Julkaistu

Muutama #tbt-miete bloggaamisesta ja viikon kuulumisia

Jos viime viikko oli epäonnen viikko (vai oliko se sittenkin toissa viikko) niin tätä viikkoa voisi sitten kutsua joksikin ihme huonotuulisuuden viikoksi, haha 😀 Jostain syystä koko viikon on ollut känkkäränkkä-fiilis ja pienet jutut ärsyttävät. Nyt olen jumittanut koneella tämän tekstin kanssa vaikka kuinka kauan. Vietän tänään kotitoimistopäivää ja olisin sen kunniaksi saanut nukkua jopa seiskaan. Mitäs sitten käy? Herään tietty samaan aikaan kun aina ennenkin (05:45) saamatta enää unta. Onpahan nyt ainakin sitten aikaa istua ja ihmetellä tässä kahvin kera! No ei, ihan kiva viikko on ollut silti. Ei läheskään niin kiireinen kun pari aikaisempaa viikkoa ja ollut hyvin aikaa jopa pienelle chillailulle. Kerroin myös sunnuntaina joulun lomasuunnitelmista, jotka nyt tosin ovat kai muuttuneet jouluksi kotona, mutta eipä se mitään.

Selasin hakutoiminnon kautta eilen omia ikivanhoja matkapostauksiani. En nyt (tällä kertaa) sillä, että valittelisin taas matkakuumetta, vaan yritin etsiä erästä vanhaa postausta ja samalla havahduin, kuinka spontaania bloggaaminen on silloin ollut. En ikinä suunnitellut tulevia postauksia ja kuvatkin otin tyyliin edellisenä päivänä ennen julkaisua. Tämänkin postauksen kuvat ovat viikon takaa, joten mistään kovin reaaliaikaisesta päivittämisestä ei voisi puhua. Vaikka tänään kyllä aloitinkin itse tekstin kanssa ”puhtaalta pöydältä” ilman sen kummempaa aihetta mietittynä. Noin yleisesti pyrin kuitenkin nykyään olemaan melko systemaattinen bloggaamisen kanssa. Mietin aina postausten aiheet valmiiksi ainakin neljälle päivälle viikossa, sitten vähän tuumailen että mikä fiilis on minäkin päivänä toteuttaa niitä.

Eilen niitä postauksia selaillessa huomasin postanneeni milloin mistäkin: pikaterkut Waikikin Starbucksista webbikamerakuvan kera, Applen liikkeen ilmaisnetistä ja koneelta surffaten ja tuota rataa, nimenomaan spontaanisti. Mikä siinä onkin, ettei enää jollain tapaa kykene siihen? En tiedä kiinnostaisiko ketään edes jos julkaisisin tänne pikaotoksen kahvin kanssa, sitä vartenhan on nykyään esimerkiksi Snapchat ja IG stories. Silti jotenkin hassua ja jopa sympaattista, kuinka erilaista meininki on vuosia sitten ollut. Eihän silloin ollut tietoakaan Instagramista semmoisena, mikä se nykyään on. Tietyllä tavalla kuitenkin kaipaan tuota entistä menoa.

Sitten ihan muihin juttuihin! Viime aikojen ehdottomia huippujuttuja on esimerkiksi päikkäriaamut, jotka sujuvat tätä nykyä kun vettä vaan! Vielä joku aika sittenhän elettiin jotain kapinavaihetta ja aamut olivat pojalla niiin kiukkuisia. Hoidossa jäi hetkeksi itkeskelemään, mutta usein itku oli tiessään jo siinä vaiheessa kun olin saanut kengät jalkaan. Nyt kun hoitoa on takana tämä  noin 1,5kk niin pieni jää täysin tyytyväisenä hoitoon eikä enää edes itke perään. Tämä muutos on tullut ihan nyt viikon sisällä ja kuulemma on päässyt viimeaikoina varsin hienosti mukaan päikkäriarkeen! 

