Julkaistu

Äitiysloman parhauksia ja Kelan tukiviidakosta

Itse olen kovin nauttinut tästä vauvan kanssa kotona olosta. Varsin rankkaahan se arki välillä on, tosin melko eri tavoin kun työelämä, mutta kuitenkin! Ehdottomasti puolensa molemmissa. Onhan tämä varsin ainutlaatuinen kokemus omalla kohdallani ainakin. Pikkuhiljaa sitä on kuitenkin jossain määrin alkanut ikävöidä töihinkin. Niitä aamun hetkiä työmatkabussissa musiikkia kuunnellen ja kun pääsee pukeutumaan kivoihin vaatteisiin, sekä noin muuten kommunikoimaan ihmisten kanssa muutenkin kun lässyttämällä 😀

Mutta on äippälomailussa ehdottomasti lukuisia hyviä puolia ja tässäpä niitä:

Ei stressiä töistä. Joskus aikaisemmin kun olin tekemisissä suoraan asiakkaiden kanssa, saatoin illalla stressata vaikka jotain tulevaa haastavaa asiakastapaamista tai jotain muuta tulevaa juttua töissä. Joskushan saattoi yöunetkin mennä niitä miettiessä. Nykyään suurimmat stressin aiheet on lähinnä, että ehtiikö imuroimaan, saako pojalle syötettyä yhtään aamupuurosta tai ennättääkö tekemään jonkun blogipostauksen.

Valvotun yön
jälkeen ehtii juomaan niin monta kuppia kahvia kun tahtoo ja voi
venyttää unia aamusta vaikka ylimääräisellä tunnilla jos yö on tullut
valvottua! Päikkäreitä en osaa nukkua ja melko mahdottomuus se olisi muutenkin, kun poika nukkuu päivän aikana kahdet ehkä 30min päikkärit. Enhän ehtisi siinä ajassa edes nukahtaa! Hyvin pärjää edelleen ilmankin, mutta tekisihän ne päikkärit varmasti joskus terää.

Se kun voi ulkoilla päivänvalossa,
talvellakin. On ihan eri juttu lähteä lenkille illan pimeydessä kun
(mahdollisessa) auringonpaisteessa päivällä. Onhan pimeissä lenkeissäkin
tietty oma tunnelmansa, mutta puolensa kummassakin.

Kiireettömät aamut kun ei tarvitse meikkailla tai muutenkaan kiirehtiä minnekään. Periaatteessa voisi olla vaikka koko päivän pyjamassa! Eilen muuten oltiin, ekaa kertaa 😀

Tietysti se kun saa viettää aikaa pikkuisen kanssa ja nähdä toisen ilot ja riemut! Ihanin asia on herätä aamulla siihen kun pieni höpöttelee iloisena viekussa ja tuijottaa 🙂

Äitiysloma ja hoitovapaa ovat myös ihan superhyviä mahdollisuuksia reissailuun. Tietty isän lomat ovat rajoitteena, mutta noin käytännössä. Selailin eilen jostain ihan hetken mielijohteesta ekaa kertaa varmaan kymmeneen vuoteen pakettimatkoja Thaimaahan! Olisi niin ihana päästä!!!

