Julkaistu

Ensimmäinen yö unikoulua..

Roudasimme eilen futonin alakerran huoneeseen, nimittäin ensimmäinen yö unikoulua nyt takana.. Huhhuh. Jos joku kertoi sen sujuvan yllättävän vähällä huudolla, niin ei meidän kohdalla ainakaan. Kuuntelin aikalailla tuntitolkulla alakerrasta huutoa kun napero ei vaan suostu nukahtamaan  omaan sänkyynsä. Tai siis sanotaanko, että jos nukutuspuuhat alkoivat klo 21 tienoilla, niin huusi poika vielä  puolenyön maissakin ja välissä oli ehkä 30min unta siinä välissä.

Useaan otteeseen meinasin paukata ylös ja keskeyttää koko homman, mutta eihän se nyt niinkään mene.. Tai siis luulisi ainakin, että mitä  vanhempi vauva on, sitä hanakampaa tuo protestointi. Joskushan niistä yösyötöistä on pakko päästä eroon! Arvasin, että tälle yhdelle ”tissiaddiktille” tulee olemaan erityisen kova paikka. Heräilyitä oli loppupeleissä kai noin 4-5 luokkaa ja ekan huutopätkän jälkeen olivat valvomiset kai semmoista 15min luokkaa.

Joten unikoulun vuoksi onkin nyt tällä kertaa joutunut koko perhe valvomaan. Toivottavasti ensi yö parempi! Ymmärrän kyllä miksi joskus suositellaan, että äiti lähtisi jopa kokonaan pois kotoa unikoulun ajaksi (tai siis öiksi), meneehän se ”nuku sinä nyt kerrankin tämä yö”-idea vähän kyllä mönkään 😀 Monet varmasti sortuvat näissä kohdin siihen vanhaan kaavaan. Kokeillaan nyt kuitenkin vielä, sinnikkyyttähän tässä tarvitaan ennen kaikkea! Onhan se eka yö varmasti pahin ja ainakin toivon mukaan ei olla ainoita, keillä tuo ei mennyt ihan sormia napsauttamalla.

Tekniikkana oli kokeilussa ainakin tassuttelu, (ei vissiin kovinkaan toimiva vaihtoehto meillä…) sekä yleisesti vauvan rauhoittelu ja sitten omaan sänkyyn siirtäminen. Jostain syystä siellä pinniksessä ei vaan tunnuta viihtyvän. Eipä toisaalta ihmekään kun ei ihan kauheasti ole siellä öitä edes viettänyt. Perhepeti on muutenkin osoittautunut viimeaikoina hasardiksi vaihtoehdoksi. Pojan vieressä nukkuessa kun tarvitsee olla aina tavallaan varuillaan, ettei toinen lähde paukkaamaan sängystä yli laidan. Tietty poika nukkuu aina meidän välissä ja muutenkin siirsin sängyn seinää vasten Tommin matkan ajaksi, mutta eihän joka kulmaa voi alkaa blokkailemaan.

Itse tosin nukun aina nykyään niin koiran unta, että herään aina kun pienikin herää, mutta silti olen pari kertaa herännyt siihen kun toinen on lähtenyt könyämään kohti sängynpäätyä! Miten te estätte, ettei lapsi putoa? Vai luotatteko vain siihen, että heräätte siinä kohdin kun toinenkin herää? Eihän ongelmaa ole enää sitten kun lapsi osaa itse könytä sänkyyn ja pois, mutta vielä ei kyllä ole siitä tietoakaan.. Lisäksi T nukkuu huomattavasti minua sikeämmin, joten mitäs jos en olekaan aamulla heräämässä kun poika herää? Siksi se omaan petiin nukuttaminen olisi myös tässä kohdin hyvä juttu.

Jos täytyy hakea positiivisia puolia, niin ainakin aamupuuro maistui heti herätessä ihan eri tavalla! Ja mainitakseni, niin ollaan ennen unikoulua nukutettu poika muutaman kerran päikkäreille saman kaavan mukaan, joka on kylläkin sujunut vähemmällä huudolla, vaikkei kyllä sekään mitenkään sormia napsauttamalla. Onhan tämä uusi muutoksen paikka myös vanhemmille kun täytyy opetella uudet rutiinit arkeen.

