Julkaistu

Kuukausi imetyksen lopettamisen jälkeen ja muita naisten hormonijuttuja

Alkaa olla käsillä kuukausi aikaa imetyksen lopettamisesta ja ajattelin kirjoittaa aiheesta, kiinnostuneita kun varmasti löytyy! Ja mikäli imetys aiheena ällöttää, eivätkä yksityiskohdat tämän suhteen kiinnosta, niin suosittelen klikkailemaan muille sivustoille heti paikalla! 😀

Itse lopettamisesta olen jo kertonut muutamaan otteeseen, enkä siitä syystä jaksa enää toistaa itseäni. Ensin loppui unikoulun yhteydessä yösyötöt ja siitä edettiin sitten pikkuhiljaa vähentäen. Kunnes silloin noin kuukausi takaperin vietimme sitä ikimuistoista viimeistä imetyshetkeämme. Noh, poikahan unohti koko homman todella nopeasti, eikä ole sen koommin yrittänyt hamuilla rintaa kuin ehkä pari hassua kertaa ja suorastaan naurahtanut vaan kun olen ”estellyt”.

Meillähän imetys oli koko tämän reilun vuoden ajan melko runsasta ja jos pitäisi nimetä joku virallinen tissiaddikti (tai nyttemmin ”raitistunut” :D) , niin täällä meillä asusteli kyllä yhdenlainen. Jopa niin rintaan kiintynyt, ettei kiinteiden opettelusta tullut meillä pitkään aikaan yhtikäs mitään. Menimme siis käytännössä pelkällä rintamaidolla jonnekin 8. kuulle saakka, toki siis päivittäin yritimme maistella erilaisia soseita, mutta eipä niitä uponnut juurikaan ehkä teelusikallista enempää. Rintamaito oli se juttu. Ja omalla kohdallani maitoa tuli aina tosi hyvin, ehkäpä osittain myös siitä syystä, että pidin vauvaa todella ahkerasti rinnalla tilaamassa maitoa ja muutenkin söin reippaasti monipuolista ruokaa ja join paljon vettä.

Pikkuhiljaa saimme kiinteätkin lisääntymään ahkeralla tarjoamisella ja vuoden tienoilla (tai vähän ennen, silloin kun yösyötöt loppuivat) niin alkoivat kiinteätkin maistumaan aivan eri tavalla ja nyt menee ruokailu jo tottakai varsin mallikkaasti! Osaan kyllä niin samaistua vauvan ruokaongelmiin, esimerkiksi syömistä pitää niin itsestäänselvänä juttuna, tiedättekö kun ystävän vauva sormiruokailee suorastaan riemuissaan ja suu auki hamuaa lisää sosetta kun taas oma napero kääntää päänsä pois ja sormiruoat osuvat ihan kaikkialle muualle paitsi sinne suuhun.

Vuoden jälkeen olen kyllä vihdoinkin helpottunut sen suhteen, että suurimmat ruokailuongelmat ovat takanapäin, vaikka äärimmäisen nirsohan tuo poika edelleen on ja kaiken ruoan täytyy olla mahdollisimman kökkö-vapaata. Vaikka ruokailu sujuukin mainiosti nykyään, niin ongelma on edelleen juominen! Muki kun ei meinaa kelvata, toki nestettä tulee ruoan mukana reippaasti ja vaipat ovat aina märkiä, joten voipi olla ettei toisella sitten ole kovin jano, mutta useimmiten joudutaan satunnaisia hörppyjä lukuunottamatta juottamaan nestettä lusikan kanssa.

Pointtini oli lähteä kirjoittamaan ihan eri asiaa, mutta näköjään juttu vähän karkasi.. Reippaan imetyksen vuoksi rintani oli hitaasta vähentämisestä huolimatta ilmeisesti tottunut jonkinlaiseen yliaktiivisuuteen ja rinta oli täysin pakkautunut kolme viikkoa viimeisen imetyskerran jälkeen. Olin kuullut muilta, kuinka maidot pikkuhiljaa viikon-parin sisään haihtuu pois, mutta itse pelkäsin rintatulehduksen puolesta vielä 2,5 viikkoa lopetuksen jälkeen. Rinta oli siis kuin tiiliskivi.

