Santorini: Kuvankaunis Oia kuvien takaa

Terkkuja Santorinin saarelta! Saavuimme aikaisin eilen aamulla Oian kylään ja siitä eteenpäin olemmekin ihmetelleet äärimmäisen kauniita maisemia. (Ja ehkä myös käyneet syömässä, en pääse yli kuinka hyvää ruokaa täällä on!!) Olen jo vuosia haaveillut kesäreissusta Kreikan saaristoon, mutta jostain syystä ei Kreikka ole koskaan kuitenkaan ollut matkakohteiden top-listallani. Jotenkin olin kuvitellut maisemien olevan samanlaista about kaikilla Kreikan saarilla, mutta tässä lähiviikkoina olenkin oppinut, että monet postikorttien ja Kreikan turismin mainokset valkosinisine kupolimaisemineen ovatkin juuri täältä Santorinin Oiasta.

Santorinia sanotaan Kreikan kauneimmaksi saareksi, enkä kyllä ihmettele. Vaikka saaren luonto onkin todella kivistä ja karua, ovat maisemat todella satumaiset. Yövymme siis ensimmäiset kolme yötä täällä Oiassa ja loppuajan rantakohteessa Kamarissa. Oia on majoitusten suhteen todella kallis, varsinkin jos haluaa yöpyä lähellä ”menomestoja” ja maisemia. Tosin olimmekin hieman myöhään liikkeellä varausten kanssa, mutta maksamme esimerkiksi tästä meidän Oian pienestä hotellistamme noin 300€/yö ja sanoisinko, että hotellin yleinen taso on noin 3 tähden luokkaa kun tuolla hinnalla asuisi monessa muussa paikassa jo helposti 5 tähden hotellissa. Kurkin jossain vaiheessa myös Airbnb:n tarjontaa ja jossei budjetti tule vastaan, niin täällä kyllä riittää ihania majoituksia henkeäsalpaavilla näköaloilla. Santorinilla riittää turisteja ja maisemien kuvaajia, joten myös hotellien hinnat (tai siis erityisesti täällä Oiassa) ovat sen mukaiset.

Ensimmäisiä huomioita Santorinilta ja Oiasta:

 

Turisteja on todella paljon. Siis oikeasti PALJON!! Monet Välimeren risteilyalukset pysähtyvät Santorinille ja kuskaavat vierailijat juurikin tänne Oiaan. En muista oikeastaan, että olisin nähnyt missään paikassa näin paljoa turisteja. Erityisen paljon on näkynyt amerikkalaisia. Pahin ruuhka-aika on päivällä ja erityisesti illalla kun ihmiset tulevat katsomaan auringonlaskua. Varsinkin auringonlaskun aikaan on väenpaljous jokseenkin jopa raivostuttavaa, koska liikkuminen kapeilla teillä on todella hankalaa. Ehkäpä turismin suhteen on rauhallisempaa kesän jälkeen?

Oian ”ydinkylä” on pientä mukulakivitietä, eikä autoja ole ollenkaan. Olin aluksi ihmeissäni kun hotellistamme kerrottiin, että meitä tullaan noutamaan ”meeting pointista”, koska Oiassa ei ole tien nimiä tai numeroita. Perille päästyämme selvisi, ettei sisälle kylään tosiaan pääse muuten kuin kävelemällä ja täällä onkin normaali näky, kuinka hotellien henkilökunta käppäilee mukulakiviteitä matkalaukut olallaan turistit perässä kohti majapaikkaa.

Jalat tulevat täällä kyllä hapoille, koska portaita riittää! Oia ei todellakaan ole oikea paikka mikäli etsii liikkumisen suhteen helppoa kohdetta, koska mukulakiviportaita pitkin kiipeämistä ja kapuamista täällä tulee tehtyä melko reippaasti. Esimerkiksi lastenrattaiden kanssa olisi täällä oikeastaan täysin mahdotonta liikkua. Jos suuntaa pienen lapsen kanssa Oiaan, on kantoliina tai -reppu aivan ehdoton.

