Julkaistu

Mitä mulle kuuluu nyt?

Hello! Jonkinlaiset selittelyt ja pahoittelut postaustauoista alkavat olla täällä jo jonkinlainen tapa. En ole viime viikkoina oikein (tai oikeastaan kuukausina) kokenut luontevaksi tuoda tänne henkilökohtaisia asioita ennenkö olen ensin jotenkin sisäistänyt ja käsitellyt asiat itse. Huhtikuuhun mahtui esimerkiksi erilleen muutto, joka on ymmärrettävästi vaatinut pientä sulattelua, vaikka itse erosta jo alkaakin olla aikaa. Kevät on ollut palkkatöissä melko hektistä, jonka vuoksi olen pyrkinyt olla ottamatta stressiä somesta tai mistään ns. ”ylimääräisestä”, johon voi helposti palata paremmalla ajalla. Ajattelin, että voisin jossain välissä kirjoitella erikseen fiiliksiä tästä uudesta tilanteesta, eli puolet arjesta yksin asuvana, mutta tällä hetkellä on fiilis hyvä, vaikka onhan tämä koko homma kokonaisuudessaan ollut alkuvuodesta rankka. Ja myönnettäköön, että luonnostelin tämän ekan kappaleen jo about kuukausi sitten ja oikeastaan nyt koin, että olen valmis avaamaan aihetta vähän täälläkin.

Olen viime aikoina miettinyt paljon kevättä 2020 ja tajunnut mm. sen, kuinka hukassa tunnuin olevan koko viime vuoden. Asiaan vaikutti tietysti korona ja sen myötä mönkään menneet suunnitelmat, tietynlainen kriisi siitä, mihin suuntaan haluan ohjata elämäni ja jotenkin myös yleinen melankolia. Taisinkin vuosi takaperin kesällä kirjoitella e-pillereiden lopetuksesta ja siitä, kuinka puoli vuotta syömäni uudet e-pillerit taisivat olla osasyynä tuolle alkuvuoden ja koko kevään melankolialle, mutta tuskin kuitenkaan aivan täysin. Nyt kun ajattelen taaksepäin viime vuotta, tulee tunteina mieleen lähinnä epätoivo, suru ja juurikin se melankolia.

Muistan kaiken pääsykoelukurumbakoomen ohella keväällä 2020 sen kun kävin päivittäin metsälenkeillä, kuuntelin jotain Cunninlynguistsin biisiä ja saatoin vain pillahtaa itkuun kesken lenkin. Siinäpä sitten itkeskelin hetken keskellä metsäpolkua, kunnes sain taas koottua itseni ja palasin kotiin kuin mitään ei olisikaan. Olen ehkä itse tyyppinä se, joka huomaa tavallaan nuo tietyt merkit vasta pitkällä viiveellä ja nyt vuosi taaksepäin ajateltuna täytyy sanoa, ettei viime kevät tai edes viime vuosi ollut kovinkaan helppo. No, eipä tämä alkuvuosikaan ole sitä ollut.

Mutta mitä nyt ehkä tässä yritin aasinsiltana johdatella on se, kuinka fiilis juuri NYT peilaten vuodentakaiseen on aivan päinvastainen. Jos vuosi sitten löysin arjesta useimmiten vain niitä negatiivisia asioita, on tilanne tällä hetkellä täysin päinvastainen. Olen iloinen tulevasta kesästä, uusista projekteista ja oikeastaan elämästä juuri tämmöisenä kuin se on juuri nyt ja tässä hetkessä. Enpä olisi voinut vielä puoli vuotta takaperin uskoa kirjoittavani tai edes ajattelevani näin.

