Olohuoneen uudet tasot ja kotihöpinää

Kerroin pari viikkoa taaksepäin niistä Ikean olohuoneen tasoista/tv-tasoista, jotka löysimme ja alkuvaikeuksien kautta lopulta saimme haettua kotiin. Nyt onkin sitten hyllyt paikallaan ja olohuone odottaa periaatteessa enää vain seinän maalausta ja myös katon osalta pientä maalin fiksausta. Mikä ihana tunne saada kaikki maailman johdot, romut, ohjaimet ja konsolit piiloon! Käpylässä meillä ei edes ollut virallista tv-tasoa vaan aikanaan muuton yhteydessä iskettiin Malm-lipasto telkkarille ja siihen se sitten jotenkin jäikin. Eipä olisi toisaalta mahtunut muualle, hehe.

Mutta sitten takaisin näihin uusiin! Ei nimittäin voitaisi olla tyytyväisempiä noihin Fjällbo-tasoihin! Meillä oli mielessä, että mielellään haluaisimme nimenomaan tason, joka kulkisi koko tuon seinän mitalta, jolloin kaikki piuhat sun muut on oikeasti mahdollista saada kunnolla piiloon. Yksi piuha tosin odottaa vielä fiksaamista, mutta noin muuten, jee! Samalla saa tietysti tungettua kaiken muunkin turhan tuonne jemmaan. Lisäksi meillä kävi superhyvä tuuri sen suhteen, että juuri tämä taso, joka loppupeleissä oli paras vaihtoehto, mahtui tuplana juuri ja juuri tuohon väliin! Pelivaraa oli ehkä alle sentti, mutta varasuunnitelma olisi ollut vielä irrottaa takan kyljestä lista. Eipä kuitenkaan tarvinnut.

Alunperin (ehkä?) mainitsin täällä ideasta tuoda tänne aavistus semmoista loft-tunnelmaa. Mikään loft-asuntohan tämä ei tietysti ole, mutta vähän sinne päin kuitenkin ja meillä olikin alun alkaen kiikarissa joku vähän erikoisempi koti. Semmoinenhan tämä on ja itse olen kyllä ollut mielettömän iloinen siitä, että jollain ihmeen tuurilla tämä saatiin. (Tosin sillä saattoi olla asian kanssa jotain tekemistä, että ”kiristin” tätä myynyttä välittäjää, että annan Käpylän kämpän myyntiin sille välittäjälle kuka hommaa meille uuden kodin, lähti homma ihmeesti vauhtiin vaikka näytöllä oli enemmän porukkaa kun missään aiemmin) Heti kun näimme tämän ilmoituksen netissä, tiesimme että tämä on meidän uusi koti!

Sellaisenaan nuo kaikki paneelit oli ehkä lähempänä alppimajaa kuin loftia, mutta parempaan suuntaan ollaan ehdottomasti jo menty pelkällä maalilla. Ne metallikaiteet asennetaan varmaan tässä lähiviikkoina ja voin postailla niistä sitten myös enemmän, hinnasta, firmasta josta ostimme yms jos jollekulle tulee joskus eteen porrasremppa. Nuo puunväriset portaat ovat tällä hetkellä ehkä häiritsevin elementti joka täältä pomppaa silmään, koska melkeinpä muut paikat alkavat olla edes siellä päin-valmista, raput eivät vain sovi kokonaisuuteen.

Lamputkin oli tänne jotenkin niin pitkän tuskailun tulos, mutta nyt naurattaa kuinka helpolla loppupeleissä päästiin niiden kanssa. Pitkän malliset kun on tämmöiseen avaraan tilaan ehkä sopivimmat ja ihan ekaksi tiirailin Artekin Golden Bellejä, jollaiset edellisellä omistajalla itseasiassa tässä oli. Ne on ihanat! Tosin uutena melko hintavat, enkä ikinä onnistunut löytämään Torista käytettynä myynnistä.. No sitten löysimme Bauhausista Osramin Vintage-sarjaa, erilaisia lamppuja ja sitten noita ripustimia retro-tyyliin.

