Mitä vauvalle mukaan kaukomatkalle?

Ennen reissua tuskailin useamman päivän ajan pojan matkatavaroiden pakkaamisen kanssa. Oli nimittäin niin paljon muistettavia ja mukaan otettavia asioita. Kunnes sitten päästiin perille kohteeseen ja tajusin, ettei se vauva siinä helteessä nyt ihan kamalasti olisi muuta tarvinnut kun muutaman lyhythihaisen bodyn, pyjaman, muutaman lelun ja vaippoja 😀 Tietysti myös soseet on varsin suositeltavaa kantaa mukana tai riippuu tietysti vähän minnepäin reissaa.

Oma pakkauslista vauvalle: 

– Vaippoja! Otettiin yksi kokonainen paketti mukaan kun ei oltu varmoja paikallisesta laadusta. Lisää joutui jokatapauksessa ostamaan.

– Vaihtovaatteita, tietysti. Oikeastaan kaikki pitkälahkeiset- ja hihaiset jäivät kohteessa käyttämättä kun poika viihtyi paljon vaippasiltaan, mutta useimmiten oli käytössä joku lyhythihainen body.

– Apteekkitavaraa, kuten desinfiointipyyhkeitä, kuumemittari, kynsisakset, kipulääkettä, vaippavoide, vanupuikkoja- ja lappuja..

– Aurinkolasit ja aurinkohattu!

– UV-asu. Ostettiin Helsinki Surf shopista semmoinen hupullinen vauvojen UV-asu, joka oli rannalla hyvä esimerkiksi uimiseen. Seychelleillä oli niin lämmin merivesi, että pienikin pääsi rantaan polskuttelemaan.

– Viltti/ makuupussi lentokoneeseen tai kohteeseen peitoksi. Meillä aina mukana äitiyspakkauksen makuupussi (koneeseen) ja sitten ohuempi viltti.

– Lempparilelut

– Kantoreppu. Välilaskuilla pelastus!!

– Gefilustipat. Just in case, eipä niistä haittaakaan ole! Harvemmin vauva ainakaan ruoasta mitään pöpöjä saa jos syö maitoa tai purkkiruokaa, mutta kun ne sormet aina kuitenkin työnnetään suuhun..

– Matkarattaat.

– Soseet + omat lusikat.

Imetyspiilo. Ihan must koneeseen ja rantsuun! Ehkä koko reissun käytetyin juttu 😀

Jotain varmasti taas unohtui tästä 😀

Lentokoneeseen pakkasin pojalle reippaasti vaippoja (noin 10 varulta :D), harso ja kahdet vaihtovaatteet. Matkustusaikahan meillä oli jotain melkein vuorokauden luokkaa, joten oli hyvä varautua ennemmin niin että tavaraa on liikaa kuin että vaipat tai vaihtovaatteet loppuisivat kesken. Ostin myös pienen paketin puhdistuspyyhkeitä, joka mahtui näppärästi mukaan kassiin. Lisäksi vielä muutama lelu viihdykkeeksi ja se äitiyspakkauksen makuupussi! Passia unohtamatta 😀 Kaikki muuten mahtui omien tavaroideni lisäksi varsin passelisti tuohon uuteen Minkoffin laukkuun! Tämmöiseen matkailuun aivan best. Tai siis juuri tähän tarkoitukseenhan sen ostinkin.

Edelleenkään poika ei muuten reagoinut lentoihin mitenkään erityisemmin. En oikein osaa sanoa missä vaiheessa se paine alkaa vaivaamaan (ehkä 1v hujakoilla?), mutta vissiin sen jälkeen kun pään aukile on sulkeutunut. Meillä on kaikenkaikkiaan takana nyt 12 lentoa vauvan kanssa ja kaikki meneet hienosti! Alkuun imetin aina nousut ja laskut, kunnes huomasin ettei poika ole moksiskaan vaikkei sitä tekisikään. Tuttia kun ei tosiaan syö, joka varmasti on monelle matkustelevalle pelastus. Poika on nyt lähiaikoina saanut välilllä kesken unien semmoisia hysteerisiä itkukohtauksia, jolloin ei meinaa hetkeen rauhoittua ja semmoinen tulikin yhdellä lennolla meidän kanssamatkustajien riemuksi. Itse lennon kanssa tuolla ei kyllä varmasti ollut mitään tekemistä. Muuta sen kummempaa ei kyllä ollut!

Noin yleisesti baby meni taas lennoilla sylissä paria lentoa lukuunottamatta kun saatiin baby bassinet, johon sai pistettyä hetkeksi nukkumaan. Nämä viimeisimmät lennot olivat kyllä huomattavasti helpompia aiempiin verrattuna siinä mielessä, että vauva jo istui itse sylissä ja tämän sai hetkeksi itsekseen istuskelemaan vaikka viereiselle vapaalle paikalle koneessa. Silloin pikkuvauvana kun tätä tuli pitää kokoajan makuulteen sylissä.

