Julkaistu

Asiaa asumisesta + vuokra- ja omistusasumisen plussat/miinukset

Tiedätte, että olen itse oman asunnon ostamiseen kannustava, mutta toki olen elämäni aikana asunut useita vuosia myös vuokralla. Olen kuitenkin haaveillut omistusasunnosta niin kauan kun muistan. Itselleni on siis aina ollut päivänselvä asia, että ostan oman asunnon. Opiskeluaikoina asuin toki vuokralla, mutta jos vain olisi ollut mahdollista niin olisin ostanut oman asunnon jo tuolloin. Eikä siinä, ei vuokra-asumisessa tietenkään ole mitään vikaa, eikä postauksen tarkoitus ole millään muotoa mollata sitä, vaan ehkä kannustaa harkitsemaan haavetta omasta asunnosta tai edes siihen säästämisen aloittamista.

 

Muutama vuosi takaperin olen kirjoittanut paljon asuntosäästämisestä ja ASP-tilistä. Itse säästin ASP:iin ja suosittelen sitä ehdottomasti kaikille! Laitoin palkasta säästöön kuukausittain 200-300 euroa, joista sain muutamassa vuodessa kerrytettyä käsirahan ensimmäiseen yhteiseen omistusasuntoomme, jonka ostimme Tommin kanssa Käpylän Olympiakylästä kesällä 2014. Puolisolla oli varoja aikaisemmista omistusasunnoista, joka tietysti helpotti kokonaistilannetta lainan suhteen. Vähänkö olin silloin täpinöissäni kun ostotarjouksemme ekasta omasta kodista meni läpi!! Siihen saakka olin asunut Alppilassa äitini omistamassa asunnossa, josta maksoin normaalia vuokrasummaa, reilut 700e/kk.

Asustelimme muistaakseni vuoden-pari Tommin kanssa yhdessä (kahden hauvan kanssa) tuossa 31m2 yksiössä ja itseasiassa hienosti pärjäsimme. Jos en aivan väärin muista, maksoi Käpylän 40m2 asunto remontteineen 206t (käytimme remonttiin 10t, koska asunto oli melko pommi), joka sinänsä oli tuolloin melko ”halpa” hinta. Myydessämme asunnon pari vuotta eteenpäin, saimme siitä pyyntihinnan 228t, eli voittoa tuli välittäjän palkkion jälkeen vajaat parikymmentä tonnia, jotka pistimme sitten tähän uuteen asuntoomme omana rahoituksena. Nytkin meillä on ehkä normaalia vähemmän asuntolainaa, ihan myös siksi, että myös budjettimme uuden kodin suhteen oli ihan max 300t, eikä asuntomme hinta ollut tuota lähelläkään. Emme halua taakkaa suuresta lainasta, mutta silti asumme mukavasti ihanassa kodissamme, edullisemmin kuin mitä todennäköisemmin maksaisimme vastaavanlaisesta asunnosta vuokraa.

Monet usein ajattelevat, että omistusasunnossa asuminen on kallista. Pöh! Varsinkin PK-seudulla (tai ainakin Helsingissä) ovat vuokrat suorastaan karanneet käsistä ja oma henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei vuokralla asumisessa ole mitään järkeä. Siis silloin kun on mahdollisuus ostaa oma, eli vakituinen työ ja toivon mukaan jonkin verran säästöjä. Toki, riippuu siis vähän myös siitä, millaisia kriteereitä asunnon suhteen on. Mikäli sijainniksi kelpaa vain Helsingin kalleimmat neliösijainnit, voi omistusasuminen tulla melko kalliiksi. Tai tietysti riippuu siitä, mitä tienaa ;D

Sehän nyt on selvää, että välillä elämäntilanne on semmoinen, että vuokralla asuminen on järkevä tai ”olosuhteiden pakko”. Esimerkiksi pätkätöiden tai opiskeluiden vuoksi. Tai sitten pankki on pudistellut päätään lainahakemukselle, koska omat säästöt eivät ole riittäneet? MUTTA sehän on täysi totuus, että myös omistusasunnot ovat aivan riistohinnoissa, joten aivan pikkurahoilla ei omaan kämppään pääse todellakaan kiinni. Unelma uudesta omakotitalosta voi olla monelle täällä asuvalle vain haave (varsinkin jos kyseessä ensimmäinen omistusasuno) hintojen pyöriessä usein siellä 500K paremmalla puolella, mutta kyllä, onhan omistusasuminen tosiaan kallista, silloin kun haluaa ottaa suuren lainan.

