Los Angeles: Kokemuksia, nähtävyyksiä ja vinkkejä

Ensin mietin, etten tällä kertaa tekisi ollenkaan virallista ”matkapostausta”, koska olen tehnyt Los Angelesista jo roppakaupalla postauksia ja sivusin matkaa muutenkin jo reissun päällä. Mutta, koska tällä kertaa kiersimme myös niitä ”perinteisiä” nähtävyyksiä ajattelin, että postauksesta voisi olla jollekulle hyötyä. Tässäpä tulee siis perinteinen matkapostaus, heh.

Lensimme Tukholman kautta SAS:illa, viimeksi valitsimme reitiksi Norwegianin, mutta koska surffilauta, oli kuulemma SAS parempi vaihtoehto. Tunti Tukholmaan ja sieltä reilun 10h lento, joka sujui tosi kivasti molempiin suuntiin, enkä ollut edes nuutunut lennon jälkeen, whaat! Ihan ihme juttu, varsinkin pienen lapsen kanssa reissatessa. Enemmän toki verotti ekoina päivinä se 10h aikaero..  Lennot varaamme tosiaan aina Momondon kautta.

Majoituimme samassa Airbnb:ssä kuin viimeksi, majoitus ei ole edullisemmasta päästä varsinkaan Hermosassa ja meidän majoitus kustansi 175€ yöltä ja oli siis ”edullinen”, tosin jaoimme hinnan neljään, eli totisesti kyllä oli edullinen jos miettii, että hotelli olisi maksanut kahdelta saman hinnan. Los Angelesin monissa rantakaupungeissa kiellettiin lyhytaikaiset majoitukset tänä vuonna määräajaksi, joka tarkoittaa että Airbnb:t sun muut ovat kiellettyjä alle 30 päivän ajalta, mutta minulla oli tallessa edellisen vuokraajan sähköposti, niin sain tähän sitä kautta yhteyden ja kämppä hoidettua. Sijainti on ihan ideaali, rantsuun kävelee ehkä 2min ja muutenkin kaikki tarvittava varustus, harmi kyllä ettei enää kovin helpolla irtoa vuokrakämppää ihan rannasta :/

Nähtävyydet, jotka tällä kertaa jäivät pois, olivat Universal Studios ja Venice Beach. Veniceen meidän oli tarkoitus tehdä rantastrandiä pitkin koko päivän pyöräretki Hermosasta käsin (ajomatka pyörällä on kuulemma noin 2h suuntaansa), mutta koska matkaseurueestamme kaikki paitsi yksi onnekas sairasti sen ikävän oksennustaudin, jäi tuo odotettu pyöräreissu sitten väliin.. Olen itse käynyt Venicessä viimeksi joskus 2002 (olin silloin yläasteella ja muistan kuinka ihmettelin kaikkia ihme bongikauppoja ja hihhuliliikkeitä siellä silloin :D) ja sinänsä harmi, että ollaan ajettu siitä ohi varmaan joka kerta autolla matkalla Santa Monicasta Hermosaan ja aina ollaan kuikuilemassa auton ikkunasta, hei, tuolla on se Californicationin talo, hei kohta tulee Venice-merkki!! Ja silti ei taaskaan käyty siellä, vaikka nytkin ajettiin ohi, tosin kello oli siinä vaiheessa jo liian paljon. No, ehkä ensi kerralla sitten !!!! Pakko! 😀

Santa Monica. Tästä on hyvä aloittaa ja mielestäni Loseissa on aivan must nähdä ainakin pari erilaista rantakaupunkia. Ehkä yleisimmät ovat Santa Monica ja juuri se Venice.. Ja Santa Monicasta löytyy se erinomainen ostari, Santa Monica Place! Odotin sitä niin innolla, mutta loppupeleissä ostin vain sen pojan Patagonian. Keskitimme ”shoppailupäivän” kuitenkin tuonne ja kävimme samalla pierillä ihmettelemässä. Santa Monicassa törmää paljon kodittomiin, mutta näky ei ole vielä mitään Hollywoodin hörhöihin verrattuna. Jenkeissä on oikeasti todella surullista juuri niiden huono-onnisten näkeminen. Kaikkialla ei tosiaankaan ole asiat ja yhteiskunnan tuki yhtä vahva kun meillä Suomessa. Sormet eivät riittäneet laskemaan, montako laitapuolen kulkijaa nukkui tuossa kivenheiton päässä tämän kuvan ottamispaikasta, puun alla, koska ilmeisesti muuta paikkaa ei heillä ilmeisesti ole :/ Omaisuutta kärrätään ympäriinsä ostoskärryyn survottuna, aina mukana seuraavaan tilapäiseen ”kotiin”.