Ruoka on aivan mielettömän hyvää. Rakastan kreikkalaista ruokaa noin muutenkin, mutta tottakai täällä paikan päällä mennään aivan uudelle levelille ruoan suhteen. Tsatsiki, kreikkalainen fetasalaatti, kreikkalainen jogurtti,  meriruoka ja erilaiset filotaikinasta tehdyt leivokset. Nam! Voisin ehdottomastin tulla uudestaan tänne Oiaan chillaus-lomalle ihan jo pelkästään ruoan vuoksi.

Kaikki kuvaa, siis aivan kaikki. En muista milloin olisin nähnyt yhtä paljon kameroiden, selfie-stickien ja go pro-kameroiden kanssa heiluvia ihmisiä, koska kaikki täällä haluavat kuvata maisemia. Mietin itse eilen aamulla, että pitäisikö pitää vuorokauden sometauko kuvaamisesta, mutta loppupeleissä en tietenkään voinut vastustaa kauniiden maisemien kuvaamista. Ehkäpä siis ensi viikolla Kamarissa 😀 Se täytyy sanoa, että vaikka itse onkin bloggaajana tottunut kuvaamiseen, tuntuu tuo kuvaamisrumba täällä jopa jokseenkin rasittavalta. Saat jatkuvasti olla väistelemässä kuvaavia ihmisiä ja välillä on hankala jopa päästä kapeilla kujilla eteenpäin kun joku päättää tungoksen keskellä pysähtyä ottamaan kuvia.

 

Eilisestä oppineena täytyy todeta, että jos haluaa välttää pahimpia ruuhkia, on paras aika kierrellä Oiaa myöhään iltapäivästä.

 

Onko siellä Oiassa tai Santorinilla käyneitä? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Jyväskylä-viikonlopun kohokohdat

Yhteistyössä Hotelli Verso

Sen jälkeen kun muutin Jyväskylästä Helsinkiin lähes 8 (!!) vuotta sitten, ovat visiittini Jyväskylään laskettavissa yhden käden sormilla. Niin kauan olen ollut lähdössä Jyväskylään ”ihan lähiaikoina”, mutta homma on jotenkin aina jäänyt. Keväällä laitoin kuitenkin Jyväskylässä asuvalle ystävälleni viestiä, että haluaisin tulla pitkästä aikaa käymään ja nähdä taas kunnolla, edellisestä kerrasta kun oli liian pitkään. Aloimme kartoittaa sopivaa ajankohtaa meidän tyttöjen Jkl-viikonlopulle, joka osuikin nyt mitä parhaimpaan ajankohtaan alkukesälle. Kesän aikana aion ehdottomasti käydä vielä toistamiseen ja ottaa pojan mukaan!

Heh, yläasteella ja lukiossa asuin muuten noiden vastapäisen korkeiden talojen välisessä rivitalo-osuudessa heti sillan vieressä oikealla. Miten onkaan, ettei oman ikkunan esteetöntä järvimaisemaa oikein osannut tuolloin arvostaa…? 20 metriä kotiovelta rantaan, melkoinen harvinaisuus nimittäin Helsingissä!

Jyväskylä on ehdottomasti aivan huikea kotimaan kesäkohteena ja haluan itse parhaani mukaan suositella omaa entistä kotikaupunkiani vaihtoehtona kesämatkailulle. Jos etsit rentoa meininkiä, monipuolisia nähtävyyksiä, urbaania kaupunkikulttuuria ja mukavia ihmisiä, voi Jyväskylä olla juuri sinua varten. Mikä Jyväskylässä on mielestäni parasta on se, kuinka helppoa paikasta toiseen on liikkua ja tietynlainen stressittömyys. Elämä Jyväskylässä on oikeasti todella easy going ja sieltä löytyy melkeinpä kaikki, mitä kesälomareissultaan kaipaa. Vesistöä, aktiviteetteja, liuta terasseja, ravintoloita ja kauniit maisemat.