Jos olisin lapseton sinkku ja asuisin yksin, olisi tilanne hieman kinkkisempi. Yksiöiden hinnat liikkuvat jo niin suurissa summissa, ettei kanta-Helsingistä usein irtoa hyväkuntoista remontoitua yksiötä alle 200t hintaan. Tällöin myös lainan määrä on usein yhdelle ihmiselle todella suuri, vaikka olisit saanut asuntosäästöjä kasaan esimerkiksi 20t. Lisäksi tulot vaikuttavat siihen, millaista lainaa voidaan edes myöntää, joten totuus on, etteivät kaikki asuntohaaveet yksinkertaisesti välttämättä aina toteutu. Heti siis.

Jos itse ostaisin nyt yksin yksiön, ostaisin sen kehittyvältä alueelta, asuisin muutaman vuoden, säästäisin samalla, myisin pois ja tekisin saman uudelleen. Olen vuosia miettinyt sijoitusasunnon ostamista ja sanoisinko, että tämä on tällä hetkellä niitä ainoita pläänejä, joita minulla on siinä viisivuotissuunnitelmassani 😀 En olekaan hetkeen tutkaillut markkinoita, joten täytyy taas joku päivä tehdä pieni katsaus. Pitäisi myös kurkkia esimerkiksi Jyväskylän asuntomarkkinoita, koska myös opiskelijakaupungista voisi olla järkevä ajatus ostaa sijoitusasunto, jonka hyvällä tuurilla saisi varmasti vielä puoleen hintaan siitä, mitä vastaavan kokoinen täällä Helsingissä maksaa.

Omistusasunnossa asumisen plussat ja miinukset

 

+ Asuntolainan lyhennykset ovat ikäänkuin säästöön laitettua rahaa. Sen mitä maksaisit vuokrana, laitatkin omaan taskuusi ja täysin velattomana maksaisit asumisesta vain kiinteät kulut, kuten esimerkiksi vastikkeen ja sähkön.

+Tiukan paikan tullen voit joustaa lainanlyhennyksistä. Vuokralla tämä nyt ei oikein tule kyseeseen. Itse olemme käyttäneet lyhennysjoustoa esimerkiksi hoitovapaani aikana, jolloin maksoimme välillä vain lainan korot tai valitsemamme pienemmän summan.

+Saat tehdä asunnolle periaatteessa ”mitä tahansa”, ainakin noin remonttien suhteen, eikä lupaa esimerkiksi keittiöremonttiin tai seinien maalaukseen tarvitse kysyä vuokranantajalta. Myös näistä mahdollisesti seuraava arvonnousu on omaan pussiisi päin.

+Esimerkiksi ulkomaille muuttaessa näen omistusasunnon enemmän kuin hyödyllisenä vaihtoehtona! Saat vuokratuloa sillävälin kun asut muualla ja halutessasi laittaa lainan vaikka lyhennysvapaalle tietyksi ajaksi, mikäli et ole vielä aikaisemmin lyhennysvapaata käyttänyt ja jättää asunnon vaikka tyhjilleen maksamalla vain vastiketta (tosin tässä nyt ei ole suurta järkeä taloudellisesti, mutta sama jos ottaisit vuokra-asuntoosi alivuokralaisen, silloin et usein myöskään hyödy itse taloudellisesti).

-Remontit ja huoltojutut. Paras tietysti ostaa asunto, jossa on tehty kaikki suuret remontit, mutta koskaan ei voi tietää mitä eteen tulee. Vesivahinko tai joku muu yllättävä, jonka setviminen vie aikaa, hermoja ja rahaakin.