Yöt ovat edelleen menneet melko hulinoiden, viime yönä ei tosin tarvinnut ottaa viereen, mutta illalla nukutin pikkuisen viereeni sänkyyn kun ei meinannut millään rauhoittua. Pötköteltiin siinä vierekkäin peiton alla ja ihmeteltiin toisiamme. Sitten esitin nukkuvani ja pienikin nukahti jo pian. Ihan parhaita iltahetkiä. Haluaisin myös aloittaa iltasatujen lukemisen kirjoista, mutta meidän pieni hulivili ei kyllä välitä kirjoista sitten ollenkaan! Liian hidastempoista tekemistä! Eiköhän me tuosta vielä lukutoukka saada, vaikka toki haluan kannustaa lasta toteuttamaan juuri niitä juttuja, jotka itseään kiinnostavat 🙂

Pörröjakku / Gina Tricot

T-Paita / Monki

Farkut / Wrangler (Vintage)

Tennarit / Vans (nämä)

Huippua torstaita!

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Asiat, joita en voi sietää x 7

En muistanut olenko aikaisemmin tehnyt postausta asioista, jotka ärsyttävät suunnattomasti? Nyt kun ajattelin, niin voi olla mahdollista, mutta tehdäänpä sitten uudestaan! Listasin tähän postaukseen siis muutaman asian, joita en voi sietää tai ymmärtää! Enjoy 😀

Aamuhengitys. Esimerkiksi bussissa on ihan kamalaa istua henkilön vieressä, joka ei ole pessyt hampaitaan. Sen nimittäin haistaa! Aamuhengityksen haju on jostain syystä asia, joka ällöttää suunnattomasti. Ainoana poikkeuksena poika, jonka kohdalla tämä on ”söpöä”, mutta noin muuten en voi kertakaikkiaan sietää. Jos joudun olemaan vierekkäin (varsinkin vieraan) ihmisen kanssa, jolla haisee aamuhengitys, tulee kertakaikkiaan semmoinen fiilis, että pakko karata ja kauas.

Kärpäset. Oikeasti, ne on maailman ärsyttävimpiä!! Mua ärsyttää kärpäset siis aivan mielettömästi. Jos syön ulkona ja ympärillä pörrää kärpäsiä, en pysty yksinkertaisesti keskittymään syömiseen. Sama juttu jos kotona surraa yöllä kärpänen, en voi nukkua. Mulle on kehittynyt niin tarkka kuulo kärpäsille, että kuulen heti jos semmonen surruttelee jossain!

Valehtelu. En vain ymmärrä ihmisiä, jotka valehtelevat! Varsinkin aikuisia. En yksinkertaisesti ymmärrä mikä menee ihmisessä pieleen, että tästä tulee patologinen valehtelija. Tuntuu, että osa näistä tyypeistä uskoo jopa itse omia tarinoitaan? Valehtelun lisäksi en myöskään itse jaksa liian mielisteleviä tyyppejä, joista paistaa kilometrin päähän, etteivät oikeasti ole kiinnostuneita sinusta tai asioistasi, kunhan yrittävät mielistellä ja saada sinut jotenkin lumoihinsa. Sen verran koen itse olevani perinteistä suomalaista luonnetta, että sanon oikeasti vain asioita, joita rehellisesti tarkoitan.

Hikka. Se on todella ärsyttävää, varsinkin jos hikkakohtauksen saa juuri kun on menossa nukkumaan. Harvemmin tosin saan hikkaa, mutta silloin kun se iskee, on se kyllä rasittavaa. Sitten yrittää tehdä niitä hengityksen pidätys-juttuja kun lapsenakin, joista tulee vain huono olo. Hikka on kyllä tosi rasittava 😀

Instagramin Follow-unfollow ja tykkäyspommitus. Eli ensinnäkin tuo seuraajien kalastelu, jossa aletaan seuraamaan ja sitten hetken päästä laitetaankin unfollow. Toinen on, että käydään tykkäämässä useammasta kuvasta, muttei aleta seurata, ihan siis selkeänä tarkoituksena saada se toinen seuraamaan sinua. Toki nyt itsekin välillä tykkään jostain randomkuvista jos selaan sitä IG:n inspispuolta, mutta harvemmin kyllä käyn roppakaupalla tykkäämässä ventovieraiden kuvista. Varsinkaan tarkoituksena saada lisää seuraajia. Voin rehellisesti myöntää, että ainakin omat seuraajani ovat niitä, jotka oikeasti seuraavat omasta tahostaan, eikä siksi että olisin tarkoituksella metsästänyt seuraajia itselleni 😀

