Julkaistu

3 asiaa, jotka tulisi ehdottomasti kokea Muoniossa + muita Muonion matkatärppejä

   Mainos: Discover Muonio

Viime vuosien varrella olen listaillut kohteita kotimaan matkailun bucketlistilläni ja joitain näistä olenkin jo saanut toteutettua. Nyt viimeisimpänä nimittäin vuosien haaveeni päästä seikkailemaan Lapin Muonioon! Sain keväällä Discover Muoniolta kutsun tulla kesällä kylään, tutustumaan paikallisiin yrittäjiin, Muonion luontoon ja aktiviteetteihin. Tätä kesälomareissua olinkin melko innoissani odotellut koko kevään.

Se mitä itse haen ja odotan Lapin lomiltani, on ehdottomasti luonnonrauha, ulkoilumahdollisuudet ja paikalliseen meininkiin tutustuminen. Hiihtokeskusmatkailu ei edelleenkään ole juttuni, vaan suuntaan ennemmin luontoon retkeilemään ja liikkumaan. Sanoisinko, että tähän saakka ovat melkeinpä kaikki Lapin matkani olleet melko aktiivisia ja juuri monipuoliset liikkumismahdollisuudet ympäri vuoden ovat Lapissa parasta, vaikka nyt täytyykin mainita, että tekemistä toki löytyy myös matkailijalle, joka etsii rentoutumista vailla sen kummempaa suorittamisen painetta. Ps. Suosittelen lämpimästi piipahtamista Muonion seudulla myös läheisellä Levillä lomaileville!

Muonio on 2300 asukkaan kunta Lapissa aivan Ruotsin rajan tuntumassa. Ruotsin ja Suomen jakaa Muonionjoki, eli Muonion kohdalla kulkee raja virallisesti keskellä jokea. Muonio onkin tunnettu juuri lukuisista vesistöistään, sekä puhtaasta luonnosta ja ilmasta. Luonto ja erityisesti mitatusti maailman puhtain ilma ovat nimittäin seikkoja, joiden vuoksi alun perin aloin haaveilla matkasta Muonioon! Sammaltunturilla Muoniossa sijaitsee Ilmatieteenlaitoksen tutkimuslaitos, jossa nimittäin on mitattu tämä kuuluisa maailman puhtain ilma, aika mieletöntä! Mantsanörttinä kyselin heti, että pääseekö tutkimuslaitokselle vierailemaan, mutta kuulemma lupien saaminen on hankalaa, joten haaveeni siitä ei nyt toteutunut, heh. Vaikka mitä muuta ehdimme ystäväni kanssa kuitenkin neljän päivän Muonion seikkailun aikana toteuttaa ja listasin tähän postaukseen kootusti omia vinkkejä, sekä kohokohtia, joista toivottavasti on apua Muonion matkaa suunnittelevalle.

Kuinka päästä perille ja liikkuminen?

Helpoin ja nopein tapa päästä Muonioon on lentäen Kittilään. Kittilästä ajaa Muonioon noin 45min ja junalla pääsee Kolariin asti, joka sijaitsee reilun 70 km päässä. Noin yleisesti liikkuminen on Muoniossa melko vaivatonta, ilman autoakin, vaikkakin auton vuokraaminen esimerkiksi osalle ajasta helpottaa asiaa, jos haluaa tutkailla lähiseutua aktiivisemmin.

Lentokenttäkyyti. Kittilän kentältä kulkee Muonioon ennakkoon varattava lentokenttäkyyti 18 €, joka vie matkailijat majoituksille asti. Me varasimme tämän ennakkoon molempiin suuntiin. Lisätietoja löytyy esimerkiksi täältä.

Taksi Hietala on paikallinen taksiyrittäjä Tuomas, joka tarjoaa joustavaa kuljetuspalvelua, jos toiveissa on liikkua ja nähdä seutua ilman omaa autoa. Tuomas vei meidät Pallastunturin pyörävaellukselle ja takaisin. Pääsimmepä paluumatkalla melkein todistamaan porokolarinkin, jotka kuulemma ovat Lapissa melkoisen yleisiä. Paikallinen kuski osaa aina myös neuvoa nähtävyyksien suhteen ja antaa vinkkejä sen suhteen, mitä seudulla kannattaa kokea. Taksi Hietalan yhteystiedot löytyvät täältä.

Autovuokraamo Scandia Rent / SEO Muonio. Auton vuokraaminen onnistuu kätevästi Scandia Rentiltä Muonion kylältä SEO-asemalta. Auto helpottaa lähiseudulla liikkumista, vaikkakin myös paikallistaksi mahdollistaa jo paljon! Näppärä idea voi olla vuokrata auto osalle ajasta, jos toiveena on viettää myös autotonta lomaa. Autovuokraamon yhteystiedot löytyvät täältä.

Mitä nähdä, tehdä ja kokea Muoniossa?

