Reissukuvia ja kuulumisia Ivalosta

Majoituksesta saatu media-alennus

Terkkuja Lapista! Saavuimme torstaina Ivaloon, jonne olin haikaillut takaisin viime vuodesta asti kun ensimmäisen kerran piipahdimme tänne koko perheen voimin. (Postaus viime joulukuulta löytyy muuten täältä). Olin jo pitkään suunnitellut pientä ruskareissua Lappiin ja tämmöinen neljän yön miniloma tulikin hyvään saumaan tässä melko intensiivisen työ- ja opiskelurupeaman keskellä. Saatattekin muistaa, että olen useaankin otteeseen kirjoittanut siitä kuinka erityisesti pohjoinen Lappi on alkanut viime vuosina kiehtomaan ja viime vuoden reissulla tämä vain vahvistui. Ivalosta ja Inarista löytyy jonkinlaista Lapin mystiikkaa, joka itseäni kiehtoo valtavasti ja saa luultavasti palaamaan tänne vielä useaan otteeseen.

Näiden kahden reissun perusteella täytyy sanoa, että jos kaipaa kotimaan matkalta koskematonta luontoa, rentoutumista, rauhallisuutta ja ikimuistoisia elämyksiä, suunnatkaa tänne! Itse olen vuoden sisällä nimittäin kokenut täällä aivan maailmanluokan elämyksiä, kuten avantouintia, tynnyrisaunassa saunomista, paljussa rentoutumista tähtitaivaan alla, hiihtämistä Ivalojoen päällä ja nyt viimeisimpänä sähköpyörällä seikkailua Ivalon metsissä mm. erämaajärviä bongaillen. Unohtamatta tietty lasi-iglussa yöpymistä, joka jo itsessään on aivan mieletön kokemus ja oli omalla bucket listilläni ennen viime vuotta ties kuinka kauan! Sinänsä hassua, kuinka omassa kotimaassaan voi kokea pieniä juttuja, jotka nykyään kaupunkilaisena tuntuvat olevan jotenkin (mukamas) vaikeasti saavutettavissa. Täällä taas osaa ottaa pienistäkin jutuista ilon irti 🙂

Majoituimme ensimmäisen yön Ivalossa Aurora Village Ivalossa, jossa vierailimme myös viime vuoden perhereissulla. Vaikutuin jo viime kerralla valtavasti Aurora Villagen puitteista ja palveluista, tämänkin kerran jälkeen voin vain suositella! Tekemistä ja näkemistä löytyy hurjasti ympäri vuoden ja jos jossain mieli lepää niin täällä pohjoisessa. Bongasin myös tarjouksen majoituksesta loppuvuodelle, josta löytyy lisätietoa täältä mikäli Lappiloma kiinnostaa. Aloin itse nimittäin jo haaveilla tulevani tänne taas pian uudelleen 😀

Erämaajärvet- ja purot ovat muuten ehkä siistein juttu ikinä! Voisin pysähdellä ihmettelemään niitä vaikka loputtomiin. En tiedä mikä niissä kiehtoo niin kovin!

Aurora Villageen oli muuttanut viime vuoden jälkeen myös heppoja ja pieni poni, jota kävimme moikkailemassa!

Syksyisestä Lapista löytyy paljon aktiviteetteja ja ehkä suosikkini täällä on ollut pyöräily! Tykkään noin yleisesti kovasti ulkoilla metsällä, mutta tänä vuonna on pitkästä aikaa iskenyt myös intoilu pyöräilyyn ja täältä pohjoisestahan vasta löytyykin erinomaiset apajat siihen. Vuokrattiin torstaina pienen metsäretken jälkeen sähköavusteiset fatbiket Aurora Villagesta reiluksi tunniksi ja huhhei kuinka siistiä! 😀 Olisin voinut ajella vaikka koko loppupäivän, haha! Voisin lähteä tänne uudelleen jo pelkästään aktiivilomalle, viime vuonnahan intouduin täällä hiihtämään Ivalojoen jäällä, joka oli myöskin aivan huippua.

Illalla poikettiin rantaan tunniksi saunomaan tynnyrisaunassa ja uskaltauduinpa muutamaan otteeseen pulahtamaan veteenkin. Näinä parina viime päivänä on kyllä tullut illalla tehokkaasti uni saunomisten, kylmävesiuintien ja liikkumisen jälkeen. Loppulomalle onkin listalla vielä revontulien bongaus, toivotaan että onnestaisi niiden kanssa tällä kertaa!