En enää yhtään muista hintoja, mutta lamppuineen ja ripustimineen olisi tullut niille hinnaksi ehkä jotain reilun satasen luokkaa.. Kunnes sitten menimme (taas kerran) Ikeaan. Sieltä lähti matkaan kaksin kappalein noita ripustimia, ehkä siis 5 euron kappalehintaan ja ajaa kyllä ihan saman asian. Jossen aivan väärin muista, niin nuo itse lamput taitavat olla muualta, mutta jokatapauksessa koko höskä kustansi loppupeleissä jotain enintään muutaman kympin. Ja itseasiassa Ikeasta löytyy myös semmoisia retro-lamppuja nykyään. Joten taas kerran: aina kannattaa mennä ensin Ikeaan, hahah!

Tuo vihreä tapetti on ihana ja vähän harmittaa, että joudumme repimään sen pois. Noita taulukoukkuja on kuitenkin vähän liian monta meidän makuun ja niistä jää repiessä kamalat reiät, niin ei oikein ole muuta mahista kun maalata seinä uudelleen. Kuulimme maalariystävältä semmoisesta jostain uudesta tekstuurimaalista, jolla saa vähän semmoisen savi/betonihenkisen tuloksen ja alkoi heti kiinnostaa! Täytyy ottaa siitä selville enemmän. Seinän väri tulee olemaan jokatapauksessa joku semmoinen harmaan beige, ehkä justiinsa joku lämmin savisävy yms.

Ainiin ja tuo matto, haha! Se vanha matto lähteekin nyt sitten yläkerran man caveen ja revin nyt toistaiseksi olkkariin tuon räsymaton odottamaan sopivampaa. Kunnes tajusin, että sehän oikeastaan passaa siihen aika hyvin. Ei siis toistaiseksi mitään kiirettä uuden kanssa. Mikä helpotus kun alkaa olla melkein kaikki hankinnat tehty ihan pikkujuttuja lukuunottamatta, nekin siis semmoista sisustus-piiperrystä oikeastaan.

Pikkuhiljaa siis valmista tulee täälläkin! Tosin esimerkiksi pojan huone on edelleen täysin kesken. Seinien maalaukset on meillä ohjelmassa vasta aivan viimeisenä juttuna.

 

Ajattelin samalla vinkata myös Elloksen -25% tarjouksesta*, joka tällä kertaa koskee myös huonekaluja ja merkkituotteita! Tilauksiin tulee siis kassalla -25% ale ja kamppis on voimassa 4.4 saakka! Ellokselle pääset tästä*. Alennuksen ehdot alla.

Hain eilen postista ne tilaamani Shepherdin Jessica-tohvelit* ja voin kertoa, että maailman paras ostos! Postausta tulossa piakkoin. Niitä on vielä hajakokoja jäljellä alessa siihen 45 e hintaan, joten kannattaa käydä kurkkaamassa! Koot ovat muuten melko pientä, joten kannattaa ottaa huomioon.

Ihanaa viikonloppua!

 

*Tarjousehdot: Alennus koskee uutta tilausta Elloksen valikoimasta. Alennus koskee normaalihintaisia tuotteita. Alennus on voimassa niin kauan kuin tuotteita riittää, kuitenkin vain 4.4.2017 asti. Alennusta ei voi yhdistää muihin alennuksiin tai tilaajaetuihin, ale-/kampanjahintaisiin tuotteisiin, elektroniikkatuotteisiin ja -tarvikkeisiin eikä tuotemerkkeihin Odd Molly, Vagabond, Ugg, Kavat, Odd Molly Home tai Spanx.

Kaupalliset linkit merkitty *-tunnisteella.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Asiat jotka tulevat tutuksi vauvan kanssa

No, otsikko varmasti kertoo oleellisen postauksen sisällöstä. Rehellisyyden nimissä mua itseäni raivostuttaa tämmöiset ”kuule, et sinä nyt vaan tajua näitä juttuja kun sulla ei ole lapsia”-pätemiset, mutta oli vaan pakko! On niitä juttuja nimittäin vaan tullut vastaan, joita ei vain aikaisemmin ole tarkemmin ajatellutkaan. Tai siis osannut ajatella niitä tilanteita äidin näkökulmasta. Tässäpä muutamia ”vain äitinä tiedät”-juttuja, joita tuli mieleeni..