 

Ulkoilu ja vaeltaminen

Pallastunturi ja Taivaskero. Pallakselta lähtee eri pituisia vaellusreittejä, joista me teimme 9 km mittaisen Taivaskeron reitin, joka kulkee Pallastunturin korkeimmalle huipulle reilun 800 m korkeuteen. Saimme Lapland Hotels Pallakselta lainaan sähköavusteiset fatbiket, joilla lähdimme matkaan. Taivaskeron huipulla sytytettiin myös olympiatuli vuonna 1952, josta on huipulla muistolaatta. Reitillä oli ajoittain jyrkkää nousua ja hieman hankalasti kuljettavaa maastoa, joten kävi kyllä kuntoilusta (vaikka sähköpyörillä olimmekin). En suosittele reittiä aloittelevalle maastopyöräilijälle. Maisemat huipulta olivat kuitenkin kiipeämisen arvoiset. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi ollut mukava testata myös toinen reitti Pallaksella. Jäipä jotain seuraavallekin kerralle 🙂

Särkitunturi oli toinen, hieman lyhyempi vaellus, jonne suuntasimme jalan. Vaikeusasteeltaan 2/5 reitti sopii hyvin myös perheille. Särkitunturin reitiltä ja huipulta (n. 500 m) pääset ihailemaan suomalaista kansallismaisemaa, joka oli kieltämättä todella upea! Reitin pituus on reilut 3 km ja matkan varrella voi bongata muutaman kauniin lammenkin. Nousut ovat melko loivia, joten jos haluaa valita ns. ”varman” vaelluksen takuuvarmasti kauniilla maisemilla, on Särkitunturi sellainen!

Keimiötunturille suuntasimme yöttömän yön vaellukselle viimeisenä Muonion iltanamme. Keimiötunturi (reilut 600 m) sijaitsee Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, Jerisjärven varrella. Wildmaker Laplandin Valtteri lähti vaellukselle oppaaksemme ja nimesi meille huipulta näkyviä tuntureita, joita muuten oli joka suuntaan melkoisesti. En itse muista bonganneeni koskaan aikaisemmin yhtä montaa ja vielä Ruotsiin saakka! Keimiöntunturin reitti oli nousultaan hieman haastavampi kuin Särkitunturi, mutta sopii mielestäni mainiosti myös aloittelevalle vaeltajalle. Alhaalta ylös ja takaisin kipuaa noin parissa tunnissa. Jos kaipaa Muonion ja Pallas-Ylläksen seudulla retki- ja vaelluspalveluita, tarjoaa Wildmaker Lapland niitä, sekä lisäksi myös majoitusta ja melontaelämyksiä. Lisätietoja löytyy täältä.

Kaikki kolme vaellusretkeämme olivat reitiltään ja maisemiltaan hyvin erilaisia, joten niiden väliltä on todella vaikea valita suosikkia! Jos käyt Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa ja aika riittää, suosittelen lämpimästi kaikkia, mutta jos on aivan pakko valita, oli maisemien puolesta suosikkejani Keimiötunturi ja Särkitunturi.

Melontaretki Muonionjoella, eli ”väylällä”. Villa Rauhan Oona vei meidät opastetulle melontaretkelle, joka lähti Muonion keskustan tuntumasta Pekosen rannasta. Olemme Viivin kanssa meloneet yhdessä viimeksi Moorealla Ranskan Polynesiassa ja nyt heti seuraavaksi Muoniossa, melko eksoottista tämäkin 🙂 Ja olipa muuten ensimmäinen kertani melomassa joella. Tarkoitus oli tehdä piipahdus Ruotsin rajalle, mutta päädyimme lopulta hieman lyhyempään melontaretkeen.

Innostuin heti kun kuulin, että Villa Rauha tarjoaa riippumattoretkiä, kuinka siistiä! Retkiä löytyy erilaisia päiväuniretkestä riippumatossa aina talviseen riippumattoretkeen. Enpäs ollut tullut moisia edes ajatelleeksi, vaikka olenkin jo jonkin aikaa haaveillut riippumatossa yöpymisestä! Lisäksi Villa Rauha tarjoaa myös majoitusta, retkiä ja retkeilyvarusteiden vuokrausta. Lisätietoja löytyy esimerkiksi täältä.

Yöpyminen ja ruokailu

Harrinivan Hotelli Jeris. Olen jo pidempään suunnitellut matkaa Muonioon ja itseasiassa vieraillut Harrinivan sivuilla jo pari kesää sitten kurkkimassa majoituksia. Hotelli Jeris sijaitsee Jerisjärven rannalla aivan Pallas-Yllästunturin kansallispuiston tuntumassa. Jos hakusessa on mukava hotelli aivan luonnon tuntumassa hyvillä palveluilla ja ravintolalla, voin itse suositella lämmöllä. Jeriksen rannassa sijaitsee myös Arctic Sauna World, jossa vinkkiä postauksen lopussa 🙂 Jerikseen olisi upea päästä talvella rentoutumaan, saunomaan ja bongailemaan revontulia – asia bucketlistilleni!

SEO Muonio tarjoaa saunallista majoitusta aivan Muonion keskustassa hyvien kulkuyhteyksien äärellä. Majoitus on näppärä etappi Lapin matkan varrella, pitkän ajomatkan päätteeksi tai autovuokrauksen yhteydessä.