Huristelimme eilen Saariselän suuntaan matkan toiseen kohteeseen ja täältä tulossa matkakuulumisia myöhemmin. Vaikka vielä onkin pari yötä reissua jäljellä, on nyt jo ehtinyt (taas kerran) iskeä semmoinen haikeus kotiinpaluusta. Tietty pieni koti-ikävä on aina päällä kun reissaa ilman perhettä, mutta täällä Ivalo-Inari-akselilla vain on joku jännä juttu, joka kiehtoo. Ehkäpä voisi alkaa tässä suunnittelemaan jotain pientä joulureissua tänne?! Joulu Lapissa onkin toinen juttu, joka ollut haaveissa jo pari vuotta.

Viime viikolla tein jotain jopa historiallista ja neuloin pitkästä aikaa pipon ihan itselleni! Testasin uutta lankayhdistelmää ja tulos oli todella kiva 🙂

Seuraavaksi kirjoittelen kuulumisia täältä Saariselältä ✨

Onko teillä Lappi-innostusta havaittavissa?💙🤍

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Täydellinen sekatyöläisyys ja koronavuoden uramietteitä

Lähitulevaisuuden uramietteet ovat olleet viime viikkoina ja kuukausina paljon mielessä. Ihan jo siitäkin syystä, että koko tämä koronahärdelli on pakostikin ajanut pohtimaan omaa uraansa monelta kantilta. Ei varmasti yllätä, ettei vuosi 2020 varsinaisesti ole ollut yrittäjille mikään lottovoitto, eikä edelleenkään olla varmoja aikoja lähelläkään. Toki myös opinnot ovat vaikuttaneet ajatuksiin siitä, mitä haluan tehdä pitkässä juoksussa, mutta lopullinen idea siitä muovautuu vielä luultavasti pitkään. Oikeilla jäljillä ollaan kuitenkin! Tällä hetkellä olenkin alustavasti tuumaillut sitä, miten voisin ”sitten joskus” mahdollisesti hyödyntää omaa yrittäjätaustaani tuleviin urahaaveisiin ja voisiko esimerkiksi blogijuttuja jotenkin yhdistää niihin esimerkiksi matkailumielessä (esim luontomatkailun suhteen jos mantsajutut etenevät). No mutta nyt puhutaan jo todella pitkän aikavälin suunnitelmista ja luultavasti homma muuttuu vielä moneen otteeseen. Nämä nyt olivat randomheittoja, joita tässä on käynyt mielessä 😀 Niistähän ne ideat usein lähtevät!

Yllättävää kyllä, mutta olen tässä viime aikoina alkanut nauttia työn suhteen juuri siitä, että saan tehdä vaihtelevasti eri juttuja. Vaikka tuloni kertyvät tällä hetkellä vähän eri lähteistä ja projekteista, en koe sitä huonona juttuna, ennemminkin päinvastoin. Työn vaihtelevuus tuo ainakin itselleni mielekkyyttä, koska päivät tai viikot eivät ole samanlaisia. Samalla myös vaihtuvat itse projektit, jolloin harvemmin pääsee kyllästymään tilanteessa, jossa homma on yhtä ja samaa jopa vuosia. Juurikin tämä seikka on se, joka minua on aikanaan alkanut pitkällä tähtäimellä tympiä esimerkiksi palkkatöissä. Että työ saattaa jossain vaiheessa muuttua sellaiseksi, joka on päivästä toiseen yhtä ja samaa – jopa vuosien ajan. Ei enää minulle, kiitos!

Olen todennut sietäväni kyllä jossain määrin rutiininomaisuutta (koska ah, ihana turvallinen arki työssäkin) ja myös niitä aina samana pysyviä asioita tai tehtäviä, mutta se, ettei työ enää haasta tai tarjoa sitä tietynlaista vaihtelua on pitkässä juoksussa itselleni no-no ja alkaa jossain vaiheessa tuntua turhauttavalta. Tai sitten taas ääripäänä aivan liian hektisesti poukkoilevat ääripään kokonaisuudet, jotka eivät pahimmillaan tarjoa tarpeeksi aikaa fokusoitua siihen yhden jutun keskittymiseen kerrallaan. Ääripäästä toiseen perehtyminen nolla-ajassa kun voi olla melkoinen mahdottomuus. Varsinkin jos on tyypillistä, että ehkä haalii joskus enemmänkin tehtävää kuin ehkä oikeasti ehtisi, kuten itselläni. Näiden seikkojen väliltä onkin löydettävä se jonkinlainen kultainen keskitie ja testaamalla se monesti selviää. Tai sitten yksinkertaisesti kantapään kautta 😀