Rintojen tyhjennys ja pumppaushan voivat vaan tehdä hallaa entisestään, koska maidon tilaus jatkuu ja jatkuu. Itse taisin muutaman kerran tyhjentää rintaa vähän olon ollessa todella tukala, rintaan tuli siis kovia ja arkoja paukamia ja tuntui rinnan vielä parin viikon jälkeenkin pakkautuvan päivä päivältä vain enemmän ja enemmän. Mutta nyt viikkoja jälkeenpäin on tilanne jo parempi ja maito lähtenyt viimeinkin katoamaan tai siis kadonnut jo kokonaan! Joillain saattaa käydä juuri noin, että maito pakkautuu rintoihin pitkäksikin aikaa, useimmiten siis jos imetyksen lopettaa äkillisesti, mutta näköjään kyllä muutenkin 😀

Imetyksen loppuminen on ollut itselleni myös tietynlainen henkinen juttu. Olen tavallaan saanut pitkästä aikaa itseni takaisin kaiken tämän raskaanaolon ja ahkeran imettämisen jälkeen. Se kun loppupeleissä on kuitenkin todella sitovaa hommaa ja tuntuu, että meidän aika kului pääasiassa imetyksen ympärillä ja miettiessä, että milloin on seuraava imetyskerta. You know. Sen varmasti tietää jokainen saman kokenut.

Sitten muihin juttuihin! Olen nimittäin todella pitkän harkinnan jälkeen päättänyt taas aloittaa hormonaalisen ehkäisyn, siis yhdistelmäehkäisypillerit. Muutama vuosi sitten vannoin, etten enää ikinä halua pumpata itseeni synteettisiä hormoneita, mutta tähän on tultu. Ensimmäiset menkathan tulivat vasta tasan vuosi synnytyksen jälkeen, heti siis imetyksen loppuessa. Olen siis juuri aloittanut uudelleen Yasminellen, joka on valmisteena melko matalahormoninen.

En siis ole käyttänyt mitään hormonaalista ehkäisyä sitten vuoden 2013. Kävin joku aika takaperin ihotautilääkärillä juttelemassa luomi-asian lisäksi myös niistä iän ikuisusta hiustenlähtöhuolistani, omat hiusongelmanihan alkoivat juuri tuon vuoden 2013 jälkeen. Ensin tietysti laitoin pillereiden lopetuksen piikkiin, mutta sitten kun homma jatkui kuitenkin vuodesta toiseen. Toki synnytyksen jälkeinen hiustenlähtö oli sitten ihan oma juttunsa, mutta sekin oli varsin pientä verraten menneisiin hiuskriiseihini. Ripsetkin ovat taas kerran varisseet ja olen tässä vakavasti harkinnut palaamista ripsenpidennyksiin siihen saakka kunnes tilanne palautuu entiselleen.

Omalla kohdallani syy voi siis olla jollain tapaa hormonaalinen tai joku hormonihäiriön tapainen, esimerkiksi keltarauhashormonin vähäinen tuotanto tai mitä ikinä. Kiertonihan ovat olleet jo vuosia melko pitkiä, joten voisi mennä yksiin tuon kanssa. Jokatapauksessa, aloitan tuon Yasminellen nyt siis lääkkeenä hormonaaliseen hiustenlähtöön. Olen todennut tätä asiaa puntaroidessa, että ennemmin valitsen sen hormonaalisen valmisteen kun kärsin puolen vuoden välein varisevista ripsistä ja roppakaupalla putoavista hiuksista.

Itselläni pillerit aiheuttivat jossan määrin mielialavaihteluita, joka ilmeni esimerkiksi itkuherkkyytenä. Nyt tätä asiaa harkinneena olen kuitenkin todennut, että tuo ajoittainen itkuherkkyys on kuitenkin pientä varraten niihin itkettyihin tunteihin vessan lattialla hiustupot kädessä, joten saapi nähdä, että olisiko tämä hiusdilemma vihdoin ja viimein käsitelty juttu. Ainakin siis testaamisen arvoinen juttu!

Onko siellä muita pillereihin palanneita?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Julkaistu

If it doesn’t feel right, quit it!

Viime kuukausina on eräs asia erityisesti painanut mieltäni, mikäpäs muukaan kun työ. Aiemminhan olen kertonutkin tästä kotona vietetystä vuodesta, joka kaiken muun henkisen kasvun myötä on myös ollut varsinainen tutkimusmatka omaan itseeni. Siinä samassa onkin myös moneen kertaan esittänyt itselleen sen saman kysymyksen: Mitä haluan oikeasti tehdä isona?