Lapland Hotels Pallas. Rakastan Lapland Hotelseja ja vaikkemme nyt yöpyneetkään ketjun hotellissa, on mielessäni päästä seuraavalla reissulla Lapland Hotels Pallakseen. Tällä reissulla kävimme kuitenkin myöhäisellä lounaalla hotellissa ja ruoka oli ehdottomasti reissumme parasta, sekä myös äärimmäisen kaunista, kuten kuvasta näkyy. Hotellilta saa vuokrattua myös esimerkiksi pyöriä Pallaksen reiteille.

Ravintola Kammari. Viimeisen illan päivällistä söimme Muonion Olostunturin kupeessa Ravintola Kammarissa. Kodikas ravintola tarjoilee ruokaa ja juotavaa laidasta laitaan kotiruoka-twistillä. Kammari pyrkii panostamaan kotimaisiin ja paikallisiin raaka-aineisiin ja sanoisinko, että ravintola on melko varma valinta kaikenlaiseen ruokailuun. Me otimme (tottakai) rautua, eli nieriää, joka taisi olla reissun neljäs nieriäannokseni. Kerrankin matkalla, jossa löytyi nieriää melkeinpä joka menusta!

Koe Muoniossa (edellä mainittujen lisäksi) ainakin nämä 3 juttua:

Arctic Sauna World saamelaisten pyhän järven, Jerisjärven rannalla on jokaisen Muonion matkailijan must-see – ainakin kerran. Arctic Sauna Worldissä on 4+1 erilaista saunaa, yksi kullekin elementille (vesi, ilma, tuli ja maa) ja näköalasauna Repo, joka on vuokrattavissa myös yksityiskäyttöön. Rannasta löytyy upea uimapaikka, jossa on talvisin myös 15 metrin avanto. Aikuisten lippu saunaelämykseen kustantaa 25 €. Itse en ole mikään maailman kovin saunoja, mutta tuolla sai kieltämättä vierähtämään useamman tunnin, koska paikka toimii mainiona kohteena rentoutua ja viettää aikaa ystävän kanssa välillä pulikoiden. Saunomiseen suositellaankin varaamaan hyvin aikaa. Tänne palaan ehdottomasti uudelleen, ehkäpä ensi talvena avannon merkeissä!

Vinkki: Arctic sauna worldin yhteydessä toimii myös hieroja Arctic PoweRelax, jonka Soile teki meille Särkitunturin vaelluksen jälkeen hieronnat ennen saunaelämystä. Suositus! Soile tarjoaa myös muita hyvinvointipalveluita, joita on mahdollista räätälöidä omaan lomaan istuvaksi paketiksi.

Punaisen hiekan ranta Pallasjärven rannalla on heittämällä ehkä kaunein Suomessa näkemäni hiekkaranta! Rantaviivalta aukeaa upea tunturimaisema, joka oli ehdottomasti vailla vertaistaan. Hoksasimme Punaisenhiekan vasta viimeisenä päivänä, mutta onneksi oli auto alla, niin ehdimme vielä hyvin sinnekin.

Kesällä yöttömän yön maisemat vaelluksella ja talvella (+keväällä ja syksyllä) revontulibongaus. Teimme viimeisenä iltana yöttömän yön vaellusretken Keimiötunturille (josta speksit ylempänä), joka oli kokemuksena aivan mieletön! Toimii varmasti myös muillekin listaamilleni vaellusreiteille. Unohtumatonta kivuta iltamyöhään tunturin huipulle ihailemaan maisemia ja aurinkoa, joka ei laske keskiyölläkään. Yötön yö kestää Muoniossa 2 kk, jolloin aurinko ei laske ollenkaan. Kesällä siis riittää hyvin aikaa yöttömän yön retkille! Revontulia ei kesäisin voi valoisuuden vuoksi bongailla, mutta Muonioon on ehdottomasti palattava myös niitä bongailemaan.

Muonion kylällä nähtävää

Muonion Shoppi. Alun perin viime vuonna pop-up-myymälänä aloittanut Muonion Shoppi myy Muonion keskustassa paikallisia käsitöitä, taidetta ja pientä purtavaa. Jos on toiveissa viedä kotiin taidetta tuliaisena, kannattaa ehdottomasti suunnata tänne! Muonion Shopista löytyy myös kattava valikoima neulelankoja ja -tarvikkeita, sekä ohjekirjoja villapaitojen neulomiseen!

Torstaitori on muoniolainen perinne Kielan pihalla Muonion keskustassa joka kesätorstai klo 10-14. Paikalle kokoontuu paikallisia yrittäjiä, joten käsitöiden ja erityisesti paikallisten luontaistuotteiden ostaminen tuliaiseksi torstaitorilta on hauska idea. Kuulin, että kuka tahansa saa mennä torstaitorille myymään, joten kirpputoritoimintaa löytyy myös. Itse ostin käsityönä neulotut tumput itselle ja lapselle, paikallista hilloa ja yleisvoiteen, sekä onnenamuletti-avaimenperän kotiin viemisiksi. Torille kannattaa varata mukaan käteistä, vaikkakin osalla kauppiaista onnistui maksu myös Mobile Payn kautta.

Aivan keskustan tuntumasta löytyy myös uimapaikka Pekosen rannassa (Muonionjoen sivuhaara). Kävimme autolla katsastamassa myös keskustassa sijaitsevan Muonion kotiseutumuseon, ja Äijäkosken, josta kuva alla 🙂

Tulipa ikävä takaisin tätä postausta kirjoittaessa!