En olekaan tainnut täällä mainita, että jään helmikuussa kesään asti hoitovapaalle. Kesän alkaessa mies taas jää kotiin ja bebe menee hoitoon näillä näkymin syksyllä. Alunperin olisin palannut töihin helmikuun lopussa, virallisesti loppuu vanhempainvapaa jo helmikuun alussa, mutta käytän sen loppuu kaikki jemmassa olevat vuosilomapäivät viime vuodelta.
Nyt on pakko sanoa, että olen kyllä ymmälläni. Sain nimittäin päätöksen kodinhoidon tuesta ja suuni meinasi loksahtaa auki kun näin summan. Tai loksahti meillä kummallakin. Perusosa kuntalisän kanssa yli 600 euroa! Lapsilisän kanssa siis 700e. Bruttona siis vajaat 500e käteen kuussa, kaikille. Tekemättä mitään. Siis maksetaan siitä, että on kotona vanhempainvapaan jälkeen ja hoitaa itse lastaan. Huhhuh! Olin luullut tuon summan olevan nettona lähempänä jotain 100 euroa ja se summa takaraivossa tässä säästänytkin sen varalle. Olen jo aikaisemmin ollut positiivisesti ymmälläni tästä Suomen systeemistä, jossa saa viettää jopa kahdeksan kuukautta kotona lapsen kanssa varsin hyvin toimeen tullen. Monessa kehittyneessä maassa kun lapsi on tavallista laittaa hoitoon jo ihan muutaman kuukauden ikäisenä. Suomessa taas kauhistellaan sitä, jos joku oikeasti laittaa lapsen päivähoitoon alle vuoden ikäisenä, sekin on monelle vielä liian aikaista, mutta sitä vartenhan on näinkin loistava systeemi, että kullakin on mahdollisuus tehdä kuten parhaaksi näkee. Olen ollut superkiitollinen, että äideille (tai tietysti isälle myös) on Suomessa olemassa näin loistava juttu. Nyt sen vasta huomaa  ja osaa arvostaa kun on itse päässyt kokemaan.
Tarkoitukseni ei ole millään tapaa yrittää olla ärsyttävä näsäviisastelija ja tiedän kyllä varsin hyvin, ettei tuo kht:n summa vetele vertoja monen ihmisen palkalle tai edes sille vanhempainpäivärahalle, koska eihän tuen tarkoituskaan ole tehdä töihinpaluusta kannattamatonta suuruudellaan, mutta onhan tämä nyt silti aika ennenkuulumatonta. Tuon tuen tarkoitus kun on toimia kannustinvaihtoehtona päivähoidolle ja semmoinen se kyllä onkin! Monessa maassa kun on ennenkuulumatonta, että saisi mitään, siis euroakaan siitä että jäät kotiin. Usein se ei olekaan mahdollista, ellei miehellä ole erityisen hyvä palkka, vaan töihin on palattava jo pian. Tietysti itsekin rehellisyyden nimissä nautin tästä kotona olosta ja tottakai aion repiä kaikki mahdolliset etuudet kun kerrankin on itse mahdollista noista kaikista maksetuista veroeuroista hyötyä. Silti olen sitä mieltä, etten kyllä näe mitään syytä että varsinaisen vanhempainvapaan tulisi olla yhtään sen pidempi mitä se on nytkään tai tuon kodinhoidontuenkaan yhtään enempää (ja puhun siis tuosta summasta Helsinkilisän kanssa). Siihen kyllä pitäisi panostaa, että saataisiin kotiäiditkin kannustavammin takaisin työelämään, monelle kun töihinpaluu saattaa olla ahdistava ajatus sen jälkeen kun on ollut vuositolkulla kotona. Monilla naisvaltaisilla aloilla kun on muutenkin naurettava palkkataso, varsinkin jos tukiin peilaa. Itse en kyllä ehkä kovin pitkään yli vuotta kotona viihtyisi yhteen putkeen.

Olin
itse hakenut kht:ta vasta siitä eteenpäin kun vuosilomani loppuu (eli
kun olisin palannut töihin), mutta Kela tiesi kertoa, että sitä kyllä
maksetaan jo lomankin ajalta ja halusivat oikoa päätöksen, että saan
tuet jo tuolta 3 viikon loma-ajalta. Kerrankin näin päin Kelan kanssa
asioidessa, olen oikeasti aivan pöyristynyt 😀 Onhan
500e käteen tietty vähän eri summa kun se mihin tässä on totuttu, mutta
huomattavasti enemmän kuitenkin kuin odotin. Järjestelyjä se tietty vaatii ja yritän
kyllä viimeiseen asti, etten joutuisi säästöjäkään nostamaan. Onhan
tässä kyllä 8kk tullut harjoiteltua tätä pienemmällä toimeentulolla
elämistä, ettei tulisi aivan shokkina tuo hoitovapaa. Omistusasunnossa
saa kuitenkin lyhennysvapaalla asumismenot  melko nimimiin, tähän asti
kun ollaan maksettu ihan normaalisti asuntolainaa pois ja jemmattu noita
lyhennysvapaita juurikin ensi kevääseen, pahin olisi se ettei laina
lyhenisi ollenkaan pitkään aikaan. Vastike tietysti tulee aina maksaa,
mutta siinäpä se sitten onkin. Varsin pientä vuokraan verrattuna kuitenkin. Korot ovat niin alhaalla, että
asuntolainallinen pääsee tosi helpolla lyhennysvapaallakin. Tietty niitä
muitakin kiinteitä kuluja on, kuten puhelin, sähkö, netti ja jotainhan sitä
pitäisi syödäkin. Omien laskelmieni mukaan perukuluista pitäisi kyllä
selvitä ihan hyvin, varsinkin jos peliin tulee vaikka ruokakulujen
suhteen vähän sitä suunnitelmallisuutta ja edullisempia ruokia. Varmasti jää kyllä shoppailut väliin 😉 Lisäksi
myös pojan säästämiseen tulee keväällä paussi kun lapsilisä menee
luonnollisesti varmasti meidän talouden menoihin. Ja kyllä mielestäni
töissäkäyvän puolison tulee osallistua enemmän talouden menoihin,
varsinkin jos tekee kovin tiukkaa!

