Kotijuttuja ja hauvakuulumisia

Huhhei mikä viikko! Miten pieni flunssa voikin saada aikaan niin nuutuneen olon? Onneksi viikonloppu kolkuttelee jo ovella ja pääsee viettämään aikaa koko perheen voimin. Eilen poika oli ekaa kertaa syönyt tarhassa kunnolla ja kuulemma itkenyt lähtiessäni vain minuutin-pari. Jee! Eiköhän se tästä lähde. Käytiin eilen illalla perhedinnerillä sushibuffassa, koska ei yksinkertaisesti jaksettu alkaa kokkailemaan mitään sen kummempaa. Viime aikoina on tullut syötyä niin paljon sushia, että meinaa jo olla siitä ähky! Ennemmin tekisi mieli hamppareita tai muuta mättöä, perus syksymeininki siis.. Sitä suuremmalla syyllä täytyy alkaa kiinnittämään huomiota mahdollisimman ravitsevaan ruokaan näin pimeänä vuodenaikana.

Aiemmin tällä viikolla päästiin jopa hetken ajan nauttimaan auringosta! Heti kamera kouraan ja muutama kuva. Kerrankin kotona ei ollut niin järkky lelusotkukaan kuin yleensä.. 😀

Koirista on pyydetty paljon juttua ja en oikein tiedä miksen ole saanut semmoista aikaiseksi? Hauvoille kuuluu jokatapauksessa hyvää. Bixu tykkää enemmän viettää päiviä sohvalla, Maui taas eteisessä vartioimassa. Kahdesta hauvastamme B on enemmän ”vanha jäärä”, eikä juurikaan ole kovin kiinnostunut pojasta. Muutenkin B on todella hitaasti lämpenevää sorttia, koska oli vuosikaudet ainoa koira ja siihen meni yli vuosi kunnes tämä hyväksyi Mauin mukaan laumaansa. Ei ole missään nimessä kyse siitä, ettei B tykkäisi pojasta, selvästi tietää pienen pojan olevan osa meidän laumaa ja tietyissä tilanteissa puolustelee poikaa, mutta harvemmin kuitenkaan intoutuu sen koommin pojan kanssa leikkimään. Onhan Bixu toisaalta jo kohta 10v, joten on muutenkin ehkä viime vuosina vähän laiskistunut. Maui taas on pojasta enemmän innoissaan, sekä intoutuu usein nuuhkimaan ja pusuttelemaan poikaa . Meillä ei ole tullut vastaan sen kummempia episodeja saati ongelmia koirien ja lapsen välillä. Mitä nyt täytyy olla aina skarppina, ettei napero pääse riuhtaisemaan koiria turkista yrittäessään ”silittää”. Olemme yrittäneet opettaa pojalle, että hauvoja täytyy silittää nätisti ja hellästi. Noin pienellä se motoriikka nyt edelleen on mitä on, joten varovainen täytyy olla, vaikka kiinnostusta paljon hauvoihin löytyykin.

Mauille on suunnitteilla ehkä jo tänä syksynä toinen (ja viimeinen) pentue, tosin viime kerrallakin pentuja tuli vaan yksi pikkuinen urospentu. Oli jotenkin niin outoa kun Mauista tuli emo ja ”iso tyttö”. Mulle kun se on aina ollut oma pieni pörriäinen, luonteeltaan B ja M ovat muutenkin kuin yö ja päivä. Bixu todella rauhallinen ja viihtyy viekussa, kun taas Maui on todella vilkas ja luonteeltaan superaktiivinen, suostuu tulemaan syliin kuitenkin vaan harvoina ja valittuina hetkinä. Esimerkiksi Käpylässä M tuli aina yöllä mun kylkeä vasten tai tyynyni viereen nukkumaan. Pojalla ja Mauilla on tiettyjä ”omia juttuja”, poika esimerkiksi syöttää Mauille pöydästä leivänpaloja tai naksuja, se on niiden oma juttu ja Maui menee yleensä jo valmiiksi odottamaan pojalta herkkupaloja. Pojan mielestä taas on hauskin juttu ikinä syöttää Mauia 😀 Ja joku nyt varmasti ihmettelee, miksen napsinut tähän Mauista kuvaa, niin voin kertoa, että se on todella haastavaa! Jos Bixusta on vaikea saada kuvia, joissa se ei katsoisi poispäin, on Mauista taas mahdoton saada kuvia, jotka eivät olisi heilahtaneita kun on niin ADHD.

