Tavallisen arjen elementtejä ja unelmieni aamuja

Kivaa keskiviikkoa! Halusin tänään kirjoitella kuulumisia, itse nimittäin koen sen jollain tapaa huomattavasti terapeuttisempana kuin johonkin tiettyyn aiheeseen keskittymisen. Tästä tulikin mieleen, että täytyy joku päivä kaivella esiin vanhoja päiväkirjojani ja katsoa, jos niistä saisi jotain kiinnostavia otteita tänne blogiin menneiltä vuosilta. Heh, päiväkirjathan olivat ”blogini” aikana ennen blogia. Nykyään hädin tuskin saan kirjoitettua kokonaista sivua käsin ainakaan niin, että tekstistä saisi kovin hyvin selvää, mikä on tietysti suuri harmi. Olisi ihana idea kokeilla jossain vaiheessa taas päiväkirjan kirjoittamista, vaikka onhan tämä kuulumisten raapustaminen tännekin yhtä mukavaa. Viime ja toissa vuonna kannoin mukanani aina pientä ”inspiraatio-muistikirjaa”, johon kirjasin aina ylös ideoita, luonnostelin maailmanympärysmatkan unelmareittejä ja pidin myös mukana meditoidessa, jolloin sai helposti kirjattua ylös mieleen tulevia ideoita tai ajatuksia. Pitäisikin kaivaa inspisvihko taas esiin! Toimii ehdottomasti hyvin haaveilun tukena ja konkretisoimaan tavoitteita, sivuille kirjattuihin juttuihin kun on helppo aina palata ja samalla palauttaa ne mieleen.

En ole vielä ehtinyt / muistanut toteuttaa sitä toivomaanne työpäiväni-postausta, mutta yritän saada sen tehtyä tässä syksyn aikana! Tällä hetkellä minulla on töissä kaksi asiakkuutta, joita hallinnoin vaikuttajamarkkinoinnin suhteen, sekä näiden lisäksi yksi erillinen ja hieman erilainen projekti, jossa olen mukana. Erilaisten juttujen ja projektien parissa työskentely on ehdottomasti työn rikkaus. Pidemmän päälle turhaudun itse työssä, joka pysyy samana päivästä toiseen, ilman että voisit itse juurikaan vaikuttaa sen sisältöön.

Monen muun asian suhteen olenkin sitten varsin rutinoitunut. Teen aamuisin ja iltaisin monet asiat aina täysin tismalleen samalla tavalla. Nousen ylös, puen, laitan veden kiehumaan kahvia varten (olen jo illalla annostellut kahvin valmiiksi pressopannuun), käyn veden kiehuessa pesemässä kasvot, kaadan kahvin, avaan läppärin ja istun alas juomaan kahvia. Tämmöinen on aamuni aina. Enkä kyllä suoraan sanoen näe tietyissä rutiineissa mitään pahaa, jollain tapaa ne tuovat myös semmoista turvaa ja pysyvyyttä arkeen, mutta ehkä juuri sen tasapainoksi pyrinkin työssä siihen luovempaan ja projektinomaiseen työhön, joka muuttuu kokoajan, eivätkä päivät ole koskaan täysin samanlaisia.

Aamuista täytyy mainita, että itselleni ne ovat juuri sitä omaa aikaa, jolloin rauhoitun ja valmistaudun tulevaan päivään. Ahdistun kiireisistä aamuista, enkä totisesti suoriutuisi siitä, että pitäisi herätä klo 7 ja olla jo 7.30 ulkona kotiovesta. Tarvitsen jo pelkästään tunnin siihen, että istun rauhassa kahvia juoden, kirjoittaen ja ihan vain ihmetellen. Ja olen tehnyt tätä samaa oikeastaan jo yli kymmenen vuotta 😀 Itselleni aamun tunnit klo 6-8 välillä ovat niitä, jolloin parhaiten saan uusia ideoita ja siksi panostan eniten blogiinkin juuri näinä vuorokauden tunteina. Ah, jos nyt haetaan täydellisyyttä, niin sitä olisivat ympäri vuoden omalla terassilla (ja niin, merinäköala, kiitos) vietetyt aamun tunnit auringonnousua ihaillen! Vielä toistaiseksi ei näissä olosuhteissa aivan sinne saakka päästä, vaikka kotiaamut noin muuten ovatkin jo nyt todella ihania. Täytyy vielä yllättyneenä todeta, että vaikka olenkin potenut pientä kriisiä näistä harmaista syyspäivistä ja sairastanut sitkeää räkätautia, niin mistään syysväsymyksestä en ole ainakaan vielä toistaiseksi kärsinyt (koputan puuta). Olen viime viikkoina ollut jopa ennätyksellisen pirteä, ehkäpä juuri siksi, että olen urheillut paljon ja nukkunut pitkiä yöunia.

