Julkaistu

Esittelyssä yläkerta ja melkein valmis tyttönurkkaus

Sisustusjuttuja on toivottu blogiin hurjasti ja tänään olisi niitä luvassa, wuhuu! En ole juurikaan tainnut aikaisemmin ottaa yläkerrasta kuvia, lähinnä siksi, että tähän saakka se on ollut yhtä sekamelskaa. Pinnasänky (jossa on nukuttu korkeintaan päikkäreitä), turhaa roinaa ja muutenkin epämääräinen järjestys. Ennen seinän maalausta ei oikein raaskinut muutenkaan edistää hommia, mutta nyt aletaan olla jo sielläpäin!

 Yläkertamme on siis kokonaispinta-alaltaan noin 20m2 tila, jonka olemme jakaneet Tommin kanssa ”omiin osiimme”, sekä tietysti makuunurkkaukseen. Miehelle mancave ja minulle girl corner, mitenkäs muutenkaan! Tähän saakka ainut oma tavarani, joka tuolla omalla puolellani on ollut, on telkkarini. Tarkoitus olisi kuitenkin raahata loputkin tavarani ylös nyt kun poika on saamassa vihdoin virallisesti oman huoneensa. Takaseinä oli alunperin valkoinen ja alkuun ei suunnitelmissa ollut edes maalata sitä. Totesimme kuitenkin, että seinän maali tuo hurjasti tunnelmaa, joten myös yläkerran pikkuseinä lähti maalaukseen. Pienen keskustelun jälkeen päädyimme sävyn suhteen tuohon violettiin.. Tommi ehdotti tyyliin mustaa ja sinapinkeltaista. Itse taas ajattelin, että joku rauhoittavampi sävy on makuutilaan ehkä parempi valinta. Eihän tyttönurkkaani sitäpaitsi olisi sopinut musta seinä 😉

Ja tosiaan, valmishan tämä ei vielä ole.. Yksi lipasto täytyy raahata ylös, järkkäillä vielä itselleni työnurkkaus (ja yleisesti ostaa työpöytä) ja fiksailla kaikkea pientä. Edistystä nyt jo kuitenkin. En ole vuoteen katsonut yläkerrassa telkkaria iltaisin tai milloin muutenkaan. (No siis en katso ihan kamalasti muutenkaan telkkaria..) Myönnän kuitenkin, että tykkään köllötellä iltaisin sängyssä jotain hömppäsarjoja katsoen, ei ole sama asia katsoa sohvalta! Imetysaikana oli parasta ikinä vain makoilla iltaisin sängyssä vauvan kanssa ja katsoa telkkaria. Toisaalta on kyllä ikävä niitä kiireettömiä aikoja 🙂

Tuo Bloomingvillen korupuu (sittemmin myös hattuteline, kuten ehkä huomaatte, haha) on ollut ihan paras ostos. Myös tuo jalkalamppu on tilattu Ellokselta ja nyt olen kytkenyt siihen kiinni Hue-valon, jonka kanssa vaihtelen fiiliksen mukaan valon väriä 🙂 Tapanani on ostaa reissuista aina pieniä tauluja tai muita taidejuttuja. Nyt viimeksi ostin Havaijilta tuommoisia minikuvia, jotka pitäisi kehystää. Täytyykin kaivaa myös muut matkamuisto-taulut kaapeista. Olen jo vuosia haaveillut tekeväni tyhjälle seinälle kokoelman kaikista reissutauluista. Ehkä vielä joskus..

Nuo ovat muuten ne uudet tilaamani Clarice-pussilakanat. Miehen reaktio oli ”Apua, eihän nämä tule meidän sänkyyn?! Vaaleanpunaiset!” No, eipä meillä ole tähän saakka ollut yksiäkään vaaleanpunaisia lakanoita 😀 Ovat muuten juuri -20% alessa, kuten kaikki muutkin vuodevaatteet.

Sisustamisessa tykkään yleisesti siitä, että on kaikkea sälää ympäriinsä. Siis semmoisia esineitä ja tavaroita, jotka merkitsevät jotain ja tekevät olon kotoisaksi. Matkamuistoja, simpukoita ja muita tärkeitä esineitä. En edelleenkään koe olevani mitenkään erityisen hyvä sisustamaan, mutta pääasia on oma viihtyminen. Ja itse nimenomaan viihdyn kodissamme. Onhan kodin tarkoitus olla paikka, jossa nimenomaan on hyvä olla ja rauhoittua. Oma lempparipaikkani meillä on alusta saakka ollut nimenomaan yläkerran makuunurkkaus, jotenkin siellä on kotoisa olla. Nyt tosin vieläkin kotoisampaa 🙂

Kuvia tulossa pian myös lopputuloksesta, kunhan projekti valmistuu 🙂

Ihanaa maanantaita!

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Tavoitteena turvallinen kiintymyssuhde?