Latasin joku aika taaksepäin Followers-sovelluksen, joka näyttää kaikki, jotka ovat alkaneet seurata ja ne ketkä ovat lopettaneet seuraamisen! Hyvä keino ”ilmiantaa” ne kalastelijat 😀 Toinen mitä en voi ymmärtää, on seuraajien ostaminen! Nykyään useat yhteistyökumppanit vaativat myös IG-statsejä, joista näkee julkaisuiden oikean levikin, harvemmin esimerkiksi feikkiprofiilit ovat niitä oikeasti aktiivisia, jotka selaavat feediäsi. Tulevaisudessa ei siis pitkälle pötki niillä feikeilläkään noin yhteistöiden suhteen! Jos joku haluaa ennemmin tehdä yhteistyötä semmoisen kanssa, jolla on 10K seuraajaa (joista 95%) ostettuja, kuin minun kanssani, on se minulle ihan se ja sama. Ennemmin olen ilman semmoista yhteistyöproggista.

Epämukavassa asennossa nukkuminen. Tai siis tottakai kaikki haluavat nukkua mahdollisimman mukavasti, mutta itseäni ahdistaa jos joudun nukkumaan esimerkiksi yhdellä tyynyllä ja tietyssä asennossa. Ennen en saanut nukuttua ilman semmosta pötkylätyynyä, mutta ihme kyllä olen päässyt siitä eroon! Nolottaa jopa vähän myöntää, että joskus jännitän etukäteen vieraassa paikassa tai hotellissa nukkumista, koska se nukkumismukavuus on mulle ihan ehdoton. Illalla silmälaput silmille, vaatteet pois, vielä riepu naaman päälle ja sitten vielä toinen tyyny pään päälle blokkaamaan loputkin äänten ja valon rippeet. Semmoinen on paras nukkumamoodi 😀

Röökaavat mammat ja röökaavat mammat raskaana. En voi ymmärtää kumpaakaan, sitä että tupakoidaan lapsen lähellä, mutten varsinkaan sitä, että poltetaan raskaana. WTF oikeesti! Jotenkin vielä enemmän ihmetyttää ne tekosyyt, joita tupakoinnin lopettamiseen saattaa liittyä (esimerikiksi siis raskaana), tyyliin ”Lopettaminen olisi vauvalle jopa huonompi, koska äiti stressaantuu”. Höpöhöpö, polttaminen raskaana ei ole koskaan parempi vaihtoehto kuin lopetus, kaikki muu höpötys on vaan p-puhetta, joilla yritetään oikeuttaa tämä pahe itselleen. Kukaan ei oikeasti kuole tupakoinnin lopettamisen vieroitusoireisiin, vaikkei varmasti kivaakaan ole alkuun. Näin se vaan on.

Jossei kykene lopettamaan polttamista, pitäisi miettiä mun mielestä, että onko silloin valmis priorisoimaan ylinpäänsään elämässään lapsen ennen itseään? Vaikka tämä nyt oli melkoinen saarna, en nyt toki tuomitse äitejä,  jotka polttavat, omasta mielestäni sen pitäisi vaan tapahtua muualla kun lasten lähellä. Kemikaalit ja myrkyt kuitenkin kulkeutuvat varsinkin vastasyntyneeseen myös vaatteiden mukana ja altistaa mm. kätkytkuolemalle, joten omasta mielestäni suoraan partsilta röökiltä vauva syliin-meno ei mielestäni myöskään ole ok. Mielestäni tätä pitäisi miettiä enemmän. En itse taida tuntea ketään tupakoivaa äitiä, joten taitaa onneksi olla nykyään melko harvinaista, raskaana polttaviin en itse ole onneksi omassa lähipiirissäni törmännyt. Pahoittelen ärhäkkää vastausta, mutta oma mielipiteeni tästä on melko vahva.

Joku aika taaksepäin kun olin tulossa illalla kampaajalta, tuli samaan bussiin Rauttikselta ysin jälkeen kaksi naista, jotka olivat molemmat raskaana ja aivan sekaisin, luultavasti kamapäissään. Arvioisinko, että molemmat olivat vähintään noin 7. kuulla raskaana. Toinen joutui menemään pysäkillä maahan makaamaan, koska ilmeisesti sai jotain supistuksia tai vastaavia kipuja. Menin näkemästäni jotenkin aivan pois tolaltani koko loppuillaksi ja aloin miettiä, että onko tämä oikeasti näin yleistä myös meillä Suomessa? Aivan järkyttävää! Käyvätkö nämä tyypit edes neuvolassa tai menevätkö sairaalaan synnyttämään? En edes halua miettiä lasten kohtaloa. Paljon myös mietityttää se, ettei tämmöisiin tilanteisiin käsittääkseni oikein raskauden aikana voi edes puuttua? 🙁 Eipä paljoa auta, vaikka lapset otettaisiin huostaan jos he ovat jo saaneet raskauden aikana pysyviä vaurioita. Huoh.