Siitä tulee pian viisi vuotta kun aloitin työt nykyisessä työpaikassani ja silloin olin niin ehdoton siitä, että haluan olla pankissa vielä kahdenkymmenenkin vuoden kuluttua. Löytyyhän sieltä erilaisia mielenkiintoisia tehtäviä vaikka millä mitalla! Samaa tuumailin vielä äitiyslomalle jäädessä, vaikka siinä kaikessa raskausväsymyksessä ja stressissä podinkin myös pientä ammatillista kyllästymistä.

Tilanteet muuttuvat työpaikoilla jatkuvasti, tiimit muuntuvat, ihmiset vaihtavat paikkoja ja tehtävien sisällötkin saattavat uusiutua. Parhaimmillaan oli työssä käyminen muutama vuosi takaperin loistavan työtiimin ja mukavan tehtävän myötä niin kivaa, että odotin jokaisena aamuna sitä, että pääsee viettämään aikaa noiden huipputyyppien kanssa. Ei se aina tuntunut edes työltä ja suurimman osan aikuisiän ystävistä olenkin löytänyt juuri työn kautta. Työporukka kun tekee niin suuren osan työviihtyvyydestä!

Työskentelin ennen äityslomaani asiantuntijana rahanpesun parissa ja vaikka työ olikin pääasiassa mielenkiintoinen, niin kuulostaa se loppupeleissä todellisuutta hohdokkaammalta. Niinhän se usein menee melkeinpä kaikkien tehtävien kanssa. Lisäksi toimenkuva oli ehkä alkanut muuntua erilaiseen suuntaan kuin mihin minut alunperin oli palkattu, joten sekin sai vähän miettimään asioita uudelta kantilta.

Luotin kuitenkin siihen, että tulevaisuus varmasti selvittää ajatukset ja olihan minulla koko äitiysloma aikaa miettiä sitä, mitä haluan tehdä. Alunperinhän olin into piukeana menossa takaisin töihin jo heti vanhempainvapaan päätyttyä, kunnes sitten kuitenkin loppupeleissä jäin vielä hoitovapaalle, koska en olisi raaskinut tuota pientä rääpälettä vielä minnekään hoitoon lykätä.

Tarkoitukseni oli palata kesäkuun alussa töihin Tommin jäädessä kotiin hoitovapaalle poikaa hoitamaan. Käytin tässä kesän aikana jemmassa lojuneet kesälomani ja muutenkin olin jo jonkin aikaa järkkäillyt noin konkreettisesti ja tietysti mielessänikin näitä työkuvioitani. En oikein itsekään osaa sanoa mitä tämän vuoden aikana tapahtui. Olin aikaisemmin niin varman päälle pelaaja, ennemmin tylsä, mutta varma työpaikka kuin inspiroiva pesti, johon kokisin oikeaa intohimoa.

Yhtäkkiä en sitten enää viis välittänytkään siitä vanhasta ja turvallisesta, enkä ymmärrä enää edes mitä olin ajatellut. Kai se on todettava, etten halua haaskata elämää niihin juttuihin, jotka eivät oikeasti anna minulle konkreettista iloa ja onnistumisen tunnetta. Tiedättekö, inspiroi jokaikisena aamuna uuteen päivään. Ja sitten kun on tehnyt vertailua palkoista ja tajunnut, ettei sekään ole ollut kovin kilpailukykyinen enää aikoihin. Jos haluaa hyviin ansioihin, niin rahoitusala ei ehkä ole se ihan ensimmäinen vaihtoehto. Pienempien pankkiiriliikkeiden palkoista en osaa sanoa, mutta luultavammin ovat kyllä kilpailukykyisempiä kuin isoissa konserneissa.

