Kehoni vuosi synnytyksen jälkeen

Reilu vuosi on hurahtanut suorastaan silmissä, mutta niinhän siitä vauvavuodesta perinteisesti sanotaankin. Tietyllä tapaa pitäisi oikeasti osata nauttia täysillä jokaisesta päivästä pienokaisen kanssa, koska se kasvu nyt yksinkertaisesti tapahtuu lähes silmissä ja aika kuluu niin valtavan nopeasti. En nyt tietenkään tarkoita, etten olisi nauttinut jokaisesta päivästä, mutta jokainen pienen lapsen äiti varmasti tietää ihan hyvin, että välillä on niitä hektisiä päiviä kun ei ihan kamalasti ehdi pysähtyä haaveilemaan ja elämään hetkessä. Ajatuksena silti ihana.

No mutta! Tarkoitus oli tässä postauksessa kirjoittaa ajatuksia omasta kehostani ja kehokuvastani reilu vuosi synnytyksen jälkeen. Kuinka palautuminen eteni, millainen kroppani on nyt ja mitä mieltä olen siitä. En jaksa latoa itsestäänselvyyksiä siitä kuinka naisen keho on niin ihmeellinen ja luotu tekemään lapsia, sehän nyt on täysin päivänselvä juttu. Toki myös se, että palautuminenkin on kovin yksilöllistä, tietysti elintavoillakin on siihen vaikutusta.

Ennen varsinaiseen aiheeseen menemistä pakko esitellä syksyn uudet treenireleet! Nuo trikoot nyt ovat vanhat (H&M), mutta crop-paita ja alempien kuvien musta tuulitakki löytyivät Peak Performancen alerekistä viime viikolla. Peak on itselleni todellinen heikkous… Varsinkin ne streetstyle-vaatteet, kuten juuri tuo tuulitakki ja muutaman vuoden vanha kevytuntsikka, joka on ollut superkovalla käytöllä. Nuo katuvaatteet kun ovat rentoja ja soveltuvat rentoon urheiluun, mutteivat silti ole kuitenkaan liian sporttisia. Eli töihinkin pystyy hyvin sateisella kelillä heittää päälle tuon vettä hylkivän tuulitakin 🙂

Haluaisin syksyksi myös uuden hupullisen Peakin kevytuntsikan, mutten vielä tiedä raaskinkok ostaa. Niitä on nimittäin tullut vaikka mitä ihania sävyjä, roosaa sun muuta. Viime talvena en oikeastaan muuta takkia käyttänytkään kun sitä Peakin luotto-untsikkaani! Sitä tuulitakkia en löytänyt netistä, mutta tuo cropattu paita on tämä!

Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen. Itsehän nimittäin paisuin raskausaikana kun pullataikina. Toki kyllä tuli syötyäkin paljon, ensinnäkin siksi, että järkyttävän huono olo iski aina jossei saanut kunnolla ruokaa ja sitten taas liikkuminen oli viimeistään toisen kolmanneksen jälkeen todella tukalaa, lähinnä kamalien nestekertymien jälkeen. Muistan joskus viimeisinä aikoina töissä (ehkä siis joskus 7. kuulla) kun paino nousi yhden viikon aikana yhtäkkiä 4kg!

Kävin tuolloin vielä kuntosalilla ja huhheijaa, mun polvet meinasivat suorastaan räjähtää noista nesteistä kun tein seinää vasten kevyttä kyykkyä jumppapallon kanssa. Eivätkä nuo nesteet enää sen jälkeen lähteneet pois millään, vasta sitten synnytyksessä suurin osa. Pääosin kerryttämäni paino (noin 20kg) oli siis nestettä,  mutta toki myös rasvaa kertyi, enimmäkseen keskivartaloon. Lisäksi sain myös kasvoihini turvotuksen lisäksi jotain ihme ”poskiläskejä” ja myös kaksoisleukaa, jotka ovat vasta nyt alkaneet lähteä 😀

idkuva Ennen raskautta treenasin kuntosalilla noin 3-6 kertaa viikossa, lenkeillä tuli vuoden-pari käytyä vähemmän. Nyt taas on treeneissä pääpaino juurikin aerobisessa ja sen kyllä sinänsä huomaa, koska lihasmassaa on raskauden ja sen jälkeisen rankemman voimaharjoittelun puutteen seurauksena lähtenyt hurjasti. Tällä hetkellä painan noin 3kg vähemmän kuin raskauden alussa. Toki kehonkoostumus on täysin erilainen!

Lihasta on vähemmän ja rasvaa enemmän. Etenkin tuosta keskivartalon rasvasta on ollut vaikea päästä eroon ja tuntuu, että treeni on alkanut tehota vasta imettämisen lopetuksen jälkeen kun ei enää tarvitse lasta varten lisäravintoa. Vatsa ehkä pömpöttää nykyään helpommin ruokailun jälkeen, mutta syy voi olla myös heikentyneissä vatsalihaksissa. Viime kuukausina olenkin ottanut juuri vatsalihastreenit tähtäimeen. Toisaalta, vatsakin on litistynyt paljon sen jälkeen kun se keskivartalon rasvakin on vähentynyt.

