Aikaisten aamujen pelastus: Chia-tuorepuuro (keto)

MAINOS: Hei lukijani! Kokeile Nextoryn e- ja äänikirjoja maksutta 30 päivän ajan täällä 🌞 Omia kirjavinkkejäni löydät tästä postauksestani.

www.nextory.fi/iines

Aikaisempiin työaamuihin siirryttyäni olen tehnyt myös muutoksia aamupalani suhteen. Kun lähtö kotoa on jo ennen kahdeksaa, jaksan harvemmin kokkailla mitään sen kummempaa aamiaista, vaikka aamiaisen aina syönkin. Itselleni todella toimiva ratkaisu on ollut chia-tuorepuuro, jonka teen aina illalla valmiiksi jääkaappiin ”valmistumaan”. Ja vitsi tämä on hyvää! Halusin tänään jakaa tämän helpon tuorepuuron ohjeen myös teille, jospa tästä olisi aamiaisinspistä jonkun muunkin aikaisiin aamuihin. Ohje on siis viljaton, vähähiilarinen ja keto-ystävällinen! 🙂

Tarvitset:

 

Noin 1dl kookos-kauramaitoa (jos et noudata ketoa, käy erinomaisesti myös tavallinen, kaura- tai soijamaito, itse tosin tykkään tässä chiapuurossa juuri tuon kookos-mantelimaidon mausta).

2 rkl chian siemeniä

Vadelmia tai mustikoita, parhaiten sopivat tuoreet kotimaiset

0,5 dl Kreikkalaista jugurttia

Päälle pähkinöitä tai siemeniä. Itse käytän ketoon sopivia parapähkinöitä ja manteleita, jotka survon rouheeksi.

Ohje: Kaada mantelimaito isoon lasiin ja lisää mukaan chian siemenet. Sekoita ja anna turvota jääkaapissa jonkin aikaa, esimerkiksi pari tuntia. Kun chia on muuttunut koostumukseltaan vanukkaaksi, voit lisätä lasiin osan vadelmista, joiden päälle tulee kreikkalainen jugu. Jugun päälle loput vadelmat ja pähkinärouhe, jonka jälkeen puuro joutaa jääkaappiin odottamaan aamua, jolloin tuorepuuro on valmiina syötäväksi. Nam!

Vinkki: Itse en ole kaivannut tähän lisää makeutta, mutta jos sitä kaipaa, voi tuorepuuron maustaa vaikka lähes kalorittomalla erytritolilla, jota itse käytän leivonnassa. Ja noin muutenhan voi tuorepuuron sekaan laittaa esimerkiksi kookoslastuja, manteli- tai maapähkinävoita, mitä kaapista nyt sattuukaan löytymään.

 

Kuuluuko tuorepuuro teidän aamuihin?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Uudenlainen työviikko

Alkuviikko on ollut blogin kanssa pientä hässäkkää. Aloitin nimitäin maanantaina uuden työni ja ensimmäiset päivät ovat menneet paljolti siihen liittyvien asioiden tuumailussa. Paluu aamukuuden herätyksiin kesän aikana vakkareiksi muodostuneista seitsemän herätyksistä (hurjaa :D) ja aamurutiinit taaperon kanssa ovat vaatineet pientä totuttelua sen jälkeen kun olen työskennellyt koko vuoden useimpina aamuina lähinnä kotona verkkarit jalassa ja tukka sotkussa. Tästä syystä en ole ehtinyt tällä viikolla tekemään kirjoitushommia aamuisin aivan samaan malliin kuin mitä normaalisti, mutta eiköhän rutiini tästä pian taas lähde käyntiin näidenkin suhteen.