Ja toki, mitä tulee näihin ei-niin-onnekkaisiin tapaamisiin, johtuu kadulle ajautuminen luultavasti edes osittain omista valinnoista, päihdeongelmista ja usein myös mielenterveysongelmista. Mutta jos meillä Suomessa joudut työttömäksi, et todellakaan joudu kadulle. Toki moni meillä Suomessa kamppailee ongelmiensa lisäksi myös byrokratian kanssa, mutta ymmärrätte varmasti pointtini, kaikilla ei ole valita, että menenkö Kelan toimistoon vai roskakatokseen seuraavaksi yöksi. Olen itsekin aina haaveillut muuttamisesta Kaliforniaan, mutta ajatus Jenkeissä asumisesta on niin ristiriitainen. Vaikka aina hehkutetaankin sitä amerikkalaista unelmaa, on moni asia siellä kuitenkin tosi huonosti ja Suomen mittapuulla ihan hullua. Jos sinulla riittää rahaa, ei varmasti ole mitään huolta, mutta niin monet asiat, jotka ovat meille suomalaisille niin päivänselviä, ovat muualla vain etuoikeutettujen saatavilla. No, kaikella siis hyvät ja huonot puolensa. Tuolla Hermosassa, jossa aina majoitumme, elää tosin semmoisessa omassa kuplassa. Alue on siisti, ei hörhöjä (satunnaisia harmittomia rantapummeja lukuunottamatta) ja on melko turvallista. Toki, tonttien hinnat liikkuvatkin sitten useissa miljoonissa.. Eron huomaakin sitten heti kun ajaa esimerkiksi Santa Monicaan ja muille enemmän ”liike-elämän alueille”.

Malibu. Yksi lemppareistani (samoin kuin Holen Malibu, jota on yksi kaikkien aikojen lempparibiiseistäni, juuri eilen viimeksi kuuntelin <3). Leppoisa rantakaupunki ja ökyrikkaiden asuinalue. Hieman erillään muista kaupunkikeskittymistä, Santa Monicasta ajaa ehkäpä 20min Malibuun. Joskus haluaisin majoittua Malibussa, silloin tosin pitäisi melkolailla vuokrata auto, koska tuolta on hankala muuten päästä yhtään mihinkään. Sinänsä en ole ihan kamalasti Malibussa seikkaillut rantaa lukuunottamatta ja siksi haluaisin joskus viettää siellä enemmän aikaa. Ehkäpä siis jos pitäisi valita vaihtoehtoinen paikka missä yöpyä, olisi se varmasti Malibu! Ihana, rento ja leppoinen meininki.

Silver Lake on kasvava trendialue (tai no okei, hipster-alue) Sunset Bulevardin alkupäässä. Ja sinne oli päästävä! Okei, Silver Lake on edelleen äärimmäisen rähjäinen, mutta kaduille on alkanut ilmestyä hieman skandityylisiä trendikahviloita, erikoisia myymälöitä ja vähän semmoista Kallio/Punavuori-meinkinkiä. Myös Moon Juicella on myymälä Silver Lakessa ja silloin puhutaan oikeasti trendialueesta. Uskon, että tulevina vuosina alue kehittyy huimaa vauhtia, kuulemma asuntojen hinnat ovat jo lähteneet hurjaan nousuun.

Hollywood. Ja tämä minun on aivan pakko sanoa, sekä varoituksena ja ihan vain siksi, että jos joskus sinne suuntaat, on pettymyksesi ehkä pienempi. Koska Hollywood Boulevard ja tähtikatu ovat ehkä kamalin turistinähtävyys. Oikeasti. Täyteen ahdettu katu, jossa ihmiset tunkevat tähdille ottamaan kuvia, samalla ties mitkä tyypit repivät sinua hihoista ja yrittävät tyrkyttää ties mitä. Hörhöjä on todella paljon ja tuon, sanoisinko parinsadan, maksimissaan muutaman sadan metrin mittaisen kadun ”pääosan” jälkeen. Krääsäliikkeitä, melko turha ostari ja siis oikeastaan silkkaa turismia.