Kyllä ihan tosissaan rehellisyyden nimissä pistää joskus ärsyttämään se kun välillä tuntuu, ettei mikään ilmainen raha ole tarpeeksi. Aina halutaan lisää! Ja puhutaan nyt näistä etuuksista, joita ei kertakaikkiaan ole tarkoitettu miksikään kattavaksi toimeentuloksi tai palkankorvikkeeksi kenellekään jatkuvalla syötöllä, vaan nimenomaan tilapäiseen hätään takaamaan katon pään päälle ja sen, että saa ruokaa syödäkseen. Ei mielestäni vaikka nyt sitten opiskelijalla tai työttömällä pitäisikään olla kaikkia samoja mukavuuksia kun työssäkäyvällä, miksi kukaan siinä tapauksessa edes kävisi töissä? Ymmärrän kyllä, että oikeasti melko paskamainen homma jos on vaikkapa vammautunut ja työllistyminen mahdottomuus, näissä tapauksissa vastustan ehdottomasti tukien leikkaamista. Välillä pitäisi jättää iltalehdistä lukematta kaikki ne jutut perheestä, jolla jää tuista elämiseen 2000e asumiskulujen jälkeen, eikä silti riitä tai Minna näkee nälkää kun täytyy maksaa pikavipit pois. Monella työssäkäyvälläkin perheellä voi jäädä vähemmän viivan alle! Niissä tapauksissa kun ”raha ei riitä”, pitäisi vähän vaikka piirtää paperille, että mitkä niitä ralouden rahareikiä oikein on.

Tai miettii vaikka seuraavaa kuviota: Pekka ei vaan yksinkertaisesti tule toimeen toimeentulotuella. Ai miksi, kun raha kuitenkin riittää viiteen röökiaskiin viikossa ja lähikapakan bisseihin. Ulosottovelkoihin menee satoja euroja kuussa kun ”on tullut nuorena vähän hölmöiltyä”, nekö sitten on reilua maksaa veronmaksajien selkärangasta? Suomessa on kuitenkin semmoinen puskurimeinikinki, että lähes kaikkiin ongelmiin on kyllä apu saatavilla ja viimeistään sossun täti kyllä auttaa todellisten ongelmien kanssa, jos vaan osaa ja jaksaa sitä apua hakea. Se nyt olisi jotenkin hävyttömyyden huippu, että valtio maksaisi muiden velkojakin tai sen, että pääsee elämään leveästi ja saa kyllä savun nousemaan korvistani. Kyllä vähän pistää ihmettelemään, että mihin rahaa kuluu, jos näkee oikeasti nälkää kaikilla näillä tuilla! Toivon kyllä, että perustulo menisi läpi, koska auttaisi nimenomaan niitä kaikkein pienituloisimpia ja kannustaisi ottamaan vastaan pätkä- ja osa-aikatöitä.

En nyt tiedä mistä ajatus tähän vuodatukseen lähti, mutta ei tätä tukiviidakkoa ennen osannut samalla tavalla arvostaa. Olinhan tietty nostanut opintotukea, mutta jotenkin sitäkin piti nuorena aivan itsestäänselvyytenä samaan tyyliin kun moni muukin pitää näitä kaikkia muita etuuksia. Rehellisyyden nimissä välillä tuntuu, että monilta unohtuu se vastuu omasta elämästään kun koko systeemi on tehty pehmustetuksi leikkikehäksi, jossa aina autetaan jos vähän kolahtaa. Enkä nyt tarkoita, ettei saisi auttaa, tietysti apua tarvitsevia täytyy tukea. Lähinnä nyt sitä, ettei edes yritetä pärjätä itse kun opiskelupaikat, asunnot ja työpaikat pitäisi kaikki tuoda nenän eteen, eikä siltikään oikein kelpaa. Tiedättekö mitä tarkoitan?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 34 kommenttia.

Julkaistu

Oman kehon syketaso tutuksi + kokemuksia Suunnon Spartan Sport-urheilukellosta

Ranteessa jo jonkin aikaa roikkunut uusi pinkki kello on kerännyt hurjasti kyselyitä oikeastaan joka puolelta. Kyseessähän on siis Suunnon Spartan Sport-sporttikello, joka on ollut testikäytössä aikalailla kuukauden päivät ja nyt ajattelinkin kertoa tästä härvelistä hieman käyttökokemuksia. Olen nimittäin aivan rakastunut tähän ja olo on kyllä heti orpo jos joutuu laittamaan kellon vaikkapa lataukseen 😀 Ulkonäkö tässä kyllä myös miellyttää omaa silmää, varsinkin tämä pinkki sopii omaan tyyliini vallan mainiosti, esimerkiksi Polar Loop perusmallina on huomattavasti maskuliinisempi. En raaskisi luopua tästä enää ollenkaan!

