Minulta on postausta matkakohteiden suosikeistani ja itseasiassa viime viikolla sain postaustoiveen kohteista, jotka syystä tai toisesta eivät matkailumielessä minua kiinnosta. Päätin tehdä tämmöisen kombinaation, jossa listaan kohteita, jotka ovat top-listallani, paikkoja joihin en lähtisi uudelleen ja niitä, jotka syystä tai toisesta eivät ensisijaisesti nappaa.
Joskus vuosia ja vuosia sitten olen muistaakseni tehnyt tämmöisen matkakohteiden topit ja flopit-postauksen, mutta ajattelin nyt vähän räväyttää ja tehdä tämän uudelleen. Ehkä suurimmat matkapettymykseni löytyvät yli 10 vuoden takaa. Esimerkiksi Egyptin Luxor, jossa kävi inhottava kourimis-insidentti ja hotellin vanhempi miestarjoilija tuli ottamaan minua rinnoista kiinni aamupalalinjastossa ottaessani ruokaa ja virnuili vielä omahyväisesti kun hämmennyin täysin. Olin siis tuolloin 18v. Sen jälkeen en ole tosiaankaan edes harkinnut reissaavani Egyptiin.
Usein matkakokemuksiin vaikuttavat juurikin melko subjektiiviset seikat. Ja kyllä, esimerkiksi Egypti-casessa oli myös muita tekijöitä, joiden vuoksi en kohteesta oikein pitänyt, mutta pointtina lähinnä se, että toisen inhokkikohde voi olla toisen elämän ihanin paikka, joten näissäkin on kyse paljolti subjektiivisista kokemuksista. Koska nyt en jaksa listata tähän mitään aivan ikivanhoja kohteita, päätin ottaa mukaan vain paikkoja, joissa olen käynyt viimeisten viiden vuoden aikana, plus yhden ikivanhan vakkari-traumatisoijan 😀
Top-kohteet:
Euroopan kohteista on Biarritz ehkä aivan ykkössuosikkini! Ensi vuonna toivoisin, että pääsisimme Biarritziin perhelomalle taas yhdessä. (Tommi kuulemma harmistuisi jos lähtisin sinne ilman häntä, heh). Biarritzhan oli myös meidän naperon ensimmäinen ulkomaan kohde 3kk ikäisenä, jonne suuntasimme heti seuraavana kesänä uudestaan. Hyvää ruokaa, rento meininki, surffia ja ihania pieniä putiikkeja. Silloin muutama vuosi takaperinhän jopa harkitsimme Biarritziin muuttamista!
Uusi-Seelanti yllätti kyllä kaikin puolin positiivisesti ja tuntuu kauhealta sanoa sen olleen viime talven reissulla kohde, jota odotin ehkä vähiten. Syynä tosin ehkä osittain se, etten juurikaan tiennyt Uudesta-Seelannista mitään muuta kuin, että siellä on paljon lampaita, kauniita vuorimaisemia ja L.O.T.R-meininkiä. Ja todellisuudessa niiiin paljon muuta, ettei meidän kaksi ja puoli viikkoamme Pohjoissaarella riittäneet suunnilleen mihinkään. Äärimmäisen mukavia ihmisiä, kaikki yksinkertaisesti pelittää täydellisesti ja ah, ne maisemat. NZ on ihan paras!
Seychellit on yksi upeimmista rantakohteista, jossa olen ikinä käynyt. Vaikka mies alkuun epäilikin, oli myös tämä aivan myyty Seychelleille. Kohde oli meidän naperon ensimmäinen kaukomatka ja sinne(kin) olen haahuillut takaisin jo pari vuotta. Kohteena todella kallis (erityisesti majoitukset ja ruoka), mutta ehdottomasti upea kerran elämässä-kohde, jos arvostaa upeita rantoja. Itse jaksoin päivä toisensa jälkeen ihmetellä juurikin Seychellien kauneutta, joskus kiinnostaisi nähdä myös Praslinia ja La Digueta.
Okei.. Pääsisikö takaisin NYT?!?!