Kävin jo alkuvuodesta juttelemassa työterveyspsykologille tästä elämäntilanteen muutoksesta. Olen yleensä melko realisti asioiden suhteen ja itselleni on ehkä tyypillistä käsitellä asiat itsekseni oman pääni sisällä, vaikkei se nyt kuitenkaan loppupeleissä aina ole se parhain vaihtoehto. Hänen arvionsa oli, että olin jo tuolloin saanut käsiteltyä asiat melko hyvälle mallille ja niin, luonteelleni on ehkä omaista se, että käyn asiat sisäisesti läpi hetken ajan melko intensiivisesti, jolloin myös jotenkin kykenen selättämään en melko nopeasti sen sijaan, että jäisin vatvomaan elämän sattumuksia vuosikausiksi. Kärsin kuitenkin koko alkuvuoden vahvoista fyysisistä oireista, nukuin useamman kuukauden todella huonosti ja unettomuus pääsi jo ikävästi kroonistumaan. Lisäksi menetin ruokahalunikin tyystin joksikin aikaa.

Tottakai tilanne edelleen harmittaa (varsinkin lapsen puolesta), mutta ehkä itselleni tyypillinen ”deal with it and move on”-tyyli on joskus ihan hyväkin asia, koska milloinka tässä elämässä tulisi tilanne, ettei kohdalla olisi ainuttakaan päänvaivaa tai murhetta aiheuttavaa asiaa. Voisi olla melko raskasta selättää niiden lisäksi myös muita käsittelemättömiä seikkoja. Ja asiasta kukkaruukkuun. Olen ollut aina ehkä maailman huonoin deittailemaan ketään, mutta kävin muistaakseni helmikuussa ekaa kertaa treffeillä ja sen jälkeen olen nähnyt muutamaa tyyppiä. Ehkä yleisesti uusiin ihmisiin tutustuminenkin on auttanut orientoutumaan tulevaan. Yleisestihän olen aika kotihiiri, mutta yhtäkkiä olen havahtunut siihen, että olen alkanut yhä enemmän käydä kaikkialla! Näkemässä ihmisiä ja ystäviä. Ja se vasta onkin ollut pitkästä aikaa kivaa. Varsinkin tämän ultimaalisen koronakotoilun jälkeen. Vaikkain somen perustella vaikuttaa varmasti edelleen siltä, että olen lähinnä kotona 24/7. Ah, somekanavien pieni vähentäminen on ollut tässä kesän kynnyksellä myös ihan paikallaan 🙂

Itselleni yksi tässä tilanteessa paljon auttaneista asioissa oli alkuvuodesta yllättävää kyllä työ! Palasin viime vuoden lopulla palkkatöihin, joissa olen viihtynyt todella hyvin, vaikka paluu työsuhteeseen kieltämättä ensin hieman jännittikin reilun parin vuoden yrittäjähaahuilun jälkeen. En ole kuitenkaan katunut hetkeäkään ja koska työni on todella itseohjautuvaa, jossa hoidan omalle vastuulleni kuuluvat hommat aikalailla itsenäisesti ja useimmiten oman kalenterini mukaan, ei muutos yrittäjyyteen ole itseasiassa ollut kovinkaan suuri. Se, että sai vuodenvaihteessa eron jälkimainingeissa tietynlaisen rytmin arkeen, muuta mietittävää ja myös niitä sosiaalisia kontakteja päiviin, auttoi itseäni paljon pääsemään tuon pahimman yli ja antoi ennemminkin energiaa kuin olisi vienyt sitä.

Olisihan tässä varmasti kilometrikaupalla kerrottavaa, mutta ehkä pidän homman nyt simppelinä ja jätän tähän yhteen aiheeseen 😀 Myönnän, etten enää edes muista mitä viimeksi tänne kirjoitin, enkä edes jaksanut käydä lukemassa. HAHA.

Ja kyllä, yritän parhaani mukaan nyt ottaa uutta rytmiä taas blogiinkin nyt kun sain hoidettua ekan vuoden opinnot kasaan ja työtilannekin loman lähetessä pikkuhiljaa tässä rauhoittuu!