-Vuokralaisen hankkiminen voi olla työlästä, mutta toki, eihän mikään raha tule tyhjästä. Ainakaan Helsingissä ei vuokralaisen löytäminen tosin ole ongelma, kun asunnoista on jopa pulaa.

-Omaan asuntoon tarvitsee omia säästöjä ja esimerkiksi opiskelijalla voi säästäminen olla hankalaa. (Siksi säästämme esimerkiksi itse pojallemme jo nyt ja toivon mukaan tämä käyttää sitten joskus nämä säästöt juurikin omaan asuntoon.)

Vuokralla asumisen plussat ja miinukset

 

+ Vuokralaisena sinun ei tarvitse huolehtia monista asioista, kuten yhtiökokouksista, taloyhtiön kunnossapitoasioista tai tulevista suurista remonteista, asunnon omistaja tekee ne puolestasi.

+ Vuokranantaja huolehtii asunnon varustelusta, joka on määritelty ”välttämättömäksi”. Esimerkiksi jos vanha jääkaappi hajoaa, hommaa vuokranantaja (ainakin toivottavasti) uuden.

+ Vuokra-asunnosta on helppo päästä eroon, tai siis tietenkin sopimuksesta riippuen, mutta jos sinulla on normaali toistaiseksi voimassaoleva vuokrasopimus. Irtisanot vain ja muutat pois, ei huolta myymisestä tai uuden vuokralaisen hommaamisesta, ne kuuluvat omistajalle.

-Maksat vuokraa vuokranantajan taskuun, ehkä suuriakin summia. Pitkässä juosussa näistä varoista kertyy suuriakin summia, joilla rahoittaisi helposti omaa asuntoa. Kannattaa ajatella pitkällä tähtäimellä!

– Vuokra-asunnon remontoiminen ei ole usein kovin järkevää, koska kaikki omalla rahalla tekemäsi kunnostukset menevät omistajan taskuun, siis jos ne ovat esimerkiksi semmoista remonttia, joka nostaa asunnon myyntiarvoa. Toki, jotkut vuorkanantajat varmasti tulevat vastaan remonttikustannuksissa, useinhan se on heillekin järkevämpää tehdä kunnostuksia, jotka nostavat arvoa.

– Jatkuva epävarmuus. Entä jos omistaja päätääkin pistää myyntiin kotisi, jossa niin viihdyt? Näitä juttuja ei voi tietysti koskaan tietää, mutta onhan se tietty hieman harmi homma jos tulee omalle kohdalle (nimim. kokemusta on).

Itse näen asian niin, että asuntolainan maksaminen on kuin laittaisit rahaa tilillesi, siis silkkaa säästämistä. Varsinainen eläkesäästäminen ahdistaa itseäni jostain syystä, mutta näen asuntosäästämisen omalla kohdallani sopivana vaihtoehtona säästämiselle. Velaton sijoitusasunto on nimittäin muutaman kymmenen vuoden päästä kiva potti eläkkeelle, sekä tietysti muutenkin velaton koti, jonka asumiskustannukset eivät eivät hio pilviä kun parhaimmassa tapauksessa maksat siinä vaiheessa vain vastikkeen ja käyttökulut, kuten sähkön ja ehkä veden. Asia, joka tulee muistaa ovat tulevaisuuden eläkkeet, jotka eivät tule olemaan samaa tasoa kuin esimerkiksi vanhemmillamme tai isovanhemmillamme. Jos asiaa ajattelee pitkällä tähtäimellä asumisen kannalta, on mahdollisen pienen eläkkeen suhteenkin järkevää asua siinä vaiheessa velattomassa omistusasunnossa, kuin kituutella elämisen kanssa maksamalla suurta vuokraa.

Kumman asumismuodon kannattajiin te kuulutte ja miksi?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.

Julkaistu

Olenko hurahtanut?