Viime vuoden kotimaan kohteesta on mieleeni jäänyt ehdottomasti Ivalo ja Inari, joihin rakastuin valtavasti. Okei, pari syyslomareissua Pyhälle ja Luostolle ovat ehdottomasti olleet syksyn kohokohtia, iski jo valinnan vaikeus tämän suhteen, mutta valitsen silti Ivalon / Inarin! Jostain syystä viehätti erämaameininki erityisen paljon, heh.
Kööpenhamina on lähikohteista ehdottomasti suurin yllättäjä lähivuosilta. Köpis oli ihana ja harmittelinkin, että matkasin sinne ensimmäistä kertaa vasta näin kolmekymppisenä. Esimerkiksi Tukholmaan verrattuna oli Kööpenhamina rennompi ja en edes tiedä mikä siinä niin kovin viehätti.
Haluaisin mainita tähän loppuun myös kaikkien aikojen lempparini Los Angelesin (rantakaupungit), Ranskan Polynesian ja Havaijin, mutta olen jauhanut niistä varmasti jo niin moneen otteeseen, että jätän suosiolla pois listauksesta 😀
Flopit:
Berliini. Olimme Seychelleille matkatessa yhden päivän Berliinissä, harmaana ja sateisena tammikuisena päivänä. Kiertelimme kaupungin keskeisimpiä nähtävyyksiä, kävimme syömässä ja noin melko perusjuttuja. Olen melko varma, että kokemukseni olisi ollut varsin erilainen toisena vuodenaikana, mutta itselleni jäi siitä lähinnä tuon yhden päivän perusteella fiilis, että pois ja äkkiä. Holokausti-monumentti oli ahdistava, enkä saanut muistakaan nähtävyyksistä kamalasti irti. Mutta! Tuolla alempana kirjoittelenkin, että voisin ehdottomasti antaa Berliinille joskus uuden mahdollisuuden.
Gardajärvi. Jos voisi lyhyesti kuvata paikkaa: Järvi, jonka paljon toisiaan muistuttavat kylät ovat täynnä turisteja ja identtistä Kiinassa valmistettua matkamuistokrääsää. En muista olenko ikinä käynyt paikassa, josta en oikeasti löytänyt kertakaikkiaan mitäään mitä olisin edes harkinnut ostavani (okei, ei nyt sillä että olisi ollut pakko, mutta saan krääsäkaupoista noin yleisesti lievää allergiaa). Pahimmasta päästä ei tuo missään nimessä ollut ja järvi on aivan valtavan kaunis jos lähtee veneilemään, mutta järven rannikot ja niiden kylät eivät kyllä ole kovin erikoisia tai toisistaan erilaisia. En lähtisi uudestaan, vaikka Italia noin yleisesti paljon kiinnostaakin!
Egypti. Olen edelleen jotenkin niin traumatisoitunut vuoden 2006 Luxorin reissusta, etten enää sen jälkeen tule luultavasti koskaan menemään Egyptiin. Lähdimme äitini ja isäpuoleni kanssa jollain halvalle äkkilähdölle lukioni lukulomalla ja yövyimme ”Luxorin parhaassa hotellissa”. Koin oloni naisena niin esineellistetyksi ja oloni ahdistuneeksi, etten rehellisesti halua enää koskaan matkustaa mihinkään vastaavaan. Hotellin miestarjoilija (noin 60v) tuli eräänä aamuna aivan pokkanaan puristamaan minua takaapäin rinnoista lappaessani ruokaa lautaselle ja vielä virnuili perään ylimielisesti. Hotellin uima-altaalla ei saanut senkään vertaa rauhaa allaspoikien huutaessa ja vihellellessä valehtelematta aivan jatkuvasti. Ja tämä oli vain pelkästään hotellin alueella, jossa luulisi saavansa turistina olla edes jotenkuten rauhassa. Ja tosiaan, olin tällöin 18-vuotias 🙁 Egyptin kulttuuri, historia ja pyramidit kiinnostavat hurjasti, olen pienestä asti ollut niistä todella lumoutunut, mutta suoraan sanoen ei Egyptiin reissaaminen inspaa enää ollenkaan ja suorastaan kaikki kohteet, joissa naisten asema on huono, saavat nykyään ällörefleksin.