Kivaa sunnuntaita 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Varaslähtö kesäfiilistelyihin ja ehkä vähän coconut-juttuja

Kaupallinen yhteistyö: Faith in Nature 

Aivan näin alkuun haluan todeta, että tässä kesää jo vähän fiilistellessäni olen salaa palannut mielessäni trooppisiin rantamaisemiin. (Okei myönnän, että useampaankin otteeseen.) Siksi ei ehkä yllätä, että kaikki esimerkiksi kookokseen liittyvä on melko kovassa huudossa näin ikuisena rantsutyttönä. Myös kuvien banaanipuu ja gardeniapuskani saattavat hieman liittyä asiaan näissä kesäfiilistelyissäni. Koska tiedän, että myös teistä löytyy monia rantsuhifistelijöitä, olen erityisen innoissani silloin kun pääsen vinkkailemaan kosmetiikasta, joka menee juuri tähän teemaan! Ja viime aikoina olenkin ollut todella innoissani juuri yhdestä tämmöisestä sarjasta, nimittäin Faith in Naturen Coconut-tuotesarjasta. Näillä on kesäfiilistely nimittäin taattua!

Faith in Nature on jo vuonna 1974 perustettu luonnokosmetiikkabrändi ja alan pioneeri, jonka toiminnan ydin on ollut taata luonnollisia ja eettisesti kestäviä kosmetiikkatuotteita kaikkien saataville. Faith in Naturen kehittäjän Rivka Rosen alkuperäiset arvot, kuten ihmisten hyvinvointi ja kunnioitus luontoa kohtaan ovat vielä tänäkin päivänä brändin tärkeimpiä arvoja. Seikkoja, jotka arvotan myös itse todella korkealle. Lähdin testailemaan innoissani tätä kookossarjaa, mutta Faith in Naturen valikoimasta löytyy monia muitakin kiinnostavia tuotesarjoja, kuten Tea Tree, Lavender & Geranium, Aloe Vera, Jojoba ja Dragon Fruit, näin muutaman mainitakseni 🙂 Sarjan tuotteet ovat siis luonnonkosmetiikan hellävaraisia pesutuotteita, kuten shampoita, hoitoaineita, palasaippuoita, sekä vartalo- ja käsisaippuoita.

Itselläni on ollut käytössä Faith in Nature Coconut-sarja, eli seuraavat tuotteet:

 

Faith in Nature Coconut Shampoo

Faith in Nature Coconut Conditioner -hoitoaine hiuksille.

Faith in Nature Coconut Body Wash – vartalosaippua

Faith in Nature Coconut Hand Wash -käsisaippua

Faith in Nature Coconut Hand Made Soap -palasaippua

Faith in Nature Coconut Coconut & Shea Butter -palashampoo

Coconut-sarjan tuotteet sisältävät luomukookosöljyä, joka kosteuttaa ihoa ja hiuksia. Olenkin ehkä joskus maininnut, että joidenkin luonnonkosmetiikan hiustenhoitotuotteiden kanssa olen törmännyt siihen ongelmaan, että ne tekevät hiuksista helposti lättänän, eivätkä tunnu olevan tarpeeksi peseviä. Vaikken itse kuitenkaan etsi myöskään liian natisevan puhtaaksi peseviä tuotteita. Näiden jäljiltä on pesutulos todella hyvä, hoitoaine sopivan kosteuttava ja tulos pesun jälkeen ilmava, eikä ollenkaan lättä! Shampoo ja hoitoaine soveltuvat parhaiten normaalille ja kuivalle hiustyypille. Shampoon lisäksi on myös muissa pesutuotteissa hyvä vaahtoavuus ja tällä hetkellä käytänkin näitä kaikkia samaan aikaan käsisaippuaa myöten, joten kirjaimellisesti kookoskylpy meneillään kesää odotellessa! Trooppinen suihkusaippua on itselläni muutenkin vakkarijuttu kesäisin 🙂 Noh siis, näiden tuoksu on aivan ihana!