Ensimmäiset päivät töissä ovat olleet aivan huippuja ja paluu edes osittaiseen työviikkoon ulkoiselle työnantajalle (vaikka tosin teenkin asiantuntijapalveluna yritykseni nimiin) on tuntunut todella oikealta, juuri siltä mitä olen kaivannutkin tasapainona arkeen. Vaikka yksityisyrittäjyys ja kotityöskentely kuulostavatkin paperilla unelmalta (ja toki ihanaa onkin), on homma loppupeleissä todella yksinäistä. Vaikka aikaisemmin rakastin etäpäiviä ja työskentelyä kotona, on nyt kesän aikana tullut enemmänkin vaihe, kun nimenomaan haluaisi tehdä töitä jossain muualla tai ulkoisella toimistolla. Aikaisemmin pystyin keskittymään töihin hyvin kotona, mutta nykyään jotenkin huonommin. Olen myös melko laiska sopimaan mitään kaveritreffejä kahviloihin tekemään hommia kuin ehkä maksimissaan kerran viikossa, eikä ole jotenkin jaksanut yksinkään lähteä. Eikä niitä kovin mobiilisti työskenteleviä ystäviä loppupeleissä nyt kovin montaa ole. Siksi onkin onkin ihanaa nyt kun on taas työporukka ja ihmisiä, joiden kanssa ideoida ja sosialisoida aivan eri tavalla kuin mihin viime kuukausina on tottunut.

En ole aikaisemmin ajatellut, että olisin millään kantilla yksinäinen, mutta nyt asiaa ajateltuani olen todennut, että työskentely yksin valtaosan ajasta on aiheuttanut pientä yksinäisyyttä. Semmoista, johon en ole tottunut työskenneltyäni aina aikaisemmin muiden ihmisten parissa, osana tiivistä työporukkaa. Loppupeleissä on kuuluminen yhteisöön tai osaksi jotain sosiaalista verkostoa ihmiselle todella tärkeää jo ihan psykologisestikin. Olen paasannut paljon siitä, ettei kenenkään pitäisi tehdä (työnkään saralla) itselleen epämieluisia tai epätyydyttäviä asioita, kuluttaa itseään psyykkisesti loppuun työn tai minkään muunkaan epätyydyttävän asian vuoksi, mutta harvassa asiassa ääripäät ovat niitä parhaita vaihtoehtoja. Tasapaino siis rulaa.

On tärkeää tunnistaa ja tiedostaa omat rajansa (no, kaikessa), hallita ajankäyttö työn ja vapaa-ajan välillä, loppupeleissä kun yksilönä on itse tästä ensisijaisesti vastuussa. Itse en ihan aina ole tässä asiassa onnistunut, mutta se onkin opettanut. Ja totuushan on, että kaikkien meistä on pakko tehdä jonkinlaista työtä, joten miksi ei pyrkisi edes siihen, että se on mielekästä? Itse ainakin varmasti sekoaisin pitkässä juoksussa tekemättä mitään, enkä usko, että nauttisin aivan tyhjän panttina olemisesta kovinkaan kauaa, vaikka tilillä lojuisi miljoona euroa. Raha ei korvaa yhteisöllisyyttä tai tunnetta siitä, että teet mielekkäitä juttuja, joilla on jokin tarkoitus. Noh, oli se sitten toimistotyö, yritys, lastenhoito (omien tai muiden), järjestötoiminta vapaaehtoisena tai mitä ikinä. Pohdinkin tätä aihetta syvemmin viikonloppuna mm. perustuloa sivuten ja ajattelin tehdä aiheesta ihan oman postauksensa.

En ole koskaan aikaisemmin maininnut työpaikkojani blogissa kovin suoraan tai ollenkaan, koska se on jotenkin ollut helpoin rajaveto työn ja oman ajan välillä. Tai oli varsinkin silloin kun työni ei millään tapaa edes liittynyt someen tai markkinointiin. Oikeastaan en nähnyt syytä miksi olisin sen koommin käsitellyt aihetta blogissa ja jotenkin se vain jäi pitkäksi aikaa ”päälle”. Nyt toisaalta mietin, että miksi en sitä tekisi kun työhön liittyviä asioita tulee jokatapauksessa näkymään enemmän myös somen puolella ja toki, Linkedin nyt on nykyään takuuvarma stalkkauskeino työjuttujen suhteen. Aloitin siis PING Helsingillä vaikuttajamarkkinoinnin parissa, jonka ohella keskityn myös muihin aihealueisiin, kuten kehitys- ja strategiatyöhön. Luvassa on siis jännä syksy, paljon uutta ja inspiroivaa!

