista ja näin oman kokemukseni (ja kahden putelin käytön) jälkeen allekirjoitan itse kaikki kehut. Bakuchiol Boosteria suositellaan käytettäväksi yötä vasten (vaikkakaan ei ilmeisesti samalla tavoin herkistä UV-säteille kuin retinol) ja tämän käytön jäljiltä on iho aamulla kuin uudesti syntynyt. Sileä ja heleä. Aivan täydellinen tuote kolmekymppiselle iholle!

Yksi BYBI:n syksyn uutuuksista on Blueberry Booster, joka on valmistettu mehuteollisuuden ylijäämästä syntyneiden mustikan siementen öljystä. Mustikan siemenöljy suojaa ihoa luontaisesti älylaitteiden ja auringon sinisen valon säteilyltä, jonka aiheuttamia vaikutuksia iholle tutkitaan nyt yhä enemmän älylaitteiden yleistyttyä räjähdysmäisesti. Itse vietän reippaasti aikaa päivittäin koneella ja puhelimella (valitettavasti), joten olen tälle täydellistä kohderyhmää. Blueberry Booster ravitsee tehokkaasti ja parikin tippaa riittää tehokkaasti jopa kuivalle talvi-iholle.

Kolmas syksyn suosikkini BYBI:ltä on Babe Balm Bronze-heleyttäjä, joka on aivan ehdoton luonnonkosmetiikan tuote kaikille heleyttäjiä rakastaville. Kosteuttava Babe Balm ja kevyesti pronssista auringon hehkua tuova bronzer samassa tuotteessa, näppärä tuote silloin kun toivoo iholle kevyttä hohtoa esimerkiksi meikittöminä päivinä. Toisena heleyttävänä tuotteena on pakko hehkuttaa Edible Beautyn & Luminous Angel Drops-hohdetippoja, jotka ovat hyvin samanlainen tuote kuin Babe Balm Bronze, mutta nestemäisenä. Öljyjen sekoitus kosteuttaa ihoa samalla tuoden kaunista hehkua tai korostusta. Hohdetipat sisältävät myös turmaliinikristallia. Tämä sopii ihanasti sekoitettavaksi esimerkiksi päivävoiteen sekaan tuoden iholle kaunista hehkua.

Tiedätte, että rakastan yli kaiken laventelin tuoksua ja siksi onkin Frantsilan Laventelisalva ihan lempparini. Riittoisa salva sopii sipaistavaksi ranteisiin tai ohimoille, laventelin tuoksu rentouttaa esimerkiksi työpäivän päätteeksi. Näppärän kokoinen salva kulkee mukana vaikkapa käsilaukussa.

Jos BYBI:n Bakuchiol Booster on tehnyt minuun vaikutuksen niin ehdottomasti myös Laveran Firming-ampullit ansaitsevat erityismaininnan. En rehellisesti välitä aivan kaikista Laveran tuotteista, mutta sitten taas jotkut tuotteet yllättävät täysin ja muutamasta Laveran tuotteesta (kuten esimerkiksi kasvojen itseruskettava, paras!) on tullut timanttisia vakiotuotteita. Laveran kiinteyttävä tehohoito sisältää 7 ampullia ja kuuri soveltuu käytettäväksi joko intensiivikuurina ampulli / päivä tai pidempänä hoitona kerran viikossa. Itse olen käyttänyt yhden ampullin per viikko. Tehohoito lupaa siloittaa juonteita ja aktivoida ihon omaa kollageenintuotantoa. Kuten Bakuchiolinkin käytön jälkeen, on iho tehokuurin jälkeen sileämmän ja heleämmän oloinen.

Yksi pitkäaikaisimmista luonnonkosmetiikan brändeistä on ”Madaran pikkusisko” Mossa, joka erinomaisen hinta-laatusuhteensa ansiosta on edelleen yksi suosikeistani. Syksyn aikana on käytössäni ollut Mossan uusi tuomipihlajauutetta sisältävä V-Lift-sarja, joka on kehitetty erityisesti aikuiselle iholle kiinteyttämään ja häivyttämään juonteita. Wrinkle Resist-päivävoiteen ja Deep Recovery-yövoiteen lisäksi olen käyttänyt aamuin illoin sarjan silmänympärysvoidetta, sekä Youth Power Booster-tehoseerumia pääasiassa yövoiteen alla.