Vähän jänskää seuraava yö. Toivottavasti sen jälkeen helpottaisi!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 23 kommenttia.

Julkaistu

Pihin naisen ”Acne Pistolsit”

Muistatte varmasti mainitani Acnen Pistolseista, jotka ovat olleet ostoslistalla ikuisuuden.. Tai siis ylinpäänsä sillä ostoslistalla ovat olleet arkeen sopivat nilkkurit, joissa olisi korkoa, mutta maltillisesti. Semmoiset siis, joilla saa hieman ryhtiä, mutta kuitenkin helppo käppäillä esimerkiksi kaupungilla tai töissä. En ikinä saanut aikaiseksi virallisesti sovittelemaan niitä Pistolseja, joka on yksinkertaisesti syy, miksi tuo kyseinen hankinta junnasi.

Toinen syy on toki myös hinta, joka sai ensin tiirailemaan muita vaihtoehtoja. Hoitovapaalla ei ehkä ihan ensimmäisenä menisi ostamaan lähes 500 euron kenkiä tai käyttämään säästöjään moiseen. Nyt on kuitenkin uudet nilkkurit ostettu ja tässäpä esittelyä!

Miten musta tuntuu, että nykyään on jotenkin todella vaikea löytää kivoja kenkiä. Paitsi tennarit, niitä nyt löytää aina kivoja, mutta ehkä tuo nykypäivän tennarikeskeinen muoti on syynä siihen, ettei paljoakaan ole tullut muita katseltua. Mutta tietyissä tilanteissa ei voi tennareitakaan pistää jalkaan.. Nilkkuripulmaa ratkoessani löysin kuitenkin (taas) Sixtysevenin nilkkurit! Ja suluissa tuo taas, koska merkki on itseasiassa tuttu jo ennestäänkin. Muistin nimittäin, että mullahan on aiemminkin ollut merkin kiilapohjanilkkurit muutama vuosi taaksepäin ja olivatkin kyllä todella kovalla käytöllä aikanaan.

Malleja löytyy merkiltä reippaasti eri nahkassa ja korolla, itse siis tilasin nämä Sandra-mallia. Omani löysin Brandosilta, jossa on tosi laaja valikoima tätä merkkiä. Tilasin ne aikaisemmatkin muistaakseni sieltä. Nuo Brandosin sivut tosin ovat nykyään jotenkin todella raivostuttavat ja mielellään en tuolta yleensä mitään edes lähde etsimään 😀

Tässäpä siis nämä ”köyhän naisen Acnet” 😀 Muistuttavat nimittäin tyyliltään hurjasti niitä Pistolseja! En vielä ole päässyt käyttämään näitä kunnolla, mutta toivottavasti lähiaikoina. Varsin oivalliset perusnilkkurit arkeen, ainakin ne edelliset Sixtysevenin nilkkurini olivat todella kestävät ja hyvät jalassa ihan pitkänkin päivän ajan!

Seuraavana täytyykin bongailla jostain siistimmät, kesään passelit kengät ystäväni kolmekymppisille! Jos nyt vain edes hahmottaisi, että millaiset haluaa. Olen nykyään aivan pihalla esimerkiksi kenkien verkkokaupoista kun harvemmin on moneen vuoteen tullut ostettua muita kun niitä lenkkareita ja tennareita… Voin sitten vinkkailla teillekin, jos ja kun löydän ne uudet kesäkengät! 😀

Mitäs tuumaatte nilkkureista?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Uusia tuulia arkeen

Heti alkuun, ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ♥ Itselleni tänään on tärkeä päivä, nimittäin ensimmäinen äitienpäiväni! Maailman paras asia on olla äiti ihanimmalle pienelle pojalle, se on lahjoista parhain. Onhan tämä äitiyskin tietyllä tavalla melkoinen ”elämänkoulu”, jos selviää siitä niin selviää kyllä melkeinpä mistä tahansa 😀 Melkoiselta lottovoitolta tuntui myös saada Tommi vihdoin reissusta kotiin..

