Julkaistu

Arjen taikaa ja mystisiä unia


Alunperin oli tarkoitukseni tänään postailla aivan muista aiheista, mutta syvennyin aamulla pohdiskelemaan asioita ja sen myötä muistui mieleeni myös muutama sattuma. Parin viime viikon aikana olen nimittäin nähnyt omituisia ja varsin todentuntuisia unia. Aamulla on täytynyt ihan miettiä, että mikä olikaan totta ja mikä ei.

Olenko muuten ainut, joka tarvitsee aamulla herättyään pienen hetken ”sulatella” unta ja käydä sitä läpi? Itse käytän aina herättyäni muutaman minuutin siihen, että pohdiskelen unen kulkua ja mitä tietyt asiat ehkä tarkoittavat. Viime viikonloppuna näin oudoimman unen ikinä, jossa toistui kuusikulma-symboli hexagon. (Tiedän, outoa!!) Muistin tämän vasta jälkeenpäin ja käytin ihan kamalasti aikaa tutkiakseni mitä tuo ehkä mahtaa meinata ja mistä ihmeestä juuri tuo symboli on uinut uniini. Ja kyllä, se oli myös unessa juuri hexagon. En edes muista olenko koskaan erityisemmin tuota sanaa edes käyttänyt missään arjen jutuissa, vaikka onkin käsitteenä tuttu. No, unista nyt ei ota selkoa ja kyllä, nyt kun perusteellisesti tutkin hexagonia, symbolisoi se universaalia yhtenäisyyttä ja sitä, että ”kaikki on yhteydessä kaikkeen”. Tuo symbolihan ilmenee luonnossa laajasti (esimerkiksi mehiläiskenno ja kristallikide) ja ahkeran googlettamisen perusteella myös Saturnuksen pinnalla 😀 Oletteko te koskaan nähneet unia oudoista symboleista? Vieläkin hieman vaivaa tuo. Ainoa unimääritelmä, jonka tälle löysin oli:

 

”To dream of a hexagon represents your life being totally dedicated to confronting negativity. You might also be experiencing so much negativity that you don’t know what to do about it.”

 

Okei. En koe, että elämäni olisi mitenkään ”totaalisen negatiivisuuskeskeistä” tällä hetkellä, mutta voihan olla, että tämä liittyy joihinkin viimeaikoina vaivanneisiin asioihin tai seikkoihin, jotka ovat jääneet roikkumaan käsittelemättöminä. Tietynlaista negatiivisuutta on nimittäin tullut lähiaikoina kohdattua ja se on juuri aiheuttanut paljon murhetta ja pohdintaa, jopa ihan liikaa.

Unethan voivat toimia alitajunnan muistuttajina asioista, jotka pitäisi saada käsiteltyä tai päätökseen. Tämä nyt ei tosiaan ole ensimmäinen kerta kun kohtaan jotain tämmöisiä ”outoja juttuja”. Raskausaikana aloin nimittäin nähdä toistuvasti tietyt numerot. Jokaikinen päivä kun katsoin vaistomaisesti kelloa, oli se juuri minuutilleen tämän ajan. Kun tätä oli tapahtunut pari kuukautta, aloin kiinnittää asiaan enemmän huomiota ja jossain vaiheessa mieskin alkoi vitsailla, että olen kuin Jim Carrey siitä leffasta Numero 23, haha. Kyllähän se alkaa jossain vaiheessa mietityttämään, että miksi juuri nämä kaksi numeroparia, ihan joka päivä? Raskausajan hormonihuuruissa menin tästä jopa niin psyykkeeseen, että ystäväni kävi tutkimassa netistä noita numeroita ja vakuutteli, ettei ole kyse mistään sen kummemmasta.

Jossain vaiheessa sitten hoksasin, että nämä numerot ovat yhteenlaskettuna meidän talon numero, joka taas on yhteenlaskettuna poikamme syntymäpäivä (okei, tässä vaiheessa muistutin jo vähän sitä leffan Jim Carreytä…). Myönnän, että saattaa kuulostaa hullulta, mutta nuo numerot ovat edelleen ihan jokapäiväinen juttu. Puhelimen kello, mikron ruutu tai mikä tahansa näyttö, näen tuon yhden ja saman kellonajan tai numerot ihan lähes päivittäin. Juuri eilen en ollut katsonut puhelinta tai kelloa tunteihin, kunnes nostin puhelimen ja vilkaistuani kelloa, näytti se juuri tuota aikaa. Tervetuloa mun arkeeni, jossa jokainen päivä on pohdiskelua symbolien ja numeroiden parissa 😀 Perushomma. Kun kello näyttää xx.xx, totean vain mielessäni, että kas.