Kaikki sarjan tuotteet ovat biohajoavaa ja vegaanista luonnonkosmetiikkaa. Tuotteiden kasviuutteet ja luonnolliset öljyt pesevät vartalon ja hiukset hellävaraisesti. Mikä itselleni on tullut näissä varsin positiivisena yllätyksenä on varsin kohtuullinen hinta ja hyvä hinta-laatusuhde. Tuotteiden hinnat vaihtelevat noin 4-8e välillä, joten näitä luonnonkosmetiikan tuotteita voi hyvillä mielin testata pienelläkin budjetilla ja ajaa juurikin brändin arvoa siitä, että eettisesti kestävien tuotteiden tulisi olla myös hinnan suhteen helposti kaikkien saatavilla. Itse yllätyin varsin positiivisesti myös siitä, että tuotteiden muovipakkausten materiaalina on käytetty meristä kerättyä muovijätettä ja pakkaukset ovat uudelleenkierrätettäviä. Positiivista huomata kuinka pakkausmateriaalien alkuperään kiinnitetään yhä enemmän huomiota ja suositaan esimerkiksi juuri merten jätemuovia! Iso plussa siitä 🙂

Nuo palasaippuat ja shampoopala ovat muuten näppärä valinta kesää ajatellen esimerkiksi lomien matkoille tai mökille. Kummatkin ovat 100% luonnollisista ainesosista valmistettuja. Saippuoiden pakkaus on valmistettu kierrätyspahvista.

Löydät Faith in Naturen kaupoista mm. Sokoksilta, K-Citymarketeista ja verkosta Oletkaunis.fi

Oletteko te jo testanneet näitä? 🌸✨

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Sinkkukevään (iik!) agendalla…

Hello! Ensinnäkin, kiitos kaikista kommenteistanne edelliseen postaukseen. Huhtikuu on vierähtänyt edelleen kaikkia käytännön asioita hoitaessa, mutta kieltämättä on alkanut olla jo melkoisesti kevätfiilis, joka on tuonut intoa erinäisiin juttuihin. (Ja apua, uskalsin ensimmäistä kertaa kirjoittaa jopa otsikkoon ääneen sen, että olen SINKKU. Ekaa kertaa sitten 2012.) Kuten esimerkiksi niiden kevään sisustusprojektien suunnitteluun, haha. Joku edelliset vuosia kestäneet epämääräiset sisustusprojektini muistava saattaa pyöritellä päätään, mutta voin todeta, että olen tällä kertaa päättänyt pistää asian vähän vauhdikkaammin liikkeelle. Siis oikeasti. Tein itselleni budjetin sille, millä summalla sallin itselleni uusia hankintoja ja tein vähän listaa siitä mitä olen ajatellut kotiin hankkia. Kuten esimerkiksi niitä hemmetin seinähyllyjä, jotka ovat olleet samaisella vuosien rästilistalla. Ah, löysinpä jo sopivia hyllyjäkin! Ainiin ja ostin muutaman uuden tuolin. Esimerkiksi tämä sisustushommien suunnittelu on tuonut itselleni hyvää mieltä tässä kaiken muun härdellin keskellä. Ainiin ja tietenkin neulominen. Voisinkin siis jossain vaiheessa tehdä postausta kotihankinnoista ja myöhemmin myös niistä sisustusjutuista!

Sisustusjuttujen lisäksi olen harkinnut myös lattiaremonttia, mutta täytyy vielä tiedustella ja laskea sen kustannuksia. Todennäköisesti palaan tähän ikuisuusongelmaan nimeltään lattia vielä useampaan otteeseen 😀 Kaikesta huolimatta olen pyrkinyt kehittämään ja suunnittelemaan itselleni kevääksi kivoja juttuja, kuten päättänyt palkata itselleni ammattijärjestelijän helpottamaan kaappikaaostani, joka on oikeasti aina ollut heikkouteni. En vain osaa pitää niitä ojennuksessa pitkässä juoksussa ja tuumasin, että ehkä ammattilainen osaisi auttaa järjestämään ne sille mallille, että se edes jotenkuten jatkossa olisi helpompaa, haha. Myös ihan jotain minimaalista remppajuttua olen tuumaillut, mutta keskityn ensin näihin pieniin sisustusjuttuihin, joista olen oikeastaan ihan tosi innoissani! Tilasin myös alkuvuodesta erään uuden taulun tilaustyönä, jota odotan innolla saapuvaksi nyt huhti-toukokuussa.