Juttuhan on niin, että meidän perheessä on nyt isän vuoro hetki kokeilla tätä kokopäiväistä kodin pyörittämistä. Se tarkoittaa tietty sitä, että saan itse hetkisen hengähtää ja miettiä vähän muita asioita. Tavallaan siis viettää kesälomaa! Tai no, yleisesti lomaa. Enhän ole lomaillut sanan varsinaisessa merkityksessä yli vuoteen. Kyllä äitikin tarvitsee lomaa ja lepoa, kivasti kun on tässä kotona ollessa kertynyt lomapäiviäkin jemmaan.

Tämä loma tarkoittaa tietysti (ainakin toivon mukaan) myös vaihtelevuutta tänne blogiin. Yritän nimittäin pitkästä aikaa panostaa mm. tyylijuttuihin, asuihin ja sen semmoisiin asioihin, jotka eivät ole ihan ensimmäisenä pyörineet mielessä täällä kotona nuhjuverkkareissa vaavin kanssa hengaillessa.

Mulla on kesäksi muutamia suunnitelmia, tuntuu niin ihanalta ja helpottavalta päästä pitkästä aikaa miettimään jotain aivan muita asioita. Niin, ettei se arki pyöri ihan kaiken aikaa sen ympärillä, milloin vauva on viimeksi syönyt, kauanko on edellisestä vaipan vaihdosta, onko kassissa nyt varmasti mukana kaikki tarpeellinen muutaman tunnin kaupunkireissulle.. You know.

Pitkään nautin tästä kotielämästä, mutta kuten jo pariin otteeseen olen täälläkin todennut, en kyllä itse jaksaisi pyöriä kotiympyröissä vuositolkulla. Ainakaan yhteen menoon. Onneksi ei tarvitsekaan. Äitejä on erilaisia, eikä kenenkään ole pakko viettää kolmea vuotta kotona lunastaakseen vuoden äiti-mitalin. Se ei tee kenestäkään huonompaa, oli sitten kotona puoli vuotta tai viisi vuotta.

Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, loppupeleissä siitä ei kuitenkaan ole muuta kuin haittaa jumittaa vuodesta toiseen kotona hoitamassa lastaan, jossei se tuota mitään muuta kun pahaa mieltä ja ahdistusta. Tiedättekö mitä tarkoitan? Perheen hyvinvointi lähtee kuitenkin onnellisista vanhemmista. Mielestäni pitäisi muutenkin kannustaa isiä jäämään enemmän kotiin hoitamaan lasta äidin palatessa työelämään. Onhan se viime vuosina yleistynytkin, mutta toivottavasti yleistyykin vielä enemmän, jotta pikkuhiljaa päästäisiin siitä vanhanaikaisesta ajatuksesta, että äitien homma on olla kotona hoitamassa lapsia ja kotia.

Itse kaipaan kuitenkin niitä aikuisia sosiaalisia kontakteja ja sitä, että saan välillä miettiä ihan aikuisten juttuja ilman toisen kiljumista korvassa tai kiinni lahkeessa. Ei sillä, etten haluaisi viettää aikaa pikkuisen kanssa, päinvastoin! Välillä kuitenkin kaipaa vaihtelua ja illat, sekä viikonloput ovat edelleen pyhitettynä perheelle.

Ihanaa sunnuntaita äideille ja kaikille muillekin!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Tunteiden ääripäissä

Kulunut viikko on ollut yhtä hulinaa! Olin tosiaan lähes pari viikkoa yksin kotona naperon ja hauvojen kanssa Tommin ollessa reissussa, joten voitte vaan kuvitella millainen meininki täällä on ollut. Huhheijaa, voisinko sanoa! Yksinkertainen syy blogihiljaisuuteen on siis tässä. Ultimaalinen kiukkukausi yhdistettynä pitkään yksinoloon. Eipä kyllä käy yksinhuoltajia kateeksi! Täytyy nostaa hattua jokaiselle.

