Julkaistu

Talvisen Ivalon matkan huippuhetkiä ja reissuvinkkejä

Majoituksesta saatu media-alennus / sisältää affiliate-linkkejä

Tänään halusin kirjoitella tarkemmin meidän Ivalon reissun huippuhetkistä ja elämyksistä. Matka jatkui eilen Ivalosta Inarin kylään, reissujuttuja täältä tulossa vielä myöhemmin. Yövyimme ensimmäiset 3 yötä Aurora Village Ivalon lasi-iglussa, joka oli aivan mieletön kokemus! Aurora Village on noin 15minuutin ajomatkan päässä Ivalon lentokentältä ja noin 5minuutin ajomatkan päässä Ivalon keskustasta, aivan Ivalojoen tuntumassa. Kuten olen varmaan kymmenesti kirjoittanut, on Lapin lasi-iglussa yöpyminen ollut haaveenani vuosia ja vaikkemme päässeet revontulia näkemään, oli kokemus todella upea. Todellakin ”bucket-list”-elämys kaikille kotimaan matkailusta tai noin yleisesti matkailusta kiinnostuneille, jotka etsivät hieman erilaisia matkailuelämyksiä. Matkailun suhteen on itseäni alkanut kiehtoa yhä enemmän ääripäät ja tasapainona tropiikin kohteille juuri kotimaan lähimatkailu, erityisesti monimuotoinen Lappi.

Reissun aikana menin lumimaailman keskellä todelliseen zen-moodiin ja päivien tavoitteena oli ulkoilla aina valoisan aikaan (11-13), mutta noin muuten ei tullut juurikaan edes katsottua kelloa. Hiihtämään lähtiessäni en parin tunnin ulkoilun aikana nähnyt välttämättä ketään ja mietin useampaan otteeseen, että meidän suomalaisten pitäisi reissata enemmän tänne aivan pohjoiseen! Monelle suomalaiselle tarkoittaa matkustaminen Lappiin juurikin niitä perinteisiä laskettelukeskuskohteita ja -keskittymiä, enkä nyt tietysti väitä, että näissä kohteissa mitään väärää olisi, mutta totesin itse, että perinteisten laskettelukeskittymien ulkopuolella aukeaa aivan erilainen Lappi ja uudenlainen maailma. Juuri tämmöistä Lappi-reissua olin kaivannutkin jo kauan.

Saavuimme Ivaloon keskiviikko-iltapäivänä ja hämärä oli ehtinyt jo laskeutua päästessämme perille. Kävimme illalla ostamassa Ivalon kylältä hieman herkkuja ja tutkailimme samalla hieman meininkiä noin 3000 asukkaan Ivalossa. Seuraavana päivänä pääsimme tutkailemaan lähimaastoa päivänvalossa, kävimme pulkkaretkellä, pulkkamäessä ja otimme rennosti. Kävin itse kahtena päivänä hiihtämässä Ivalojoen päällä, yhteensä noin 3 tuntia. Okei ja myönnettäköön, että saatoin myös (melkein) eksyä haahuiltuani suksien kanssa omissa maailmoissani varmaan 5km jokea eteenpäin, haha. Aurora Villagessa oli aivan loistava tarjonta vaikka mitä välineitä suksista potkukelkkoihin ja pulkkiin, jotka olivat vieraille maksuttomia.

Auringonlasku ja nouseva kuu hiihtolenkillä 🙂

Jos täytyy mainita kaksi ehkä mieleenpainuvimpaa elämystä, oli lasikattoinen sauna ja palju iltapimeässä, sekä seuraavana päivänä puulämmitteinen sauna joen rannalla avantouinnin kanssa ehdottomasti upeita kokemuksia näin suomalaisellekin. Vuokrasimme lasikattoisen saunan torstai-illalle, jolloin olimme koko perhe paljuilemassa pikkupakkasessa. Ihailimme lämpimistä poreista, sekä saunan ikkunasta kuuta ja tähtitaivasta. Huhheijaa kuinka siistiä! Olimme aivan ällikällä lyötyjä siitä, millainen elämys tuommoinen hieman erilainen saunailta voi olla näin suomalaisellekin. Wau!

Seuraavaksi aamuksi olimme varanneet jokisaunan ja avantouinnin yhdeksitoista, juuri aamuhämärän väistyessä. Tiesin heti jokisaunan nähdessäni, että minähän menen pulahtamaan avantoon (ekaa kertaa ikinä) ja lopulta kävin pulahtamassa varmaan viidesti. Eikä edes ollut paha. En osaa valita kumpi näistä saunakokemuksista oli siistimpi, molemmat nimittäin jäivät mieleen ehdottomasti reissun kohokohtina. Pienikin nautti saunaelämyksistä, lumileikeistä ja erityisesti paljussa pulikoinnista.