Mitä tulee niihin aikaisemmin mainitsemiini matkasuunnitelmiin alkuvuodelle, olemme edelleen aivan pulassa, koska emme osaa päättää! Kalifornia ja Havaiji, vai Uusi-Seelanti? Lennot Uuteen-Seelantiin ovat huomattavasti kalliimmat (ja pidemmät), joka toki pienen lapsen kanssa reissatessa on tärkeä huomio. Mutta sitten taas kaipaisimme juurikin rauhalliselle matkalle luonnon helmaan ja pieniin kyliin, vaikka tietyllä tavalla pidän myös Los Angelesin kuhinasta ja Cali on aina varma kohde. Ja sitten taas, jos lähdemme sitten jossain vaiheessa sinne saarihyppelylle ja Uuteen-Seelantiin, olisiko nyt kiva käydä välissä jossain muualla? Hmm. Onpas taas vaikeita päätöksiä 😀 Raportoin täällä heti kun saadaan jotain tolkkua reissusuunnitelmiin!

 

Tämä postaus taisi olla hyvä esimerkki aamun ”haahuiluhetkestä”. Lähdin herättyäni kirjoittelemaan kuulumisia, mutta yhtäkkiä olenkin analysoimassa arjen pikkujuttuja ja haaveilemassa unelmieni aamuhetkistä 🙂

 

Kuvat Jutta

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Tarinoita matkakuvien takaa x 11

Annoin viime viikolla pitkästä aikaa haastattelun erästä gradua varten ja oikeastaan gradun teema matkakuvista ja niiden kautta esille tulevasta kulttuuriperimästä oli se, josta ehdottomasti innostuin. Vuosien varrella olen antanut useita graduhaastatteluita, pääasiassa vaikuttajana toimimisesta ja parin viime vuoden aikana olen oikeastaan joutunut kiittämään useille haastattelupyynnöille ei. Intouduin haastattelusta inspiroituneena pohtimaan tarkemmin myös itse omia matkakuviani, millä kriteerein julkaisen niitä, mikä kuvissa on itselleni tärkeää ja mitkä ovat fiilikset tai tarinat niiden takana. Selatessani omasta instafeedistäni taaksepäin esimerkiksi näitä maailmanympärysmatkan kuvia, meinasi ihan tulla tippa linssiin! Vitsit! Meidän reissu oli kyllä niin mieletön. Lisäksi kaikista kuvista paistaa onni ja iloisuus, joka harvemmin on läsnä täällä kotiympyröissä otetuissa kuvissa.

Kokosin vuoden ajalta muutamia omia suosikkejani matkakuvistani ja ajattelin kertoa hieman tarinoita kuvien takaa tai hetkistä kuvien ottohetkeltä. Muistan ne nimittäin näistä jokaisesta kuvasta todella tarkkaan!

 

Tässä odottelimme Hermosa Beachilla take-away-meksikolaista ruokaa yhdestä mun lempparipaikasta aikalailla vuosi sitten. Ravintola on melko lähellä rantaa ja kuvauspaikka tässä on siis aivan ravintolan edustalla. Satuimme paikalle juuri golden hourin ja auringonlaskun aikaan, joka oli aivan mieletön ja ryhdyimme Tommin kanssa molemmat kuvailemaan. Vaikkakaan kuva ei tässäkään tapauksessa kerro koko kauneutta 🙂

Tämä on myös yksi Hermosa Beachin auringonlaskuista. Lähdimme pojan kanssa yksi ilta pienelle kävelylle, jotta saisin pidettyä pienen herran vielä hetken hereillä jetlag-kiukun kourissa. Pieni intoili heti kun päästiin leikkimään rantahiekalle ja ihmettelemään auringonlaskua. Mikään ei voita hiekkaleikkejä!