Tässä pitkin viikkoa meinasi hiipiä jo todellisia epätoivon hetkiä kun kitistään ympäri vuorokauden, eikä mikään ole hyvin. Siinä vaiheessa kun vauva nukahtaa 30min päikkäreille, niin täytyy tietty hoitaa koiria ja muita kotihommia. Lepäillä ehtii sitten illalla vauvan nukahdettua, jos siis ylinpäänsä jaksaa muuta kuin toljottaa sängyssä telkkaria.  Blogi on ollut prioriteettilistan viimeisimpänä ihan syystäkin. Rehellisyyden nimissä koskaan aiemmin ei ole tullut semmoista oloa, ettei oikeasti meinaa pärjätä. Nekin tosin onneksi häivähdyksinä niinä pahimpina kiukkupäivinä, loppuviikko nimittäin meni taas vaihteeksi paljon paremmin.

Sain jopa imuroitua, pestyä lattiat ja käytyä suihkussakin 😀 Voin tämän jälkeen todeta, että sillä on oikeasti todella suuri merkitys arjessa, että saako sitä omaa, kaikesta muusta irtaannuttavaa aikaa edes hetken. Oli sitten edes 15 minuuttia aikaa, jolloin kukaan ei kaipaa sinua tai halua sinulta jotain. Aikaa, jolloin olet vain itsellesi, etkä vastaamassa jonkun toisen huutoihin ja tarpeisiin. Itselleni tuota aikaa oli eilen puolituntinen, jonka vietin terassillamme auringossa (neuletakin lämmössä) istuen naperon nukkuessa päiväunia. Kylläpä piristi, oikeasti.

Tässä äitienpäivän kynnyksellä on hyvä todeta, että äitiys on melkoista tunteiden skaalaa laidasta laitaan. Välillä on niitä ihania ruusunpunaisia hetkiä kun kaikki sujuu loistavasti ja elämä on ihanaa. Sitten taas mennään sinne toiseen ääripäähän kun todella mikään ei ole hyvin ja tuntuu, että seinät konkreettisesti kaatuvat päälle. Vauva ei viihdy yksin, ei sylissä, ruoka ei maistu, lelut eivät kiinnosta, päikkäreillä ei suostuta  nukkumaan, herätään sata kertaa kesken yöunien.. Mitä näitä nyt onkaan.

Mielestäni huonoista hetkistä puhutaan aivan liian vähän ääneen. Moni kun saattaa ajatella olevansa ypöyksin noiden ajatusten ja tunteiden kanssa. Tilannetta pahentaa entisestään ajatella, että vika on sinussa itsessä ”koska kyllähän muutkin näyttävät pärjäävän”. Harvoinhan nyt kukaan esimerkiksi päivittää someen kuinka kaikki on paskaa ja huonosti, vaan nimenomaan niitä hyviä hetkiä.

Välillä kun huonoina hetkinä jopa itse säikähtää omia ajatuksiaan, tiedättekö niitä ”en jaksa enää”-tuntemuksia kun tekisi mieli heivata napero yksikseen pinnikseen ja vaan lähteä kävelemään. Ymmärrätte varmasti, etten tietystikään jättäisi lastani yksin, mutta tunteiden skaala on kyllä laaja siellä epätoivon hetkellä. Sillä hetkellä ei ”kyllä tämä helpottaa”-ajatukset paljoa tuo lohtua, vaikka kuinka yrittäisi olla positiivinen. Siihen vielä päälle huonosti nukuttuja öitä, niin kylläpä soppa on valmis!

Kun vauvan vihdoin saa illalla nukkumaan, niin saa koiran könyäminenkin kylkeen kiinni ahdistumaan. Joku on iholla vuorokauden jokainen sekunti ja tuntuu melkeinpä siltä, ettei saa henkeä. Toivon ainakin, että muillakin on näitä ”salaisia tunteita”? Itse olen ollut pian vuoden pojan pääasiallinen hoitaja ja voin rehellisesti todeta, että tämä viikko on ollut ehkä rankin koko vauvavuodessa. Tai ainakin kiilaa kakkosena vauvan ensimmäisen viikon jälkeen. Ja jollakulla saattaa olla kaksi pientä lasta hoidettavana..

Sitten taas tuo pikkuisen höpinä ja sydämen sulattava hymy. Eihän toiselle voi olla vihainen, koska eihän pieni lapsi ole koskaan tahallaan hankala, vaan kaikki johtuu aina jostakin. Oli sitten kyseessä aivojen kehitys tai hampaiden tulo. Joskus paras keino voikin olla pistää lapsi sinne sänkyynsä ja käydä itse hengittämässä syvään minuutin ajan. Kyllä se siitä taas.