Jos Hollywood kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti käydä katsomassa. Ihan vain siksi, että voit kertoa käyneesi. Enää en itse mene sinne kertaakaan, ellei ole ihan pakko. Aivan järkky paikka, josta haluaa pois heti ensimmäisten minuuttien aikana. Kaikki semmoinen luksus, glamour sun muu, joka yleensä yhdistetään Hollywoodiin, ovat niin kaukana todellisuudesta. Jos etsit semmoista, suuntaa mielummin esimerkiksi Rodeo Drivelle tai yleisesti Beverly Hillsiin. Tai jos leffajutut kiinnostaa, niin käytä päivä vaikka Universalilla, samalla reissulla voit käydä piipahtamassa Hollywood Boulevardilla pikavisiitillä 😀

Ainiin ja mitä vielä tulee Hollywoodiin, niin Hollywood-kylttihän on tottakai yksi huisi nähtävyys. Alkuun mietittiin, että olisimme käyneet kyltin näköalapaikalla, mutta sitten tuumattiin, että voi mennä liian hankalaksi alkaa etsiä reittiä sinne kun ei päästy puhelimilla nettiin. Näköalapaikkoja on nimittäin pari ja se toinen kai on huonompi. Olen joskus yläasteella käynyt siellä kyltillä ja niin, onhan se aika pieni todellisuudessa. Pitääkin kaivaa eräs todella koominen kuva minusta kasiluokkalaisena kyltin kanssa, täytyy laittaa vaikka IG Storiesiin, haha 😀 Joku saattaa ehkä bongata kyltin häämöttämässä tuolla muutama kuva ylempänä Silver Lakesta otetussa Sunset Boulevardin kuvasta.

Beverly Hills. Kaikki varmasti tietää, että Beverly Hills on julkkisten ja rikkaiden alue. Silti tykkään semmoisesta perinteisestä ”Cali-fiiliksestä” siellä. Ikonisin shoppailukatu on tietty monista leffoistakin tuttu Rodeo Drive, jonka varrelta löytyy ihan kaikki luksusputiikit. Parin korttelin päästä löytyy myös isompia tavarataloja, kuten Saks 5th Avenue, Neiman Marcus. Barneys jne.. Eli jos etsii luksushoppailua, on tuo ehdottomasti paikka, johon suunnata. Ja tietty noin muutenkin kiva paikka nähdä.

Ja jos joku siellä miettii, että haluaisi reissata Loseihin, muttei oikein tiedä mihin majoittua.. Paljon toki riippuu siitä, mitä lomaltasi haet, mutta jos itse saisin neuvoa, älä ainakaan Hollywoodissa. Tai jos haluat ottaa sieltä hotellin, niin älä ainakaan koko lomasi ajaksi. Pian saat todella huonon näkemyksen kaupungista, eikä Hollywood ole paikka, jossa olisi kovin mukava viettää aikaa, ainakaan montaa päivää. Olen joskus yöpynyt siellä ja myös Santa Monicassa, enkä rehellisyyden nimissä oikein välitä kummastakaan. Ennemmin kuitenkin Santa Monica, kuin Hollywood, mutta jos itse saisin suositella (ja varsinkin jos reissaatte perheenä!!), valitsisin jonkun rauhallisen rantakaupungin, jossa voi heposti rentoutua ja josta pääsee sitten kiertelemään paikkoja vuokraamalla auton. Esimerkiksi Hollywoodista taas on todella hankala päästä mihinkään, taksit ovat todella kalliita ja etäisyydet pitkiä. Meidän vuokra-auto maksoi 100 dollaria päivältä ja vuokrasimme siis kahdeksi päiväksi.

Harmi, etten sinänsä osaa sanoa siitä Venicestä sen enempää, näppituntumani kuitenkin on, että se voisi olla kiva paikka majoittua esimerkiksi pariskunnille, jotka hakevat boheemia kokemusta. Miksei ehkä perheellekin? Jos joku on lähivuosina käynyt siellä, niin kertokaa toki!! Ainiin ja Venicessä on myös Moon Juice ja yllin kyllin ties mitä psychic- ja tarotjuttuja, siksi myös harmittaa, ettei ehditty sinne, haha.

Muita L.A-faneja? 

 

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Kulutushysteriaa ja kasvihuoneilmiötä

Voin todeta, etten kymmenen vuotta taaksepäin juurikaan ajatellut ilmaston lämpenemistä. Mitä nyt siis tulee omiin arkisiin valintoihin. Enkä usko olevani ainoa, asia ei yksinkertaisesti ollut vielä niin tapetilla. Päinvastoin, vuoden 2008 talousnotkahduksen jälkeen asia, josta uutisissa jaksettiin jauhaa loputtomiin, oli talouskasvu ja se, kuinka ihmiset on saatava kuluttamaan rahaa. Itsekin elin vuosia jossain ihme talouskuplassa, että hei, tämähän on vain hyvä, teen tavallaan hyvää Suomelle shoppailemalla. Ehh…

Sen jälkeen kun vaihdoin alaa, en ole ihan kamalasti syventynyt talousnäkymiin. Siis tottakai luen uutisia ja haluan olla perusjutuista selvillä, mutta jostain syystä semmoinen jatkuva ankeilu talouden suhteen lannistaa. Tulee huonoja uutisia, sitten taas vähän parempia ja sama homma pyörii yhä uudelleen. En vain jaksa kuunnella sitä samaa vanhaa vuodesta toiseen, enkä nyt tällä tarkoita, etten olisi kiinnostunut taloudestamme, mutta silti. Jatkuva negatiivisuus ärsyttää, kaikessa. Siksi tuntuu välillä jopa helpommalta vaihtoehto elää omassa kuplassa, tietämättä talouden uusimmista näkymistä, millaiseen pieneen nousuun tai laskuun on menty BKT:n osalta.