Koen silti olevani melko siro rakenteeltani ja olen aina ollutkin. En ole koskaan jaksanut stressailla painostani, enkä nyt erityisemmin kokenut raskauskiloista mitään ahdistusta, päänvaivaa ne tuottivat lähinnä yleisen jaksamisen kannalta kun liikkuminen oli normaalia raskaampaa. Olen tyytyväinen kroppaani, mutta silti myönnän rehellisesti, etten olisi varmasti olisi päässyt takaisin omiin mittoihini imetyksellä ja kotona istumisella. Omalla kohdallani se nimenomaan vaati todella säännöllistä liikuntaa ja toki liikun edelleen! Enkä nyt toki laihduttaakseni, vaan pysyäkseni kokonaisvaltaisesti kunnossa. Liikunta on itselleni eniten juuri henkinen juttu. Kärsin myös kroonisista niskajumeista, joihin oikeastaan ainut hoitokeino on liikkua. Muutama päivä lepoa niin johan taas on niska kipeä ja jumissa!

Entäs sitten ne rinnat? 😀 Ajattelin jo vuosi sitten, etten varmasti kirjoittaisi niistä sanaakaan. Ikinä. Toisaalta, miksi en? Haha. Asia varmasti kuitenkin mietityttää monia. Kieltämättä kyllä vähän arvelutti, että mitä niille kävisi imetyksen jäljiltä. Lähinnä nyt siksi, että imetin ainoastaan toisesta rinnasta koko vuoden ajan ja olin jo ajatellut, että 99% varmuudella olen jatkossa jonkun sortin rintapuoli. Nyt muutama kuukausi imetyksen lopettamisen jälkeen en huomaa oikeastaan mitään eroa rinnoissani, molemmat ovat siis ihan samanlaiset huolimatta siitä, onko kyseessä imetysrinta vai ”se toinen”.

Toki rasva on kaikonnut rinnoista maitoa varten, mutta jossain määrin ovat rasvakertymät alkaneet palautumaan. Nykyään rintani ovat huomattavasti aiempaa pienemmät, mutta olen ainoastaan iloinen siitä! Elämä on nykyään jotenkin huomattavasti helpompaa ja vähemmän niskaa/selkääkin kuormittavaa. Liikuntakin huomattavasti mielekkäämpää. Voinkin siis näiden omien vertailukohtieni pohjalta todeta, että omalla kohdallani ei imetys juurikaan vaikuttanut rintoihin. Ainut juttu oli tuo rasvan katoaminen, mutta toisaaltahan rintoihin myös kertyy helposti rasvaa lihotessa, joten uskon tilanteen jossain vaiheessa kuitenkin palautuvan ennalleen.

Useinhan sanotaan, että raskaudesta palautuminen kestää vähintään yhtä kauan kun itse raskaus. Eli siis vähintään 9 kuukautta. Ja tottahan se on. Toki raskauskilot voivat aiheuttaa jollekulle äärimmäistä päänvaivaa ja ymmärrän kyllä. Onhan se melkoinen muutos yrittää sopeutua ensin henkisesti olemaan äiti ja vielä hyväksymään uuden erilaisen kehonsa. Itse koen, että olen täysin palautunut synnytyksestä vasta nyt vasta viime kuukausien jälkeen. Se imetyksen lopetus jotenkin kruunasi koko homman ja olo alkaa vihdoin olla astetta itsenäisempi kaiken vauvan kasvattamisen ja ruokapankkina toimimisen jälkeen.

Kyllä minuakin vähän kauhistuttaa katsoa niitä vuodentakaisia tai synnytystä edeltäviä kuvia kun ei jotenkin ollut hoksannut itse olevansa niiiin iso. Tiedättekö, kun kaikki hokevat jatkuvasti kuinka hehkeältä ja säteilevältä näytät. Huhheijaa! Fuck that shit. Siltä ei ainakaan tuntunut. Toisaalta huomaan sen nyt jälkeenpäin, että samaa tulee toitotettua niille muille raskaana oleville. Ei sitä osaa selittää mikä siinä olemuksessa on 😀

Siinä nyt täytyy vain yrittää olla itelleen armollinen, toki se terveellinen monipuolinen ravinto ja säännöllinen vaihteleva liikunta tekevät ihmeitä jo ihan henkisellä tasollakin. Aloitinkohan itse vaunulenkit rauhallisesti about 2-3 viikkoa synnytyksen jälkeen ja siitä asti ne olivat itselleni semmoinen päivän rauhoittumishetki. Vauva vaunuihin unille (viihtyi siis onneksi vaunuissa vähintään sen lenkin ajan), musat korville ja menoksi!