Ihanaa äitienpäivää jokaiselle äidille jo ennakkoon. Ensi viikolla toivottavasti taas normaaliin postaustahtiin 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 26 kommenttia.

Julkaistu

Bloggaajat ja somevaikuttajat, halpatyövoimaa vai markkinoinnin avainpelaajia?

Bloggaajana on päässyt olemaan ihan mielenkiintoisessa asemassa tässä maailman somemyllerryksessä. Nimittäin nähnyt käytännössä koko sosiaalisen median elinkaaren tähän päivään saakka. Mietin usein, kuinka erilainen some ja yleisesti blogimaailma olivat vielä ihan muutamiakin vuosia sitten. Instagramissa ei ollut kaupallisuudesta tietoakaan ja Facessakin oltiin pääasiassa sen oikean yhteisöllisyyden tähden, ei niinkään markkinoimassa itseään. Markkinoinnin maailma on totisesti mullistunut sen jälkeen kun blogit yleistyivät ja sitten tulikin koko muu some perässä. Eipä monella yrityksellä olisi tullut vielä 10 v taaksepäin mieleenkään käyttää tuotteiden markkinoinnissa bloggaajia.

Silloin (ja siis vielä muutamia vuosia taaksepäin) ei juurikaan ollut saatuja tuotteita, kaupallisia yhteistöitä, vaan pääasiassa sisältö tuotettiin ”omatoimisesti”, eli ostit itse sinua kiinnostavan tuotteen ja kirjoitit siitä. Ja yleisesti kaikki ne ”mitä ostin tänään”-postaukset, haha! En ole tainnut nähdä blogeissa enää aikoihin. Voisin melkein sanoa, että kaikissa suuremmissa blogeissa (kun lukijamäärät liikkuvat tuhansissa) on nykyään mainontaa edes jossain määrin. Oli se sitten saatuja tuotteita tai palveluita, kaupallista sisältömarkkinointia tai mainosbannereitä, mainontaahan nuo kaikki ovat eri muodoissa. Kukapa nyt toisaalta kieltäytyisikään kiinnostavasta annetusta tavarasta sillä perusteella, että haluaa pitää bloginsa sataprosenttisesti mainosvapaana? Tai siis ehkä niitäkin saattaa löytyä, mutta uskoisin silti ilmaisen tavaran kiinnostavan ihmistä aina, onhan se nähty kuinka suomalaiset jonottavat jopa niitä ilmaisia ämpäreitä.. 😀

Joskus kuitenkin tuntuu, etteivät kaikki yritykset jotenkin tajua vaikuttajamarkkinointia vieläkään, vaan junnataan niissä perinteisissä kanavissa, jotka ovat jo melkeinpä kivikautisia. Onhan se tietysti totta, että vaikka blogimaailma ja sosiaalinen media noin yleisesti olisikin itselleen kuinka tuttu juttu tahansa, ei se tietysti välttämättä kaikille ole. Mutta jos itse olisin esimerkiksi yrittäjä ja haluaisin tuotteelleni näkyvyyttä, lähtisin ihan ensimmäisenä markkinoimaan juurikin blogien ja yleisesti somen kautta, enkä pistämään kymppitonneja suuren luokan mainontaan.

Sehän on selvää, että blogimainonta on huomattavasti kustannustehokkaampaa moneen muihin mainonnan kanavaan verrattuna. Siis jos suhteuttaa siihen, kuinka paljon esimerkiksi Helsingin Sanomissa tai televisiossa mainostaminen maksaa. Hesarin etusivun mainos maksaa edelleen nykypäivänä kalleimmillaan kymmeniä tuhansia euroja, joten yritysten jotka siihen ryhtyvät on oltava täysin varmoja siitä, että mainos tavoittaa juuri sen oikean kohderyhmän. Nimittäin yksi päivä, yksi sivu ja siinäpä se! Mielenkiintoista nähdä kauanko esimerkiksi sanomalehtimainonta pysyy sellaisenaan, ennenhän se oli ihan ykkösjuttu. (Siis joskus silloin muinoin…)