Olen kotioloissa käyttänyt kelloa mittaamaan aktiivisuutta päivän aikana, mutta liikuntaanhan tuo tietysti pääasiassa on tarkoitettu. Kun lähdetään lenkkeilemään, kytken tietysti kellosta päälle ohjelman, joka mittaa etäisyyttä ja matkaa, aikaa ja kulutusta. Navigointihan tässä muuten on myös jos on suunnistajatyyppiä! Lisäksi tuo näyttää kätevästi myös puhelimen pop-up-ilmoitukset, joten nykyään eivät mene puhelutkaan ohi vaikka olisikin puhelin äänettömällä, kello kun alkaa puhelimen soidessa väristä. Kahden sormen näpäytys myös valaisee näytön, joten melko kätevä jos esimerkiksi yöllä tai aamulla haluaa vilkaista kelloa ilman että joutuu kurottautumaan puhelimeen. Tulikohan kaikki ominaisuudet jo lueteltua..? 😀

Mistä kuitenkin olen eniten ollut innoissani tämän kanssa, on sykkeiden seurailu ensimmäistä kertaa ikinä! Rakastan liikkua, joten mikäs sen parempi askel kun oppia sykkeiden avulla omasta kehostaan enemmän. Sykemittauksen avulla myös kulutuksen mittaus on tietysti huimasti täsmällisempää. Unohtamatta tietysti sitä mitä kaikkea muuta se syketaso kertoo. Treenaaminen voi nimittäin olla huomattavaasti tavoitteellisempaa kun on mahdollista syketasoa seuraamalla pysyä hollilla siitä, kuinka kehittävää liikuntaa harrastaa. Kuntoa selvästi kohottava syke nimittäin pyörii siellä 60-80% hujakoilla maksimisykkeestä.

Oma maksimisykkeeni on suunnilleen 191. Tuo siis laskurin kautta laskettuna, koska ehdottoman tarkka maksimisyke on mahdollista saada selville ainoastaan virallisen kuntotestin kautta.

Esimerkiksi oma optimisykkeeni aerobiseen kunnon kohotukseen on keskimäärin 140-150 ja vähintään siihen yleensä pyrinkin treenatessa. Totuushan on tietysti, että mitä kovemmalla sykkeellä treenaa, sitä pidempään kroppa tekee hommia myös itse varsinaisen suorituksen jälkeen ja rasvaa palaa tietysti tehokkaasti myös korkeasykkeisessä treenissä 🙂 Itse otan juoksulenkeillä usein spurtteja, jolloin nostan syketason hetkeksi korkeammaksi, esimerkiksi juuri mäkien ylösjuoksu (tai vaunujen ylös työntäminen reippaaseen tahtiin :D) on tähän hyvä keino! Maksimisykkeiden tavoitteluun kun en ehkä itse lähtisi. Spartan Sport muuten osaa lukea askeleet myös vaunuja työntäessä. Matkarattaiden kanssa ei niin hyvin kylläkään! Toistaiseksi olen siis testannut tätä vasta lenkkeillessä, mutta nämähän soveltuvat käytettäväksi jopa uidessa, joten eri lajeja odotellessa!

Olen nyt oppinut, että esimerkiksi huonosti nukuttu yö näkyy itselläni heti sykkeissä. Jos keskisyke normaalisti tunnin hölkkä/kävelylenkillä vaunujen kanssa kävelyineen on keskimäärin ehkä jotain 140, pomppaa se huonosti nukutun yön jälkeen reippaasti yli 150:neen. Tiedättekö siis sen tunteen kun on vähän outo olo jo valmiiksi ja lenkillä sitten huomaa, että hengästyy selvästi helpommin? Sykkeiden seuranta on opettanut senkin, että omaa kehoaan tosiaankin täytyy kuunnella ja vaikkapa noiden rankempien öiden jälkeen ehdottomasti ottaa iisimmin, sekä antaa kehon levätä, koska sitä se nimenomaan tarvitsee!

Nykyään on tapana aina illansuussa tarkastaa kellosta päivän aktiivisuus. Yleensä kun pyrin päivän aikana ihan vähintään 10 000 askeleeseen, joka noin yleisesti on semmoinen hyvä määrä askelia, joka jokaisen tulisi liikkua päivässä, varsinkin siis jos haluaa edes vähän kohottaa kuntoaan. Usein pyöritäänkin askeleiden suhteen semmoisessa 12 000-17 000 määrissä, välillä sitten taas siellä kymppitonnin paremmalla puolella, jos on ollut iisimpi päivä. Tuohon 17 000 askeleeseen kun joutuukin päivän aikana tekemään vähän enemmänkin hommia, eikä noita päiviä kyllä todellakaan kovin usein ole! Eli esimerkiksi kävelemällä reilun tunnin ulkona ja puuhailemaan kotitöitä tuntikaupalla, sekä käymään asioilla 😀 Ainakin itselläni Spartan on toiminut motivaattorina liikkumiseen ja varsinkin kotipäivinä tuo aktiivisuuden seuraaminen tuo kivaa lisäboostia, kotitöiden tekeminenkin nimittäin kiinnostaa enemmän kun tietää saavansa aktiivisuuspisteitä.