Ihanaa sunnuntaita! Kirjoittelen tässä postausta samalla kun hörpin aamukahvia ja ihmettelen aamumeininkiä samalla kun poika leikkii tuossa ympäriinsä. Ja wuhuu, nyt viikonloppuna olen järjestellyt yläkertaa ja lähipäivinä tulossa ekat kuvat tyttönurkastani. Viimeiset kaksi päivää olen  jauhanut Tommille sitä kuinka innoissani olen ”uudesta” yläkerrastamme. Myös pojan huone on harpannut ison askeleen ja eilen yritimme harjoitella ihkaensimmäisiä päiväunia omassa huoneessa. Viikonlopun aikana olen muutenkin tuumaillut paljon äitiyteen liittyviä juttuja ja miettinyt, sitä mistä tiesin esimerkiksi pojan olevan syksyllä valmis päivähoitoon? Itsekään en oikein osaa kunnolla vastata kysymykseen, jotenkin sen vain tiesi. Vielä 1v-synttäreinä hoidon aloittaminen tuntui todella kaukaiselta ajatukselta, mutta seuraavina kuukausina sen jotenkin aisti, että tämä on valmis. Keskustelimme joku aika sitten ystäväni kanssa kiintymyssuhteista ja niiden muodostumisesta, Jutta itseasiassa kirjoitti aiheesta postauksenkin. Sen myötä olen itsekin pohtinut tarkemmin, että kuinka otin kiintymyssuhteen luomisen itse huomioon vauvavuoden aikana?

Kiintymyssuhteen perusta kehittyy vauvavuoden aikana ja tapa, jolla vauvan tarpeisiin ja viesteihin vastataan, luo perustan myös tulevalle kiintymyskäyttäytymiselle. Jos kiintymyssuhde on turvaton, voi lapsella myöhemmin olla vaikeuksia luottaa ihmisiin ja solmia ihmissuhteita. Siksi onkin merkitystä, miten vastaat vauvan tarpeisiin, ilmaiset omia tunteitasi ja viestit lapselle, että tämä on tärkeä ja rakastettu. Vietimme koko vauvavuoden pienokaisen kanssa käytännössä ihan kokoajan yhdessä. Imetin reilun vuoden useita kertoja päivässä, nukuimme perhepedissä ja tavoitteeni oli (ja on tietysti edelleen) luoda mahdollisimman turvallinen kiintymyssuhde. Olla se äiti, joka oli siinä koko vauvavuoden, lähellä ja saatavilla ihan jatkuvasti. Myönnän, että välillä koin pientä identiteettikriisiä, koska tuon 12 kuukauden aikana oli todella vähän aikaa panostaa omaan itseensä, sehän on selvää, että vauvavuosi menee enemmän tai vähemmän lapsen ehdoilla ja usein silloin on äiti se läheisin kiintymyskohde. Välillä jopa mietin, että imetänkö liikaa? Voiko vauva saada liikaa läheisyttä ja hankimmeko perhepedissä nukkumalla vain ongelmia? Noh, eihän vauva voi saada liikaa läheisyyttä ja unikoulut sun muut sujuivat loppupeleissä varsin hienosti, vaikka alkuun ajattelin, ettei rintaruokinnasta päästä ikinä eroon!

Toisaalta olemme myös pyrkineet olemaan tasavertaisia vanhempia, jolloin poika kokisi molemmat vanhemmat yhtä läheisiksi, vaikka vauvavuosi vierähtikin suuremmaksi osaksi äidin kainalossa. Tämä on ollut meille itseasiassa todella tärkeä juttu. Siihen mennessä kun poika täytti vuoden, oli tämä ollut noin kahdesti hoidossa muualla kun jomman kumman meistä kanssa. Yhteensä siis ehkä 4 tunnin ajan koko vuoden aikana. Vaikka luotto tarhahenkilökuntaan onkin täysi sata, myönnän olleeni vauvavuoden ajan todella arka jättämään lasta hoitoon kenellekään. Eikä kyse varmasti ollut siitä, etten luottaisi muiden pitävän tästä kunnolla huolta, vaan yleisesti varmasti siitä, että kun olimme ihan kokoajan perheen kesken, olisi tuntunut jopa oudolta saada hoitoapua muualta. Toisaalta, moni äiti jopa ehkä sinnittelee ”turhaan” yksin ja kieltäytyy avusta, vaikka sitä olisikin saatavilla. Tietyissä määrin pitää kuitenkin osata pitää myös omia puoliaan äitinä ja ottaa aikaa myös itselleen, jos siihen vain on mahdollisuus. Silti tarhan aloitus 1v 4kk iässä sujui varsin kivuitta ja olen nyt itsekin ihmetellyt, että kuinkas se niin kävikään? Minä, joka olin vauvan kanssa vuoden käytännössä 24/7, selvisinkin hoidon aloittamisesta varsin kivuitta.

 Uskon, että joltain osin on turvallinen kiintymyssuhde tuonut pojalle myös rohkeutta. Kun lapsi tietää, että äiti on lähellä ja tarvittaessa siinä, ei uusia juttuja tarvitse jännittää ja uusien ihmisten kanssa oleminen ei ujostuta. Aistin, että poika luottaa meihin, eikä pelkää meidän hylkäävän tai jättävän tätä yksin. Vaikka teenkin töitä päivisin pääasiassa muualla, haluan vapaa-aikana olla läsnä. Kun lapsi herää, haluan olla siinä, kun tämä nukahtaa illalla, haluan olla siinä. Ottaa aina pieni syliin kun tämä sitä haluaa, halia ja pusutella paljon (on muuten aika kova halailemaan tämä herra!). Viikonloput olen ennemmin kotona perheen kesken kuin omilla menoillani. Haluan, että olemme yhdessä perheenä. Siitä syystä myös matkustelu on yhdistänyt meitä enemmän, hitsannut yhteen ja antanut hurjasti ihanaa aikaa, jolloin olemme yhdessä suurinpiirtein vuorokauden jokainen sekunti.