Kuinka Ivaloon?

Koska Ivalo sijaitsee Helsingistä katsottuna käytännössä melkein niin kauimmaisessa kolkassa Suomea kuin vain on mahdollista, on lentäminen helpoin tapa päästä Ivaloon. Lähin juna-asema on Rovaniemellä, joten junalla matkatessa voi noin 300 km matkan Rovaniemi-Ivalo välillä ajaa toki myös autolla. Lento Helsingistä kestää noin 1h 40min, Helsinki-Ivalo-väliä operoi ainakin Finnair ja Norwegian. Lentojen hinnat vaihtelevat vähän ajankohdasta riippuen keskimäärin noin 100-200€ välillä.

Kenelle sopii matka Inariin ja Ivaloon?

Ivalossa ei ole hiihtokeskusta, eli mikäli odottaa matkalta laskettelua, ei sitä valitettavasti ole Ivalon reissulla luvassa. Lähin laskettelukeskus taitaa sijaita Saariselällä, noin 25km päässä Ivalosta. Inarin kylä taas sijaitsee 34km päässä Ivalosta. Sen sijaan, jos etsit rauhallista luontoa, ulkoilua hiljaisuudessa ilman hiihtokeskusten hälinää ja nimenomaan autenttista Lappia, on Ivalon loma todennäköisesti sinulle mieleinen. Aloin viime kesänä haaveilla matkasta juurikin aivan pohjoiseen Lappiin ja siitäpä tämä reissun suunnittelu sitten lähtikin. Moni lappilainen muuten mieltää pohjoisen Lapin ja Inarin seudun juurikin autenttiseksi Lapiksi.

Itse tykkäsin erityisesti juuri luonnonrauhasta ja siitä, ettei Ivalossa totisesti törmää after ski-bileporukoihin. Voisin ehdottomasti tulla uudelleen ja varmasti tulenkin. Erityisesti Inarin pienet saamelaiskylät kiinnostavat kovasti. Aloin jo haaveilla kesän roadtripistä Ivaloon ja Inariin, kesäisin ei kuulemma ole lainkaan turisteja, mutta nähtävää ja tehtävää kuitenkin riittää. 

Jos kaipaat Lapin reissulta luontoa, rauhaa ja revontuli-bongailua lasi-iglussa, voin itse ehdottomasti suositella Aurora Villagea, oli kyseessä sitten rauhallinen viikonloppu-getaway tai romanttinen pariskuntaloma. Puitteet ja palvelut saivat meiltä ehdottomasti täyden kympin. Itse olimme matkalla perheenä, johon kohde oli erinomainen, mutta vieraat koostuvat kuitenkin pääasiassa ulkomaisista pariskunnista. Perheomisteinen Aurora Village on auki syyskuusta alkukevääseen ja kauden ulkopuolella kysynnän mukaan tilauksesta. Palvelu oli erinomaista, henkilökunta avuliasta ja lisäpisteitä itseltäni saivat mm.  ilmainen lentokenttäkuljetus, sekä hyvä valikoima urheiluvarusteita (suksia, luistimia, fat-bikeja), sekä pulkkia vieraiden maksuttomaan käyttöön.

  

 

Onko joku teistä käynyt Ivalossa tai Inarissa?

 

Entä haaveiletteko matkasta pohjoiseen Lappiin? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Ensimmäinen päivä Ivalossa puhelinkuvina

Sisältää affiliate-linkin

Majoituksesta saatu media-alennusta / Aurora Village Ivalo

Terkkuja täältä Ivalosta! Eilen oli niin outoa ennen kentälle lähtöä herätä aamulla hiljaiseen kotiin vietyämme koirat hoitoon jo edellisenä iltana ja Tommi jäi vielä pojan kanssa sänkyyn nukkumaan. Ja kyllä, olin laittanut kellon soimaan 6.30, vaikkei nyt periaatteessa edes olisi tarvinnut niin aikaisin nousta. Meidän napero oli jo viikkoja intoillut tulevasta lennosta Lappiin ja voi elämä sitä kiukun määrää lähtöä edeltävänä päivänä kun olisi halunnut lähteä lentokoneeseen ihan nyt HETI! Lentokoneet ovat tälle kyllä semmoinen intoilun aihe, että huhheijaa. Tunnistaa Finnairin, Norwegianin ja SAS:in logotkin vaikka unissaan 😀

Saavuimme eilen iltapäivällä Ivaloon ja ensimmäinen huomioni oli kaamoshämärä. Ulkona hämärsi jo yhden jälkeen iltapäivällä, mikä tuntui oudolta. Ivalon lentokentällä tuntui, että olemme ainoita suomalaisia kaikkien ulkomaalaisten turistien keskellä. Ja tosiaan, suomalaisia turisteja ei täällä juurikaan näy, joka on outoa. Tuntuu kuin olisi jossain satumaailmassa, eikä lainkaan Suomessa. Olen kerran ollut lapsena Saariselällä, mutta itselleni on tämä pohjoisin kolkka Suomessa, jossa olen tähän mennessä ollut.