Täytyypä alkaa suunnittelemaan paluuta 🙂

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Mitä mulle kuuluu nyt?

Hello! Jonkinlaiset selittelyt ja pahoittelut postaustauoista alkavat olla täällä jo jonkinlainen tapa. En ole viime viikkoina oikein (tai oikeastaan kuukausina) kokenut luontevaksi tuoda tänne henkilökohtaisia asioita ennenkö olen ensin jotenkin sisäistänyt ja käsitellyt asiat itse. Huhtikuuhun mahtui esimerkiksi erilleen muutto, joka on ymmärrettävästi vaatinut pientä sulattelua, vaikka itse erosta jo alkaakin olla aikaa. Kevät on ollut palkkatöissä melko hektistä, jonka vuoksi olen pyrkinyt olla ottamatta stressiä somesta tai mistään ns. ”ylimääräisestä”, johon voi helposti palata paremmalla ajalla. Ajattelin, että voisin jossain välissä kirjoitella erikseen fiiliksiä tästä uudesta tilanteesta, eli puolet arjesta yksin asuvana, mutta tällä hetkellä on fiilis hyvä, vaikka onhan tämä koko homma kokonaisuudessaan ollut alkuvuodesta rankka. Ja myönnettäköön, että luonnostelin tämän ekan kappaleen jo about kuukausi sitten ja oikeastaan nyt koin, että olen valmis avaamaan aihetta vähän täälläkin.

Olen viime aikoina miettinyt paljon kevättä 2020 ja tajunnut mm. sen, kuinka hukassa tunnuin olevan koko viime vuoden. Asiaan vaikutti tietysti korona ja sen myötä mönkään menneet suunnitelmat, tietynlainen kriisi siitä, mihin suuntaan haluan ohjata elämäni ja jotenkin myös yleinen melankolia. Taisinkin vuosi takaperin kesällä kirjoitella e-pillereiden lopetuksesta ja siitä, kuinka puoli vuotta syömäni uudet e-pillerit taisivat olla osasyynä tuolle alkuvuoden ja koko kevään melankolialle, mutta tuskin kuitenkaan aivan täysin. Nyt kun ajattelen taaksepäin viime vuotta, tulee tunteina mieleen lähinnä epätoivo, suru ja juurikin se melankolia.

Muistan kaiken pääsykoelukurumbakoomen ohella keväällä 2020 sen kun kävin päivittäin metsälenkeillä, kuuntelin jotain Cunninlynguistsin biisiä ja saatoin vain pillahtaa itkuun kesken lenkin. Siinäpä sitten itkeskelin hetken keskellä metsäpolkua, kunnes sain taas koottua itseni ja palasin kotiin kuin mitään ei olisikaan. Olen ehkä itse tyyppinä se, joka huomaa tavallaan nuo tietyt merkit vasta pitkällä viiveellä ja nyt vuosi taaksepäin ajateltuna täytyy sanoa, ettei viime kevät tai edes viime vuosi ollut kovinkaan helppo. No, eipä tämä alkuvuosikaan ole sitä ollut.

Mutta mitä nyt ehkä tässä yritin aasinsiltana johdatella on se, kuinka fiilis juuri NYT peilaten vuodentakaiseen on aivan päinvastainen. Jos vuosi sitten löysin arjesta useimmiten vain niitä negatiivisia asioita, on tilanne tällä hetkellä täysin päinvastainen. Olen iloinen tulevasta kesästä, uusista projekteista ja oikeastaan elämästä juuri tämmöisenä kuin se on juuri nyt ja tässä hetkessä. Enpä olisi voinut vielä puoli vuotta takaperin uskoa kirjoittavani tai edes ajattelevani näin.

Kävin jo alkuvuodesta juttelemassa työterveyspsykologille tästä elämäntilanteen muutoksesta. Olen yleensä melko realisti asioiden suhteen ja itselleni on ehkä tyypillistä käsitellä asiat itsekseni oman pääni sisällä, vaikkei se nyt kuitenkaan loppupeleissä aina ole se parhain vaihtoehto. Hänen arvionsa oli, että olin jo tuolloin saanut käsiteltyä asiat melko hyvälle mallille ja niin, luonteelleni on ehkä omaista se, että käyn asiat sisäisesti läpi hetken ajan melko intensiivisesti, jolloin myös jotenkin kykenen selättämään en melko nopeasti sen sijaan, että jäisin vatvomaan elämän sattumuksia vuosikausiksi. Kärsin kuitenkin koko alkuvuoden vahvoista fyysisistä oireista, nukuin useamman kuukauden todella huonosti ja unettomuus pääsi jo ikävästi kroonistumaan. Lisäksi menetin ruokahalunikin tyystin joksikin aikaa.