Loppuun pari sanaa asusta. Löysin nimittäin tuon Marimekon pitkän raitapaidan Fredan UFF:ilta pari viikkoa takaperin. Mietin ensin, että otanko tämän yökkäriksi (=koska koukussa niihin olo- ja yöasuihin, haha) vai en, mutta toistaiseksi päätyi ihan normikäyttöön. Saapi nähdä onko tämä kohta uutena vakkari-kotiasuna 😀 Täytyypi tutkailla milloin UFF:ille tulee taas uusi mallisto, viimeksi löytyi nimittäin niin ihania juttuja. Ensi viikolla on blogiin muuten tulossa kesän kirppislöytöjä!

 

Mitäs teidän viikkoon? ✨

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Aivan paras sadepäivä

Hei ihanaa sunnuntaita! Ja sateista semmoista. Olenkin ollut pitkästä aikaa todella intona sadepäivästä ja nimenomaan sateisesta sunnuntaista. Jotenkin ihana köllötellä sadepäivänä kotona, lukea kirjaa ja ottaa ihan vain rennosti ilman paineita siitä, että pitäisi tehdä sitä tai tätä. Kävin aamupäivällä tekemässä salitreenin, nukutin pojan päiväunille (jotka eilen jäivät väliin, koska pieni oli liian intona kaikesta muusta), söin vähän eilistä keto-mustikkapiirakkaa ja luin kirjaa. Aivan loistava sunnuntai siis.

Aloitin perjantaina viikonlopun 7 kilometrin lenkillä ja edellispäivän nieriäfileellä, tomaatin ja kurkun kera. Tiedättekö, musta on ketodietin myötä tullut varsinainen tomaatin ja kurkun suurkuluttaja. Oikeasti, syön niitä varmaan joka aterialla ja nyt voisin syödä kotimaisia avomaan kurkkuja vaikka joka välissä 😀 Pakko ehkä käydä kohta hakemassa yksi jääkaapista!

Kerroinkin Instassa käyneeni perjantaina kuukauden piinallisen odotuksen jälkeen ultrassa, kesän aikana on kainalooni ilmestynyt aristava patti, jota olen tässä jonkin aikaa panikoinut. Lemppari-lääkäriasemani on ehdottomasti Kampin Aava, jossa käyn oikeastaan aina kun sairauskuluvakuutus kerta on. Ajattelin, että yksityisellä pääsee varmasti ultraan alta aikayksikön, mutta ehei. Radiologeille oli heinäkuun alussa lähes kuukauden jono, enkä jaksanut ennen Santorinin reissua alkaa soittelemaan muita lääkäriasemia läpi aikaisempien aikojen toivossa, lomathan ne varmasti pyörivät kaikkialla. Kuukauden odotuksen jälkeen sain hyviä uutisia, ettei patti ole mitään pahanlaatuista ja kuulemma kainalon alueen erilaiset patit ovat todella yleisiä, usein juuri hyvänlaatuiset patit aristavat.

Aamupörrö ja Muumit – viikonloppujen vakkareita!

Kävin perjantaina myös pitkästä aikaa lounaalla pitkäaikaisimman ystäväni kanssa, joka asuu nykyään Rukalla ja siitä syystä näemme melko harvakseltaan. Kuulin myös viime viikolla, että toinen ystäväni muuttaa ainakin toistaiseksi takaisin Jyväskylään ja olen aivan murheen murtama!! Toki, yhteydenpito on nykyään helppompaa kuin koskaan, mutta siitä huolimatta tuntuu, että etäisyys moniin on kasvanut juuri sen ”teknisen yhteydenpidon vuoksi”. Whatsapp ei tosiaankaan korvaa todellista sosiaalista kanssakäymistä ja oma mielipiteeni on, että some aiheuttaa loppupeleissä enemmän yksinäisyyttä, kuin sitä läheisyyden fiilistä, jonka illuusion se on luonut.