Eräs ystävämme oli pari viikkoa takaperin meillä istumassa iltaa ja jossain vaiheessa hän otti puheeksi kristallit ja muut henkiset jutut, joita olen innoilla tutkinut. Selvisi, että hänkin on perehtynyt asiaan paljon, enkä ollut edes tiennyt! Keskustelimme siitä, että miten eri asioihin ”hurahtaa” ja miksi niin tapahtuu? Olenko itse hurahtanut kristalleihin, chakroihin ja astrologiaan? Missä menee liiallisuuden raja?

Pakko sanoa, että hihhulijutut ovat mielestäni aivan parasta. Monella ihmisellä on joku intohimon ja kiinnostuksen kohde, oli se sitten urheilu, uskonto tai mitä ikinä. Siis semmoinen asia, jota haluaa tutkia ja harrastaa silkasta mielenkiinnosta tai palavasta innosta. Jokaisella saa olla omat juttunsa, enkä itse tuomitse toisen valintoja niin kauaa kun ne eivät vaikuta negatiivisesti omaan elämääni. Olen aina jossain määrin uskonut ”yliluonnolliseen”, pienenä olin tosi kiinnostunut noituudesta, ufoista ja kaikenlaisesta ”vaihtoehtoisesta totuudesta”. Juuri semmoisesta, joka sotii vastaan sitä, mitä meille koulussa opetetaan. Äitini on myös aina vahvasti uskonut erikoisempiin juttuihin, opiskellut chakroista ja energiahoidoista, joista itsekin teinivuosinani angsteillessani ajattelin, että tsiisus mitä touhua.

Miksi sitten olin moneksi vuodeksi haudannut kaikki nämä kiinnostukseni, oli yksinkertaisesti juurikin se, että ajattelin muiden pitävän aivan sekona jos selittää jotain siitä normaalista poikkeavaa. Kunnes sitten jossain vaiheessa hoksasin, että hei, en olekaan ainut joka näistä on kiinnostunut. Nykyään hihhulius on suorastaan buumi, esimerkiksi Loseissa ei tarvitse etsiä kovinkaan kauaa, kunnes tulee vastaan ennustajapuoteja ja kristallikauppoja. Ehkä siksi olen postaillut blogiinkin reippaammin näistä asioista, siis koska muitakin näihin perehtyneitä ja ”outoihin juttuihin” hurahtaneita löytyy. Eihän se tietty tarkoita, ettei elämässä ole mitään muuta kuin kiviä ja chakrojen aktivointia. Tai että olisi jotenkin menettänyt järkensä ja realismin maailmaan vain sen tähden, että miettii niitä asioita myös joltain toiselta kantilta.

Valtaosa näistä ”hihhulijutuista” ovat asioita, joita esimerkiksi alkuperäiskansat ja eri kulttuurit ovat harjoittaneet tuhansia vuosia aivan jokapäiväisenä totuutena. Kunnes länsimainen ajattelutapa on tietyissä määrin leimannut oudoksi kaiken, joka ei perustu valtauskontoihin, länsimaisten kulttuureiden perinteisiin tai ihan vain tieteeseen. Miksi nämä tuhansia ja tuhansia vuosia useissa kulttuureissa ”normaaleina” pidetyt asiat olisivat yhtäkkiä sen huonompia tai ”huuhaata” vain sen vuoksi, että ovat täysin erilaisia kuin ne asiat, joita meille on lapsesta saakka opetettu? Mielestäni on rikkaus ymmärtää eri ajattelutapoja ja kyetä miettimään vaihtoehtoja, kuitenkin tuomitsematta niitä jonkun toisen omia, ehkä täysin erilaisia ajattelutapoja.

Joku voisi ajatella, että elämään haetaan jotain sisältöä tai asioita, joihin uskoa silloin kun elää vaikeaa elämäntilannetta. Totta sekin. Itseäni esimerkiksi astrologia, meditoiminen ja kristallit kiinnostavat siksi, että ne auttavat minua oppimaan lisää itsestäni. Kehittämään minuuttani ja analysoimaan itseäni. Mitä tunnen ja miksi? Miksi toimin tietyllä tavalla ja voisiko joku asia antaa sille selityksen? Mitä voisin oppia itsestäni ja kuinka voisin kehittää itseäni entistäkin paremmaksi ihmiseksi, myös henkisellä tasolla. Mielestäni on yksinkertaisesti kiehtovaa ajatella, että se meille normaali, mitä koulussa opetetaan ei välttämättä olekaan absoluuttinen totuus.

