Uskontoko tuputusta vai jokaisen oma asia?

En ole tainnut täällä kertaakaan edes nostaa aiheena esille uskontoa. Itse suhtaudun melko neutraalisti uskontoon ja yleisesti eri uskontoihin. Koulussa mentiin tietysti luterilaisuus edellä ja opetettiin siihen, että pääpaino on kristinuskolla. Isoisäni oli kirkkoherra ja voitte kuvitella, että uskonnollisuus on sen myötä ollut osana elämääni syntymästä saakka. Oma pappani kastoi minut Jordanvirran vedellä olohuoneessamme ja moniin lapsuusmuistoihin liittyy sukulaisten häät, myöskin isoisäni vihkitoimituksella. Silti olen ehkä aina jollain tapaa kapinoinut uskonnollisuutta vastaan tai enemmänkin sitä ajattelutapaa, että yksi ja ainut jumala olisi se ainoa vaihtoehto. Lapsesta saakka olen silloin tällöin lausunut mielessäni iltarukouksia, mutta oikeastaan en tiedä olenko uskonnollinen? Hengellinen ehkäpä jossain määrin. Uskon johonkin ylempään voimaan, hyvään ja siihen, että kaikella on tarkoitus. Kyse ei ehkä niinkään ole jumalasta, vaan ajattelutavasta ja siitä kuinka katsoo maailmaa.

Sen voin kuitenkin sanoa suoraan, että olen suurissa määrin kuitenkin tieteen kannattaja, varsinkin mitä tulee aiheeseen luomisteoria vs evoluutioteoria ja muutenkin suuremman mittakaavan aiheisiin. Tietysti jokainen saa uskoa tässäkin tapauksessa mihin tahtoo, mutta jos toinen on tieteellisesti todistettu, on toki hieman vaikea ajatella luomisteoriaa todeksi, vaikka tietysti tarinana kiehtova onkin. Tiede ei kuitenkaan sulje pois muita asioita, vaikka useimmat seikat ovatkin todistettavissa sen avulla joko oikeiksi tai vääriksi. Jos hetken miettii koko maailmankaikkeuden ihmeellisyyttä (asia siis jota itse en edes pysty käsittämään), alkaa miettimään, että mikä todennäköisyys meidän universumimme synnylle on ollut ja mitä muuta kaikkea ihmeellistä tuolla jossain voikaan olla? Asioita, joita ei edes voi kuvitella.

Nyt päätin myös paljastaa teille erään jutun, joka tapahtui joskus melkein 20 vuotta sitten. Nuorena tyttönä olin eräästä asiasta todella surullinen tai pois tolaltani ja jostain syystä hakeudun talvella metsään istuskelemaan itkien lumikinosten keskelle kun en muutakaan paikkaa keksinyt. Olo oli jotenkin jopa epätoivoinen, melko tyhmän asian vuoksi vielä ja siinä hetkessä koin, että ainut keino oli rukoilla. Pyysin Jumalalta jotain merkkiä siitä, että tämä on olemassa ja samassa tippui viereisestä puusta aivan viereeni iso kasa lunta. No, sattumaa tai ei, pisti tuo juttu kyllä tuolloin miettimään asiaa, vaikken tuolloinkaan mitenkään uskonnollinen ollutkaan. Siihen kuitenkin ehdottomasti uskon, että kohtalon lisäksi on jotain meitä korkeampia voimia. Oli se nyt sitten Jumala tai mikä tahansa.

Yhteenkuuluvuus ja yhteisöllisyys on myös asia, joka uskonnossa yhdistää. Tietysti jokainen ihminen haluaa kuulua johonkin porukkaan, jakaa jotain muiden kanssa, oli se sitten työyhteisö, ystäväporukka tai sählyjoukkue. Näen ainakin itse itseni ihmisenä, joka suvaitsee erilaisia ajattelutapoja. En halua tuomita toisia heidän ajattelutapojensa tai uskomustensa vuoksi. Itse en usko asioiden tai omien ajattelutapojen tuputtamiseen, mitä tulee esimerkiksi uskontoon tai muihin ihan muihin juttuihin, kuten nyt vaikkapa elintavat, turkisvastaisuus tai mikä tahansa muu seikka, mihin kokee tietynlaista vahvaa ”yhteyttä” tai muuten vaan vahvaa mielipidettä. Tuputtaminen on suorastaan raivostuttavaa, oli sitten kyseessä mikä tahansa asia. Mielestäni kaikilla tulisi olla vapaus valinta mihin uskoo tai olla uskomatta mihinkään, ilman toisen ihmisen tuomitsemista tai halveksuntaa. Oli se sitten oma unikiveni, toisen ihmisen uskonto, ruokavalio tai mikä tahansa muu. Itseäni ei oikeastaan edes kiinnosta, mitä muut tekevät ja pyrin elämässäni keskittymään juuri niihin omiin juttuihin. En koe, että itse saavuttaisin mitään tuomitsemalla muita tai kritisoimalla toisen valintoja.