En enää yksinkertaisesti kokenut, että rahoitusala olisi minua varten (ainakaan juuri tällä hetkellä), vaan haluan tehdä jotain mihin koen todellista intohimoa ja josta oikeasti tiedän hurjasti. Markkinointi, viestintä, blogit. Kaikki tämä johti siihen, että olen viime viikolla irtisanoutunut vakituisesta päivätyöstäni ja ottanut vastaan syksyllä alkavan mielettömän inspiroivan pestin, jossa pääsen tekemään juuri sitä mitä rakastan ja mikä kiinnostaa. Olen niin innoissani!! Ja vaikka eniten jännitin sitä, miten itse suhtautuisin tähän tai pelkäsin, että alkaisin jotenkin hannaamaan, niin eipä käynyt niin. Itse olen jotenkin edelleenkin yllättynyt omasta rohkeudestani. Uskon vahvasti, että kaikella on tarkoituksensa ja ehkäpä yksi äitiysloman tarkoituksista oli juuri oivaltaa uusia asioita myös työn saralta.

Tiedättekö, aina sitä kuitenkin ajattelee eri vaihtoehtoja, että jossen suoriudukaan uudessa työssäni sen mukaan mitä minulta odotetaan tai jos jostain syystä en viihdykään (mitä tosin en kyllä usko!). Nuo tunteet ovat vahvoja varsinkin, jos on kauan ollut samassa paikassa. Siihen tuttuun ja turvalliseen on vaan niin helppo jäädä jumittamaan. Sitten yhtäkkiä se iski minuun: Mitä väliä! Eipä maailma siihen kaadu. Työpaikkoja on maailma pullollaan ja ennemmin vaikka istuskelee jonkin aikaa työttömänä kotiäitinä unelmatyötään etsien kun hakaa päivästä toiseen näppistä tappamalla luovuuttaan jonkun asian kanssa, joka ei itseasiassa voisi vähempää kiinnostaa.

Päätin, että en yksinkertaisesti halua olla parinkymmenen vuoden päästä yksi niistä kärttyisistä ja elämäänsä kyllästyneistä toimistotädeistä, jotka liian myöhään katuvat sitä, miksi ovat kuluttaneet  vuotensa tehden kyllästyttävää hommaa, josta keksii vain ja ainoastaan huonoa sanottavaa. En tarkoita, että oma työni olisi ollut sitä, mutta ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan. Kyllähän se pidemmän päälle puuduttaa, jos kokee vuosikaudet tekevänsä jotain, mikä ei ehkä kuitenkaan loppupeleissä ole se oma juttu.

Kuten aiemminkin jauhoin, niin pitäisi oma elämänsä rakentaa juuri niiden juttujen ympärille, jotka tuovat sinulle onnea, iloa ja onnistumisen tunteita. Työn tehtävä on ennemmin inspiroida ja tuoda energiaa sen puoleen, että se söisi sitä ja vaikuttaisi arjessa (eli siinä sinun oikeassa elämässä) jaksamiseen. Ennemmin olen nyt saanut jonkinlaisen rauhan kun homma on vihdoinkin päätöksessä ja kaikki selvillä. Tuntuu, että vihdoinkin voi hengittää.

Toisinsanoen, ihan vielä ei ole luvassa niitä töihinpaluu-postauksia, mutta melko pian kuitenkin kesän jälkeen!! 🙂

 

Ps. Se -30% alekoodi Glitterin verkkokauppaan on nyt vielä voimassa tämän viikon. Koodi IINES30 antaa kassalla alennuksen ja verkkokauppa löytyy täältä. Viimeviikkoinen postaus aitohopeisista riipuksista löytyy täältä!

 

Sisältää affiliatelinkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 35 kommenttia.

Julkaistu

Kuulumisia pitkästä aikaa!

Äh! Vihdoin vuorossa kuulumisia, pitkästä aikaa! Olin muutaman päivän jonkun ihme pöpön kourissa ja olo on edelleen ollut tosi nuutunut. Pari päivää vietin käytännössä ainoastaan sängyssä maaten, kaikki veto oli pois. En varsinaisesti ollut flunssassa ja pientä lämpöäkin vaan pukkasi, silti olo oli aivan kammottava, ehkä vähän semmoinen migreenin tyyppinen. Ihan outoa! Harmittaa kun ei ole päiviin saanut oikein mitään kunnolla aikaiseksi ja nuhjuillut vaan täällä neljän seinän sisällä. Eilen sentään nappasin pojan mukaan vaunulenkille ihmettelemään, niin sai vähän liikettä niveliin 😀