Poika on viimeinkin tottunut myös kantoreppuun. Meillä on ollut tuo Baby Björnin Baby carrier 1, joka soveltuu niskatuen kanssa ihan pikkuvauvasta alkaen, silloin ei toisaalta sitä vielä käytetty. Vauvan saa kyllä tosi tukevasti tuohon ja ainakin toistaiseksi jaksaa kyllä hyvin kantaa toista useitakin tunteja. Meillä oli mennessä 7h vaihto Berliinissä ja tuon kantorepun kanssa käytiin kaupungissa katselemassa nähtävyyksiä. Vauva kyllä viihtyi hyvin, tykkäsi kun näki samalla ympärilleen ja sai olla ihan lähellä 🙂 
Mulla on myös Tricot slenin kantoliina, mutta jotenkin tuo reppu on vaivattomampi kun vauvan saa suoraan sujautettua tuonne. Turvatarkastukset yms, olisi kiireessä raivostuttavaa alkaa jatkuvasti sitomaan uudelleen. Pikkuvauvalle liinalla saa varmasti hyvän tukevan sidonnan tehtyä, mutta itse ainakin nykyään koen tuon repun huomattavasti helpommaksi vaihtoehdoksi. Jos jotakuta kiinnostaa vihreä Tricot slen-kantoliina, niin olen pistämässä varmaan jossain vaiheessa myyntiin. Ostin itse myös käytettynä, mutta nyt kun koin tuon repun paremmaksi, ajattelin myydä pois varmaan 15 eurolla 🙂 Saa laittaa mailia jos kiinnostaa!

Abu Dhabin kentällä muuten sai lainaan vauvoille rattaita! Ihan superhyvä palvelu kyllä! Ja muutenkin pelastus meidän pitkälle vaihdolle paluumatkalla kun sai pojan makuulleen pötköttämään ja nukkumaan rattaisiin. En ole aikaisemmin nähnyt missään kentällä tuommoista palvelua. Tai sitten ei ole vaan kertakaikkiaan tullut kiinnitettyä huomiota 😀

Suurin painoerä matkalaukussa olivat nuo soseet 😀 Huhheijaa! Tämän ikäiselle ovat nuo purkkiruoat oikeastaan ainut vaihtoehto matkalle. Siis tietysti maidon lisäksi, mutta ihan säilyvyydenkin kannalta olisi täysi mahdottomuus ottaa kahdeksi viikoksi mukaan jotain itseväsättyjä soseita. Toisaalta meidän poika ei vielä ihan ”isojen ihmisten ruokaa” syökään, enkä olisi vielä muutenkaan uskaltanut paikallista ruokaa syöttää. Itse kuoritut hedelmät on yksi, jonka miellän turvalliseksi vaihtoehdoksi ja usein pieni saikin aamupalalla mutustaa aamiaispöydästä esimerkiksi banaania ja mössättyä papaijaa. Noin muuten mentiinkin sitten noilla purkkiruoilla ja rintamaidolla (jota muuten meni tuolla kuumuudessa ihan koko ajan, lisävettäkin tuli vähän annettua). Purkkiruokien ostaminen Seychelleillä olisi kyllä ollut täysi mahdottomuus 😀 Katsoin niitä korvikejauhepurkkejakin siellä ruokaputiikissa siihen malliin, että ovat kyllä jonkin aikaa seisoneet siinä hyllyssä. Jos meillä olisi ollut tarve korvikkeelle, niin en kyllä olisi uskaltanut niitä antaa!
Mainitsinkin jo aikaisemmin, että rokotteista otettiin hyvissä ajoin ennen reissua MPR ja influenssarokotus. Influenssarokote oli alunperin vähän kiikun kaakun tai siis en ole koskaan halunnut sitä itselleni ottaa ja jotenkin ajatus ylimääräisistä rokotuksista kauhistuttaa. Influenssa voi kuitenkin olla noin pienelle kovin raju, joten en halunnut ottaa mitään riskejä ja päädyin sen varmuuden vuoksi pojalle ottamaan. Tuolla reissussa sillä nyt ei sinänsä varmaan ollut merkitystä, koska rokote suojaa vaan tietyltä virustyypiltä, mutta ei missään nimessä haittaakaan. Hepatiittirokotteista aiotaan konsultoida lääkäriä sitten lähempänä vuoden ikää 🙂
Toistaiseksi vauvan kanssa reissaaminen onkin ollut tosi kivaa ja helppoa! Saapi nähdä millaiseksi se tästä muuttuu sitten kohta kun poika jo kävelee ja haluaa itse päästä joka paikkaan. En itse kokenut tätä kaukomatkaakaan mitenkään erityisen hankalaksi tai rankaksi, enkä koe että reissaaminen poikaakaan millään tapaa stressaisi. Tämä enemmänkin tykkää olla liikkeessä ja  nähdä uusia juttuja. Tietysti sekin on varmasti vähän vauvasta kiinni, miten nuo reissailut sujuvat. Nämä reissut ovat sujuneet niin ongelmitta, että voisin hyvinkin jo lähteä lentomatkoille pojan kanssa kahdestaankin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Pinkki barbiekello