Ja Maui bebestä puheenollen, tuo sohvan hapsukoristetyyny on tämän suosikkityyny. M köllöttelee aina sen päällä ja raapii noita pampuloita, ellei ole eteisesä vartiossa. Meidän hauvat ovat niin erilaisia, että molemmilla on omat lempparipaikat, joissa enimmäkseen viihtyvät. Yläkertahan on meillä koiravapaa alue, eivätkä nämä edes yritä sinne tulla. Muistaakseni Maui on joskus mennyt portaat alas, mutta kumpikaan ei lähde niitä kiipeämään ylös. Tuo Ellos Homen päällinen on myyty loppuun, mutta samanlainen löytyy Lene Bjerreltä. Lisäksi samanhenkinen päällinen on mid season salen puolella nyt alessa ja löytyy täältä. Innostuin tosiaan eilen illalla selailemaan Elloksen mid season salea ja suosittelen lämpimästi kurkkimaan! Ale löytyy täältä. Lisäksi kaikki valaisimet ja lamput ovat juuri nyt -20% alessa 🙂

Kivaa viikonloppua!

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 7 kommenttia.

Eka viikko päikkärissä! Kuinka kaikki sujui?

Yhteistyössä Jollyroom.fi

Nyt on takana alkuviikko päiväkotia ja ajatukseni oli käydä hieman läpi ekan päikkäriviikon kuulumisia. Olihan tätä jo kauan odotettu, sekä jännityksellä, että myös innolla. Mielessä on pyörinyt niitä perinteisiä kysymyksiä, kuten miten pieni pärjää ”vieraiden” hoidossa, ikävöikö tämä päivisin meitä, miten tulee toimeen toisten lasten kanssa, miten arjen perusjutut kuten ruokailut sujuvat hoitopaikassa. Poikamme on koko ryhmän pienin, joten senkin vuoksi mietimme alkuun jännityksellä, että kuinka kaikki lähtee rullaamaan. Napero tarvitsee kuitenkin nykyään ihan hurjasti uutta tekemistä ja virikkeitä, joten tämän kotona vietetyn ajan jälkeen päiväkoti varmasti tarjoaa paljon juuri niitä.

Eihän näin pieni vielä sosiaalisessa mielessä tarvitse ”leikkiakavereita”, mutta itse koen varhaisen altistamisen sosiaalisille suhteille positiivisena juttuna, poika on muutenkin sosiaalista sorttia ja kiinnostunut muista. Monissa maissahan lapset laitetaan huomattavasti aiemmin hoitoon kun meillä Suomessa. Tästä nyt on ihan varmasti monia mielipiteitä, mutta koimme, että meidän kohdallamme tämä alkoi olla juuri oikea aika hoidon aloittamiselle. Rehellisyyden nimissä alkoi välillä jo tuntua siltä, että napero oli kyllästynyt täällä kotona aina vaan meidän seuraan, vaikka mitä leikkejä ja juttuja yritti keksiä. Ennen hoidon aloittamista meillä oli itse hoitoryhmästä todella luottavainen kuva ja olimme kuulleet hyviä kokemuksia myös muilta vanhemmilta. Ennen varsinaisen hoidon aloitusta kävi T viikon ajan aikalailla jokaisena päivänä pojan kanssa päikkärissä tutustumassa yhdessä, jotta paikka oli mahdollisimman tuttu siinä vaiheessa kun napero jää sinne yksin. Näin poika ehti hyvin tutustua hoitajiin jo ennen virallista hoidon alkamista.

