Julkaistu

Härdelliä

Viime päivät ovat olleet kyllä yhdenlaista härdelliä. En ole ehtinyt tai oikeastaan kyennyt tännekään kovin aktiivisesti (tai siis ollenkaan..) postailemaan, pahoittelut siitä. Toivon mukaan saadaan pian korjausliike tähän, siihen saakka mennään vähän harvemmalla postaustahdilla. Olen nyt yli vuoden postaillut tänne lomia lukuunottamatta todella tiiviiseen tahtiin, aikalailla päivittäin. Ja sitten yhtäkkiä tulee aivan totaalinen katkos kun ei vaan pysty tai ehdi. Blaah. Kerron vaikka sitten myöhemmin mistä on ollut kyse.. Sillä välin onkin ollut vähän aktiivisempaa Instan (@iines) ja Snapin (wp_aaltonen) puolella 🙂

Vauva-arjessa kun kaikki (yllättäen) menee vauvan ehdoilla ja arki on muutenkin huonosti ennakoitavissa. Jos monilla tutuilla on mennyt homma niin päin, että arki on alkanut tuntua helpommalta siinä vaiheessa kun vauva on isompi, liikkuu itsekseen ja sitä rataa, on asia omasta mielestäni täysin päinvastoin. Tai siis vielä muutama kuukausi sitten napero viihtyi hetkisen omien lelujensa parissa, mutta nyt.. eheiii.

Päivät onkin siis aikalailla sitä, että toista täytyy olla aikalailla jokainen sekunti vahtimassa, koska tämä poika on melko villi tapaus! Vain ja ainoastaan kaikki mikä ei ole omaa ja sallittua kiinnostaa, ihan jatkuvasti on  päästävä tutkimusmatlkalle niihin juttuihin, joihin on sanottu ainakin tuhat kertaa, että EI 😀 Oikeasti tuhat. Tai siis varmasti kaikki vauvat nyt ovat uteliaita, mutta jotenkin ei vaan uskalla jättää toista hetkeksikään valvomatta.

Ihan mammana 😀

Tietysti ollaan tulpattu olohuoneesta kaikki pistorasiat ja evakoitu johdot siinä määrin miten mahdollista, mutta aina tulee jotain. Viime viikolla käänsin katseen pois ehkä 10 sekunniksi, niin poika oli onnistunut repimään meidän keittiön sähköpatterin seinästä irti. Joten ehkä tiedätte mitä tarkoitan, koska tuo oli vain yksi esimerkki! 😀 Sitten päälle ehkä se pari tuntia raivoamista päivässä ja yhdet 30min päikkärit, niin voin sanoa että on mamma ”hieman” nuutunut illalla! Kaihtimien narua ylösalas vetäessä saattaa viihtyä kylläkin mainiosti hetkisen, sitä en ole kieltänytkään 😀

Eilen tapahtui kylläkin ihmeitä ja tämä Vili Vilperi nukkui yli 2h päikkärit! Ja oli sen jälkeen aivan, kuin uusi vauva. Pelkkää hymyä. Mikä siinä on, ettei niillä päikkäreillä malteta nukkua, vaikka selvästi on väsynyt..? Noh, eilen vietettiin muutenkin about 95% päivästä pyjamassa, koska.. miksi ei? Ei vaan nyt jaksanut ottaa stressiä ja päätin, että vietetään melko chilli maanantai. Tänään on kyllä pakko ryhdistäytyä!

Pahoittelut niille, joita ei teistä nämä vauvajutut oikein kiinnosta.. Täällä blogissa on nimittäin ollut niitä lähiaikoina melko reippaasti! Enkä missään nimessä tahdo blogin muuttuvan vain mammablogiksi. Haluaisin vaihteeksi postailla muitakin juttuja ja lupaankin niin tehdä heti vain, kun ehdin. Inspis on ollut tänne ”hieman” hukassa siis siksi kun en yksinkertaisesti ole oikein ehtinyt oikein miettimään mitään omia juttujani, saati sitten esimerkiksi kuvailemaan.