Sitä en tiedä, johtuvatko nämä sattumukset siitä, että yksinkertaisesti ehkä kiinnitän muita enemmän asioita pieniin juttuihin ja niiden merkityksen analysointiin. Miksi, mitä?

Onko teille sattunut vastaavanlaisia outoja juttuja esimerkiksi numeroiden suhteen? Tai onko joku luku tavallaan ”läsnä” elämässäsi?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Kootut käsityöideani talveksi x 8

EDIT: Kurkkaathan päivitetyn aikuisten chunky beanien ohjeen , virkattujen minikorien ohjeen ja muita helppoja ohjeita verkkokaupastani Iines DIY!

Käsityöjutut ovat tässä vuoden aikana nousseet aivan supersuosituiksi blogissani. Ihan huippua, että aihe kiinnostaa! Koska pimeä vuodenaika usein innostaa kaivamaan sukkapuikot kaapista jopa vuosikausien tauon jälkeen, päätin tehdä homman teille helpoksi ja koota yhteen postaukseen erilaisia vuoden mittaan jakamiani käsityöohjeita. Jospa tässä löytyisi jokaiselle joku mieluinen tai ehkä useampikin juttu toteutettavaksi. Oli se sitten villapaita, macrame tai soijavahakynttilät ?✨

Rento villapaita. Ensimmäisenä yksi eniten käyttämistäni, muttei ehkä kyllä se kaikkein hienoin tekeleeni.. Ihkaensimmäinen neulomani oversized-villapaita, josta koko villapaitainnostus lähti! Jälkeenpäin muuttaisin tässä pari juttua, mutta tykkään paidasta hurjasti juuri rentona isona neuleena, ottaen huomioon, että tämä oli eka ;D Helppo ohje löytyy täältä.

Muhkea kaulaliina. Kaulaliina on ehkä helpoin askel aloittaa neuleharrastus! Itse neuloin ensimmäistä kertaa kaulaliinaa 7-8-vuotiaana, joten jos minä olen pikkutyttönä oppinut, opitte myös te. Kaulaliinassa ei sitäpaitsi ole väliä onko tulos huoletonta, koko työnhän voi neuloa vaikka aina oikeaa isoilla puikoilla, tuloksena rouhea ja rosoinen iso kaulaliina. Näissä ei nimittäin ole todellakaan niin justiinsa. Viime talvena neuloin tämän pehmoisen kaulaliinan Puno-langasta ja ohje löytyy täältä.

Virkattu torkkupeitto. Torkkupeitto on helppo, mutta toki melko aikaavievä projekti työstää, ellei tee pienempää vaikkapa vauvalle 🙂 Puuvillalangasta tehty torkkupeitto on kuitenkin edullinen tehdä ja itse virkkasin kesällä tämän puuvillalankaisen torkkupeiton muutamassa viikossa. Ohje löytyy täältä!

Ekologiset soijavaha-tuoksukynttilät. Tässä muuten aivan loistava lahjaidea jouluksi. Omat kynttiläni askartelin syyskuun lopulla ja tuloksena olivat kristallikynttilät ofc ? Kynttilöitä voi tuunata ihan oman mielensä mukaan tuoksuöljyillä, väreillä, kivillä tai täysin tuoksuttomiksi, vain oma mielikuvitus on rajana. Ohje löytyy täältä.

Lämmin ja pehmeä neulemekko, joka on aivan megahelppo tehdä ja vielä suorilla puikoilla! Jos tuo ylimmän villapaidan ohje tuntuu liian monimutkaiselta aloita tällä Skappel-tyylisellä, joka on varsin simppeli! Ohje löytyy täältä.