Semmoisia ajatuksia sunnuntain ratoksi. Enkä nyt tietenkään tarkoita, että jos toinen äiti ei imetä viidesti päivässä vuotta tai ole vuotta kotona, et voi saavuttaa turvallista kiintymyssuhdetta. Ei ole oikeaa tai väärää tapa toimia, kunhan se palvelee omaa perhettä. Kyllä äiti aina ensisijassa tietää, että oma lapsi on onnellinen ja löytää ne juuri omalla kohdalla parhaimmat tavat toimia. Viime viikollahan muuten kirjoitin mindulfnessista ja pitikin esitellä nämä kaksi mindfulness-aiheista kirjaa, jotka sain Tommilta ystävänpäivänä. Toista olen päässyt etenemään tasan yhden sivun, mutta täytyy raapustaa näistä ajatuksia kunhan saan kirjat luettua.

Meillä on ollut takan kanssa jo hetken pieni probleema.. Napero nimittäin niin mielellään käy availemassa takan ovea ja välillä tunkemassa sinne jotain lelujakin. Tästä syystä ei ihan kamalasti olla takkaa poltettu tänä talvena, vaan ihan suosiolla pidetty sitä tyhjillään. Noh, joku aika taaksepäin todettiin, että poika vähän pelkää tuota Chewbaccaa, joka on siitä saakka toiminut takan vartijana. Välillä osoittelee ja naureskelee chewbaccalle, mutta melko tehokkaasti on pitänyt erossa takasta 😀 Nyt on ystävyys kylläkin jo sillä tasolla, että uskaltaa käydä huitasemassa chewbaccan ovesta pois, haha.

Juuri valmistuvan mustan neuleen olen tehnyt Dropsin Brushed Alpaca Silkistä, joka on todella kevyt (ja edullinen!) lanka alpakkaa ja silkkiä. Koko tähän neuleeseen on mennyt lankakulujen osalta noin 20€, kun yksi kerä maksaa pari euroa. Neuleena on tämä nimenomaan kevyt ja ilmavampi, varmasti siis oivallinen juuri kevääksi. Esittelyä on tulossa, kunhan saan hihat valmiiksi.

Juuri viime viikolla tilasin taas ison lankasatsin ja yksi uusi projekti lähtikin taas käyntiin! En malta odottaa, että saan sen valmiiksi, vaikka tässä varmasti hieman kestääkin.. Siitä puheenollen on Adlibriksellä juuri (koko maaliskuun) kaikki langat -20%, sain tällä viikolla esimerkiksi tilaamiani Viking of Norwayn Kid Mohair-langat, oli muuten täydellinen löytö! Lisäksi on hintaa alle vitosen kerältä 🙂

Mitä ajatuksia kiintymyssuhde herättää teissä?

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Kuinka tehdä blogista työ?

Palkkapostauksen kommenteissa toivottiin postausta aiheesta kuinka tehdä blogista työ. Noh, vaikkei blogini minulle pääasiallinen työ olekaan, sanoisinko sitä kuitenkin ehdottomasti osa-aikatyöksi ja toki, olenhan saanut päivätyöni juurikin blogin ansiosta. Yleisestikin teen töitä somen parissa, joten melko läheltä liippaa kuitenkin. Eli, olen hankkinut blogin kautta kokemusta, joka taas on mahdollistanut minulle uuden ammatin ja työn. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen lukemaan myös seuraavat postaukseni: Ammattina Some ja Kuinka tienaan blogillani.

Vaikka pitäisit blogia pelkässä harrastusmielessä, kerryttää homma arvokasta kokemusta jos sosiaalinen media alana kiinnostaa. Blogiyhteistyöt, sometilien käyttö, tavoittavuus ja yleisesti sisällöntuotanto eivät todella ole kaikille itsestäänselviä juttuja. En usko, että olisin itse tällä alalla, jossen olisi koskaan perustanut blogia ja ollut mukana somen kasvussa kuluneiden vuosien aikana.

Sitten itse aiheeseen, eli kuinka tehdä blogista työ? Noh, kaikkihan tietysti lähtee siitä, että rakennat kiinnostavan blogin, jota kasvatat pikkuhiljaa työksi. Ei lukijoita, ei myöskään tuloja. Harvemmin homma kantaa pitkälle, jos blogin pitämisen ainut tavoite ja fokus on tehdä rahaa. Homma on turhaa ilman oikeaa paloa ja inspistä. Loppupeleissä kävijämäärien kasvattaminen ja lukijoiden saaminen ei ole kovin helppoa. Varsinkaan nykypäivänä kun blogeja on niin paljon, ettei meinaa perässä pysyä. Lisäksi blogin pitäminen on oikeasti melko aikaavievää.. Uskoisin, että monen aloittelevan bloggaajan tie päättyy siihen, että tajuaa juuri haastavuuden verrattuna siihen, ettei homma pitkään aikaan välttämättä palkitse millään tapaa kun lukijakunnan kerääminen kestää ja saatat joutua väkertämään kuukausikaupalla postauksia ”nollayleisölle”. Helppoahan homma ei siis alkuun ole. Laskeskelin itseasiassa juuri tällä viikolla, että käytän itse viikossa blogiin tunteja noin vajaat 30. Sisältäen siis kirjoittamisen, sometilien päivittämisen, kuvauksen, kommentteihin vastaamisen ja kaiken muun sälän, mitä tähän liittyy. Tämä siis päivätyöni lisäksi ja vain siksi, että oikeasti tykkään tästä hommasta!