Hotellimme on Aurora Village Ivalo*, joka tarjoaa majoitusta lasi-iglussa ja erinäisiä aktiviteetteja aivan Ivalo-joen varrella. Kirjoittelen enemmän matkakokemuksia myöhemmin, tänään olisi tarkoitus tutustua lähialueeseen paremmin päivänvalossa ja käydä ulkoilemassa. Kävimme illalla laskemassa pulkalla, saimme kyydin Ivalon keskustaan ruokakauppaan, josta kävimme hakemassa herkkuja ja evästä. Loppuillan chillailimmekin täällä meidän lasi-iglussa koko perhe ja pötköttelimme sängyssä kaikessa rauhassa. Eilen oli pilvistä, eikä ollut toivoakaan nähdä revontulia tai tähtitaivasta, mutta keskellä yötä herätti Tommi minut katsomaan taivasta, joka oli hetkeksi kirkastunut täysin ja iglun ikkunoista avautui upea tähtitaivas. Ihan mieletöntä!

Lapin lasi-iglussa yöpyminen on ollut haaveenani vuosia ja kuinka innoissani olenkaan tätä minireissua odottanut. Vaikka noin yleisesti rakastankin lämpöä ja rantalomia, rakastun Lappiin ja Suomen luontoon yhä vain enemmän joka kerta. Tänään pitäisi olla paremmat mahdollisuudet revontuliin ja saimme täältä hotellilta saapuessamme koodin revontuli-sovelluksen lataamiseen, joka antaa paikallisen reaaliaikaisen hälytyksen heti kun revontulia on näkyvillä. Kuulemma mahdollisuudet revontuliin ovat hyvät 3 yön reissulla, joten pidetään peukkuja!

Nyt laitan kamppeet valmiiksi ja lähden hiihtoladulle! Palataan taas myöhemmin reissukuulumisilla 💕

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Suhteeni rahaan: Raha ja ura vai vapaus?

Vuosi vuodelta huomaan suhtautuvani rahaan yhä enemmän ”raha on vain rahaa”-mentaliteetilla. Olen aikaisemmin kirjoittanut paljon rahasta, mutta totuushan on se, että raha kyllä puhuttaa aina. Monesti se tuottaa tavalla tai toisella myös ahdistusta ja stressiä. Varsinkin jos sitä on liian vähän. Kuten meistä varmasti jokainen työssäkäyvä tai pienyrittäjä voisi allekirjoittaa, ei rahaa koskaan ainakaan liikaa ole. Vuosi toisensa perään huomaan jollain tapaa lannistuvani yhä enemmän faktasta, että raha tosiaankin pyörittää oikeastaan kaikkea tässä maailmassa. Vaikka olenkin käsitellyt raha-asioita paljon esimerkiksi säästämisen ja sijoittamisen postauksissani, en silti koe itseäni kovin rahakeskeisenä ihmisenä. Se on selvää, että rahaa tulee mietittyä useinkin, mutta nykyään miettiessäni tulevaisuutta, en oikeastaan ensimmäisenä edes ajattele taloudellisia seikkoja tai rahaa, vaan ennemminkin kuinka voisin olla onnellinen ja elää perheeni kanssa stressitöntä, tasapainoista elämää ilman, että elämä pyörisi liikaa rahan ympärillä. No, toki siihenkin jossain määrin vaaditaan rahaa.


Mennäänpä ajassa taaksepäin vaikkapa reilut 10 vuotta. Parikymppisenä rakastin merkkivaatteita ja laukkuja. Olin todella tarkka sen suhteen minkä merkin farkut esimerkiksi ostan ja kyllä, käytin vaatteisiin, kenkiin ja asusteisiin aivan järkysti rahaa, enkä käytännössä säästänyt ollenkaan. Tilanne on varmasti monella nuorella vastaavanlainen, joskin nykypäivänä kulutukseen kiinnitetään aivan eri tavalla huomiota kuin tuolloin ”aikanaan” (:D), toki shoppailumaniaan saattoi tuolloin opiskeluaikoina vaikuttaa myös työpaikkani vaate- ja asustekaupoissa, joka osaltaan vaikutti ostamiseen. Ja niin, aika radikaalisti ovat kulutustottumukset tässä vuosien varrella muuttuneet.