Olen tehnyt ylempää ohjetta tuunaamalla myös tämän kevyemmän mohair-kesäneuleen, joka on vieläkin nopeampi tehdä kuin tuo neulemekko. Lisäksi lankakustannukset ovat tähän todella pienet, noin 20€. Ohje löytyy täältä.

Makramee. Ajattelin talvella taas paneutua macramehommiin, tämä ei ehkä sovellu kaikkein kärsimättömimmille tyypeille, mutta harjoitus (ja sinnikäs opetusvideoiden kyylääminen) tekevät mestariksi myös macramehommissa. Oma ensimmäinen macrameni oli täysi katastrofi, mutta tämä toinen jo ihan ok. Ohje ja omat macramevinkkini löytyvät täältä.

Joskus vuosikausia sitten olen jakanut blogissa ontelokude-korien ohjeen. Tein näitä jossain vaiheessa niin paljon, että kyllästyin täysin, mutta jos joku toinen näistä intoutuu, niin löytyy tuo vanha ohje täältä. Nämä ovat näppäriä säillytykseen, olen itse säilönyt näissä esimerkiksi meikkejä, pompuloita yms pikkutavaraa. Lisäksi olen joskus tehnyt myös suuren korin koirien leluille.

 

Lähteekö joku toteutukseen? 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Ihmelääkkeenä positiivinen ajattelutapa?

Keskustelu masennuksesta ja mielenterveydestä on käynyt kuumana tänä vuonna ja varsinkin sen jälkeen kun Maria Nordin kertoi vastikään ehkä hieman radikaalin mielipiteensä siitä, kuinka ”synnytyksen jälkeinen masennus on vain asennekysymys”. Okei, vaikken itse (onneksi) varsinaisesti synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastunutkaan, on myös itselläni kokemusta uupumuksesta vauvavuoden aikana. Kaikille ei yksinkertaisesti sovi kyhnyttää vuotta kotiympyröissä kaksin vauvan kanssa, kuten yhtälailla on iloinen fakta, etteivät kaikki myöskään koskaan masennu. Ja kyllä, on minulla kokemusta siitäkin.

En itse usko, että asenne auttaa välttymään masennukselta tai monelta muultakaan asialta, mutta oli Marian mielipiteissä kuitenkin jotain pointtia: Kyllähän positiivinen asenne elämässä kannattaa noin yleisesti. Olin aloittanut tämän postauksen luonnostelun jo kesällä, kunnes jotenkin yhtäkkiä muistin koko homman.. Ja huom! Teksti ei itsessään liity mitenkään mielenterveyteen tai siihen, että masennukseen sairastumisessa olisi vika yksilössä itsessään tai negatiivisissa ajattelumalleissa, vaan yleisesti siihen, miksi positiivinen ajattelu mielestäni kannattaa.

Olen joskus itsekin (monesti) sortunut negatiiviseen ajatteluun ja semmoiseen ”kaikki menee kuitenkin mönkään-asenteeseen”, mutta jotenkin varsinkin nykyään tuntuu, että kun asenne on tuo niin menee kaikki kyllä ihan varmasti juuri niin huonosti kun on pelännytkin. Jokainen varmasti tuntee edes yhden todellisen negistelijän. Ja todella negatiivisten ihmisten seura on pidemmän päälle oikeasti suoraan sanoen äärimmäisen raskasta. Tiedättekö semmoinen kun kaikki on huonosti, mitä ikinä tapahtuikin. Jos elämä on pelkkää valitusta ja tulevaisuus tuntuu synkältä ilman mitään ilon ajatuksia antavia suunnitelmia, on joku kyllä pahasti pielessä. Ja eihän siinä, kaikilla on huonoja päiviä ja välillä on yksinkertaisesti pakko purkaa murheita tai päästää höyryjä ulos. Silti eroaa yleinen negatiivisuus ja pessimistisyys paljon normaalista arjen murheista ”valittamisesta”.