Se kun olet juuri nukahtamassa illalla ja käännät vaikkapa kylkeäsi, jolloin sänky narahtaa, peitto kahisee liian äänekkäästi tai muuten vain esimerkiksi aivastat tai yskäiset ja tietysti vauva herää! Eli se tunne kun tajuat, ettet ihan vielä pääsekään unten maille. Yöllä herääminen ei ole edes yhtä paha kun iltaisin silloin kun olet juuri nukahtamassa, varsinkin jos olet aivan superväsynyt. Käy itselleni ainakin sanoisinko kerran viikossa.. Nyt poika on kylläkin nukkunut pääasiassa vieressä, joten helpottaa vähän tätäkin asiaa! Kuinka osaakaan kuitenkin arvostaa sitä kun saa katsoa illalla edes 15min telkkaria omassa rauhassa. TAI kun se herääminen jääkin vaan yksittäiseen uniseen huutoon ja toinen nukahtaakin heti uudelleen. Huh!

Se kun ei oikeasti ehdi tai muista syödä. Ekoina kuukausina muistan kuinka vauva kiukustui aina juuri silloin kun olin itse alkamassa syömään, en ymmärrä kuinka sattuikaan aina tismalleen samaan aikaan. Siis ihan aina! Nykyään päivisin on niin paljon muistettavaa, että muutamakin tunti hujahtaa supernopsaa ja tajuaa, että hemmetti kello on jo kohta neljä enkä ole vielä syönyt kunnon lounasta. Eikä mikään salaattilounas paljoa anna energiaa kun meuhkaa täällä ympäriinsä tuntitolkulla, tuntuu että on koko ajan hakemassa/viemässä jotain pikkujuttuja täällä kotona eestaas.

No se kun ei itse enää edes välitä niistä pienistä pukluläikistä omissa vaatteissaan. Mitäpä nyt pienistä! Onneksi pukluista on päästy jo eroon, mutta tilalle ovat tulleet sose- ja kaikki muut mahdolliset tahrat. Tahroista huolimatta samat releet päälle seuraavana päivänä. Eilen huomasin mun juoksutrikoissa jotain ihme sosetahroja ja muistin sitten huomanneeni ne jo aikaisemmin viikolla, en silti jaksanut laittaa pesuun vaan ajattelin, että laitetaan nyt vielä kerran jalkaan, haha.

Multitasking. Tietty moni saattaa olla multisuorittaja jo ennestäänkin, mutta viimeistään nyt tekee sataa asiaa samaan aikaan ja jotenkin asia nousee aivan uudelle levelille. Eilen esimerkiksi pesin hampaita samaan aikaan kun tein puuroa ja purin puhtaita astoita koneesta. Erona edelliseen, että nykyään joku näistä operaatioista saattaa jäädä kesken ja tajuaa, että tekee neljää juttua muttei kuitenkaan saa yhtäainutta valmiiksi.. Tuntuu, että kaikissa pikkujutuissakin kotona menee ihan ikuisuus! Nykyään saa ehkä enemmän kuitenkin aikaan kun esimerkiksi 6kk sitten, mutta tuntuu silti että yhden kotihomman suorittamiseen menee huomattavasti kauemmin kun ennen.

Se kuinka yhtäkkiä on täysin normaalia raportoida muille asioista, joista ei ennen olisi tullut kuuloonkaan puhua. Imetys, vauvan vatsantoiminta, synnytys, mitä näitä nyt on… Koska tietysti kaikkia kiinnostaa (NOT). Voin rehellisesti sanoa, että ennen omakohtaista kokemusta ei olisi ihan kamalasti kiinnostanut keskustella näistä aiheista kenenkään kanssa, toisaalta nyt en edes tiennyt niistä niin paljoa, että olisin saati sitten osannut tai tiennyt, että niistä saa ihan keskusteluun asti asiaa. Tarkemmin ajateltuna ei olisi esimerkiksi 2v sitten tullut kuuloonkaan kysyä kenenkään synnytyksestä ja siitä miten se meni. Jotenkin ajatteli ennen, että synnytys kun synnytys, sama juttu esimerkiksi imettämisen kanssa, eipä sitä ajatellut että siihenkin voi liittyä kaiken maailman haasteita. Parhaani mukaan ainakin yritän välttää liiaksi näistä aiheista hölöttämistä lapsettomien ystävien kanssa, ellei siis tietysti erikseen kysy.