Hassua kuinka juuri reissussa havahduin itse siihen, kuinka vähän todella shoppailen nykyään. Edes reissussa! Yleensä olen matkoilla shoppaillut edes vähän ja nytkin tein listan siitä, mitä tarpeellista pitäisi hankkia. Loppupeleissä en kuitenkaan ostanut juuri mitään. Tai no, kiviä, aromaattisia öljyjä, kirjan, Moon Juicen dusteja ja muutaman käsityönä tehdyn korun. Ja pojalle Patagonian untsikan. Siinäpä oikeastaan ostokseni. Nykyään ahdistaa vaaterekit täynnä retkuja ja ajatus siitä, että ostaisin jotain turhaa. Nytkin olisin tarvinnut uudet juoksulenkkarit, jotka olen usein uusinut noin 3-5v välein, mutta en sitten jotenkin raaskinut ostaa niitäkään ja päätin, että mennään sitten vanhoilla. Sama homma tennareiden kanssa.

Sitten tuleekin se ristiriita. Kulutuksen vähentäminen ja vihreät valinnat ovat olleet kuuma puheenaihe jo pitkään. Kun vielä hetki sitten haluttiin, että me kuluttaisimme sen minkä ehdimme, nyt sitten taas, että emme. Mikä sitten on oikea vaihtoehto? Auttaa talouskasvua vai maapalloa? Karu totuushan on kuitenkin, että ilman maapalloa ei talouskasvua tai ylinpäänsä mitään muutakaan. Miten se silti on edelleen jotenkin niin vaikea asia joillekin ymmärtää?

Kulutuksensa pohtiminen ei kuitenkaan tarkoita, ettet saisi kuluttaa tai ostaa mitään. Jokainen meistä voi tehdä hyviä tekoja jo pienillä arkisilla valinnoilla. Suosia eettisiä ja ekologisia brändejä, miettiä kahdesti ennen sen polyesterivaatteen ostamista, valita ajoittain esimerkiksi käytettyjä tavaroita tai 2nd handiä ja vaihtaa kosmetiikka luonnolliseen. Se, että ajattelee pidemmälle, ei tarvitse tarkoittaa asioista luopumista. Päinvastoin, koen itse saaneeni omilla paremmilla valinnoillani hyvän mielen lisäksi myös huomattavasti parempia tuotteita. Bye bye kertakäyttövaateteollisuus ja semmoinen ostaminen vain ostamisen ilosta.

Kirjoitin tovi taaksepäin ajatuksistani luopua punaisesta lihasta. Myönnän, että pääasiassa juuri ympäristösyistä. Koska kuitenkin vielä matkustan, haluan kompensoida sitä jollain tavalla ja onhan lihateollisuus kuitenkin yksi suurimmista kuormittajista. Jos joku toinen välttää lihaa eläinten vuoksi, on oma syyni maapallon tulevaisuus. Kyllä, koska jälleen, ilman maapalloa ei myöskään ole eläimiä tai meitä ihmisiäkään, joten vaikka eläinrakas olenkin, pyrin ajattelemaan tätä suuremmassa kuvassa. Mitä sitten tulee matkailuun ja lentämiseen, koen tekeväni muilla arjen osa-alueilla tietoisia valintoja kompensoidakseni lentopäästöjä ja olen päättänyt jatkossa maksaa myös vapaaehtoisia päästömaksuja.

Se, että muita syyllistetään, ei auta mikään. Asiasta keskustelu, hyvä esimerkki ja se, että tekee jotain, ovat juuri niitä avainjuttuja. Luulen, että yksi syy sille, miksi jotkut eivät ole ”lämmenneet” ekologisemmalle arjelle, on juuri mielikuva siitä, että jos siihen lähtee mukaan, täytyy vetää homma ”kaikki tai ei mitään”-meiningillä ja heittäytyä kertaheitolla täydelliseksi ituhipiksi. Juttu kun nimenomaan onkin se, että jos jokainen tekee edes yhden pienen muutoksen, oli se sitten sähkösopimuksen vaihtaminen vihreämpään tai lihankulutuksen vähentäminen. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja pahimmillaan voi syyllistäminen ja parjaaminen johtaa ikävään vastareaktioon, jossa ekologisuus ja ympäristöasiat yhdistetään ärsyttävään pakkopullaan, jota ympäristömieliset ”tuputtavat”. Emmehän me tahdo tätä?