Olin yllättynyt myös siitä, kuinka paljon sain teiltä Jkl-aiheisia viestejä IG Storieseihin! Ilmeisesti Jyväskylä koskettaa ja toisaalta kiinnostaa monia. Moni kertoikin, että tuli kamala ikävä vanhaan kotikaupunkiin tai ihmiset, jotka eivät olleet koskaan käyneet Jyväskylässä, hämmästyivät maisemisen kauneudesta. Ja niin, lähtekää ehdottomasti piipahtamaan. Kesä on vielä parhainta aikaa käydä kaupungissa, Jyväskylästä löytyy ehdottomasti kulttuuria ja sielua 🙂

Nyt sitten Jyväskylä-viikonlopun kohokohtiin ja paikkoja, joita suosittelen katsastamaan kaupungissa vieraillessanne:

 

Ihan ensimmäisenä hotellini, urbaani kaupunkihotelli Verso, joka avasi ovensa Kauppakadulle, kaupungin keskeisimmälle paikalle noin pari vuotta takaperin. Samaisessa kiinteistössä on aikaisemmin ollut Sokos Hotel Jyväshovi (siis oikeasti jo kauan ennenkö synnyin), joten uudet tuulet olivat ehkä toivottujakin. Kun kerroin viikonlopun aikana ystävilleni, että missä yövyn, olivat kommentit aina ”wau, se on kyllä todella loistava hotelli” ja allekirjoitan itse täysin. Hotelli on siis saanut erinomaisen vastaanoton myös paikallisten keskuudessa. Kysyin aikaisemmin keväällä ystävältäni hotellisuosituksia Jyväskylään, koska näiden kaikkien vuosien jälkeen olin itse hieman pihalla tarjonnasta ja hänen ehdoton suosituksensa oli juurikin Verso.

Verso kuuluu arvostettuun Yöpuu-ketjuun, kuten myös legendaarinen Boutique Hotel Yöpuu ja ravintola Pöllövaari. Olinkin todella innoissani kun Verso lähti kanssani yhteistyöhön tämän tyttöjen Jkl-viikonlopun tiimoilta! Tämä taisi olla muuten ensimmäinen kerta ikinä kun yövyn Jyväskylässä hotellissa ja täytyy todeta, että kaupungista sai aivan uudella tavalla irti näin ”turistin silmin”, vaikka onhan kaupunki muuttunut melkoisesti muutenkin tässä ihan parinkin vuoden aikana.

Erityisplussat Versossa:

Ehdottomasti Jyväskylän paras sijainti aivan kaupungin ytimessä Kauppakadulla.

Todella ystävällinen ja toimiva palvelu.

Kilpailukykyiset hinnat. Vertailin eilen huvikseni Jyväskylän hotellitarjontaa ja noin hinnankin puolesta voin ehdottomasti suositella Versoa lämpimästi, keskeinen sijainti on jo itsessään melkoinen valttikortti.

Upea persoonallinen, urbaani skandi-sisustus. Ehdottomasti yksi kauneimmista hotelleista, joissa olen Suomessa yöpynyt.

Aamiainen on täysi kymppi! Itseasiassa moni kaverini mainitsi juuri Verson aamiaisen, joka oli juuri niin loistava, kuin mitä kerrottiin. Yön yli haudutettua ohrapuuroa (lemppari!), karjalanpiirakoita, tuorepuuroa, marjoja, useita eri kahvilaatuja, kattava juusto- ja leikkelevalikoima.. Ah! Parhaita ikinä syömiäni hotellin aamupaloja ehdottomasti. Jos asuisin Jyväskylässä, kävisin jo pelkästään aamiaisen vuoksi. Ja hei, aamiaisella voi muuten piipahtaa, vaikkei olisikaan hotellin asiakas 🙂

Verso muuten lainaa myös asiakkailleen Jopo-pyöriä käyttöön ja me lähdimmekin eilen ajelemaan niillä ympäri kaupunkia 🙂