Tähän Mauin vauhtihirmu-kuvaan on hyvä lopettaa 😀

 

Sisältää affiliatelinkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Esittelyssä kamerani + kuinka editoin kuvani blogiin ja Instagramiin

Olen jonkin verran saanut lähiaikoina kommenttia kuvieni parantuneesta laadusta. Muutamaan otteeseen olenkin maininnut kamerastani, mutta noin yleisesti en ole tainnut sitä esitellä täällä. Viime joulukuussa heitin lopullisesti jorpakkoon Olympuksen E-PL5:n ja aivan uusi maailma avartui hommattuani Canonin EOS 70D:n. Jotenkin kameran hankinta on niin vaikeaa! Paljon on nimittäin kiinni linssistä, siirtyessä mini-järkkäristä ”normijärkkäriin” täytyy jokatapauksessa opetella paljon uutta ja lähinnä ainakin itselläni oli mielessä kysymys siitä, kuinka ammattimaisen kameran minä oikeasti tarvitsen?

idup

Tarkoituksena siis kuvailla lähinnä blogiin ja lomakuvia matkoilla. Olympusta yritettiin kovasti kameraliikkeessä suositella, mutta sitten olinkin lähinnä Canonin ja Nikonin välillä. Olin toisaalta antamassa Olympukselle uuden mahdollisuuden kaikkien omalle kohdalleni osuneiden huonojen kokemusten jälkeen, mutta useamman Canonin jälkeen koin sen jotenkin itselleni luotettavimmaksi merkiksi. Miten musta tuntuu, että olen ainut kellä on ollut ongelmia Olympuksen kanssa 😀 Ehkä on todettava, että kohdalleni osui varsin huono tuuri kosketushäiriöineen yms ja kai niissä ekoissa PEN-malleissa oli muutenkin vielä parantamisen varaa..

Mietin tuolloin Canonin 70D:n ja 6D:n välillä, lopulta päädyin sitten näin alkuun tuohon 70D:hen. Myös Nikonin joku malli (en enää muista tarkkaan mikä se oli, mutta kamerakauppias suositteli!) oli harkinnassa, mutta jotenkin olin jo mielessäni tehnyt päätöksen tuosta Canonista. Seuraavan kamerahankinnan tullessa ajankohtaiseksi olen nyt miettinyt mahdollisuutta Nikoniin, ihan noin vertailupohjankin vuoksi. Se on kuitenkin varmaa, että seuraavalla kerralla päivitän kameran ihan huomattavasti parempaan, enkä vain tyyliin yhtä mallia uudempaan.

Kuvailut lähtivät uuden kameran myötä ihan kivasti rullailemaan, mutta vasta alkukeväästä hommattuani uuden, huomattavasti tuota aiemmin blogikuvaukseen käyttämääni 50mm linssiä valovoimaisemman objektiivin, koin todellisen inspisboostin kuvailun suhteen. Rakastuin niin kovasti tuohon Sigman 30mm f/1.4 Art-linssiin, jolla tulee aivan ihania kuvia! Lähdin tuolloin siis Rajalalle ostamaan jotain yleispätevää linssiä, joka sopisi blogikuvauksen lisäksi myös matkoille. Myyjä tuumasi tuon olevan minulle paras valinta ja voi vitsi olen ollut tyytyväinen! Siihen saakka kuvasin blogijutut pääasiassa Canonin edullisemmalla, reilut  100e maksavalla EF 50mm f/1.8-objektiivilla, joka nyt on ihan ok tuotekuvaukseen yms perus-blogijuttuun, mutta jösses kuinka sen eron huomasi heti vaihtaessa parempaan..

Alkuun meinasin lykätä koko linssin hankintaa, koska reilun 400 euron hinta kauhistutti, mutta myönnettäköön etten ole tuon huhtikuisen päivän jälkeen kertaakaan vaihtanut kai linssiä kameraan 😀 Objektiivi siis tekee oikeasti niiiiiin paljon. Edullisemmallakin rungolla voi saada aivan mielettömiä kuvia, jos oppii ottamaan kameran ominaisuuksista kaiken irti ja panostaa laadukkaaseen, valovoimaiseen linssiin. Seuraavaksi olisikin jossain vaiheessa hommata joku erityisesti lähikuvaukseen soveltuva objektiivi.

Noin yleisesti en kyllä koe, että olisin oikea ihminen opettamaan ketään kuvaamisen suhteen tai antamaan mitään vinkkejä valokuvaukseen. Järjestelmäkameran kanssa kuvaaminen on loppupeleissä melko yksinkertaista sen jälkeen kun on opetellut muutamat perusasiat. Kuvaan siis aina kameran manuaaliasetuksilla, eli säädän kaikki asetukset aina itse erikseen tilanteeseen sopiviksi. Itse opiskelin ne harjoittelemalla ja lukemalla joitain googlen haulla löytyviä valokuvaus/kamerablogeja, haha 😀 Itse siis menen aikalailla sen mukaan, mikä omasta mielestäni näyttää kivalta. Se on kyllä myönnettävä, että nyt jälkeenpäin vain kauhistelee, ettei miksei hoksannut uusia sitä kameraansa jo paljon aikaisemmin. Ne vanhat kuvat ovat ihan järkkyjä!!