Enkä tarkoita, että tämä koskisi kaikkea tai kaikkia, mutta kärjistettynä: Myös ovesi takana käyvät erään uskonnon edustajat ajattelevat vain hyvää, mutta miksi se tuntuu ihmisistä ärsyttävältä? Koska joku toinen astuu epämukavuusalueellemme ja tulee tunne siitä, että meille sanellaan ehdot, kuinka elää. Eihän valinta tällöin lähde meistä itsestämme? Eikä siinä, että uskonnossa todellakaan olisi mitään väärää, ajavathan hekin asiaa paremman maailman puolesta, mutta myös uskon suhteen koen itse, että kyse on yksilön omasta valinnasta ja ajautumisesta itselleen sopivan uskon pariin. Ei siitä, että joku tulee ovesi taakse ja käskee, että tulee tehdä näin ja näin.

Ei vihreän elämäntavan pitäisi olla mikään kilpailu siitä, kuka elää parhaiten ja kuka matkustaa vähiten, vaan nimenomaan vastuullisempi elämäntapa, joka lähtee itsestään ja niistä omista valinnoista, jotka parhaiten istuvat omaan arkeen. Joten sen sijaan, että parjattaisiin muiden tekemisiä ja kritisoitaisiin heitä valinnoistaan, tarvitaan oman näkemykseni mukaan positiivisuutta ja kannustamista. Ilmapiiri, jossa sekin, että teet niitä aivan pieniä asioita, on vaikutusta suurempaan. Haukut ja sormella osoittaminen ei auta ketään. Mielestäni on ihanaa tehdä vihreitä valintoja ja elää paremmin, mutta juuri sillä lähtökohdalla, että se lähtee minusta itsestäni ja halustani tehdä muutoksia, eikä siitä, että joku toinen sanoo, että vain huono ihminen tekee sitä tai tätä. Mitä tulee tuleviin sukupolviin, tulee sopeutuminen olemaan huomattavasti helpompaa heille. Maailma muuttuu ja nykypäivän lapset eivät edes tiedä vanhasta, ekologinen elämäntapa on ainakin toivottavasti heille enemmän itsestäänselvyys kuin meille, jotka olemme eläneet läpi tämän muutoskauden. Tämäkin on kuitenkin meidän vastuullamme. Kuinka viemme hyvää ajattelutapaa eteenpäin hyvässä hengessä?

Kuka on mukana?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Selvännäkijän kertomaa..

Mainitsinkin IG Storiesissa pikaisesti käynnistäni ennustajalla, taas. Tällä kertaa tosin hieman paremmin kokemuksin kuin viime talvena, jolloin kävin täällä Loseissa ihan höpöhöpö-tarot readingsissä. Nyt halusin etsiä jonkun ”luotettavamman” ja kyselinkin eräältä ystävältäni, joka suositteli lähettyvillä Redondon puolella Madame Bonnieta. Pyörä alle ja sinne siis! Loseissa ”Psychic” ja ”Tarot readings”-kyltit ovat ihan perusjuttuja, jotka näin suomalaiselle tosin sitäkin erikoisempi näky.. Mutta kuten tuo edellinen ennustajakokemukseni kertoi, löytyy täältä tekijöitä varsin moneen lähtöön. Paljon hyviä tyyppejä, mutta samalla myös paljon huijareita, sekä suoraan sanoen ihan sitä täyttä shittiä ja huuhaata. Toki myös ennustajat tekevät bisnestä ja saattavat esimerkiksi tarjota auttavansa ratkaisemaan jotain ongelmia asiakkaan elämässä tai karkoittavansa pahoja energioita tai kirouksia, jos siis maksat tottakai… Melko veemäistä touhua siis pahimmillaan! Kuka nyt haluaisi jäädä odottelemaan kirouksen kouriin..?!