Toisaalta olen itse tietynlainen vaikuttaja, voisihan ajatella, että itsekin jollain tapaa tuputan täällä uskomuksiani ja juttuja, joihin itse uskon. Netissä on kuitenkin se hyvä puoli, että kukin voi suodattaa pois ne jutut, jotka eivät itseään kiinnosta. En halua tietenkään itsekään tuoda omia kantojani sillä näkökulmalla, että se olisi ainoa oikea tapa toimia ja mikäli teet toisin, olet huono ihminen. Ja joo, kyllä itseäni on menneinä vuosina ottanut päähän oven takana kukkuvat jehovantodistajat, mielestäni minkään uskonnon ei pitäisi olla sitä, että hakeudut väkisin kenenkään luokse kertomaan, miksi sinun pitäisi uskoa juuri tähän juttuun. Vaikka heidän tai kenenkään muunkaan uskonto ei sinänsä millään tapaa häiritse, on se ”tyrkyttäminen” kuitenkin seikka, joka saa ennemmin vain allergiaa kyseistä asiaa kohtaan, kuin sitä aitoa kiinnostusta. Itselleni ei tulisi mieleenkään yrittää tuputtaa kenellekään omia uskomuksiani, koska ainakin minulle ne ovat kovin yksityisiä, enkä koe olevan itseltäni pois vaikkein jakaisikaan samoja ajatuksia jonkun toisen kanssa.

Voisin ehkä kiteyttää, että oma uskontoni on se, että uskon hyville ihmisille tapahtuvan hyvää ja sitä, että tekemällä hyvää, tapahtuu hyviä asioita. Loppupeleissä melko moni asia on kiinni sinusta itsestäs, miten katsot maailmaa ja mitä valintoja teet. Rakastatko itseäsi? Ajatteletko, että muut ihmiset automaattisesti tarkoittavat sinulle pahaa tai että sinulle tapahtuu vain huonoja asioita? Joskus on hyvä myös katsoa maailmaa oman toiminnan kautta ja nimenomaan uskoa itseensä. Uskon ideahan on luoda toivoa siitä, että on taho, joka auttaa ja johdattaa sinut oikealle polulle. Oli se sitten minkä tahansa uskonnon hahmo tai Jumala. Että sinulla on joku voimaa antava elementti, joku asia joka antaa toivoa tulevasta, jotain mihin luottaa heikolla hetkellä. Toisaalta, millainen tämä maailma olisikaan jos kukaan ei uskoisi mihinkään ja jokaisen omaa motiivia ajaisi vain se oma näppituntuma? Olisiko meillä enemmän vai vähemmän sotia, olisivatko arvomme erilaisia?

Olen myös törmännyt siihen, että uskonnollinen ihminen suhtautuu jopa vihamielisesti muihin uskontoihin tai vaihtoehtoisiin uskomuksiin, kuten nyt vaikka energioihin. Itse ainakin näkisin asian siltä kannalta, että maailmassa voi olla useita voimia ja energioita, joista yksikään ei ole sen parempi tai ”oikeampi”. Keneltä se oikeasti on pois jos toinen uskoo energioihin tai puhuttelee henkiä, eikä siihen perinteiseen kristilliseen Jumalaan? Oma näkökulmani on, että toisen valintojen kritisoiminen tai jopa halveksuminen on lapsellisinta mitä voi tehdä. En ole vieläkään keksinyt selitystä, että miksi jonkun jumala olisi enemmän ”oikea” valinta kun mikä tahansa toisen ihmisen löytämä oma juttu? Tai miksi juuri uskonto on se, joka saa ihmisiä tekemään ääritekoja uskon nimiin? Miksi se on niin tulenarka puheenaihe huolimatta siitä, että sitä omaa mielipidettä tuodaan kuitenkin esiin. Ihan kuin monen seikan kohdalla vallitsisi ”usko tähän tai joudu unholaan”-mentaliteetti, vaikka homman nimenomaan (omasta mielestäni) pitäisi mennä niin, että jokaisella on se oma juttunsa, eikä toisen ajatukset ole itseltään pois. Voihan joku suhtautua luontoon ja kotikatunsa vanhaa puuta omana voimapesänään ja vaihtoehtoisena jumalanaan, vaikkei kyse olisikaan varsinaisesta uskonnosta. Onko se nyt sitten joltakulta toiselta pois? En itse sano toiselle, että hei, olet huono ihminen kun tupakoit / et liiku / syöt einesruokia, siksi en koe kenenkään muunkaan oikeudeksi tuomita minua ja valintojani siitä, että joskus syön punaista lihaa, ostan nahkatakin tai ilmeisesti joudun ikuiseen kadotukseen, koska en käy kirkossa.