Negatiivisuus ikäänkuin vetää puoleensa negatiivisuutta. Omastakin kokemuksesta voin kertoa, että väsyneenä, turhautuneena tai muuten vain huonolla tuulella sortuu todella helposti kaikennäköisiin worst case scenarioihin. Ja sehän on tosi yleistä ja loppupeleissä todella inhimillistä. Itse kuitenkin uskon siihen, että kun keskityt elämässäsi hyviin asioihin, tekemään muille hyviä juttuja ja olet toiveikas tulevasta, tapahtuu myös sinulle niitä hyviä asioita. Usein nimittäin tuntuu, että niitä negatiivisia asioita tapahtuu juuri niille, jotka aina pelkäävät sitä pahinta. Ehkä siihen pahimpaan vaihtoehtoon uskoo alitajuisesti niin vahvasti, ettei sitten edes yritä tehdä mitään estääkseen sitä, koska ”kohtalo on jo sinetöity”? Ja sitten kun jotain pahaa tapahtuu, todetaan, että ”Noniin, mitä minä sanoin?”. Klassinen esimerkki pessimistisyyden tunnelukosta, eli jo lapsuudessa opitusta ajatusmallista, joka ohjaa ajattelua ja käytöstä ihmisen sitä itse tiedostamatta.

Vähän sama homma kun hylätyksi tulemista pelkäävä ja hylkäämisen tunnelukon omaava ihminen usein tiedostamattaan toimii ja käyttäytyy tunnelukkonsa ohjaamana niin, että pahimmassa tapauksessa tulee lopulta hylätyksi. Toistelee lähipiirilleen, ettei hän ole rakastamisen arvoinen, eristäytyy tai käyttäytyy tavoilla, joilla tulee hylätyksi, eli ruokkii tiedostamattaan juuri sitä omaa pahinta pelkoaan. Tämän jälkeen onkin hyvä todeta, että ”Mitä minä sanoin, ei kukaan minua halua”. Vähän sama juttu pessimistisyyden kanssa. (Kannattaa muuten lukea Kimmo Takasen Tunne Lukkosi-kirja, selittää todella mielenkiintoisesti eri tunnelukkoja ja kuinka ne tiedostamattamme ohjaavat toimintaa.)

Toki tulee loppupeleissä muistaa ne elämän realiteetit, antaa itselleen oikeus surra vastoinkäymisiä ja harmitella menetyksiä. Eihän positiivinen ajattelutapa mikään vippaskonsti ole parempaan elämään tai onneen, mutta ehkä se juttu onkin, ettei jää vellomaan niihin huonoihin juttuihin tai ajattele, että jos nyt kävi näin kurjasti, käy varmasti aina jatkossakin. Sehän juuri ruokkii sitä negatiivista ajattelutapaa, varsinkin jos murehtii jo ennakkoon asioita ja uskoo niiden menevän pieleen jo ennenkö mitään edes on tapahtunut. Elämä on varmasti todella raskasta, jos ajattelee kaikesta, että ”ei tämä kuitenkaan taas onnistu, mitä jos ajan tänään kolarin, en varmaan saa taas illalla unta tai, että kesälomallani on varmasti taas aivan paskat kelit”.

Yritän itse keskittyä elämässä juuri niihin pieniin ilonaiheisiin ja olla onnellinen niistä. En edes ajattele useimpia asioita siltä kantilta, että meneekö tämä nyt pieleen vai mitä tässä käy? Käy mitä käy, turha sitä on ennakkoon stressata. Itse olen ainakin viime vuosina päässyt eroon juuri turhasta murehtimisesta ja oppinut tietyissä asioissa semmoisen ”mitä sitä nyt miettimään”-ajattelutavan. Siis semmoisten asioiden kohdalla, joihin et voi vaikuttaa. Miksi stressata ennakkoon ja aiheuttaa itselleen negatiivisia tunteita tai huolta jostain, mikä ei ole sinun käsissäsi tai jolle et voi mitään? Tai jos voit vaikuttaa asiaan, tee se! Oli kyse sitten ihmissuhteesta, työjutusta, jostain omasta projektista tai mistä ikinä, tee asiat niin huolellisesti ja kunnolla kun vain pystyt. Näin tiedät, ettei epäonnistuessa syy ollut sinussa, vaan jossain ihan muussa. Tällöin asia on helpompi unohtaa ja ajatella, että yritit parhaasi ja näin oli vain tarkoitus. Sitten taas.. Myös liiallinen ja teennäinen positiivisuus voi olla todella rasittavaa. Siitä tulee paremman fiiliksen sijaan semmoinen olo, että haluaako henkilö peittää tietynlaista epävarmuutta itsestään tuon positiivisuuden kuoren avulla?