Kerrankin tuli oltua lomalla, josta ei jäänyt käteen kertakaikkiaan mitään ostoksia. Paitsi yksi, se kylläkin Abu Dhabin lentokentältä. Kävin pikaisesti välilaskulla katsastamassa taxfree-valikoimat, mitään en kylläkään tarvinnut, mutta onhan se kiertely nyt aina hauskaa vaikkei olisikaan mitään ostamassa! Ajauduin kellojen pariin, vaikkei uuden kellon hankinta varsinaisesti olekaan ollut mielessä (ihme kyllä) yli vuoteen.
Havaijilta yritin kyllä viime vuonna etsiskellä sirompaa metallista rannekelloa hopean värisenä, olin esimerkiksi Marc by Marc Jacobsilla semmoisen nähnyt, mutta kaikkialla oli jotenkin yllättävän huonot valikoimat eikä etsimääni koskaan löytynyt. Eipä kyllä hätää, koska viimeisenä raskauskolmanneksena vihoviimeinen asia olisi ollut metallinen rannekello turvonneessa ranteessa. Yäk! Eipä tässä muutenkaan ole kotona tullut kamalasti käyttöä noille fiinimmille kelloille..

Hetken mielijohteesta kaarsin Swatchin osastolle ekaa kertaa vuosiin ja sielläpä se sitten oli, uusi pinkki kelloni! Elämäni aikana olen omistanut varmaan yli 10 Swatchia, ihkaensimmäinen kelloni lapsenakin oli Swatchin. Nyt melkein kymmeneen vuoteen en kuitenkaan ole noita käyttänyt tai edes sillä silmällä katsonut. En edes muistanut, että hinta noissa on itseasiassa varsin kohtuullinen.

Swatchin kellothan ovat varsinaisia väripommeja ja nimenomaan persoonallisia. Jos monen muun merkin kellot rinnastaa nykyisin massakelloiksi, niin näistä kyllä löytyy ainakin uniikkeja malleja. Itse bongailin juuri vähän sirompia malleja ja tämän pinkki-vihreän lisäksi oli toinenkin vaihtoehto, mutta oli tämä kyllä paljon kivempi 🙂

Ainakin omasta mielestäni varsin minun näköinen kello! Ne metalliset kellot riisun aina iltaisin, mutta tämä on niin mukava ja siro, että voi pitää ranteessa jatkuvasti. En ole pitänyt sitä Suunnon sporttikelloa lukuunottamatta aikoihin kädessä rannekelloa ja jotenkin tuntuisi typerältä koristautua täällä kotona semmoisen metallisen rannekellon kanssa. Tämä taas tuntuu nyt tällä hetkellä vähän tilanteeseen sopivammalta ja passaa muuten myös pyjamanhousujen kanssa yhteen ;D 
Hot or not?! 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Univajareissa

Viime aikoina on menty varsin katkoaisilla yöunilla ja se kyllä alkaa pikkuhiljaa myös tuntumaan kehossa. Jos näihin silmäpusseihin on katsomista, niin kirjaimellisesti väsymys myös näkyy 😀 Asiaa on pahentanut se, etten iltaisin ole saanut oikein unta vaan tulee valvottua yli yhteentoista, vaikka kuinka jo menisi ennen ysiä sänkyyn. Poikakin tosin nukahtaa ”kunnolla” vasta samoihin aikoihin, siihen saakka heräillään ehkä noin 20min välein ja pisin unipätkä on nykyään ehkä 2-3h, tämmöistä vaihetta on elelty nyt ehkäpä kuukauden päivät. Noin yleisesti alkoivat yöunet muistaakseni vähän huonontua pojalla siinä ehkäpä 4-5kk iässä, tosin ei kyllä näin pahaa tilannetta ollut silloin. Voipi olla, että pientä on alkanut vaivata eroahdistus tässä muiden kehitysmyllerrysten ohella.

Alunperin oli suunnitelmissani aloittaa unikoulu jo aikaisemmin, mutta suosiolla olen lykännyt sitä Seychellien matkan yli. En yksinkertaisesti jaksa alkaa huudattamaan toista ennen reissua, matkalla kun varmasti vielä haluaa mennä helpoimman kautta, ettei muilla menisi lomalla yöunet, joten vielä siellä saa poika tulla viereen aina kun tahtoo. Eihän tämä nyt muutenkaan ”turhasta” sitä läheisyyttä hae, joten en tietysti halua ottaa sitä turvaa toiselta pois ainakaan vielä vain sen tähden, että itse nukkuisin jatkossa vähän paremmin. Ehkä sitten pikkuhiljaa 9kk iässä voisi alkaa toteuttamaan tuota unikoulua, ehkäpä tämä vaihe on siinä vaiheessa mennyt muutenkin jo itsestään ohi ja helpottaa öitä jo sekin!