 En edelleenkään ole varsinaisesti uskonnollinen, mutta aikuisiällä olen saanut hahmotettua ne asiat, joihin itse uskon elämässä. Kuulun itse edelleen kirkkoon lähinnä siksi, että olen aina kuulunut ja mielelläni maksan kirkollisveroa jo senkin vuoksi, mitä hyvää kirkko tekee esimerkiksi lasten ja nuorten hyväksi. Myös lapsemme on kastettu seurakuntaan. Silti en koe sillä edes olevan merkitystä tai mitään tekemistä uskonnon kanssa, kuulunko kirkkoon vai en. Uskot sitten mihin tahansa, onko sen oltava sidoksissa johonkin instituutioon? Loppupeleissä kaikki on kuitenkin kiinni siitä, mitä itse tunnet ja mihin haluat uskoa.

Mitä ajatuksia uskonto teissä herättää? Mihin sinä uskot vai uskotko ”mihinkään”?

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Sisustusinspiraatiota lastenhuoneeseen

Seuraavien viikkojen aikana on meillä edessä unikoulu vol 2, eli aika harjoitella omassa huoneessa nukkumista! Ollaan viimeaikoina oltu melko lepsuja pojan nukkumisen suhteen ja toinen onkin nukkunut välissämme tyytyväisenä oikeastaan kaikki yöt lähiaikoina. Päiväunille suostuu omaan sänkyyn, mutta illalla tahtoo viereen. Onhan se tietysti ymmärrettävää, miksi pieni lapsi nyt tahtoisikaan nukkua erillään vanhemmistaan, vaikka osin varmasti tottumiskysymys onkin? Itse olen kuitenkin todennut, että poika herää todella herkästi omiin heräämisiini ja toisaalta sitten itse heräilen usein öisin siihen kun toisen varpaat sohivat naamaani tai mitä ikinä. Kaikkein pienin nukkuja ottaa sängystä kyllä ehdottomasti suurimman tilan. Mukavuudenhaluinenko, heheh?

Vaikka onkin ihanaa nukkua yhdessä, olen todennut ajan olevan kypsä harjoitella jo ihan yksinään nukkumista. Seuraavien viikkojen aikana pitäisi muutenkin postailla nitä lastenhuoneen juttuja! Kuvat uudesta maalista piti ottaa jo ajat sitten, mutten ole vielä ehtinyt kuvailemaan, eikä sopivia valoisia päiviäkään ole ollut. Pikkuhiljaa edetään homman kanssa kuitenkin, myös yläkerran suhteen. Sillävälin olen yrittänyt selailla nettikauppoja ja kuvavirtoja inspiraation perässä. Nyt keräsin Elloksen valikoimasta lastenhuoneeseen sopivia juttuja..

Pörrö-rahi / vauvan unipesä / musta seinähylly / vauvan leikkimatto / pinnasängyn pussilakanasetti / lasten yövalo

Näistä jutuista leikkimatto ja unipesä eivät ole meillä ajankohtaisia, mutta lisäsin ne tähän kuitenkin, koska ihastuin varsinkin tuohon leikkimattoon! Omassa huoneessa nukkumisen yhteydessä voi tulla ajankohtaiseksi hommata joku yövalo pojalle, tuo valas-lamppu on esimerkiksi todella söpö 🙂

Kuusikulmaiset seinähyllyt messinki ja moniväriset / unicorn- ensilautaset / harmaa pussilakanasetti / kipsimuotti-kehyssetti / Love-LED-seinälamppu

Ihastuin kovin noihin kuusikulmaisiin seinähyllyihin! Vaikka piti etsiä juttuja pojan huonetta varten, aloin himoita noita messinkisiä meidän makkariin tai tyttönurkkaukseen. Todella kiva juuri muistoesineiden ja pienten juttujen säilytykseen. Kolmen setti noita maksaa 39 euroa. Tuosta kipsisetistä piti myös joskus postailla, siitä taitaa olla jo vuosi aikaa kun valoin juuri samaisella setillä vauvelin jalasta kipsivalun. Tuossa setissä on kaikki mitä kipsiteosta varten tarvitsee, ihan kehyksiä myöten.