Mombrain. Kun ajatus nyt ei vaan kulje, muisti ei pelaa ja sitä rataa.. Oli nyt sitten valvomisesta tai hormoneista johtuvaa, niin tämä varmasti tulee kaikille? Voisin sanoa, että olen onneksi jo vähän päässyt tästä yli, mutta ajoittain tulee semmoisia jaksoja kun on (esim juuri valvomisesta) jotenkin pää niin jumissa, ettei mitään rajaa. Huomaan myös edelleen, että olen hajamielisempi ja keskittymiskyky asioihin on edelleen huono. Ah, odotan niin innolla sitä kun saan taas omat aivoni (joskus) takaisin..

Tietysti myös se kuinka nopeasti aika oikeasti kuluu. Kaikkihan sitä jauhoivat jo odotusaikana, mutta voin itse kyllä täysin allekirjoittaa väittämän. Vielä 2kk ja meidän vauvavuosikin on jo hujahtanut ohi, apua! Poika täytti nimittäin eilen jo 10kk. Olen tällä viikolla ollut vuoden kotona ja kun eilen aloin tarkemmin ajatella, niin enää reilut pari kuukautta kotona ja sitten töihin. Sehän on yksi hujaus, kun kerta tämä vuosikin on mennyt ennätysvauhtia. Apua!

Pikkuisen kasvaessa varmaan tulee eteen uusia asioita, mutta moisia olen tähän mennessä tuumaillut. Luulisin ainakin, että nämä ovat melko yleisiä seikkoja?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Tiistain juttuja

Eilinen hurahti niin kiireellä, että vasta illalla ehdin istahtaa koneen ääreen ja aloittaa datailut vastaamalla teidän kommentteihin. Kiitos vielä jokaisesta kommentistanne, ne ovat kaikki täysin kullan arvoisia! Aivan ihana nähdä kuinka mielettömiä tyyppejä siellä ruudun toisella puolella on vuodesta toiseen, vaikkei kommentointi aina olisikaan niin aktiivista ♥ Myös postaustoiveita tuli mielettömästi, nyt siis niitä toteuttamaan. Työnhakuun liittyvän postauksen ajattelin ainakin toteuttaa ensin työaiheisista jutuista, sekä myös ”kuinka varaamme matkamme”-aiheinen juttu on jo korvan takana näin alkuun.

Aamu vierähti eilen blogitapahtumassa Pikku-N:n ja Jutan kanssa,iltapäivällä olikin sitten vieraita kylässä. Vähän vaihteluajokatapauksessa normipäivään kotona! Illalla perusjuttuja, kutenmaalausta, ruokarumbaa yms. Oli kyllä kiva piipahtaa taas keskustassapojan kanssa, olen tosin jotenkin yrittänyt vältellä viime aikoina esimerkiksi kauppoihin ajautumista kun ollut jotenkin kamalatshoppailuhimot päällä. Tekisi mieli ostaa kaikkea ihanaa kevääksi!

Varsinkin uudet kevätkengät olisivat ostoslistalla, en nimittän keksi näille kuiville kevätkeleille muita kenkiä kun UGGsit, siis ellei halua laittaa tennareita tai korollisia kenkiä. En siis kertakaikkiaan näköjään omista siistejä ”kävelykenkiä”. Kai sitä täytyy tänään yrittää selailla jotain valikoimaa kun on näin hyvä syy mukamas. Acnen Pistolsit ovat olleet ostoslistalla ehkä 2v, mutta onhan niissä toki myös korko. Tetysti huomattavasti matalampi kuin Cypresseissä, joten en osaa sanoa olisivatko ihan nappivalinta kävelykengiksi, mutta joo..