Näiden parin viikon aikana olen ottanut kaiken irti kesäruoasta vielä kun ehtii. Ahventa, muikkuja, kotimaisia kasviksia ja halloumia, nam!

Kävin perjantaina lääkärikeikan jälkeen myös pitkästä aikaa lankakaupassa. Päätin, että käyn inspiroitumassa ja ostamassa kivat langat pariin erilaiseen pipoon, joita ajattelin testailla tehdä. Tai siis tähän beigeen en katsonut mistään ohjetta, aloin vain tehdä. Laitan ohjetta blogiin, mikäli syyspiposta tulee kiva. Täytyisi myös vihdoinkin hommata ne langat siihen syysneuleeseen, jonka mainitsin aloittavani.

Varasin myös perjantaille uuden geelilakkauksen Timman kautta ja nyt onkin nudekynnet, joita jo viimeksi tuumailin. Aikaisemmin olin tosi tarkka kynsistäni, mutta viime vuosina olen huomannut, etten enää niinkään.. Perus mammaelämää kun ei jaksa uhrata ajatustakaan sille, että käyttäisi muutaman minuutin kynsien ehostamiseen 😀 Saatan lakata kynnet kerran tai kahdesti vuodessa, useimmiten näyttävätkin kynnet aivan karseilta kun onnistun aina telomaan ne johonkin. Nyt olen taas tykästynyt pitkästä aikaa geelilakkaukseen ja päätin, että panostan kynsiini syksyn aikana edes sen kestolakkauksen verran kuussa, haha. Vaikka aikanaan pidin monta vuotta rakennekynsiä, niin siihen rumbaan en enää jaksa lähteä. Oman kynnen geelaus on nopea huoltaa ja siistii kynsien yleisilmettä hurjasti. Tykkään!


Varaan lakkaukset aina joko samana tai edellisenä päivänä kun olen menossa keskustaan asioille ja mielestäni ovat parhaat hinnat Timmassa! Olen yleensä maksanut geelilakkauksesta noin kolmekymppiä (nämä uusimmat tosin olivat 36€), mutta kestävyys on ollut ihan huippuluokkaa ja olen huollattanut lakat noin kuukauden välein. Pari kertaa olen käynyt Fredan Söötissä ja nyt Forumin Helmi Nailsissa. Molemmat hyviä, vaikkakin sävyvalikoima Helmi Nailsissa oli aivan omaa luokkaansa 🙂 Ja jos kiinnostaa 10€ käyttörahaa Timmaan hyödynnettäväksi kauneuspalveluihin, niin koodi IGRITE antaa 10€ kredittejä Timma-tilille.

 

Vietättekö tekin rentoa sadepäivää kotona? ☔️

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Ihonpuhdistusrutiini hellävaraisilla vanutuotteilla

Kaupallinen yhteistyö: Helmi

Tänään esittelen ihonpuhdistusrutiinini, eli kuinka puhdistan ihoni aamuisin ja iltaisin? Käytän erilaisia vanutuotteita arjessani oikeastaan päivittäin. Vanupuikkoja meikin fiksailemiseen, koska saan ripsiväriä levittäessäni aina aikaan jotain sotkua ja ihonpuhdistuksen viimeistelen misellivedellä kostutetulla vanulapulla, joka puhdistaa iholta lopunkin meikin ja epäpuhtaudet. Oma ihoni on todella helposti allergisoituva, joten olen todella tarkka siitä, mitä käytän iholleni. Tuotteiden on oltava hellävaraisia, turvallisia ja tietysti myös ympäristöystävällisiä.

Vuosien varrella olen pyrkinyt asteittain tekemään pieniä arjen ekotekoja ja eräästä asiasta luovuimme tyystin jo useita vuosia sitten. Muovisista vanupuikoista nimittäin! Jos maailmasta vielä löytyy jokin äärimmäisen turha muovista valmistettu kertakäyttötuote, on se kyllä ehdottomasti se perinteinen muovivartinen vanupuikko. Vuosien ajan olemmekin ostaneet vain paperivartisia vanupuikkoja.