Lähdin ennustukseen varsin ennakkoluulottomasti ja ilman mitään sen kummempia odotuksia. Suhtaudun näihin juttuihin avoimin mielin, mutta silti terveen kriittisesti. Silti ennustajalle meneminen jännittää ihan kamalasti! Olen aikaisemmin käynyt myös ystäväni tekemässä tarot-ennustuksessa ja myös se on jännittänyt ihan superpaljon. En odota saavani mitään järisyttäviä paljastuksia tulevaisuudesta, totuuksia itsestäni ja läheisistäni, vaan uteliaisuus ja mielenkiinto ovat asiat, jotka ajavat ennustajan luokse. Kuka nyt ei haluaisi uteliaisuuttaan testata, että osuuko ennustaja oikeaan? Ainahan on tietysti plussaa, jos käynti ylittää odotukset. Kuten esimerkiksi tällä kertaa… Ihan kamalan yksityiskohtaisesti en halua avata käsiteltyjä ja esiin nousseita aiheita, mutta jotain kuitenkin 🙂

Valitsin ennustustavaksi tarot-korttien, käsistä ennustamisen ja ”psychic-readingin” yhdistelmän, jossa ennustaja tulkitsi kaikkien näiden menetelmien avulla. Kämmenistä ennustettiin katsomalla uria ja viivoja, jotka kertoivat terveydestä, omasta psyykkeestä ja perhesuhteista. Hän tulkitsi myös tarotien avulla, sekä ”selvännäön” avulla, jossa ennustaja siis kirjaimellisesti näki ja aisti asioita, sekä energioita elämästäni ja tulevaisuudesta. Sessio kesti noin 45min ja lisäksi sain lopussa kysyä itse asioita.

Mielenkiintoista oli, kuinka ennustaja osasi kertoa minusta esimerkiksi seuraavaa: Olen luova ihminen ja hän näki, että luovuus tulee ensi vuoden aikana kasvamaan ja kehittymään entisestään. Tuo prosessi liittyy henkiseen eheytymiseeni, joka on parhaillaan käynnissä. Prosessiin, jossa etsin itseäni. Kuten jo ennalta tiesinkin, olen todella herkkä ulkopuolisille energioille. Esimerkiksi ympärillä oleva negatiivisuus vaikuttaa minuun vahvasti ja saa minut helposti pois tolaltaan. Siksi minun pitäisi panostaa ihmisiin ja ympäristöön, jotka antavat positiivista energiaa, sen sijaan, että imisin itseeni ympäriltä negatiivisuutta ja antaisin sen vaikuttaa itseeni.

Ja tämä on niin totta. Ympärillä oleva negatiivisuus vaikuttaa todella helposti minuun ja jos joku on esimerkiksi huonolla tuulella, imen helposti sitä huonotuulisuutta itseeni. En kestä, jos joku on ympärilläni kiukkuisena, koska nuo negatiiviset tunteet tarttuvat minuun todella helposti. Samoin, jos esimerkiksi ystävälläni on vaikeaa, imen helposti itseeni myös muiden murheita ja jään vatvomaan asioita, jotka eivät välttämättä suoranaisesti edes vaikuta omaan elämääni.

Asia, jota heti alkuun pelästyin, oli tuo kuoleman kortti, jonka ennustaja poimi heti ensimmäisenä. Taroteissahan symbolit ovat tulkinnallisia, eli esimerkiksi kuolema voi tarkoittaa jonkun kauden päättymistä, uusia alkuja. Olen ohimennen maininnut myös täällä henkilökohtaisesta kriisistäni, jota olen lähikuukausien aikana käsitellyt. Itseni etsimistä ja sitä, kuinka olen jollain tavalla kokenut olevani hukassa. No, sattumalta käsittelimme paljon juuri tätä aihetta ja kuulemma aurani on tällä hetkellä harmaa ja sen värit ovat haalistuneet pois. Lähikuukausien ja ensi vuoden prosessi on eheyttää juuri itseäni ja löytää värini uudelleen.

Ennustaja tiesi myös lapsestamme, siitä että luovuuteni liittyy kirjoittamiseen, perhesuhteistani ja muita asioita, joita en tosiaankaan ollut paljastanut. Sekä lisäksi eräitä lähikuukausina tapahtuneita melko vaikeita juttuja, joita en ole täälläkään käsitellyt. Hän ihmetteli, miksei näe tiettyyn aiheeseen liittyviä energioita juuri tällä hetkellä, kunnes selitin mistä se johtuu ja ettei tietty asia ole ollut lähikuukausina läsnä elämässäni. Lisäksi sain kuulla tulevista tapahtumista todella tarkkaan. Ensi vuoden alkupuolella elämääni astuu henkilö tuoden mukanaan erään asian. Kotiimme liittyviä seikkoja, rahaan liittyviä yksityiskohtia esimerkiksi matkustamiseen liittyen ja muuta todella yksityiskohtaista.

Hassua, että hän kertoi asiat todella spesifisti kuukausien tarkkuudella. Ystävämme oli kanssani ennustajalla ja myös hänellä oli todella häkeltyneet kokemukset. Huh, jotenkin hämmentävää, miten joku ihminen voi tietää jotain asioita. Olipa sitten kyse oikeista kyvyistä tai vain hyvästä ihmistuntemuksesta, melko erikoista kuitenkin.