Miettikääpä seuraavaa? Kuinka pieni todennäköisyys maapallon ja yleisesti koko galaksimme syntyyn on ollut? Energioiden ja hiukkasten kertymistä miljoonien vuosien ajan, joka lopulta on johtanut tähän kaikkeen. Kuinka sattuman kauppaa tämä kaikki oikeasti on, se mitä pidämme täysin itsestäänselvyytenä? Pohtikaa sitten kuinka pieni osa maapallo loppupeleissä on tätä kaikkea, koko maailmankaikkeutta ja universumia. Voisiko maailmankaikkeuden energioilla sittenkin olla joku vaikutus meihin? Miksi se kaikki totuus löytyisi juuri täältä, maapallolta, eikä siitä maailmankaikkeudesta ja sen kokonaisuudesta, jota me olemme suhteessa vain pieni pölyhiukkanen. Se, että olet juuri semmoinen kuin olet, koska olet syntynyt juuri sillä hetkellä kun sinun oli tarkoitus, tiettyjen planeettojen suhteessa toisiinsa.

Jep, tiedän että tämä saattaa kuulostaa melko hassulta, mutta itse koen kehittäväni itseäni sillä, että kykenen ajattelemaan out of the box. Muita vaihtoehtoja, jotka voivat olla se ”absoluuttinen totuus” tai sitten se, mitä kukaan ei ole kyennyt vielä tieteenkään nimissä selittämään. Tai sitten kaikki tämä ja me olemme oikeasti vain todella hyvän tuurin ja pienten todennäköisyyksien tulos. Avaruus on lapsesta saakka kiehtonut minua ja rakastin pienenä katsoa avaruusaiheisia dokumentteja. Toivoin joka kerralla, että seuraavassa dokumentissa selviäisi jotain uutta ja mullistavaa maailmankaikkeudesta. Avaruus on asia, jota ei jollain tapaa vain osaa edes ajatella. Mikä on kaiken tarkoitus? Missä suuressa tyhjyydessä me hengaillaan muiden tutkimattomien galaksien kanssa? Mitä tuolla jossain kaukana tapahtuu juuri nyt? Ehkä totuus todella on ”tuolla ulkona” X-files-tyyliin (kaikkien aikojen lemppari muuten).

Palataan sitten niihin kaikkiin kristalleihin, jotka ovat syntyneet maapallolla. Kaikki nekin eri olosuhteissa ja tiettyyn tarkoitukseen. Jos meillä kaikilla ihmisillä ja elävillä olennoilla on tietty tehtävä maapallolla, esimerkiksi muurahaiset, mehiläiset, joita ilman koko ekosysteemi menisi täysin uusiksi, miksi kaikella muullakin ei olisi tarkoitusta? Kivillä, taivaankappaleilla ja kaikella sillä aineettomalla, jota emme ehkä silmällä kykene näkemään. Jos nyt kerron uudelleen kristalleista ja niiden hoitavista ominaisuuksista, ymmärrättekö pointin eri tavalla?

Asia, joka minua on hämmästyttänyt on se, kuinka puolisoni oikeasti suhtautuu näihin ehkä joidenkin mielestä todella oudoilta kuulostaviin juttuihin kunnioittavasti ja myös kiinnostuneena. Hän on enimmäkseen sitä mieltä, että jos esimerkiksi joku kivi saa minut hyvälle mielellä, sehän on vain hyvä asia, että on kiinnostunut asioista jotka kokee mieleisiksi.

Sitten muuten muutama sana tästä asusta! Oli nimittäin lempparini aikoihin. Tuo samettihame on kesän löytö UFF:ilta, voisinkin taas jossain vaiheessa tehdä kootun postauksen kirppislöydöistä.