Olen pienestä saakka ollut melko yrittelijäs. Osittain tämä varmasti johtuu siitä, etten lapsena ja nuorena lähes koskaan saanut rahaa, jolloin joutui itse keksimään keinoja sille, mistä saisi muutaman kolikon ostaakseen kerran viikossa kaupasta pari karkkia tai jäätelön. Alle kouluikäisenä saatoin joskus kaivaa säästöpossusta hyvällä lykyllä pari markkaa (yleensä vain 10- ja 20-pennisiä haha) ja miettiä, mitä saisin niillä ostettua. Alaluokilla aloin kehitellä erilaisia ”bisnesideoita”, Tukholmassa asuessamme teimme kaverini kanssa noin 8-vuotiaina kotona hajustettuja kirjepapereita, joita kiersimme myymässä pihapiirimme taloissa ovelta ovelle ja ne olivat menestys!

Ala-asteella teimme taas toisen kaverini kanssa semmoisia taiteltuja ”origameja” (tiedättekö ne mihin laitettiin sisälle numeroita tai nimiä, sitten sormet sinne origamiin ja ”arvottiin” joku luukku), joita monet meidän luokkalaiset halusivat ostaa ja tehtiin jopa semmoinen ”tilauslista”. Joskus 10-vuotiaana taas pidin usein kotona äitille ”ravintolaa”, tein ruokalistan johon listasin kaikkea simppeliä, jota osasin tehdä ja pyysin äitiä tilaamaan ruokaa, josta sitten laskutin rahaa 😀 Kyllä sitä keinot keksii! Ja oikeastaan tunnistan tavallaan tämän piirteen itsestäni edelleen siinä, että mietin jatkuvasti pieniä juttuja, jotka ehkä voisivat olla kivaa pientä puuhastelua yritystoimintani oheen. Konkreettisena esimerkkinä nyt vaikka pipomallistot. Ps. Ensi viikolla tulossa taas pieni erä pipoja <3

Palatakseni opiskeluaikoihin, olin todella rahaorientoitunut. Varsinkin tulevaisuuden suhteen. Mietin kaiken harjoitteluhausta lähtien sen mukaan, mikä yritys todennäköisesti takaisi myöhemmin parhaimman palkan. Ja kuten olen aikaisemminkin todennut, ei rahoitusala kyllä ole oikea paikka, jos haluaa tuntuville ansioille, ainakaan siis uransa alkuvaiheessa. Opiskeluaikoina kurkkailinkin vähän väliä työpaikkoja pienistä investointipankeista ja yhteen johon olimme työstäneet erästä projektia olin jo menossa harjoitteluun, kunnes heillä tulikin budjetti vastaan. Saatuani lopulta palkallisen harkkapaikan Mandatumilta ja kimmokkeen muuttaa Helsinkiin, olin about NÄIN onnessani! Edelleen muuten yksi lempparityöpaikoistani ikinä! Ajattelin melko samalla tavalla vielä pankkivuosinani ja äitiys olikin itselläni melkoinen herätys tämän suhteen. Ettei elämä ole pelkkää vakavasti otettavaa uraa ja fokus jatkuvasti vain yhä suuremmassa palkkapussissa. Välillä hämmästelen itsekin, kuinka paljon olen muuttunut tämän suhteen. Koskaan ei voi sanoa ei koskaan ja kuka tietää, ehkä vielä joskus haluankin palata entiseen vain kokeillakseni, että voisiko se sittenkin olla minua varten? Jossain määrin houkuttelee finanssiala nimittäin edelleen.


Nykyään tuloni ovat todella epätasaiset ja tuleva aina jossain määrin epävakaa. Mutta vaikka alkuvuonna 2019 tienasin useana kuukautena vähemmän kuin aikoihin, olin tuolloin onnellisempi ja vähemmän stressaantuneempi kuin koskaan. Ja juuri tämä onkin saanut minut miettimään rahaa jälleen aivan uudesta näkökulmasta. Kun nykyään tunnen olevani stressaantunut, alkavat hälytyskelloni heti soimaan ja muistuttavat siitä, ettei elämän täydy olla tämmöistä. Ei raha ole sen arvioista, että joutuisit olevaan viikkoja, jopa vuosia stressaantunut vain saadaksesi hyvää tiliä. Ihmisiäkin toki löytyy erilaisia, joku toinen saattaa nauttia ja elää stressistä tai haastavasta työstä, toki pieni stressi voi joskus olla myös hyvä asia, mutta pitkässä juoksussa harvemmin. Kirjoittelen lähiviikkoina enemmän ajatuksiani ulkomaille muutosta, jotka ovat tässä viime kuukausina hautuneet mielessä yhä enemmän. Palo ulkomaille on kova, mutta muuttaminen myös tietysti haastavaa varsinkin EU:n ulkopuolelle. Kuitenkin se, mikä on yhä enemmän alkanut ahdistaa on se tietynlainen suomalainen oravanpyörä, jossa elämä monissa tapauksissa uhrataan työlle ja yrittäjyydelle. Entä jos haluaakin kaikkea muuta kuin sitä?