Tajusin eilen muutenkin,  että blogissa on jo useamman viikon ollut melko reippaasti vain iphone-kuvia, en muista milloin olisin viimeksi kuvannut näin ahkeraan puhelimella 😀 Jokatapauksessa, onneksi Tommilla alkaa ensi viikolla lomaa, niin hellittää! Ja tarkoitus ei ollut missään nimessä valittaa tästä hektisestä arjesta, kaikelle ei nyt kuitenkaan ole ollut aikaa tällä viikolla.

Palataan kuitenkin taas!

 

Muistuttaisin myös, että -20% alekoodi IINES on voimassa vielä tänään ja huomenna (10.5 saakka) ihanista Ideal of Swedenin kännykkäkuorista 🙂 Postaus kuorista täällä.

Sisältää kaupallisen linkin.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Mitä meidän arkeen kuuluu?

Huomenta! Illalla mulla vilisi taas pää täynnä ideoita, mistä tänään kirjoittaisin, mutta yön aikana on jotenkin jännästi taas päässyt kaikki unohtumaan. Pitäisi aina muistaa kirjata kaikki ylös. Kai se liittyi jotenkin näihin meidän öihin sun muihin, olen ollut lähiaikoina todella hajamielinen! Enää kuitenkin pari viikkoa niin alkaa meillä se unikoulu. Juuri joku aika taaksepäin juttelin erään ystäväni kanssa, kellä on suunnilleen samanikäinen vauva. Heillä kun juuri käytiin unikoulu läpi ja ilmeisen hyvin tuloksin. Toivon kovasti, että meillä sama juttu! Jotenkin en toisaalta edes ole jännittänyt, että miten se menee.

Itseasiassa niissä yöhulinossa on nyt menty vähän parempaan suuntaan. Saan välillä toisen nostettua illalla omaan pinnikseen (jos tohdin) ja yösyöttöjäkin on ollut viimeaikoina ehkä 1-2 luokkaa. Asia siis oli juuri kuten arvelinkin noiden aiempien heräilyiden kanssa;  hampaat tai sitä eroahdistusta, ehdottomasti siis parempikin ettei siihen samaan syssyyn alkanut tehdä mitään unikoulua tai rinnasta vierottamista.

Niinhän se aina menee tässä vauva-arjessa, että kun yksi vaihe menee ohi, niin alkaa toinen. Nyt on nimittäin alkanut todellinen raivokausi. Raivotaan vaipanvaihtoa, pukemista, riisumista, jossei saa mennä mihin haluaa tai käteensä mitä haluaa (esimerkiksi vanukasta mun kädestä tai kaukosäädintä, puhelinta..), joskus noissa raivareissa ei ole toisaalta mitään logiikkaa edes vaan raivotaan lähinnä itselleen 😀

Ja mitä muuten tulee siihen imettämiseen, niin jos viime syksynä koin niitä viha-rakkaustunteita siihen, niin nyt kyllä tunnen oikeasti selvästi, että eiköhän se pikkuhiljaa ala olemaan tässä.. Melkeinpä siis jo lasken päiviä. Ensin siis tietty unikoulu pois alta ja yösyötöt, siitä sitten vähitellen rinnasta eroon. Itseasiassa en edes muista kerroinko täällä kun olin pari viikkoa taaksepäin tähän saakka pisimmän ajan pojasta erossa kun olin eräissä kuvauksissa?

Päivä siis venyi ja loppupeleissä olin pois kotoa 7-8h. Mielessä ehti jo pyöriä vaikka mitä (kamalan ikävän lisäksi :D), mutta kun tulin takaisin kotiin niin täällä oli kaikki vallan mainiosti! Poika ei ollut siis moksiskaan. Sen jälkeen ei ole jotenkin imetyksen lopettaminenkaan samalla tavalla ”ahdistanut”, selvästi kun ainakaan isänsä seurassa ei koko asiaa edes muista ikävöidä 😀 Tietty iltasyöttöjen suhteen voikin olla eri juttu, mutta niistähän vissiin luovutaan sitten vasta viimeisenä.