Olin alunperin ilmoittautunut hieman liian kunnianhimoisin tavoittein kevään viimeisen periodin kursseille (eli about viidelle), joista taas suurin osa karsiutui pois siksi, että ne vaativat tarkkoja tai viikottaisia deadlineja tehtäville tai muuten vain tiukkaa läsnäoloa, joka nyt ei vain ikävä kyllä itselleni tässä hektisessä elämäntilanteessa ja päivätöiden ohella sovi. Suoritan nyt keväällä yhden kurssin, Kaupunkiluonnon monimuotoisuus, jonka bongasin Bio- ja ympäristötieteellisen puolelta. Niiin kiinnostava! Ja sopii aivan täydellisenä valinnaisena muuhun opintokokonaisuuteeni noiden maataloustietellisten ja mantsan kurssien ohelle, varsinkin kun juurikin ympäristö, viheralueet ja ekologia ovat opinnoissa lähellä sydäntä, sekä toki myös vähän kaupunkimaantieteellisestäkin näkökulmasta. Näillä näkymin saan tältä ensimmäiseltä opintovuodelta kasaan 50op, joka toki on paljon vähemmän kuin se aikaisemmin suunnittelemani 80op, mutta eihän siinä oikein auta kun elämä tulee vastaan 😀 Eipä tässä mihinkään kiire ole ja kuten ehkä ennenkin olen todennut, on agendani opiskella ensisijaisesti itseäni varten ja keskittyä niihin kursseihin / aiheisiin, jotka eniten kiinnostavat. Pari kesäkurssia vähän tässä kiinnostelee, katsotaan miten käy ja päädynkö ilmoittautumaan.

Mutta mitä nyt tulee koulujuttuihin, niin tässähän nyt kävi niin, että pistin uudestaan hakupaperit eteenpäin maantieteen kandiin. Ihan vain siksi, että edellisvuoden pääsykoesäätö on jäänyt pahasti kaivelemaan ja toisekseen siksi, että opinto-oikeus mantsan puolelle kiinnostaa edelleen kaikkein eniten. Helsingin Yliopistossa ei ole siirtohakua mantsaan ja koska haluan edelleen säilyttää opinto-oikeuden myös maat-metsiksessä, en halunnut hakea siirtoa muuhun yliopistoon. Vielä en ole aloittanut koko lukurumbaa, mutta onneksi on (kai) vielä jemmassa viime vuoden muistiinpanot ja muutenkin ihan hyvä pohja mm. noiden mantsan peruskurssien pohjalta. Lisäksi ovat myös muut opinnot antaneet hyvin perspektiiviä moniin aiheisiin, joita myös maantiede käsittää. Saa siis nähdä miten käy! Ainakin toivon, ettei pääsykoerumba tänä vuonna ole aivan yhtä kaaos, vaikkakin fakta on se, että mahdollisuuteni ei-ensikertalaisena ovat yhä ja edelleen hyvin minimaaliset päästä sisälle yhtään mihinkään 😀 Ehkä siis ihan realistista olla jo valmiiksi vähän pessimisti tässä asiassa.

 

Tämmöisiä randompäivityksiä sen edellisen vuodatuksen jälkeen. Mitäs teidän viikkoon? Odotatteko jo innolla sisustusjuttuja, vaikka niissä kestäisikin perinteisesti ikuisuus, haha?

 

Ps. Nykyään on vähintään ehkä syntistä hehkuttaa muotiostoksia, mutta nyt on aivan PAKKO! Ostan uudet kengät ehkä kerran vuodessa (yleensä lenkkareita tai tennareita, öhöm), mutta olin pidemmän aikaa tuskaillut sen suhteen, etten ole vuosiin löytänyt siistejä saappaita, joita voisin käyttää tämmöisillä välikausilla. Mulla on muutaman vuoden ollut talvikumpparit, joita käytän lähinnä koirien ulkoilutukseen, mutta oikeasti, vuoden paras ostos on ollut: Nuo Gannin polvimittaiset kumpparit! Näyttävät siis nahkasaappailta, mutta ovat kierrätettyä kumia. Aivan täydelliset ja TYYLIKKÄÄT!! Omani tilasin MyTheresalta 🙂