Täytyy hieman nolona mielipiteenä todeta, että olen välillä myös suhtautunut rahaan ehkä hieman itsestäänselvyytenä. Tiedättekö, että ”kyllä rahaa aina jostain saa kasaan”. Uskon, että tähän myös vaikuttaa se, että olen aina ollut aktiivinen työnhaun ja projektien keksimisessä, jolloin ne usein ovat sitten jossain välissä tuottaneet tulosta. Eipä sitä rahaa ole tähänkään päivään mennessä mistään tupsahtanut syliin tekemättä mitään, saati sitten vanhemmilta, mutta olen silti jollain ihmeen tavalla aina onnistunut säästämisprojekteissani. Johtuen ehkä myös siitä, että olen aina ollut säästämiseen todella sitoutunut ja myös alitajuisesti vähentänyt ostelua, sekä turhaa kuluttamista säästöprojektin tähden.

Nuorena haaveillessani omaan asuntoon muutosta, torppasi äiti haaveet täysin väittämällä, etten ikinä pärjäisi rahallisesti yksin. Olin juuri täyttänyt muutama kuukausi aikaisemmin 18 vuotta ja kuulin lukiokaveriltani eräästä meidän koulua vastapäätä vapautuvasta heidän tuttavansa asunnosta. Kävin katsomassa asuntoa salaa, kuljin virastot läpi kyselemässä kaiken maailman tuista, tein laskelmia ja kävin jopa sosiaalitoimistossa (:D) kysymässä, että maksavatko he takuuvuokrani jos muutan ja vanhempani eivät suostu. Ja kyllä maksoivat. Selvittelyn jälkeen allekirjoitin vuokrasopparin ja ilmoitin kotona muuttavani, joka oli toki järkytys. Mutta kertaakaan en joutunut muutettuani tilanteeseen, jossa olisin joutunut ruinaamaan vanhemmilta rahaa. Yleensä olenkin luottanut siihen, että asiat ja (raha) kyllä järjestyy kun ottaa asioista selvää, sekä tekee niiden eteen töitä. Tämmöinen tarina tähän loppuun, heh.

Olisi mielenkiintoista kuulla millainen teidän suhteenne rahaan on?

 

Ahdistaako raha vai tunnistatteko itsenne tuosta ”vanhasta minästä”, joka eli uralle? 💰

 

Ps. Kuvien nahkahame on lempparilöytöni UFF:ilta viime kesänä ja neulepaita omatekoinen, sen helppo ohje löytyypi täältä 🙂

 

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Julkaistu

Rauhallinen kotiviikonloppu

Toivottavasti viikonloppu meni teillä mukavasti! Me chillailimme perheen kesken kotona, yllättäen. Olin odottanut koko viikon sitä, että pääsen löhöämään viikonloppuna kotona ilman velvotteita ja to-do-listoja (ja okei, syömään kasan herkkuja). Oikeastaan chillailimme kotona myös siksi että poika ehti saada taas vaihteeksi viikonlopuksi järkyn flunssan. Tulipa flunssa sitten siitä influenssarokotteesta tai ei, harmitti silti. Varsinkin kun edellisestä kuumetaudista oli mennyt hurjat kaksi viikkoa. Välillä iskee näinä pimeinä viikkoina ja flunssakausina fiilis siitä kuinka haluaisi napata lapsen taas kotihoitoon, jotta välttyisi kaikilta näiltä ihme flunssataudeilta. Syksy on mennyt nimittäin enimmäkseen sairastellessa, enkä edes voi uskoa kuinka monta nuhakuumetta näihin loppuvuoden kuukausiin on ehtinyt mahtua, niin lapsella kuin itsellänikin.

Ryhdyimme vihdoin eilen varaamaan niitä ensi vuoden Uuden-Seelannin lentoja, kunnes sitten emme lopulta kuitenkaan varanneet mitään. Päinvastoin saatoimme jo ehkä vaihtaa koko reissusuunnitelmia turhauduttuamme yli kaiken noihin lentojen hakukoneisiin. Kun lähdin varaamaan eräitä lentoja, joihin sitten lopulta päädyimme, pomppasi luottokorttimaksusta viimeisellä sivulla kiva yli 200€ lisäsumma, eikä kyseistä lentotarjousta myynyt kuin tämä yksi sivusto. Viime vuosina olen turhautunut niin paljon noihin sivustoihin, joista kokemukseni mukaan noin puolet on jonkinlaista huijausta esimerkiksi piilokulujen suhteen ja nykyään olenkin siirtynyt takaisin tekemään lentovarauksia yhtiöiden omilta sivuilta, jolloin mitään yllätyksiä harvemmin tulee.