Itsekin olisin jonkin sortin unikoulua vailla kyllä. Lähiaikoina on ollut taas vaikeuksia nukahtaa ja sitten taas olen heräillyt aamulla jo kuudelta saamatta enää unta. Siis jo kauan ennen kuin vauva edes herää. Ärsyttävää! Jotenkin mielessä pyörii liikaa asioita ja osaksi nuo nukahtamisongelmat ovat kyllä johtuneet siitä, että olen selaillut sängyssä puhelinta ja viestitellyt, sen sijaan että yrittäisin rauhoittaa pään unia varten.. Aloitin juuri uuden kirjankin, joten täytyypi ottaa iltoihin taas lukuhetket, silloin se uni tulee parhaiten.

 Liikuin tässä läppärin kanssa koko postauksen kirjoittamisen ajan ympäriinsä pikkuherran perässä, joten voipi olla ettei teksti ole kovin systemaattista! Heti kun tässä ehdin niin kaivan niitä teidän postausehdotuksia taas esille ja toteutan 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Mitä haluan oikeasti?

Kivaa keskiviikkoa! Viime päivinä on vihdoinkin alkanut tuntua keväältä! Eilen ja toissapäivänä ehdin jo korkata sen kauan manatun aurinkotuolikaudenkin. Viimeisen viikon aikana on pyörinyt satamiljoonaa eri asiaa mielessä ja ollut jotenkin hankala keskittyä tänne. En ole silti jaksanut ottaa stressiä mistään niistä tekemättömistä jutuista, kuten nyt juuri siitä postailusta tai juoksulenkeistä, joille ei ole tullut lähdettyä. (Toisaalta tässä nyt on ollut vain kokonaiset kaksi päivää kun en ole postaillut tänne viikon sisällä.. :D) Pääasiassa on mielessä pyörinyt työasiat ja siis noin yleisesti melko laajalla skaalalla, että mitä sitä nyt ylinpäänsä haluaa tässä elämässä tehdä.

Olen aikaisemmin ollut todella järki edellä-tyyppi, halunnut vakituisen työn vakaasta yrityksestä ja muuta semmoista ”turvallista” joka ei tuota stressiä. Mutta mitäs sitten kun se tuttu ja turvallinen ei enää samalla tavalla inspiroikaan? Tai siis onko loppuelämää ajatellen järkeä käyttää omaa henkistä pääomaansa semmoiseen, joka ei oikeastaan sillä tavalla kiinnosta, että heräisit jokaikisenä aamuna inspiroituneena uuteen päivään? Tietty työ on aina työtä, mutta mielestäni jokaisen pitäisi saada tehdä juttuja, joihin tuntee intohimoa.

Kirjoittelinkin jo viime syksynä mietteitä tästä ajatustauosta, joka äitiysloma (ja nyt hoitovapaa) on itselleni ollut. Suorastaan silmiä avaava! Ennen olin niin työ edellä tyyppi, eikä nyt oikeastaan muulla ollut väliä kun sillä kuinka paljon sai ylityötunteja kasaan. Oikeasti, MIKSI?! Ihan kuin se nyt mittaisi tai todistaisi sitä kuinka ahkera tai hyvä  työntekijä olet. Ja silti en voinut sanoa, että olisin suoranaisesti nauttinut töissä.

Tottakai olen aina ollut perustyytyväinen, tehnyt hommani hyvin ja siis tietysti viihtynyt hyvin töissä, mutta loppupeleissä en ole ainakaan vuosiin kokenut semmoista palavaa intohimoa työhön. Sanoisinko, että semmoinen byrokratia ja tietynlainen yksitoikkoisuus on viime vuosina päässyt sammuttamaan sen luovuuden, innovatiivisuuden ja tulenpalavan intohimon, jota ennen koin ihan päivittäin. Pikkuhiljaa olen kuitenkin tässä taas huomannut, että nuo edellämainitut ovat taas alkaneet nostaneet päätään!