Toisaalta työelämässä arvostetaan jo nyt yrittäjähenkisyyttä, monialaista osaamista ja jonkinlaista multiosaajuutta. Onko se sitten realistista odottaa työntekijöiltä yhä vain enemmän vai ei, en kuitenkaan usko näiden seikkojen arvostuksen kasvun ainakaan olevan vähenemään päin. Tässä sitten ehkä nouseekin tärkeäksi se, että yksilöllä pitäisi vapaa-ajan puolella olla kunnianhimoa kehittää osaamistaan, oppia uutta ja olla aktiivinen projekteissa, joita hyödyntää myös päivätyön puolella. Yrittäjänä tämä tietysti eroaa sillä, että työ- ja vapaa-ajan ero on ainakin usein melko hämärä. Monet vapaa-ajallani puuhastelemat projektit ovat automaattisesti niitä, jotka liittyvät yritystoimintaani ja toisaalta, jotka vievät sitä myös eteenpäin.

Alkuvuodesta ennen koronahommaa oli suunnitelmani ollut jo kauan keskittyä töiden suhteen tänä vuonna aiempaa enemmän mm. kotimaan matkailuun ja käsityöjuttujen kehittämiseen. Silloin alkuvuodesta hakiessani hetken mielijohteesta lentoemäntäkoulutukseen tuntui siltä, että nämä kaikki olisivat suorastaan täydellinen kombinaatio. Koko palettihan meni tietysti aivan sekaisin ja suunnitelmat hetkeksi karille, ehkä juuri tästä syystä otinkin kevään tapahtumat erityisen raskaasti ammatillisessa mielessä. Viime aikoina olen kuitenkin ollut iloinen päästessäni vihdoinkin taas enemmän myös näiden aiheiden pariin, joita jo alkuvuodesta paljon suunnittelin. Ja nyt tuntuu siltä, että juuri yliopisto-opiskelut ovat täydellinen sivuhaaste tässä muun ohella. Kesän jälkeen olen saanut valtavasti intoa esimerkiksi kässähommiin, tulevien mallistojen ja ohjeiden suunnitteluun, yleisesti verkkokauppa-alustan opetteluun ja sisällöntuottamiseen. Alkuvuodestahan asetin itselleni ammatillisia tavoitteita, joihin lukeutui opetella säännöllisesti uutta jostain tietystä osa-alueesta. No, nykyään tiedän valtavasti enemmän verkkokaupan toiminnasta, analytiikasta, kehittämisestä ja sisällöntuotannosta kuin vaikkapa vielä 3 kuukautta sitten. Olen myös ollut iloinen siitä, kuinka kivasti noiden ohjeiden kanssa on lähtenyt homma rullaamaan! Selkeästi ollaan siis semmoisen aiheen äärellä, jolle on paljon kysyntää. Kunhan tilausjonoa saa purettua niin keskityn taas uusien ohjeiden työstämiseen 🙂

Se onkin sitten taas se jutun juju: Tehdä kivoja juttuja, joista saa fiiliksen siitä, että olet oikean asian äärellä ja hyvällä lykyllä myös muille hyvää mieltä tekemistäsi asioista. Itselleni parhaaksi kokonaisuudeksi on muodostunut yhdistelmä täysin toisistaan erilaisia projekteja, itsensä haastaminen ja juuri se, että sinulla on itselläsi mahdollisuus viedä hommia haluamaasi suuntaan. Mietin kässäjutun kehittämistäkin jo toista vuotta ja nyt sitten ihmettelenkin, että miksen tehnyt sitä jo aikaisemmin? Ehkäpä vuosi 2020 oli (toki kaikessa kaameudessaan) juurikin sopiva etappi pohtia kaiken muun ohella esimerkiksi tätä omaa yritystoimintaa ja sen tulevaisuutta. Ideoida uusia juttuja ja jalostaa ideat käytäntöön. Juuri nyt tuntuu niin hassulta, että vielä alle puoli vuotta takaperin olin koronan vuoksi niin lannistunut kaikesta, tulevasta ja ennen kaikkea omasta yritystoiminnastani, että olin lähellä heittää hommat lopullisesti sikseen. Sitten pidinkin jonkun sortin oman ideapajan, luin sivussa ahkerasti pääsykokeisiin, pohdin uusia ideoita ja suunnitelmia tulevaan. Ja sen tuloksena olemmekin tässä.