Muokkaan blogikuvani Lightroomilla ja Photoshopilla, pääasiassa on käytössä Lightroom, mutta nykyään kun Picasa lopetti toimintansa, olen tehnyt esimerkiksi kuvakollaasit PS:llä. Myös (harvemmin kyllä :D) jos kuvista täytyy editoida jotain pientä pois, teen sen Photarilla. Pääasiassa tulee pyöriteltyä Lightroomia, jossa yleensä lisään kuviin valoisuutta tai kirkastan värejä. Jotain siis ihan simppeliä, mutta silti juttuja joiden eron huomaa selvästi kun vertaa muokattua ja muokkaamatonta kuvaa.

Olin joskus teininä kunnon Photarivelho ja osasin kaikki maailman niksit ja temput. Nyt kun niitä olisi hauska kokeilla, niin ovat tietysti unohtuneet. Virallisesti en kuitenkaan ole koskaan ”photoshopannut” blogini kuvia tai itseäni, siloittanut ihoa blurrilla, poistanut näppyjä tai muuta, vaikka joskus olisi varmaan voinut olla aiheellistakin. En yksinkertaisesti vain jaksa tai ehdi. Kerran muokkasin yhdestä kuvasta siinä näkyvän nimen pois. Itselleni on pääasia, että kuvat näyttävät omaan silmään suhteellisen kivoilta. Olen ostanut Adoben lisenssiohjelman ja luottokortiltani laskutetaan näistä ohjelmistani joku reilu kymppi kuussa. Toki varmasti vuosien mittaan tulisi edullisemmaksi ostaa varsinaiset Adoben ohjelmistopaketit, mutta toistaiseksi tuo kk-lisenssi on toiminut hyvin ja ollut yksinkertainen.

Sitten Instagramin kuviin! Siirrän kuvia järkkäriltä iPhoneen kätevän Wi-Fi-toiminnon avulla. Näin saan lisättyä järkkärikuvia Instagramiin (josta löydyn tosiaan nimimerkillä @iines :D),  vaikka usein sinne otan kuvia ihan iPhonenkin kameralla. En ole saanut aikaiseksi ladata puhelimelle mobiiliversiota Lightroomista, joten käytän Instakuvien muokkaamiseen VSCO:n appsia ja iPhonen omaa kuvaeditointia.

Muokkaan kuvaan ensin jonkun VSCO:n filtterin ja lisään perään kirkkautta ja valoitusta iPhonen oman kuvanmuokkauksen kautta. Kyllästyin joskus totaalisesti niihin Instan omiin filtereihin ja sen koommin en ole niitä käyttänyt. Ehdoton lempparini VSCO:n filttereistä on A5! Myös mustavalkofiltterit ovat kivoja. Olen ladannut sovellukseen maksuttomia lisäpaketteja, joten nyt en osaa sanoa kuuluuko tuo niihin vai niihin perusfilttereihin.

Blogi- ja matkakuvaus on ihan kivaa, mutta en nyt silti koe, että saisin siitä mitään sen suurempaa nautintoa tai että haluaisin tehdä sitä päivät pitkät sillä tavoin, että se olisi mikään intohimo. Välillä kuvaus on jopa vähän stressaavaa ja koen kuvankäsittelyn, sekä kuvien läpikäymisen itselleni huomattavasti mielekkäämpänä puuhana.

Olen aiemmin panostanut blogissa enemmän juuri siihen tekstisisältöön, mutta nykyään koen kyllä ehdottomasti, että myös kuvien on oltava laadukkaita. Jatkossa haluan siis panostaa niihin myös enemmän, nyt kun tuon uuden kameran myötä jotenkin on ihan eri tavalla intoutunut kuvailemaan 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Tämän kesän ABC

Bongasin Optimismia ja energiaa-Katjan blogista hauskan postausidean ja päätin kopioida tänne, nimittäin kesän 2017 aakkoset! Jätin ihan suosiolla muutamat erikoisemmat kirjaimet välistä, muuten olisin tässä varmaan vieläkin miettimässä niille merkityksiä.. Yritin etsiä koneelta jotain kuvia kuluneelta kesältä, mutta sitten muistin siirtäneeni melkein kaikki kuvat heinäkuussa ulkoiselle. En jaksanut alkaa kaivelemaan näin aamutuimaan 😀

    No mutta, mitä kuluneeseen kesään sitten onkaan mahtunut?

 

A: Aurinko ja aamut. En osannut päättää kumpi on tärkeämpi, mutta valitsen aurinkoiset kesäaamut! Niissä on tietynlaista energiaa ja lähes poikkeuksetta on normaalia virkeämpi kun herää valoisaan kesäaamuun. Omalla kohdallani ne eivät enää ole niinkään aina niitä leppoisan hiljaisia aamuja, mutta en silti valita. Melko harvoin olisi tänä kesänä tullut herättyä ankean harmaisiin kesäaamuihin.