Aamu starttasi siis pienellä kävelyllä Kauppatorilta Cafe Caruselille ja oli kiva samalla vaihtaa kuulumisia ihan kasvotusten Jutan kanssa, vaikka melkeinpä joka päivä kirjoitellaankin toisillemme. Mun mielestä on nykyään todella tärkeää muistaa myös se oikea sosialisointi, siis semmoinen ihan kasvotusten tapahtuva. En usko nimittäin että olen ainoa kotimamma, joka pääasiassa sosialisoi sen pikkuisen kanssa kotona ”vauvakielellä”. Vaikka semmoinen virtuaali-yhteydenpito nyt tietysti on sekin tärkeää ajatusten ja kuulumisten vaihteluun, niin olisi sitä ainakin kerran-pari viikkoon päästävä jonnekin oikeasti ihmisten ilmoillekin sosialisoimaan. Oli se nyt sitten lounas, brunssi, lenkki, mitä ikinä!
Tosin poika kulkee yleensä aina matkassa, mutta ainakin meidän kohdalla kaikki sujuu varsin mallikkaasti näin mama-baby-parivaljakkona. Poika tykkää superpaljon olla sylissä ja niitähän on aina tarjolla jos jonnekin mennään! Vierastaminen on tullut jossain määrin kuvioihin, mutta useimmiten vierastetaan miehiä. Eilen oli jokatapauksessa aivan ihana aurinkoinen sää, vaikkakin vähän viileää aikaisempiin päiviin verraten. Olen nyt kantanut vähän enemmän järkkäriäkin mukana, välillä nimittäin alkaa ärsyttää vain kuvailla täällä kotiympyröissä. Todella harvoin kyllä kuvailen missään tapahtumissa muuta kuin puhelimella, mutta hauska poikkeus tällä kertaa postailla näitä ihan blogiinkin asti. Nyt vasta tajusin, että mehän oltiin Juniorin kanssa UGG-tiimiläiset! Olisi näköjään pitänyt itsekin laittaa ne chestnutin väriset, hihi.

Kävimme siis tutustumassa Vita Liberatan ja NKD Skinin itseruskettava-uutuuksiin. Viime viikkoina olen pitkästä aikaa intoutunut itseruskettaviin todella pitkän tauon jälkeen ja tällä viikolla ajattelin testailla paria uutuutta, joista tulossa tänne sitten myöhemmin juttua. Vita Liberatalta on uutuutena mm. 10 minuutin poispestävä suihkunaamio, joka kehittää päivänaikana medium-asteisen rusketuksen siitä huolimatta, että tuote pestään iholta pois. Mielenkiintoista!

 kuvat Jutta Hirsimäki

 

Mun aivot kävi päivän päätteeksi jotenkin niin kierroksilla, että oli  ihana vaan kaatua sänkyyn ja töllöttää Suomen Bacheloria ilman sen kummempaa aivotoimintaa. Nukahdin samantien kun se loppui ja suljin telkkarin! Yleensä kun on ollut tapana katsoa edes heti Sinkkuelämää aina kympiltä.  Tosin heräsin aamulla jo kuudelta, joten eipä kumma että väsyttikin jo aikaisemmin. Jotenkin kello täytyy laittaa aina erityisen aikaisin soimaan jos lähtee aamulla pojan kanssa liikenteeseen. Yleensä siis varataan vähintään 2h aikaa aamuhommiin, vähempi tietysti riittää jos tiedossa on neuvola yms mihin ei sen koommin tarvitse meikkailla ja riittää että hiukset harjaan läpi.

 Tulipas näköjään vähän sekava postaus. Aurinkoista keskiviikkoa jokatapauksessa!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Aamujen taikaa

Itse kuulun ehdottomasti aamuihmisiin! Ja olen oikeastaan aina ollutkin aamutyyppi. Oli sitten vapaa- tai työpäivä, ovat aamut ehdottomasti päivän kohokohtia. Niissä on aina tietynlainen seisahtunut tunnelma. Olit sitten superaikaisin liikkeellä työmatkalle tai vain kotosalla kahvikupin äärellä, niin rakastan sitä hiljaista tunnelmaa kun muu maailma on vielä unessa ja olette vain kahden, sinä ja aikainen aamu. Vaikka pimeissä talviaamuissa onkin tietynlainen tunnelma, ei niitä kyllä voi verrata valoisiin kevätaamuihin. Voiko aamu enää paremmin alkaa kun auringonpaisteella?

Itse olen harvemmin aamuisin pahalla tuulella. Paitsi! Jos aamurutiineihini tulee joku muutos, joku jää pois tai joudun tekemään kaikki liian kiireellä. Nimenomaan rauhallisuus ja omien juttujen tekeminen on aamuissa itselläni se tärkein asia. Että saa hetken vain olla, juoda kahvia ja ihmetellä. Herään aina niin aikaisin, että varmasti ehdin tehdä omat juttuni ilman kiirettä. Vaikka se vaatisi lyhyempiä yöunia. En siis ikinä selviytyisi semmoisista sängystä ylös ja ulos-aamuista, huhhei! Selailen nettiä, käyn verkkopankissa, luen uutisia, mitä näitä juttuja nyt onkaan. Olen muutenkin nettaillut aamuisin niin kauan kun muistan! Siis sanotaanko ehkä 15 vuotta. Olisi kyllä varsin outoa istua ja juoda aamukahvia ilman tietokonetta, haha! Ennen vanhaan siis meikkasin myös siinä datailun ja kahvinjuonnin lomassa.