Opetus? Vaikka välillä tulisikin niitä rajujakin alamäkiä, älä anna periksi! Luota visioosi, ota hetki pohtiaksesi kokonaistilannetta, mieti mitä uutta voisit antaa toiminnallesi? Mikä toimii ja mikä ei? Voisitko kokeilla jotain aivan uutta? Mikä on varasuunnitelmasi? Omalla kohdallani se oli opiskelupaikka, toinen taas palkkatöihin palaaminen. Vaikka luovuin varsinaisista viisivuotissuunnitelmista jo aikapäiviä sitten, olen tänä vuonna osittain joutunut palaamaan aiheen pariin, vaikkakin enemmän ehkä semmoisen ”yksivuotissuunnitelman” muodossa.

Tulipas sekalaisesti tämmöinen randompläjäys siitä, mitä mielessä on pyörinyt! Ehkä joku teistä samaistuu fiiliksiin 🙂

 

Kumpaa tyyppiä te olette ammatillisesti? ✨

 

Mielummin yhteen kokonaisuuteen keskittyviä vai niitä, jotka mielellään tekevät useita toisistaan erilaisia juttuja?

 

 Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Kuulumisia ja arkikuvia puhelimen kätköistä

Hello! Alunperin oli tarkoitus kirjoitella jo perjantaina blogiin kuulumisia, mutta päivä vierähti melko intensiivisesti opiskelun merkeissä, joten lykkäsin suosiolla blogihommat viikonlopun yli. Olen pyrkinyt pitämään viikonloppuisin nyt enemmän blogivapaita, koska arki on nykyään aika intensiivistä, vaikkakin usein saatan käydä läpi kuvia tai muuta pientä juttua. Tämä viikonloppu meni kuitenkin melko vauhdikkaasti verkkokauppahommien kanssa, mutta ehtihän sitä hyvin chillaillakin. Eilinen syksyinen sadepäivä leikittiin kotosalla Tommin ollessa Hangossa surffaamassa. Maalattiin vesiväreillä, leikittiin autoleikkejä, kotihippaa ja mitäköhän kaikkea. Lauantaina ulkoiltiin puistossa, leikittiin hippaa ja heiteltiin syksyn lehtiä ilmaan, joka on pienen mielestä juuri nyt ehkä kivoin juttu ikinä 😀

Normaaliakin aikaisemmat aamuherätykset ovat tässä parin viime viikon aikana muodostaneet jo jonkinlaisen rutiinin. Olen nimittäin pyrkinyt heräilemään jo reippaasti ennen kuutta ja tänään nousinkin jo viiden jälkeen! Koska viime viikko oli hieman kiireisempi kouluhommien (ja iik, viimeisten pipojen työstämisen suhteen, joihin hurahtikin melkolailla koko loppuviikko), ovat aamun rauhalliset hetket olleetkin varsin oivallista keskittymisaikaa. Yleensä laadin aamusta listan päivän aikana hoidettavista jutuista ja lisäksi kalenteroin google-kalenteriin (johon on synkattu myös luennot) kouluhommia, kuten lukemisia, verkkotestien tekoa ja videoiden katseluita, jolloin ne tulee muistettua hoitaa esimerkiksi päivällä luentojen välissä.

Kieltämättä on kemian tehtäviin perehtyminen ja viime viikkoisen välikokeen jälkeen taas uuden aihealueen opettelu ollut melkoisen aikaavievää, joten sille on pitänyt raivata päivistä reippaasti aikaa opiskeluun. Kaikista kursseistani on siihen kulunut ehdottomasti eniten aikaa. Eli kyllä, tiettyjen aineiden opiskelu kyllä vaatii äärimmäistä perehtymistä jos lukiovuosista on vierähtänyt aikaa! Keskiviikkonakin nousinkin jo viiden jälkeen puuhastelemaan juttuja ja ihme kyllä, olin jo ennen seitsemää saanut ihan kivasti hommia kasaan. Perjantaina taas nukuin ruhtinaallisesti 6.05 asti. Voi kuulkaa, jos vielä kesällä kirjoittelin siitä, kuinka olen koronan aikana asteittain (ihan vähän vain) muuttunut aamuihmisestä vähän iltaihmisen suuntaan niin tämä homma on jo menneen talven lumia nyt taas normaaliin arkeen palattuani 😀 Mennäänhän tässä toisaalta sitten kiltisti aina iltayhdeksältä petiinkin, nykyään itseasiassa koko perhe.