Pakko myös kehua tuota uutta juomapulloa, jonka sain blogin kautta. Kyseessä on siis SIGG:in Sveitsissä valmistettu alumiininen juomapullo, joka on ekologinen ja terveellinen vaihtoehto muovisille juomapulloille. SIGG:in pullot ovat valmistettu yhdestä alumiinikomponentista, joka takaa pullon vuotamattomuuden. Alumiinipinta ei myöskään kerää hajuja tai makuja ja pullo kestää myös hiilihapollisia juomia. Alumiinisen pullon suosiminen on ekoteko, koska  on 100% kierrätettävä ja vähentää muovipakkausten määrää maailmassa. Pullo on täysin BPA-vapaa, eikä liuota juomaan mitään muitakaan kemikaaleja. Olen aivan rakastunut tuohon vaaleanpunaiseen sävyyn!! Noita löytyy vaikka missä väreissä ja valikoimista löytyy pulloja myös lapsille. Jälleenmyyjät verkosta löytyvät täältä.

Pakko muuten päivittää tähän myös mun kilojen karistamis-projektista. Niitä kiloja ei nimittäin ole enää pariin-kolmeen kuukauteen karissut oikeastaan lainkaan. Tai äärimmäisen hitaasti. Salilla käydessä paino pysyi aikalailla samoissa kokoajan, mikä nyt meinaa että rasvaa varmasti paloi ja tilalle tuli lihasta, mutta noin muuten on painonpudotus ollut aivan superhidasta. Yksi syy siihen, miksi aloin epäilemään alunperin sitä kilpirauhasen vajaatoimintaa, oli juurikin täysblokissa oleva aineenvaihdunta! Mikään ei vaan auta siihen. Lääkärin mukaan huonot unet ja valvominen ovat tähän syynä, toisena sitten se imetys. Joten tuskinpa tähän yleisesti pöhöttyneeseen oloon on tulossa suurta muutosta niin pitkään kun nuo tekijät ovat kuvioissa. Toisaalta, ehkä kuulun niihin joilla ne loput kilot karisevat sitten kertarysäyksellä imetyksen loputtua. Saapi nähdä. Väliäkö tuolla nyt tässä vaiheessa, eiköhän sitä myöhemminkin ehdi niitä murehtia 😀

Ensi viikolla aloitan muuten joogan! En oikeasti malttaisi odottaa!! Kirjoittelen harrastuksen aloittamisesta varmasti vielä enemmän, mutta todella mielenkiinnolla myös odotan sitä kun pääsen kokeilemaan Spartan Sportia ja sykevyötä hot jooga-tunneilla 🙂 Kuntosalijäsenyyden aion uusia vasta helmikuun puolella, mutta mielenkiintoista olisi testailla sykkeitä vielä myös salitreeneissä!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Vinkkini pyhien jälkeisiin uniongelmiin + punaiset joulukynnet

En muista milloin olisi viimeksi ollut
yhtä suuria vaikeuksia saada illalla unta kun eilen! Valvoin nimittäin
kirjaimellisesti puolet yöstä. Muistaakseni katsoin viimeisen kerran
kelloa joskus yhdentoista maissa ja sen jälkeenkin valvoin vielä varmaan
tuntikaupalla. Joskus ennenkin on ollut ongelmia sen kanssa, että alan
juuri iltaisin miettimään ja tutkimaan juttuja, lopulta ajatukset sitten
vievätkin ne yöunet (sekä kirjaimellisesti myös tulevat niihin uniin
sitten joskus kun nukahtaa…). Usein nuo uniongelmat iskevätkin juuri
esimerkiksi viikonlopun tai loman jäljiltä kun unirytmi on muutenkin jo
vähän sekaisin. Harvemmin nykyään kuitenkaan on ongelmia sen suhteen, ettei uni tulisi vaan päinvastoin. Päivät kun menevät semmoisella tohinalla, että siinä vaiheessa kun pääsee sänkyyn rentoutumaan, on täysin valmis laittamaan silmänsä kiinni.
Olin
eilen uudesta vuodesta ja edellisen yön valvomisesta jotenkin aivan
poikki, mutta usein saatan iltaa kohden piristyä vaikka päivällä olisi
kuinka väsyttänyt. Se vasta onkin superärsyttävää! Hyvänä vinkkinä tuon
unensaannin suhteen onkin se, että ajatukset joille ei kertakaikkisesti
juuri silloin siellä pedissä voi mitään, tulisi karkoittaa mielestä
seuraavaan päivään. Vähän samasta syystä noilla pikkuisillakin on levottomia unijaksoja juuri niihin aikoihin kun oppii paljon uusia juttuja, niitä jännittäviä opittuja asioita kun ei osata karistaa mielestä siellä pedissä, vaan uni on katkonaista kun päässä vilisee jos mimmoisia juttuja. Useimmiten tuo mielessä pyörivien ajatusten karistaminen on kylläkin helpommin sanottu kuin tehty, mutta
tuotakin voi kyllä helposti harjoitella. Jos on yhtään kokeillut
mindfullnesia tai mielikuvaharjoitteluita unettomuuteen tai levottomuuteen,  niin tietää kyllä niiden olevan tehokkaita keinoja,  jos vain vähän jaksaa treenata!