Paita / Forever 21

Hame / 2nd hand

Tennarit / Puma

Korvikset / Glitter (saatu)

Ja vastauksena kysymykseen: Kyllä, olen ehkä vähän hurahtanut, mutta eihän siinä ole mitään pahaa. Kai 😉

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Mitä aiomme tehdä kesälomalla?

Ah, eilen se alkoi. Nimittäin loma! Työläppäri kiinni kokonaiseksi kuukaudeksi ja mieli muihin asioihin. Ekaa lomapäivää on tietysti vietetty rentoutuen 😉

Tässä muutamia juttuja, joita olisi aikomuksena tehdä kesäloman aikana..

 

Käydä ahkerasti puistoissa. Meidän napero rakastaa ulkoilua ja tietty itse myös. Kunhan sää sallii, niin ulkona leikkiminen on meillä ihan jokapäiväinen juttu. Lomalla onkin kiva lähteä kiertelemään leikkipuistoja ja pitää ehkä itsekin pieni hengähdystauko hiekkalaatikolla. Muuten lapsukaisen perässä saa kirjaimellisesti juosta joka sekunti 😀 Liikunta on muutenkin asia, johon tahdon lasta kannustaa. Pyrimme aina kävelemään tarhasta kotiin, välillä myös tarhaan. Välillä tosin tulee aamuhärdellin vuoksi niin kiire, että on pakko ”leikkiä rallikuskia”, muuten ei vaunuihin suostu. Haha!

Linnanmäki. En muista pääsinkö viime kesänä Lintsille ollenkaan, mutten ainakaan kunnolla. Tämä onkin tänä kesänä korjattava ja myös tietysti pikkuisen kanssa. Rakastan niin paljon huvipuistoja ja kaikki laitteet on käytävä läpi. Huvipuistohurjimukselle paras tipsi on ruuhkapäivänä valita mustekala ja käydä se läpi ainakin kolme kertaa putkeen. Saa kunnon euforiat pintaan ja vatsalihakset kipeäksi nauramisesta, eikä tarvitse yleensä edes jonottaa, joten helposti pääsee uudestaan toiselle kierrokselle jos on ranneke 😀

Herkutella. Se on ehdottomasti elämäni suola, ah kuinka aina odotankaan perjantain herkkupäivää! Lomalla saa mielestäni tietty herkutella, varsinkin jos juoksee päivät pitkät taaperon perässä, haha. Suunnitelmissa olisi käydä päivisin poitsun kanssa kivoissa paikoissa lounailla, varsinkin pizza (napero tykkää hurjasti reunoista :D) on meidän perheen yhteinen herkku.

Lukea. Kevään ja alkukesän aikana olen saanut luettua muutaman kirjan, mutta sitä ennen oli konkreettisten kirjojen lukemisesta hetki aikaa. Nykyään kun kuuntelen valtaosan kirjoista äänikirjoina. Tietynlaiset kirjat ovat kuitenkin kivoja lukea ihan fyysisenä kirjana ja nyt onkin pino kirjoja odottamassa lomaa. En malta odottaa!!

Hän hoksasi, että otetaan kuvia niin halusi poseerata varpaidensa kanssa.

Haluaisin käydä Suomen sisällä jollain minilomalla pojan kanssa, mutta täytyy vielä suunnitella sitä. Todennäköisesti siis Jyväskylässä. Olisi kyllä niin ihana viettää kunnolla muutama kesäpäivä entisessä kotikaupungissa ja käppäillä pojan kanssa kaikki tutut vanhat hoodit läpi.

Käsitöitä tottakai. Sehän on parasta rentoutumista! Tällä hetkellä ei ole mielessä mitään yhtä suurempaa neuleproggista, lähinnä odottelen, että saisin valmiiksi villapaidan jota olen tehnyt pojalle jo ikuisuuden. Ainiin ja tietysti sen virkatun torkkupeiton!