Kun on väsynyt, niin tuntuu kaikki pienetkin asiat jotenkin tosi ylitsepääsemättömiltä ja olen ollut muutamista jutuista tosi stressaantunut, joka on vaikuttanut niihin vähiin uniinkin kun kokoajan vaivaa mieltään ihan turhilla huolilla. Kaikkein kurjimmalta tuntuu kuitenkin se, että välillä tuntuu olevansa jotenkin velvollinen selittämään miksei nyt vaikkapa kotona saa kaikkea tehtyä entiseen malliin. Siinä vaiheessa kun on muutenkin kädet täynnä hommaa ja univelkaa, niin oikeasti viimeinen asia jonka haluaisi kuulla on ”Ai mitenniin et ole ehtinyt käydä kaupassa/laittaa pyykkejä/hakea postia? Olet koko päivän kotona”. Sitä ei jotenkin tajua itse kuinka univaje vaikuttaa vaikka suorittamiseen, hankalampi saada asioita tehtyä valmiiksi kun räpeltelee ympäriinsä, jää junnaamaan ihme asioiden kanssa ja unohtelee mitä olikaan tekemässä. Voisin sanoa, että olen itse väsyneenä puolet niin tehokas kun normaalisti.

Tällä
viikolla nukuin kuitenkin pitkästä aikaa vähän paremmat unet kun
vedettiin pojan kanssa sikeitä jopa yhdeksään asti!! Tosin unen päästä
sain kiinni vasta puolenyön aikoihin, mutta kaikenkaikkiaan varmaan
kuitenkin semmoiset 8h unta piiiitkästä aikaa. Ja tiedättekö, olo oli
aivan uudestisyntynyt! Nyt kun mietin noita ah-niin-kamalia
stressinaiheita niin tuntuvat nekin varsin vähäpätöisiltä. Mitä ihmettä
mahdoinkaan stressata noin pienistä.
Uni
vaikuttaa kyllä niin moneen juttuun ja unen tärkeyden huomaa vasta
sitten kun sitä ei saa tarpeeksi. Eron taas sitten kun oikeasti saa
nukuttua kunnolla. Tässä vaiheessa en kyllä voi edes vielä alkaa unelmoimaan ekasta yöstä erossa pojasta. Toisaalta nyt ei ole mitään sen kummempaa tarvetta olla toisesta erossa ja muutenkin se olisi vielä täysin mahdottomuus. Mahtaa kuitenkin olla melko outo tunne sitten joskus (kuukausien päästä) kun päästään siihen pisteeseen. Kylläpä kelpaisi vaikka joku yhden yön spa-keikka siinä vaiheessa kun pieni pärjää jo ilman minua ;D

Apua! Tänään on perjantai 13! Ja taisin myös lupautua siihen herkkulakkoon ennen reissua. Saapi nähdä kuinka menee 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 18 kommenttia.

Äitiysloman parhauksia ja Kelan tukiviidakosta

Itse olen kovin nauttinut tästä vauvan kanssa kotona olosta. Varsin rankkaahan se arki välillä on, tosin melko eri tavoin kun työelämä, mutta kuitenkin! Ehdottomasti puolensa molemmissa. Onhan tämä varsin ainutlaatuinen kokemus omalla kohdallani ainakin. Pikkuhiljaa sitä on kuitenkin jossain määrin alkanut ikävöidä töihinkin. Niitä aamun hetkiä työmatkabussissa musiikkia kuunnellen ja kun pääsee pukeutumaan kivoihin vaatteisiin, sekä noin muuten kommunikoimaan ihmisten kanssa muutenkin kun lässyttämällä 😀

Mutta on äippälomailussa ehdottomasti lukuisia hyviä puolia ja tässäpä niitä:

Ei stressiä töistä. Joskus aikaisemmin kun olin tekemisissä suoraan asiakkaiden kanssa, saatoin illalla stressata vaikka jotain tulevaa haastavaa asiakastapaamista tai jotain muuta tulevaa juttua töissä. Joskushan saattoi yöunetkin mennä niitä miettiessä. Nykyään suurimmat stressin aiheet on lähinnä, että ehtiikö imuroimaan, saako pojalle syötettyä yhtään aamupuurosta tai ennättääkö tekemään jonkun blogipostauksen.

Valvotun yön
jälkeen ehtii juomaan niin monta kuppia kahvia kun tahtoo ja voi
venyttää unia aamusta vaikka ylimääräisellä tunnilla jos yö on tullut
valvottua! Päikkäreitä en osaa nukkua ja melko mahdottomuus se olisi muutenkin, kun poika nukkuu päivän aikana kahdet ehkä 30min päikkärit. Enhän ehtisi siinä ajassa edes nukahtaa! Hyvin pärjää edelleen ilmankin, mutta tekisihän ne päikkärit varmasti joskus terää.

Se kun voi ulkoilla päivänvalossa,
talvellakin. On ihan eri juttu lähteä lenkille illan pimeydessä kun
(mahdollisessa) auringonpaisteessa päivällä. Onhan pimeissä lenkeissäkin
tietty oma tunnelmansa, mutta puolensa kummassakin.