Onko ärsytyslistallanne samoja juttuja?

 

Ps. Roosat marmorikuosiset iPhonen kuoret ovat muuten uudet Ideal of Swedeniltä! Kyseessä ovat nämä kuoret ja sain teille jakoon myös alekoodin, joka antaa tilauksesta -20% alennuksen 30.11 saakka. Koodi on: AWFI 🙂 Kuorivalikoimaan pääset tästä!

 

Kuoret saatu. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.

Julkaistu

Ystävyyden peruspilarit ja ajatuksia empatiakyvystä

Ainakin omassa elämässäni ystävät ovat yksi tärkeimmistä asioista. Itselleni on todella tärkeä juttu, että on ystäväpiiri, jolle voi kertoa käytännössä kaiken. Suurin osa ystävistäni ovat niitä, joiden kanssa ystävyyssuhde on kestänyt vuosikaudet, jopa yli 15 vuotta, mutta onnekseni olen löytänyt myös aikuisiällä useita uusia ystäviä. Olen siinä mielessä onnekas, että omistan useamman läheisen ystävän, joihin luotan sataprosenttisesti ja joille voin kertoa käytännössä kaiken. Ja toki sitä haluaakin pitää kiinni niistä ihanista tyypeistä, joihin voit luottaa, jotka ymmärtävät ja vieläpä pysyneet rinnallasi vuosikaudet. Ystävyyttä ei saisi koskaan pitää itsestäänselvyytenä.

Koen omaavani melko hyvän ihmistuntemuksen ja yleensä huomaan heti, jos uudessa tyypissä on jotain ”outoa”. Narsistiset piirteet tai epärehellisyyden usein tunnistaa melko alkumetreillä kun vaan tietää ”mitä etsiä”. En osaa selittää, mutta tietyistä (tosin harvoista) ihmisistä saattaa tulla omituiset vibat ja heidän kanssaan noudatan erityistä varovaisuutta. Päästän lähelleni ja luottamukseni piiriin ainoastaan ne tyypit keihin luotan. Ehkä siksi en sen koommin olekaan kokenut aikuisiällä mitään sen kummempia ihmissuhdedraamoja, jossa joku olisi pettänyt luottamukseni. Ennemmin siis olen vaikka yksin, kuin ihmisen seurassa, josta alkaa hälytyskellot soida edes vähän.

Jos luottamus on ystävyyden peruspilari, mielestäni myös empatiakyky on tärkeimpiä ominaisuuksia ihmisessä. Ainakin ihmisissä, joiden kanssa itse haluan olla tekemisissä. Itsekin olen tuntenut ja törmännyt työelämässä ihmisiin, joilla on ollut ainakin jossain määrin puutteellinen empatiakyky. Oma vaikutelmani näistä ihmisistä on jollain tasolla ”tunneköyhyys”, kykenemättömyys siis asettua toisen ihmisen asemaan, mitä tukee esimerkiksi vastoinkäymisiin elämässä. Empatian puuttuminen voi tuntua toisen ihmisen vinkkelistä siltä, että toinen ei ole kiinnostunut tai on välinpitämätön. En usko, että kukaan haluaa tietoisesti olla empatiakyvytön, vaan seikka kertoo enemmänkin juuri tämän ”kyvyttömän” osapuolen oman tunne-elämän tasosta.

Empatiakyky eli myötäelämisen taito on nimenomaan kyky samaistua toisen tunteisiin ja jollain tasolla ymmärtää niitä. Astua ikäänkuin toisen ihmisen saappaisiin, mitä tulee tunnekokemuksiin. Ymmärrys siitä, miksi toinen oikeasti tuntee tietyllä tavalla ja miltä nuo tunteet luultavammin tuntuvat.  Oman itsensä  ja oman tunneskaalan tunteminen onkin tärkeässä osassa mitä tulee empaattisuuteen. Kun on itse tuntenut ja käsitellyt tiettyjä asioita, osaa silloin myös samaistua siihen, miltä nuo samat tunteet tai tietty elämäntilanne toisen vinkkelistä tuntuu. Siksi onkin tärkeää, että omat tunteet, myös ne negatiiviset tunnistetaan ja nimenomaan käsitellään, eikä sysätä mielen uumeniin. Jos kaiken ikävän sysää aina pois tai yrittää tukahduttaa ne muilla asioilla, ei opi käsittelemään omia tunteitaan ”oikein”, opi miltä tuntuu olla surullinen tai järkyttynyt ja nimenomaan, että on normaalia tuntea niinkin välillä.