Ei voi muuta sanoa kun huhhuh, aikamoista! Nyt sitten täytyy vain odotella, että pitävätkö ennustukset paikkansa 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Loppu lihansyönnille?

Ennen reissua lupaamani ”normaali postaustahti” ei sitten aivan ole pitänytkään täällä. Ihan kamalasti ei ole tullut vietettyä aikaa sisällä koneella ja meidän aamut ovat muutenkin olleet melko härdelliä. On siis voinut unohtaa hiljaiset hetket kahvikupponen kädessä omiin ajatuksiinsa uppoutuneena.. Kotona sitten taas viimeistään normijuttuihin.

Voitteko muuten uskoa, että täällä alkoi perjantaina satamaan ja ukostamaan! Kuulemma ensimmäistä kertaa sitten huhtikuun.. Los Angelesissa ei nimittäin sada juuri ikinä. Kuulin illalla kun joku mies naapurista huusi ensimmäisten sadepisaroiden kohdalla, ettei voi uskoa silmiään, että ulkona sataa. Haha, meillä taitaa mennä juuri päinvastoin. Varsinkin näin syksystä on Suomessa enemmänkin poikkeus silloin kun ei sada ja paistaa aurinko. Vaihtaisin kyllä oikein mielelläni.. Noin yleisesti ovat säät olleet täällä tosi hyvät. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja sitä rataa, eli samaa mitä täällä noin 95% vuodenpäivistä.

Viikon päästä kyyhötetäänkin jo sitten kotona. En edes halua ajatella kotiinpaluuta vielä, yhtään ei nimittäin ole iskenyt koti-ikävä. Ainut asia, jota on kotona ikävä on hyvä sänky. Omaa sänkyä ja tyynyjä on aina ikävä! Yhtä hyviä on aina todella vaikeaa löytää reissuista. Itseasiassa tuntuu (taas) ihan kamalalta ajatella, että taas odottaa lähtö kotiin 🙁 Olo on niin kotoisa täällä, että mielellään jäisin hengailemaan vaikka koko loppuvuodeksi.. Mööh. Taas se sama vanha tunne siitä, että vaikka arki ja elämä onkin Suomessa, kuuluu sydän jonnekin aivan muualle.. Täytyypäs sitten olla vaikeaa.

Viime viikkoina olen tuumannut tosissani erästä asiaa. Nimittäin miettinyt luopuvani kokonaan punaisesta lihasta. Kyllä. Minä, entinen pihvihullu! Totuushan on kuitenkin se, etten ole pariin vuoteen syönyt juurikaan punaista lihaa. Sanoisinko, että ehkä noin 3-5 kertaa kuukaudessa, enkä aina edes sitä. Välillä voi mennä useampi viikko lainkaan ilman lihaa, nykyään en tosin juurikaan edes mieti lihaa, paitsi siis ehkä ajoittain juuri siltä kantilta, kuinka vähän sitä loppupeleissä tulee nykyään syötyä. Silti myönnän, että minulla on muutama lihansyöjän heikkous: a) Hyvät hampparit Naughty Brgrissa b) pekoni ja c) entrecote, jota tosin nykyään syön ehkä kahdesti vuodessa, jos sitäkään. Usein jossain reissussa.

Nyt olenkin miettinyt, että luopuisin kokonaan punaisesta lihasta, mutta ainakin näin alkuun yhdellä ”ehdolla”: Jos mieli joskus harvoin tekee esimerkiksi hampparia, sallisin sen itselleni. En pidä siitä, että asioista tehdään kamalia mörköjä, tyyliin että kun teet jonkin päätöksen, tarkoittaa se, että sinun täytyy totaalikieltäytyä joistain asioista. Itsessäni semmoinen aiheuttaa enemmänkin ärtymystä, kuitenkin kun muutosten pitäisi lähteä siitä, että haluat sisimmissäsi tehdä jonkin asian, eikä siksi, että koet olosi painostetuksi ja samalla ahdistuneeksi siitä kun on ”pakko tehdä jotain”. Vähän sama kun kieltäisi itseltään, että tästä lähtien en saa syödä ollenkaan sokeria. Tai nyt et saa enää ikinä räplätä puhelinta ennen nukkumaanmenoa. Tai käydä hamppariravintolassa. Eihän nyt semmoinen pidä pitkässä juoksussa. Ainakaan omalla kohdallani.. En näe itseäni ”joko-tai”-tyyppinä, vaan ennemminkin semmoisena, joka muuttaa asioita ja tapojaan pikkuhiljaa, mielessä pitkäaikaiset jutut. Ja juuri siinä itselleen mukavaksi tuntuvassa tahdissa askel kerrallaan.