Ilmeisesti osa joidenkin bisnestä on se, että yritetään saada ihmiset maksamaan lisähintaa vain siksi, etteivät he jaksa tehdä varausprosessia uudestaan TAI vain luotetaan siihen, ettei kukaan huomaa jos hinta yhtäkkiä pomppaa satasen suuntaan tai toiseen. Olemme nyt siis takaisin alkumetreillä reissusuunnitelmien kanssa ja ehdin jo tätä(kin) kriiseillä viime yönä taas vaihteeksi herätessäni pyörimään pojan yskiessä vieressäni. Päivän pohdinta onkin, että suuntaammeko helmikuun lopulla sittenkin Kalifornia + Havaiji-yhdistelmälomalle ja Uuteen-Seelantiin sitten reilun vuoden päästä oletetun saarihyppelyn yhteydessä. Vaikka näistä vaihtoehdoista haluaisin juuri nyt ehkä enemmän Uuteen-Seelantiin, on ikävä Kaliforniaan ollut kova. Vaikkakin ehdin jo melkoisesti innostus myös siitä Samoasta, joka oli tarkoitus yhdistää Uuden-Seelannin reissuun. Tuumailu jatkuu siis edelleen 😀

Rakastan lohikeittoa yli kaiken ja torstaina hakiessani ennen lääkärikäyntiäni läppärini huollosta, hoksasin ehtiväni vielä piipahtamaan jossain lounaalla. Haahuilin pitkästä aikaa yksinäni lounaalle ja päädyin testaamaan Kampin Kortteliin Fisken På Diskenin The lohikeittoa, jota eräs kaverini oli hehkuttanut Instassa. Ja oli muuten ihan super!! Pakko käydä taas pian syömässä 😀

Tässä matkatouhotuksissani unohdin kai mainita, että olen aika innoissani siitä, että on JOULUKUU! (Ja näistä valoisammista päivistä kaiken synkkyyden jälkeen!!) Arvoin eilen hetken sitä, että lähdenkö salille vai lenkille. Sään puolesta veti lenkki pidemmän korren ja reilun tunnin reipas kävely+hölkkä sujui rattoisasti kivoissa talvimaisemissa. Pienellä pakkasella ja talviauringossa lenkkeily on ihan parasta! Ylihuomenna lähdemme sille Inarin minilomalle, josta olen tässä jo kuukausia jauhanut. Onpa tuo samalla perheemme ensimmäinen viikonloppua pidempi loma yhdessä sitten viime talven. Tällä viikolla tulossa siis Lappi-juttuja ja elämyksiä lasi-iglusta. Toivottavasti pääsen Lapissa taas hiihtoladulle, haha.

Ja joulukuusta puheenollen. Nyt kun kerta on näillä näkymin vahvistunut se, että vietämme joulun kotosalla, olen havahtunut siihen, että kai meidän pitäisi tänä vuonna laittaa kotiin ehkä edes vähän joulua, sen suhteen olen nimittäin todella huono. En ole järin jouluihminen ja täytyy myöntää, ettei minulla ole ollut kertaakaan joulukuusta sen jälkeen kun muutin pois ”kotoa”, siis vuonna 2006 (tai tarkemmin ottaen juurikin jouluna 2005 :D). Vinkkejä minimalistiseen joulukoristeluun amatöörille? Täytyy yrittää kaivella kaapeista jouluhenkisiä koristeita ja vanhat valot. Ei nimittäin kiinnostaisi alkaa ostamaan mitään uutta vain sen tähden, että pääsee koristelemaan. Toivottavasti edes joku siellä on yhtä huono laittamaan joulukoristeita 😀

Tässäpä muuten ensimmäiset neulomani villasukat, joihin kokeilin jonkinlaista kuviota varteen! Toivoisitteko näihin ohjetta?

 

Kuinka teidän viikonloppu sujui? Entä menettääkö kukaan muu hermojaan noihin lento-hakukoneisiin piilokuluineen? 😀

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Arjen hyvinvoinnin ja aktiivisuuden seurantaa hybridiälykellon avulla