Eilen taas vaihteeksi sushibuffassa.. Mansikkasushi on muuten oikeasti hyvää!

Kiteytettynä: Olen siis tässä vuoden sisään (vihdoinkin) oivaltanut, että en halua jatkossa ottaa vastaan työtä, joka ei tunnu sataprosenttisesti oikealta tai johon en koe todellista intohimoa ja kiinnostusta. Elämässä on niin paljon muutakin kuin työ, mutta onhan se silti merkittävä osa elämää. Työssä vietetään valtaosa päivistä, joten täytyyhän sen olla semmoista, jossa olet täysillä mukana.

Jos ennen tein päätöksiä järki edellä, olen tässä mammamatkan varrella ehkä muuttunut ihmiseksi, joka tekee niitä vahvasti tunteen pohjalta. When if feels right, it is right ja sitä rataa.. Haluan tehdä asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Mielestäni jokaisen tulisi edes pyrkiä siihen, vaikka nyt tietysti ymmärrän että on mahdoton jo ajatuksena, että kaikki tässä maailmassa tekisivät vain ja ainoastaan sitä, mihin on tulenpalava intohimo. Jotenkin vain nyt on itsestäänselvää, että haluaa tehdä asioita, jotka tuovat onnea ja inspiraatiota. Kaikki kun säteilee myös vapaa-aikaan ja tietysti myös siihen millaiset voimavarat on kasvattaa lasta.

Kävin eilen taas vaihteeksi kuolaamassa Stockan laukkuosastolla..

Kaikella on tarkoituksensa, joten ehkäpä yksi tarkoitus tässä äitiydessä oli myös saada omiin ajatuksiin selvyys. Ennen en nimittäin edes tiennyt, mikä juuri minua inspiroi oikeasti, joten hankala semmoisesta tilanteesta olisi ollut edes lähteä eteenpäin. Joskus täytyy vain kuunnella itseään, jopa vuoden ajan 😀 Edelleenkään en ole työpaikkaani heivannut vaan enemmänkin miettinyt sitä omaa viiden vuoden plääniäni.

Toisaalta, eipä kukaan varmasti ole koskaan saavuttanut unelmiaan ilman, että olisi joutunut ottamaan riskejä, saati sitten hyppäämään epämukavuusalueelle tai uuteen tuntemattomaan..

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Julkaistu

Juttuja viikon varrelta

Tällä viikolla on tullut vietettyä vähän kevennettyä blogiviikkoa, ensimmäistä kertaa ikuisuuteen! Jotenkin ollut niin paljon muita hommia, ettei ole ehtinyt ihan kamalasti datailla tai ottaa kuvia. Sitten vielä tämä vappu, joka nyt sinällään ei meillä mikään kovin villi juhla ole toistaiseksi ollut.. 😀 Kun kamera on viimepäivinä lepäillyt kaapissa niin kuvituksena random-puhelinkuvia tältä viikolta!

Postailinkin jo aikaisemmin Instaan alkuviikon vierailustamme Arkkitehtuurimuseon Arkkitehtuuria vauvoille-työpajaan. Ihan kamalasti ei olla (vauvauintia lukuunottamatta) vielä käyty niissä vauva-aktiviteeteissa tai yleisesti tapaamassa noin suurta joukkoa muita vauvoja samaan aikaan. Mielenkiintoista kyllä kun pikkuhiljaa alkaa noissa sosiaalisissa tilanteissa näkemään, miten oma pikkuinen toimii ”ryhmässä”. Tai siis niin ryhmässä kun tuon ikäinen nyt voi olla 😀

