Se on ohi nyt!

Se on ohi, loma nimittäin ja taas ollaan takaisin kotona. Tiedättekö, kerrankin en kokenut minkäänlaista kotiinpaluukriisiä palatessa reissusta – päinvastoin! Olin niin innoissani päästessäni kotiin, omalle terdelle, omien juttujen pariin ja ihanaan lämpöön! Koko eilisen olin aivan fiiliksissä, vaikka pieni väsymys kolkuttelikin.. Lento oli perillä klo 6 aamulla ja voitte kuvitella, ettei kumpikaan meistä isoista juurikaan nukkunut tuolla 5 tunnin lennolla. Poika veti sikeitä sylissämme välillä kieriskellen, mutta tämäkin oli perillä niin naatti, että käytiin koko perhe vielä nukkumaan 😀

Katsoin eilen tietty heti ihan fiiliksissä sääennusteen ja totesin, että tämä lämpö jatkuu vielä ainakin toistaiseksi. Ihan huippua! Toivon niin kovasti, että lämpö pysyy ja kesästä tulee aurinkoinen. Vietettiin eilinen terdellä hengaillen. Pieni polskutteli ammeessa, itse luin kirjaa ja neuloin (ah, vihdoin!), Tommi taas halusi illalla grillata. Aika kesämeno siis ja toivoin niin, että olisi ollut vasta lauantai ja vielä toinen vapaapäivä yhdessä edessä.

Siitä huolimatta olen ihan fiiliksissä myös toimistolle palaamisesta, pitkän (tai siis reilun parin viikon tauon jälkeen) ja myös kuukauden mittainen meikkilakko päättyy tänään, hahah! Tulossa on melko kiireinen viikko ja paljon hommaa, mutta hyvässä mielessä. Kerroin muuten aiemmin mietteistäni sen oman pipomalliston suhteen ja olen nyt alkanut tosissani hautomaan ajatusta. Lähiviikkoina olisikin tarkoitus alustavasti hieman miettiä millaisia pipoja haluaisin tehdä syksyksi ja millaisen erän 🙂

Näistä maisemista on nyt siis kotiuduttu ja luultavasti tämä on viimeinen matkapostaus nyt hetkeen. Tästä lähtien palataan siis blogissa taas niihin vanhoihin ”normaaleihin” aiheisiin.

Aika historiallinen juttu muuten, että pääsee piposta eroon siinä vaiheessa kun tulee reissusta kotiin, eikä päinvastoin 😀

Aurinkoista maanantaita!!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Reissussa käsimatkatavaroilla lapsen kanssa? Tässä vinkkejäni pakkaamiseen!

Tuulisten ja viileiden päivien jälkeen saimme vihdoin myös Portugaliin lämpimämmät kelit. Eilen kävin ensimmäistä kertaa täällä juoksulenkillä pelkällä topilla, aikaisemmin kun olen vetänyt päälle collegepaidan ja silti melkein palellut.

Mainitsin aikaisemmin, että olemme reissussa pelkillä käsimatkatavaroilla ja kieltämättä on ollut pientä säätöä tilan kanssa.. Selvitty kuitenkin! Tämä on itseasiassa toinen kertani ikinä reissussa käsimatkatavaroilla. Eka kerta oli syksyllä Islannissa ja se oli todella näppärää, nyt onkin hieman haastavampaa kun on reissussa kaksi viikkoa ja vielä lapsen kanssa. Kotona tungettiin jo osa pojan vaatteista Tommin surffibagiin pehmikkeeksi, samoin kuin aurinkovoiteet sun muut isommat nesteet. Oma lentolaukkuni on American Touristerin 55cm laukku, joka on siis matkustamoon mahtuva. Aivan paras ja omani olen ostanut Ellokselta.

Noin yleisesti on ehkä muutama järkevä vinkki, jonka voisin antaa:

No, pakkaa vaippoja (ja, no yleisesti kaikkea muutakin…) vain akuutti määrä. Siis se, jonka ihan maksimissaan tarvitset lennoille (ottaen huomioon, että voi tulla viivästyksiä). Lapsen viihdykkeet, varavaatteet, lelut, ruoat ja muut vempeleet mieluiten lapsen omaan reppuun mahdutettavaksi. Myös eväät pakkasimme vain menomatkaa varten. Itselle pieni yli olan menevä laukku, johon saa passit, puhelimen, lompakon ja muun akuutin helposti saataville. Pakko myös todeta, että semmoiset puuro-annospussit ovat ihan parhaita matkalla lapselle, eivätkä paina paljoa! Pakataan niitä aina mukaan pari pakettia ilman niitä pahvikääreitä. Söin niitä muuten aina itsekin pienenä reissussa 😀