Me  ollaan nykyään jaettu Tommin kanssa arkirutiinit niin, että mulle kuuluu pojan aamurutiinit aamupaloineen, vaatteidenvaihtoinen ja aamupesuineen, Tommi taas sitten hoitaa illalla yöpuvun vaihdon ja nukutuksen. Meidän aamut ovat olleet nyt lähiviikkoina melko kiireisiä, joten en ole ihan kamalasti ehtinyt blogiin aamuisin keskittyä, mutta yrittänyt kuitenkin saada tänne jotain räpellettyä. Vaikka heräisin ennen poikaa, niin tämä yleensä herää heti siihen kun nousen, koska tuo yläkerta on niin avonainen. Tarkoitus olisikin siirtää tämä alakertaa omaan huoneeseensa nukkumaan heti kun saadaan huone valmiiksi. Muutenhan siitä tulee aivan mahdotonta kun palaan töihin ja herään aamulla aikaisin keittelemään latteja 😀 Samalla ajattelin kyhätä itselleni jonkunlaisen pukeutumisnurkkauksen yläkertaan.

En olekaan täällä tainnut sanoa kun nyt 1v jälkeen ollaan hommattu pojallekin Twinrix-rokote A- ja B-hepatiittia vastaan. Tuota yhdistelmärokotetta ei suositella vielä alle vuoden ikäisille ja vaikka nyt todennäköisyys hepatiittiin on varsin pieni, niin meille oli aivan itsestäänselvyys että tuo tottakai otetaan. Eihän me itsekään reissattaisi ilman! Vaikka aika aikaisin lähdettiinkin vauvan kanssa viime kesänä Ranskaan, niin esimerkiksi ennen ekaa kaukomatkaa Seychelleille oli jo kaikki rokotusohjelman mukaiset rokotteet otettu, myöskin MPR, joka muuten annetaan vasta nyt 1v iässä. Suositellaan kuitenkin jo aikaisemmin jos matkustelee. Tänään siis mennään antamaan Twinrixistä tehoste. Kallishan tuo on, mutta toisaalta suoja on sitten elinikäinen, joten en tämän kohdalla lähtisi hintaa katsomaan.

Pojalle ei koskaan aikaisemmin muuten tullut mistään rokotteista mitään oireita, mutta niistä 1v-rokotteista nousi kuume (ei siis tästä Twinrixistä). Ihmeteltiin kun poika oli todella kiukkuisella tuulella ja sitten hoksattiin mitata kuume, toinen ei nimittäin tuota ennen ollut kertaakaan ollut kuumeessa, joten aluksi ei edes tajunnut että kyse voisi olla niistä rokotuksista kun ei aiemminkaan ole tullut kertakaikkiaan mitään.

No, aika vähän kyllä itsekään olen sen jälkeen sairastellut kun jäin töistä pois, onhan niillä toimistopöpöillä näköjään melko suuri vaikutus. Ehkäpä poikakaan ei siksi ole sen koommin sairastellut kun ei meillä ole mitään sen ihmeellisempiä pöpöjä jyllännyt ennen tätä mun viime viikkoista ihmetautia lukuunottamatta. Niitä tarhasta kantautuvia ihania pöpöjän odotellen siis! Apua! 😀 Kerran olen aikuisiällä sairastanut esimerkiksi noron muutama vuosi taaksepäin, enkä kyllä rehellisyyden nimissä muista ikinä sairastaneeni mitään yhtä kamalaa, paitsi ehkä influenssan reilu 10v sitten. Hyi!

Meidän reissuhaaveilut täällä jatkuu ja ollaan about jokatoinen päivä mietitty, että mitä ruokia odotetaan Biarritzissä eniten ja minne mennään syömään. Sikäli hyvä kun tuli jo viime kesänä vähän bongailtua hyviä paikkoja ja sitten semmoisia, johon ei ehkä enää kannata uudelleen mennä 😀 Ruoan lisäksi odotan eniten sitä Biarritzin yleistä atmosfääriä ja ympäriinsä haahuilua, siellä oli kyllä todella ihanaa, vaikka turistikausi käykin heinä-elokuussa kuumimmillaan. Majoitutaan tällä kertaa eri paikassa, joten saa vähän uusia kokemuksia senkin suhteen 😀 Myös niitä ihania pieniä putiikkeja odotan innolla!

Sillä -30% Elloksen alekoodilla saa muuten alen esimerkiksi tuosta kuvissa näkyvästä tilaamastani maljakosta, koodihan oli 365402.