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Life update vol. 2021

Moi ennätyspitkän tauon jälkeen. Huh. Olin melkein jo unohtanut kuinka tänne WordPressiin kirjaudutaan tämmöisen reilun kuukauden tauon jälkeen, hah. Ensinnäkin, pahoitteluni siitä etten ole ilmoitellut tauosta tai itsestäni muutenkaan täällä. Tarkoitus on ollut about jokatoinen päivä avata tämä ja yrittää kirjoittaa jotain selityksen tynkää, mutta aina on tullut jotain tai fiilis on tuntunut väärältä. Kirjoittelinkin jo vuodenvaihteessa ja alkuvuodesta, että viimeiset kuukaudet ovat olleet melkoista myllerrystä, enkä kyllä liioittele yhtään. Asioiden avaaminen täällä on tuntunut vaikealta ja olen kokenut, etten ole ollut vielä niihin valmis, vaikka kyse olisikin ihan kivoistakin jutuista. Ihan tämän kaiken kaaoksen vuoksi on ollut pakkokin keskittyä niihin arjen oleellisiin juttuihin ja yrittää olla ottamatta stressiä mistään, mikä nyt ei ole juuri siinä hetkessä akuuttia, kuten esimerkiksi blogin kanssa olen kokenut. Tarkoitus olisi kuitenkin taas aktivoitua uudella innolla täällä kun hiljalleen saan kaiken muun kaaoksen tässä elämässäni hallintaan 😀

Mistäs sitten aloittaisin? Tai mihinköhän edes olen viimeksi helmikuussa jäänyt näissä löpinöissäni? Jokunen on ehkä Instagramin puolelta saattanut huomata, että jotain ehkä on meneillään ja kyllä vaan. En vain ole ennen tätä ollut valmis käsittelemään asiaa näin ”julkisesti”, vaikka ystäville ja muille kysyneille olenkin kaikesta ihan avoimesti kertonut. Olen siis eronnut jo viime vuoden lopulla. Tämä, sekä kaikki asiaan liittyvät henkiset seikat ja käytännön järjestelyt ovat vieneet aivan valtavasti aikaa ja ennen kaikkea energiaa. Loppuvuodesta aloittamani päivätyö on yksi asioista, joka on pitänyt minut järjissäni tämän kaiken keskellä. Ehkä siis avaan noita työjuttujakin jossain vaiheessa enemmän. Itse eroon ei liity minkäänlaista draamaa, eikä aikomus ole käsitellä sen taustoja täällä sen koommin. Välit ovat hyvät ja asumme edelleen saman katon alla, näillä näkymin vielä noin kuukauden. Onhan ero yli 8v suhteen jälkeen tietysti rankka juttu, varsinkin kun kuvioissa on vielä yhteinen lapsi.

Itselläni on ollut maailman raivostuttavin asuntolainaprosessi tässä kaiken ohella vireillään noin 2kk, joka vihdoin viime viikolla sai päätöksen. Haluni oli alunperin lunastaa nykyinen kotimme kokonaan itselleni, lähinnä siksi, ettei lapselle koituisi lisää muutoksia sen suhteen, että oma rakas koti lähtisi alta ja toisekseen siksi, että olen alusta alkaen viihtynyt tässä valtavan hyvin. Koko muinainen tarina ja megaluokan tuuri sen suhteen, että ylinpäänsä sain keploteltua tämän kodin meille ei vain antanut mielessäni mahdollisuutta sille, että lähtisin luopumaan kodistani, jossa on kaikki mitä kaipaan, varsinkin ottaen huomioon tämänhetkisen asuntotarjonnan. Myöskään pienempään asuntoon ahtautuminen lapsen kanssa ei varsinaisesti houkutellut, vaikka paluu kantakaupunkiin jossain vaiheessa mielessä kävikin.  Nyt voin kuitenkin vihdoin sanoa olevani sataprosenttisesti tämän ihanan pienen paritalopuoliskon omistaja! Positiivisia juttujakin siis mahtuu näihin viikkoihin. Kevään to-do-listalla on mitäpäs muutakaan kun: Kodin sisustusprojekteja!!! 😀 Toivottavasti ne ovat tällä kertaa vähän nopeammin valmiita kuin nuo mun edelliset kolmen vuoden ikuisuusprojektit. Myös pieniä taidehankintoja on tullut tehtyä viime viikkoina pieniltä kotimaisilta taitelijoilta, en malta odottaa, että pääsen jossain vaiheessa esittelemään niitä in action.