Tottakai järkevä suunnittelu vaatetuksen suhteen on oleellista. Pakkaa siis mukaan monikäyttöisiä vaatteita. Olen todennut, että seuraavilla pötkii todella pitkälle: Pipo, kevytuntsikka (menee pieneen tilaan, on lämmin ja tosi kevyt), college, trikoot tai collegehousut ja lenkkarit tai muut mukavat tennarit. Ja sama combo lapselle! Oikeastaan sama setti lähtee päälle kohteesta riippumatta, laitan aina tilaa vievimmät ja painavimmat vaatteet päälle lennolle, laukun voi sitten täyttää niistä kesähepeneistä. Parasta tietysti, jos majoittuu niin, että pyykkiä voi pestä reissussa. Ja tosiaan, pipo on ihan paras asuste lentokoneeseen! Vedän aina pipon silmille koneessa, jossei ole silmälappuja, haha.

Säästän aina kosmetiikkanäytteitä, matkakokoja ja minituubeja. Ovat nimittäin tosi käteviä reissatessa. Viikonloppumatkalla pärjää esimerkiksi erinomaisesti voidenäytteillä, eivätkä vie tilaakaan. Jotenkin rasittavinta ikinä on joutua kantamaan reissusta takaisin isoja pulloja kosmetiikkaa.. Lasken aina sen varaan, että jos otan mukaan isot pullot, on niissä jäljellä juuri sen verran mitä reissussa menee ja purkit jäävät kohteeseen. Käsimatkatavaroissa on rajoitettu määrä sallittuja nesteitä, eli se yksi pussillinen, mutta minikokoja mahtuu sinne vaikka kuinka. Nuukan vinkki on siis ottaa esimerkiksi lehtien välistä talteen aina ne näytteet matkoja ajatellen, ovat myös hyviä pitkillä lennoilla! 😀

Hiustenkuivaajat, kihartimet, kirjat sun muut painavat asiat jäävät nykyään kotiin. En muutenkaan esimerkiksi föönaa tukkaa reissussa tai pakkaa edes meikkejä mukaan, mutta nämä ovat asioita, jotka omasta mielestäni vievät ihan liikaa tilaa laukusta. Ihan sama, vaikka olisi pöhötukalla, sehän on parasta! Kirjat kuuntelen nykyään pääasiassa äänikirjoina, jotka ovat ihan parasta matkalla. Käytössä on ollut jo pitkään BookBeat (kuuntelujakso saatu blogin kautta). Nyt itseasiassa olen myös lukemassa muutamaa oikeaa kirjaa ja harmittaa, etten saanut niitä mahtumaan mukaan :/ (Nolottaa myöntää, että olin myös pakkaamassa neuletekelettä mukaan, mutta sitten tulin järkiini.. Kamala ikävä neulomista!!)

Onko jotain, mitä voisi ostaa vasta kohteesta? Meidän edelliset hiekkalelut olivat menneet niin rämäksi Havaijilla, että ostettiin täältä uusi lapiosetti ilman ämpäriä. Olisi ollut jotenkin aivan turhaa lähteä kantamaan uusia Suomesta asti.

Ja ps. Jos muuten kiinnostaa kokeilla äänikirjoja ja BookBeatia on nyt mahdollista blogilukijana kokeilla palvelua kuukauden ilmaiseksi täällä 🙂

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

”Miten teillä on varaa matkustaa?”

Ei ehkä tule yllätyksenä, että reissussa on tietty taas kerran mielessä seuraavat reissut. Olemme miettineet syksyn perhematkaa ja itse haluaisin niin kovasti lähteä yhdistetylle matkalle kahteen kohteeseen, joista toinen olisi ykkös-unelmapaikkani. Saa nähdä miten saisin Tommin päätä käännettyä ;D Pieni paljastus: Kevään aikana olen useaan otteeseen suunnitellut maailmanympärysmatkan reittiä.. Kerran raapustin muistikirjaan unelmareittini ja useaan otteeseen olen selannut lentoja. Niin monta vuotta olen myös haaveillut siitä, että lähtisi talveksi lämpimään tekemään hommia. Pakoon ahdistavaa kaamosta, kylmää ja talvi-ahdistusta. Mutta matka maailman ympäri olisi kyllä myös aivan mieletön juttu, toki paljon kalliimpikin..