Karmahan esimerkiksi perustuu siihen, että ”karmasaldosi” voi olla erilainen sen perusteella, mitä olet kenties aiemmissa elämissäsi tehnyt tai saanut aikaan. Tekemällä hyvää ja pyrkiessäsi myös eettisiin valintoihin elämässä, keräät karmaa ja joidenkin uskomusten perusteella petaat itsellesi tulevaa. ”Kun teet hyvää, ajattelet positiivisesti ja elät hyvien oppien mukaan, palkitaan se myöhemmin”. Samaanhan perustuu moni uskonto ja olit sitten uskonnollinen tai et, on tämäkin mielestäni yksi niistä elämän perusopeista, joissa on järkeä ja joihin varmasti useimmat meistä pyrkivät.

Vielä loppusanoiksi on todettava, että kyllä, ihminen voi myös olla tilanteessa, jossa on vaikeaa keksiä elämässään yhtäkään positiivista asiaa. Itsekin olen valitettavasti joskus ajatellut näin, enkä tarkoita että positiivinen ajattelu olisi mikään ihmelääke pois masennuksen syövereistä siinä hetkessä kun kaikki on yhtä synkkyyttä. Tarkoitukseni oli enemmänkin pohtia sitä, että jos lisää elämäänsä ajatuksen tasolla niitä pieniä onnistumisia ja positiivisia juttuja, tasapainoittavat ne pikkuhiljaa sitä negatiivisuuden taakkaa. Parhaimmassa tapauksessa ehkä oivaltaa, että niitä kivoja asioita on yllättävän paljon, vaikkei ehkä huonoina hetkinä olisi niihin kiinnittänytkään huomiota. Eräs ”harjoitus” tähän voi olla esimerkiksi päivittäinen meditointi tai manifestointi, jolloin otat rutiiniksi listata esimerkiksi asioita, joista olet kiitollinen tai jotka ovat hyvin. Kun annat sijaa hyville jutuille, väistyy ikävistä ajatuksista edes osa 🙂 Voit listata esimerkiksi omia hyviä piirteitäsi, sitä mitä sinulla on elämässä tai mitä olet saanut aikaan.

Keskitytkö sinä positiivisiin asioihin vai stressaatko ennakkoon, että kaikki menee kuitenkin mönkään?

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

#maanantaijutut

Ajattelin eilen illalla, että voisin tällä kertaa aloittaa blogiviikon hieman eri tavalla. Ei mitään tiettyä syvällistä aihetta, vaan ihan niitä näitä. Olin koko viikonlopun hieman nuutunut, osittain ehkä pienestä flunssasta johtuen (tottakai) ja myös kaikesta viime viikon poukkoilusta. Ainiin ja alkava kaamosväsymys, sekin vielä! Nukuin nimittäin viikonloppuna taas pitkästä aikaa päiväunet, vaikken yleensä tee sitä tosiaan melkein koskaan. Pimeys pistää tosissaan väsyttämään ja niin odottelen niitä päiviä kun aurinko taas näyttäytyisi. Marraskuuhan on juuri pahinta aikaa ihmisille, jotka ovat yhtään herkkiä kaamosajan oireilulle.

En edes haluaisi jauhaa näistä marraskuun ankeista päivistä, mutta nyt on ihan pakko! Aurinkoa kun ei ole näkynyt varmaan nyt viikkoihin, joka alkaa olla näin blogiin kuvaamisen suhteen melko hankala tilanne. En ole kuvaillut mitään kotona useampaan viikkoon, koska en yksinkertaisesti oikein ole voinut. Syynä tietty tämä pimeys. Kuikuilen Forecan appsiä päivittäin ja toivon, että sääennustukset olisivat muuttuneet ja olisi edes pilkahdus aurinkoa havaittavissa. Kuvituksena siksi tällä kertaa vanhoja kuvia, koska en myöskään viitsi postailla jokaisena päivänä niitä asukuvia.