Kaupallinen yhteistyö: Garmin

Olen jo vuosia seurannut aktiivisuuttani erilaisten appsien ja aikaisemman urheilukelloni avulla. Sen lisäksi, että oman aktiivisuuden seuranta tuo hurjasti motivaatiota omaan liikkumiseen, on nykyään mahdollista seurata myös muita terveyden osa-alueita ja tämähän vasta kiinnostaakin! Viime vuosina ovat älykellot kehittyneet hurjaa vauhtia ja kyllä, olen itsekin aivan superinnoissani tästä oman terveyden seurannasta ja tulosten analysoinnista. Garminille on syksyllä ilmestynyt uusi hybridiälykellojen mallisto vívomove, josta sain vastikään pr-lahjana käyttööni vívomove Style-kellon, jota odotinkin todella malttamattomana postista parin viikon ajan! Vilautinkin kelloa viikonloppua Instan puolella ja sainkin monelta viestiä kelloon liittyen. Kuulemma (hybridi)älykellon hankinta on juuri nyt mielessä monella ja nämä Garminin uudet kellot näköjään kiinnostavat paljon. Olen läpi vuosien kuullut Garminin urheilu- ja älykelloista valtavan hyvää palautetta. Muistan edelleen jonkun ikivanhan postauksen, jossa kyselin teiltä vinkkejä urheilukelloista ja Garminia suositeltiin eniten, joten senkin vuoksi olin todella innoissani saadessani itse testata terveyteni seurantaa arjessa kellon ja älypuhelimen avulla.

Oma kelloni on Garmin vívomove Style ja mallistosta löytyy muitakin todella kauniita kelloja, joiden ulkonäköön ihastuin juuri senkin vuoksi, etteivät ne näytä liian sporttisilta, kuten useiden valmistajien älykellot. Itse suosin juurikin naisellisempia ja siroja kelloja, jotka sopivat myös tavallisessa jokapäiväisessä arjessa, olematta liian sporttisia esimerkiksi siistimmän pukeutumisen kanssa. Itse toivon älykellolta erityisesti juuri arjen aktiivisuuden, unen ja stressitason mittausta, sekä analyysiä. Kello mahdollistaa erilaisten tavoitteiden asettamisen esimerkiksi aktiivisuuden suhteen, joka voi toimia erinomaisena kannustimena liikkumiseen. Päivän mittaan kello muistuttaa levosta, liikkumisesta ja verryttelystä, jos olet ollut liian stressaantunut tai istunut paikallasi pitkään.

vívomove Style-älykello tallentaa ja analysoi esimerkiksi seuraavaa dataa sinusta:

 

Uni. Kello seuraa eri univaiheita, unen kokonaismäärää, liikkumistasi yön aikana, sekä pulssia ja hengitystä nukkuessasi. Unen analysoiminen on todella mielenkiintoista, koska näet Garmin Connect-apissä unen kokonaismäärän lisäksi eriteltynä myös kevyen, syvän ja REM-unen pituudet. Heräilen usein ainakin kerran yössä ja herääminen näkyy selvästi myös analyysissä. Lisäksi voi kellossa aktivoida myös hengityksen seurannan (myös päivällä). Itselläni on arjessa ”ongelmana” usein pinnallinen hengitys, usein kiireessä unohdan hengittää kunnolla ja tämä näkyy myös tilastossa. Hengitys on nimittäin unen aikana huomattavasti syvempää. Ehdottomasti siis seikka, johon täytyy kiinnittää arjessa enemmän huomiota.

Aktiivisuus ja syke. Olen itse asettanut päivätavoitteeksi aktiivisuuden suhteen 10 000 askelta ja kello ilmoittaakin värinällä päästessäsi tavoitteeseen. Kello seuraa ranteesta sykettäsi päivän aikana, jolloin leposykkeen ja päivän minimi- ja maksimisykkeen tarkastaminen on helppoa. On ollut mielenkiintoista huomata, että syke nousee päivittäin reippaasti jo hyötyliikunnastakin, joka on ehdottomasti aktiivisuuden suhteen todella tärkeää. Lisäksi voit asettaa tavoitteita esimerkiksi kerrosten nousun suhteen ja syöttää appsiin myös manuaalisesti eri liikuntasuorituksia.

Stressitaso. Tämä on yksi ominaisuuksista, joka kellossa kiinnosti itseäni eniten. Päivän stressitasojen seuranta on ollut todella mielenkiintoista ja varsinkin konkreettisesti huomata, kuinka tarkasti kello monitoroi esimerkiksi kiireen hektisinä päivinä. Käsittääkseni stressitasoon vaikuttaa ainakin levon vähyys, aktiivisuus ja syke. Päivinä, jolloin stressitaso nousee, muistuttaa kello sinua pitämään taukoja ja lepäämään. Garmin Connectista näet päiviesi stressitason konkreettisinä käyrinä tuntitasolla, joissa sininen kertoo vähästä stressistä, keltainen ja punainen taas korkeammista stressitasoista. Lisäksi näkee päivän ”kokonaisstressin” myös erittelynä, jossa näet konkreettisesti minuutteina ja tunteina ajat, jolloin olet levännyt, ollut vähän tai enemmän stressaantunut. Tämä tekee käteväksi esimerkiksi päivätasolla eritellä sen, mitkä asiat ovat niitä eniten stressiä aiheuttavia.