Jotkut ovat jälleen kyselleet, että miten lomani (ja rahani) riittävät olla jatkuvasti reissussa. Malediiveilla olin toki ihan oikeasti lomalla ja revin reissuun säästöjä, mutta täällä teen viikoilla ihan normaalisti töitä. Kun tekee työtä, jota voi periaatteessa tehdä missä vain, voi pistää pystyyn toimiston mihin tahansa missä vain toimii nettiyhteys. Esimerkiksi vaikkapa Portugaliin tällä kertaa. Töitä teen täällä 7-15 välillä (plus iltaisin blogi) ja muina aikoina sitten ”lomailen”, toki myös viikonloppuisin. Täällä maksaa yleinen eläminen huomattavasti vähemmän kuin Suomessa, joten periaatteessa eläminen tulee edullisemmaksi. Tietty majoitus ja lennot maksavat, mutta puhutaan muutamista satasista. Malediiveille nostin itseasiassa ekaa kertaa vuosiin rahaa rahastoista, yleensä kun olen pyrkinyt siihen, että vaikka säästän periaatteessa rahastoihin myös matkailuun, yritän viimeiseen asti olla kajoamatta niihin ja kattaa matkat tilisäästöillä.

Omistusasunnon kanssa on kätevää kun on halutessaan mahdollisuus säädellä asumiskulujaan ja maksaa pienempää lyhennystä niinä kuukausina kun lähdössä matkalle, ikäänkuin viime hetken matkakassan kartuttamisena. Sitten seuraavana kuukautena voi vuorostaan maksaa lyhennystä vähän normaalia enemmän. Meillä on käytössä asuntolainassa semmoinen joustopalvelu, jolla voi itse säädellä lyhennyksen määrää. Toki sitä ei voi loputtomiin säädellä, mutta välissä kun maksaa lainaa pois, voi taas halutessaan jättää lyhennyksiä pienemmäksi. Vastikkeemme on alle satasen, joten siihen ei ihan kamalasti kulu rahaa. Toki 99% ajasta lyhennämme lainaa, mutta mahdollisuus joustoon on kätevä. Lyhennysjousto oli näppärä myös hoitovapaalla.

Ihmisiä kiinnostaa aina muiden rahankäyttö ja varsinkin se, miten jollakulla on rahaa johonkin. Laukkuun, autoon, hulppeaan asuntoon tai matkailuun. Olen kirjoittanut aiheesta useankin postauksen, esimerkiksi täällä ja täällä. Voin ihan omasta kokemuksestani kertoa, että ei todella tarvitse olla miljonääri reissatakseen Havaijille tai Malediiveille. Paljon onkin kiinni priorisoinnista. En omista autoa (tai edes ajokorttia itseasiassa), asumme vain niin isossa asunnossa kun on tarvis (vaikkakin Helsingin ulkopuolella asuisi hurjasti edullisemmin), vältän heräteostoksia, säästän kuukausittain lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä, ostan lastenvaatteet 99% käytettyinä ja teen myös itselleni paljon second hand-hankintoja. Varaa on ollut matkustaa myös vuosia sitten, vaikka palkkatulot olivat huomattavasti pienemmät. En todellakaan saa vanhemmiltani rahaa edes juhlapäivinä tai ylinpäänsä koskaan, ole ikinä perinyt rahaa tai ottanut lainaa matkoihin (poikkeuksena tietty jos olen maksanut lennot luotolla ja siirtänyt rahat seuraavasta palkasta takaisin). Olen ihan normaalista keskituloisesta perheestä, joskin olemme perheen kanssa matkustaneet aina. Luultavasti matkasäästämisen opit ovat sieltä lähtöisin? En saanut teininä juurikaan kuukausi- tai käyttörahaa, saati sitten skootteria tai muitakaan ihmeellisyyksiä, mutta sitten taas välillä sain toivoa minne lähdemme seuraavalle lomalle. Olihan se kivaa!