B: Biarritz. Mikä ihana paikka! Muutaman viikon takainen Biarritzin reissu on edelleen mielessä, vaikka siitä pahimmasta lomanjälkeisestä masennuksesta onkin onneksi päästy. Näin muuten tässä eräänä yönä unta, että muutimme Biarritziin ja siellä satoikin lunta. Oli niin huijattu olo 😀

C: Chillailu. En keksinyt mitään muuta tälle kirjaimelle. Ihan kamalasti ei kylläkään viimeaikoina ole ehtinyt chillailla, mutta noin yleisesti on pienlapsiarki välillä kuitenkin chillailua. Esimerkiksi lattialla istuskellen ja palikoilla leikkien. Ennen se ehkä oli sitä kun makasi tuntitolkulla Netflixiä katsoen, mutta nykyään osaa kyllä enemmän arvostaa niitä päikkäriaikojakin kun pääsee hetkeksi uppoutumaan omiin juttuihin. Myös ystävien kanssa kaupungilla vietetyt hetket esimerkiksi lounaan merkeissä ovat niitä arjen chillailuhetkiä.

D: Dubrovnik. Kesäkuussa vietin kolme yötä Dubrovnikissa ensimmäisellä Kroatian reissullani. Tykästyin kyllä hurjasti paikkaan ja varsinkin kristallin kirkkaisiin vesiin, ah! Dubrovnik oli vähän erilainen matkakohde kun viimeisimmät reissaamani paikat, mutta positiivinen ylläri silti.

E: Ensimmäinen kesä uudessa kodissa. Ja sitä oltiinkin odoteltu! Viime kesänä kun tuskailtiin, että kuinka paljon helpompaa olisi ulos lähteminen, koirien ulkoiluttaminen ja yleisesti pihahengailu maantasalla asuessa kun ei tarvitsisi jatkuvasti rahjata koko porukkaa ylös-alas-eestaas. Vaikka olenkin aina tykännyt myös kerrostaloasumisesta, niin on tässä paritaloasumisessa kyllä lukuisia hyviä puolia. Varsinkin siis jos on lapsi ja koiria.

F: Finnair. Nimittän tänä kesänä oli molemmilla reissulla erityisen hyviä kokemuksia Finskillä lentäessä. Tommilla ei ollut edes mitään ongelmia surffilaudan kanssa, vaikka yleensä se on ihan perus, lensipä melkein millä yhtiöllä tahansa. Loistava palvelu, sekä lapsen kanssa matkustaessa meidät huomioitiin erinomaisesti, järjestettiin hyvät paikat ja menolennolla Biarritziin viihdykettä pojalle (täyteen puhallettu kumihanska, johon piirrettiin hymynaama, hehe). Tästä tuli mieleen ne vanhat ajat kun itse pienenä matkustaessa aina sain Finnairilta semmoisen lasten puuhapaketin. Siinä taisi olla ainakin semmoinen siirtokuvakirja, ehkä myös värikynät ja piirrustuspaperia. Ne oli kyllä kivoja! Olin jo ehtinyt unohtamaan kokonaan.

H: Helteet. Vaikka lööpeissä jatkuvasti jankattiinkin taas perinteisesti sitä ”Helteet tulee! / Eikun eipäs tuukkaan!”-rumbaa, niin omasta mielestäni kesän kelit olivat kyllä (ainakin täällä Helsingissä) ihan hyvät. Vietin paljon aikaa lenkkeillen ja omassa pihassamme, jossa oli ajoittain niin kuuma, että mielummin hengasi sisällä viileässä. En nyt tiedä olisino edes kaivannut mitään 30c helteitä, tämän kesän säät olivat ihan tarpeeksi hyvät!

I: Imetys ja sen lopetus. Stressasin imetyksen lopettamista paljon ennakkoon ja ajattelin, ettei siitä tule mitään. Reilun vuoden imetystaival loppui kesäkuussa ja näin jälkeenpäin ajateltuna se oli ihan tarpeeksi pitkä aika. Välillä on ollut ikävä niitä rauhallisia köllöttelyhetkiä pojan kanssa (ei nimittäin viihdy hetkeäkään paikallaan rauhassa köllötellen noin muuten), mutta noin muuten en ole kyllä ikävöinyt imetystä. Jotenkin en olisi osannut edes kuvitella imettäväni yli vuotta, mutta aika kuluu niin nopsaa! Lopetuksen jälkeen koen saaneeni loputkin ”omasta kropastani” takaisin, joka on ollut jollain tapaa helpottavaa.

J: JKL. Heinäkuussa piipahdimme pitkästä aikaa entisessä kotikaupungissani Jyväskylässä. Edellisestä kerrasta oli kertakaikkiaan todella pitkä aika. Onhan kaupunki muuttunut hurjasti, mutta muistoja tulvi silti paljon mieleen kun pääsi tutuille hoodeille.

K: Kirjoittaminen. Kesän aikana kirjoitin blogia lähes päivittäin. Parin reissun aikana pidin lyhyet blogilomat. Itselleni kirjoittaminen on todella terapeuttista, jotenkin jo se on jollain tapaa huojentavaa, että saa näpyteltyä ajatuksensa tekstimuotoon. Olen muutenkin koko elämäni kirjoittanut päiväkirjaa (en nyt tosin enää vuosiin), joten ehkä blogi onkin siksi ollut luonnollinen päiväkirjan jatkumo?