Pakko kyllä myöntää, että olen monissa asioissa melko tapoihini kangistunut. Mulla on todella paljon tiettyjä tapoja ja rutiineja, jotka olen tehnyt vuosikaudet ja osan teen ihan silkasta vanhasta tottumuksesta. Ja myönnän senkin, että on maailman ärsyttävintä jos joku yrittää sekaantua niihin omiin juttuihin ja järjestykseen jossa yleensä tekee ”ne pakolliset jutut”. Puen esimerkiksi aina kaikkein viimeisimpänä, en kertakaikkiaan osaisi pukea päivävaatteita päälle ennenkö kaikki muut hommat on hoidettu. Lisäksi pakkaan laukun aina illalla valmiiksi. Kasvot pesen aina vasta kun olen käynyt laittamassa kahvikoneen päälle (minuutit tehokäyttöön!) ja hampaat pesen vasta kahvin jälkeen. Pitäisi varmaan joskus kokeilla aloittaa aamu aivan hullunkurisessa järjestyksessä.

 

Vaikka omat aamuni arkisin ovatkin hekitsyydellään potenssiin tuhat verrattuna aiempiin, niin pidän niistä silti. Useimmiten herään ennen poikaa ja vaikka varmasti vielä voisinkin saada unenpäästä kiinni, jollain tapaa jopa pidän aikaisin nousemisesta. Olen ehdottomasti myös kaikkein luovin aamuisin. Päässä pyörii ties mitä ideoita ja inspistä, ehdottomasti olen parhaimman tuulinen juuri päivän ekoina tunteina. Suoritustaso tuppaa omalla kohdallani laskemaan päivän mittaan, joten sen vuoksi pidän töissäkin mahdollisimman aikaisin toimistolle raahautumisesta, silloin kun saa mahdollisimman paljon aikaan. Yritän saada varsinkin kaikki epämiellyttävät hommat aina heti aamusta pois alta, koska päivän mittaan saatan laiskistua niin, ettei niiden hoitaminen nappaa enää senkään vertaa. Hassuna vastakohtana kun tiedän ihmisiä, joilla asioiden hoitaminen nimenomaan aamuisin ei onnistu moneen tuntiin, vaan kestää kauan ennenkö mieli ja keho lähtevät käyntiin heräämisen jälkeen.

idnosto

Monesti olen miettinyt, että mikä siihen vaikuttaa miten sisäinen kellosi toimii? Tietysti oma päivä- ja vuorokausirytmi ovat varmaankin suuressa osassa, mutta ainakin luulisin, että jotkut on vaan luotu yksinkertaisesti enemmän aamuun ja toiset taas iltaan. Ehkä ihmisillä esimerkiksi hormonitoiminta säätelee elintoimintoja niin, että keho on tavallaan vireämpi eri aikaan? En voisi kuvitellakaan itseäni kukkumassa tietokoneella yöhön saakka, tietysti nyt välillä tulee iltaisinkin nettailtua, mutten todellakaan koe että itse olisin aikaansaavin päivän viimeisinä tunteina. Monesti olen lähiaikoina suunnitellut lähteväni illalla lenkille, mutta harvemmin siitä kyllä tulee mitään. Viikonloppuaamuisin kun on ihan itsestäänselvyys lähteä aina sinne juoksulenkille! Itselleni aamut ovat ehdottomasti niitä hetkiä asioiden hoitamiselle, illat taas sitten ihan vaan rentoutumiselle ja makoilulle. Näin se on ollut melkeinpä aina, töissä tai kotona naperon kanssa. Pidän aamuista jopa niin paljon, että joskus odotan iltaa ja sitä että pääsee nukkumaan yön yli aamuun!