Toivottavasti päästään myös heittämään talviturkki mereen tai järveen. Myös maauimala voisi olla kova juttu!

Kivaa lauantai-iltaa!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

What’s up?

Jostain syystä en ole oikeastaan hetkeen kirjoitellut mitään sen kummempia kuulumisia. Tämä ja edellinenkin viikko ovat menneet semmoisessa lomanodotushulinassa, jolloin yrittää vain keskittää ajatukset siihen, että saa lyhennettyä tuota hoidettavien asioiden listaa ennen lomaa. Semmoinen tietynlainen paniikki on mulla riesana aina ennen lomia. Mikä siinä onkin? Mutta sitten taas se fiilis kun laittaa työkoneen kannen kiinni ja tietää, ettei sitä tarvitse avata seuraavaan kuukauteen. Yay! Ehkä tässä vielä pari päivää jaksaa pakertaa ahkerana. Eilen olin vielä ihan kriisissä kaikkien hoidettavien ja muistettavien asoiden suhteen, mutta nyt alkaa olla jo voiton puolella.

En muista kerroinko täällä enää sen tarkemmin, mutta kaikesta sählingistä syksyn Losien matkan suhteen taisin mainita. Pari viikkoa takaperin varasimme vihdoin lennot, eli it’s official. Viimeksi lensimme Norwegianilla ja nautimme tyhjistä penkkiriveistä puolityhjässä koneessa, mutta tällä kertaa valikoitui SAS ja pahoin pelkään, ettei päästä nauttimaan tyhjistä paikoista. Mutta ekaa kertaa lapsukaisella on oma penkki ja sehän kuitenkin helpottaa hurjasti hommaa. Vitsi, kuinka odotankaan syksyn reissua!

Los Angeles on näiden ehkä elämäni kymmenen vierailukerran jälkeen varsin tuttu niiden perinteisten nähtävyyksien suhteen. Hollywood, Santa Monica Pier, Universal Studios, Beverly Hills sun muut on käyty koluamassa monet kerrat, mutta tällä kertaa lähtee mukaamme eräs ystäväpariskunta, eli kenties on taas tiedossa turrekierros. Ja Universal on kyllä aivan paras!! Itse Hollywood taas aivan järkky mesta täynnä turisteja, krääsäkauppoja ja hörhöjä. Ehkä lempparipaikkani shoppailuun on Santa Monican ostari, samalla voi käydä hengailemassa Pierillä ja ehkä myös huvipuiston puolella. Seuraavalla Kalifornian reissulla täytyy mennä Disney Worldiin, muistan kuinka täpinöissäni olin itse siellä pikkutyttönä (ja varsinkin Disney- ja prinsessahulluna), joten täytyyhän naperonkin päästä sinne. Olen jokatapauksessa jo tehnyt päässäni ties millaista listaa mitä haluan reissussa tehdä, vaikka yleensä en juurikaan edes suunnittele kovin paljoa ennakkoon, haha. Jos mennään Tommin kanssa joku päivä naimisiin, haluaisin pitää pienen hääseremonian esimerkiksi Malibun rannassa (Tahiti ja Samoakin käy :D).

Nämä asukuvat oli jostain syystä jääneet julkaisematta, en kai ollut itse tyytyväinen näihin. Välillä tulee semmoisia päiviä ja kertoja kun tietää jo ennakkoon, ettei tule onnistumaan kuvissa. Nykyään huomaa muutenkin olevansa todella kriittinen kuvien ja varsinkin asukuvien suhteen. Tässäpä nämä kuvat kuitenkin ovat julki, muistaakseni noin kuukauden takaa hellepäivältä. Tuon Afendsin mekon ostin Portugalista ja sepä olikin sitten ainoa ostokseni sieltä. Nuo Tomsin tennarit ovat yhdet lemppareistani ja olivat pelastukseni esimerkiksi raskausaikana (ainoita siis jotka mahtuivat jalkaan :D). Muistaakseni bongasin nuo Lontoon lentokentältä joskus muutama vuosi takaperin johonkin naurettavaan alehintaan, tyyliin 18€ ja onneksi ostin! Edelleen aivan loistokunnossa.