En itse halua ystäväpiiriini tai elämääni empatiakyvyttömiä ihmisiä, joiden kanssa on mahdoton tietyllä samaistuvalla tasolla keskustella pahasta olosta tai vaikeista aiheista. Kykyä siis tuntea myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan aidosti. Ystävyyssuhteet ovat itselleni tietysti hyvin tärkeä asia elämässä ja haluan panostaa niissä juuri niihin suhteisiin, jotka antavat puolin ja toisin. Keiden kanssa pystyy avoimesti ja aidosti keskustelemaan vaikeistakin aiheista ja niitä suhteissa, joissa kommunikointi on nimenomaan vastavuoroista. Puretaan omia huolia ja saadaan niihin tukea, apua ja kauniita kannustavia sanoja, mutta tärkeä asia on myös, että osaa itse tarjota näitä asioita aidosti myös sille toiselle ystävälle.

Ystävyys ja yleisesti ihmissuhteet ovat aina kahden kauppa. Mikään ystävyys ei kestä ikuisuisesti, jos aina keskitytään vain toisen osapuolen asioihin ja huoliin, jokaisen pitäisi tässä kiireisessä maailmassa muistaa enemmän kysyä se perinteinen ”Mitä sulle oikeasti kuuluu?”. Itse olen pyrkinyt eroon niistä ihmissuhteista, jotka vievät energiaa enemmän kuin antavat. Niitä joissa kysytään ehkä pintapuolisesti ”Miten on mennyt?” , mutta väistetään vastaus vähätellen ja nostetaan esille niitä omia ongelmia tai huolia, jolloin omat kuulumisesi menevät ikäänkuin toisesta korvasta ulos.

Farkut / H&M (uutta vintage-mallia!)

Villpaita / H&M Premium

Nilkkurit / Acne (Cypress)

Kello / Suunto

Asusta haluan sanoa tähän väliin sen verran, että tämäntyylinen asukokonaisuus on ehdottomasti lempparini! Olen tykästynyt hurjasti niihin äitini vanhoihin vintage-Wranglereihin, jotka ovat useasti vilkkuneet asuissakin. Wranglerit ovat kuitenkin minulle aavistuksen verran isot, joten tilasin pari viikkoa sitten Hennesiltä vähän vastaavanlaiset (tosin revityt, hehe) vintage-farkut ja tykkään näistä ihan hurjasti! Oli useita eri pesuja ja muistaakseni maksoivat 39 euroa 🙂

Myönnän itsekin, että välillä tässä arjen tohinassa saatan unohtaa tarpeeksi usein kysyä ystäviltäni, että mitä heille kuuluu. Tuntuu, että arjessa viestittely ja kuulumisten vaihtaminen on yhä pintapuolisempaa. Jutellaan ehkä turhanpäiväisemmista asioista ja saatetaan unohtaa kysyä ne kaikkein tärkeimmät. Se ei tarkoita ettei välittäisi. Välillä saattaa varsinkin pidemmissä ystävyyssuhteissa olettaa, että toinen varmasti ottaa esille jos joku painaa mieltä, mutta niistä vaikeista asioista puhuminen ei aina välttämättä ole niin helppoa. Ei ehkä haluta vaivata toista omilla murheillaan, vaikka sitä varten ystävät mielestäni ovat olemassa. Juuri ne empaattiset ystävät.

Kasvotusten tapahtuva kuulumisten vaihtaminen antaa kuitenkin niin paljon enemmän irti, kuin se Whatsappin tai Facebookin välityksellä tapahtuva. Kasvotusten ei voi yhtä helposti piilottaa niitä oikeita tuntemuksia, myös eleet ja sävyt kertovat kasvotusten enemmän kuin tuhat Whatsapissa kirjoitettua sanaa. Oma tavoitteeni onkin taas aktivoitua enemmän nimenomaan näkemään ystäviä kasvotusten ja nimenomaan viettämään aikaa heidän kanssaan. Nykyään viettää liikaa aikaa virtuaalisesti kanssakäyden, jolloin nyt kuitenkin viettää käytännössä aikaa yksikseen. Kiire on nykyään liian yleinen tekosyy.

