Kategoria: Lifestyle

Toivottavasti teillä meni viikonloppu aurinkoisissa merkeissä? Me vietimme paljon aikaa pihahommissa puuhaillen, mutta myös muunlaista actionia riitti. Pieni alkoi lauantaina aivan yllättäen oksennella päiväunien jälkeen, mutta tauti meni onneksi nopeasti parempaan päin. Meidän perheessä on viime viikkoina ja oikeastaan reissusta paluun jälkeen sairasteltu oikein urakalla 🙁 Ehkäpä tämä pikkuhiljaa helpottaa? Tätä samaahan olen tässä kylläkin jauhanut nyt jo varmaan puolentoista vuoden ajan.

Perjantaina olin aamulla Alpron aamiaisella ja tekemässä hommia Kalliossa. Siitä poikkesimme perheen kanssa Linnanmäelle kiertämään muutama lasten laite ja voi sitä pienen riemua kun pääsi minien rekkaralliin! Meinasin alkaa itkemään kun toinen oli niin innoissaan. Itse normaalisti laitehirmuna vastustin kiusausta käydä missään laitteessa, koska en raaskinut maksaa kertalipusta 9€ (!!). Odottelen siis kärsivällisesti sitä kesäkuussa aukeavaa uutta vuoristorataa ja menen sitten rannekkeen kanssa vetämään Lintsi-överit. Itse saan huvipuistoista semmoisia endorfiini-rusheja, että menen ihan johonkin omiin maailmoihin ja kikatan kun pikkutyttö. Ihan parasta! 😀

Normaalisti ollaan koko perhe viikonloppuisin kunnon herkkusyöppöjä, mutta nyt parin viikonlopun ajan ollaan oltu ”herkkulakossa”, joka nyt lähinnä on tarkoittanut sitä, että olen korvannut sipsit kattilapoppareilla ja jättänyt muut herkut kauppaan. Viikolla ei tulisi kuuloonkaan ostaa kaupasta herkkuja, karkkia nyt en syö muutenkaan, mutta suklaa ja sipsit ovat pahe. Ehkä parempikin pitää välillä vähän paussia, vaikka kieltämättä kyllä pidän herkuttelua yhdestä elämän parhauksista, haha. Olisihan se aika ankeaa, jos pitäisi aina tarkkailla syömisiään ja laskea kaloreita. Ei tarvitse olla niin vakavaa, vaikka välillä voikin pitää pienen tauon.

Pieni puutarhuri orvokkien kimpussa 😀

Eilen kitkin rikkaruohoja, mylläsin vähän extempore itselleni kasvimaata (!!!), luin, virkkasin, neuloin, siivoilin, yritin ymmärtää uhmisraivareita ja hengailin terdellä hörppien kombuchaa. Semmoinen sunnuntai siis! Uskokaa tai älkää, mutta uusin neulomisvillitykseni ovat ekologiset tiskirätit. Sain eilen ekan valmiiksi ja yritän ehtiä jakamaan ohjetta blogissa jo tällä viikolla. Enpä olisi uskonut, että lähden tälle linjalle, mutta kun ajattelin asiaa enemmän, ovat juuri tiskirätit ainakin meillä niitä, joita saa jatkuvasti olla vaihtamassa, joten kestävä semmoinen on todellakin tarpeen 🙂 Stay tuned tämän osalta!

Kesässä on muuten aivan parasta kotimainen kesäruoka ja kasvikset! Nyt kun ei ole kalaa tai satunnaista kanaa lukuunottamatta syönyt lainkaan lihaa pian neljään kuukauteen (!!), täytyy sanoa, ettei sitä edes enää ajattele. Eikä lihaa ole oikeastaan tehnyt mielikään. Kesäruoan suhteen ainoa muutos, jonka olen ”joutunut” tekemään lihasta luovuttuani on se, etten enää kääri mustapekka-juustolla täytettyjä herkkusieniä pekonilla, ne olivat nimittäin yksi paheistani ja ehdoton kesälemppari. Täytyy kyllä todeta, että ovat kyllä hyviä myös ilman pekonia, tein juuri perjantaina 😉

Lauantaina söimme paistettua ahventa keitettyjen perunoiden ja salaatin kanssa, eilen teki Tommi lohikeittoa, nam! Nämä ovat semmoisia ruokia, joita tulee aina matkoilla kamala ikävä. Varsinkin juuri semmoista perinteistä lohikeittoa, joka on yksi lempiruoistani.

Tällä viikolla onkin ajatuksena vähän kartoittaa, että mitä ihmettä istutan sinne raivaamalleni kasvimaalle. Ideoita? Samalla odotan myös ”vähän” kärsimättömänä yrttien itämistä ja terassiprojektin etenemistä!