Jossain vaiheessa käytin lähes viikottain sheet maskejä, mutta nyt syksyn mittaan olen jotenkin unohtanut ne tyystin keskityttyäni enemmän lotraamaan öljyillä. Jokunen viikko takaperin tein pientä inventaariota kauneustuotteisiini ja kaivoin esille myös sheet maskejä pitääkseni taas pieniä omia spa-hetkiä kotona (lapsukainen tosin on aina edelleen yhtä hämmentyneenä kaikista kasvonaamioistani :D). Too Cool For Schoolin sheet maskejä olen ostanut joskus Jenkeissä Sephorasta ja tykännyt niistä hurjasti. Viime viikolla hemmottelin ihoa näillä kahdella Too Cool For Schoolin kookos-naamioilla, joista Coconut Oil Serum Mask on tarkoitettu koko kasvoille ja Coconut Oil Serum Eye Patch silmänympärysiholle. Ihoa kirkastavat ja kosteuttavat naamiot sisältävät mm. kookosvettä ja kookosöljyä, pieni pala paratiisia tähän marraskuun harmauteen.

Onko joku tuotteista jo teille tuttu? 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Hius-update: Luonnollisen hiusvärin kasvatusprojekti

En ole tainnut hetkeen postailla tänne mitään hiuskuulumisten tyylisiä juttuja, mutta tiedätte varmasti, että tuskallisen hidas hiustenkasvatusprojektini jatkuu, edelleen. Tänään siis luvassa hieman enemmän hömppä-kategoriaa, vaikka täysin rehellisesti myönnänkin hiusten olevan minulle tärkeä juttu, oli sitten pinnallista tai ei. Kärsin muutaman viikon ihan kamalasta hiuskriisistä, joka väistyi viime viikolla kampaajakäynnin jälkeen. Vaikka kuinka moni kehuisi omia hiuksiani tai kertoisi lyhyen tukan sopivan minulle, en vain yksinkertaisesti jostain syystä koe niitä omakseni. Kaikkien näiden vuosien jälkeen täytyy vain todeta, että iso tukka on yksinkertaisesti juttuni 😀

Tällä hetkellä on tilanne hiusten kanssa itseasiassa todella hyvä. Oma tukka alkaa olla jo reippaasti yli leukalinjan ja latvojen auringossa vaalentunutta osaa huolimatta on tukka jo täysin oma luonnollinen hiussävyni. Onhan tämä projekti vaatinut melkoisesti kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea aikaa, mutta fiilis on juuri nyt lähinnä se, että miksi edes olen kaikki nämä vuodet värjännyt ja vaalentanut hiuksiani? Eniten on kuitenkin yllättänyt, kuinka tumma oma hiukseni onkaan. Vaalentamatta ja värjäämättä pääsee myös niin ihanan helpolla! Ah, miksen hoksannut tätä 10 vuotta sitten?

Täytyy tässä itsekin todeta, että tämä projekti totisesti on kestänyt ikuisuuden 😀 Olen viimeksi raidoittanut hiuksiani 2018 kesäkuussa ja jo silloin olin hyvää matkaa kiinni kasvatuksessa. Muutama vuosi takaperin totesin viimeistään, ettei oma hiuslaatuni yksinkertaisesti kestä vaalentamista ja hiusteni kannalta ehdottomasti paras päätös oli luopua siitä kokonaan. Hius lähti aina haperoitumaan vaalentamisen jälkeen, eikä tähän oikein tepsinyt mikään. Vaikken kovinkaan usein leikannut hiuksiani, pysyivät ne aina saman mittaisena siksi, että huono latva karisi aina jossain vaiheessa pois syöden kokonaispituutta. Ja tämä tapahtui aina, jos vain hiusta oli vaalennettu.

En edes muista milloin hiukseni olisivat viimeksi olleet näin hyvässä kunnossa, varmasti joskus yläasteella tai lukiossa. Vaalentaminen siis todellakin vaikuttaa hiuksen kuntoon! Edes viime talven 2,5kk auringossa eivät vaikuttaneet hiusten kuntoon yhtä paljoa kuin vaalentaminen kemikaaleilla, vaikka tosin parhaani mukaan pyrinkin suojaamaan hiukset suoralta auringolta. Välillä olen jopa tuskaillut sitä, kuinka hiukseni ovat liian hyvässä kunnossa verrattuna siihen mihin olen tottunut. Johan on ongelmat, haha! Tavoitteeni on kasvattaa omien hiusteni pituutta ainakin vielä 20-30cm ja luopua pidennyksistä heti kun omien hiusten pituus alkaa olla yli hartioiden. Jatkossa on haaveeni tummanvaalea tukka ”luonnollisessa tilassa”, kenties itsekseen auringossa vaalentuneilla raidoilla. Unelmatukkani! Olen myös alustavasti jutellut kampaajani kanssa, että saatamme jossain vaiheessa kokeilla kevyttä raitaa tukkaan kun kasvatustilanne on stabiili 😀

Vinkkejäni hiusten kasvatusprojektiin:

Kärsivällisyys! Hius kasvaa todella hitaasti, joten kasvatusprojekti voi kestää jopa vuosia. Hiusten kasvatusprojekti on erityisen piinallista juuri siksi, koska hius kasvaa hitaasti. Omien hiusteni kasvuvauhti on aikalailla sen perinteisen 1-1,5cm kuukaudessa.