Energiataso. Laadukas uni lataa päivittäistä kokonaisenergiaasi ja olenkin aina aamuisin käynyt katsomassa Garmin Connectista päivän Body Battery-tason ja pyrinkin siihen, että taso olisi päivittäin vähintään 70/100. Body Batteryä lataa lepo, sekä palautuminen ja kuluttaa taas liikkuminen, levon puute, sekä stressi.

Kuukautiskierto. Voit syöttää kelloon kiertoosi liittyviä asioita, kuten fyysisiä tai tunnepuolen oireita, joiden avulla voit seurata kuukautiskiertoasi. Todella epäsäännöllinen kierto on ollut riesanani koko syksyn, joten tämä on asia, johon haluan perehtyä syvemmin seuraavaksi.

Lähimaksu-ominaisuus Garmin Pay helpottaa maksamista, koska käyttää kelloasi esimerkiksi ruokaostosten maksamiseen. En itse ole vielä ehtinyt aktivoida maksuominaisuutta, mutta täytyy pian testata. Ehdottomasti näppärä esimerkiksi silloin kun haluaa piipahtaa lenkillä ruokaostoksilla ilman lompakkoa.

Lisäksi saa kelloon halutessaan synkronoitua myös kalenterin ja älypuhelimen ilmoitukset, kuten viestit, IG-ilmoitukset, puhelut ja tekstiviestit. Itse tosin olen kytkenyt nämä pois, koska en jaksa jatkuvasti olla reaaliajassa tietoinen jokaisesta IG-viestistä, joita välillä tulee ihan jatkuvalla syötöllä. Pidän itse puhelintani lähes aina äänettömällä, mutta ominaisuus hyödyttää varmasti silloin kun tosiaan haluaa olla reaaliajassa perillä viesteistä ja tärkeistä puheluista. GPS seuraa myös päivittäin liikkumiasi etäisyyksiä.

Mitkä sitten ovat kokemukseni Garminin vívomove Stylestä?

 

Kello on ollut käytössäni nyt noin viikon ja olen ollut kelloon aivan hurjan tyytyväinen. Kellon kanssa on tullut käytyä uimassa (!), joogassa, kuntosalilla ja tehtyä arkiliikuntaa. Erityisesti Garmin Connect-sovellus, jossa voit tarkastella ja analysoida dataa, on todella selkeä, helppokäyttöinen ja olen ainakin pari kertaa päivässä tiiraillut sieltä statseja uneen, stressi-, sekä energiatasoihin liittyen. Kello on kerännyt paljon kyselyitä ihmisiltä juuri sen siron ulkonäön vuoksi ja moni onkin yllättynyt, että kyseessä on hyvinvointia seuraava älykello.

Olen aina ollut vahvasti kello-ihminen ja oltuani aivan liian pitkään ilman rannekelloa, on ollut jotenkin helpottavaa taas katsoa aikaa oikeasta kellosta, eikä aina kaivaa puhelinta esille. OLED-näyttö aktivoutuu kellossa kohottamalla kättä. Itse olen jo nyt todella vaikuttunut kellosta ja huomaan eron selvästi edelliseen urheilukellooni verrattuna, tämä nimittäin mittaa ja analysoi terveys- ja aktiivisuusdataa huomattavasti monipuolisemmin kuin mitä esimerkiksi älykellot pari vuotta takaperin.


Eniten on kuitenkin kiinnostanut oman hyvinvointidatan analysoiminen, jonka avulla on kiinnittänyt yhä tarkemmin huomiota palautumiseen ja lepoon. Aikaisemmin olen hektisinä viikkoina saattanut soimata itseäni esimerkiksi siitä, etten ole ehtinyt arkena salille tai lenkille. Kellon analytiikka on kuitenkin havainnollistanut sen, että hyötyliikunta kartuttaa välillä aktiivisuutta jo aivan hurjasti yksinään, eikä siis ole ihme, että hektisten päivien päätteeksi kaipaa kenties ennemmin palautumista kuin sitä, että lähtisi salille rehkimään. On hyvä kunnella kehoaan ja siinä on kellosta ollut suuri apu jo näin lyhyelläkin aikavälillä.

Tässä muuten ehdottomasti loistava toive joulupukille! Aivan täydellinen joululahjaidea aktiiviselle naiselle tai miksei miehellekin miesten mallien osalta. vívomove-kelloja myy esimerkiksi Garminin oma verkkokauppa, Gigantti ja kelloliikkeet.

Onko teillä käytössä älykello? Ja jos on, minkä merkin?

Oletteko jo tutustuneet näihin vívomove-kelloihin ja kiinnostaako tämmöinen hyvinvoinnin seuranta noin yleisesti?

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.