Näin. Monta isoa juttua tiiviissä paketissa. Enempää en oikein tähän hätään oikein osaa sanoa. Eiköhän tässä ollut ihan tarpeeksi infopläjäystä siitä, mitä kaikkea viime viikkoina ja kuukausina on ollut meneillään.

Mutta hei! Mitäs teille kuuluu? 🌞

 

Toivottavasti blogini ei tauosta huolimatta ole painunut aivan unohduksiin 😀

Ps. Ah, kerrankin postaus, jossa korona on mainittu vain asuntotarjonnan yhteydessä. Voin kertoa, että tämän kaiken ohella koko korona ja uudet rajoitukset ovat tuntuneet melko vähäpätöisiltä.

Pps. Pieni mainostus mukaan! Julkaisin eilen verkkokauppaan helpon balaclava-hupun ohjeen, josta olen itse ihan superinnoissani! Ohje löytyy täältä 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 22 kommenttia.

Julkaistu

Miten menee, helmikuu?

Vuosi on alkanut blogissa varsin epäsäännöllisen postaustahdin merkeissä. Päivittelinkin jo loppuvuodesta tilannetta siitä, ettei aika ole riittänyt kaikkeen sen jälkeen kun olen siirtynyt somehommien lisäksi opiskelemaan ja enemmän myös ulkopuolisten työhaasteiden pariin. Sain loppusyksystä hieman yllättäenkin erään unelmieni työtarjouksen, josta en voinut kieltäytyä, vaikka ensialkuun ehdinkin jo tavallaan sanoa ei. Aika hullua kun nyt ajattelen jälkeenpäin 😀 Nukuttuani yön yli sain kuitenkin järkeä päähän ja lopputulos on se, että palasin joulukuussa kokopäiväisesti palkkatöihin! Melkoisia muutoksia siis, mutta ehdottomasti hyvällä tavalla, vaikka elämä tämän alkuvuoden aikana onkin noin muuten melkoista turbulenssia ajoittain ollutkin.

Tämä on kuitenkin tarkoittanut vähemmän aikaa tänne blogiin, mutta jatkossa onkin tavoitteeni täällä keskittyä enemmän juurikin niihin arjen juttuihin, vaikka niitä nyt tulisikin aiempaa harvemmin. Olen tehnyt aikaisemminkin aivan liian monta kertaa sen virheen, että vaadin itseltäni liikaa ja tungen itseni mukaan aivan liian moneen juttuun, joihin ei oikeasti edes riittäisi aika ja energia. Jatkossa haluan myös tehdä blogin puolella huomattavasti vähemmän kaupallista sisältöä ja keskittää tämän enemmän näille aidoille kuulumisille ja oivalluksille. Tarkoitus on siis ensisijaisesti keskittyä päivätyöhöni ja ohella Iines DIY:n kehittämiseen. Semmoista kuuluu tänne siis! Enhän minä nyt suinkaan pystyisi vain yhdessä jutussa pysymään 😀

Mitenkäs sitten opintojen laita nyt? Vietin joulun alla  viimeisen tenttiviikon jälkeen yli kuukauden loman opinnoista, joka tuli suorastaan tilauksesta noiden työhommien kylkeen. Uusi periodi alkoi muutama viikko sitten ja näin hiljalleen ollaan päästy kärryille myös uusien kurssien suhteen. Olin alunperin ottanut viisikin eri kurssia, joista jouduin ihan suosiolla jättämään kolme pois läsnäolopakkojen tai tiukkojen kurssitehtävien deadlinejen vuoksi, olivat kylläkin kaikki valinnaisia, jonka vuoksi ei sinänsä nyt harmita, vaikka aiheet olisivatkin olleet mielenkiintoisia. Eniten harmittaa ekologian kurssin skippaaminen, jota olin odottanut innolla, mutta ehtiihän sitä joskus myöhemminkin.