On vaikea sanoa, että ostaako joku toinen kalliimpia hyödykkeitä, enemmän vaatteita itselleen, tarvikkeita lapselle, onko kalliita harrastuksia? Käytän itse esimerkiksi alkoholiin vuodessa noin 0€, joten itselläni ei kulu baarikeikkoihin ollenkaan rahaa. En myöskään polta. Olen muutenkin todella säästeliäs ja pihi, välillä suorastaan raivostuttaa jos joudun esimerkiksi reissussa ostamaan jotain akuuttia, mitä tiedän löytyvän kotoa. Sitä kuulee oikeasti yllättävän paljon, ”ettei ole varaa reissata”. Mutta onko se reissaaminen silloin niin tärkeää, että sen priorisoisi niin korkealle, että siihen löytyisi jostain rahaa?

Ehkä kyse onkin tietynlaisesta asenteesta matkustamiseen? Silloin kun se on oikeasti suuri juttu ja tärkeä asia, asiat ehkä tiedostamattakin järjestää niin, että rahaa riittää siihen. Kun säästää alkuun esimerkiksi muutamien tonnien puskurin (vaikkakin siihen menisi todella pitkä aika), tietää että muutaman reissun rahat ovat jemmassa ja kun ei ole ”tyhjän päällä” on säästäminen niihin tuleviin myös helpompaa kun ei tarvitse stressata. Ehkä matkailu ei jollekulle toiselle ole yksinkertaisesti niin tärkeää, että matkakassan eteen näkisi niin paljon vaivaa? Itse aloitan ennakoinnin matkoihin jo hyvissä ajoin. Siis suunnittelemalla menoja, laskemalla budjetteja. Lasken, paljonko rahaa tulee sisään ja menee ulos tulevina kuukausina, sekä miten paljon mahdolliseen reissuun menee rahaa. Näin koko potti ei tule yhtenä könttänä eteen, onhan se tottakai kallista miettiä matkaa kertakustannuksena. Mutta jos ostaa ensin lennot ja majoitukset muutaman kuukauden päästä, tasoittuvat kulutkin. Avainjuttu säästämisessä on siirtää rahat säästöön heti palkasta. Ei sen jälkeen kun on ostanut sitä ja tätä, vaan heti kun palkka tulee ja maksaa muut pakolliset kulut. Silloin kuukauden talouden suunnittelee sen mukaan, mitä tilillä on. Meillä on esimerkiksi asuntolainaa vain sen verran, ettei se aja meitä vararikkoon edes korkojen noustessa.

Seuraava saattaa kuulostaa ehkä ”hieman” oudolta, mutta tietyllä tavalla luotan myös tahdonvoimaan ja affirmointiin. Siis päätän, että haluan johonkin unelmakohteeseen ja kun olen asennoitunut saavuttamaan sen, palaset jotenkin loksahtelevat paikoilleen. Tietynlainen motivaatio siis ajaa ihmistä niitä haaveita kohden. Jos toivoo tarpeeksi, tekee myös alitajuisesti enemmän työtä sen eteen ja asiat toteutuvat. Ei nyt tietysti päde kaikkeen, mutta ihan totta, kyllä se selkeiden tavoitteiden asettaminen ja unelmointi toimii.

Sehän on kuitenkin fakta, ettei raha kasva puussa. Olen tehnyt vuosien kovan työn säästäessäni puskuria ja matkakassaa, eikä sillä ole mitään päämäärää, koska säästäminen on käynnissä kokoajan. Toki olen myös onnekas, että minulla on nykyään työ, jota ajoittain voi tehdä muualta kuin toimistolta käsin. Verkostoituminen, osaamisen hankkiminen ja oma-aloitteisuus ovat avaimia siihen, eikä mikään ole tullut helpolla. Tällä hetkellä teen käytännössä kahta työtä, joten tiedätte varmasti ettei se pienen lapsen äitinä aina ole helpoimmasta päästä. Kuka tahansa voi ottaa toisen ilta- tai viikonlopputyön, mikäli haluaa lisätienestiä tai kartuttaa matkakassaa vauhdikkaammin. Matkailu onkin itselläni se arjen kääntöpuoli: Keho ja mieli lepää ympäristöä vaihtamalla, sekä samalla saa viettää aikaa perheen kanssa. Rehellisyyden nimissä romahtaisin, jos joutuisin viettämään vuoden samoissa kotiympyröissä koti-toimisto-välillä ilman mitään vaihtelua. Vaikka pidänkin vakaasta ja rauhallisesta elämästä, on asioiden paikallaan junnaaminen kamalinta mitä tiedän. Silloin tunnen oloni kuin häkkiin suljetuksi linnuksi. Voisin jopa tehdä työtä puolet pienemmällä palkalla, jos voisin samalla elellä palmujen alla.