Kun teet mistä tykkäät, näkyy se myös sisällössä. Blogin täytyy koostua aiheista, jotka sinua itseäsi kiinnostavat, mistä tiedät tai ainakin haluaisit tietää (aina voit nimittäin ottaa selvää ja kehittää itseäsi, itse olen blogin myötä tutkinut hurjasti ties mitä uusia juttuja aina probiooteista kosmetiikan ainesosiin). Kiinnostava sisältö, tietynlainen sisällön ja aihepiirien johdonmukaisuus, sekä säännöllinen postaustahti ovat perusjutut menestyvään blogiin. Josset ole aito, täysillä mukana ja ainut fokus on raha, näkyy se usein myös sisällöstä. Aidointa ja kiinnostavinta on sisältö, josta heijastuu kirjoittajan oma persoona ja kädenjälki, ei kenenkään kannata yrittää olla muuta kun mitä on tai yrittää menestyä jonkun asian kanssa, johon ei oikeasti tunne intohimoa.

Olen itse tienannut blogillani enemmän tai vähemmän nyt noin 7v. Kuka tahansa voi tienata blogin kautta rahaa esimerkiksi affiliatemarkkinoinnin kautta, joka on helppouden lisäksi tosi kätevä keino esimerkiksi siksi, että saat itse bloggaajana päättää kaikki affiliaten raamit. Mistä postaat, milloin postaat ja miten postaat. Toki, onhan sillä vaikutusta kuinka kiinnostavista tuotteista kirjoitat, onko kohderyhmä oikea ja toki täytyy lukijoitakin olla jo jonkin verran, jotta voi jotain tienata. Olen kertonut affeista jo aikaisemmin, mutta kiteytettynä menee homma niin, että voit tehdä affiliatelinkkejä esimerkiksi kauneuden verkkokaupan tuotteisiin ja jos joku ostaa jotain linkkisi kautta, saat siitä tietyn prosenttiosuuden, esim 10%. Itse olen esimerkiksi kauneuden ohjelmien (eleven, Bangerhead, Naturelle, Hyvinvoinnin yms..) kanssa julkaisijana Performissionilla.

Hoidan itse omaa ”mediamyyntiäni” eli olen välillä yhteydessä yrityksiin ehdottaakseni yhteistyötä. Onhan blogikin ”mainostilaa” siinä missä mikä tahansa muukin sivusto. Erona vain, että yleisö on huomattavasti kohdennetumpaa ja mainonta ”samaistuttavampaa”. Välillä yhteistöitä myös ehdotetaan suoraan minulle ja valitettavasti usein joutuu kieltäytymäänkin, vaikka olisikin rahaa tiedossa. Yhteistöiden suhteen olen todella tarkka. En halua mainostaa tai edustaa tuotteita tai aihealueita, joiden takana en voi täysin seisoa. Tästä olen aikaisemmin kirjoittanutkin ja maininnut, etten esimerkiksi tekisi yhteistyötä pikavippien tai verkostomarkkinoinnin yritysten kanssa. Toisaalta teen päivätöitä, joten yhteistöillekin on tietty kapasiteetti blogissani, koska pääasiassa haluan tuottaa tietysti sitä normaalia sisältöä.

Kuten varmasti useimmat bloggaajat (ainakin toivottavasti), olen minäkin hinnoitellut työni ja arvioinut sen, minkä arvoiseksi sen koen. Noudatan yhteistöiden suhteen tiettyä ”hinnastoa” ja tietyn summan alle en yhteistyöhön lähde, koska yksinkertaisesti koen vapaa-aikani arvokkaammaksi. Edelleen satelee silloin tällöin niitä ”haluatko hilavitkuttimen x sitä vastaan, että kirjoitat siitä ja huom. saat jopa pitää sen itselläsi”-tyylisiä ehdotuksia, mutta ei, minäkään en edellenkään tee töitä tai markkinointia yrityksille ilmaiseksi, ihan kun ei varmasti kukaan muukaan menisi ilmaiseksi tekemään töitä. Vielä tänäkin päivänä löytyy vaikka millä mitalla ihmisiä, jotka eivät ymmärrä sosiaalisen median voimaa ja ovat jotenkin aivan pihalla koko alasta. Ne vuodet kun postailtiin hyvää hyvyyttään ilmaisista shampoopulloista, ovat olleet historiaa jo vuosikaudet. Enkä nyt väitä, että vaatisin aina rahaa näkyvyyttä vastaan. En tietenkään, blogini sisältö on suunnilleen 90% ei-kaupallista ja teen paljon postauksia kosmetiikan lemppareistani ilman että saisin siitä penniäkään. Tottakai haluan suositella hyviä juttuja, mutta jos asiakkaan kanssa sovitaan tietynlaisesta sisällöstä tai asiakas asettaa raamit, miten postaus tulee toteuttaa, puhutaan jo sovitusta yhteistyöstä ja siten myös rahallisesta palkkiosta.