Lisäravinteet ja hiuspohjan hoito. En itse usko siihen, että hiustenkasvua voisi vauhdittaa ainakaan merkittävästi tuotteilla tai lisäravinteilla. Toki vähän, mutta semmoisiin ”hiukseni kasvoivat 5cm kuukaudessa”-väitteisiin en jaksa uskoa (ellen omin silmin näe :D). Itse käytän kuitenkin lähes säännöllisesti hiusten hyvinvointia tukevia lisäravinteita vahvistamaan uutta kasvavaa hiusta ja siinä huomaan kyllä eron. Sinkki, biotiini ja rasvahapot toimivat omalla kohdallani. Myös hiuspohjan hoitaminen on tärkeä seikka, joka luo hyvät edellytykset uudelle hiukselle kasvaa terveenä.

Ylimääräisen käsittelyn välttäminen. Föönaan hiukset enintään kahdesti viikossa ja samalla teen latvoihin kevyttä lainetta kiharapuikolla (föönauksen jälkeisenä aamuna). Näiden muotoilujen välissä teen lettikiharoita, eli letitän hiukset aina yöksi, jolloin niiden laittamiseen ei mene juurikaan aikaa aamulla. Noin yleisesti pesen hiukset yleensä 2-3 kertaa viikossa, ajoitan pesut aina salitreenin jälkeen. En pese hiuksia oikeastaan koskaan yli 3 kertaa viikossa. Ja pesun + föönauksen teen yleensä aina iltaisin satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta.

Älä vaalenna. Itse ”kasvatin” hiuksia vuosikausia ennen vaalentamisen lopettamista ja vasta siitä luovuttuani huomasin, että ainakin omalle hiuslaadulleni oli vaalentamisesta luopuminen ratkaiseva tekijä. Aikaisemmin ostin purkki kaupalla kalliita hiustuotteita toivoen niiden tuovan apua hiusten kuntoon – tuloksetta. Luovuttuani vaalentamisesta olen pärjännyt melko simppeleillä hiustenhoidon tuotteilla, vaikkakin kosteutus on tuotteissa edelleen tärkeää. Itsekin kärsin alkuun ”juurikasvukriiseistä”, mutta tilanne helpottui viimeistään 6kk jälkeen. Ja onneksi luonnollinen hiusmuoti suosii tällä hetkellä vahvasti kasvattamista, eikä juurikasvu ole mikään maailmanloppu senkään puolesta, heh.

Muita oman luonnollisen sävyn kasvattajia? Onko teillä lisätä hyviä vinkkejä kasvatusprojektiin? 💫

 

Kuvat Jutta

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 13 kommenttia.

Suuria ja pieniä unelmia bucket listilläni x 6

Huh, eilinen oli poikkeuksellisen pitkä päivä ja tulin kotiin vasta vähän yli kahdeksalta illalla. Olin päivän Marketing Dayssä ja illalla eräässä tapahtumassa. Suoraan sanoen en pidä ollenkaan päivistä, jolloin tulen kotiin vasta seitsemän jälkeen (tai muutenkaan ympäri kellon päivistä, joista olen muutenkin pyrkinyt luopumaan), jolloin perheajalle ei jää ihan kamalasti aikaa. Onneksi näitä on kuitenkin harvakseltaan.

Olen tainnut joskus aikanaan tehdä postauksen isoista ja pienistäkin unelmista, mutta ajattelin tänään listailla joitakin unelmiani ja asioita, jotka ehdottomasti ovat bucket-listilläni vielä joskus. Unelmointi on nimittäin aivan parasta, oli kyseessä sitten iso tai pieni juttu. Ja toki, pienistä ajatuksista ne suuretkin unelmat lähtevät. Ja unelmista pitäisi muutenkin puhua enemmän ääneen, jolloin kynnys toteuttaa niitä toivon mukaan madaltuu 🙂

Yksi unelmistani toteutuu joulukuussa kun lähdenne Inariin yöpymään lasi-iglussa! Olen tästä aivan superinnoissani ja toivon niin kovasti, että olisi jo vähän lunta maassa tuolloin. Revontulet ovat myös yksi juttu, joita toivon hurjasti näkeväni. Tämä Lappi-innostus on noussut pintaan ihan tässä parin vuoden aikana ja olenkin aivan fiiliksissä lähiaikoina tutkinut Lapin kohteita 😀

Olen aina halunnut päästä käymään tähtiobservatoriossa ja vielä joskus näkemään omin silmin useampia planeettoja (kuin sen Santorinin kadulla eurolla kaukoputkesta näkemäni Jupiterin, haha) ja galakseja. Tosin, Venuksen ja Marsin osaankin jo bongata tähtitaivaalta. Tämä on asia, joka oikeasti kiehtoo maailman eniten! Kesällä päätin, että käyn syksyllä kaukoputkikurssin ja liityn Ursan jäseneksi (kuten maanantaina itseasiassa mainitsinkin), mutta en ole vielä ehtinyt, eikä toisaalta vielä ole ollut niin pimeitä iltojakaan, että kovin aikaisin näkisi kunnolla tähtiä.