Kivaa maanantaita 🙂

Juuri kun viime viikonloppuna kirjoittelin stressittömyyttä ja kiireettömyyttä, on tämä viikko sitten osoittautunut juurikin todella hektiseksi. Pahoitteluni, etten ole juurikaan ehtinyt päivittää tällä viikolla normaaliin tapaan ja postausrytmi on ollut tavallisesta poikkeava. Kaikenlaisia yllättäviä juttuja on tullut vastaan, jotka ovat vieneet resursseja muualle. Olimme eilen yöhön asti lastenpolin päivystyksessä (ei tosin pitäisi olla mitään vakavaa, vaikka aluksi säikähdimmekin) ja koko tämän päivän suunnitelmat menivät osittain uusiksi sen jälkeen kun pääsimme kotiin about puoli kolmelta yöllä. No, olen aina hölmönä selittelemässä täällä, mutta toivottavasti ymmärrätte, että välillä tulee hetkiä kun suunnitelmat menevät yksinkertaisesti uusiksi tai sitten vain ajoittuu sata asiaa juuri sille samalle viikolle. Huh!

Ajattelin tänään tehdä pientä life updatea pitkästä aikaa.

Eli mitä viikkooni kuuluu ja noin yleisesti? ✨

Tälle viikolle on mahtunut menoa ja meininkiä lähes jokaiselle päivälle. Usein tulee viikkoja, jolloin kalenteri näyttää lähes tyhjää ja keskittyy hoitamaan hommia kotoa käsin. Tuumailemaan käsityöjuttuja, suunnittelemaan blogin sisältöä, kuvailemaan ja vastailemaan sähköposteihin. Ja sitten vastapainoksi niitä viikkoja kun on joka päivä menossa ja joutuu tasapainottelemaan niiden juoksevien perushommien hoitamisen kanssa. Juuri tämmöinen viikko on ollut meneillään nyt ja päälle vielä sitten kaikkea yllättävää.

Olin eilen iltapäivällä portaalini Indieplacen ja New Nordicin järjestämässä Herbal School-workshopissa, jossa valmistimme itse luonnonkosmetiikkaa, ihan superkivaa! Nykyään olen äärimmäisen laiska käymään missään tapahtumassa, lukuunottamatta satunnaisia pressipäiviä, joilla voi käydä piipahtamassa oman aikataulun mukaan. Ennen tätä viikkoa taisi olla pitkä tauko ilman mitään tapahtumia, koska olen priorisoinut muita juttuja, enkä jaksa ravata tapahtumissa vain huvikseni. Itselleni jokin lisäarvo on tärkeää! Pidän juuri tapahtumista, joissa pääsee itse konkreettisesti tekemään jotain, kuten tuo eilinen. Moni juttu  workshopissa oli ennestään tuttua, koska olen itseasiassa juuri keväällä lukenut erään kirjan yrttien hyödyntämisestä ja erilaisten rohtojen valmistamisesta. Itseasiassa minulla on juuri työn alla valmistaa pari erilaista ”taikasalvaa” tuon samaisen kirjan innoittamana, joiden ohjeet haluan jakaa teillekin. Sain juuri pari päivää sitten näihin käytettävät öljyt, mutta pari ainesosaa vielä puuttuu, joten vielä en ole päässyt hommiin näiden kanssa. Workshop tuli siis hauskaan saumaan kun pääsi hieman alustamaan noita omia salva-kokkailuita 😀

Käsityöhommien suhteen olen siirtänyt ajatukset jo seuraaviin juttuihin ja loppukesän tulevaan pipomallistoon, jota olen pikkuhiljaa alkanut työstämään. Sitä ennen on tulossa söpöjä hiusnauhoja, jotka sopivat sekä aikuiselle, että lapselle 💕 Olen neulonut ylipolven villasukkia jo helmikuusta lähtien, mutten ole onnistunut saamaan niistä edes ensimmäistä valmiiksi. Ne olisivatkin seuraavana to-do-listalla ”käsityökorneriini” ja haluan jakaa ohjeen teillekin sitten (jos siis edes onnistuvat, haha).