 

Kumpaan tiimiin te kuulutte? Aamu vai ilta?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Pullantuoksuinen sunnuntaipostaus

Hellurei! Onni on kellojen kääntämisessä, sain nimittäin sunnuntai-aamuun suunnilleen tunnin verran omaa aikaa kun heräsin viikonloppuun nähden jo laittoman aikaisin ennen kahdeksaa kukkumaan. Läppäri kainaloon ja kahvit tulille, aah! Rakastan sitä tunnetta kun pääsee aamulla hiljaisuudessa avaamaan koneen ja hörppäämään täydellistä lattea. Olohuoneen katto tuli eilen vihdoin ja viimein melkein valmiiksi.  Johan näitä maalailuita ollaankin täällä muutaman miehen (ja tietysti yhden apu-naisen) voimin hoidettu ja nyt voisi vihdoinkin sanoa, että ollaan voiton puolella. Korkea viistokatto puupaneelia ei ehkä ole maalattavana kohteena mikään kaikkein ihanteellisin, mutta kuka leikkiin ryhtyy.. Seuraavaksi päästään ehkä minun lempihommaani, eli valkkailemaan olkkarin ja pojan huomeeen seinien maaleja. Joku erikoisempi tekstuurimaali olisi kyllä ihana!
Pommitinkin jo aikaisemmin tällä viikolla somea korvapuustikuvillani ja ilmeisesti aika monille syntyi pullahimo sen jälkeen. Voin vaan kuvitella, olin jo itse kärvistellyt korvapuustihimojen kanssa jo hetken ja yritin toissaviikonloppuna tuoda jotain helpotusta ostamalla kaupasta pussin Gifflareita. Mutta eihän ne kuitenkaan ole lähellekään sama asia kun itseleivotut korvapuustit.. Jotenkin kieltämättä hassu ajatus, nimittäin minä leipomassa korvapuusteja! Oikeastaan olen melko hyvä leipuri, joten en tiedä miksen useammin leivo juttuja. En kai ole niin kovin makeiden juttujen perään kuitenkaan. Jotenkin sitten päädyin alkuviikosta hamstraamaan kaupasta pullatarvikkeita ja tuumasin, että kai sitä täytyy yhdet pullat kymmeneen vuoteen vääntää. Edellisestä korvapuusti-kerrasta nimittäin oli oikeasti se 10v aikaa!
Voin kertoa, että olivat kyllä melko hyviä. Ja itseasiassa onnistuin näissä varsin hyvin ottaen huomioon, etten ole mikään pullakonkari todellakaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna ehkä nuukailin liikaa voin kanssa ekassa pellillisessä, toinen nimittäin onnistui huomattavasti paremmin noin ulkonäönkin puolesta. Nyt onkin sitten napsittu pullia pakastimesta pitkin viikkoa, en vaan kertakaikkisesti voi vastustaa! Toivon todella ettei tästä herännyt mikään kipinä alkaa puuhastelemaan korvapuusteja joka viikko. Voin kertoa, että sen tavan myötä painaisin vuoden päästä ehkä 200kg.

 