Maanantaina olin itse varsin positiivisella mielellä päivän suhteen! Jokainen tietysti tuntee parhaiten juuri oman lapsensa ja osaa kartoittaa ne asiat, jotka ehkä ovat niitä minkä suhteen eniten jännittää. Meillä yksi asia oli esimerkiksi ruokailu, joka on  alusta saakka ollut haastavaa jo täällä kotona. Mitäs sitten kun on täysin uusi ympäristö, erilainen ruoka ja vielä tyystin uudet ruokailutavat? Ekana päivänä söimme aamupuuron ihan suosiolla kotona ja sitten läksimme hoitoon. Leikittiin pojan kanssa vartin ajan, kunnes tuli lähtö ja hoitaja nappasi pikkuisen sykkyyn. Pieni itkuhan siinä tuli, mutta oli tiessään jo ennenkö olin saanut kengät jalkaan. Seuraavana aamuna ei sitten ollut lainkaan itkua, pientä ähinää ja kurottelua käsillään minua kohti. Kolmantena päivänä tuli myös pieni itku, mutta oli laantunut nopeasti. Kuten arvelinkin, niin nuo hoitoon jätöt ovat menneet paremmin kuin odotin!    Ensimmäisenä päivänä pojan piti olla hoidossa 3h, mutta tämä oli ehtinyt nätisti nukahtaa päiväunille aloituskeskusteluni aikana. Loppupeleissä hain toisen 5h hoitopäivän päätteeksi ja pääsin herättelemään pientä unikekoa päikkäreiltä. Toisena päivänä oli hoitopäivä noin tunnin pidempi, kunnes sitten kolmantena päivänä jo lähes kokonaisen päivän mittainen, 7h. Olen kuullut, että päivähoidon aloittaminen tässä iässä (poikammehan on pian siis 1.5v) on kaikkein helpointa, ei ole vielä mukana niin kovaa vastustusta tai uhmaa. Tietysti luonnekin ratkaisee paljon. Ainut kunnon muutosvastarinta on meillä ilmennyt siihen tuttipullon harjoitteluun (josta ei siis ikinä tullut mitään), mutta noin muuten on sopeuduttu varsin hienosti uusiin asioihin ja ihmisiin. Se onkin varmaan ollut helpottava asia hoidonkin suhteen, ehkäpä poika luottaa meihin ja siihen, ettei ole mitään hätää olla hetkeä erossa ja että tulemme aina hakemaan.

Toisena päivänä menimme Tommin kanssa yhdessä hakemaan poikaa hoidosta ja ilmeni ekaa kertaa pieniä loukkaantumisen merkkejä. Meille siis selvästi loukaantuneena mökötettiin. Keinun kautta kotiin ja mökötys oli tiessään. Ruokailu on näinä päivinä ainut asia, joka on hoidossa takkuillut. Ja onhan pieni ollut iltaisin todella väsynyt, iltaharmitus on alkanut jo kuuden jälkeen ja lopulta on nukahtanut yöunille jo viimeistään kahdeksalta aiemman ysin sijaan. Hoidon aloitus on pienelle rankka koettelemus, jota voisi verrata aikuisen rankkoihin työpäiviin. Noin muuten ovat iltapäivät kotona menneet aivan erinomaisen hyväntuulisissa merkeissä ja eilen poika hymyili iloisesti kun näki aamulla hoitopaikkaan mennessä hoitotädin 🙂 Kuulemma alussa on kaikilla pieniä haasteita, joillain enemmän ja joillain vähemmän. Onneksi nyt ei meidän kohdalla tämän kummemmin ja toisaalta en itse jaksanut ennakkoon edes asiaa ihan kamalasti jännittää, mitä nyt semmoinen perus-jännitys!

Sitten näihin syksyisiin ruskakuviin ja uuteen talvihaalariin. Sain yhteistyön tiimoilta valita Jollyroomilta mieleisen haalarin pojalle Reiman uudesta haalarimallistosta. Päädyin lopulta tuohin vihreään Maahinen-haalariin, josta valitsin yhtä kokoa reilumman, jotta olisi hieman kasvuvaraa talveksi. Tämä Maahinen-haalari on valmistettu pitämään tehokkaasti tuulta, sekä hylkimään vettä. Tarkoituksenani oli valita haalari, joka olisi tulevaa talvea varten mahdollisimman käytännöllinen esimerkiksi tarhassa. Sääsuositus tälle on 0–20c, eli samalla haalarilla pärjäisi helposti koko talven, jos kelit pysyisivät leutoina eli reippaasti alle -20c:ssä. Tätä samaista haalaria löytyy myös tummansinisenä, mutta jotenkin tykkäsin kovin tuosta vihreästä väristä. 