Maanantain lounas-pizza ja soijanakki-hodareita, joita tehtiin dinneriksi 😀

Tuo meidän napero on jo jonkin aikaa vierastanut, mutta jotenkin tuntuu kyllä että se on lähiaikoina mennyt vähän ohikin. Enää ei tule samanlaista ”paniikkia” uusia ihmisiä nähdessä kun joku aika taaksepäin, vaan useimmiten ollaan kyllä ihan fiiliksissä uusista kasvoista. Sen puoleen itku tulee edelleen nopeasti jos isi tai äiti katoaa yhtäkkiä näkyvistä. Sen puoleen suuressa vauvajoukossa ollaan selkeästi ”ujompana” alkuun kuin täällä kotioloissa tutussa ympäristössä.

Poika selvästi tutkailee ensin varovaisesti tilannetta,  eikä selkeästi lähde heti esimerkiksi lähestymään muita vauvoja. Olen huomannut, että osa vauvoista on jotenkin todella rohkeita ja lähtevät heti lähestymään muita vauvoja ja aikuisia. Meidän napero on selkeästi muissakin asioissa ensin semmoinen tarkkaileva persoona, joka ennemmin harkitsee uusia juttuja eikä ihan suuna päänä suuntaa kohti uusia asioita. Varmaan suurin osa vauvoista työntää kaiken uuden suuhunsa, mutta tällä meidän tyypillä on ehkä juuri päinvastainen tapa. Sen vuoksi sormiruokailukin on ollut suuri haaste, koska uudet ruokajutut päätyvät usein suuhun vasta todella pitkän harkinnan jälkeen (jos siis ollenkaan) ja saattaa mennä siis 30 minuuttia, ennenkö ruokapala menee edes lähelle suuta.

Ehkä siis epäileväinen tai juuri harkitseva voisi kuvailla pikkuherraa parhaiten. Juuri esimerkiksi tuolla työpajassa ujous alkoi karista ehkä 20minuutin puuhastelun jälkeen. Siihen asti oli mukava puuhastella rauhassa omia juttuja, tarkkailla muita ja sitten vasta lähteä rohkeammin leikkimään. Kotioloissa onkin meininki sitten aivan eri ja huomaa, että tutussa ympäristössä höpötellään ja sosialisoidaan huomattavasti rohkeammin kuin uudessa paikassa.

Sitten vielä tuosta työpajasta, joka oli kokemuksena todella kiva! Työpajoja järjestettiin Arkkitehtuurimuseolla vauvoille ja taaperoille pitkin viikkoa. Meidän työpajaan osallistui siis 10 vauvaa ja ideana oli tarjota erilaisia pieniä elämyksiä vauvoille. Työpaja-huoneessa oli palikoita, erilaisia kahisevia pusseja, kankaita, laatikoita ja lankarullia, joita ihmetellä ja kosketella. Myös huoneeseen puhalletut saippuakuplat ja diskovalot olivat todellinen ihmettelyn kohde. Luulisin ainakin, että noita työpajoja järjestetään jatkossakin!

Tällä viikolla aukesi Galleria Esplanadiin myös uusi Newbie-liike, jonka avajaisissa piipahdettiin. Tosin oma napero oli partyjen ainut vauva joka nukkui sopivasti koko homman ajan 😀 Jotenkin tuntuu, että Newbiellä on hurjasti enemmän kivoja vaatteita tyttövauvoille. Tietty pojillekin löytyy vaikka mitä ihanaa, mutta ehkä nuo tyttöjen jutut osuivat enemmän silmään.