Haluaisin edelleen muuttaa joskus Kaliforniaan 3 kuukaudeksi ja tämä on ollut haaveeni vuosikaudet. Vuokrata kiva talo, tehdä ehkä hommia Suomeen sieltä käsin ja nauttia kerrankin Cali-meiningistä kauemmin kuin sen muutaman viikon ajan. Olen käynyt Loseissa todella monesti, mutta silti rakastan paikkaa kerta toisensa jälkeen yhä enemmän, vaikka tietyissä asioissa todella Usa-kriittinen olenkin. Tämä on todella ristiriitainen aihe, koska tietyllä tavalla olen aina halunnut asua hetken Yhdysvalloissa, mutta sitten toisaalta taas en, koska kaikki suuren maailman paha ahdistaa. Mutta ehkä muutaman kuukauden aikana saisi hieman objektiivisemman näkökulman tähän. Minua oikeastaan harmitti todella paljon, ettei tänä vuonna päästy Loseihin, koska olin haaveillut mielessäni Cali-lomasta syksylle, mutta ehkä ensi vuonna. Silti mielessä päivittäin ;D Ainiin ja 3 kuukautta Uudessa-Seelannissa on ehdottomasti myös bucket listilläni!

Tämäkin liittyy näköjään yllättäen matkailuun, mutta yksi suurimmista matkailuun liittyvistä haaveistani on jo pitkään ollut päästä vielä joskus (edes sitten joskus eläkkeellä :D) kiertelemään kunnolla Tyynenmeren saaria. Ranskan Polynesiaa, Cookinsaaria, Samoaa, Fidziä, ehkä myös Tongaa, Salomonsaaria ja Uutta-Kaledoniaa. Ah! Tämä olisi niiiiiiin ihanaa !! Viikonloppuna juuri mietin, että mikä näistä olisi ensisijainen saarikohde, mutten oikein osannut päättää. Ehkä Samoa tai Cookinsaaret (joista siis tosiaan olen jo ajat sitten urkkinut potentiaaliset majoituksetkin valmiiksi, heh).

Sinänsä hassua, mutta ainakaan toistaiseksi ei minulla ole mitään tiettyjä konkreettiseen asumiseen liittyviä unelmia. Tiedättekö niitä, että haluaisin asua jollain tietyllä alueella tai tietynlaisessa asunnossa tai kodissa. Olen todella tyytyväinen nykyiseen kotiini ja vaikka usein selailenkin myytäviä asuntoja lähinnä huvikseni, en haluaisi muuttaa kodistamme mihinkään. Mutta siitä kyllä haaveilen, että asuisin vielä joskus niin tilavasti, että esimerkiksi vuodevaatteet ja muut tavarat mahtuisivat kaappeihin niin, että saisi aina ovet kaapeista kiinni, haha. Mulla on ollut aina ongelmia juuri säilytystilan suhteen 😀

Olen oikeastaan lapsesta asti haaveillut kirjoittavani joskus kirjan. Ala-asteella aloitin parinkin eri kirjan käsikirjoitukset (hahaha) ja koska olin junnuna melko toimelias tapaus, otin jo selville eri kustantamoita, joihin voisin kässärit lähettää. (Kuten myös joskus 9-vuotiaina soitimme ystäväni kanssa eräälle tuottajalle ja kerroimme, että haluamme perustaa bändin. Tuottaja sitten kysyi, että onko meillä jo joku demo valmiina ja homma tottakai tyssäsi siihen. Apua, en ole kertonut varmaan koskaan kenellekään!) Ja siis en tietenkään lähettänyt niitä kässäreitä eteenpäin, eivätkä kustantamot luultavammin (lol) olisi lähteneet kustantamaan 10-vuotiaan koomista väkerrystä, mutta kai sitä aina haaveilla saa. Pari vuotta takaperin oli aivan hilkulla, etten lähtenyt luonnostelemaan mielikuvituksen tasolla olevaa kirjaani, ehkäpä vielä joskus. Aihetta en tosin halua paljastaa 🙂 Ja hassua, etten ole tainnut koskaan sanoa ääneen tätäkään haavetta.

 

Onko teillä jotain pieniä tai suuria unelmia, joita haluaisitte paljastaa? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.