Tämä taitaakin olla näistä kaikista matkakuvista vanhin ja napattu Islannista. Vaikka kuvassa onkin ihanan rauhallinen tunnelma, on tämä siis otettu Blue Lagoonin kupeesta jonottaessamme kärsimättöminä päästäksemme kylpylään sisään. Olimme varanneet ennakkoon liput ja kellonajan Blue Lagooniin, tarkoituksenamme olla paikalla hyvissä ajoin ennen auringonlaskua. Juuri kun pääsimme paikalle, ilmaantui joku ihme kaaos kun pukukoppien lukkosysteemit tai joku muu tekninen ongelma johti siihen, ettei ketään päästetty sisälle ja jonotimme siis varmasti yli tunnin yhdessä satojen muiden ihmisten kanssa sillävälin kun kaaosta selviteltiin. Noh, auringonlasku oli ja meni jonottaessamme, tämä kuva on siis muistoni Blue Lagoonin auringonlaskusta 😀

En yleensä IKINÄ lavasta kuvia, mutta myönnän näiden seppele-kuvien olevan jossain määrin lavastettuja 😀 Ensinnäkin siksi, että harvemmin meikkaan tropiikissa. Olin haaveillut Tahiti-seppeleestä jo VUOSIA ja tottakai halusin seppelekuvia muistoksi. Itseasiassa nämä ovat nousseet melkeinpä aivan ehdottomiksi suosikeiksini kaikista omista kuvistani. Ja oikeastaan oli tuo seppele yksi parhaista muistoista Ranskan Polynesiasta. Harmittaa vieläkin, ettei sitä voinut / saanut raahata kotiin.

Rantakuva Moorealta kuvastaa varmasti melko hyvin rauhallisia ja hitaita päiviämme Ranskan Polynesiassa. Täydellistä! Pieni nautti niin kovasti pulikoinnista tuossa rantahiekalla, tässä hotellimme oma ranta Tiahurassa, joka oli ehkä täydellinen. Hiekkeleikkejä, kalojen ihmettelyä ja lilluttelua, nämä aktiviteetit kuvasivat melko hyvin näitä Tiahuran päiviä.

Yksi kauneimmista auringonlaskuista ikinä oli ehdottomasti Tahitin Faaonessa majapaikkamme omalla mustahiekkarannalla. Tätä kuvatessani olin jotenkin niin fiiliksissä ja samalla epäuskoinen siitä, miten joku maisema voi olla näin kaunis? Mustahiekkarannoissa on jotain salaperäistä ja kiehtovaa. Ehdottomasti must-see Tahitilla!!!

Tässä samainen mustahiekkaranta, jossa Tommi opetti pienelle surffin alkeita. Eipä ole hullumpi ajatus opetella surffaamaan Tahitilla! Aivan liikutuin kuinka innoissaan pieni oli vesileikeistä ja ”surffiaalloista” 🙂

Tämä kuva on Australian Gold Coastilta ja vaikka paikka ei kohteena lukeudu suosikkeihimme (tai siis juuri Palm Beachin alue, jossa majoituimme), on mielessä kuitenkin todella kivoja muistoja kolmelta viikolta, jotka siellä vietimme. Ja jossain määrin muuttui mielipiteemme kohteesta viikkojen edetessä. Luulen edelleen, että GC-kriisi johtui juurikin kulttuurishokista, joka oli todella radikaali siirtyessämme Uuden-Seelannin pienistä kylistä takaisin suuren maailman menoon. Kuva on yksi suosikeistani siksi, että olin tässä niin tohkeissani tuosta topista, jonka sain valmiiksi ja joka pääsi myös käyttöön Australian viikkoina! Tämä myös ehkä kuvastaa tietyllä tapaa semmoista ”ideaali-minua”, jollaisena viettäisin mieluiten jokaisen päivän. Ilman meikkiä, flip flopit jalassa ja tukka meren tuivertamana luonnontilassa. Voisiko edes enempää toivoa?