Pian kun poika täyttää 2, kasvavat tietysti matkakustannuksetkin kun tämä ei enää reissaa sylilapsena. Varsinkin pitkillä reiteillä ovat kustannukset toki paljon kovemmat. Hieman jännittää, mutta toisaalta reissailu osittain helpottaa kun tietää, että lapsella on aina se oma paikka ja enemmän tilaa lentokoneessa.

Mutta niin.. Miten teillä on varaa? Pihistättekö tietoisesti jostain vai oletteko valinneet panostaa esimerkiksi asumiseen?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Elämässä tärkeintä on..

Ihan ensinnäkin: Hyvää äitienpäivää kaikille äideille näin päivän myöhässä!♥ Meillä ei ollut eiliselle mitään erityisiä suunnitelmia, mentiin vain fiiliksen mukaan. Hengailtiin, käytiin rannalla ja syötiin kaikkea hyviin. Lauantaina käytiin kiertelemässä tästä muutaman kilometrin päässä Penichessä ja totesin jälleen kerran, ettei siellä ole kertakaikkiaan mitään 😀 Paitsi hei! Yhden pienen putiikin löysin, jossa myytiin pientä valikoimaa, mitäs muutakaan kun kiviä, haha. (Kuulemma Penichen ainoa, tosin ehdin jo jäljittää Lissabonista hyvän kivikaupan, joka tietty oli viime sunnuntaina kiinni kun tultiin tänne.. Hitto mikä pettymys!)

Muutama vuosi takaperin en olisi osannut kuvitellakaan, että jonain päivänä oikeasti ainoa asia millä minulle on väliä on onnellisuus ja oma perhe. Tottakai perhe ja läheiset ovat aina menneet kaiken edelle, mutta itselleni työ ja ura on aina ollut elämässä prio-listalla todella korkealla. Kouluttautuminen, uralla eteneminen ja no, raha. Tiedättekö, semmoinen ”olen tytyyväinen sitten kun tienaan tarpeeksi”-asenne. Myönnän, että raha tietysti on edelleen tärkeää. Jos tienaa kivasti, voi säästää yhä enemmän unelmiinsa, mutta ei kuitenkaan niin tärkeä, että se määrittäisi elämän kulkua. Tavoitteenani on se, että minulla on jatkuvasti säästössä summa, jolla helposti eläisin edullisessa maassa esimerkiksi vuoden ”tekemättä mitään” tai ainakin muutaman kuukauden kivasti missä tahansa. Tietysti nuokin säästöt ovat vuosien säästämisen tulos, joten tässäkään tapauksessa ei ole oikotietä onneen.

Juuri nyt ajattelen, ettei mikään työ ole niin tärkeää, että sitä raataisi vuodesta toiseen niska limassa, mikäli ei tee juuri sitä mistä tykkää ja mikä on omien arvojen mukaista. Äitiyslomalla tajusin, etten todellakaan halua tuhlata elämääni siihen, että olen onneton tai teen jotain mikä tekee minut onnettomaksi. Jos olen rehellinen, voisin jopa sanoa, että ennemmin olisin työtön kuin tekisin työtä, jossa minua, työpanostani tai taitojani ei arvostettaisi. Vuosia sitten olisin ehkä ajatellut, että ”työ on vain työtä, eikä se aina voi olla kivaa”. No, totta sekin jossain määrin, mutta jos tässä maailmassa on olemassa työ tai tilanne, joka tekisi sinut onnelliseksi, miksi et tavoittelisi sitä? Vuosia takaperin olisi ollut maailmanloppu jos olisin esimerkiksi saanut potkut. Nyt ajattelen ennemminkin, että jos niin jostain syystä kävisi, sitten sen olisi tarkoitus tapahtua. Miksi harmittelisin semmoisen paikan perään, joka ei ilmeisestikään ollut minun ja panokseni arvoinen? Elämässä on niin paljon muutakin kun työ. Tämä on kai sitten sitä tervettä itsekkyyttä.