Reimasta minulla on kotimaisena brändinä todella luotettava kuva ja käsittääkseni he taitavat parhaiten juuri nämä ulkoiluvaatteet ja haalarit. Loppupeleissä haalari on kuitenkin semmoinen mihin kannattaa panostaa. Toki edullisiltakin merkeiltä voi löytyä hyviä, mutta omat kriteerini ovat juuri hyvä kestävyys, koska lapsethan möyrivät ties missä ja että haalari pitää lämpöä, mutta hylkii kuitenkin tehokkaasti vettä ja tuulta. Hetkeen ei vielä varmasti päästä tätä vihreä haalaria käyttämään, mutta veikkaisin, että varmasti jo ensi kuun puolella. Välikausihaalarilla mennään siis siihen saakka! Ja itseasiassa kurahaalari olisi ostoslistalla viikonlopulle. Muut tarha-hankinnat onkin jo tehty, kuten kerhotossut, kurahanskat ja kumisaappat (jotka nyt toki tarvitsee muutenkin :D). Haalarivalikoima perheen pienimmille löytyy Jollyroomilta myös muilta merkeiltä 🙂

Onko muilla samanlaisia tarhakokemuksia vai onko sopeutuminen ollut hankalaa/superhelppoa ilman mitään ongelmia?

 

Haalari saatu.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Nuhanenän terveiset ja pipopää-asukuvia

Niinhän se sitten kävi, että mun nuha muuttuikin nuhakuumeeksi ja on koomailtu täältä kotoa käsin. Ei sillä, kotoa käsinhän piti muutenkin tehdä hommia tällä viikolla, nyt vaan astetta pöhnäisemmillä aivoilla. Poika sai jonkun ihmeen räkätaudin viime viikolla kun kävi tarhassa tutustumassa ja nyt se on sitten tarttunut meihin kaikkiin, tosin tuo juniori jo ehti siitä viikonlopun aikana parantua ja nyt ollaankin me vanhemmat sairasteltu. Hyvä ajankohta aloittaa päikkäri kun eletään muutenkin tätä flunssakautta, tulevia pöpöjä tosi innolla odotellen (ehheh)..  Eniten kauhulla odotan vatsapöpöjä ja norovirusta, toivottavasti ei saada semmoisia riesaksi ainakaan näin alussa!! Olihan tässä edellisestä flunssasta jo aikaakin! Kotimammana kun vähemmän altistui millekään kausiflunssille. Viikko on edennyt varsin synkissä ja syksyisissä merkeissä. Vielä nämä flunssaisen vilunväreet tähän kaupan päälle, niin johan on tehnyt mieli litkiä kuumaa teetä ja istuskella villatakki päällä työläppäri nenän edessä. Eilisen jälkeen tuntuu, että olo on vain pahentunut, möö! Viime viikolla vietettiin kuitenkin astetta parempia kelejä ja tässäpä sadepäivän piristyksenä lämpöisen syyspäivän asua viime viikolta.

Tuo Samsoe & Samsoen roosa villapaita on hommattu viime talvena ja on ollut aivan ihana! Mulla on kaksi villapaitaa ja sitten se pitkä tummansininen villamekko Samsoelta. Villamekko ja tämä roosa ovat Nor-mallia ja olen tykännyt molemmista kovasti. Se kolmas maastonvihreä taas on jotenkin vähemmän pehmeää materiaalia ja en ole pitänyt siitä läheskään niin paljoa kun Nor:eista. Huomasin, että tuota roosaa löytyy tällä hetkellä esimerkiksi House of Brandonin valikoimista, en ollut aikaisemmin huomannut heidän myyvän S&S:ää tai ylinpäänsä oikein löytänyt noita Nor:eja netistä mistään 🙂 Paita löytyy täältä.

Piposta olen saanut ennätyspaljon kyselyitä ja kyseessä on vuosi taaksepäin syksyllä hankittu samaisen Samsoe & Samsoen myöskin Nor-nimeä kantava pipo, joka on ollut varmasti vuoden aikana eniten käyttämäni pipo. Todella lämmin, mutta silti tyylikäs. Viime vuonna tuo oli kaikkialta myyty loppuun, eikä viime viikonloppuna ollut tuota harmaata enää saatavilla, mutta näköjään tullut lisää taas Zalandon valikoimiin! Harmaan lisäksi löytyy tuota myös mm. mustana ja roosana, haaveilen niin paljon myös siitä roosasta.. (Ja ihan rehellisesti kyllä kaikista muistakin väreistä!) Instassa käytyjen keskusteluiden perusteella en tosiaan ole ainoa kuka tähän on ihastunut! Ehdoton nappihankinta syksyksi ja talveksi.