Jyväskylän satama. Lähivuosina on satama käynyt läpi melkoisen mullistuksen ja onkin nykyään suosittu hengailupaikka. Ravintoloita, vesiaktiviteetteja, muuten vain kauniita järvimaisemia ja nurmikenttää piknikkeilyyn, tätä kaikkea tarjoaa Jyväskylän satama. Viimeisenä päivänä lounastimme konttiravintola Mortonissa, joka oli aivan huippu ja jonon perusteella myös melkoisen suosittu. Itse söin kasvisburgerin, joka oli aivan mieletön! Täytyy mennä toistekin 🙂

Jyväsjärven ja rantaraitin tuntumasta löytyy ravintolan lisäksi muitakin aktiviteetteja. Veneilyä, Gr8wake- wakeboardrata ja hyvät mahdollisuudet vaikkapa pyöräilyyn tai lenkkeilyyn. Oma vakiolenkkini meni muuten aikoinaan juurikin Jyväsjärven ympäri, aivan parasta! Talvisin käydään Jyväsjärven jäällä luistelemassa, ainakin aikanaan aurattiin jäälle aina pitkän matkan luistelurata.

Harju. Harjun portaat ja pururadat ovat urheilijoiden suosiossa, mutta Harjun huipulle kannattaa kavuta myös näköalojen vuoksi. Harjun portaiden yltä on nimittäin todella upeat maisemat kaupunkiin ja Jyväsjärvelle! Myös Vesitorni on näkemisen arvoinen.

Sohwi. Todella legendaarinen rokkihenkinen ravintola ja illanviettopaikka Jyväskylän yläkaupungissa, joka tarjoilee ruokaa vähän gastro pub-hengessä. Sohwi perustettiin 60-luvun lopulla ja on edelleen aivan yhtä suosittu, kuin menneinä vuosina. Yläkaupunki, eli Kauppakadun alkupää on ainakin omissa silmissäni ”perinteistä Jyväskylää”, joka on vuosien saatossa pysynyt aivan samanlaisena kuin aina ennenkin ja on mielestäni aikalailla ”Jyväskylän Kallio”.

Tourujoki. Kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta sijaitsee Tourujoki, jonka upea luontopolku tuli lapsena ja nuorena itselleni varsin tutuksi. Tunnelma on kun siirtyisi kaupungista kertaheitolla keskelle ei-mitään, suorastaan viidakkomaisemiin. Jos luonto kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti katsastamaan luontopolun vaikkapa viikonloppukävelyllä.

Lähimmät uimarannat löytyvät keskustasta katsoen Alban rannassa (Jyväsjärvi) ja Tuomiojärvellä, molemmat näistä ovat suosittuja rantoja. Itse rakastin aikoinaan käydä uimassa myös Laajavuoren vuorilammessa, jossa olisin halunnut käydä nytkin, jos aika olisi riittänyt. Alunperin piti meidän mennä testaamaan myös Laajiksen seikkailurata, jota ystäväni kehui, mutta jätimme ukkos-varoituksen vuoksi väliin.

Terassikulttuuri kukoistaa Jyväskylässä kesäisin ja Kauppakadun varrelta löytyykin reippaasti valinnanvaraa. Uskokaa tai älkää, mutta ilmeisesti hieman helteestä höpsähtäneenä kävi niin, että istuin perjantaina parin ystävän kanssa terassilla yhteen asti. Siis minä. Niin, ja sitten uudestaan lauantaina. Vesilinjalla kylläkin, mutta kuinka siistiä! Me istuimme molempina päivinä Kauppakadulla Revolutionin ja Vennin terassilla, jotka tarjoilevat molemmat myös ruokaa. Jos erilainen meininki kiinnostaa, kannattaa myös katsatsaa sataman laivaterassit.