Millaisia tyyppejä te päästätte lähellenne? Onko empatiakyky myös teille perusjuttu ystävyydessä?

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Viikon kohokohtia ja perhekuulumisia

Huomenta ja ihanaa sunnuntaita! Meillä kuuluu viikonloppuun maalaushommia, vieraita ja yleistä hengailua. Uskokaa tai älkää, mutta olkkarin seinän maalaus on vihdoin ja viimein edessä tänään! Eihän siinä kestänytkään. Seuraavaksi on proggiksena poitsun huone ja sain jo ehkä päätettyä maalinkin sinne. Postausta ja kuvia valmiista olkkarista tulossa myöhemmin. Käytiin alkuviikosta Ikeassa vähän kurkkimassa juttuja kaikkien meidän sisustusjuttujen osalta (Tommin mancave, pojan huone ja mun ”naisten nurkka” ylös) ja lähiviikkoina pitäisi pistää tilaus Ikeaan uuden lipaston ja työpöydän osalta. Voin tehdä postausta sitten lähemmin kun mun meikkinurkka-projekti etenee, tarkoitus olisi kasata itselleni yläkertaan myös työnurkkaus.

Kuten aiemmin kerroinkin, olen intoutunut tekemään etäpäiviä milloin mistäkin. Aikaisemmin tällä viikolla pystytettiin Jutan kanssa työpiste Kanavarannan Goodioon. Kesästä asti oli ollut suunnitelmissa vierailla tuolla, mutta vasta nyt sai aikaiseksi. Otin itse suklaisen ihanan smoothiebowlin ja kotiin pari pakettia suklaata. Goodiossa muuten myydään noita käsintehtyjä kookoskulhoja, arvatkaa himoitsenko?! Valikoimissa on vielä toistaiseksi vain makeita juttuja, mutta ilmeisesti jossain vaiheessa tulossa myös suolaista syötävää. Eräs juttu harmitti, nimittäin ettei valikoimassa ollut kurkumalattea! Ehkäpä tulevaisiuudessa 😉

Muita tämän viikon juttuja Ikean ja kahvilatyöskentelyn ohella oli esimerkiksi..

 

Reissusuunnitelmat joululle. Nämä suunnitelmat tosin eivät vielä toistaiseksi ole edenneet mihinkään, mutta haaveita piisaa. Pidän joulun odotuksesta, mutta sitten itse joulun viettäminen ei jotenkin ole minun juttuni. Emme ole vuosiin ostaneet toisillemme lahjoja, ei yleensä koristella kotia jouluun, enkä pidä jouluruoasta. Sekin jotenkin vähän tietyllä tapaa ahdistaa, että jouluna tulee semmonen fiilis, että on pakosta jumissa kotona päivätolkulla. Eikä siinä, en toki halua valittaa, tietysti vapaapäivät aina ovat tervetulleita, mutta mielellään viettäisin edes kerran elämässä joulua jossain muualla.

Hemmetti vaan kun lennot maksavat joulun alla paljon! Haaveilin alkuun viikon reissusta Loseihin, Bangkokiin tai Singaporeen. Johonkin mihin olisi helppo mennä ja olisi edes vähän lämpimämpää kun täällä (onhan Loseissakin siis talvi, mutta ruoan ja shoppailuiden vuoksi voisin tehdä kompromissin säiden suhteen, haha!), varsinkin Singaporessa ja Bangkokissa kiehtoisi juuri suorien lentojen helppous. Mutta ovatpa helppouden lisäksi myös kivasti kalliimpia kun kaikkina muina ajankohtina.. Tällä hetkellä olisi niin ihana ajatus buukata suora kaukolento ja varata ihana hotelli. Viettää viikko rentoutuen lämpimässä, pulikoiden, hyvää ruokaa syöden ja ”ei niin perinteisissä”-joulumerkeissä. Ehkäpä jonain jouluna vielä pääsen reissuun! 😀

Käytiin tällä viikolla myös ottamassa pojalle rokotukset. Tällä kertaa oli vuorossa siis vesirokko ja influenssa. Viime vuonna tuumailin pitkään influenssarokotteen kanssa, se sikainfluenssan rokotekohu on jättänyt pysyvän kammon rokotteisiin liittyen, mutta nuo perinteiset influenssarokotteet ovat onneksi jo pitkään testattuja. Kuulemma tänä vuonna on (huhujen mukaan) tulossa todella ärhäkkä viruskanta, joten myös siksi halusin pojalle rokotteen. Alkuun mietin asiaa siltä kantilta, että kuinka pieni on todennäköisyys, että tänäkään vuonna saamme influenssaa (olen itse sairastanut influenssan viimeksi yli 10v sitten), mutta sitten taas, kuinka raju se voi olla noin pienelle lapselle.