Nahkatakki / Zara

Roosa villapaita / Samsoe & Samsoe (tämä)

Farkut / Tiger of Sweden

Pipo / Samsoe & Samsoe (tämä)

Tennarit / Puma (nämä)

Shopper / Rebecca Minkoff

Jatkan nyt tätä saderopinan kuuntelua ja villatakissa kököttämistä läppärin kanssa. Huomenna toivottavasti jo kuume selätetty. Toivottavasti syysflunssa ei ole päässyt iskemään teihin!

 

Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Unelmatyössä!

Mietin pitkään, että kirjoitanko sen kummemmin uudesta työstäni. Enhän aikaisemminkaan ole blogissa sen tarkemmin eritellyt aiempia työtehtäviäni, sitä pankin konttorityötä lukuunottamatta, josta tein keväällä postauksen Kiinnostaako pankkityö? Kerron millaista se on oikeasti! Ennen mammalomaahan työskentelin pankissa rahanpesun asiantuntijana. Tutkin siis rahavirtoja ja arvioin, voisiko ne liittyä esimerkiksi rahanpesuun. Sitä ennen työskentelin Tanskan osakemarkkinalla, jossa selvittelin instituutioiden suurempia kauppoja ja toimin pohjoismaisena linkkinä ulkomaisille investointipankeille, jotka siis olivat asiakkaitani. Sitä ennen taas toimin eri tehtävissä pankin konttorissa ja siihen hommaan siis alunperin tulin pankkiin. Ja kaikkia näitä tehtäviä ennen olin vuoden vakuutusalalla, sitä ennen vuosia kaupan alalla myyjänä. Luottamuksellisista syistä pankin toimintatavoista, asiakkuuksista tai monista muista asioista ei saa hiiskua edes kotona perheelleen, siksi olen aina puhunut työstäni kovin yleisellä tasolla. Toisaalta olen myös tietyllä tavalla halunnut pitää työelämäni erillään blogista, koska toki minulla on myös erillinen privaattielämä, jota en tänne blogin puolelle halua. Toki nyt näistäkin tehtävistä saa mainita näin yleisellä tasolla, mutta en ole aikaisemmin vaan halunnut täällä sen koommin kertoa mitä teen.

Nykypäivänä kaikki on kuitenkin netissä, suurin osa ihmisistä Linkedinissä, joten monet tietävät toistensa työpaikat joka tapauksessa sitä kautta. Ajattelin, että miksi en toisaalta voisi puhua työstäni myös täällä. Muistatte kuitenkin kun esimerkiksi keväällä postailin paljon mietteitäni siitä, mitä oikeasti haluan tulevaisuudeltani. Uranvaihto, uudet tuulet ja itsensä kehittäminen alkoivat nousta yhä enemmän ajankohtaisiksi, sekä yleisesti tunne siitä, että haluaa tehdä jatkossa asioita, jotka oikeasti kiinnostavat ja tuovat iloa elämään. Olen aina kyllä viihtynyt työpaikoillani ja kerran olen elämässäni ollut semmoisessa työpaikassa, jonne ahdisti aamuisin mennä. Noin yleisesti olen herännyt aamuisin töihin sillä perus ”blaah, töihin”-mentaliteetilla, tiedätte varmaan. Perustyytyväisenä, mutta sen koommin en ole varsinaisesti nauttinut töihin menemisestä sillä tavoin, että olisin kokenut tekeväni jotain joka oikeasti on intohimo. Nykyään kuitenkin odotan jokaista työpäivää innolla ja töihin meneminen on ihan mahtavaa! Mikäs sen parempaa.

Aloitin mahdollisten työkuvioiden haistelun jo hyvissäajoin ennakkoon. Sanoisinko, että suunnilleen vuosi sitten. Homma lähti tietysti sen hahmottelusta, että mitä oikeasti ylinpäänsä haluan tehdä? Mistä nautin ja mitä haluan tulevaisuudelta? Mitkä ovat niitä osaamisalueitani, jotka auttaisivat tavoitteisiin pääsemisessä? Otin yhteyttä vajaa vuosi sitten kahteen eri paikkaan, jotka kiinnostivat ja molemmat näistä yrityksistä olivat semmoisia, joihin olin luonut kontakteja blogivuosieni aikana. Pistin myös huvikseni yhden työhakemuksen menemään, mutta sen koommin ei tuosta paikasta kuulunut. Sen sijaan alkoi kevään mittaan suunnittelut mahdollisen työtarjouksen tiimoilta ja kesällä homma sitten varmistuikin parin tapaamisen, sekä yhteisen ideoinnin jälkeen. Loppupeleissä en siis lähettänyt nykyiseen työpaikkaani mitään hakemusta, vaan käytännössä paikka irtosi suhteiden kautta ja juuri blogitaustani avulla.