L: Lenkkeily. Varsinkin juoksemista on tullut harrastettua tänä kesänä ennätyspaljon! Viime kesänä juokseminen olisi ollut vielä synnytyksen jälkeen täysi mahdottomuus, mutta nyt on jo päästy takaisin rytmiin. Juoksukilometrejä on kertynyt viime kuukausina enemmän kun vuosiin!

M: Meditointi. Vaikken nykyään ehkä saa niin usein harrastettua varsinaista meditointia kuin haluaisin, niin omalla kohdallani lenkit, bussimatkat, lukeminen ja äänikirjojen kuuntelu ovat tietynlaisia meditointihetkiä. Keinoja saada ajatukset keskittymään muualle, johonkin tiettyyn asiaan pois arjesta. Nykyään huomaan tarvitsevani rauhaa juuri esimerkiksi siitä, että mielummin istun bussissa hiljaa kuin kuuntelisin musiikkia. Joskus haluaa vaan eroon siitä menosta ja melkskeestä, olla vaan ja ihmetellä kaikessa rauhassa.

N: Nauttiminen. Aiheesta tulikin viime viikolla postailtua ja olen pyrkinyt kesän aikana tekemään kivoja asioita, jotka tuovat iloa ja hyvää mieltä. Syönyt juuri niitä herkkuja, joita mieli on tehnyt sen koommin stressaamatta.

O: Oma olohuone. Siellä ollaan nimittäin hengailtu valtaosa kotona vietetystä ajasta. Yleensä lötkötellään kaikki iltaisin sohvalla ja vietetään yhteistä aikaa. En edes muista milloin olisin viimeksi pötkötellyt sängyssä vaikka katsomassa telkkaria! Tietty nyt iltaisin saatan sängyssä kuunnella äänikirjaa tai muuta, mutta yleisesti hengaillaan olkkarissa.

P: Piha! Kyllä se oma piha vaan on kiva. Tänä kesänä oltiin hurjasti pihassa, pojan kanssa leikkimässä, heittämässä koirille palloa tai keppiä, lukemassa, joogaamassa.. Mitä ikinä! Muutaman kerran söimme myös terassilla, mutta niitä kertoja olisi kyllä voinut ehkä olla muutama lisääkin.

R: Ruoka ja herkut! Kesällä on tietty ihana herkutella, eihän sanonta kesäkiloistakaan nyt muuten olisi niin legendaarinen. Tänä kesänä ollaan grillailtu omassa pihassa jonkin verran ja varsinkin reissuilla tuli kyllä herkuteltua oikein olan takaa. Nykyään syön harvoin punaista lihaa ja todettakoon, että kesällä grillatut mustapekkajuustoiset pekonisienet ja Ranskassa syödyt Entrecote-pihvit olivat kyllä niin hyviä…

S: Synttärit / 30v. Heinäkuun lopulla vietin kolmekymppisiäni ja kirjoitin tuolloin myös ajatuksia tuosta virstaanpylväästä. Mielestäni ikä on todellakin vain numero, eikä se elämä nyt siitä miksikään muutu, täytitpä sitten 23, 30 tai 33. Mitään sen kummempaa kriisiä en siis edelleenkään ole kokenut, harvemmin nyt toisaalta edes mietin ikääni sen kummemmin 😀

T: Tatuointi. Yksi synttärilahjoistani oli ihkaensimmäinen tatuointi! Itse tatuoiminen ei kyllä sattunut yhtään, tuntui lähinnä samalta kun ajaisi säärikarvoja epilaattorilla. Tuleehan tuota tatuointia edelleenkin töllisteltyä, mutta noin muuten on siihen jo tässä reilun kuukauden aikana tottunut. Joku kysyikin, että onko valitsemallani symbolilla joku tarkempi merkitys ja onhan sillä. Halusin jonkun yksinkertaisen symbolin, joka samalla symboloisi tuota meidän pikkuista, kuluneita paria vuotta ja tätä mm. äitiyden kautta koettua henkistä kasvua. Mielestäni tuo peace/love-merkin yhdistelmä symboloi tätä kaikkea mitä parhaiten.

U: Uiminen! Se tuli heti ekana mieleen. En nimittäin päässyt tänä kesänä lainkaan eroon talviturkista! Ellei nyt lasketa sitä kun pulahdin Kroatiassa ja Ranskassa. Ehkä sitten ensi kesänä..

V: Valo. Valoisuus vaikuttaa ihmisen aivotoimintaan suotuisasti ja yksi asia, joka tulevassa syksyssä juuri pelottaakin, on se pimeys. Marraskuu on varmaan pahin, saattaa mennä viikkoja ettei auringosta näy vilaustakaan! Itse huomaan olevani huomattavasti paremmalla tuulella kesäisin ja aurinkoisella kelillä, joten täytyy toivoa, että syksystä tulee aurinkoinen.

Y: Yksi vee! Pikkuisen 1v-syndejä vietettiin toukokuun vikoina päivinä ja sen jälkeen menikin aika lähinnä ihmetellen sitä, että se paljon kohuttu vauvavuosi on nyt sitten ohi. Meidän isopieni poika!