Tottakai tilanne edelleen harmittaa (varsinkin lapsen puolesta), mutta ehkä itselleni tyypillinen ”deal with it and move on”-tyyli on joskus ihan hyväkin asia, koska milloinka tässä elämässä tulisi tilanne, ettei kohdalla olisi ainuttakaan päänvaivaa tai murhetta aiheuttavaa asiaa. Voisi olla melko raskasta selättää niiden lisäksi myös muita käsittelemättömiä seikkoja. Ja asiasta kukkaruukkuun. Olen ollut aina ehkä maailman huonoin deittailemaan ketään, mutta kävin muistaakseni helmikuussa ekaa kertaa treffeillä ja sen jälkeen olen nähnyt muutamaa tyyppiä. Ehkä yleisesti uusiin ihmisiin tutustuminenkin on auttanut orientoutumaan tulevaan. Yleisestihän olen aika kotihiiri, mutta yhtäkkiä olen havahtunut siihen, että olen alkanut yhä enemmän käydä kaikkialla! Näkemässä ihmisiä ja ystäviä. Ja se vasta onkin ollut pitkästä aikaa kivaa. Varsinkin tämän ultimaalisen koronakotoilun jälkeen. Vaikkain somen perustella vaikuttaa varmasti edelleen siltä, että olen lähinnä kotona 24/7. Ah, somekanavien pieni vähentäminen on ollut tässä kesän kynnyksellä myös ihan paikallaan 🙂

Itselleni yksi tässä tilanteessa paljon auttaneista asioissa oli alkuvuodesta yllättävää kyllä työ! Palasin viime vuoden lopulla palkkatöihin, joissa olen viihtynyt todella hyvin, vaikka paluu työsuhteeseen kieltämättä ensin hieman jännittikin reilun parin vuoden yrittäjähaahuilun jälkeen. En ole kuitenkaan katunut hetkeäkään ja koska työni on todella itseohjautuvaa, jossa hoidan omalle vastuulleni kuuluvat hommat aikalailla itsenäisesti ja useimmiten oman kalenterini mukaan, ei muutos yrittäjyyteen ole itseasiassa ollut kovinkaan suuri. Se, että sai vuodenvaihteessa eron jälkimainingeissa tietynlaisen rytmin arkeen, muuta mietittävää ja myös niitä sosiaalisia kontakteja päiviin, auttoi itseäni paljon pääsemään tuon pahimman yli ja antoi ennemminkin energiaa kuin olisi vienyt sitä.

Olisihan tässä varmasti kilometrikaupalla kerrottavaa, mutta ehkä pidän homman nyt simppelinä ja jätän tähän yhteen aiheeseen 😀 Myönnän, etten enää edes muista mitä viimeksi tänne kirjoitin, enkä edes jaksanut käydä lukemassa. HAHA.

Ja kyllä, yritän parhaani mukaan nyt ottaa uutta rytmiä taas blogiinkin nyt kun sain hoidettua ekan vuoden opinnot kasaan ja työtilannekin loman lähetessä pikkuhiljaa tässä rauhoittuu!

Kivaa sunnuntaita 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Varaslähtö kesäfiilistelyihin ja ehkä vähän coconut-juttuja

Kaupallinen yhteistyö: Faith in Nature 

Aivan näin alkuun haluan todeta, että tässä kesää jo vähän fiilistellessäni olen salaa palannut mielessäni trooppisiin rantamaisemiin. (Okei myönnän, että useampaankin otteeseen.) Siksi ei ehkä yllätä, että kaikki esimerkiksi kookokseen liittyvä on melko kovassa huudossa näin ikuisena rantsutyttönä. Myös kuvien banaanipuu ja gardeniapuskani saattavat hieman liittyä asiaan näissä kesäfiilistelyissäni. Koska tiedän, että myös teistä löytyy monia rantsuhifistelijöitä, olen erityisen innoissani silloin kun pääsen vinkkailemaan kosmetiikasta, joka menee juuri tähän teemaan! Ja viime aikoina olenkin ollut todella innoissani juuri yhdestä tämmöisestä sarjasta, nimittäin Faith in Naturen Coconut-tuotesarjasta. Näillä on kesäfiilistely nimittäin taattua!

Faith in Nature on jo vuonna 1974 perustettu luonnokosmetiikkabrändi ja alan pioneeri, jonka toiminnan ydin on ollut taata luonnollisia ja eettisesti kestäviä kosmetiikkatuotteita kaikkien saataville. Faith in Naturen kehittäjän Rivka Rosen alkuperäiset arvot, kuten ihmisten hyvinvointi ja kunnioitus luontoa kohtaan ovat vielä tänäkin päivänä brändin tärkeimpiä arvoja. Seikkoja, jotka arvotan myös itse todella korkealle. Lähdin testailemaan innoissani tätä kookossarjaa, mutta Faith in Naturen valikoimasta löytyy monia muitakin kiinnostavia tuotesarjoja, kuten Tea Tree, Lavender & Geranium, Aloe Vera, Jojoba ja Dragon Fruit, näin muutaman mainitakseni 🙂 Sarjan tuotteet ovat siis luonnonkosmetiikan hellävaraisia pesutuotteita, kuten shampoita, hoitoaineita, palasaippuoita, sekä vartalo- ja käsisaippuoita.

Itselläni on ollut käytössä Faith in Nature Coconut-sarja, eli seuraavat tuotteet:

 

Faith in Nature Coconut Shampoo

Faith in Nature Coconut Conditioner -hoitoaine hiuksille.