Tällä viikolla on tulossa vielä toivottua postausta ainakin töihin paluusta (iiik!) ja ajattelin listailla postaukseen isoja ja pieniä haaveitani. Jos tulee mieleen postausidiksiä niin saa heittää kommenttiboksiin! 🙂

 

Sisältää affiliatelinkin.



Koti Image Banner 980 x 120

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Elämä on tässä ja nyt + muutama sana säästeliäisyydestä

Mainitsinkin aiemmassa positiivista asennetta käsittelevässä postauksessani siitä, kuinka tämän vuoden aikana olen ottanut elämässä positiivisemman ja jopa semmoisen ”kaikki irti”-asenteen. Olen vuosia sinnikkäästi säästänyt palkastani kuukausittain. Ensin omaan asuntoon käsirahaa ja sen jälkeen pitkäjänteisesti rahastoihin, sekä suoraan, että vakuutuskuoren alle.

Tietystihän olen edelleen asuntosäästäjä, omaan pussiinhan sitä asuntolainaa tulee maksettua kuukausittain ja tavoitehan on tietysti se, että 20 vuoden kuluttua parhaimmassa tapauksessa olisi täysin lainaton! Voi sitä vapautta kun ei menisi vastiketta ja lämmityskuluja enempää asumiseen. Enää ikinä…! Olen myös haaveillut sijoitusasunnon ostamisesta pidempään, mutta sanotaanko ettei se lähivuosina ole vielä kovin ajankohtaista. Voisinkin sanoa, että sijoituskämppä lienee tavoitteenani seuraavien 5-10vuoden aikana.

Usein säästämistä aloittaessa ajattelee, että pienistä summista säästäminen on turhanpäiväistä. Esimerkiksi nyt sitten se 50 euroa kuussa. Aika pitkään saa säästää, että säästöt yltävät merkittäviin summiin. Siksi itse kuulutankin juuri pitkäjänteisen säästämisen puoleen, olen itse saanut ahkeralla säästämisellä kokoon viisinumeroisen summan ja pakko olla kyllä itsestään ylpeä!

Toki tehokas säästäminen vaatii arjessa tiettyjä uhrauksia, budjetointia ja sitä, että joutuu vähän miettimään, että tarvitseeko kaikkea maailman turhaa härpäkettä. Säästöni ovatkin tuoneet minulle taloudellista turvaa esimerkiksi juuri hoitovapaalla ja noin ylesestikin henkisellä tasolla, kun tietää että on säästöjä jos jotain tapahtuu. Pakko mainita tässä, että katsoin eilen tylsyyksissäni jotain ikivanhaa uusintaa Erilaiset äidit-ohjelmasta, jossa seitsenhenkisen perheen talous meni sekaisin pyykkikoneen hajotessa.

Ei kelvannut mikään ihan halpa pesukone, vaan oli saatava paras huippuominaisuuksin, vaikkei kumpikaan vanhemmista käynyt edes töissä. Sosiaalitoimisto kylläkin maksoi uudesta koneesta 290e 😀 Tuntuu hassulta, kuinka itse juuri säästän sitä varten, etten olisi pulassa jos juuri jotain tuommoista yllättävää tapahtuu, mutta silti en raaskisi maksaa 600 euroa pesukoneesta jos puolet halvemmallakin saa aivan hyvän.

No, se siitä kuitenkin, enkä nyt väitä että jokaisella suurperheellä olisikaan varaa kuukausittain säästää euroakaan, noita poikkeuksia löytyy aina. Toki tuossakin tapauksessa se erotusraha pesukoneeseen repäistiin jostain, joten kuvittelisi säästämisen olevan mahdollista jos vain on valmis suunnittelemaan talouttaan. Yllättävien menojen lisäksi olen säästänyt juuri omia unelmiani varten. Eräitä unelmistani ovat esimerkiksi se Samoan tai Tahitin matka ja myöhemmin myös uusi maailmanympärysmatka. Juttuja, jotka motivoivat.

Viime aikoina on myös iskenyt pieni tuhlaajakärpänen. Ei nyt sillä, että pistäisin kaikki säästöt haisemaan tai eläisin yli varojeni, mutta olen enemmänkin juuri ottanut sen asenteen, että haluan nauttia elämästä. Nähdä maailmaa. Matkustaa paikkoihin, joista olen haaveillut. Ostaa kengät, joita olen kyttäillyt nettikaupassa vuoden. Mitä hittoa, kerranhan tässä eletään! Ja sitähän varten olen säästänytkin, niitä unelmia.