Elokuun jälkeen en ole käynyt kampuksella fyysisesti kovinkaan montaa kertaa, kunnes sitten pari viikkoa takaperin alkoi eräs kurssi, joka sinnikkäästi pyrittiin aloittamaan lähiopetuksena. Sinänsä mukava ajatus, mutta tilanteen huomioiden ei taas niinkään. Kun kaikki muut kurssit yhtä ainoaa toteutusta lukuunottamatta olivat etätoteutuksena, tuntui jotenkin ajankäytöllisesti kurjalta, että pitäisi raahautua yhden ainoan kurssin vuoksi todella lyhyillä siirtymäajoilla koululle usean kerran viikossa. Eipä tosin mennyt aikaakaan kun tuokin kurssi viikko takaperin sitten muutettiin etätoteutukseen. Tästä huolimatta joudun todennäköisesti tässä lokakuussa piipahtamaan vielä pari kertaa koululla kemian tukkarissa, koska kemian laskuharjoitusten työstäminen ja opettelu ominpäin on osoittautunut ainakin itselleni melko mahdottomaksi hommaksi pelkkää tekstiä lukemalla. Toisaalta en näiden kaikkien viikkojen ja kymmenien tuntien pänttäämisen jälkeen halua ottaa mitään riskiä siitä, etten pääsisi kurssista läpi. Onneksi kampuksella on käsidesit, maskit ja muut varotoimet aktiivisesti käytössä tämmöisissä tilanteissa kun sinne syystä tai toisesta on ”pakko” mennä piipahtamaan.

Lähden tällä viikolla muutamaksi päiväksi Lappiin ja olenkin tässä jo hetken fiilistellyt tulevaa reissua. Eihän tässä ole aikoihin tullut käytyä Jyväskylää kauempana ja tämä tuleva reissu tuntuu kieltämättä yhtä eksoottiselta kuin olisin lähdössä jonnekin maapallon toiselle laidalle. Ehkäpä siis ihan kiva näin. Jouduin tänä vuonna skippaamaan perinteisen Pyhä-Luoston reissun, samoin Vuokatin, jonne alunperin harkitsimme viime viikolla lähtevämme pojan kanssa. Molemmat ovat edelleen kohteita, jotka ovat korvan takana loppuvuodelle. Olisi kiva päästä kokemaan Luosto talviaikaan, tähän mennessä kun olen käynyt siellä kahdesti vain syksyllä ruskan aikaan. Viime vuonna kun ihme ja kumma innostuin Rukalla jopa käymään hiihtämässä, olenkin tässä vähän haaveillut Luoston hiihtopoluista! Ja okei, vähän myös siitä, että pääsisin taas vähän harjoittelemaan rinteessä niitä lautailun alkeita.

Täytyy myös jakaa teille aivan ihana kahvilavinkki Vallilasta! Olin monesti kulkenut Vallilassa Kahvila Päijänteen ohi ja miettinyt, että sinne olisi kiva mennä joku päivä tekemään töitä lounaan lomassa. Viime viikolla otimmekin Jutan kanssa tuonne suunnan ja suositus! Lounaan lisäksi löytyy kahvilasta salaattibaari ja ihanan näköisiä leivoksia (täytyy testata ne seuraavalla kerralla!). Rakastuin myös tuohon sisustukseen. Osoite on Päijänteentie 1 🙂

Mitäs kuului teidän viikonloppuun? ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Erä pipoja myyntiin!

Huhhei mikä päivä! Vaikka teki tiukkaa, yritin pysyä lupauksessani ja saada pipot myyntiin vielä tällä viikolla, sekä tietysti ennen ensi viikon reissuani. Sain aamulla loput brändilappuset ommeltua kiinni pipoihin (samalla luentoa seuraten :D) ja viittä erilaista pipoa olisi nyt verkkokaupan puolella pieni erä myynnissä ✨

Ennakkosuosikki kaikista on ehdottomasti ollut tämä Muhkupipo LUXE Lilac, jota on vielä jäljellä 1kpl 🙂

Muhkupipo LUXE Sand on myöskin mohair-merinosekoitetta

Muhkupipo Cotton Candy on 100% villaa

Muhkupipo Graphite on myöskin 100% villaa

Oma suosikkini on tämä Muhkupipo LUXE April! Näitä jäljellä vielä 2kpl, mutta lankaa löytyy tällä hetkellä varastosta myös pariin lisäpipoon 🙂