Faith in Nature Coconut Body Wash – vartalosaippua

Faith in Nature Coconut Hand Wash -käsisaippua

Faith in Nature Coconut Hand Made Soap -palasaippua

Faith in Nature Coconut Coconut & Shea Butter -palashampoo

Coconut-sarjan tuotteet sisältävät luomukookosöljyä, joka kosteuttaa ihoa ja hiuksia. Olenkin ehkä joskus maininnut, että joidenkin luonnonkosmetiikan hiustenhoitotuotteiden kanssa olen törmännyt siihen ongelmaan, että ne tekevät hiuksista helposti lättänän, eivätkä tunnu olevan tarpeeksi peseviä. Vaikken itse kuitenkaan etsi myöskään liian natisevan puhtaaksi peseviä tuotteita. Näiden jäljiltä on pesutulos todella hyvä, hoitoaine sopivan kosteuttava ja tulos pesun jälkeen ilmava, eikä ollenkaan lättä! Shampoo ja hoitoaine soveltuvat parhaiten normaalille ja kuivalle hiustyypille. Shampoon lisäksi on myös muissa pesutuotteissa hyvä vaahtoavuus ja tällä hetkellä käytänkin näitä kaikkia samaan aikaan käsisaippuaa myöten, joten kirjaimellisesti kookoskylpy meneillään kesää odotellessa! Trooppinen suihkusaippua on itselläni muutenkin vakkarijuttu kesäisin 🙂 Noh siis, näiden tuoksu on aivan ihana!

Kaikki sarjan tuotteet ovat biohajoavaa ja vegaanista luonnonkosmetiikkaa. Tuotteiden kasviuutteet ja luonnolliset öljyt pesevät vartalon ja hiukset hellävaraisesti. Mikä itselleni on tullut näissä varsin positiivisena yllätyksenä on varsin kohtuullinen hinta ja hyvä hinta-laatusuhde. Tuotteiden hinnat vaihtelevat noin 4-8e välillä, joten näitä luonnonkosmetiikan tuotteita voi hyvillä mielin testata pienelläkin budjetilla ja ajaa juurikin brändin arvoa siitä, että eettisesti kestävien tuotteiden tulisi olla myös hinnan suhteen helposti kaikkien saatavilla. Itse yllätyin varsin positiivisesti myös siitä, että tuotteiden muovipakkausten materiaalina on käytetty meristä kerättyä muovijätettä ja pakkaukset ovat uudelleenkierrätettäviä. Positiivista huomata kuinka pakkausmateriaalien alkuperään kiinnitetään yhä enemmän huomiota ja suositaan esimerkiksi juuri merten jätemuovia! Iso plussa siitä 🙂

Nuo palasaippuat ja shampoopala ovat muuten näppärä valinta kesää ajatellen esimerkiksi lomien matkoille tai mökille. Kummatkin ovat 100% luonnollisista ainesosista valmistettuja. Saippuoiden pakkaus on valmistettu kierrätyspahvista.

Löydät Faith in Naturen kaupoista mm. Sokoksilta, K-Citymarketeista ja verkosta Oletkaunis.fi

Oletteko te jo testanneet näitä? 🌸✨

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Sinkkukevään (iik!) agendalla…

Hello! Ensinnäkin, kiitos kaikista kommenteistanne edelliseen postaukseen. Huhtikuu on vierähtänyt edelleen kaikkia käytännön asioita hoitaessa, mutta kieltämättä on alkanut olla jo melkoisesti kevätfiilis, joka on tuonut intoa erinäisiin juttuihin. (Ja apua, uskalsin ensimmäistä kertaa kirjoittaa jopa otsikkoon ääneen sen, että olen SINKKU. Ekaa kertaa sitten 2012.) Kuten esimerkiksi niiden kevään sisustusprojektien suunnitteluun, haha. Joku edelliset vuosia kestäneet epämääräiset sisustusprojektini muistava saattaa pyöritellä päätään, mutta voin todeta, että olen tällä kertaa päättänyt pistää asian vähän vauhdikkaammin liikkeelle. Siis oikeasti. Tein itselleni budjetin sille, millä summalla sallin itselleni uusia hankintoja ja tein vähän listaa siitä mitä olen ajatellut kotiin hankkia. Kuten esimerkiksi niitä hemmetin seinähyllyjä, jotka ovat olleet samaisella vuosien rästilistalla. Ah, löysinpä jo sopivia hyllyjäkin! Ainiin ja ostin muutaman uuden tuolin. Esimerkiksi tämä sisustushommien suunnittelu on tuonut itselleni hyvää mieltä tässä kaiken muun härdellin keskellä. Ainiin ja tietenkin neulominen. Voisinkin siis jossain vaiheessa tehdä postausta kotihankinnoista ja myöhemmin myös niistä sisustusjutuista!