Tällä viikolla oli myös pressipäiviä ympäriinsä ja käytiinkin kiertelemässä useammassa tapahtumassa. Olen pitänyt liikunnoistakin nyt lepoviikkoa, ekaa kertaa kuukausiin. Ei vaan ole nyt ehtinyt lenkeille ja muutenkin motivaatio on esim juoksun suhteen ollut nollissa siitepölyn (ja ehkä myös vähän noiden epämääräisten säiden) vuoksi. Joskus tekee ihan hyvää kyllä lepäilläkin!

kuva Jutta Hirsimäki

Käytiin sisustusliike TRE:n blogiaamiaisella ja napsaisin kuvia noista söpöistä minikaktuksista! Pakko ehkä hommata kotiin 🙂

Kokkikartanon tarjoamaa lounasta! Jos etsii jotain uutta ja erilaista tulevalle grillikaudelle, niin testatkaa Kokkikartanon uutta falafel-hampparia! Itse yllätyin varsin positiivisesti.

Tänään näköjään sääkin onneksi suosii, joten kohta päivän askareisiin! Eilen vietimme täällä meillä illanistujaisia, tänään olisi illalla vuorossa ainakin pizzan paistoa 😀

Hauskaa vappua teille!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Kevään kauneimmat kuoret puhelimeen + alekoodi

Mulla oli jo pitkään tarkoitus hommata puhelimelle kunnon kuoret, kunnes sain yhteistyön merkeissä valita mieluisat kuoret Ideal of Swedenin valikoimista. Ja rakastuinkin heti ensisilmäyksellä! Nuo kuoret eivät nimittäin ole ainoastaan suojakuoria, vaan nimenomaan tyylikkäitä asusteita 🙂

Niille keille merkki ei ennestään ole tuttu, niin kerrotaanpa vähän yrityksestä! Kyseessä on nimensä mukaisesti siis ruotsalainen vuonna 2013 perustettu yritys, jonka ideana on tarjota innovatiivisia ja ennen kaikkea tyylikkäitä asusteita puhelimille. Iphonen lisäksi kuoria löytyy myös Samsung Galaxylle. Valikoimassa on myös tuotteita tableteille, wallet caseja sekä näyttösuojia.

Olen ollut tästä yhteistyöstä aivan superinnoissani. Kun hommasin viime syksynä iPhone 7:an, oli oikeasti vaikeuksia alkuun löytää kivoja kuoria ja olinkin pitkään ilman mitään, koska en halunnut laittaa rahojani semmoisiin joista en oikeasti tykkää. Näitä Ideal of Swedenin kuoria olisin kyllä ehdottomasti tilannut ilman blogiyhteistyötäkin! Ja toivottavasti postauksen alekoodista on jollekulle teistä myös iloa! 🙂

Nämä Moroccan Zellige-kuoret ovat kesäksi täydelliset! Siis aivan ihanat! Kuoret toimitetaan tuommoisissa läpinäkyvissä koteloissa, jotka näkyvät parissa ekassa kuvassa ja pakko todeta, että laatu on näissä aivan erinomainen. Ehdottomasti siis positiivinen yllätys kaikin puolin 🙂

Marokko-henkiset kuoret siis löytyvät täältä. Näitä on myöskin valikoimissa erilaisia. Nämä ovat kevään uutuudet ja valikoituivat siksi, että rakastan turkoosia ja muutenkin tuota boheemia tyyliä.

Toisina kuorina valitsin nämä Ocean Marble-kuoret, jotka myöskin ovat aivan mielettömät. Näitä marmorikuoria itseasiassa löytyy tuolta monia erilaisia, joten kannattaa kurkata koko valikoma! Ocean Marblet löytyvät täältä.

Tähän asti mulla siis oli puhelimessa tilapäisesti eBaystä tilatut pilipalikuoret ja nämä ovat kyllä täysin eri kastia, huhhei! Jos puhelin kaipaa uusia kuoria niin suosittelen todella lämpimästi näitä 🙂

En oikein osaa päättää kummat näistä kaksista kuorista ovat enemmän mieleen, koska ovat niin erilaisia ja molemmat aivan ihania!

 Sain teille jakoon siis myös alekoodia! Koodi iines antaa koko Ideal of Swedenin valikoimista -20% alennuksen ja on voimassa 10.5 saakka.

Pääset shoppailemaan valikoimaa tästä!


 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.