Jostain syystä ei matkustaminen näihin kohteisiin kiinnosta..
Etelä-Amerikka. En tosiaankaan tiedä miksi, mutta Etelä-Amerikka ei jostain syystä ole koskaan oikein kiinnostanut minua. Äitini yritti aikanaan pariinkin otteeseen innostaa minua lähtemään Brasiliaan, mutta jostain syystä en vain kokenut, että maa kiinnostaisi minua niin paljoa. Eniten ehkä ahdistaa rikollisuus, en välitä matkustaa kohteissa, joissa saa jatkuvasti olla varuillaan taskuvarkaiden suhteen tai kokee, ettei naisena uskalla iltaisin kävellä yksin kaduilla. Tämä on ehkä syy, miksi Etelä- ja Väliamerikan matkailu on omalta osaltani tähän asti ollut nollasaldolla. Voi olla, että tässä on osittain kyse myös tietynlaisesta stereotypiasta tietyn maanosan suhteen, enkä rehellisesti haluaisi sortua moiseen, mutta jostain syystä asia vain mietityttää.
Keski-Eurooppa. Saksa, Puola, Tsekki, Unkari.. Jostain syystä en ole kohteena lainkaan kiinnostunut Keski-Euroopan kaupunkikohteista. Itseasiassa ainoat, jotka minua kiinnostavat matkailumielessä, ovat Sveitsi, Pohjois-Italia, Puolan Auschwitz ja Itävaltojen Hallstatt. Ehkäpä juuri se ”kaupunkilomailu” on se, joka näissä tympii, koska olen todella valikoiva kaupunkimatkailija. Luulen, että voisin ehdottomasti pitää esimerkiksi Keski-Euroopan roadtripistä vuorilla ja pikkukylissä. Ala-asteella innostuin opiskelemaan koulussa ylimääräisenä kielenä Saksaa, mutta innostus loppui melko nopeasti kun kieltä ei oppinutkaan ihan hetkessä. Koko Saksa-innostus lopahti kai jotenkin siihen 😀 Mutta! Olen harkinnut, että antaisin joskus Berliinille uuden mahdollisuuden! Rakastuin kuitenkin Köpikseen ja uskon, että Berliini voisi olla juttuni, jos vain reissaisi sinne paremmalla ajalla ja toiseen vuodenaikaan.
Filippiinit. Itseasiassa tämä lukeutui vielä vuosia takaperin kohteisiin, joissa ehdottomasti haluaisin käydä, mutta parin vuoden aikana on mielipiteeni muuttunut mm. perehdyttyäni syvemmin maan hallintoon, huumesotaan ja nyt viimeisimpänä lasten asemaan. (Yle Areenasta löytyy muuten hyviä dokkareita aiheesta!) En halua tukea turismin kautta maata, joka pyrkii systemaattisesti kitkemään huumekauppaa teloittamalla useimmiten hyvin köyhiä pikkurikollisia, lapsiin kohdistuvaa ihmiskauppaa ja hyväksikäyttöä unohtamatta 🙁
Lontoo. Ah, Lontoo oli ala-asteella unelmieni matkakohde, koska Spice Girls for life! Kuinka tohkeissani olinkaan joskus vuonna 96-97 kun pääsin Lontooseen ja ostin kaikilla rahoillani spaissarikamaa. Tuolta reissulta on jäänyt itseasiassa kivoina muistoina mieleen erityisesti British Museum ja Egypti-aiheiset jutut! Vanhassa valokuvakansiossani on jopa valokuvia, joita olen ottanut museon sarkofageista ja muista Egyptijutuista, haha. Silti, en ole tuon jälkeen kertaakaan kokenut kiinnostusta lähteä Lontooseen muuta kuin välilaskulla. En edes tiedä miksi kaupunki ei kiinnosta yksinkertaisesti ollenkaan. Suoraan sanoen en keksi ainuttakaan syytä, miksi varaisin matkan Lontooseen. Enkä tässäkään kohdassa väitä, että monen muun suosikkikohteessa olisi jotain vikaa, se ei vain henkilökohtaisesti kiinnosta minua ollenkaan. Naapurimaata Irlantia voisin kuitenkin ehdottomasti harkita!