Sisustusjuttujen lisäksi olen harkinnut myös lattiaremonttia, mutta täytyy vielä tiedustella ja laskea sen kustannuksia. Todennäköisesti palaan tähän ikuisuusongelmaan nimeltään lattia vielä useampaan otteeseen 😀 Kaikesta huolimatta olen pyrkinyt kehittämään ja suunnittelemaan itselleni kevääksi kivoja juttuja, kuten päättänyt palkata itselleni ammattijärjestelijän helpottamaan kaappikaaostani, joka on oikeasti aina ollut heikkouteni. En vain osaa pitää niitä ojennuksessa pitkässä juoksussa ja tuumasin, että ehkä ammattilainen osaisi auttaa järjestämään ne sille mallille, että se edes jotenkuten jatkossa olisi helpompaa, haha. Myös ihan jotain minimaalista remppajuttua olen tuumaillut, mutta keskityn ensin näihin pieniin sisustusjuttuihin, joista olen oikeastaan ihan tosi innoissani! Tilasin myös alkuvuodesta erään uuden taulun tilaustyönä, jota odotan innolla saapuvaksi nyt huhti-toukokuussa.

Olin alunperin ilmoittautunut hieman liian kunnianhimoisin tavoittein kevään viimeisen periodin kursseille (eli about viidelle), joista taas suurin osa karsiutui pois siksi, että ne vaativat tarkkoja tai viikottaisia deadlineja tehtäville tai muuten vain tiukkaa läsnäoloa, joka nyt ei vain ikävä kyllä itselleni tässä hektisessä elämäntilanteessa ja päivätöiden ohella sovi. Suoritan nyt keväällä yhden kurssin, Kaupunkiluonnon monimuotoisuus, jonka bongasin Bio- ja ympäristötieteellisen puolelta. Niiin kiinnostava! Ja sopii aivan täydellisenä valinnaisena muuhun opintokokonaisuuteeni noiden maataloustietellisten ja mantsan kurssien ohelle, varsinkin kun juurikin ympäristö, viheralueet ja ekologia ovat opinnoissa lähellä sydäntä, sekä toki myös vähän kaupunkimaantieteellisestäkin näkökulmasta. Näillä näkymin saan tältä ensimmäiseltä opintovuodelta kasaan 50op, joka toki on paljon vähemmän kuin se aikaisemmin suunnittelemani 80op, mutta eihän siinä oikein auta kun elämä tulee vastaan 😀 Eipä tässä mihinkään kiire ole ja kuten ehkä ennenkin olen todennut, on agendani opiskella ensisijaisesti itseäni varten ja keskittyä niihin kursseihin / aiheisiin, jotka eniten kiinnostavat. Pari kesäkurssia vähän tässä kiinnostelee, katsotaan miten käy ja päädynkö ilmoittautumaan.

Mutta mitä nyt tulee koulujuttuihin, niin tässähän nyt kävi niin, että pistin uudestaan hakupaperit eteenpäin maantieteen kandiin. Ihan vain siksi, että edellisvuoden pääsykoesäätö on jäänyt pahasti kaivelemaan ja toisekseen siksi, että opinto-oikeus mantsan puolelle kiinnostaa edelleen kaikkein eniten. Helsingin Yliopistossa ei ole siirtohakua mantsaan ja koska haluan edelleen säilyttää opinto-oikeuden myös maat-metsiksessä, en halunnut hakea siirtoa muuhun yliopistoon. Vielä en ole aloittanut koko lukurumbaa, mutta onneksi on (kai) vielä jemmassa viime vuoden muistiinpanot ja muutenkin ihan hyvä pohja mm. noiden mantsan peruskurssien pohjalta. Lisäksi ovat myös muut opinnot antaneet hyvin perspektiiviä moniin aiheisiin, joita myös maantiede käsittää. Saa siis nähdä miten käy! Ainakin toivon, ettei pääsykoerumba tänä vuonna ole aivan yhtä kaaos, vaikkakin fakta on se, että mahdollisuuteni ei-ensikertalaisena ovat yhä ja edelleen hyvin minimaaliset päästä sisälle yhtään mihinkään 😀 Ehkä siis ihan realistista olla jo valmiiksi vähän pessimisti tässä asiassa.

 

Tämmöisiä randompäivityksiä sen edellisen vuodatuksen jälkeen. Mitäs teidän viikkoon? Odotatteko jo innolla sisustusjuttuja, vaikka niissä kestäisikin perinteisesti ikuisuus, haha?

 

Ps. Nykyään on vähintään ehkä syntistä hehkuttaa muotiostoksia, mutta nyt on aivan PAKKO! Ostan uudet kengät ehkä kerran vuodessa (yleensä lenkkareita tai tennareita, öhöm), mutta olin pidemmän aikaa tuskaillut sen suhteen, etten ole vuosiin löytänyt siistejä saappaita, joita voisin käyttää tämmöisillä välikausilla. Mulla on muutaman vuoden ollut talvikumpparit, joita käytän lähinnä koirien ulkoilutukseen, mutta oikeasti, vuoden paras ostos on ollut: Nuo Gannin polvimittaiset kumpparit! Näyttävät siis nahkasaappailta, mutta ovat kierrätettyä kumia. Aivan täydelliset ja TYYLIKKÄÄT!! Omani tilasin MyTheresalta 🙂