Kaikilla on välillä elämässä niitä alamäkiä, pieniä vastoinkäymisiä ja vaiheita, jolloin arki on kaukana ruusuilla tanssimisesta. Se myös on pistänyt miettimään sitä, että elämä on tässä ja nyt. Ei sitten joskus myöhemmin. Siitä on otettava kaikki irti ja tehtävä asioita, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi. Rakastaa itseään ja läheisiään. Jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä. Itse ainakin haluan elää semmoista elämää, jonka jälkeen ei tarvitse jälkeenpäin harmitella, että miksen tehnyt asioita joita halusin tai ottanut kaikkea iloa irti pienistä asioista.

Siksi olen lähiaikoina pyrkinyt juuri opettelemaan asioista nauttimiseen. Jos ravintolassa tekee mieli herkkuannosta, otan sen, vaikka toisen saisi viisi euroa edullisemmin ja näitä tämmöisiä, tiedätte varmasti. Pieniä elämyksiä ja nimenomaan asioista ja ennen kaikkea elämästä nauttimista. Nuuka säästäjä olen edelleen, mutta toisaalta, mitä järkeä siinäkään on, että lykkää niitä unelmiaan myöhemmäksi. Jokainen päivä on tehty nautittavaksi!

Kuvituksena tosiaan uudet (jo jonkin aikaa netistä kuolaamani) Isabel Marantin nilkkurit, jotka tilasin MyTheresan kesäaleista puoleen hintaan. Jeejee! Kyytiä säästöille siis, haha! En malta odottaa, että pääsen käyttämään noita 😉

Aivan täydelliset!

 

Ps. Myöskin Ellokselle sain teille jakoon taas alekoodia ja koodi 365402 antaa -30% alen kalleimmasta tuotteesta.  Voimassa 17.7 saakka. Aiempi tilauksenihan löytyy täältä. Ellokselle tästä!

 

sisältää affiliatelinkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Nämä ovat unelmien matkakohteeni, joissa en vielä ole käynyt!

Olen jauhanut unelmieni matkoista täällä jo varmaan joidenkin kohteiden osalta kyllästymiseen saakka, mutta matkailu sen kun jaksaa vaan inspiroida. Tänään (taas miljoonannen kerran…) ajauduin parin pedissä vietetyn sairastelupäivän jälkeen selailemaan vanhoja reissukuvia, sillä kyllä paranee heti ankeinkin päivä! Vajaan kuukauden päässä häämöttävää Biarritzin reissua siis odotellessa.

Mielestäni jokainen matkailuun laitettu euro on järkevä investointi, ne saadut kokemukset kun ovat kullan arvoisia! Osa näistä unelmakohteistanihan on varmasti teille varsin tuttuja, mutta ajattelin listata kuitenkin kaikki haavelistan kohteet yhteen postaukseen. Ennen harvemmin inspiroiduin Euroopan lähikohteista, mutta nyt lähivuosina on tapahtunut jotain ja olen jotenkin tavallaan ”löytänyt” Euroopan ihan uudella tavalla. Aikaisemmin kun ajatteli, että mitä kauemmas ja tropiikimpaa, sen parempi. Toki nyt edelleenkin ajattelen niin, mutta varsinkin kesäkaudella pääsee lähempänäkin ihan tarpeeksi lähelle hellelukemia 😉 Listasin siis tähän postaukseen unelmien matkakohteita, joissa en siis vielä aikaisemmin ole käynyt.

Jo käydyistä kohteista en muuten muista olenko tehnyt postausta! Lemppareitani, joihin tulee kerta toisensa jälkeen palattua on yllättäen Havaiji (jo viisi vai kuusi kertaa :D), samoin Kalifornia ja Balillakin ollaan käyty jo kolmesti. Välillä on kiva mennä myös niihin tuttuihin ja turvallisiin, kuten nyt vaikka se tuleva Biarritz tai Portugal, mutta nykyään on missioni enemmänkin bongailla niitä uusia elämyksiä.