New York oli pitkään omalla evvk-listallani, vaikka vuosia takaperin suorastaan rakastin Nykiä! En edes osaa perustella tähän muuta kun sen, että talvella viileät kohteet eivät juurikaan ole juttuni. Olen ollut New Yorkissa usein aina jonkun toisen kohteen yhteydessä, esimerkiksi Karibialle lentäessä. Nyt olen pitkästä aikaa alkanut jopa jossain määrin tuumailemaan, että haluaisin käydä Nykissä joskus kesällä!
Arabiemiraatit. Ei vaan nappaa! Dubaissa olin 2007, enkä ole tuon jälkeen rehellisesti kokenut minkään sortin kovaa kiinnostusta lähteä uudelleen. Muistaakseni harkitsin Dubaita vielä joskus noin viisi vuotta takaperin helppona aurinkokohteena, mutta sen jälkeen tuli joku no-no reaktio. Eniten pidän kohteista, joissa pääsen aitoon luontoon, luonnonrannoille ja toivon mukaan pakoon pilvenpiirtäjiä – nämä eivät juurikaan toteudu Dubaissa ja itseäni ahdisti siellä juuri se, että kaikkialle kuljetaan autolla. Rannoille, ostareille, nähtävyyksiin. Haluan itse ainakin kävellä ympäriinsä ja ihmetellä paikan meininkiä, eivätkä keinotekoiset rannat ole ykkösvalintani. Qataria tuumasin kohteena vielä pari vuotta takaperin, koska olen käynty siellä vain välilaskulla. Ensinnäkin siksi, että arabikulttuuri kiinnostaa oikeasti mm. ruoan puolesta (jos poliittinen tilanne olisi eri, haluaisin oikeasti käydä esimerkiksi Iranissa :D) ja koska en ole Qatarissa käynyt, en osaa sanoa juuta tai jaata siitä, että onko kohde samanlainen kuin Dubai?
Kiina. Jostain kumman syystä en koskaan ole kokenut kiinnostusta lähteä Kiinaan, enkä edes tiedä miksi? Ehkä mielessäni on stereotyyppinen kuva suurkaupungin ilmansaasteista, eläimien kurjista oloista ja juridisista seikoista, jotka eivät esimerkiksi työolojen suhteen aivan ole omien arvojeni mukaisia. Toki, voin olla väärässäkin! Kulttuurin puolesta ovat Kiina ja Venäjä listallani kohteita, joissa haluaisin mielenkiinnosta käydä, mutta sitten taas Kiinan suurkaupungeissa saasteet, puhtaan luonnon vähyys (tai se, ettei sitä käytännössä siis ole) kaupunkikeskittymien läheisyydessä ovat seikkoja, joiden vuoksi reissaaminen sinne ei juurikaan kiinnosta.
Intia. Oikeastaan en edes osaa perustella tätä, koska jollain tapaa Intia kiinnostaa ja sitten taas ei. Olen välillä ehkä jossain määrin mustavalkoinen matkailumieltymyksieni kanssa ja todennut, että jotkut kohteet eivät kiinnosta itseäni, enkä edes tiedä miksi. Sri Lanka sen sijaan on kiinnostanut jo kauan, mutta asiat, joka nykyään pienen lapsen kanssa reissatessa aina mietityttävät, ovat kohteiden hygieniataso ja turvallisuus (ja toki pahimmat malaria- ja dengue-alueet). Nämä ovat seikkoja, jotka lapsen saannin jälkeen ovat rajanneet pois monia kohteita, joissa ehkä muuten haluaisin reissata.
Onko teillä matkakohteiden top- ja flop-kohteita?
Löytyykö omista suosikeistani inhokkeja tai toisinpäin?