Omalla kohdallani ainakin koen, että sisältöpohjainen markkinointi on se juttu. Jos miettii siltä kannalta, millainen markkinointi tekee juuri itseeni parhaiten vaikutuksen. Enkä kyllä varmasti ole ainut! Tietty nämäkin vaihtelevat vähän sukupolven mukaan, eihän nyt varmasti kenenkään isoäiti lue blogeja tai selaa Instaa, vaan tottakai hakee aamulla postilaatikosta sen sanomalehden. Mutta varmasti jokainen voi tunnustaa googlanneensa joskus jotain tuotetta ennen ostopäätöksen tekemistä. Sehän on oikea jymypotti löytää tuotteesta blogipostaus, jossa oikea ihminen kertoo tuotteesta oikeita käyttökokemuksia. Veikkaisin, että ostopäätös on sen jälkeen melko helppo tehdä.

Otetaan esimerkkinä vaikka uusi kasvovoide, jota hehkutetaan ”maailman parhaimmaksi silottamaan ryppyjä”. Kumpaa uskot oikeasti ennemmin, yltiösanoin varustettua mainosta naistenlehen sivuilla vai bloggaajaa, joka testaa tuotetta ja kertoo, että ”Tässä kyllä todella saa euroille vastinetta!”? Toisaalta, monethan seuraavatkin blogeja juuri siksi, että saisivat hyviä vinkkejä vaikkapa juuri kauneustuotteista. Sehän esimerkiksi kauneusblogien idea onkin!

Nykypäivänä emämoka, jonka yritys voi tehdä on aliarvioida bloggaajien ja muiden somevaikuttajien vaikutusta digimarkkinoinnin pelikentällä. Nykyään kun kuluttajaystävällinen blogimainonta ja yleisesti sisältömarkkinointi voivat olla huomattavasti tehokkaampia keinoja, kuin perinteinen display-mainonta. Miettikää kuinka monta kertaa tv-mainos täytyy nähdä ennenkö se oikeasti vaikuttaa kuluttajaan ja on tehokasta (eli johtaa myyntiin)? Samalla kun yksi kuluttajaläheinen postaus blogissa tai Instassa tekee sen välittömästi. Naps vaan ja menestys on melkein taattu!

Levikki on tietysti ehkä laajempi valtaluokan mainonnassa (tosin nykyään monet blogit peittoavat jo pienemmät sanomalehdet lukijamäärillään), mutta harvemmin se  enää nykypäivänä on yhtä uskottavaa tai oikeasti kohahduttaa samalla tavalla, kuin kiinnostavan tuotteen oikeat käyttökokemukset oikealla ihmisellä. Hyvät jutut menevät helposti somessa ”viraaleiksi” eli leviävät kulovalkean tavoin, eikä muilla kanavilla juurikaan ole samanlaista vaikutusta. Semmoinen perinteinen suusta-suuhun informaatio kun ei leviä samalla vauhdilla, vaikka voikin tietyissä asioissa olla tehokasta.

Somevaikuttajat ovat omasta mielestäni yrityksille oikea lottovoitto! Ja sosiaalinen media noin yleisesti, miettikää kuinka laajasti ihan tavallisetkin käyttäjät antavat yrityksille ilmaista mainosta esimerkiksi Instagramissa? Nykyään kun kaikki merkitään hashtagein. Jos itse markkinoisin jotain tuotetta, niin ilman muuta lähtisin ihan ensin lähestymään somevaikuttajia. Oikea tuote ja oikea vaikuttaja, sehän vasta onkin parhaimmillaan täysin nappiin mennyt brändäys! Parhaimmillaan esimerkiksi blogiyhteistyö on todellinen win-win-tilanne kaikille osapuolille. Yritys saa tuotteelleen positiivista näkyvyyttä, mikäli bloggaaja sattuu tuotteeseen tykästymään, itse bloggaaja todennäköisesti tuotteen lisäksi myös rahallisen korvauksen tekemästään työstä mielekkään tuotteen parissa ja kuluttaja taas löytää toimivan tuotteen, jota kenties on etsinytkin. Kaikki siis voittavat!