Kiireettömät aamut kun ei tarvitse meikkailla tai muutenkaan kiirehtiä minnekään. Periaatteessa voisi olla vaikka koko päivän pyjamassa! Eilen muuten oltiin, ekaa kertaa 😀

Tietysti se kun saa viettää aikaa pikkuisen kanssa ja nähdä toisen ilot ja riemut! Ihanin asia on herätä aamulla siihen kun pieni höpöttelee iloisena viekussa ja tuijottaa 🙂

Äitiysloma ja hoitovapaa ovat myös ihan superhyviä mahdollisuuksia reissailuun. Tietty isän lomat ovat rajoitteena, mutta noin käytännössä. Selailin eilen jostain ihan hetken mielijohteesta ekaa kertaa varmaan kymmeneen vuoteen pakettimatkoja Thaimaahan! Olisi niin ihana päästä!!!

En olekaan tainnut täällä mainita, että jään helmikuussa kesään asti hoitovapaalle. Kesän alkaessa mies taas jää kotiin ja bebe menee hoitoon näillä näkymin syksyllä. Alunperin olisin palannut töihin helmikuun lopussa, virallisesti loppuu vanhempainvapaa jo helmikuun alussa, mutta käytän sen loppuu kaikki jemmassa olevat vuosilomapäivät viime vuodelta.
Nyt on pakko sanoa, että olen kyllä ymmälläni. Sain nimittäin päätöksen kodinhoidon tuesta ja suuni meinasi loksahtaa auki kun näin summan. Tai loksahti meillä kummallakin. Perusosa kuntalisän kanssa yli 600 euroa! Lapsilisän kanssa siis 700e. Bruttona siis vajaat 500e käteen kuussa, kaikille. Tekemättä mitään. Siis maksetaan siitä, että on kotona vanhempainvapaan jälkeen ja hoitaa itse lastaan. Huhhuh! Olin luullut tuon summan olevan nettona lähempänä jotain 100 euroa ja se summa takaraivossa tässä säästänytkin sen varalle. Olen jo aikaisemmin ollut positiivisesti ymmälläni tästä Suomen systeemistä, jossa saa viettää jopa kahdeksan kuukautta kotona lapsen kanssa varsin hyvin toimeen tullen. Monessa kehittyneessä maassa kun lapsi on tavallista laittaa hoitoon jo ihan muutaman kuukauden ikäisenä. Suomessa taas kauhistellaan sitä, jos joku oikeasti laittaa lapsen päivähoitoon alle vuoden ikäisenä, sekin on monelle vielä liian aikaista, mutta sitä vartenhan on näinkin loistava systeemi, että kullakin on mahdollisuus tehdä kuten parhaaksi näkee. Olen ollut superkiitollinen, että äideille (tai tietysti isälle myös) on Suomessa olemassa näin loistava juttu. Nyt sen vasta huomaa  ja osaa arvostaa kun on itse päässyt kokemaan.
Tarkoitukseni ei ole millään tapaa yrittää olla ärsyttävä näsäviisastelija ja tiedän kyllä varsin hyvin, ettei tuo kht:n summa vetele vertoja monen ihmisen palkalle tai edes sille vanhempainpäivärahalle, koska eihän tuen tarkoituskaan ole tehdä töihinpaluusta kannattamatonta suuruudellaan, mutta onhan tämä nyt silti aika ennenkuulumatonta. Tuon tuen tarkoitus kun on toimia kannustinvaihtoehtona päivähoidolle ja semmoinen se kyllä onkin! Monessa maassa kun on ennenkuulumatonta, että saisi mitään, siis euroakaan siitä että jäät kotiin. Usein se ei olekaan mahdollista, ellei miehellä ole erityisen hyvä palkka, vaan töihin on palattava jo pian. Tietysti itsekin rehellisyyden nimissä nautin tästä kotona olosta ja tottakai aion repiä kaikki mahdolliset etuudet kun kerrankin on itse mahdollista noista kaikista maksetuista veroeuroista hyötyä. Silti olen sitä mieltä, etten kyllä näe mitään syytä että varsinaisen vanhempainvapaan tulisi olla yhtään sen pidempi mitä se on nytkään tai tuon kodinhoidontuenkaan yhtään enempää (ja puhun siis tuosta summasta Helsinkilisän kanssa). Siihen kyllä pitäisi panostaa, että saataisiin kotiäiditkin kannustavammin takaisin työelämään, monelle kun töihinpaluu saattaa olla ahdistava ajatus sen jälkeen kun on ollut vuositolkulla kotona. Monilla naisvaltaisilla aloilla kun on muutenkin naurettava palkkataso, varsinkin jos tukiin peilaa. Itse en kyllä ehkä kovin pitkään yli vuotta kotona viihtyisi yhteen putkeen.