Toivon, ettei näiden asioiden oivaltamiseen edes tarvittaisi sitä ”suurta mullistusta”, kuten nyt omalla kohdallani äitiys. Harmittaa, etten jo vuosia sitten luottanut tarpeeksi omaan intuitioon ja mennyt sen mukaan, mikä oikeasti oli unelmani. Miksi ei eläisi jokaista päivää itselleen ja niin täysillä kun kykenee? Tehden juuri niitä asioita, joilla on oikeasti väliä ja jotka tekevät sinut onnelliseksi? Valitettavasti olen myös itse todennut sen, ettei terveyskään ole mikään itsestäänselvä asia, vaikka pitäisikin itsestään hyvää huolta. Mitäs sitten kun menettää sen? Siinä pisteessä voi tuntua siltä, että on menettänyt kaiken. Niinä kausina kun tunnen itseni erityisen stressaantuneeksi, kiireiseksi, ahdistuneeksi tai väsyneeksi, mietin että miksi teen tätä itselleni? Haalin paljon hommaa, vaadin itseltäni liikaa ja yritän olla joku yli-ihminen. Kyllä joskus saa olla myös se laiskamato, joka jättää siivoamisen seuraavalle päivälle tai jättää to-do-listan alimmat hommat myöhemmälle.

Lopuksi hieman kevyempiä juttuja.. Juuri meidän tuurilla on Suomessa ollut lämpimämmät kelit kun Portugalissa. Kuljin täällä eilen college ja kevytuntsikka päällä, pipo päässä ja silti palelin. Juuri nyt makaan sängyssä hommissa peiton alla. Että semmoista! ;D

 

Siinäpä muutama ajatus tämän maanantain ratoksi. Käykö järkeen?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Portugaliin lapsen kanssa?

Muutama päivä on hyöritty taas Portgalissa ja johan täällä on kivaa! Paikka on tuttu ennestään, viimeksi olimme täällä pojan ollessa 4kk ikäinen ja nyt onkin sitten aivan uudet meiningit. Itselleni tämä on kolmas kerta Penichessä ja Balealissa, ettekä edes halua tietää monesko Tommille 😀 Nyt ajattelin kuitenkin turista Portugal-ajatuksia lapsiperheen näkökulmasta, todella hyvä kohde nimittäin reissata lapsen kanssa!

Ihan ensimmäisellä kerralla en rehellisyyden nimissä vielä Portugaliin täysillä tykästynyt. Tuolloin muutamia vuosia sitten olivat Euroopan kaupunkikohteet itselleni ihan uusi juttu. Ennen siis ajattelin, että mitä kirkkaampi vesi ja korkeammat lämpöasteet, sitä parempi loma. Tai siis tavallaan. Tottakai rakastan edelleen trooppisia kohteita yli kaiken, enkä suoraan sanottuna lähtisi keskellä talvea Euroopan kaupunkikohteeseen värjöttelemään, koska en itse koe sitä mieluisaksi tai kiinnostavaksi. Haluan, että lomilla pääsee nauttimaan auringosta ja leppoisasta rantameiningistä. Kaupunkilomailu ei siis ole ihan ensimmäisenä mielessä, mutta onneksi kivoja rantsukohteita löytyy myös lähempää.

Viime vuosina olen kuitenkin innostunut enemmän myös näistä lähemmistä kohteista, toukokuusta eteenpäin pääsee Euroopassakin nauttimaan jo kesästä. Viime kesänä rakastuin Kroatiaan, sitä ennen taas Biarritziin. Myös Portugali on ihan ykkönen, varsinkin juuri lapsen kanssa matkustaessa. Varsinkin tämmöisessä leppoisassa surffikylässä on myös pienten reissaajien mukava lomailla. Baleal on siis pieni boheemi rantakylä noin tunnin ajomatkan  päässä Lissabonista ja tunnettu erityisesti pitkistä rannoista, sekä surffista.

Lensimme Helsingistä Lissaboniin TAP:illa ja tuo lento oli muuten ensimmäinen lentoni pojan kanssa kaksin. Vähän jännitti tuo lento, joka lähti jo aamuseitsemältä. Herra on nimittäin aina ”hieman” kiukkuinen jos joutuu heräämään aikaisin ja pelkäsin jo pahinta lennon suhteen aamulla neljältä herätessä. Olin pakannut kassin täyteen uusia leluja, naksuja ja iPadin viihdykkeeksi. Unenpöppörössä vaatteet päälle ja kohti kenttää. Reissataan nyt pelkillä käsimatkatavaroilla, joten ihan kamalasti ei tarvinnut raahata tavaraa mukana.