Harvoinpa niistä negatiivisista jutuista välttämättä sanotaan ääneen, mutta niidenkin suhteen on somen voima kyllä valtava ja menee tietty yhtälailla molempiin suuntiin, niin positiiviseen kuin negatiiviseenkin. Esimerkkinä nyt vaikkapa huono palvelu. Siinä vaiheessa kun bloggaaja kertoo vaikka huonoista asiakaskokemuksistaan sadalle tuhannelle ihmiselle, voi sillä jo olla jopa kohtalokkaat seuraukset pienemmälle yritykselle. Verrattuna nyt sitten siihen, että kuulutat itse työpaikan lounaspöydässä, että olipas tympeä kassaneiti eilen Alepassa. Sillä tuskin on sen suurempaa vaikutusta kenenkään ostokäyttäytymiseen. Ehkä korkeintaan omaasi 😀

Itsellänikin on valitettavasti vuosien saatossa kokemusta siitä, kuinka välillä oletetaan että se, että pitää blogia, tarkoittaa automaattisesti sitä, että on samalla ilmainen äänitorvi kaiken maailman informaatiolle ja tuotteille. Bloggaajia saatetaan pitää ja kohdella ikäänkuin halpatyövoimana. Tai silloin kun ei oikeasti ymmärretä sen vaikuttajan vaikutusvaltaa. Saat esimerkiksi postissa kympin tuotteen testiin ja tavallaan oletetaan sinun käyttävän tuntitolkulla aikaa siihen, että postaat yksityiskohtaiesti tuotteesta, josta et oikeastaan edes välitä. Eipä ole tuntipalkka ihan kohdillaan. Tai kysytään, että voitko promota tapahtumaa X, josta sinulla ei ennakkoon ole mitään mielipidettä tai edes sen koommin mitään kiinnostusta aiheeseen. Eihän kukaan varmasti halua tehdä töitä ilmaiseksi, oli sitten bloggaaja tai kaupan kassa! Jos yritys haluaa tehdä markkinointia lähes nollabudjetilla, voi kuka tahansa perustaa tilin Instagramiin, panostaa siihen täysillä ja promota yrityksen tuotteita siellä nerokkain eri tavoin. Yllättävän paljon aikaa ja panostustahan sekin kuitenkin vaatii.

Enkä toki itsekään usein kirjoita täällä asioista tai tuotteista, jotka eivät itseäni  kiinnosta tipan vertaa tai ajattele kiinnostavan teitäkään. Voin silti täysin rehellisesti seisoa mainostamieni ja mainitsemieni tuotteiden takana. En voisi ikinä sanoa täysin paskaa tuotetta hyväksi tai myydä mielipidettäni rahan toivossa. Sehän olisi noloa ja menettäisin uskottavuuteni! Tietysti mainitsen kaupalliset rahaa vastaan tehtävät yhteistyöt erikseen, mutta useimmiten kyllä kirjoitan esimerkiksi kosmetiikasta ihan vain sen pohjalta, että olen saanut kyseisen tuotteen testiin sillä oletuksella, että saatan mainita siitä mikäli tykästyn. Joku muu bloggaaja saattaa postailla saaduista tuotteista vain silloin, jos se todella on mindblowing. Itse kyllä tykkään noin yleisesti testailla erilaisia tuotteita, esimerkiksi uutuuksia ja kertoa niistä, mutta mielipide on silti aina rehellinen.

Miten te suhtaudutte mainontaan? Huomaatteko itse kiinnostuvanne tuotteesta enemmän real life-käyttökokemusten jälkeen, esimerkiksi bloggaajan suosittelemana?

 

Ps. Esimerkiksi nuo kuvien Ocean Marble-kuoret ja koko muukin Ideal of Swedenin valikoima lähtevät vielä tänään -20% alella koodilla iines, eli vielä ehtii hyödyntämään! EDIT: Koodissa oli joku hämminki, mutta nyt toimii taas! Voimassaoloa pidennetty 31.5 saakka 🙂

 

Kuoret saatu. Sisältää kaupallisen linkin.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 13 kommenttia.