 

Mustaa oli yksi kappale, jonka ehdin myydä pakasta kaverilleni, mutta jos tämä musta kiinnostaa, niin teen sitä tilauksesta. Tiedustelut sähköpostitse info@iinesdiy.com

Jos koko mietityttää, niin villaisten muhkupipojen ”rakenne” on hieman napakampi kuin mohairvillaisten. Isommalle päälle suosittelen siis kenties tuota LUXE-versiota, vaikkakin tämä koko on saanut paljon hyvää palautetta juurikin istuvuudesta eri päihin. Hintaero perustuu siihen, että mohairpipojen materiaalit ovat hinnaltaan moninkertaiset villapipojen lankoihin. Kovin suurta katetta ei näissä siis tosiaankaan ole, mutten raaskinut nostaa hintoja enempää, koska tarjoan kuitenkin mahdollisuutta työstää sama pipo myös itse 🙂

Otan tämän urakan jäljiltä jälleen ensi viikon jälkeen vastaan myös tilaustöitä, joten jos näistä joku kiinnostaa nyt tai myöhemmin niin saa laittaa viestiä!

Kaikki myytävät pipot löytyvät siis kootusti täältä!

 

Jos neulepipon harjoittelu kiinnostaa niin näiden pipojen yksinkertaistettu ohje löytyy verkkokaupasta täältä, sekä myös tätäkin helpompi ohje peruspipoon täältä. Ohjeet sisältävät myös lankavinkit, annan tietysti ohjeen tilaajille myös täsmävinkkejä sävyjen suhteen!

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Miniloma Hanasaaressa ja kiinnostavat kotimaan kohteet x5

Kaupallinen yhteistyö: 100 syytä matkailla Suomessa & Visit Espoo

Viikonlopusta selvitty! Tai voiko näin nyt edes sanoa? Haha! Vietimme viikonloppuna aivan ihanan staycation-miniloman ja kuten viime viikolla kauhistelinkin, olimme ensimmäistä kertaa yötä ilman lasta. Kylläpäs oli outoa. Ja hiljaistakin. Loppupeleissä haettiin napero pois jo ennen aikojaan heti seuraavana aamupäivänä, koska ikävä oli meillä niin kova. Ajattelin kuitenkin hieman kirjoitella kokemuksia siitä, miten homma sitten menikään. Ehkäpä joku siellä juuri jännittelee lapsen jättämistä hoitoon ja niin, jännitinhän minä itsekin. Oikeastaan aivan liian pitkään!

Vietimme miehen kanssa vuorokauden miniloman Espoon Hanasaaressa ja näin alkuun täytyy hehkuttaa: Hanasaari on aivan upea paikka! Mies hurautti lauantaina pojan isoisälleen hoitoon puolenpäivän aikoihin, jonka jälkeen suuntasimmekin Hanasaareen. Samalla jännitti, mutta kuitenkin olin todella innoissani, koska luotin kaiken menevän hoidossa hyvin. Jos joku teistä siellä nyt tuumailee lyhyttä lapsivapaata tai muuten vain rentouttavaa lähilomaa, voin todella lämpimästi suositella Hanasaarta. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta kohteessa ja olimme molemmat puolison kanssa aivan fiiliksissä! Merelliset maisemat, upea sauna- ja allasosasto, mahdollisuus pulahtaa uimaan meressä (itsehän kävin tottakai, heh), taidetta ja sijainti todella hyvien kulkuyhteyksien päässä Länsiväylän varrella. 

Kävimme heti päivällä tutkailemassa lähimaisemia ja fiilistelin meidän hotellihuonetta. Illalla suuntasimme syömään viiden ruokalajin maistelumenun hotellin Restaurant PLATS:iin ja vaikka en aikaisemmin ole ollut maistelumenujen ystävä, oli tämä aivan älytön kokemus! Tommi kehui ruokia jopa parhaimmiksi ravintolaruoiksi ikinä. Menisimme ehdottomasti uudelleen! Otimme maistelumenun ilman punaista lihaa ja saimme mm. friteerattua maa-artisokkaa, selleriä eri muodoissa, nieriää, parsakaalipyrettä, sekä paljon kauden kasviksia ja sieniä. Illalla suuntasimme (aivan ruokakoomassa) saunaosastolle iltauinnille ja itse fiilistelin uinnin jälkeen kylpytakissa ulkona nousevaa kuuta ja tähtitaivasta tovin. Niin rentouttavaa!