Lastenhuoneen puuvillamatto / harmaa säilytyskori / sininen säilytyskori / kuviolliset pussilakanat / kaktus-LED-lamppu / valoköynös

Säilytyskorit ovat ihan pakollinen juttu lelukaaoksen keskellä! Meillä on pari tuommoista kankaista koria ja ovat olleet todella kätevät. Toiseen voi viskoa pehmolelut ja toiseen kirjoja, palikoita, sekä muuta sälää. Tuommoinen valoköynös meillä oli ostoslistalla makkariin jo syksyllä, voisi olla todella kiva myös naperon huoneeseen 🙂

Elloksella on muuten 26.2 saakka -20% alennus koko kodinvalikoimasta (koodi tähän tarjoukseen: 375713), sekä juuri parhaillaan käynnissä myös -20% merkkiale, jossa mukana yli 500 tuotemerkkiä (koodi tarjoukseen: 375712). Koko valikoiman löydät täältä.

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.  

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Viikon parhaimmat x 7

Kivaa lauantaita! Ollaan naperon kanssa jo puuhailtu useampi tunti ja tuossa toisen parhaillaan leikkiessä ajattelin listailla muutamia parhaimpia juttuja viikon varrelta..

Viime viikkoina mulla on ollut kamalat himot hamppareihin. Mistäköhän ihmeestä tuo hampparihimo kumpuaa! Tällä viikolla mietin about joka päivä meneväni hampparilounaalle, mutta jotenkin sitten ajauduin aina muualle. Keskiviikkona olisin oikeasti mennyt Naughty BRGR:iin, mutta se oli poikkeuksellisesti kiinni. Myös Hakaniemen kauppahallin Roslundilla on hyvät hampparit! Viikonloppu ja taas tekisi mieli hampparia 😀 En tiedä miksi tämä pääsi viikon parhaisiin, mutta ensi viikolla pakko mennä burgerille jokatapauksessa, haha.

Happy Hour-joogat Yoga Nordicilla, joita järkätään aina viikolla keskellä päivää. Joogatunti maksaa 5€ ja tunnit vaihtelevat aina viikonpäivän mukaan. Olen itse nyt innostunut käymään noilla vitosen tunneilla ja ovat kyllä ihan huippuja. Aloitan työpäivän jo aikaisemmin, käyn päivällä joogassa ”nollaamassa pään” ja sitten suuntaan kotiin vielä tekemään hetkeksi työhommia, itse tykkään ainakin ja suosittelen jos vain on mahis joogailla keskellä päivää. Juuri eilen kävin tunnin hot joogassa, loistava startti viikonloppuun!

Ideal of Sweden yllätti ja lähetti postin mukana uudet kuoret kevätmallistosta. Nämä ovat ehkä ihanimmat kuoret tähän saakka, tykkään aivan hurjasti!! Sain muuten jakoon alekoodin IINES joka antaa kuorista juuri nyt -20%. Nuo omani ja muut tyttömäiset uutuuskuoret löytyvät täältä.

Uusi muistikirja, jonne olen pyrkinyt raapustamaan ylös juttuja. Esimerkiksi kolme asiaa, joista unelmoin, joista olen iloinen tai kiitollinen. Olen muutenkin todella semmoinen ”perinteinen” kirjoitustyyppi, joka tekee ennemmin kalenterimerkinnät oikeaan kalenteriin sähköisen sijaan, tykkää tehdä muistiinpanoja ja kirjoittaa niitä paperisia ostoslistoja. Itselleni muistikirja on siis kiva juttu hetkeksi irtautua älylaitteista ja miettiä ihan muita asioita. Tuon oman näppärän kokoisen muistikirjani ostin Tigerista.

Eilen kirjoittelinkin unelmista ja säästämisestä. Tällä viikolla päätin pienessä säästämishuumassa taas nostaa kuukausisäästön summaa, viime kuukausina kun on ollut paljon menoja juuri matkaan liittyen ja säästösumma on junnannut paikallaan. Lapsen lapsilisästä säästän edelleen vähintään puolet, hieman kuukauden menoista riippuen. Jonain kuukautena en välttämättä ole siirtänyt säästöön, syksyllä kun esimerkiksi ostin ne uudet (tai siis käytetyt) lastenvaunut. Yleensä on periaate kuitenkin, että 45€ lapsilisästä tilille ja 50€ sijoituskuoreen tulevaisuutta varten, autokouluun, opiskeluihin ja ekan oman asunnon säästöosuuteen.