Olin
itse hakenut kht:ta vasta siitä eteenpäin kun vuosilomani loppuu (eli
kun olisin palannut töihin), mutta Kela tiesi kertoa, että sitä kyllä
maksetaan jo lomankin ajalta ja halusivat oikoa päätöksen, että saan
tuet jo tuolta 3 viikon loma-ajalta. Kerrankin näin päin Kelan kanssa
asioidessa, olen oikeasti aivan pöyristynyt 😀 Onhan
500e käteen tietty vähän eri summa kun se mihin tässä on totuttu, mutta
huomattavasti enemmän kuitenkin kuin odotin. Järjestelyjä se tietty vaatii ja yritän
kyllä viimeiseen asti, etten joutuisi säästöjäkään nostamaan. Onhan
tässä kyllä 8kk tullut harjoiteltua tätä pienemmällä toimeentulolla
elämistä, ettei tulisi aivan shokkina tuo hoitovapaa. Omistusasunnossa
saa kuitenkin lyhennysvapaalla asumismenot  melko nimimiin, tähän asti
kun ollaan maksettu ihan normaalisti asuntolainaa pois ja jemmattu noita
lyhennysvapaita juurikin ensi kevääseen, pahin olisi se ettei laina
lyhenisi ollenkaan pitkään aikaan. Vastike tietysti tulee aina maksaa,
mutta siinäpä se sitten onkin. Varsin pientä vuokraan verrattuna kuitenkin. Korot ovat niin alhaalla, että
asuntolainallinen pääsee tosi helpolla lyhennysvapaallakin. Tietty niitä
muitakin kiinteitä kuluja on, kuten puhelin, sähkö, netti ja jotainhan sitä
pitäisi syödäkin. Omien laskelmieni mukaan perukuluista pitäisi kyllä
selvitä ihan hyvin, varsinkin jos peliin tulee vaikka ruokakulujen
suhteen vähän sitä suunnitelmallisuutta ja edullisempia ruokia. Varmasti jää kyllä shoppailut väliin 😉 Lisäksi
myös pojan säästämiseen tulee keväällä paussi kun lapsilisä menee
luonnollisesti varmasti meidän talouden menoihin. Ja kyllä mielestäni
töissäkäyvän puolison tulee osallistua enemmän talouden menoihin,
varsinkin jos tekee kovin tiukkaa!

Kyllä ihan tosissaan rehellisyyden nimissä pistää joskus ärsyttämään se kun välillä tuntuu, ettei mikään ilmainen raha ole tarpeeksi. Aina halutaan lisää! Ja puhutaan nyt näistä etuuksista, joita ei kertakaikkiaan ole tarkoitettu miksikään kattavaksi toimeentuloksi tai palkankorvikkeeksi kenellekään jatkuvalla syötöllä, vaan nimenomaan tilapäiseen hätään takaamaan katon pään päälle ja sen, että saa ruokaa syödäkseen. Ei mielestäni vaikka nyt sitten opiskelijalla tai työttömällä pitäisikään olla kaikkia samoja mukavuuksia kun työssäkäyvällä, miksi kukaan siinä tapauksessa edes kävisi töissä? Ymmärrän kyllä, että oikeasti melko paskamainen homma jos on vaikkapa vammautunut ja työllistyminen mahdottomuus, näissä tapauksissa vastustan ehdottomasti tukien leikkaamista. Välillä pitäisi jättää iltalehdistä lukematta kaikki ne jutut perheestä, jolla jää tuista elämiseen 2000e asumiskulujen jälkeen, eikä silti riitä tai Minna näkee nälkää kun täytyy maksaa pikavipit pois. Monella työssäkäyvälläkin perheellä voi jäädä vähemmän viivan alle! Niissä tapauksissa kun ”raha ei riitä”, pitäisi vähän vaikka piirtää paperille, että mitkä niitä ralouden rahareikiä oikein on.

Tai miettii vaikka seuraavaa kuviota: Pekka ei vaan yksinkertaisesti tule toimeen toimeentulotuella. Ai miksi, kun raha kuitenkin riittää viiteen röökiaskiin viikossa ja lähikapakan bisseihin. Ulosottovelkoihin menee satoja euroja kuussa kun ”on tullut nuorena vähän hölmöiltyä”, nekö sitten on reilua maksaa veronmaksajien selkärangasta? Suomessa on kuitenkin semmoinen puskurimeinikinki, että lähes kaikkiin ongelmiin on kyllä apu saatavilla ja viimeistään sossun täti kyllä auttaa todellisten ongelmien kanssa, jos vaan osaa ja jaksaa sitä apua hakea. Se nyt olisi jotenkin hävyttömyyden huippu, että valtio maksaisi muiden velkojakin tai sen, että pääsee elämään leveästi ja saa kyllä savun nousemaan korvistani. Kyllä vähän pistää ihmettelemään, että mihin rahaa kuluu, jos näkee oikeasti nälkää kaikilla näillä tuilla! Toivon kyllä, että perustulo menisi läpi, koska auttaisi nimenomaan niitä kaikkein pienituloisimpia ja kannustaisi ottamaan vastaan pätkä- ja osa-aikatöitä.