Loput kuvat ovatkin kotimaan matkakuvia. Yksi kesän suosikkikuvistani on ehdottomasti tämä kuva minusta kotikaupungissani Jyväskylässä Jyväsjärven rannalla. Taustalla itseasiassa myös vanha kotitaloni yläasteen ja lukion ajoilta (rivitalot noiden korkeiden talojen välissä). Kreisiä ajatella, että tuolloin tuntui niin arkipäiväiseltä, että kotiovelta käveli oikeasti noin 30m järven rantaan ja kotoa oli järvinäköala ihan joka hetki. Tuntuu nyt niin utopostiselta ajatukselta, mutta valintakysymyksiä ehdottomasti sen suhteen, että missä sitä haluaa asustella 😀 Kuva on otettu kesällä ensimmäisenä JKL-päivänä kun lähdimme ystäväni kanssa kiertelemään autolla kaikkia meidän ”legendaarisia” JKL-paikkoja ja päädyttiin myös käppäilemään satamaan. Olin aivan intona!

Uusimmista matkakuvista suosikeiksini kiilaavat aivan ehdottomasti nämä kaksi kuvaa Luostolta, minun ja naperon syysreissulta! Molemmat kuvat on otettu samana päivänä. Olimme ensin päivällä retkeilemässä tuolla Ahvenlammella, jonka kiersimme ympäri kävellen. Poika tykkäsi hurjasti käppäillä pitkospuilla ja ihmetellä veteen kaatuneita puita ja vesikasveja. Olimme illansuussa käymässä hotellihuoneessamme kun äitini soitti autosta matkalla Pyhältä, että ulkona on kaunis auringonlasku ja lähdimme pojan kanssa salamana ulos bongailemaan auringonlaskua. Ja niin, jossette siis vielä tässä vaiheessa tienneet, niin yksi pakkomielteistäni on kuvailla juurikin auringonlaskuja – ja palmuja. Eikä ollut turha reissu! Luoston auringonlasku oli nimittäin aivan mielettömän kaunis.

 

Mikä kuva on teidän suosikki? 🌴

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Unelmieni matkakassa auki

Yksi viime viikkojeni kohokohdista on ollut oivallus saariunelmani suhteen! Olen niin kiitollinen kaikille teille ihanista viesteistänne aiheeseen liittyen ja toki myös kannustuksesta kirja-unelman kanssa. Monesti unelmat voivat tuntua jotenkin vaikeasti tavoiteltavilta ja uskonkin, ettei moni välttämättä edes uskalla haaveilla itselleen tärkeistä asioista juuri sen pelossa, että niiden toteuttaminen tuntuu epärealistiselta tai jopa täysin mahdottomalta. Välillä tuntuu, että olen todellinen haaveilun ja haahuilun mestari. Haaveilen milloin mistäkin, mutta eniten kuitenkin siitä vapaudesta, stressittömyydestä ja tietynlaisesta huolettomasta elämästä. Olen nuoresta asti haaveillut elämästä paratiisisaarella simpukoita keräillen, tähtitaivasta ihaillen, öistä rannalla trooppisen sateen ropinassa ja auringonlaskuista Tyynenmeren hiekkarannalla. Ehkä ankeinta haaveilussa on kuitenkin se, ettei asioiden eteen monesti tee mitään.

Tuntuu hullulta ajatella, että vaikka ensisijaisesti elämme tätä ainutkertaista elämäämme itseämme varten, ohjailee sitä kuitenkin todella vahvasti ajatukset siitä, mitä muut ajattelevat tai noin muuten vain heikko luottamus omiin unelmiin ja niiden tavoitteluun. Täytyy itsekin myöntää, että vuosien varrella on tullut ajoittain ehkä keskityttyä aivan vääriin asioihin, tehtyä valintoja lähinnä muita ajatellen tai toimittua niin, ettei tuottaisi muille pettymystä. Opiskella ja edetä uralla, koska vanhemmat ja yhteiskunta sitä odottavat, asioihin tyytymistä ja sitä rataa. Tai kuullut muilta ihmisiltä lannistavia kommentteja omiin unelmiin liittyen. Ja se ei ole reilua. Itse haluan ainakin kannustaa ja tukea muita upeiden juttujen toteuttamisessa, enkä lannistaa tai toimia toisten unelmien esteenä. En itse halua olla se tyyppi, joka harmittelee vuosikymmenten päästä, että miksei tullut mentyä kohti asioita, joista oikeasti haaveilee. Olen viime vuosina hieman harmitellut esimerkiksi sitä, miksen lähtenyt aikanaan vaihtoon tai kokeillut ulkomailla asumista nuorempana. Pyrin välttämään asioiden harmittelua jälkeenpäin, koska kaikki mennyt on johtanut juuri tähän hetkeen. Sen sijaan tuleva on asia, johon voi oikeasti vaikuttaa.

