Huomenta! Yritän tässä koota itseäni aamukoomasta kahvin voimin, varmaan kolmas kuppi jo menossa. Olen vaihtanut lattet joku aika sitten tavallisessa keittimessä kyhättyyn espressoon, meni hermo mun Latissimaan, joka ei enää kunnolla vaahdottanut maitoa. Argh! Kestihän se keitin nelisen vuotta, mutta ärsyttää silti. Pakko varmaan alkaa etsiä uutta kunnollista kahvikonetta, eihän tästä hommasta muuten tule mitään!

Ihan alkuun pakko kuitenkin mainita muutama sana eilisestä Bachelorista, siellä ruudun toisella puolella kun oli näköjään muitakin malttamattomia faneja. Illan selonteko-jakson jälkeen nimittäin jäi vähän kurja fiilis! Kieltämättä jäi kaivelemaan, että mikä bätchen ja Ninjan välille sitten loppupeleissä mahtoi tulla?! Päätösjakson jälkeen olin aidosti innoissani, että kerrankin tämmöinen onnellinen loppu, jossa parista aidosti voisikin tulla jotain ja molemmat vaikuttivat oikeasti toisistaan kiinnostuneilta. Ja sitten Ninja päräyttikin, ettei pari enää ole edes yhdessä.

Viime vuonna oli ihan selkeä juttu, ettei Juha nyt välttis edes ollut ohjelmassa aidosti kumppania etsimässä, eikä tullut mitenkään yllätyksenä ettei viimevuotinen pari ollut enää tuossa lopputulemassa yhdessä, mutta nyt olisi voinut olla eri juttu! Bätche oli kyllä niin totaalisen jäinen eilen siinä naisten grillauksessa ja olihan ne kaikki perustelut ja selittelyt kyllä niin keksimällä keksittyjä, tajusi jopa itse puhuneensa itsensä pussiin. No mutta, ehkäpä Tumesta ja Laurasta voisi nyt sitten tulla pari, jos Laura tosiaan vielä herran huolisi 😀 Haha, mitkä analyysit!

Tuo eilinen jakso sai kuitenkin vähän tuumailemaan, että kuinka erilaisia odotuksia ihmisillä voikaan olla parisuhteelta. Vaikka olisinkin itse vielä sinkkutyttönen, niin en voisi kyllä kuuna päivänä kuvitella itseäni kotona sämpylöitä leipovaksi kodin hengettäreksi, joka odottelee pöydät notkuen miestä työmatkalta kotiin. Tottakai ihmiset ovat erilaisia, mutta jotenkin itseäni ahdistaisi semmoinen lähtökohta, jossa naiselta odotetaan jo tutustumisvaiheessa sitä, että tämän paikka on sitten kotona hoitamassa taloutta. Omassa ajatusmaailmassani kummallakin osapuolella on oma ura ja puolisot ovat tasavertaisia. Hoidetaan koti ja lapsi yhteistuumin, kumpikin tuo osansa leivästä pöytään. Tietty, täytyyhän nuo odotukset tuoda esille jo tarpeeksi alussa, ettei sitten tule yllärinä, että naisen paikka onkin siellä lieden äärellä 😀

En itse ole koskaan siinä mielessä ymmärtänyt asetelmaa, jossa miehen ”pitäisi” tienata enemmän tai elättää perhe samalla kun naisen ”työ” on olla kotona, että olisin kokenut sen olevan omalla kohdalla vaihtoehto. Varmasti moni muu nainen aidosti nauttii kotiäidin roolista ja varmasti siinä tapauksessa tuommoinen asetelma onkin toimiva, itselleni moinen maailma vaan olisi vieras. Tottakai tuokin lähtee siitä ajatuksesta, että nainen oikeasti haluaa olla kotona ja nauttii siitä. En välttämättä näkisi itseäni ikuisena kotiäitinä, vaikkei taloudellisesta näkökulmasta olisikaan tarvetta mennä töihin. Haluaisin silti tehdä jotain muuta edes osa-aikaisesti, kuin olla kotona. Silti arvostan jokaista kotiäitiä, joka oikeasti jaksaa uurastaa kotona. Itse en koe, että olisin yksinkertaisesti kovin hyvä hoitamaan kotia pitkässä juoksussa ja tämän vuodenkin aikana olen jo alkanut turhautua. Siksi en näkisi, että se omalla kohdallani olisi luonnolline vaihtoehto. Olemme kaikki niin erilaisia naisia, eikä tekemämme valinnat onneksi tee meistä sen huonompia toiseen verrattuna.

Mutta onhan se totta, että jos miehen taloustaidot ovat siinä, että osaa juuri ja juuri keittää perunat, niin onhan se aika oleellista löytää nainen, joka oikeasti viihtyy keittiössä. Eihän muuten tule mistään mitään! Meillä esimerkiksi ruoanlaitto jaetaan aikalailla puoliksi, kumpikin siis kokkaa ja siivoaa. Tietysti on joitain omia vastuualueita hommien suhteen, meillä ehkä pääpaino ruoanlaitossa on Tommilla ja itsellä ehkä siinä siivouksessa (josta en kyllä todella nauti, hahha) mutta noin yleisesti tulisi kummankin osallistua hommiin. Näkemyserojahan nämä aina ovat ja pääasiahan on kuitenkin tehdä suhteessa selväksi se, kuka tekee mitäkin ja mitä rooleilta odotetaan.

Se siitä kuitenkin! Viikonloppu ja viime päivät ovat menneet meillä paljolti pihassa hengatessa. Sunnuntaina grillattiin itse maustettuja wingsejä pitkästä aikaa, vitsi ne on hyviä!! Alunperin meidän piti hommata ihan semmoinen kunnon iso grilli, mutta totesimme kuitenkin, että pärjätään varmaan ainakin toistaiseksi tuommoisella pallogrillilläkin ihan hyvin. Tämän viikon ohjelma olisi myös siistiä terassi lopullisesti kesäkuntoon. Voin vaikka sitten räpsiä terassikuviakin kun saadaan kaikki ojennukseen 😀 Pöytäryhmä käytiin kuukausi sitten ostamassa Jyskistä.

Join viikonloppuna ekaa kertaa melkein kahteen vuoteen siideriä, haha! Jo  muutaman hörpyn jälkeen huomasi, että alkoi nousta päähän niin en uskaltanut edes puolta pullollista juoda, vaikka olinkin jo pitkään haaveillut tuosta ”yhden” nauttimisesta. En oikeasti juksaa kun sanon, että saisin varmaan tuosta yhdestäkin pullollisesta aivan järkyttävän darran. En siis oikeastaan edes muista milloin viimeksi join kokonaisen yhden pullon tai lasillisen jotain alkoholijuomaa, mutta taitaa siitä olla jo kaksi vuotta! 😀

Tänään vuorossa taas grillausta ja mitäs muutakaan kun pihahengailua!