En nyt tiedä mistä ajatus tähän vuodatukseen lähti, mutta ei tätä tukiviidakkoa ennen osannut samalla tavalla arvostaa. Olinhan tietty nostanut opintotukea, mutta jotenkin sitäkin piti nuorena aivan itsestäänselvyytenä samaan tyyliin kun moni muukin pitää näitä kaikkia muita etuuksia. Rehellisyyden nimissä välillä tuntuu, että monilta unohtuu se vastuu omasta elämästään kun koko systeemi on tehty pehmustetuksi leikkikehäksi, jossa aina autetaan jos vähän kolahtaa. Enkä nyt tarkoita, ettei saisi auttaa, tietysti apua tarvitsevia täytyy tukea. Lähinnä nyt sitä, ettei edes yritetä pärjätä itse kun opiskelupaikat, asunnot ja työpaikat pitäisi kaikki tuoda nenän eteen, eikä siltikään oikein kelpaa. Tiedättekö mitä tarkoitan?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 34 kommenttia.

Oman kehon syketaso tutuksi + kokemuksia Suunnon Spartan Sport-urheilukellosta

Ranteessa jo jonkin aikaa roikkunut uusi pinkki kello on kerännyt hurjasti kyselyitä oikeastaan joka puolelta. Kyseessähän on siis Suunnon Spartan Sport-sporttikello, joka on ollut testikäytössä aikalailla kuukauden päivät ja nyt ajattelinkin kertoa tästä härvelistä hieman käyttökokemuksia. Olen nimittäin aivan rakastunut tähän ja olo on kyllä heti orpo jos joutuu laittamaan kellon vaikkapa lataukseen 😀 Ulkonäkö tässä kyllä myös miellyttää omaa silmää, varsinkin tämä pinkki sopii omaan tyyliini vallan mainiosti, esimerkiksi Polar Loop perusmallina on huomattavasti maskuliinisempi. En raaskisi luopua tästä enää ollenkaan!

Olen kotioloissa käyttänyt kelloa mittaamaan aktiivisuutta päivän aikana, mutta liikuntaanhan tuo tietysti pääasiassa on tarkoitettu. Kun lähdetään lenkkeilemään, kytken tietysti kellosta päälle ohjelman, joka mittaa etäisyyttä ja matkaa, aikaa ja kulutusta. Navigointihan tässä muuten on myös jos on suunnistajatyyppiä! Lisäksi tuo näyttää kätevästi myös puhelimen pop-up-ilmoitukset, joten nykyään eivät mene puhelutkaan ohi vaikka olisikin puhelin äänettömällä, kello kun alkaa puhelimen soidessa väristä. Kahden sormen näpäytys myös valaisee näytön, joten melko kätevä jos esimerkiksi yöllä tai aamulla haluaa vilkaista kelloa ilman että joutuu kurottautumaan puhelimeen. Tulikohan kaikki ominaisuudet jo lueteltua..? 😀

Mistä kuitenkin olen eniten ollut innoissani tämän kanssa, on sykkeiden seurailu ensimmäistä kertaa ikinä! Rakastan liikkua, joten mikäs sen parempi askel kun oppia sykkeiden avulla omasta kehostaan enemmän. Sykemittauksen avulla myös kulutuksen mittaus on tietysti huimasti täsmällisempää. Unohtamatta tietysti sitä mitä kaikkea muuta se syketaso kertoo. Treenaaminen voi nimittäin olla huomattavaasti tavoitteellisempaa kun on mahdollista syketasoa seuraamalla pysyä hollilla siitä, kuinka kehittävää liikuntaa harrastaa. Kuntoa selvästi kohottava syke nimittäin pyörii siellä 60-80% hujakoilla maksimisykkeestä.

Oma maksimisykkeeni on suunnilleen 191. Tuo siis laskurin kautta laskettuna, koska ehdottoman tarkka maksimisyke on mahdollista saada selville ainoastaan virallisen kuntotestin kautta.

Esimerkiksi oma optimisykkeeni aerobiseen kunnon kohotukseen on keskimäärin 140-150 ja vähintään siihen yleensä pyrinkin treenatessa. Totuushan on tietysti, että mitä kovemmalla sykkeellä treenaa, sitä pidempään kroppa tekee hommia myös itse varsinaisen suorituksen jälkeen ja rasvaa palaa tietysti tehokkaasti myös korkeasykkeisessä treenissä 🙂 Itse otan juoksulenkeillä usein spurtteja, jolloin nostan syketason hetkeksi korkeammaksi, esimerkiksi juuri mäkien ylösjuoksu (tai vaunujen ylös työntäminen reippaaseen tahtiin :D) on tähän hyvä keino! Maksimisykkeiden tavoitteluun kun en ehkä itse lähtisi. Spartan Sport muuten osaa lukea askeleet myös vaunuja työntäessä. Matkarattaiden kanssa ei niin hyvin kylläkään! Toistaiseksi olen siis testannut tätä vasta lenkkeillessä, mutta nämähän soveltuvat käytettäväksi jopa uidessa, joten eri lajeja odotellessa!