 

Haastan muitakin toteuttamaan kesän aakkoset! 😉

 

Ps. Pysykää tällä viikolla kuulolla, postausta on tulossa mm. elokuun kauneudenhoidon suosikeista, ajatuksia omasta kehosta ja palautumisesta vuosi synnytyksen jälkeen, sekä kamerastani ja siitä kuinka editoin kuviani!

 

kuvat Jutta Hirsimäki

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Rento mekkoasu ja kesän viimeiset lämmöt

Ihanaa sunnuntai-aamua! Tulin juuri hauvojen kanssa aamukävelyltä ja näpit aivan kohmeessa. Kohta on selvästi aika kaivaa untsikka kaapeista, haha! Tänään olisi vuorossa asua tältä viikolta. Itse tykkäsin tästä asusta hurjasti, harvemmin nykyään tulee käytettyä mekkoja tai hameita, mutta kun vielä kerta oli lämpöisiä päiviä jäljellä, niin pitihän kesäisiä kelejä käyttää hyväksi. Vielä ehti kuulkaa! Nyt totean, että enää ei tarkenisi lähteä paljain säärin ulos, ainakaan heti aamusta..

idupp

Tätä olen toistellut varmaan miljoonaan kertaan, mutta rakastan collegepaitoja. Ehkä lemppari-collarini on tuo viime vuonna Biarritzistä ostettu BTZ:n collegepaita, joka on kiva muistonakin. Sen lisäksi, että pidän noin yleisesti melko rennosta pukeutumisesta on esimerkiksi collegepaita varsin monikäyttöinen. Se käy kauluspaidan päälle, hameiden kanssa, siistimpien housujen pariksi, farkkujen kanssa ja sitten toki vähän sporttisempaankin tyyliin. Nyt kuitenkin mentiin tämmöisellä rennolla mekkoasulla.

Olin kesän aikana käyttänyt pikkulaukuista enimmäkseen sitä Minkoffin 5-zipiä ja nyt lähti mukaan tuo toinen. Unohdan aina mallin nimen, mutta tuohan on siis selvä kopio Celinen Nano Luggagesta ja Balenciagan Papier ministä, enemmän ehkä Balenciaga. Huomattavasti edullisempi vaan. Tosin juuri katselin, että noissakin on noussut hinta ihan reippaasti!

Enimmäkseen olen käyttänyt tässä laukussa tuota Balmuirin turkispampulaa, jonka itse olen tilannut Stockan verkkokaupasta. Löytyy muuten eri sävyissä täältä! Muutenkin tuo Stockan Balmuir-valikoima on ihana 🙂

Ja mainittakoon vielä tuosta pampulasta sen verran, että vaikka se onkin alpakan turkista, on kyseessä turkistuote, joka on valmistettu eettisesti ”luonnollisesti menehtyneistä” perulaisista alpakoista eli kyseessä ei missään nimessä ole turkistuote, jonka tähden olisi erikseen tarhattu eläimiä. En itse olisi tätä tilannut, ellei tuotteen kohdalla olisi tuota mainintaa ollut.

Näistä aurinkolaseista kysytään aina.. Nuohan ovat lempparini enkä ole ikinä löytänyt mistään yhtä hyviä ja mainiosti päähän istuvia aurinkolaseja! Bongasin nuo joskus vuosia sitten New Jerseyn Saks 5th Avenuen Outletistä muutamalla kympillä. Malli on tosiaan melko vanha, enkä ole varma onko enää valikoimissa Ray-Banilla, mutta kyseessä on siis CATS 1000-lasit. Parhain ostos ikinä!

Collegepaita / BTZ

Mekko alla / H&M

Aurinkolasit / Ray-Ban

Nilkkurit / Isabel Marant (olen muuten ennen näitä kuolannut Rebecca Minkoffin näitä hapsunilkkureita…)

Laukku / Rebecca Minkoff

Laukun turkispampula/avaimenperä / Balmuir (tämä)

Seuraavaksi aamupala, valmistelemaan muutamaa ensi viikon postausta ja sitten miettimään tämän päivän ohjelmaa. Ihanaa sunnuntaita! 🙂

Ja mitäs tuumaatte asusta?

 

Kuvista kiitos ja kreditti Jutalle.

 

Sisältää affiliatelinkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.

Asukuvaa ja aamuturinoita

Tänä aamuna ei ole mitään sen kummempaa asiaa, joten ajattelin spämmätä asukuvilla. Niitähän lupasinkin lisää, joten here we go. Joku ihme nuutuneisuus on alkanut piinata heti kun ilmat ovat viilenneet! Mun keho ei selvästi vaan siedä kylmää. Nenä vuotaa jatkuvasti ja todella väsynyt olo aamuisin, vaikka menisikin ajoissa nukkumaan. Voihan joku pieni flunssakin kolkutella, toivottavasti menisi kuitenkin pian ohi.