Yritän ottaa töiden suhteen tehokkaan loppuspurtin ja pari intensiivistä etäpäivää tiedossa vielä ennen lomaa. Sen sijaan, että istuisin matkalla toimistolle junassa, on luvassa aamun jooga ja meditaatio. Aivan parasta! Täytyy nyt myös pitää sormet ristissä, että lomasäät suosivat.

Aurinkoista päivää teille. Palaillaan taas! <3

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Viikon kristallit: Ametisti ja ametriini

Tämän viikon kristallikatsaukseen yhdistin kaksi eri kristallia, koska nämä muistuttavat ulkoisten seikkojen lisäksi toisiaan myös muilta ominaisuuksiltaan. Mitä tulee näiden kivien ulkonäköön, ovat ametriini ja ametisti ehdottomasti kauneimpia kristallejani. Siis semmoisia, joita mielellään katselee ja ihailee ihan vain siksi, että nämä ovat niin kauniita. Kirjoitan itseasiassa juuri tässä aamukahvin lomassa tätä postausta, ametriini läppärin vieressä. Välillä pysähdyn hommien keskellä ihmettelemään sitä, hehe.

Ametisti. Violetti ametisti on yksi kauneimmista kivistäni tällä hetkellä ja sen sanotaan olevan hyvin hoitava kivi. Ominaisuuksiltaan kerrotaan sen auttavan stressiin ja ahdistukseen, poistamalla negatiivista energiaa ja puhdistamalla mieltä. Erityisesti sen sanotaan auttavan työperäiseen stressiin, auttavan ongelmanratkaisussa ja jopa nostavan tuottavuutta työssä. Huoneessa käytettynä ametisti kohtentaa ilmapiiriä esimerkiksi kotona, vahvistaa intuitiona ja on oivallinen myös työhuoneeseen vähentämään stressiä. Myös ametisti on oivallinen kivi meditaatioon, joka vahvistaa henkistä tietoisuutta. Myytin mukaan ametisti myös taistelee riippuvuuksia vastaan. Ametisti on muuten helmikuun syntymäkivi ja horoskooppimerkki kalojen onnenkivi. Ja hei, painajaisilta suojeleva ametisti on loistava unikivi tyynyn alle!

Ametriini. Myöskin väriltään violetti ametriini on ametistin ja sitriinin ”risteytys”. Näin ollen se myös pitää sisällään näiden kummankin kristallin hyviä ominaisuuksia ja energioita. Pidän hurjasti ametististani, mutta sitäkin enemmän ametriinistani! Enkä oikein edes tiedä miksi. Jotenkin tuo kullankeltainen vivahde tuo siihen jotain erityistä. Myös tämä poistaa negatiivista energiaa, on kerrottu auttavan riippuvuuksiin, sekä tuo tietynlaista mielen selkeyttä. Lisäksi ametriinin on sanottu auttavan laihdutuksessa, haha.

Sisäisen rauhan hakeminen ja stressin lievittäminen, ametriinin sanotaan sopivan erinomaisesti esimerkiksi näihin tarkoituksiin, sekä parantamaan masennusta ja ahdistuneisuutta. Sitriinin vivahteet vahvistavat luovuutta ja voivat auttaa esimerkiksi työelämässä lisäämällä uusien ideoiden syntyä. Sitriiniähän sanotaan ”kauppiaan kiveksi” ja ”vaurauden kiveksi”, joka tuo onnea liiketoimintaan ja taloudellista menestystä. Ametisti taas edistää ongelmanratkaisua ja lievittää stressiä, joten ametriini onkin mitä erinomaisin kivi esimerkiksi tuoreelle yrittäjälle tai vain siihen, että kehittää itseään jo olemassa olevassa työtehtävässä 🙂

Semmoisia kivijuttuja tällä kertaa! Yritän esitellä ensi viikolla taas uuden kiven tai kristallin 🙂

Kumpi näistä kiehtoo teitä enemmän?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.