Omat vinkkini yhteistöiden hankkimiseen:

 

Lähesty yrityksiä, joiden arvot ovat linjassa blogisi kanssa. Kerro miksi juuri sinun blogisi olisi hyvä mainospaikka heidän tuotteilleen ja brändeilleen.

Kerro itsestäsi, mitä teet, kuka blogiasi lukee ja paljonko se tavoittaa yleisöä? Jos kohdejoukkosi on todella spesifi (esimerkiksi äiti-ihmiset) ja mahdollinen yhteistyökumppani esimerkiksi lastenvarusteita myyvä yritys, kerro se! Mitä kohdennetumpi, sitä tehokkaampi.

Mieti valmiiksi idea, joka sinulla olisi yhteistyölle. Eihän kukaan lähde mukaan ”Joo, olisi kiva tehdä jotain yhteistyötä, en kyllä keksi vielä mitä se voisi olla”-juttuihin, joten mieti ehdotus etukäteen. Millaisen tarinan voisit kertoa brändistä ja onko sinulla yrityksen tuotteista jo ennestään omakohtaisia positiivisia kokemuksia?

Arvioi hintasi. Hinnoista voi aina neuvotella, mutta jos haluat tehdä kaupallisia yhteistöitä, mieti mikä on ehdoton kipurajasi yhteistyölle? Älä hinnoittele itseäsi liian alas, mutta toisaalta älä myöskään ylihinnoittele. Hinnoittelua auttaa hahmottamaan se kun paloittelee työn tunteihin, paljonko hommaan kuluisi kokonaisuudessaan aikaa?

Kiteytettynä: Kun teet mahdollisimman valmiin ehdotuksen ja viimeistellyn paketin ideoineen, on siihen helppo sanoa joo tai ei.

Ja sitten viimeinen pointti! Vaikka blogisi olisi työ, karkoittaa liiallinen kaupallisuus lukijoita. Tasapaino siis mainosten ja sen normaalin sisällön välillä.

Ja joo, onhan tähän loppuun todettava, että kaikella työllä on hyvät ja huonot puolensa. Bloggaaja on loppupeleissä töissä melkeinpä aina, itsekin olen joutunut miettimään tietyt rajat, koska välillä tuntuu, että some pyörii jollain tapaa mielessä ihan jatkuvasti. Työmatkoilla päivitän instaa, editoin kuvia, mietin ideoita blogiin tai päivätyöhöni, jollain ajalla täytyy ehtiä myös yleisesti tutkailla mitä ”somessa tapahtuu”, jotta pysyisi edes hieman hollilla.

Tuttuja juttuja vai jotain uutta?

 

Ja hei, kun työaiheista usein tykätään, niin postaustoiveita saa aina heittää jos on joku erityinen toive 🙂 Ihanaa viikonloppua!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Piensijoittamisen ABC / Mihin itse säästän ja sijoitan?

Vaikka paljon säästämisestä ja sijoittamisesta kirjoitankin, en muista olenko tarkemmin avannut aihetta mihin itse säästän ja sijoitan. Todella yleiset kommentit säästämisaiheisissa postauksissa ovat kuitenkin niitä ”Säästäminen kiinnostaa, mutten oikein tiedä kuinka sen kanssa lähtisi vauhtiin?”. Usein neuvon varaamaan aikaa omaan pankkiin, jossa osataan kartoittaa juuri omalle riskinsietokyvylle sopiva vaihtoehto. Usein asiat myös selkiintyvät kun käydään läpi diagrammeja, laskelmia ja on mahdollista esittää pankkivirkailijalle ihan myös niitä ”tyhmiä kysymyksiä”. En halua latoa kenellekään täällä sijoitusvinkkejä, mutta voisin hieman avata sitä, mihin omat rahani oikein menevät säästöön ja samalla hieman kertoa, mistä rahastosijoittamisessa oikein on kaikessa yksinkertaisuudessaan kysymys.

Säästän kuukausittain vaihdellen noin 200-500 euroa rahastoihin. Säästöt menevät noin 50/50 suoriin rahastoihin ja verotehokkaamman sijoituskuoren alle. Olen lisännyt sijoituskuoren alle säästämistä, koska yritän välttää suorien rahastomerkintöjen kuluja. Tämän lisäksi säästän tilille matkakassaa ja hätäkassaa, koska oma periaatteeni on, etten halua kajota sijoituksiin kun ihan äärimmäisen hädän edessä. Rahasto-osuuksien ja tilisäästöjen lisäksi olen sijoittanut muutaman yrityksen osakkeisiin, yhteensä siis noin parillasadalla. Osakesijoittamisen kulut ovat todella korkeat ja toki myös riskit, siksi en missään nimessä suosittele aloittavalle sijoittajalle/säästäjälle osakkeita. Jos haluaa osakkeista tuntuvat tuotot, täytyy hieman perehtyä osakemarkkinoihin ja sijoittaa suurempia summia, jolloin tuotto kattaa ainakin kulut. Oma mielipiteeni on, että pankin yhdistelmärahastot ovat hyvä ja helppo tapa tutustua sijoittamiseen ja päästä alkuun. Pankin omilla rahastoilla on usein salkunhoitaja, joka tekee sijoituspäätökset puolestasi ja hallinnoi rahaston sisältöä jatkuvasti sen mukaan, mitä kannattaa sillä hetkellä ottaa sisään ja mitä vaihtaa pois. Tällöin voi itse vain ottaa rennosti, eikä sijoitustensa vuoksi tarvitse menettää yöuniaan.