Mietimme parin ystävämme kanssa yhdessä vaiheessa myös yrityksen perustamista, mutta jotenkin yrittäjyys nykypäivän Suomessa pelottaa! Varsinkin someviestinnän alalla on hurjasti kilpailua, asiakashankinta on vaikeaa varsinkin pienelle toimijalle ja koko yritysbykrokratia on yhdenlainen viidakko. Juttu ehti edetä jo melko pitkälle suunnittelussa, mutta loppupeleissä pistimme homman jäihin ja sitten varmistuikin tämä uusi palkallinen työni, jossa ehkä samaan tyyliin pääsen tekemään hommia kun ehkä olisin yrittäjänä voinut tehdä. Eihän se yrittäjyys ole tulevaisuudessa lainkaan poissuljettu juttu esimerkiksi päivätyöni ohella, mutta toistaiseksi olen varsin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Työni on melko itsenäistä ja pääsen suunnittelemaan asioita, sekä nimenomaan käyttämään omia aivojani ja ideoimaan juttuja luovalla tavalla, joka ei aiemmissa töissä ollut mahdollista. Aikaisemmin olen tehnyt työtä, joka etenee tarkasti valmiiksi laadittujen työohjeiden ja prosessien mukaan. Tiedätte varmasti eron..

Nykyään työskentelen siis tulospohjaisessa mediatoimistossa, jossa tarjoamme asiakkaillemme erilaisia viestinnän/media-alan palveluita ja tuotteita. Päiväni kuluvat suunnitellen erilaisia toteutuksia, asiakkaita ja yhteistyökumppaneita tavaten. Olen paljon yhteydessä bloggaajiin ja somevaikuttajiin, sekä omiin asiakkaisiimme. Teen jonkin verran myös asiakashankintaa, mutta pääasiassa hoidan asiakassuhteita, ideoin tulevia kamppiksia ja toteutuksia, sekä haistelen noin yleisesti alan uusia tuulia.. Rakastan työtäni yli kaiken! Meillä on ihan loistava porukka ja olen tosiaan tiimimme ainut nainen. Voin täysin rehellisesti sanoa, että olen jokaisesta työpäivästä innoissani ja välillä jopa harmittaa kun viikonloppu tulee, jos on ollut hyvä draivi päällä 🙂

Blogin myötä olen solminut hurjasti suhteita eri tahoille ja yleisesti some/blogikenttä, sisältömarkkinointi ja vaikuttajaviestintä ovat täysin tuttuja juttuja. Niiden vuoksi minut tähän tehtävään valittiinkin. Voin täysin rehellisin mielin sanoa, että kaikista näistä blogivuosista on ollut kyllä hurjasti hyötyä ja vasta nyt olen alkanut oivaltamaan, kuinka paljon rakas harrastus onkaan antanut tietoa ja kokemusta, jota ei siellä koulun penkillä samalla tavalla oppisi. Olen vuosia pitänyt blogikokemusta jotenkin täysin itsestäänselvänä asiana, mutta sitten taas kun juttelee toisen markkinointi-ihmisen kanssa, jolla on osaamisalana joku täysin eri aspekti kun some, ymmärtääkin vasta sen, ettei se kaikki tieto olekaan täysin itsestäänselvyys.

Sitten taas voisi miettiä, että miksi junnasin kaikki nämä vuodet jossain ihan muualla? Enpä tiedä sitä itsekään. Vielä 5v takaperin ajattelin, että some työnä on yhtä kun höpöhöpö, mutta niin sitä vaan on aina jälkiviisas näiden asioiden suhteen. Ja toki sitä kasvaa vuosien varrella ja tulee enemmän selväksi se, mitä elämältään haluaa. Itselläni juuri äitiys oli tuo ”käännekohta”, jolloin halusi tehdä kaikkensa, jotta voisi jatkossa myös työn saralla tehdä sitä mitä oikeasti rakastaa. En silti sanoisi, että mikään työkokemus on turhasta. Esimerkiksi pankki opetti hurjasti! Asiakaspalvelun lisäksi paineensietokykyä, pitkäjänteistä myyntityötä, asiakaskontaktointia ja uusasiakashankintaa. Taitoja, joita tarvitaan nykyään todella monella alalla. Oma mielipiteeni on, että kaikki kokemus on aina plussaa ja kasvattaa sitä kokonaisosaamista. En itsekään välttämättä olisi juuri tässä nyt, jos olisin tehnyt uravalinnat eri tavoin.