Aamupala koneessa, hieman ihmettelyä (N siis tykkää muuten ihan hirveästi katsoa lentokoneita ja osoittelee niitä aina taivaalla) ja pian huomasinkin pojan nukahtaneen kesken iPadillä pelaamisen sillä aikaa kun selasin muutaman minuutin TAP:in lehteä. Loppulennon istuinkin lähinnä penkin selkämystä tuijotellen, koska olin karsinut matkatavaroista kaikki mahdolliset omat aktiviteetit pois varautuessa kaaoslentoon. En tiedä miksi mielikuva TAP:ista oli muutaman vuoden takaisen lennon perusteella negatiivinen. Kaikki meni todella hyvin, eikä oikeastaan muuta huonoa sanottavaa kun ettei penkkejä saa yhtään taaksepäin. Vaikka lento oli täynnä, oli meille saatu järkättyä tyhjä rivi, jolloin poika sai vieressäni kaksi penkkiä nukkumiseen 🙂 Ainiin ja matkarattaat sai viedä myös ihan gatelle asti ja saimme ne heti koneesta ulos astuttuamme käyttöön!

Mikä Portugalissa on myös ehdoton plussa on hintataso, joka on varsin edullinen. Ruoka, vuokrat, ravintolat ja kaikki muukin on suomalaiselle melko edullista, eikä talous todellakaan kaadu, vaikkei kokkaisikaan itse joka päivä illallisia. Aikaisemmin olen harrastanut täällä useiden kilometrien rantajuoksuja autiolla rantaviivalla, mutta tällä kertaa ajattelin myös testata erästä joogastudiota.

Espanjalaiset ovat tunnetusti aivan surkeita puhumaan englantia, mutta Portigalissa on tilanne aivan toinen! Paikalliset puhuvat todella hyvää enkkua, eikä täällä totisesti tule niitä Espanjassa tuttuja tilanteita kun kommunikoinnista ei tule mitään, koska yhteistä kieltä ei juurikaan löydy. Ihan älytöntä, että kontrasti naapurimaissa voi olla näin suuri.

Mikä täällä on ehkä huomattavin seikka lapsen kanssa on paikallisten suhtautuminen lapsiin. Aivan erilaista kun Suomessa! Lapset huomioidaan aina ja lapset ovat kaikkialle tervetulleita ilman hermostuneita huokauksia esimeriksi ravintoloissa.

Olemme joka kerralla vuokranneet täältä asunnon ja auton. Tällä kertaa yövymme kahdessa eri majoituksessa ja tämä eka onkin melko tilava kolmen makkarin kaksikerroksinen asunto. Kaksi terassia ja kolme parveketta, huhhuh! Apartment-majoituksessa on perheenä paljon plussapuolia: Ruoanlaitto, pyykkäys ja kaikki muutkin rutiinit onnistuvat samaan tyyliin kuin kotona, eikä pakkaamisen suhteen tarvitse laskea päiviä ja sitä, monetko pöksyt ja sukat pakkaa mukaan kun pyykkiä voi näppäärästi pestä sitä mukaa kun likaantuu. Onhan huoneistoissa myös reippaasti enemmän tilaa hotellihuoneeseen verratuna.

Ette usko kuinka innoissaan poika on ollut rannalla! Hiekkaleikit ovat tälle ehdoton lempparijuttu. Voi sitä naurua ja kikatusta kun leikitään hiekalla hippaa, heitetään hiekkaa tai muuten vain telmataan paljain varpain. Ja täällähän sitten riittääkin rantaviivaa!

Verrattuna esimerkiksi Ericeiraan, on täällä melko paljon vähemmän kaikkea. Ravintoloita, kauppoja, mutta myös turisteja. Baleal ja Peniche ovat kesäaikaan suosittuja rantakohteita paikallisille, kauden ulkopuolella onkin täällä sitten melko kuollutta. Jos etsii lomalta shoppailua, museoita ja yleisiä nähtävyyksiä, on Baleal ehkä väärä valinta. Mikäli tavoitteena on ottaa rennosti, ehkä kokeilla surffaamista, eikä stressata mistään, voi tämä hyvinkin olla sinun lomakohteesi! Muutamia surffiliikkeitä löytyy, samoin supermarketteja, mutta mikään shoppailuparatiisi ei tämä todella ole.

Jos Lissabon on jo koluttu ja mietinnässä on rauhallisempi rantakohde Portugalissa, pistäkää pienet surffikylät harkintaan!

 

Onko joku muu ollut Balealissa?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.