Toinen neulomani villapaita on kaulusta vaille valmis!! Saan paidan varmaankin tänään valmiiksi ja olen jo mallaillut paitaa päällä, pakko sanoa että olen superinnoissani! Periaatteessa on paita jo valmis, mutta en ollut tyytyväinen kaulukseen, jonka tein sileällä neuleella, joten purin eilen kauluksen ja teen tänään uuden resorin 2 o 2 n-neuleella. Yritän saada ensi viikolla blogiin postausta alpakka-villapaidasta. Seuraavan proggiksen langatkin on jo ostettu 😉

Näin tällä viikolla unta Seychelleistä ja iski taas kamala kuume takaisin Seychelleille. Pakko myöntää, että ehdottomasti kauneimpia paikkoja, joissa olen ikinä käynyt ja aikaeron vuoksi myös melko helppo kohde lapsen kanssa. Olenkin alkanut haaveilla uudesta Seychellien matkasta tänä tai ensi vuonna. Tämän vuoden reissusuunnitelmissa on ainakin se Kööpenhamina ja Italia, jotka olivat reissulistalla jo viime vuonna. Olemme Jutan kanssa myös puhuneet muutaman yön tyttöjen reissusta Barcelonaan moikkaamaan Jenna Claudiaa.

Kuvat viime viikolta Espresso Housesta, joka on ehdottomasti lempparipaikkani löhöillä ja tehdä hommia silloin kun en ole toimistolla.

Kivaa viikonloppua <3

 

Kuoret saatu. Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Suuren unelman tavoittelua säästämällä ja vaurautta tuova kristallini

Olen monesti kirjoittanut täällä unelmistani ja siitä kuinka niitä tulisi aina pyrkiä tavoittelemaan. Toki jotkut asiat voivat olla lottovoiton tavoin melko utopistisia tai muuten vaan vaatia toteutuakseen melkoista rohkeutta, mutta loppupeleissä melko harva asia on oikeasti mahdotonta toteuttaa ja saavuttaa, jos vain tekee tarpeeksi töitä niiden eteen. Tai edes jotain pieniä juttuja, jotta saattavat askeleen lähemmäs omaa unelmaa.

Eräs oma unelmani on viime kuukausina alkanut taas vaihteeksi nousta pinnalle. Nimittäin ulkomaille muutto tai edes muutaman kuukauden maailmanympärysmatka. Olen yleisesti melko suunnitelmallinen ihminen, mutta olen alkanut jopa asennoitua tilanteeseen, jossa lähtisi muutamaksi kuukaudeksi jonnekin ja antaisi fiiliksen kuljettaa eteenpäin eri paikkoihin. Asia, joka itseäni ahdistaa on juuri paikalleen juurtuminen. Semmoinen paikallaan junnaava arki, jolloin eteenpäin ajava elementti on joku tulevaisuudessa häämöttävä lomamatka. Arki on useimmilla tietysti semmoista tasapaksua, varsinkin perhearki tuo elämään tietynlaiset pakolliset rutiinit. Eihän elämän tietenkään tarvitsisi olla semmoista ja tietysti ratkaiseva juttu on aina ne valinnat, joita itse tekee ja yleisesti kuinka itse suhtautuu omaan elämäänsä.

Aloin kirjoittamaan tätä postausta eilen aamulla. Sen jälkeen suuntasin Joutsenmerkin sijoitusaamuun kuulemaan uusista vastuullisista sijoitusrahastoista ja mielenkiintoisia juttuja sijoittamisesta noin yleisesti. Vaikka olenkin itse säästänyt ja sijoittanut säännöllisesti vuosia, sekä myös työskennellyt näiden juttujen parissa, on pieni muistuttelu aina itselleenkin tärkeää. Miksi säästää, varsinkin juuri pitkässä juoksussa? Vaikka suositus onkin säästää sekä sitä varsinaista puskuria yllättäviä juttuja varten ja sitten taas pidemmällä aikavälillä, on itselläni ymmärrettävästi pääfokus juurikin tuossa pidemmän aikavälin säästämisessä rahastoihin. Alunperin piti raapustaa ihan vain niistä unelmista, mutta eilisen jälkeen nousivat pinnalle enemmän ajatukset juurikin niihin unelmiin säästämisen kannalta.

Olen aikaisemmin herätellyt teitä miettimään omia kulutustottumuksianne, miettimään mihin se raha oikeasti kuluu. Aina täytyy kuitenkin löytyä pieni budjetti myös niille elämän iloille ja hemmottelulle. Vaikka itse paasaankin säännöllisin väliajoin säästämisestä, en juurikaan säästä tilille. Sanoisinko, että käyttötileillä on yleensä vaihdellen aivan maksimissaan 500-2000e ”ylimääräistä” rahaa, loput ovat sijoitettuna eri kohteisiin ja niistä en kyllä hevillä rahaa nosta. Ainoan kerran kun olen joutunut nostamaan sijoituksiani oli äitiyslomalla kun nostin 500e reissurahaa Ranskaan.