Jos vain voin tehdä jotain toimenpiteitä, että pahimmassa tapauksessa siltä vältytään, niin miksi en sitä tekisi. Harkinnan jälkeen otettiin siis taas pojalle influenssarokote. Todennäköisyys kun on suurempi tänä vuonna yleisestikin kaikille pöpöille kun niitä pyörii tarhassa ihan kiitettävästi. Joku lievä rokkotauti pyöri meidän perheessä loppukesästä, mutta jäi epäselväksi, että mikä se loppupeleissä oli. Jos kyseessä oli vesirokko, oli se niin lievä, ettei välttämättä anna immuniteettia, joten otettiin myös vesirokkorokote, joka on nyt tullut myös normaaliin rokotusohjelmaan. Tuokin rokote on ollut markkinoilla jo iät ajat, joten sen vuoksi päädyimme senkin ottamaan.

Perhejutuista kun tuli puhetta, niin nyt 1,5v hujakoilla on ollut yöunien suhteen taas joku ihme hulinakausi meneillään. Poikaa on ollut vaikeampi saada illalla nukkumaan ja heräilee öisin itkemään. Ollaan muutamia kertoja otettu illalla viekkuun nukkumaan, koska nukahtaa siihen kyllä levollisesti. Eilen oli aivan ihanaa nukahtaa napero kainalossa tuhisten. Mulla on ollut muutenkin ikävä toisen viekussa nukkumista ja olen itse sitä mieltä, että vanhemmat on luotu nukkumaan lastensa vieressä, niinhän eläimetkin tekevät. Mutta sitten kun miettii, että nykypäivänä pyritään mahdollisimman itselleen mukaviin ratkaisuihin ja normaaleja kehitysvaiheita pidetään tavallaan ”ongelmina”, esimerkiksi nuo yöuniin liittyvät ”vaiheet”.

Ollaanhan itsekin tehty ratkaisuja helpottamaan omaa elämäämme: Nukumme pojan kanssa samassa tilassa, mutta eri sängyissä, jotta koko perhe nukkuisi paremmin. Tai siis me vanhemmat. Kolikon kääntöpuoli kun on se, että nykymaailma on niin erilainen kuin joskus muinoin kun koko perhe nukkui vieri vieressä toisiaan lämmittäen nuotion vieressä. Nykyään vaatii arki ja työelämä enemmän, uni on tärkeässä osassa jaksamisessa, eikä siitä oikein haluttaisi luopua. Siksi priorisoidaan ratkaisuja, jotka hyödyttävät myös vanhempia ja heidän jaksamistaan. Silti myönnän, että kaikkein ihaninta olisi nukkua pienen vieressä. Jossen pelkäisi jatkuvasti, että tämä möyryää unissaan sängystämme alas, heräisi omiin kääntyilyihini tai sitten taas toisaalta potkisi minua hereille jatkuvasti 😀

Joulu ulkomailla, rokotukset tai viekussa nukkuminen? Onko samoja ajatuksia näihin liittyen vai jotain muita näkökulmia?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Syksyn detox-kuuri käyntiin ja asiaa kehon puhdistuksesta

Minulla on usein ollut tapana julkaista lauantaina aina joku kauneudenhoitoon liittyvä postaus, mutta tänään olisikin vuorossa detox-juttuja. Asia, joka on itselläni ollut lähiviikkoina ajankohtainen. Aloitin viime kuussa pienen ”kevennyskuurin”, joka ei tarkoita laihdutuskuuria, vaan sitä että yritän kiinnittää entistäkin enemmän huomiota ruokavalioon ja ravintoon. Olen pyrkinyt syömään aamupalaksi smoothien ja hedelmän, lounaaksi taas mieluiten raikkaan salaatin. Kotona syön illallisella joko salaattia tai lämmintä ruokaa vähän vaihdellen. Jos syön jotain välipalaa, niin useimmiten pähkinöitä tai manteleita. Viime viikkoina olenkin ollut jotenkin erityisen pirteä, vaikka aikaisemmin valittelinkin pientä syysväsymystä .