No mutta. Kuten instan storiesissa (lähes kyyneleet valuen) tuolloin päivittelinkin, on se nyt päätetty. Minähän lähden sinne saariseikkailulle. En nyt varmasti vielä ensi vuoden aikana, mutta toivon mukaan sen jälkeen. Säästäminen alkaa nimittäin nyt. Itselleni suurin motiivi säästämiselle on jokin tietty konkreettinen tavoite, kuten nyt esimerkiksi tämä island getaway, joka nyt vielä toistaiseksi on varsin kaukainen haave, mutta kuitenkin. Ja btw, ilmoitin tästä jo töissäkin ja sanoin Tommille, että minähän lähden sitten sinne saarille, yksin tai yhdessä. Yksi asia on kuitenkin varmaa: Josset tee haaveidesi eteen yhtään mitään, eivät ne ainakaan toteudu. Ellei nyt tapahtu ihmeitä, kuten osu eteen lottovoittoa (silloin kerran vuodessa kun lottoat).

Asia, joka rehellisesti sanoen eniten ahdistaa on se, että pitäisi tyytyä johonkin vain siksi, että ”No, elämäni nyt vain on tämmöistä”. Miksi tyytyisit johonkin, johon et ole aivan täysin tyytyväinen jos voisit valita toisin? Tottakai täytyy olla jossain määrin realisti, mutta silti. Todella monet asiat ovat loppupeleissä mahdollisia, jos niiden eteen näkee edes jollain tapaa vaivaa. Harva meistä kuitenkaan tavoittelee kuuta taivaalta tai uraa USA:n presidenttinä, vaan aivan tavallisia tai kuitenkin realistisesti saavutettavissa olevia asioita. Ja sitten taas on olemassa ihmistyyppejä, joille pienetkin asiat välillä tuntuvat suurinpiirtein mahdottomuuksilta tai maailmanluokan uurastuksilta. Monesti takana on se, ettei asioille edes yritetä tehdä mitään, koska ollaan jo lähtökohtaisesti annettu periksi ihan näin suoraan sanottuna.

Ettei tämä postaus nyt menisi aivan tämmöiseksi unelmahötöksi, niin jotain konreettisia asioita olen jo miettinyt saari-asian suhteen. Viikonloppuna laitoin nimittäin alustavasti suunnittelun käyntiin (KYLLÄ!!!). Omalla kohdallani matkahaaveilu alkaa yleensä ensin inspiroitumisella. Selaan kuvia, sijainteja, kivoja majoituksia, tutkailen alustavasti esimerkiksi hintatasoa ja lentoa. Tämä voi tapahtua siis jo useita vuosia ennen mihinkään lähtöä. Rakastan matkakohteiden suhteen inspiroitumista ja haaveilua, vaikken johonkin kohteeseen välttämättä edes koskaan lähtisi! Seuraavaksi kartoitan konkreettisesti kohteita (kuten maailmanympärysmatkalla niitä lopullisia etappeja) ja budjettia.