Mikä on rahasto?

 

Rahasto on sijoituspaketti, joka sijoittaa rahojasi osuuksina eri kohteisiin. Näitä voivat olla osakkeet, muut rahastot, joukkolainat ja ihan melkein mitä vain. Usein rahastot sisältävät niin paljon eri kohteita, toimialoja ja instrumentteja, ettei esimerkiksi yhden yrityksen tai edes toimialan raju notkahdus juurikaan vaikuta rahastoon merkittävästi.  Kun ostat osakkeita, ostat palan tiettyä yritystä, mutta rahastoa ostaessasi (eli merkitessäsi) ostat osuuden, joka sijoittaa todella moneen kohteeseen. Varmasti yleisin kysymys pankkivuosinani oli: Voinko menettää kaikki rahani? Noh, periaatteessa kyllä, ainahan kaikki on mahdollista, mutta käytännössähän tuo tilanne vastaisi suunnilleen jo maailmanloppua, siis että kaikki hajautetun rahaston sisältämät osakkeet menettäisivät arvonsa ja koko maailmantalous romahtaisi. Tietysti arvonvaihtelu täytyy aina tiedostaa ja sijoituskohde valita sen mukaan, kuinka paljon riskiä on valmis ottamaan. Tuotto-odotukset osakkeita sisältävissä tuotteissa on aina pitkän aikavälin odotuksia. Siis sanotaan vuosien. Osakkeiden arvot heiluvat hurjasti, mutta pitkällä aikavälillä on osakemarkkinoiden suunta usein noususuuntainen. Kukaan ei voi odottaasadan euron sijoitukselleen muutamassa kuukaudessa järisyttäviä tuottoja, usein puhutaan ehkä eurosta-parista ja suuremmat tuotot alkavat kertyä vasta vuosien sinnikkään sijoittamisen tuloksena, kun korko kasvaa korkoa ja pääoma kasvaa.

 

pankin Yhdistelmärahasto vai indeksirahasto?

 

Tämähän on jatkuva puheenaihe. Monet ovat sitä mieltä, etteivät yhdistelmärahastot kannata, esimerkiksi sen vuoksi, että usein hallintapalkkio on korkeampi, eikä tuotto kulje aina markkinoiden mukaan. Indeksirahasto on siis offline-rahasto, joka seuraa suoraan markkinoiden tapahtumia. Jos sijoitat Suomen osakemarkkinoiden indeksirahastoon ja markkinaa hallisevien suurten yritysten osakkeet lähtevät laskuun, seuraa lasku usein myös indeksirahastoa. Yhdistelmärahastossa on taas salkunhoitajalla mahdollisuus vaihtaa sisältöä lisäämällä esimerkiksi hyvän tuotto-odotuksen omistuksia ja vaihtaa pois niitä laskusuhdanteen. Toisaalta voi salkunhoitaja tehdä huonoja valintoja ja toki hallituissa rahastoissa on aina hallinnointipalkkio, joka tosin on niin minimaalinen ja leivottu sisään tuottoon, ettei sitä konkreettisesti huomaa.

Mihin sitten itse sijoitan?

 

Juurikin niihin yhdistelmärahastoihin ja muihin pääasiassa hallinnoituihin rahastoihin. Enemmistö osuuksistani ovat esimerkiksi seuraavanlaisissa rahastoissa: Pankin Oma 75/25 (75% osakemarkkina, 25% korkomarkkina, suurin sijoitusosuuteni on tässä), Pankin oma 25/75 (sama toisinpäin, eli 25% osakkeet, 75% korot). Melkeinpä kaikilla pankeilla on vastaavanlaisia rahastoja. Mitä enemmän osakepainoa, sitä suurempi riski arvonvaihteluun, mutta toisaalta myös sitä suurempi tuotto-odotus. Suorien rahastojen lisäksi olen viime vuosina pääasiassa sijoittanut pankin sijoituskuoren alle rahastoon ja muihin instrumentteihin. Nämä tuotteet yleistyivät muutama vuosi sitten ja tuolloin itsekin lähdin hommaan mukaan. Erona rahastoihin on se, että sijoituskuoren sisällä voi vaihdella kohteita kesken sijoituksen, ilman että sinun tarvitsee nostaa säästöjä ulos ja samalla mahdollisesti maksaa niistä veroa. Jos haluat viiden vuoden matalan riskin sijoittamisen jälkeen lisätä riski- ja tuotto-odotuksen tasoa, voit itse hallinnoida sijoitusten jakaumaa. Itse olen esimerkiksi laittanut pienillä prosenttiosuuksilla kuoren sisällä muutamaan osakekoriin ja niitä olen pari kertaa käynyt vaihtamassa, sekä hieman tilanteesta riippuen tasapainoitellut korkojen ja osakemarkkinoiden välillä. Lisäksi yksi lempparirahastoistani on ollut Maailma Osinko A, joka sijoittaa maailmanlaajuisesti osakemarkkinoille, erityisesti erityisen hyvää osinkoa maksaviin yrityksiin (tosin todella hajautetusti).  Muutama vuosi sitten kun Euroopan talous oli vielä huonommassa jamassa, laitoin muutamaan otteeseen Euroopan osakemarkkinoille sijoittamaan rahastoon ja se on kehittynyt hurjasti! Harmittaa, etten laittanut siihen silloin kuukausittain 😀 Sijoituskuoren sisällä taas on näiden aikaisemmin mainittujen lisäksi Pohjoismaihin sijoittava rahasto, sekä osakekoreja, muistaakseni ainakin esimerkiksi Sampo ja sitten joku mm. asuntomarkkinoille sijoittava tuote. Pitäisikin katsoa kuoren tilanne taas ja päivittää kohteet!