Voihan se olla, että lihaa tekee vähemmän mieli mitä harvemmin syö. Itse olen ainakin huomannut, etten tosiaan syö punaista lihaa oikeastaan lainkaan, lukuunottamatta juuri niitä todella satunnaisia hamppareita tai pekonia joskus harvoin aamupalalla. Itselleni tämä olisi kuitenkin melko iso askel ja koen jo, että ollaan edetty melko pitkälle asian suhteen. Poikammehan on ollut tarhassa koko ajan erityisruokavaliolla ilman punaista lihaa, mutta välillä olemme syöttäneet tälle lihaa tämän pienen koon vuoksi testaamaan, että olisiko sillä vaikutusta kasvuun. Eipä ole juurikaan ollut. Mies luopui lihasta jo aikapäiviä sitten, muistaakseni vuosi-pari sitten. Se varmasti onkin yksi niistä syistä, miksi meillä ei oikeastaan sitä lihaa syödä. En itseasiassa osta lihaa ruokakaupasta oikeastaan koskaan. Tämän vuoden aikana olen ehkä kerran tehnyt itselleni ja pojalle makaroonilaatikkoa jauhelihasta.

 

Pienin askelin siis.. Mitäs teidän sunnuntaihin? 🌸

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Terkkuja ja kuvia Los Angelesista

Hei ja terkkuja Kaliforniasta! Ekat reissupäivät menivät paljolti jet lagistä toipuessa ja yleisesti chillaten. Sitten sairastimme koko perhe jokainen vuorollaan mukavan vuorokauden vatsataudin, joten semmoisia lomakuulumisia täältä! En ole lähes viikkoon tehnyt kertakaikkiaan mitään blogijuttuja kommenttien julkaisua lukuunottamatta. Kieltämättä kyllä pieni loma on tehnyt terää myös blogin ja yleisesti somen suhteen. Eihän nyt lomalla kuulu stressata mistään, saati sitten postaamisesta tai kuvaamisesta.

Eilinen vierähti autoillessa kun kävimme ystäväpariskunnan kanssa katsastamassa Silver Lake, Hollywood ja Beverly Hills. On järkyttävää todeta, että tämä on yksi niistä paikoista, joissa ei yksinkertaisesti pärjäisi ilman autoa. Kulkeminen paikasta toiseen on joko täysin mahdotonta tai äärimmäisen aikaavievää/hankalaa julkisen liikenteen avulla, eikä sitä harrasta muuta kuin ne, joilla ei ole varaa autoon. Saa olla todella onnekas omasta ”lyhyestä” työmatkasta ja reitistä, joka sujuu vikkelästi julkisilla. Eipä ole ihan itsestäänselvyys kaikkialla. Täällä nyt ei ole muutenkaan mikään tapa kävellä paikasta toiseen, mutta voin kuvitella kuinka ”autolla kaikkialle”-kulttuuriin tottuu nopeasti silloin kun se on päivänselvä juttu, eikä muuhunkaan oikein kannusteta.

Vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi, jonka aikana kiersimme läpi kaikki paikat, joita oli tarkoitus nähdä ja loppumatkan pärjäämmekin sitten polkupyörällä ja kävellen. Toissapäivänä kiersimme Santa Monican ostaria, sekä ajoimme lempparipaikkaani Malibuun. Hitto, jos voittaisin Euro Jackpotissa, niin tekisin kaikkeni hommatakseni viisumin tänne ja ostaisin talon Malibusta aivan rannasta. En ehkä liikkuisi sieltä enää mihinkään..

Pakko silti todeta, että ehkä kaikista paikoista mukavin, ainakin näin perheenä reissaavalle on tuttu ja turvallinen Hermosa Beach. Ihanan rauhallinen rantsumeininki, paikasta toiseen ajellaan pyörällä (tai lenkkeillään!) ja lähimaastosta löytyy melkeinpä kaikki, jota ainakin itse kaipaamme lomalta 🙂 Ehdottomasti omassa lomapaikkojen top 3:ssa!

Eniten olin odottanut reissulta Silver Lakea, josta on pikkuhiljaa kehittymässä uusi Venice aka hipster-alue. Tarkoituksena olisi postailla myöhemmin enemmän alueesta ja putiikeista, joten pysykää kuulolla sen suhteen!

Ja Moon Juicelta lähti eilen autoevääksi CBD-pirtelö! Saapi nähdä milloin näitä alkaa saada Suomesta, Briteissähän on jo 🙂

Pieni herra alkaa olla jo hieman mahdottomana ranta-intoiluidensa kanssa, joten nyt suuntana rantsu!

Palaillaan taas reissukuulumisten kanssa 🦄🌈🌸✨

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 3 kommenttia.