Etsin viikonlopun aikana netistä tietoa Tyynenmeren saarihyppelystä, vinkkejä siihen, saarisuosituksia ja muuta. Ja ah! Minulla alkaa pikkuhiljaa olla viiden saaren haavelista koossa! Tällä hetkellä suunnitteilla siis Tyynenmeren seikkailu, ei mikään yksittäinen island getaway yhdelle tietylle saarelle. Kuten olen ehkä muutamaan otteeseen maininnut, on tämä ollut aina matkahaaveistani se kaikkein suurin. Kuten moni muu, en ole koskaan esimerkiksi haaveillut lähteväni Aasiaan reppureissaamaan. Ja niin, olenhan maininnut myös siitä, että  jostain määrittämättömästä syystä olen aina tuntenut vetoa juuri Tyynenmeren saariin, varsinkin Eteläiselle Tyynellemerelle ja Polynesiaan. Olenkin vitsaillut, että olen varmasti jossain edellisessä elämässäni ollut sieltä kotoisin. Polynesialainen kulttuuri on aina kiinnostanut valtavasti ja varmasti juuri sen vuoksi myös tykästyin niin kovin Uuteen-Seelantiin, koska kulttuuri on myös siellä todella vahvasti läsnä. Ja paljastus, jota en ole varmaan ikinä sanonut ääneen: Joskus nuorempana haaveilin, että lähtisin Ranskan Polynesiaan, löytäisin ehkä sieltä puolison ja jäisin sinne asumaan 😀 Ymmärrätte ehkä, että tämä suhteeni tähän saariaiheeseen on aivan omassa skaalassaan, haha.

Kirjoittelin perjantaina meidän matkasuunnitelmista alkuvuodelle, emmekä ole edelleenkään päässeet asiassa sen pidemmälle. Vaikkakin olemme nyt tuumailleet, että onko järkeä lähteä kolmeksi viikoksi Uuteen-Seelantiin ja Cookinsaarille / Samoalle vai säästämmekö sen sitten suosiolla myöhemmäksi  saarihyppelyn yhteyteen, jolloin voisi ajan kanssa reissata Uutta-Seelantiakin perusteellisemmin. Tavoitteemmehan oli, että seuraavalla kerralla kun menemme Uuteen-Seelantiin, haluamme ehdottomasti reissata myös Eteläsaarella ja tuon kolmen viikon puitteissa on tämä kaikki suunniteltu yksinkertaisesti mahdotonta ja vaatii jo itsessään vähintään kuukauden. Nimimerkillä vietimme 2,5 viikkoa Pohjoissaarella ja silti tuntui, ettemme ehtineet nähdä melkein mitään.

Säästäminen alkaa jokatapauksessa nyt! Mitään konkreettista säästötavoitetta en ole vielä miettinyt ja toki jonkin verran on jo ennestään säästöjä kasassa, mutta suunnilleen ainakin semmoinen 10 000 – 15 000€ olisi tavoitteena saada tähän juttuun kerättyä ensi vuoden aikana. Mitään tarkkaa ajankohtaa ei tälle vielä ole laitettu, mutta 1-2 vuoden sisällä on tavoitteeni. Ajallisesti olisi unelmani käyttää saarihyppelyyn 2,5-3kk ja sitten kenties parisen kuukautta esimerkiksi Uuden-Seelannin koluamiseen. Eli ahkeraa säästämistä ehdottomasti luvassa!

 

Onko teillä suunnitteilla matka- tai muita haaveita, joihin parhaillaan säästätte? ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Aamun mietteitä ja matkahaaveita

Arghh! Ai mitä kuuluu tänne? Ihan kamala räkätauti!! Olin pari päivää kotona parantelemassa tätä järkkyä flunssaa, joka toivon mukaan pian hellittää ja sain vihdoin eilen äänenikin ainakin osittain takaisin. Harmittaa, että todella hyvin edennyt treeniputkikin katkesi tähän sairasteluun. Jos jotain positiivista täytyy keksiä, niin rakastan yli kaiken pyjama-toimistopäiviä! Olen päiväsaikaan tehnyt työhommia, toissailtana katsoimme vihdoin Love Islandin finaalin (mun suosikkipari voitti!!) ja aloin hetken mielijohteesta neuloa pojalle villapöksyjä koluttuani hieman lankavarastojani kotona. Ainiin ja leivoin myös keto-mustikkamuffineja, joiden ohjeen olen jakanut täällä. Mies ei aikaisemmin ole innostunut keto-leivoksistani edes sen vertaa, että olisi halunnut niitä maistaa, mutta yllättyi kuinka hyviä nuo muffinit olivat. Kyllä, hyvää voi leipoa myös ilman sokeria ja vehnää!