Kaikkea en suinkaan sysää rahastoihin vaan totuus on, että pääasiassa nuo likvidit säästöt kuluvat matkustamiseen. Se on suuri intohimoni ja juuri se juttu, johon oikeasti haluan laittaa rahaa. Havaijin ja Kalifronian reissua varten haalin kasaan useita tonneja tilille, yksinkertaisesti kovalla työllä, miettimällä valintojani ja juuri niitä menoja. Eilen juuri mietinkin, että jösses mitä summia sitä saisikaan säästettyä, jossei reissaisi! Mutta se ei taas ole sitä elämää, jota haluaisin elää. Jonkun toisen mielestä voi olla turha ajatus laittaa rahaa matkailuun, joka ei ole samalla tavoin konkreettinen asia, kuten nyt vaikka auto, kesämökki tai mikä tahansa muu ostettava hankinta. Jos nopeasti lasken, kuluu minulla vuodessa matkusteluun kokonaisuudessaan karkean arvion mukaan varmasti lähes 10 000 euroa. Jösses! Enpä ole aikaisemmin edes ajatellut summaa vaan elänyt sen mukaan, että niistä asioista, joita haluan tehdä, en pihistele. Toisaalta, kuinka paljon matkustaminen sitten antaakaan. Sitä ei nimittäin rahalla mitata. Ja vaikka onkin suuret summat kyseessä, ei kyllä harmita ainutkaan euro, joka on matkailuun kulunut.

Ja nyt myös paljastan: En itse säästä aktiivisesti eläkerahastoon. Ajatus eläkesäästämisestä suoraan sanoen ahdistaa. Siksi olenkin kiertänyt ajatuksen ja valinnut sijoituskohteeni niin (suuri osakepaino), että ne soveltuvat hyvin myös todella pitkän aikavälin sijoittamiseen. Näin olen pääni sisällä saanut kierrettyä tuon ajatuksen eläkesäästämisestä. Oma suunnitelmani eläkesäästämisen suhteen on ostaa seuraavan 10 vuoden sisällä 1-2 sijoitusasuntoa, jotka toivon mukaan olisivat eläkeiässä velattomia. Näin voin myydä asunnon ja elellä noilla varoilla tai vaihtoehtoisesti jatkaa vuokraustoimintaa ja saada sitäkautta lisätuloa eläkkeellä. Omaan mieleeni tämä on ehdottomasti houkuttelevampi vaihtoehto kun virallinen eläkerahasto.

Jos palaan takaisin alkuperäiseen aiheeseen, on oma tavoitteeni säästämisen suhteen juurikin tavoitella niitä unelmia. Pyrkiä tilanteeseen, jossa voisin vain tehdä päätöksen lähteä maailmanympärysmatkalle, koska olen säästänyt siihen rahaa. Pidempi reissu on juttu, joka on viime aikoina yhä enemmän pyörinyt mielessäni. Tiedättekö, lähteä esimerkiksi pariksi kuukaudeksi jonnekin, välttämättä suunnittelematta niin tarkkaan mikä seuraava kohde on? Tämä ei välttämättä ole ajankohtainen juttu tänä tai ehkä ensi vuonnakaan, mutta siksi onkin hyvä varautua jo nyt. Toisaalta jarruttavia tekijöitä on.. Vuosien päästä lapsemme oppivelvollisuus, lisäksi meillä on kaksi koiraa. Omistusasunto ei sinänsä ole mielestäni mikään este. Helpompihan se on vaihtoehtona, kuin vuokra-asunto, jonka suhteen on kaksi vaihtoehtoa: Maksat täyttä vuokraa tai muutat pois ja raahaat omaisuutesi varastoon. Omistusasuntoon voi ottaa helposti alivuokralaisen tai sitten vain maksaa asuntolainasta pelkkiä korkoja. Suurin unelmani olisi järjestää asiat ja elämäni semmoiseen tilanteeseen, että voisin työskennellä toiselta puolelta maapalloa tai mistä tahansa. Elää elämää lämpimässä, edes kerran. Rakas perheeni tietysti mukana. Tai vaihtoehtoisesti järjestää tilanne taloudellisesti säästämällä siihen, että voisi viettää jopa puoli vuotta kertakaikkiaan tehden ei mitään. Tai ei ainakaan mitään, mitä ei oikeasti halua, vaan olla vaan ja toteuttaa itseään mielekkäällä tavalla, nauttia elämästä täysillä ja keskittyä itseensä, sekä rakkaimpiinsa. Tärkein juttu on mielestäni se, että ylinpäänsä on haaveita, niitä mitä kohden tavoitella. Asioita, jotka toimivat arjen motivaattoreina.