Oma säännöllinen ihonpuhdistusrutiini menee yleensä näin:

Aamulla teen kasvoilleni useimmiten pelkän vesipesun kylmällä vedellä, joka raikastaa ja samalla herättää tehokkaasti uuteen päivään. Kastan kasvo- tai misellivettä vanulappuun, jolla käyn kasvoni läpi poistaakseni mahdolliset yön aikana iholle kertyneet epäpuhtaudet. Ennen seerumia ja kosteusvoidetta taputtelen kasvoilleni kerrostettavaa kasvovettä kosteuttamaan, 7 skin methodin mukaisesti. Annan hoitotuotteiden kuivua ainakin 10 minuutin ajan ennen meikkiä.

Iltaisin teen aina iholleni kaksoispuhdistuksen, mikäli olen meikannut. Ensin liuotan meikin ja epäpuhtaudet puhdistusöljyllä, jota hieron iholle noin minuutin verran. Kuivalle iholle olen kokenut toimivaksi sen, etten pese välissä puhdistusöljyä pois, vaan jatkan suoraan vaahtoavalla puhdistusemulsiolla, jota hieron iholle pyörivin liikkein noin minuutin ajan. Huuhtelen kasvot ja viimeistelen käymällä ihon huolellisesti läpi miselliveteen kostutetun vanulapun kanssa, jolloin viimeiset meikkijäämät ja epäpuhtaudet viimeistään lähtevät iholta. Puhdistuksen jälkeen noudatan samaa hoitorutiinia kuin aamuisin, paitsi että käytän iltaisin usein tujumpia naamioita tai beauty balmeja vaikuttamaan yötä vasten 🙂

Kotimaiset Helmi-vanutuotteet soveltuvat kauneudenhoidon tarpeiden lisäksi koko perheen arkeen. Lapsiperheessä ovat vanulaput ehdoton juttu! Pieniä haavereita ja sotkuja tulee eteen silloin tällöin, jolloin hellävarainen puhdistus on tarpeen. Kaikki Helmi-tuotteet ovat 100% luonnon puuvillaa ja kehitetty yhdessä Allergia- ja Astmaliiton kanssa, joka on itselleni allergikkona ja astmaatikkona tärkeä seikka tuotteita valitessa. Myös kotimaisuus on ehdottoman tärkeä asia ja pyrin suosimaan kotimaisia brändejä aina kun vain mahdollista.


Kauneudenhoidossa ovat omat suosikkini Helmi-sarjasta Helmi Muoviton meikkipuikko ja perinteisten Helmi-vanulappujen lisäksi myös hieman kooltaan isommat vanulaput, jotka sopivat erinomaisesti suurempien alueiden puhdistukseen (esimerkiksi vauvan hoidossa), kuten myös tehokkaaseen meikinpuhdistukseen.

Meikkipuikon muotoiltu terävä pää soveltuu tarkkuutta vaativaan meikkaamiseen, sekä viimeistelyyn, kun taas leveämpi pää esimerkiksi luomivärin levittämiseen. Puikko on valmistettu kloorivalkaisemattomasta puuvillasta, varsi taas puuvillasta, joten tuote on turvallinen ja hygieninen käyttää myös herkälle silmänympärysiholle. Nämä ovat kyllä aivan huippuja!

Oletteko jo tutustuneet Helmi-tuotteisiin?