Stressaavina ajanjaksoina tulisi terveellisen ja monipuolisen ruokavalion ohella kiinnittää huomiota myös kehon puhdistukseen. Stressi, huonot yöunet ja epäterveellinen ruoka keräävät elimistöön kuona-aineita, jotka heikentävät ravintoaineiden imeytymistä ja saavat nuutuneen olon entistäkin kurjemmaksi. Merkkejä kuona-aineiden kertymisestä voivat olla nesteturvotus, tukala olo, samea iho, väsymys ja vatsantoiminnan ongelmat. Syksy onkin mielestäni erityisesti aikaa, jolloin tulisi kiinnittää tähänkin asiaan enemmän huomiota! Olen pyrkinyt siihen, että teen jonkinlaisen detox-kuurin edes noin 2-3 kertaa vuodessa. Suosituksena onkin, että detoxaisi noin neljästi vuodesta aina vuodenaikojen mukaan, esimerkiksi kesän jälkeen, joulun jälkeen ja niin edespäin.

Viimeksihän söin kesällä kuurin Nordiq Nutritionin Detox Complexiä imetyksen lopetuksen jälkeen. Sitä ennen olikin tietysti parin vuoden tauko kaikista detox-valmisteista raskauden ja imetyksen aikana. Nyt olen taas alkanut detoxailemaan ja reilu viikko sitten aloitin Slimmix Super Detox-kuurin. Kyseessä on yrttiuutevalmiste, joka poistaa kehosta kuona-aineita ja tehostaa aineenvaihduntaa. Valmisteen yrtit tehostavat elimistön omia puhdistus- ja puolustusmekanismeja, magnesium ja B5-vitamiini vähentävät väsymystä ja uupumusta, sekä kohentavat normaalia energia-aineenvaihduntaa.

Joitain valmisteita täytyy liottaa todella suureen määrään nestettä (jopa 1,5l), joka täytyy nauttia päivän aikana. Sehän tietysti tarkoittaa sitä, että vessassa juostaan ihan jatkuvasti. Itse juon toki muutenkin paljon vettä, joten omalla kohdallani on tämän tuotteen kohdalla toimiva systeemi, että annos valmistetta sekoitetaan aina puoleen litraan vettä, joka nautitaan päivän aikana. Aikaisemmin olen testaillut mm. Method Drainen nestemäisiä detox-kuureja, joista olen myös pitänyt. Oma lempparimakuni on ollut tämä omena. Erona toki se, että MD:n kuurit liuotetaan juuri siihen suureen nestemäärään, joka vähän hankaloittaa hommaa. Nyt vetelee ihan viimeiset päivät kuuria ja olen sekoittanut nesteen aamuisin aina suureen lasilliseen vettä. Hörpin juomaa aamutoimien lomassa, sekä sitten loput kotona töiden jälkeen. Kätevää siis kun homma hoituu yhdellä isolla lasillisella. Slimmixin maku on mielestäni ollut ihan miellyttävä, luumumehumainen.

Itse ajoitin kuurin menkkaviikon yhteyteen. Huomaan nykyään, että ”siihen aikaan kuukaudesta” alkaa nykyään kertyä järkyttävästi nesteitä, varsinkin jos syö kaksi pillerilistaa putkeen. En ole aikaisemmin, vuosia sitten huomannut tätä samaa seikkaa pillereiden (Yasminelle) kanssa, mutta toki voi olla, ettei kehoni ole vielä täysin tottunut niihin tässä noin 5kk aikana. Toisen listan lopulla alkaa yleensä semmoinen vatsan pömpötys, että olen jo välillä pelännyt ihmisten luulevan, että olen raskaana 😀 Onneksi se aina sitten väistyy ja omalla kohdallani tämä detox-kuuri tuli ainakin tällä kertaa oikeaan saumaan! Seuraavan kuurin voisinkin sitten vetää joulun jälkeen, haha.

 Jos Slimmix-kiinnostaa, niin löytyy esimerkiksi Hyvinvoinnin Tavaratalon valikoimista täältä 🙂

 

Kuuri saatu. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.