Sain nimittäin eilen itse hurjaa lisäinspistä säästämiseen ja kevään missio olisi testailla myös uudenlaisia sijoituskohteita, sekä myös nostaa kuukausittain säästettävää summaa 🙂 Eilisen sijoitusaamun jälkeen aloin myös enemmän miettiä sijoittamisen vastuullisuutta. Sitä, että haluan sijoituksillani tehdä tietynlaisen valinnan ja vaikuttaa. Pyrkiä jatkossa siis valitsemaan sijoituskohteeni vastuullisemmin, koska asiat, joita en halua tukea, ovat esimerkiksi aseteollisuus, tupakkateollisuus tai muut arveluttavat tahot. Kävinkin heti katsomassa omia rahastojani ja oman pankkini sivuilla oli merkintä, että vastuullisuus ja ESG-periaatteet ovat otettu huomioon kaikissa rahastoissa. Hieno homma!

Ja hei, vaikka nämä kuvat kivistä ja kristalleistani eivät sinänsä liity aiheeseen mitenkään, liittyy tämä sitriini kyllä! Sitriinin sanotaan nimittäin olevan erityisesti varallisuuden ja uramenestyksen kannalta onnea tuova kivi. Jos toivot menestystä bisnekseesi, urallesi, motivaatiota työelämään tai muuten vaan taloudellista onnea, on sitriini ehdottomasti oikea kivi työpöydälle 😉 Sen nimittäin sanotan lisäävän luovuutta, tuottavuutta ja auttavan saavuttamaan unelmia, sekä muuttavan negatiivisia ajatuksia positiivisiksi. Sitriini ei ainoastaan auta tuomaan taloudellista onnea ja vaurautta, vaan myös säilyttämään sitä. Myös taiteilijoille ja luovaa työtä tekeville suositellaan sitriiniä luovuutta lisäämään, ei siis ainoastaan puhtaassa bisesmielessä, vaikka kivea kutsutaankin nimellä the merchant’s stone. Oli niin tai näin, ainakin on kaunista katseltavaa läppärillä näpyttelyn ohessa, hehe.

Mietinkin varovaisesti tiedustella, että kiinnostaisiko teitä postaus kristalleistani? Mihin tarkoitukseen mikäkin on ja mihin niiden sanotaan auttavan? 🙂

Ja sitten itse aiheesta: Motivoivatko unelmat teitä säästämään?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.

Tarvitsevatko äiditkin omaa aikaa?

Hello! Kuinkas ystävänpäivä sujui teillä? Heräsimme eilen poitsun kanssa puoli seitsemän, puuhailtiin aamujuttuja ja sitten pulkalla tarhaan. On muuten kivoin juttu ikinä! Työpäivän päätteeksi pidimme töissä helmikuun yritysjoogan, joka oli ihan parhautta työpäivän keskelle. Siitä sitten joogapökkyrässä kotiin perheen luokse. Sain Tommilta ystislahjana erään mielenkiintoisen kirjan, johon ajattelin tänään uppoutua!

Loman jälkeen oli pieniä haasteita tarhaan palaamisen suhteen, itkuhan siinä tuli kun yritin heippojen jälkeen lähteä töihin. Nyt onneksi jo taas paremmalla tolalla ja tarhaan meno on aina kuitenkin kivaa, kunnes sitten muistaakin, että ainiin, eikö äiti jääkään tänne leikkimään. Poikamme on tosiaan melkoisen temperamenttinen ja on kuulemma sen vuoksi saanut nyt hullunkurisen lempinimen myös tarhassa. Hauska kyllä kuinka lapsen temperamentti synnynnäisenä ominaisuutena antaa jo vauvaiässä tietynlaisen persoonan lapselle. Meidän naperolla tuo oma temperamentti on tullut vahvasti esiin jo ihan sylivauvasta asti. Kun jotain halutaan, sitä myös halutaan ja kun ei haluta, niin ei sitten todella haluta.

Vieraisiin asioihin taas suhtaudutaan ensin varovaisen tutkivasti, eikä todella lähdetä suinpäin rymyämään uusia haasteita kohti. Nämä ovat tulleet arjessamme esille esimerkiksi juuri haasteina yrittää pulloruokintaa, tuttia tai kiinteitä aikoinaan. Kun ei halua niin ei halua, meillä ei pakottamisen kautta-periaate olisi tosiaankaan ollut se varteenotettava vaihtoehto. Ja sitten kun niistä lempparijutuista nautitaan, niin se tehdään kyllä ihan täysin siemauksin. Jokaisella äidillä on varmasti ne omat haasteensa arjessa, kuten olen aikaisemmin todennutkin, on äitiys ajoittain melkoista tunteiden vuoristorataa. Vaihetta toisensa perään, uuden oppimista ja joskus myös niitä unettomia öitä.