Lähetin muuten viime viikolla ensimmäiset laskut yritykseni nimissä, iik! Voin kertoa, että näissä yritysjutuissa on kyllä riittänyt hommaa, vaikka onkin kyse tämmöisestä ihan minitoiminnasta. Nyt alkaa kuitenkin olla hommat melko reilassa ja kävin myös tapaamassa uutta kirjanpitäjääni viime viikolla. Ennakkoverot ovat nimittäin asia, josta olen kerännyt kamalan stressin, mutta kuulemma syytä huoleen ei ole. Sain tänä vuonna suurimmat mätkyni ikinä (eli siis 16€) ja olin jo niistäkin aivan paiseessa, vaikka kyse olikin lähinnä siitä, että ilmoitin jälkeenpäin tuloja, joita vähennykset eivät aivan kattaneet, vaikka alkuperäisen veropäätöksen perusteella olikin tulossa palautuksia. Yleensä kun pyrin aina siihen, että viilaan verot niin yläkanttiin, että palautuksia tulee aina. Kaikki rahaan ja talouteen liittyvä on asia, josta olen ihan supertarkka ja siksi halusin ottaa kirjanpitäjän, joka oikeasti tietää mitä tekee ja osaa avustaa näissä, sekä ehkä ymmärtää myös tätä toimialaani. Mutta näiden alkuhommien selvittyä ihmettelen kyllä, että miksi en ole perustanut yritystä jo aikaisemmin?

Vietin myös melko somevapaan viikonlopun. Itse nimittäin usein puuhastelen viikonloppuisin blogihommia ihan melkeinpä normaalien työpäivien verran. Vaikkei sitä ehkä uskoisi, menee ideoimiseen, kommenttien vastaamiseen, kuvaamiseen ja kaikkeen muuhun yllättävän paljon aikaa itse kirjoittamisen ohella. Välillä olen priorisoinut viikonloppuisin siinä mielessä, etten esimerkiksi julkaise postausta, vaan käyn läpi rästikuvat ja mietin tulevaa viikkoa. Aina sekään, ettei postaa mitään, tarkoita etteikö hommaa olisi riittänyt. Nyt pidin kuitenkin aamuja lukuunottamatta läppärin visusti kiinni viikonloppuna ja vasta eilen illalla aloin tuumailla tätä viikkoa. Ja kyllä, myös pieni sometauko on silloin tällöin enemmän kuin tarpeen!

Isänpäivälahjaksi ostin miehelle ulkoiluhanskat (koska erällä eivät ikinä pysy tallessa) ja uudet kotihousut. Ainiin ja myös lahjakortin Float Kallioon, jonka sain yhteistyön tiimoilta ja ajattelimme lähiviikkoina käydä vihdoinkin yhdessä kellumassa! Jos naisille on vaikea muka ostaa lahjoja, niin kyllä on myös miehille. Loppupeleissä ei haluaisi nykyään ostaa mitään ihan turhaa nurkkiin, vaan ennemmin juuri asioita oikeaan tarpeeseen ja hyvinvointia edistäviä juttuja.

Kertokaa, etten ole ainoa tämän alkavan kaamoksen ja pimeyden kanssa kamppaileva?! ?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Talven lämpimin takkihankinta

Yhteistyössä Partioaitta (=postauksen takki saatu)

Kaukana takana ovat ne hytisevän kylmät nuoruusvuosien talvet, kun vedin paukkupakkasiin asti ohuella takilla vilusta viis ja pääasia oli, että näytti coolilta. Nykyään kun asia, johon melkeinpä euromääräisesti panostan vaatetuksessa eniten, ovat laadukkaat ja lämpimät ulkoiluvaatteet. Ei enää bussipysäkillä värjöttelyä talvipakkasilla. Laadukas ja lämmin takki on nimittäin Suomen talvessa jokaisen euron arvoinen ja ehdottomasti asia, johon olen itse valmis panostamaan.