Kun minulta nykyään kysytään, että mitä kuuluu, en oikeastaan tiedä mitä vastaisin. Koska olen pyrkinyt välttämään kiireestä jauhamista, olen pyrkinyt usein toteamaan, että olen pääosin ottanut viimeaikoina rennosti. Ja ei, tämä ei tosiaan tarkoita sitä, että makaisin pihassa bikineissä ja lukisin kirjaa, haha. Tällä hetkellä on monta rautaa tulessa ja kun on meneillään useampi projekti, on sitä hommaakin melkolailla. Yritän kuitenkin kääntää asian niin, että teen juuri niitä itselleni mielekkäitä juttuja ja jos kiirepaniikki meinaa iskeä, istun alas, listaan hoidettavat asiat ja priorisoin niitä tärkeysjärjestyksen mukaan. Moni lähipiiristänikään ei tiedä niin tarkkaan mistä päiväni koostuvat ja vaikka freelancer-tyyppinen työ, sekä pienyrittäjyys ovat molemmat yleistyneet työelämän muuttuessa, saattaa monen korvaan (valitettavasti) edelleen kuulostaa siltä, että jos kerrot olleesi kolme päivää kotona tekemässä töitä nuhjuverkkarit jalassa, et ole tehnyt käytännössä ”mitään”.

Itseäni ainakin jaksaa yllättää yhä uudelleen se, etteivät monet nuoretkaan tunnu ymmärtävän sen vanhan mallisen ”ysistä viiteen”-käsitteen ulkopuolelle. Tarkotan, että josset lähde joka arkiaamu kahdeksalta kotoa työasuun pukeutuneena toimistolle ja palaa kotiin ruokaostosten kanssa viiden jälkeen, et voi tehdä mitään kovin tärkeää tai edes ”töitä”. Eikä pointti ollut todellakaan se, että 9-5-työssä mitään vikaa olisi, vaan lähinnä siinä, että työelämä on jo tässä aivan muutaman vuoden aikana kokenut valtavan muutoksen ja onhan se ymmärrettävää, että ihmisillä menee aikaa ymmärtää niitä uusiakin työmuotoja. Ihan rehellisesti nimittäin kyllä koe, että menneet työtehtäväni viimeisten kymmenen vuoden ajalta olisivat olleet yhtään sen ”tärkeämpiä” tai merkityksellisempiä, kuin tämä mitä teen nyt. Ajoittain vain harmittaa asenne juuri siitä, että josset tee sitä jotain perinteistä ja mikä on alana muille tuttua, et voi tehdä mitään järkevää.

Ainiin, tuon vuosi takaperin tekemäni laventeli-neuleen ohje löytyy täältä 🙂

Viime viikkoina olen pohtinut myös tulevaa ja sitä, että haluammeko asua lopullisesti Suomessa. Tai voisiko ulkomailla asua edes hetkellisesti ja testata, miten se sujuu? Vajaan kolmen kuukauden matkamme talvella oli toki jonkinlaista esimakua tähän, mutta tietysti normaaliin arkirytmiin pääseminen on äärimmäisen hankalaa viettäessäsi yhdessä paikassa sen viikon tai pari. Jos nyt paljastetaan tämmöinen ultimate-haave, olisi se viettää esimerkiksi ensi vuonna vaikkapa 6-8kk yhtäjaksoisesti ulkomailla. Täydellinen asetelma olisi esimerkiksi Los Angeles, Uusi-Seelanti ja Bali/Indonesia jaettuna semmoisiin 2-3kk pätkiin jokaisessa kohteessa. Noh, kunhan tässä vain haaveilen 😀 Toki olen jo vuosia tiedostanut, ettei jatkuva kaukokaipuu ole todellakaan mikään kestävä valinta miltään osin.

Minusta on aina tuntunut siltä, että viihtyisin paremmin muualla ja muunlaisessa ilmastossa, mutta sitten taas, onhan Suomessa kuitenkin niin hyvä asua, varsinkin pienten lasten. Katselin ensimmäisiä kertoja asuntoja ja työpaikkoja ulkomailta lukioaikoina, jolloin en vielä ollut edes täysi-ikäinen. Jo tuolloin oli haaveena suunnata muualle, mutta täällä ollaan edelleen. Viime vuosina on ehkä tietyllä tasolla alkanut harmittaa, että miksen opiskeluvuosina lähtenyt esimerkiksi vaihtoon tai tehnyt jotain vuoden irtiottoa ulkomailla kun mitään ihan kamalan sitovia velvollisuuksia ei vielä ollut? Kai sitä oli nuorempana niin arka suurten muutosten suhteen ja toisaalta myös ajattelin elämää hyvin urakeskeisesti. Nyt olen huomannut, kuinka sekin voi johtaa siihen, että asioita tai unelmia jää tekemättä ja kokematta.

Mitä tulee noin yleisesti reissuihin, ajattelimme kesän aikana matkustaa kotimaassa. Tällä hetkellä ei meillä kertakaikkiaan edes ole tulevia matkoja suunniteltuna millään asteella loppuvuodeksi, joka tuntuu toisaalta oudolta. Nyt onkin ajatuksena keskittyä ihan vain tähän Suomi-meininkiin, tosin Jyväskylässä lähden piipahtamaan parin viikon päästä.

Huh, tulipas sepustus! 😀

Kuvat Jutta