Mulla on taas vaihteeksi ollut pieniä hankaluuksia saada pieni herra ylös aamuisin. Ja eipä tosin mikään ihme, nythän nämä pimeät ja kylmät aamut vasta alkavat tehdä tuloaan. Enpä ole aina itsekään ollut aivan niin pirteä kuudelta herätessäni. Nukun syksyisin ja talvisin todella sikeästi pimeässä ja viileässä, mutta toki myös se sängystä ylös pääseminen on ajoittain pieni haaste. Vanhojen reissukuvien selailu ja yleisesti tulevien matkasuunnitelmien miettiminen ovat oma inspiraation lähteeni sateisiin syyspäiviin.

Tuumaillaan juuri perheen yhteistä reissua ensi vuoden alkupuolelle. Tuolloin meillä tulee itseasiassa vuosi täyteen edellisestä koko perheen voimin vietetystä lomasta, joten jo aikakin viettää kunnolla yhdessä perheenä muutenkin kuin vain iltaisin ja viikonloppuisin. Kohteet ovat vielä hieman auki, olemme pohtineet alustavasti (yllättäen) Kaliforniaa, johon voisi yhdistää Havaijin tai sitten Uutta-Seelantia, johon haluaisin yhdistää viikon reissun Cookinsaarille tai Samoalle, jotka molemmat ovat pitkäaikaisia saarihaaveitani. Täytyy lähiviikkoina kunnolla tutkailla näiden saarivaihtoehtojen eroja. Vaikka Samoa on ollut jo vuodet yksi matkahaave-kohteistani, jostain kumman syystä olen nyt ehkä jopa intoillut enemmän Cookinsaarista. Saa nähdä mihin nyt sitten loppupeleissä reissua varataan ja muuttuuko kohde vielä näistä vaihtoehdoista johonkin.

Tilasin juuri uusia villasukka-lankoja ja yksi suunnitelmani syksylle on neuloa aivan pirusti villasukkia meidän perheelle, haha. (Ja niin, koska villasukkia ei vain yksinkertaisesti voi koskaan olla liikaa..) Täytyy ensi viikolla käydä katsomassa jos kirjastosta löytyisi joku kiva villasukkien ohjekirja, haluaisin nyt pikkuhiljaa kokeilla niissäkin vähän haastavampia malleja. Jos teillä on linkittää jotain kivaa ohjetta vähän erikoisempiin villasukkiin, niin saa ihmeessä laittaa tulemaan!

Lähden nyt tämän yskäni kanssa päiväksi messuilemaan. Tulkaa moikkaamaan jos törmäillään! 🙂

 

Näillä ajatuksilla ja hieman kevyemmällä postauksella perjantaihin.

 

Ihanaa viikonloppua ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

DIY: Helppo ja nopea chunky-villapaita (yksinkertainen ohje)

Sisältää affiliate-linkkejä

Toivoitte ohjetta tähän viime viikolla valmistuneeseen villapaitaan, jonka neuloin itseasiassa aivan ennätysvauhtia yhden viikonlopun ja parin illan aikana. Yksi syy saattoi myös olla se, että olin melko innoissani villapaidasta ja sen valmistumisesta, heh. Olin jo pitkään miettinyt neulovani villapaidan 12mm puikoilla, tavoitteenani oli siis rento ja simppeli oversized-villapaita suurta chunky-neulosta. Ohjeena tämä on aivan valtavan helppo ja jos minä suoriuduin tästä, suoriudut myös sinä 🙂 Mikäli villapaidan neulominen on aikaisemmin tuntunut liian työläältä projektilta, kokeile tätä! Jättipuikoilla neulominen on nimittäin todella ripeää ja mielekästä hommaa.

Mitä tarvitset? 12mm pyöröpuikot, itselläni nämä Novitan (60cm) pyöröpuikot. Lisäksi käytin 12mm suoria puikkoja hihojen neulomiseen tasona, mutta sama homma onnistuu hyvin myös pyöröpuikoilla. Lankana käytin Dale Garnin Pure Eco Wool – ekovillalankaa kahdessa sävyssä (Lakserosa & Dus gammelrosa), näitä meni muistaakseni kumpaakin noin 3 kerää (olen edelleen maailman huonoin pysymään perillä lankamenekistä). Villapaita neulotaan tuplalangalla, eli käytin koko työssä villalangan kanssa Dale Garn Line Langmo Påfugl-mohairlankaa (sävyt Roosa ja Koralli), niin että sävyt ja langat vaihtelivat liukuväri-tyylisesti raitoina. Mohair-langan menekki oli aavistuksen villalankaa enemmän.