Tässä välissä täytyy mainita, että otimme parikin facetime-videopuhelua lapsukaisen ja isoisän suuntaan, jossa kaikki oli ok (tosin, aamulla pieni jo halusi kotiin :D). Nukahdin jo kympin maissa ja nukuin makoisat 10h yöunet. Ainiin, olen itse todella tarkka nukkumismukavuuden suhteen ja tuolla oli todella hyvä sänky! 😀 Aamulla oli melkoista herätä merelliseen maisemaan ilman kiirettä mihinkään. Kävin ennen lähtöä vielä pari kertaa pulahtamassa meressä, vaikka vielä illalla arvoin, että uskallanko. Eipä ollut edes paha! Saimme myöhäisen uloskirjautumisen ja aamupäivän chillailun jälkeen suuntasimme koko perhe napero mukaanlukien Espoon Nuuksion kupeeseen Suomen Luontokeskus Haltiaan. Noloa kyllä, mutta en itse ole vielä koskaan käynyt Nuuksiossakaan, mutta se on jo pidemmän aikaa ollut listalla pienen vaelluksen muodossa! Tällä kertaa emme olisi voineet pidemmälle vaellukselle lähteä, mutta kiersimme lapsen kanssa Haltian lähiluontoa, jossa on itseasiassa myös lapsille oma 200m luontopolku. Lisäksi Haltian kupeesta lähtee myös muita merkittyjä lyhyempiä ulkoilureittejä.

Haltiassa pääsee tutustumaan Suomen luontoon erilaisten vaihtelevien luontonäyttelyiden muodossa. Tällä hetkellä oli vahvasti teemana uhanalainen liito-orava ja näyttelyssä oli mahdollisuus ryömiä onkaloissa eri eläinten, kuten karhun ja linnun pesiin. Itse pidän valtavasti luontomuseoista ja tämä olikin erityisesti lapsen mieleen! Kävimme ensimmäisen kierroksen jälkeen ulkona ihastelemassa lähiluontoa ja yläkerrassa lounastamassa, mutta palasimme vielä kiertämään näyttelyn toiseen kertaan, koska poika oli siitä niin valtavan innoissaan! Suosittelen 🙂 Miniloman jäljiltä oli rentoutunut fiilis ja tuntui siltä kun olisi lomaillut jossain kauempanakin. Todellisuudessa olimme vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa ja siltikin koimme + näimme kaikkea uutta. Jatkossa siis ehdottomasti enemmän lähimatkailua ja staycationeita, aivan parhautta! Ja täytyy vielä mainita tuosta Hanasaaresta, että se sopii erinomaisesti myös perhe-kohteeksi, eikä vain tämmöiseen pariskunta-staycationiin.

Kotimaan matkailu on yleisesti asia, johon olen viime vuosina halunnut panostaa yhä enemmän ja varsinkin tänä vuonna haluan osoittaa tukeni kotimaisille matkailuyrittäjille valitsemalla matkakohteeksi Suomen. Mitä enemmän reissailee kotimaan rajojen sisällä, sitä enemmän olen ainakin itse ollut lumoutunut niistä helmistä, joita meiltä löytyy! Suomi on täynnä maailmanluokan nähtävää ja mikä parasta, puhtaassa luonnossa ja ilman väenpaljouksia. Luontomatkailu onkin juttu, josta itse olen erityisesti innostunut. Kotimaassa reissatessa ehtii jo viikonlopunkin aikana näkemään ja kokemaan vaikka mitä, joka tietty onkin lähimatkailun parasta antia! Itse haluan loppuvuoden aikana panostaa yhä enemmän minireissuihin, jolloin ei tarvitse lähteä edes kauas tai päivää-paria pidemmäksi aikaa kokeakseen uusia elämyksiä. Lähden itseasiassa ensi viikolla Lappiin, joten lisää kotimaan reissujuttuja tulossa pian!

Mitkä kotimaan minilomakohteet sitten kiinnostaisivat minua loppuvuodelle?

 

Kohteet on napattu 100 Syytä-sivuilta ja klikkaamalla kunkin kohteen linkkiä, pääset tarkempiin kohdetietoihin inspiroitumaan ja löytämään monia muita kotimaan matkailun helmiä! Nämä kaikki ovat kohteita, joissa en vielä itse ole koskaan käynyt (Inaria lukuunottamatta), vaikka monista olen jo pitkään haaveillutkin.