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Life update vol. 2021

Moi ennätyspitkän tauon jälkeen. Huh. Olin melkein jo unohtanut kuinka tänne WordPressiin kirjaudutaan tämmöisen reilun kuukauden tauon jälkeen, hah. Ensinnäkin, pahoitteluni siitä etten ole ilmoitellut tauosta tai itsestäni muutenkaan täällä. Tarkoitus on ollut about jokatoinen päivä avata tämä ja yrittää kirjoittaa jotain selityksen tynkää, mutta aina on tullut jotain tai fiilis on tuntunut väärältä. Kirjoittelinkin jo vuodenvaihteessa ja alkuvuodesta, että viimeiset kuukaudet ovat olleet melkoista myllerrystä, enkä kyllä liioittele yhtään. Asioiden avaaminen täällä on tuntunut vaikealta ja olen kokenut, etten ole ollut vielä niihin valmis, vaikka kyse olisikin ihan kivoistakin jutuista. Ihan tämän kaiken kaaoksen vuoksi on ollut pakkokin keskittyä niihin arjen oleellisiin juttuihin ja yrittää olla ottamatta stressiä mistään, mikä nyt ei ole juuri siinä hetkessä akuuttia, kuten esimerkiksi blogin kanssa olen kokenut. Tarkoitus olisi kuitenkin taas aktivoitua uudella innolla täällä kun hiljalleen saan kaiken muun kaaoksen tässä elämässäni hallintaan 😀

Mistäs sitten aloittaisin? Tai mihinköhän edes olen viimeksi helmikuussa jäänyt näissä löpinöissäni? Jokunen on ehkä Instagramin puolelta saattanut huomata, että jotain ehkä on meneillään ja kyllä vaan. En vain ole ennen tätä ollut valmis käsittelemään asiaa näin ”julkisesti”, vaikka ystäville ja muille kysyneille olenkin kaikesta ihan avoimesti kertonut. Olen siis eronnut jo viime vuoden lopulla. Tämä, sekä kaikki asiaan liittyvät henkiset seikat ja käytännön järjestelyt ovat vieneet aivan valtavasti aikaa ja ennen kaikkea energiaa. Loppuvuodesta aloittamani päivätyö on yksi asioista, joka on pitänyt minut järjissäni tämän kaiken keskellä. Ehkä siis avaan noita työjuttujakin jossain vaiheessa enemmän. Itse eroon ei liity minkäänlaista draamaa, eikä aikomus ole käsitellä sen taustoja täällä sen koommin. Välit ovat hyvät ja asumme edelleen saman katon alla, näillä näkymin vielä noin kuukauden. Onhan ero yli 8v suhteen jälkeen tietysti rankka juttu, varsinkin kun kuvioissa on vielä yhteinen lapsi.

Itselläni on ollut maailman raivostuttavin asuntolainaprosessi tässä kaiken ohella vireillään noin 2kk, joka vihdoin viime viikolla sai päätöksen. Haluni oli alunperin lunastaa nykyinen kotimme kokonaan itselleni, lähinnä siksi, ettei lapselle koituisi lisää muutoksia sen suhteen, että oma rakas koti lähtisi alta ja toisekseen siksi, että olen alusta alkaen viihtynyt tässä valtavan hyvin. Koko muinainen tarina ja megaluokan tuuri sen suhteen, että ylinpäänsä sain keploteltua tämän kodin meille ei vain antanut mielessäni mahdollisuutta sille, että lähtisin luopumaan kodistani, jossa on kaikki mitä kaipaan, varsinkin ottaen huomioon tämänhetkisen asuntotarjonnan. Myöskään pienempään asuntoon ahtautuminen lapsen kanssa ei varsinaisesti houkutellut, vaikka paluu kantakaupunkiin jossain vaiheessa mielessä kävikin.  Nyt voin kuitenkin vihdoin sanoa olevani sataprosenttisesti tämän ihanan pienen paritalopuoliskon omistaja! Positiivisia juttujakin siis mahtuu näihin viikkoihin. Kevään to-do-listalla on mitäpäs muutakaan kun: Kodin sisustusprojekteja!!! 😀 Toivottavasti ne ovat tällä kertaa vähän nopeammin valmiita kuin nuo mun edelliset kolmen vuoden ikuisuusprojektit. Myös pieniä taidehankintoja on tullut tehtyä viime viikkoina pieniltä kotimaisilta taitelijoilta, en malta odottaa, että pääsen jossain vaiheessa esittelemään niitä in action.

Näin. Monta isoa juttua tiiviissä paketissa. Enempää en oikein tähän hätään oikein osaa sanoa. Eiköhän tässä ollut ihan tarpeeksi infopläjäystä siitä, mitä kaikkea viime viikkoina ja kuukausina on ollut meneillään.

Mutta hei! Mitäs teille kuuluu? 🌞

 

Toivottavasti blogini ei tauosta huolimatta ole painunut aivan unohduksiin 😀

Ps. Ah, kerrankin postaus, jossa korona on mainittu vain asuntotarjonnan yhteydessä. Voin kertoa, että tämän kaiken ohella koko korona ja uudet rajoitukset ovat tuntuneet melko vähäpätöisiltä.

Pps. Pieni mainostus mukaan! Julkaisin eilen verkkokauppaan helpon balaclava-hupun ohjeen, josta olen itse ihan superinnoissani! Ohje löytyy täältä 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 22 kommenttia.