Itse suosin pankin omia tuotteita juuri siksi, että olen varsin laiska seuraamaan markkinoita ja kohteita. Haluan itse tuotteet, joita joku pitää yllä ja hallinnoi. Siti olen miettinyt, että pitäisi kyllä itsekin perehtyä enemmän indeksirahastoihin. Itse olen sijoittajana melko kylmähermoinen, enkä stressaa rahojeni menetyksestä, koska tiedän, että todennäköisyys on varsin pieni. Silti myönnän tunteneeni pientä painetta reilut pari vuotta taaksepäin kun kurssit vuonna 2015 heiluivat melko rajusti. Tuolloin mietinkin jo tosissani sijoitusten nostamista. Noh, sen sijaan päätinkin pistää vieläkin enemmän likoon ja ostaa lisää osuuksia ”alennusmyynnistä”. Kun kurssit ovat laskussa, saa halvemmalla osuuksia, jotka taas noususuhdanteessa nostavat enemmän arvoaan.

Piensijoittamisen suhteen kärsivällisyys on kuitenkin kaiken a ja o. Jos aloittaa pienillä summilla, voi homma alkuun tuntua turhauttavalta, koska säästöt tuntuvat kertyvän niin hitaasti. Kun aloittaa piensijoittamisen, kannattaakin asennoitua siihen, että alkamassa on pitkän aikavälin projekti. Sinnikkäästi säästämällä kertyy pienistäkin kuukausittaisista summista vuosien saatossa tuottoineen suuret säästöt. Itse haluan säästämällä ja sijoittamalla varautua tulevaan, kartuttaa varallisuutta ja tietysti saada säästöille huomattavasti tiliä paremman tuoton. Oma vinkkini empivälle ja aloittavalle säästäjälle, joka tähän saakka on säästänyt tilille: Aloita pienellä summalla kuussa, esimerkiksi 50€. Säästä esimerkiksi vuosi ja yritä antaa säästämisen mennä omalla painollaan, vuoden tai asettamasi tavoitteen jälkeen voit tutkailla tuottoja ja toivottavasti olet jo innostunut hommasta enemmän. Pienet summista ne suuret potit kertyvät! 😀 Toinen vinkkini on säästää vain semmoisilla summilla, jotka itse ovat kohtuullisia. Muista, ettei pitkän aikavälin säästöjä ole tarkoitus nostaa pois heti tiukan paikan tullen, vaan säästä semmoinen summa, joka ei kaada kuukauden talouttasi.

Olen myös itse ollut ensiasuntoon säästäjä ASP-tilillä, esimerkiksi tässä vanhassa postauksessa kerron enemmän ASP:ista ja ensiasuntoon säästämisestä. Näiden vuosien aikana on varmasti tosin tullut siihenkin paljon muutoksia, mutta jos aihe kiinnostaa, niin käy lukaisemassa tuo ikivanha postaus!

Oliko tässä teille uusia juttuja?

Rahasto vai tili, kumpaan itse säästät?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Julkaistu

Eroon suorittamisen kierteestä ja täydellisyyden tavoittelusta?

Olen monen asian suhteen melkoinen täydellisyyden tavoittelija. Vaikka työpöytäni tai kotimme usein saattaakin olla kuin pommin jäljiltä (vaatekaapistani nyt puhumattakaan), on tiettyjä asioita, joiden suhteen pyrin siihen, että asiat ovat tip top. Jos ryhdyn johonkin, teen sen kerralla kunnolla, haluan olla kaikkialla aina etuajassa ja olen äärimmäinen listojen laatija. Asiat, jotka ärsyttävät ovat niitä kun asiat eivät hoidu tai junnaavat, saati sitten jos ne tehdään hutiloiden. En sanoisi olevani mikään äärimmäinen perfektionisti, en siirtele tavaroita täydellisiin asentoihin ja useassa asiassa olen melko huoleton, mutta yleisellä tasolla haluan asioiden olevan järjestyksessä. Olen muutenkin todella suorittaja.