Ideahan on keskittyä tietoiseen läsnäoloon ja
karistaa turhat harhailevat ajatukset mielestään. Keskittää ajatuksensa siihen kuinka
painavalta keho tuntuu patjaa vasten, kiinnittää huomio hengitykseen ja
asioihin, jotka ovat tässä ja nyt. Tähän muuten toimii hyvänän
lisäboostina uudet ihanat petivaatteet, hyvä tyyny ja tietysti myös
mukava asento. Vähän samoja juttuja siis kun niillä koulun
rentoutuskaseteilla, joita vedettiin joskus liikuntatunnin loppuun,
muistatteko? 😀 Vanha kunnon lampaiden laskeminen toimii vähän samalla
periaatteella; keskitytään sinnikkäästi siihen yhteen ajatukseen ja
pidetään muut aivoja aktivoivat mietteet poissa. Heti kun mieli lähtee harhailemaan niihin arjen muihin juttuihin, aloitetaan harjoitus alusta. 
Oma lempparini
iltaisin harhailevaan mieleen on kuitenkin mielikuvaharjoittelu. Sateen ropina,
ukkonen ja meren kohina ovat ääniä, jotka tuudittavat ainakin itseni
uneen alta aikayksikön. Siispä myös mielikuva siitä, että ulkona sataa
tai myrskyää, auttaa ainakin itseäni tuudittautumaan parhaiten uneen.
Ehkä tehokkain mielikuvaharjoitus on se missä nukun lämpimän peiton alla
trooppisen saaren rannalla pienessä rantahökkelissä. Ulkona on pieni
myrsky ja meri kohisee taustalla. Pääasia kuitenkin, että kuvittelee
itsensä paikkaan, jossa on turvallinen ja rentoutunut olo. Kokeilkaapa!
Näitä uniharjoituksia pitäisi kyllä tehdä itsekin useammin. Yleensä sitä
sänkyyn päästyään vaan töllöttää ameebana telkkaria, se nimittäin
ainakin omalla kohdallani tuudittaa yllättävän nopeasti unten maille. Mun vakio on katsoa telkkarista arkisin klo 22 se yksi jakso
Sinkkuelämää, yleensä sen jälkeen tulee nimittäin uni samantien ellei jo
aikaisemminikin. Itse pyrin välttämään illalla sänkyyn asettumisen
jälkeen läppäriä ja puhelinta, koska nehän ovat takuuvarmoja unen
sabotoijia. Ja se tuli kyllä todistettua taas eilen! Telkkari ei omalla kohdallani vaikuta uneen oikeastaan, ainoastaan se puhelin, iPad ja tietokone, joissa on loistava ruutu. Suoranaista myrkkyä unille! Itse välttelen viimeiseen yöllä herätessä puhelimen selaamista. Vaikka yöllä huomaisinkin puhelimen näytöllä uusia ilmoituksia, en ikinä katso niitä ennen aamua. Joskus tuntuu, että jo kellon katsominen puhelimen ruudulta karkoittaa unen. Nyt olen siis pikkuhiljaa lopunut siitäkin, jokainen minuutti unta on nimittäin ainakin itselleni kullan arvoinen!
 