Tässä jaksossa suoritan siis pari itselleni pakollista kurssia, kuten maaperätieteitä, joka aihepiirinä on jo varsin tuttu luonnonmaantieteen kurssien pohjalta ja kasvifysilogian, johon kuulu alkuun myös eläinfysilogian osuus, joka on maataloustietelijöille valinnainen. Päädyinkin skippaamaan sen, koska en näe, että jaksaisin huvin vuoksi juuri nyt ottaa nyt mitään ylimääräistä, joka nyt ei konkreettisesti tue omia opintojani. Tuota kasvifysiologiaa kuitenkin odotan innolla! Maaliskuuhun saakka mennään siis näiden kurssien kanssa, tuntuu jopa oudolta ettei mukana ole mitään mantsan kurssia, koska vietin koko syksyn intensiisivesti niiden parissa. Tähän alkuvuoteen ei vain löytynyt mitään sopivaa. Eli siis kiteytettynä: Opinnot jatkuvat ehdottomasti edelleen, mutteivat ainakaan näin alkuvuodesta yhtä intensiivisesti kuin syyslukukaudella. Onneksi syksyltä kuitenkin tuli ihan kivasti opintopisteitä kasaan, ettei tässä nyt mitään paniikkia ole ja itseäni vartenhän tässä kuitenkin opiskellaan.

Ja jossei nyt menisi aivan liian yksinkertaiseksi tämä paletti niin päädyinpä tammikuun alussa hakemaan huvikseni myös yhteen maisteriohjelmaan. Löysin jo viime keväänä erään maisteriohjelman, joka istuisi aivan täydellisesti työkokemukseeni ja uraani, mutta tuolloin viime keväänä skarppasin näiden hakujuttujen suhteen vasta maaliskuun puolella, jolloin maisterihaut olivat tietty jo ohi. Päätinkin, etten menetä mitään jos haen mukaan tänä vuonna, joten katsotaan miten käy! Tästä opiskelusta on ehdottomasti tullut lemppariasiani ikinä. Näin puolen vuoden kokemuksella haluan sanoa oman mielipiteeni siitä, että nyt kun olen valinnut kursseja, jotka istuvat juuri omiin kiinnostuksen kohteisiini, olen saanut yliopisto-opinnoista niiiiiiin paljon enemmän irti jo nyt kuin suuresta osasta AMK:n kursseja. (Niitä siis millään tapaa väheksymättä, tämä vain oma mielipiteeni!)

Toki tässä pätee varmasti myös itse ala, mutta olen itse huomannut nauttivani valtavasti siitä, että hahmotan yhä enemmän itseäni kiinnostavien kokonaisuuksien teoriaa ja kausaliteettiä. Oli kyse sitten kasvihuonepäästöistä tai luonnonilmiöistä. Kuten joskus taisinkin kirjoittaa, harmittaa tavallaan edelleen, että tiet uudelleen opiskelun suhteen kohtasivat vasta näin myöhään, mutta onneksi ei koskaan ole liian myöhäistä kehittää itseään. Itseäni motivoi myös ajatus siitä, että opiskelen jotain, mitä oikeasti haluan ja mistä ihan tosissaan haluan oppia enemmän, enkä vain sen vuoksi, että olisi ”pakko” saada tutkinto kasaan.

Ja hei, mainitsin jossain vaiheessa haaveestani palata chilinkasvatuksen pariin ja tämä on nyt tapahtunut! Tilasin joululomalla Fataliista erilaisia siemeniä, jotka laitoin tammikuussa itämään. Tällä hetkellä onkin hyvää vauhtia kasvamassa 13 pientä chilin taimea, jee! Tällä kertaa panostin ihan satasella, eli hommasin ihan minikasvihuoneen ja kunnon taimivalonkin 😀

 

 Mitenkäs teidän helmikuu on lähtenyt käyntiin? 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 3 kommenttia.