Kerroin ennen lomaani aloittavani taas helmikuussa joogan ja tässä onkin pysytty. Olen lomani jälkeen käynyt neljästi joogatunnilla, sekä tehnyt myös etäpäivien aamuina lyhyitä joogasessioita kotona. Ihan parasta! Voisin jossain vaiheessa yrittää tehdä aiheesta ihan postauksen, olen nimittäin myös aloittanut meditoimaan 😀 Eilisen työpaikkajoogan ystävänpäivän aiheena oli muuten aiheeseen sopiva ”ole itsellesi hellä ja itsesi ystävä”-teema, josta itseasiassa juuri maanantaina kirjoitin postauksen. Oma hyvnvointi on itselläni ollut tänä vuonna muutenkin suuremmassa fokuksessa. Omasta mielestäni on aivan käsittämätön ajattelumalli, ettet saisi panostaa itseesi ja pitää itsestäsi huolta vain sen tähden, että olet äiti. Eihän siinä nyt ole mitään järkeä.

Ei ole itsekästä panostaa omaan hyvinvointiin ja terveyteen, jotka loppupeleissä ovat asioita, joita ei rahalla saa ostettua. Näihin juttuihin pitäisi nimenomaan panostaa ennaltaehkäisevästi. Itse ainakin huomasin vauvavuoden aikana, että kaiken vauvanhoidon, imetysrumban ja nukutushommien keskellä ajoittain unohti kokonaan huolehtia myös itsestään. Kuinka voit jaksaa arjessa ja pitää huolta pienestä ihmisestä, josset itse voi kokonaisvaltaisesti hyvin? Itselläni arjen hurjia irtiottoja olivat ne tunnin vaunulenkit pojan nukkuessa. Viimeistään silloin huomasi, että jokainen tarvitsee välillä omaa aikaa, oli se sitten edes 10 minuuttia päivästä tai tunnin vaunulenkki. Pieni paussi kasailla omia ajatuksiaan. Olen itse nimittäin todennut, että äitinä aivot kuormittuvat jo helposti ihan niistä arjen muistettavista perusasioista. Milloin lapsi on syönyt, millaiset päiväunet nukkui, milloin vaihdoimme viimeksi vaipan ja miljoona muuta asiaa, jotka pyörivät mielessä vuorokauden ympäri. Jokainen äiti tietää varmasti 😀 Oma mielipiteeni on, että vaikka olet äiti, olet myös se vanha sinä, joka olit jo ennen äitiyttä. Tietysti identiteetti kokee äitiyden myötä mullistuksen, mutta olet edelleen sisimmissäsi se sama sinä, joka myös tarvitsee huolenpitoa ja omaa aikaa.

Tästä ei edes pitänyt tulla mikään mammapostaus, mutta näköjään ajatus hieman karkasi. Nyt kun kerta lörpöttelin niitä näitä, niin täytyy sanoa, että olen viihtynyt yllättävän hyvin tässä lyhyemmässä tukassa. Uskokaa tai älkää, mutta seuraavalla kampaajakäynnillä ajattelin leikata latvoja jopa vielä lisää! Elämä on jotenkin niin paljon helpompaa lyhyemmällä tukalla. Varsinkin nuo helpot muotoilurauta-laineet toimivat tässä pituudessa tosi hyvin!

Kuvissa muuten mokkahame, jonka löysin kuukausi-pari takaperin UFF:in 3 euron päiviltä. Sittemmin löysin myös mustan nahkahameen, jollaista olen etsinyt jo vuosia. Olen etsinyt mokkaistakin hametta jo todella kauan ja usein on ollut se ongelma, että hyvä hame on a) joko maksanut ihan liikaa, jopa satoja euroja tai b) malli ei ole istunut minulle ollenkaan. No, joskus käy näköjään tuuri ja löytää kirppikseltä sen täydellisen pikkurahalla. Kierrätys ehdottomasti kunniaan! Jos nykyään tarvitsen jotain uutta, menen aina ensin kiertämään UFF:in jos vaikka löytyisi sieltä, haha! Viime vuosina olen käyttänyt muutenkin todella vähän hameita, mutta yritän kevään mittaan totutella taas uudelleen hamelaiffiin. Hieman vaihtelua niihin ainaisiin farkkuasuihin.

Trikoopaita (ikivanha) / H&M

Hame mokkaa / 2nd hand

Nilkkurit / Isabel Marant

Korvarenkaat / Glitter

Kivaa torstain jatkoa teille! Mitäs tuumaatte hameasusta?

Ja te kaikki mammat, miten te toteutatte omaa aikaanne?

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.