Olen nyt oppinut, että esimerkiksi huonosti nukuttu yö näkyy itselläni heti sykkeissä. Jos keskisyke normaalisti tunnin hölkkä/kävelylenkillä vaunujen kanssa kävelyineen on keskimäärin ehkä jotain 140, pomppaa se huonosti nukutun yön jälkeen reippaasti yli 150:neen. Tiedättekö siis sen tunteen kun on vähän outo olo jo valmiiksi ja lenkillä sitten huomaa, että hengästyy selvästi helpommin? Sykkeiden seuranta on opettanut senkin, että omaa kehoaan tosiaankin täytyy kuunnella ja vaikkapa noiden rankempien öiden jälkeen ehdottomasti ottaa iisimmin, sekä antaa kehon levätä, koska sitä se nimenomaan tarvitsee!

Nykyään on tapana aina illansuussa tarkastaa kellosta päivän aktiivisuus. Yleensä kun pyrin päivän aikana ihan vähintään 10 000 askeleeseen, joka noin yleisesti on semmoinen hyvä määrä askelia, joka jokaisen tulisi liikkua päivässä, varsinkin siis jos haluaa edes vähän kohottaa kuntoaan. Usein pyöritäänkin askeleiden suhteen semmoisessa 12 000-17 000 määrissä, välillä sitten taas siellä kymppitonnin paremmalla puolella, jos on ollut iisimpi päivä. Tuohon 17 000 askeleeseen kun joutuukin päivän aikana tekemään vähän enemmänkin hommia, eikä noita päiviä kyllä todellakaan kovin usein ole! Eli esimerkiksi kävelemällä reilun tunnin ulkona ja puuhailemaan kotitöitä tuntikaupalla, sekä käymään asioilla 😀 Ainakin itselläni Spartan on toiminut motivaattorina liikkumiseen ja varsinkin kotipäivinä tuo aktiivisuuden seuraaminen tuo kivaa lisäboostia, kotitöiden tekeminenkin nimittäin kiinnostaa enemmän kun tietää saavansa aktiivisuuspisteitä.

Pakko myös kehua tuota uutta juomapulloa, jonka sain blogin kautta. Kyseessä on siis SIGG:in Sveitsissä valmistettu alumiininen juomapullo, joka on ekologinen ja terveellinen vaihtoehto muovisille juomapulloille. SIGG:in pullot ovat valmistettu yhdestä alumiinikomponentista, joka takaa pullon vuotamattomuuden. Alumiinipinta ei myöskään kerää hajuja tai makuja ja pullo kestää myös hiilihapollisia juomia. Alumiinisen pullon suosiminen on ekoteko, koska  on 100% kierrätettävä ja vähentää muovipakkausten määrää maailmassa. Pullo on täysin BPA-vapaa, eikä liuota juomaan mitään muitakaan kemikaaleja. Olen aivan rakastunut tuohon vaaleanpunaiseen sävyyn!! Noita löytyy vaikka missä väreissä ja valikoimista löytyy pulloja myös lapsille. Jälleenmyyjät verkosta löytyvät täältä.

Pakko muuten päivittää tähän myös mun kilojen karistamis-projektista. Niitä kiloja ei nimittäin ole enää pariin-kolmeen kuukauteen karissut oikeastaan lainkaan. Tai äärimmäisen hitaasti. Salilla käydessä paino pysyi aikalailla samoissa kokoajan, mikä nyt meinaa että rasvaa varmasti paloi ja tilalle tuli lihasta, mutta noin muuten on painonpudotus ollut aivan superhidasta. Yksi syy siihen, miksi aloin epäilemään alunperin sitä kilpirauhasen vajaatoimintaa, oli juurikin täysblokissa oleva aineenvaihdunta! Mikään ei vaan auta siihen. Lääkärin mukaan huonot unet ja valvominen ovat tähän syynä, toisena sitten se imetys. Joten tuskinpa tähän yleisesti pöhöttyneeseen oloon on tulossa suurta muutosta niin pitkään kun nuo tekijät ovat kuvioissa. Toisaalta, ehkä kuulun niihin joilla ne loput kilot karisevat sitten kertarysäyksellä imetyksen loputtua. Saapi nähdä. Väliäkö tuolla nyt tässä vaiheessa, eiköhän sitä myöhemminkin ehdi niitä murehtia 😀

Ensi viikolla aloitan muuten joogan! En oikeasti malttaisi odottaa!! Kirjoittelen harrastuksen aloittamisesta varmasti vielä enemmän, mutta todella mielenkiinnolla myös odotan sitä kun pääsen kokeilemaan Spartan Sportia ja sykevyötä hot jooga-tunneilla 🙂 Kuntosalijäsenyyden aion uusia vasta helmikuun puolella, mutta mielenkiintoista olisi testailla sykkeitä vielä myös salitreeneissä!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.