Sitten uniaiheista kukkaruukkuun! Tai kynsilakkapurkkiin 😀 Loppiaiseen on vielä aikaa eli vielä ei suinkaan ole liian myöhäistä esitellä myöskään punaisia joulukynsiä! Tuo Avonin Mineral crush-lakka on nimittäin ihana. Hileinen tekstuurilakka jättää kynnelle todella jännän mattaisen ja karhean tekstuurin, nuo ovat kyllä ihan omaa laatuaan. Myös kestävyys on näissä huippua. Vähän kun olisi kynnessä semmoinen joku tekstuuritarra tai päällyste. En ole muilla merkeillä aiemmin törmännyt vastaavanlaisiin 🙂

 
Kiinnostaisi kuulla, että tekevätkö muut nukkumaan mennessä tietoisuus- tai mielikuvaharjoittelua? Mikä on teidän ”turvapaikka” unten mailla? 😀 
Kivaa maanantaita!
Lakka saatu.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Mietteitä vuodesta 2016

Taas on yksi vuosi vierähtänyt taakse ja aivan meganopsaa. Tasan
vuosi sitten paljastin blogissa raskausuutiset ja elettiin jotain
suunnilleen rv23 (en enää edes muista niin tarkkaan :D). Tällä hetkellä
pieni pötkylä höpötteleekin sitten tuossa vieressä kovasti kirahvilelu
heiluen. Saa nähdä millainen meno sitten ensi vuonna! Pidämme tänään
pienimuotoiset illanistujaiset ystäville. Kerrankin siis meillä, nyt kun
on enemmän tilaa. Itse olen kylläkin viime aikoina kyllä nukkunut niin
kertakaikkisen huonosti, että nukahdan varmaan jo ennenkö vuosi edes
vaihtuu. Saapi nähdä kuinka käy!
Vuoteen 2016 on mahtunut pääasiassa paljolti vauvaa, mutta myös
muita kivoja, mullistavia juttuja, sekä ihania reissuja. Ostimme uuden
kodin, joka on myös alusta saakka kirjaimellisesti tuntunut kodilta. Poika on myös
päässyt ensimmäisenä vuotenaan reissaamaan jo kolmeen maahan: Ranskaan,
Portugaliin ja Ruotsiin. Periaatteessa kyllä myös Jenkkeihin, koska
viime tammikuussahan piipahdimme vauva masussa Loseissa ja Havaijilla.

 

kuvat Ronja Rajala
Innolla odotan, mitä vuosi 2017 tuo tullessaan. Matkahulluna tietysti
reissujen kannalta, mutta noin muutenkin tottakai. Uusi koti valmistuu
pikkuhiljaa, joten projektia kyllä riittää vielä hetken aikaa sen parissa. Kevään
mittaan uusia juttuja on tietysti myös oman pihan korkkaus ja uudet
meiningit pojan kanssa tämän kasvaessa ♥ Vajaan kuukauden päästä
suunnataan kuitenkin nauttimaan lämmöstä Seychelleille, joten sitä
odotellessa. En kyllä malttaisi odottaa! Samalla saapi nähdä kuinka vauvelin kanssa sujuu kauemmas suuntaava reissu.
Vuodelle 2017 muita reissuhimotuksia olisi taas kerran lempparikohteet Kalifornia ja Havaiji, sekä viime kesän helppo kohde Biarritz, johon ihastuin. Saapi siis nähdä mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Näillä näkymin tietysti myös paluun töihin kesän kynnyksellä, mutta vielä ehtii viettää aikaa kotona pojan kanssa kuukausikaupalla.
Onnellista uutta vuotta siis teille kaikille! Ensi vuonna
palataan 😉

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Uusi valkoinen keittiömme kuvina

Uusi keittiömme valmistui aikalailla viikko sitten ja sen jälkeen onkin siitä otettu täysi ilo irti! Kestihän siinä se viikko nimittäin kun keittiötä koottiin ja oli kyllä melkoisen pitkä viikko Pizza onlinen kotiinkuljetettua kiinalaista syöden, yök! Keittiön suunnittelujutuistahan postailin aikaisemmin esimerkiksi tässä postauksessa, jos kiinnostaa vertailla lopputulosta itse suunnitelmaan. Kyllähän tuo valmis keittiö aika samalta tietysti näyttää suunnitelman kanssa ;D
Käpylän asuntoonhan remontoimme mustan keittiön puisilla työtasoilla, joka oli tavallaan kompromissi siihen kun kaikki muu oli edellisessä asunnossa valkoista. Olihan se musta keittiö tietysti hieno ja hieman erilainen, mutta kyllä siihen parissa vuodessa ehti kyllästyä. Voisin sanoa, että valkoinen on enemmän oma juttuni. Tämän uuden keittiömme olen nimittäin heti alusta saakka tuntenut ”omakseni” ja en kyllä voisi olla tyytyväisempi! Ihan eri fiilis kokkaillakin kun ei tarvitse tuskailla, että mihin koloon mahtuu pilkkomaan ja mihin nyt saa nostettua kaksi peltiä jäähtymään. Yritimme kuitenkin tuosta edellisestäkin keittiöstä tehdä mahdollisimman toiminnallisen, mutta ainahan se tila on rajallista pienessä asunnossa.