Toisaalta poikakin on viimeaikoina nukkunut normaalia pidempiä unia, joten ehkäpä se nyt vaan on tuo lisääntyvä pimeys, joka vaikuttaa aivoihin ja unentarpeeseenkin. Tänään meinasin nousta jo viideltä läppärille täydessä pimeydessä, mutta sain kuitenkin vielä reiluksi tunniksi onneksi unta. Heräsin siis pojan uniseen vaimeaan kitinään ja kävin silittelemässä selkään, sen jälkeen aloin jotenkin liikaa miettiä kaikkea ja oli vaikea saada uudestaan unen päästä kiinni. Perus!

Koittakaa kestää näitä blurreja vielä! Meillä on Jutan kanssa tosi erilainen tapa kuvata Canoneillamme, joten tarkennusasetukset ovat olleet tuon ”oman tyylini” mukaiset. Saatiin ne nyt kuitenkin kuntoon (tai Jutta sai laitettua) 😀

Kuten tennaripostauksessa sanoinkin, niin kaivoin taas käyttöön nuo Nike Blazerit. Ja heti messiin Viroon! En muuten osta nykyään melkeinpä ikinä mitään Zarasta, mutta tässä asussa kuitenkin poikkeuksellisesti vahvaa Zara-edustusta. Ekat oikeasti hyvät Zaran housut ja vuosi takaperin kesällä ostettu nahkatakki, joka myöskin oli tosi hyvä ostos. Takit ovat kyllä Zaran parhautta! Jotenkin ne semmoiset liehuvat ja heti ryppyyntyvät viskoosipaidat siellä ahdistavat, niitähän on rekit pullollaan, mutta sitten taas erikoisempia takkeja on tullut ostettua useampi vuosien varrella. Nahkatakkeja kaksi, molemmat olleet tosi hyviä ja kestäviä.

Mun mielestä tuota nahkatakkia löytyy edelleen, malli taisi tänä vuonna olla hieman erilainen kuin tuo omani ja hintakin vissiin noussut jonkin verran. Mikä siinä onkin muuten, että Zarassa on aina tungos?! Siis menitpä sitten aamulla, illalla, päivällä, arkena, viikonloppuna, ale-aikaan tai ei-alen aikana. Aina jonoa ja ihmisiä! Onhan se toki suosituimpia vaateketjuja Helsingissä ja muistan kyllä itsekin kuinka ennen Helsinkiin muuttoa oli aina ihan must päästä Zaraan! Ja onhan se nykyäänkin kaupungilla kierrellessä semmoinen ”No käydään äkkiä piipahtamassa”-paikka.

Nuo Zaran farkut ovat Dr.Denimin Kissy-tyylisesti semmoiset megajoustavat ja äärimmäisen mukavat jalassa. Leikkasin noista vielä itselleni sopivamman lahkeenpituuden tuollein revitysti. Noita voisi ostaa toisetkin jos löytäisi muussa värissä! Täytyy bongailla jos löytyisi syksyllä.

Reissuun lähti pitkästä aikaa tuo maailmaa ja kulumaa kohdannut Miu Miun kassi, joka on erinomainen juuri matkakassiksi. Pitkä olkahihna on ihanteellinen kun saa halutessaan kädet vapaiksi ja tuo on ollut menneinä vuosina äärimmäisen kovalla käytöllä. Erinomainen myös silloin kun pitää pakata mukaan yhden yön yöpymiskamat. Kaikkien painavien kantamusten jälkeen tuo ei ole enää niin loistavassa kunnossa ja juuri siksi ostinkin silloin viime talvena sen Rebecca Minkoffin shopperin reissukassiksi. Siinä on todella tukevat olkaimet, niin raaskii pakkailla painavaakin kantamusta mukaan. Tilava laukku on kyllä ihan ehdoton juttu omistaa!

Yritän saada ensi viikoksi kasaan postausta Viron reissusta ja tehdasvierailusta!

kuvat Jutta Hirsimäki

Loistavaa viikonloppua!!

 

Ja ps. Päivitin vihdoin blogini tiedot Blogit.fi-sivustolle. En ole itse vieraillut tuolla sivustolla kun ehkä pari kertaa aikaisemmin, mutta yhtäkkiä muistin, että sekin on olemassa. Tuonnehan ei ole päivittynyt postauksiani ikuisuuteen kun en ollut tajunnut kevään jälkeen päivittää blogin uutta osoitetta. En tiedä moniko teistä seuraa blogeja Blogit.fi:n kautta, mutta käytännössähän tuo taitaa olla Blogilistan epävirallinen seraaja. Totesin juuri itse, että on kyllä tosi kätevä sivusto selailla uusia postauksia ja blogeja.

Monihan teistä tuli tänne ennen myös Muotiblogi.fi:n kautta, jonne myös yritin saada jo keväällä päivitettyä blogini uutta osoitetta.. Lähetin sivustolle siis 3-4 mailia, että voisiko blogin päivittää ja perään ”tulikohan viestini perille…?”-huhuilua, mutten koskaan saanut mitään vastausta. Siksi blogini uusi osoite ei siis päivity sinne saati sitten voi seurata uusia postauksia sitä kautta 😀 Samaan syssyyn linkkaan myös blogini Bloglovin-sivun, joka löytyy täältä!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.