Vaihdoin villalankaa aina suunnilleen kerän loppuessa toiseen sävyyn ja mohair-lankaa vähän fiiliksen mukaan. Kuvista ei tule kovin selkeästi esille pohjalangan sävyeroja, mutta luonnossa näkyy tuo villalangan vaihtumisen ”liukuvärjäys” kivasti. Ja jos haluaa pitää paidan mahdollisimman yksinkertaisena, voi käyttää vain yhtä lankaa pohjalla yhdessä mohair-langan kanssa, joka tuo paitaan kivasti pörröisyyttä.

Koko: Oma neuleeni on noin kokoa S/M.

Ohje: Luo puikoille 100 silmukkaa. Aloita neulominen suljettuna neuleena ja neulo 2 oikein 2 nurin-joustinneuletta resoriksi noin 3cm. Tämän jälkeen neulotaan sileää neuletta (ainaoikeaa) aina kainaloon saakka, eli 33cm. Työn kokonaispituus on nyt noin 36cm.

Kainalon kohdalla jaetaan villapaita etu- ja takaosaan. Poimi isolla neulalla puolet silmukoista (50s) langalle odottamaan. Neulo kukin puoli vuorollaan sileää neuletta tasona, jokatoinen kerros oikeaa, jokatoinen nurjaa.

Etupuoli: Neulo etupuolta 17cm ja päättele keskimmäiset 20s pääntieksi. Neulo hartioita vielä 4cm puoli kerrallaan ja päättele.

Takapuoli: Neulo takapuolta noin 19cm ja päättele keskimmäiset 20s pääntieksi. Neulo hartioita vielä 2cm ja päättele.

Villapaidan ”ydin” on nyt valmis!

 

Hihat: Luo 26s. Neulo tasona, ensin 2 oikein 2 nurin-joustinneuletta noin 4cm. Tämän jälkeen neulo yksi kerros normaalisti sileää. Seuraavilla 8:lla (oikealla) kerroksella lisätään hihaan silmukoita aina 2 / rivi aina yksi silmukka rivin alussa ja lopussa, eli nurjalla kerroksella ei tehdä lisäyksiä. Lisäysten jälkeen neulotaan sileää, kunnes hihan pituus on 31cm. Nyt lisätään jälleen 3:lla (oikealla) kerroksella 2s/ kerros, eli yhteensä 6 silmukkaa lisää samaan tyyliin kerroksen alussa ja lopussa. Jatka sileää neuletta, kunnes hihan pituus on 43cm ja päättele löyhästi. HUOM! Omassa neuleessa on tarkoituksella hieman vajaamittaiset hihat, kannattaa hieman mallailla hihoja tekovaiheessa 🙂

Parsi osat kasaan isolla neulalla (itselläni nämä) käyttäen samaa kahden langan yhdistelmää kuin itse työssä. Kun kaikki osat on yhdistetty, viimeistellään villapaita kaulus-resorilla.

Kaulus: Poimi 12mm pyöröpuikoilla silmukoita kaula-aukosta. Pyri poimimaan ennemmin enemmän kuin liian vähän, jotta pääntiestä ei tule liian pientä. Neulo poimittuja silmukoita 2 oikein 2 nurin-resoriksi noin 3-4cm ja päättele löyhästi.

Päättele langat ja villapaita on nyt valmis! 💕✨

 

Suunnitteilla olisi jossain vaiheessa tehdä tästä myös cropped-versio hieman pienemmällä silmukkamäärällä. Olen nimittäin jo pari vuotta harkinnut neulovani jonkun todella simppelin mustan luottoneuleen, mutta nämä värikkäät ovat aina vieneet voiton 😉 Ja heh, talven suunnitelma on vihdoinkin pyrkiä opettelemaan myös tästä hieman haastavamman villapaidan ohje!

 

Mitäs tuumaatte? ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.