Olen joskus miettinyt, että mikä tekee hyvän leipurin? Tai siis itse miellän olevani hyvä leipomaan siksi, että leipomani asiat onnistuvat. Mutta tietenkin ne onnistuvat kun seuraan ohjeita! En ymmärrä voiko silloin muka mennä joku pieleen? Jos hyvä leipuri on semmoinen, kenen ei tarvitse jokaikinen kerta googlettaa niitä ohjeita ja tarkastaa rasvan tai jauhojen määrää ainakin viittä kertaa, niin siinä tapauksessa en kyllä todellakaan ole lähelläkään hyvää leipuria. Muistaakseni olen kerran epäonnistunut leipomisoperaatiossa (tai siis ainakin sillein kunnolla, että voisi virallisesti todeta, että nyt oikeasti meni pikkaisen pieleen…) Olin silloin 9v ja yritin tehdä jotain ihme appelsiininkuorikakkua. Oikeasti kyllä ainakin yritin seurata niitä ohjeita, mutta pieleen meni.
Laitan kyllä täysin iän piikkiin ja siihen, etten välttämättä ollut ymmärtänyt jotain tärkeää vaihetta, haha! Muistan kun vaan tuijotin sinne uuniin ja se perhanan kakku ei vaan kohonnut. Oli vaan taikinaliejua. Siitä on jo 20v aikaa, joten kovin tarkkaan en muista, mutta kieltämättä aloin nyt miettimään, että paistoinkohan sitä yksinkertaisesti vaan malttamattomana pikkutyttönä liian vähän aikaa. No, jokatapauksessa muistan kyllä hyvin sen kun raastoin sitä appelsiinin kuorta ja voin kertoa, että sen perusteella miten se raastaminen sujui (siis raastoin ne kaikki valkoisetkin osat muistaakseni), en usko että kyseinen kakku olisi muutenkaan ollut mikään maailman suurin menestystarina. Ehkä sen olikin tarkoitus epäonnistua! Sitävastoin tykkäsin ala-asteella tehdä pannaria, paistaa lettuja ja semmoista murotaikinavuokaa, jossa oli useimmiten omenaa tai luumua. Vitsi kun oli hyvää!
 Jos haluaa onnistua leipomisessa (etkä siis ole mikään taikinataikuri) niin asiat missä nyt ei vaan voi lähteä sooloilemaan on a) raaka-aineet b) työvaiheet! Jos korvapuustiohjeessa lukee, että tarvitset vehnäjauhoja, silloin et vaan voi tunkea sinne niitä ruis- ta grahamjauhoja yrittäessäsi soveltaa. Tai korvata voita ruokaöljyllä. Tai olla kohottamatta taikinaa, koska ei sillä varmasti ole merkitystä. On sillä! Jos seuraat niitä ohjeita, todennäköisesti onnistut, eikä tarvitse miettiä sitä mikä meni pieleen (eli se kun jätit hiivan pois ja ajattelit, että ei yhdellä aineksella ole niin väliä haha!). Meillä ei ollut kotona raesokeria ja myönnän miettineeni kaupassa, että mitä jos vain jättäisin sen pois.. Mutta eiväthän korvapuustit ole mitään ilman sitä! Niinpä lähti raesokerikin ostoskoriin.
idnosto
 Mikäli joku kaipailee ohjetta, niin käytin ensimmäistä googlettamaani ohjetta, joka nyt sitten oli tämä ja kopioin sen tähän:
 
Pullataikina:
½ l maitoa tai laktoositonta maitojuomaa
50 g hiivaa
1-2 tl suolaa
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 muna
n.14 dl Myllyn Paras Emännän Puolikarkea Vehnäjauhoja (n. 900 g)
100 g voita
Väliin: 
50-100 g voi- tai margariinisulaa
½-1 dl (fariini)sokeria
1-2 rkl kanelia
Voiteluun ja päälle:
 munaa
raesokeria
Valmistusohje 

 

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita joukkoon suola, sokeri, kardemumma ja muna. Lisää vehnäjauhot vähitellen, aluksi vatkaten, jotta ilmaa sitoutuu taikinaan. Alusta taikina hyvin vaivaten. Lisää pehmeä rasva alustamisen loppupuolella. Laita taikina peitettynä kohoamaan lämpimään, vedottomaan paikkaan.
Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, ota se leivinpöydälle ja vaivaa taikinasta ilmakuplat pois. Jaa taikina kahdeksi palaksi ja kaaviloi kumpikin suorakaiteen muotoon (n. 30 x 50 cm). Levitä taikinalevyille sulaa / notkeaa rasvaa ohueksi tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele päälle sokeria ja kanelia. Kierrä levyt tiukalle rullalle, jätä saumat alaspäin.
Leikkaa rullat 3-5 cm:n paloiksi vinoittain leikaten niin, että joka toinen leikkaus on vinoon toiseen suuntaan ja joka toinen on vinoon toiseen suuntaan.-> /V . Paina jokainen pala keskeltä alas peukalolla niin, että pullaan muodostuvat korvat. Anna kohota kaksinkertaisiksi lämpimässä paikassa. Voitele munalla ja ripottele päälle raesokeria.
Paista 225-asteisen uunin keskitasolla n. 10 min kauniin värisiksi.

 

Sunnuntai (varsinkin tämmöinen sään puolesta todella ankea semmoinen) on hyvä leipomispäivä. Ehkäpä joku saa tästä postauksesta idean leipoa korvapuusteja, nami! Itselläni on seuraavaksi leivontalistalla karjalanpiirakat. Ne itse tehdyt kun ovat niin hyviä ettei mitään rajaa!

 

Ps. Kurkatkaa myös eilinen kotipostaus ja Elloksen -40% alekoodi joka voimassa vielä tänään!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.