1.Sardinia. Se vaan himottaa vuosi toisensa jälkeen! Tänä vuonna oli niin hilkulla, ettei tullut lähdettyä ja kyllä kieltämättä vähän harmittaakin. Sardiniahan on esimerkiksi Sisiliaan verrattuna karumpi ja tunnetaan juuri ihanasta smaragdin vihreästä merivedestä. Ah! Se yhdistettynä ehdottomaan kulinaristiseen lemppariini, eli italialaiseen ruokaan, niin johan olisi unelma! Myös Sisilia kyllä kiinnostaa. Sardiniassa voi ilmeisesti myös toisella puolella surffata ja saari on jakautunut hulppeampaan (ja superkalliiseen) jetset-puoleen ja sitten boheemimpaan puoleen. Viimeistään ensi vuonna on päästävä!! Tuilla oli joku aika sitten loppukesän suoria lomalentoja Sardiniaan tarjouksessa (Finnair ei edes lennä juuri nyt suoraan, arghh) ja sillä niitä tiirailinkin, mutta matkapäivät olivat omaan aikatauluuni huonoja 🙁

kuva

2. Amalfi coast ja Napoli, Italia. Eka oli Sardinia-himotus ja sitten jossain vaiheessa iski myös Amalfi-ja Napoli-himotus. Positano, ah kuinka kauniit maisemat. En tällä hetkellä oikein tiedä kumpaan haluaisin oikeastaan enemmän, Amalfin rannikolle vai Sardiniaan, koska kummatkin houkuttavat niin paljon. Toisaalta sitten Rooma, Venetsia tai Milano eivät jostain syystä juurikaan kiinnosta, vaikka siis mielellään kyllä niihinkin lähtisin jos joku matkaseuraksi pyytäisi. Aivan älytöntä, että olen niin monta vuotta haaveillut Italiasta, eikä vieläkään!

kuva

3. Islanti. Noh, nykyäänhän Finnair lentää suoraan Reykjavikiin, joten sekään ei ole enää tekosyy, että sinne olisi mitenkään hankalaa päästä. (Apua muuten, oon nykyään joku ihme Finnairin reittireportteri täällä, lol! 😀 Sponssi kiinnostaa, haha!) Islanti on erikoisuudellaan kiehtonut jo vuosia ja olen pohtinut, että voisi syksyllä olla oiva kohde esimerkiksi pitkälle viikonlopulle. Olen tutkinut jonkin verran majoituksia ja todella kallishan Islanti on maana, noin siis majoitustenkin puolesta. Ainakin tuolloin löysin paljon hulppeaa apartment-tyylistä majoitusta ja B&B-tyyliistä guesthousea. Olisi todellinen elämys päästä lillumaan niihin kuumiin lähteisiin.

kuva

4. Samoa. Tämän pitäisi olla kyllä toisaalta tuolla ykköspaikalla, niin usein havahdun selailemaan googlen kuvahaulla kuvia Samoalta. Juuri viime viikolla selailin sieltä (taas…) hotellejakin. Esimerkiksi Tahitiin verrattuna on Samoa edullisempi, mutta onhan sinne kyllä matkakin. Ensin kannattaisi mennä Uuteen Seelantiin ja siitä lentäen 4h Samoalle. Myös Tahiti kyllä kiinnostaa aina ja on upein paikka missä olen ikinä ollut. Ah. Ehkä vielä joskus!

kuva

5. Marokko, Etelä-Korea, Uusi Kaledonia. Tässä myös muutama kohde, joka kiinnostaisi. Malediivit ovat myös ehdoton unelmakohde, siellä olen käynyt vauvana, mutta toisaalta en jaksa enää edes laskea käydyksi kun ei mitään edes muista. Se onkin lähivuosien matkustuslistalla ihan ehdottomasti! Tottakai Fidzi, kaikki mahdolliset Ranskan Polyneesian saaret ja moni jo käyty paikka (kuten Bahama ja monet muut Karibian kohteet) houkuttelevat, mutta toisaalta antoisampaa ottaa tavoitteeksi paikkoja, jotka ovat täysin uusia. Keksisin kyllä loputtomiin uusia paikkoja, joihin haluaa matkustaa, mutta jos siis täytyy jollain tapaa rajata ne realistisemmat top-paikat lähivuosille, niin kai ne nämä sitten ovat. Yllättävän monta Euroopan kohdetta kyllä!

Tänä vuonnahan olen saanut sentään sen Kroatian kuitattua pois places to go-listalta. Mikähän paikka mahtaa olla seuraava?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.