Lisäksi meidän ruokapöytä on virallisesti nyt keittiön puolella, ennen se nimittäin oli 40m2 kaksion tilanpuutteesta johtuen olkkarin puolella ja samalla puoliksi työpöytäni aka romupöytä. Nyt on onneksi tilaa istuskella muuallakin kun keittiön pöydän äärellä dataamassa, joten ongelma ratkaistu. T. Iines, joka juuri datailee olkkarin sohvalta, aivan uusi juttu mulle!

Kaapit ovat siis korkea kiiltoa, joka kylläkään ei kuvista kunnolla tule ilmi. 

Päätöksen laatoituksen suhteen teimme lopullisesti vasta ihan vikoina viikkoina ja vähän randomisti sitten loppupeleissä päädyimme tuohon neliölaattaan tiililadonnalla sen tiilen muotoisen valkoisen laatan sijaan. Alunperinhän pähkäilimme saumauksen väriä valkoisen ja mustan/harmaan välillä. Valkoinen olisi tietty tuonut tietynlaista raikkautta, mutta kun yleisilme jo valmiiksi on tason ja kaappien myötä varsin valkoinen, oli tuo tumma saumaus selvä valinta. Saumaus on siis itseasiassa musta, mutta mielestämme sopii kyllä aivan loistavasti, eikä suinkaan ole millään tapaa liian tumma. 
Myös tuo laatta on kyllä ollut ihan loistovalinta, vähän erikoisempi veto siihen toiseen verrattuna, jota näkee nykyään jo ehkä liikaakin. Mikään erikoislaattahan tuo nyt ei missään nimessä ole vaan tuikitavallinen 15cm kylppärilaatta, joten vararikkoon ei tästä valinnasta ainakaan mennyt kun laatat sai 10e/m2! 😀 Keittiön suunnittelupostauksessahan oli keskustelua tuosta välitilasta ja teidän vinkkien perusteella harkitsimme myös semmoista mikrosementtiä/betonin tyylistä pintaa välitilaan, mutta sitten kuitenkin päädyimme noihin laattoihin.

Se mikä täällä on ollut erityisen ihanaa on lisätila! Huh mikä helpotus saada kaikki ylimääräinen roina tasoilta kaappeihin ja vain kivat ja tarpeelliset jutut esille. Käpylässähän olin jo säilönyt joitain kuiva-aineksia noihin Ikean lasipurkkeihin, mutta täällä on päässyt hulluttelemaan niidenkin kanssa. Nyt on omat purkkinsa jopa kahvikapseleille 😉

Musta allas oli myöskin alusta saakka must-have ja rakastan tuota allasta! Käpylässä meni aina hermo liian pieneen ja matalaan altaaseen, josta aina pärskyi vedet päälle. Arghh! Nyt on ainakin syvyyttä ja vielä tyylikäskin. Altaan vieressä oikealla on karuselli-kulmakaappi (aaah, pelastus) ja vasemmalla puolella integroituna astianpesukone (ihanaa, täysikokoinen sen 40cm pesukoneen jälkeen). Myös mikro on meillä uusi juttu ja siihen on ollut pientä totuttelua sen jälkeen kun olimme 2,5v ilman mikroa.

Kodinkoneet ovat Siemensin ja tiskikone Electroluxin, ostimme kaikki kodinkoneet Black fridaynä Gigantista jolloin säästimme ehkä muutamia satasia loppusummassa. Varmaan aavistuksen halvemmalla olisi päässyt ottamalla koko keittiön kodinkoneineen Ikeasta, mutta Tommia arvelutti Ikean kodinkoneiden laatu, joten panostimme sitten niihin. Olen kyllä ollut näin viikon käyttökokemuksen jälkeen kyllä hurjan tyytyväinen kaikkeen! Itse keittiöhän on Järvenpään K-Raudan Petra Keittiöiltä, mutta asennuksen otimme muualta. Myös keittiön ledit on nyt asennettu ja kaappien alle tuli koko pituudelta led-nauhaa. Myös valaisimet otimme muualta asennuksineen. 
Pientä fiksausta keittiöstä edelleen löytyy, liesituulettimen kuori puuttuu ja kattojen maalaus koko asunnon osalta on edelleen edessä, mutta noin muuten ollaan jo paljolti hyvällä mallilla!
Mitäs tuumailette keittiöstämme?! Itse ainakin olen superinnoissani! En olisi uskonut, että uusi keittiö voisi tuoda esiin mitään kodin hengetärtä minusta, mutta tekisi nykyään kokoajan mieli puuhastella keittiössä 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.