Oikeastaan on minun jatkuvasti tehtävä jotain. Keksittävä uusia proggiksia, harrastuksia, kotihommia ja asioita, joihin ei ehkä oikeasti olisi edes aikaa. Toki pääasiassa siksi, että tykkään tehdä kivoja juttuja ja saada uusia haasteita, mutta joskus pitäisi tietysti osata myös pysähtyä iloitsemaan enemmän jo niistä olemassaolevista jutuista. Myönnän, että minulle on todella vaikeaa vain olla tekemättä mitään ja rentoutua. Varmaan tämän vuoksi olenkin aina niin ”kiireinen”, koska tekemistä ja hoidettavaa keksii kyllä loputtomiin. Noh, myönnän että välillä on fiilis siitä, että ”minä teen kaiken” tai ”en vain enää jaksa yhtäkään uutta juttua, koska en ole ehtinyt rentoutua”. Sekin varmasti kertoo jo jotain, että Suunnon kellon askelmittariin kertyy usein lähes se 10 000 askelta päivinä, joina en käytännössä edes poistu kotoa. Oikeasti toivoisin, että voisin olla enemmän se hälläväliä-tyyppi, joka ei jaksa stressata mistään ja tekee mitä tekee, silloin kun se itselleen sopii. Ainakin siis joidenkin asioiden suhteen.

Lomalla havahduin siihen kun keräilin äitini kanssa rannalla simpukoita. Olen jo vuosia keräillyt rantalomilla simpukoita ja voisin sanoa olevani jo melko pro tuossa hommassa. Spottaan heti parhaimmat yksilöt ja tosiaan: Huolin ainoastaan ne täydelliset. Ei kulumia tai värivirheitä, ne lentävät takaisin hiekkaan. Äitini löysi muutaman simpukan kanssani ja tarjosi niitä minulle, kunnes totesin hylänneeni jo aikaisemmin nuo samaiset simpukat ”liian epätäydellisinä”. Hän totesi tuolloin, ettei kaikessa pitäisi yrittää olla täydellisyyteen pyrkivä ja kyllä, tuo sai minut miettimään asiaa ja sitä, että miksi olen niin vaativa, myös itselleni?

Toki olen tiedostanut jo aikaisemmin sen, että tosiaankin usein vaadin itseltäni paljon ja ehkä jossain määrin tietty kontrolli elämässä luo jonkinlaista turvaa. Siitä nimenomaan, että on mahdollista hallita noita omia asioitaan ja se taas luo tunnetta siitä, että hommat ovat hanskassa. Esimerkiksi juuri se listojen laatiminen. Vaikka toisaalta ehkä pitäisi enemmän ”go with the flow”, olemme me tietysti erilaisia ja itse koen listojen laatimisen ja tekemisen konkreettisen hahmottamisen itseäni helpottavaksi. Joka aamu listaan ylös työasiat, joita haluan sinä päivänä saada aikaiseksi. Omalla kohdallani se auttaa juuri siinä ajanhallinnassa. Lapsiarjessa tuntuu muutenkin olevan melkolailla asioita, joita täytyy hallita, pitää ojennuksessa ja nimenomaan suorittaa. Ihan siitä lähtien, että onko lapsella tarpeeksi puhtaita vaatteita, onko nyt muistanut viedä sinne tarhaan niitä varavaatteita ja aamun tarvikkeetkin pitää muistaa laittaa illalla valmiiksi odottamaan. Välillä tuntuu, että aivot ovat suorastaan yhtä juntturaa kaiken sen infon kanssa, jota pitäisi muistaa.

Viime viikkoina olenkin yhä enemmän tiedostanut tätä ja omaa suorittamistani. Yrittänyt miettiä, että kuinka voisin olla rennommin. Tiedättekö, se tyyppi joka tulee kotiin ja istahtaa sohvalle tuntikausiksi ilman huolta kotihommista tai aamun treenikassin valmiiksi laittamisesta. Haluaisin ainakin itse olla se ja olenkin yrittänyt opetella itseäni enemmän siihen suuntaan. Ja hei, nyt muuten hoksasin. Ekalla kerrallani kivikauppaan, lähti mukaani se vihertävä Välimeren Jaspis, irtipäästämisen kivi. Voisiko suorittaminen ja itseltään täydellisyyden tavoittelu olla se, mistä minun olisi päästävä irti? Sitähän suorittaja nimenomaan tarvitsee. Päästää joskus irti suorittamisesta.

Olenhan toki puhunut viimeaikoina tästä aiheesta enemmänkin, esimerkiksi joogasta ja mindfulnesista. Nuo ovat olleet nimittäin itselleni juuri niitä keinoja, jotka ihme ja kumma ovat todella auttaneet rentoutumaan ja päästämään irti. Toivon, ettei tämä kuulostaa liian hihhulimeiningiltä, mutta itselläni nämä keinot ovat oikeasti auttaneet. Arjessa kun pitäisi löytää se balanssi kiireen ja rentoutumisen välillä. Toki kunnianhimoa ja suorittamista tarvitaan jossain määrin, mutta myös sitä, että osaisi olla itselleen armollinen. Ja sitähän esimerkiksi juuri jooga tavoittelee. Se  vaikein juttu koko hommassa on kuitenkin loppupeleissä se ajan ottaminen itselleen, kaiken härdellin keskellä voi mukamas tuntua mahdottomalta löytää aikaa vain sinulla. Sepä siinä onkin, että täytyy vain miettiä, että mitkä asiat ovat oikeasti niitä ”turhia” aikaavieviä juttuja, joita ehkä vain tekee sen tekemisen vuoksi. Niistä irti päästäminen onkin se juttu.

Kiinnostaisi tietää, että löytyykö sieltä muita suorittajia?

T. Toivottavasti joskus ex-suorittaja

 

Kuvat otettu Shala Helsingissä. Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.