Muonio (klik!). Tämä on ollut listallani jo yli vuoden ja itseasiassa ykköskohteena paikoista, joissa en vielä koskaan ole käynyt. Toivottavasti viimeistään ensi talvena pääsisin vihdoinkin käymään Muoniossa. Faktapläjäys: Lapin länsirajalla sijaitsevassa Muoniossa on mitattu maailman puhtain ilmanlaatu! Erityisesti Muonion ulkoilu- ja retkeilymahdollisuudet kiinnostavat.

Koli (klik!). Myös Koli on kiinnostanut kauan ja itseasiassa viime keväänä aloin harkita sitä toden teolla. Kolilla pääset ihailemaan Suomen tunnetuimpaa kansallismaisemaa ja retkeilyreittejä löytyy niin kokeneille vaeltajille, kuin myös lyhyemmistä luontokävelyistä pitäville.

Lappeenranta ja Saimaa (klik!). Olen kerran käynyt Lappeenrannassa LUT:in pääsykokeissa ja jopa yöpynytkin siellä yhden yön. Valitettavasti en päässyt juurikaan kiertelemään kaupunkia, mutta sen jälkeen kun viime talvena katsoimme kaikki Sorjosen kaudet, iski melkoinen Lappeenranta-innostus! Ja varsinkin Saimaan maisemiin. Alunperin mietin kaupunkia kesälomakohteeksi, mutta sitten se jotenkin jäi. Pakko kuitenkin päästä! Ah, mielessäni on vieläkin hotellin aamupalan eteläkarjalaiset herkut! Jos erityisesti Saimaa kiinnostaa, kannattaa kurkata tämä täsmäsivu sen osalta.

Salpausselkä Geopark (klik!). Luontojutut kiinnostavat aina ja päiväretken muodossa voisi reissu Salpausselän harjupoluille olla mainio valinta. Erilaisia maastomuodostelmia on tullut tänä vuonna päntättyä melkoisesti ja olisi kiinnostavaa päästä tutkailemaan suppamaisemia ja harjuja in action. Geopark-alueella on kattavat mahdollisuudet alueen tutkailluun niin kävellen kun pyörälläkin.

Suomen pohjoisin roadtrip / Inari-Saariselkä (klik!). Tiedättekin ehkä, että Inari kiehtoo minua valtavasti ja olenkin jo viime vuodesta saakka haaveillut pohjoisen roadtripistä! (Juuri viimeksi viime viikolla kun tiirailin erämaamajoituksia juurikin sieltä :D). Saariselkä, Inari, Nuorgam, Utsjoki, Nellim, sekä sitten Urho Kekkosen ja Kevon kansallispuistot ovat paikkoja, jotka haluan ehdottomasti nähdä ja kokea!

100 Syytä-sivuston vinkkipankki auttaa löytämään itseään kiinnostavia kohteita ja aktiviteettaja, mikäli ei tiedä mistä lähtisi liikkeelle kotimaan elämysmatkan suunnittelussa! Löydät vinkkipankin täältä.

Ja heh, palatakseni aiheeseen siitä, miltä tuntui ensimmäinen yö puolison kanssa ilman lasta: Kuten tekin viestittelitte, niin totisesti me vanhemmat olimme niitä, jotka seikkaa jännittivät eniten. Nyt kun lapsen ensimmäinen yökyläily (vihdoinkin) on koettu ja ajatus lapsellekin jo tutumpi, niin kynnys tähän on jatkossa varmasti matalampi. Turhaan siis jännitettiin! Oudointa oli kuitenkin se, että saimme ensimmäistä kertaa vuosiin nauttia illallisesta pitkän kaavan mukaan ilman häiriöitä. Haha, uskokaa tai älkää, mutta tämä oli näiden reilun neljän vuoden aikana toinen (kyllä!!!) kertamme illallistamassa yhdessä ilman lasta. Edellinen kertahan oli keväällä 2017 😀 Ehkäpä täytyy pian alkaa suunnitella loppuvuodeksi uutta viikonlopun pariskuntareissua vaikkapa näihin ylempänä vinkkaamiini kohteisiin 🙂

Oletteko te käyneet Hanasaaressa?

Entäpä jossain näistä listaamistani kohteissa?

 

Olisi myös kiinnostavaa kuulla, että onko kiinnostus kotimaan matkailuun lisääntynyt teilläkin vuonna 2020? 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.