Loppuun voisin myös todeta, että hyppy tuntemattomaan työn suhteen oli ehkä elämäni suurempia päätöksiä. Toki nyt on huomannut, että jos haluaa saavuttaa unelmiaan, on riskejä vaan ottettava 🙂 En kadu päivääkään!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.

Syksyn ihanin villapaita ja syyspäivän asu

Olen nyt pari lauantaita viettänyt blogivapaata päivää, mutta nyt viikonlopun jälkeen taas virallisesti takaisin sorvin äärellä. Välillä on hyvä viettää niitä päiviä kun pitää sen läppärin kannen kiinni ja puhelimen pois näköetäisyydeltä. Itsekin kun istun töissä päivät pitkät läppärin kanssa, niin välillä on rentouttavaa tehdä jotain ihan muuta tai olla kertakaikkiaan tekemättä oikeastaan mitään sen kummempaa. Muutamana päivänä on jopa iskenyt semmoinen someähky, että on jotenkin tietoisesti halunnut vältellä esimerkiksi Instaa. Eiköhän ole ihan hyvästä välillä pitää siitäkin pientä paussia 😀

Vietimme melko perinteistä koti-viikonloppua ilman sen kummempia menoja tai suunnitelmia. Perjantai-ilta vierähti itselläni melko myöhään töiden ja kampaamon vuoksi ja olin kotona vasta reippaasti kymmenen jälkeen illalla. Ja olin siis lähtenyt kotoa aamulla seiskan jälkeen. Onneksi tuommoisia päiviä on kuitenkin harvemmin ja niiden jälkeen on sitäkin ihanampaa viettää rauhallisia perhe-iltoja. Ja tosissaan, pitäisi myös esitellä uusi tukka! Näissä viime viikon kuvissa mennään vielä tuon hätänutturan voimin.

Saatatte varmasti muistaa kun kerroin tilauksesta, jota viikko takaperin odottelin. Kyseessä olivat siis nämä kamppeet, jotka postauksen kuvissa päällä. Gannin ”somevillapaitaa” olin ihastellut jo jonkin aikaa, noita nilkkureita taas sitten vähän kauemmin. Kenkähyllyssä nimittäin ammotti tyhjä paikka korottomille arkinilkkureille, joilla voisi huoletta kävellä pidempiä matkoja. (Pahoittelut tästä kliseisen ärsyttävästä kuvauksesta :D) Kävelen itse päivisin noin 5km yhteensä (vähintään), työmatkoista nimittäin kertyy yllättävän paljon hyötyliikuntaa ja pyrin aina kävelemään lyhyemmät matkat sen sijaan, että kulkisin julkisilla! Siksi haluan yleensä laittaa kotoa lähtiessä jalkaan mahdollisimman mukavat kengät. Jos lähden kotoa Huarachet jalassa, saatan napata töihin siistimmät kengät kassiin mukaan, vähän tilanteen mukaan. idkuvanosto

Tuo villapaita 50% mohairia ja 50% villaa on aivan ihana! Todellinen turvaneule. Ensin etsin tuota korallisen roosan sävyssä, mutta siitä oli jo myyty koot loppuun. Sitten löytyikin tämä lila. Olen ollut nyt pari päivää pienessä flunssassa, niin ei ole mitään ihanampaa kuin kuppi teetä ja lämmin neule! Toivottavasti menee pian ohi tämä pöpö, tällä viikolla ei yhtään jaksaisi sairastaa. Alkuviikon olenkin etänä, joten helpottaa sinänsä ettei tarvitse ihan niin aikaisin heräillä aamulla.

Villapaita/ Ganni (täältä)

Farkut / Lee (nämä)

Nilkkurit / Isabel Marant

Laukku / Rebecca Minkoff

Kello / Swatch

Sen pidemmittä puheitta maanantain hommien kippuun! Kivaa alkanutta viikkoa kaikille 🙂

 

Postaus sisältää kaupallisia linkkejä. 

Kuvat Jutta Hirsimäki

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.