 

Millainen on teidän ihonpuhdistusrutiininne? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Keto-ohje: Maailman paras VHH-mustikkapiirakka

Postauksen Foodinin tuotteet saatu / sisältää kaupallisia linkkejä

MAINOS: Hei lukijani! Kokeile Nextoryn e- ja äänikirjoja maksutta 30 päivän ajan täällä 🌞 Omia kirjavinkkejäni löydät tästä postauksestani.

www.nextory.fi/iines

 

Koko viikon on pitänyt julkaista tämä lupaamani resepti keto-mustikkapiirakkaan, mutta mikäs nyt olisikaan parempi ajankohta ohjeelle kun näin viikonlopun kynnyksellä. Tässä parin viikon aikana olen ehtinyt leipoa tätä mustikkapiirakkaa itseasiassa jo kahdesti, molemmilla kerroilla olen syönyt koko piirakan yksin 😀 Tämä piirakkahan on aivan lempparini ja semmoinen, jota leivon yleensä ihan aina. Siksi olinkin aivan tuskissani nyt ketogeenisen aikana kun mieli teki mustikkapiirakkaa ja aloin kehitellä vähähiilarista keto-versiota tuosta perinteisestä ohjeesta.

Vehnäjauhot korvasin manteli- ja kookosjauholla, sokerin taas kalorittomalla erytritolilla, jota itseasiassa testasin ekaa kertaa tätä piirakkaa tehdessä. Ainakaan itse en erytritolilla ole saanut mitään ällömakeita lopputuloksia, joten jos on todella imelän perään, niin eivät nämä omat määräni makeuttajaa välttämättä ole tarpeeksi. Omaan mieleeni oli lopputulos kuitenkin enemmän kuin passeli!! Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että mantelijauhoista tehty leivonnainen on hieman hajoavampaa sorttia kuin perinteisestä vehnäjauhotaikinasta valmistettu. Piirakka on siis täysin sokeriton (lukuunottamatta siis mustikan luontaista sokeria) ja viljaton. Ja jos se alkuperäinen ohje kiinnostaa, niin löytyypi täältä.

Mitä tarvitset?

 

Pohja:

100g voita
3/4 dl Foodin Erytritol-makeuttaja
1 muna
2 dl Foodin mantelijauhoja
0,5 dl kookosjauhoja
3/4 tl leivinjauhetta
0,5tl Foodin Psylliumjauhe

Täyte:

Noin 250-300g smetanaa (20%)
1 muna
0,5 dl Foodin Erytritolia (voi laittaa 3/4 dl, mikäli haluaa lisämakeutta)
200g mustikoita (useimmiten pakastemustikat myydään juuri 200g pusseissa)

Täytteeseen voisi sopia erinomaisesti myös luonnollinen vanilja-aromi, meiltä ei löytynyt 🙂

Tein vähän testiä noiden jauhojen suhteen. Ekaan piirakkaan laitoin manteli- ja kookosjauhoja 50/50, tähän toiseen taas enimmäkseen mantelijauhoja, enkä ihan kamalaa eroa huomannut. Kokonaan kookosjauhoilla en tätä kuitenkaan ole tehnyt. Makuasia siis ja kookosjauheen voi varmasti jättää myös pois! Ja kokeilin tehdä tämän myös vähän pienemmällä voimäärällä (noin 50g) ja toimi aivan hyvin niinkin 🙂

Ohje: 

Sulata voi. Vatkaa joukkoon vispilällä erytritoli ja muna. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Lisää ne taikinaan ja sekoita tasaiseksi.
Voitele halkaisijaltaan 26-28-senttinen piirasvuoka. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Itse annoin taikinan hetken jäähtyä jääkaapissa, sulatettuun voihin tehtyä taikinaa on nimittäin todella vaikea saada lämpimänä paineltua vuokaan kiinni, joten helpompi homma kun on hieman jähmeämpi! Taikinan voi myös iskeä vuoan pohjalle ja hetkeksi pakkaseen ennen painelua.
Sekoita smetana, muna ja erytritoli keskenään. (Ainiin ja tähän toiseen lisäsin myös vähän chian siemeniä testiksi!) Levitä mustikat vuokaan tasaisesti ja lisää päälle täyteseos, jotta se levittyy tasaisesti mustikoiden päälle.
Paista mustikkapiirakkaaa 200-asteisessa uunissa, hieman keskitasoa alempana 25-30 minuuttia.

 

Piirakka on mielestäni ehdottomasti paras jääkaappi-viileänä ja varsinkin seuraavana päivänä! Nam ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 7 kommenttia.