Minulle tärkeä asia on, että talvitakki on oikeasti lämmin, soveltuu liikkumiseen, on pitkäikäinen ja tottakai noin muutenkin käytännöllinen. Fjällräven on itselleni vuosien varrelta tuttu merkki, itseasiassa ostin oman ”kettureppuni” jo joskus JKL-vuosina, olisiko ollut vuonna 2006? Tuolloin halusin näin ”en kovin reppuihmisenä” mallin, joka kestää aikaa, eikä kyllä mennyt aikaakaan kun Kånkenista alkoi tulla ihan megahitti. No reppu löytyy minulta tottakai vieläkin. Viime vuonna ostimme pojallemme vaaleansinisen mini-version, joka on reissuilla ja retkillä pienen oma matkatavara 🙂

Mutta sitten, kun mainitsin, että panostan laadukkaisiin ulkoilutakkeihin, panostan yleensä untuvatakkeihin. Ensinnäkin siksi, etten halua kannattaa tekokuidun tuotantoa ja toisekseen, että untuva lämmittää aivan eri tavalla. Tähän haluaisin mainita jo heti alkuun, että nykypäivänä useimmat suuret valmistajat, kuten esimerkiksi Fjällräven takaavan sertifikaatin kera, että heidän käyttämänsä untuva on eettisesti tuotettua ja sataprosenttisesti jäljiteltävissä. Silti tämä untuvacase jakaa mielipiteitä, mutta itse kannatan kuitenkin (varsinkin Suomen olosuhteissa) ennemmin eettisesti tuotettua luonnonmateriaalia, kuin polyesterikuitua. Silti otan nykyään aina selville untuvan alkuperän ja tuotantotavan, oli kyseessä sitten mikä tahansa tuote, tyyny tai takki. Ja kannustan teitä samaan. Suosikaa ainoastaan sertifikaatin ja eettisen lupauksen antavia yrityksiä. Mielestäni alan ja yleisesti untuvatakkien heittämällä paras valikoima löytyy Partioaitalta. Tommi on uskollinen Patagonia-fani ja Partioaitta toimii Suomessa myös kyseisen brändin jälleenmyyjänä.

Kuvien takkini on Fjällrävenin tämä Expedition Down Lite Jacket. Malli on ajaton, käytännöllinen ja kätevä jokapäiväiseen käyttöön. Itse käytän usein ulkoilutakkeja talvisin ihan arjessakin, koska menen ehdottomasti mukavuus ja lämpö edellä. Tästä mallista löytyy tosi kivat värit ja päätin kerrankin rikkoa kaavaa valitessani jotain muuta kuin mustaa!

Nuo talvi-kumisaappaat olen muuten viime vuonna ostanut myös Partioaitasta tai itseasiassa ostimme Tommin kanssa tuommoiset toisillemme ”joululahjaksi” ja voin kertoa, että ovat kyllä niin parhaat! Kumppareissa on vuori, joten noita käyttää kylmilläkin keleillä mainiosti. Ihan mahtavat loskakelien ulkoiluun, koirakävelyille tai työmatkoille silloin kun ei raaski muita kenkiä pilata. Nuo on semmoiset, jotka tekisi mieli laittaa jalkaan valtaosa päivistä loka-maaliskuun välillä ja olivatkin viime talvena eniten käyttämäni kengät. Malli on Tretornin Wings Winter Low Unisex ja noita löytyy kokoja sekä miehille, että naisille. Suuri suositus jos hankalien kelien lämpimät kengät vielä uupuvat hyllystä. Nuo olivat minulla syyskuussa mukana Lapin reissulla ja olivat aivan täydelliset siellä!

Mitä tulee noin yleisesti Partioaittaan, löytyy meidän perheestä varsin uskollisia asiakkaita. Sanoisinko, ettei oikeastaan asioida ikinä yhdessä missään muussa vaatetusalan liikkeessä, mutta Partioaitassa käydään ainakin kerran kuussa. Joko Jumbossa tai sitten Vantaan Ikean vieressä Partiaitan Outletissä, joka on nykyään ihan minun paratiisi! Viimeksi ostin Fjällrävenin korallinpunaisen merinovillaisen hupparin ja viime vuonna Patagonian fleecen tosi hyvään hintaan. Partioaitan vahvoja arvoja ovatkin kestävä kehitys, eettisyys, sekä kunnioitus luontoa kohtaan. Nämä ovat myös itselleni tärkeitä seikkoja kuluttajana. Yritys on valittu alansa vastuullisimmaksi brändiksi Suomessa.

Onko teillä jo lämmin takki hommattuna talveksi? Kumpi on teillä tärkeämpää, tyyli vai käytännöllisyys ja mukavuus?

 

Ja mitäs tuumaatte takista?

 

Ps. Muita Partioaitta-faneja? ?

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.