Lauantaina söimme kolmen ruokalajin illallisen Verso Baari ja Keittiössä, joka on aivan lähiviikkoina avattu ravintola Hotelli Verson yhteydessä. Keittiö panostaa tuoreisiin ja ekologisiin raaka-aineisiin, ruoat valmistetaan alusta saakka artesaanityylisesti käsityönä. Ruokalista tarjoaa monipuolisesti niin kasvis-, liha-, kuin kalaruokia, annosten hinnat ovat lisäksi varsin kohtuullisia. Totesimme ystäväni kanssa, että juuri tämmöistä ravintolaa on Jyväskylään kaivattukin. Oikeasti hyvää ruokaa, kohtuullisin hinnoin ja äärimmäisen kauniissa miljöössä. Ravintolan sisustus oli nimittäin aivan mieletön!

Itse söin alkupalaksi marinoitua lohta fenkolilla ja sinapilla, pääruoaksi lemppariani lohikeittoa (koska en osannut päättää sen ja kauden kalan välillä) ja jälkiruoaksi raparperi-valkosuklaa-kauraherkun, joka oli myöskin aivan mielettömän hyvää. Ehdoton suositus Verso Baari & Keittiölle!

Nyt alan suunnitella seuraavaa reissua Jyväskylään, koska vielä jäi aivan liikaa nähtävää ja paikkoja, joissa olisin halunnut pitkästä aikaa käydä 🙂 Onneksi kesä on vasta edessä! Ja hei, voitteko uskoa, että kaikki nämä postauksessa listaamani paikat ovat kävelyetäisyyden päässä keskustasta!

 

Oliko postauksessa teille tuttuja JKL-juttuja tai onko teillä suunnitteilla kesälomareissua Jyväskylään? 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 3 kommenttia.

Mieleenpainuvimmat reissumuistot x 4

Palaan tänään vanhoihin reissujuttuihin! Listasin nimittäin mieleenpainuvimpia reissumuistoja kuluneiden vuosien varrelta ja samalla myös vanhoja (sekä myös vähän uudempia) matkakuvia. Mitä muistoja tai sattumuksia on erityisesti jäänyt mieleen matkoilta viimeisten noin 5 vuoden ajalta?

Sayulita, Meksiko 2014. Olimme syksyllä 2014 Meksikossa pienessä Sayulitan surffikylässä, jonne olemme tuon matkan jälkeen haikailleet useampaankin kertaan, varsinkin nyt kun Finnair lentää suoraan Suomesta melko lähelle, Puerto Vallartaan. Kuitenkin Väli-Amerikka jotenkin hieman jännittää nyt pienen lapsen kanssa, tulihan tuollakin reissulla nähtyä vaikka mitä ja kieltämättä välillä hieman iltaisin jopa pelotti, vaikka kylän noin yleisesti pitäisi olla melko turvallinen. Katukaupustelijoita oli nimittäin melkein yhtä paljon kuin Balilla, tosin he kauppasivat myös kaikkea muuta kuin käsikoruja..

Eräänä iltana kävelimme kadulla pimeällä auton ohi, johon sitten ohimennen vilkaistiin sisään. Autossa istui kaksi henkilöä, jolla toisella oli sylissään aivan valtava kokaiinipussi, jota ilmeisesti pussitettiin pienempiin. Apua! Taidettiin lähteä melko kovaa vauhtia kipittämään muina miehinä pois. Juuri tuon vuoksi esimerkiksi Meksiko nykyään hieman jännittää, koska ei voi tietää mitä eteen osuu. Tästäkin huolimatta oli Sayulita todella kiva. Hyvää ruokaa, lämpöä ja reissun aikana kävimme veneellä myös Islas Marietasin saarella ja hidden beachilla. (Kannattaa googlata kuvahaulla!!) Ainiin ja lentäessämme Sayulitaan näimme LAX:in kentällä Breaking Badin Pinkmanin! Vitsailtiin, että onkohan tämäkin lähdössä Meksikoon, heh heh. Tai siis emme tietenkään itse ”Pinkmanille” 😀

Indonesia, 2015. Syksyllä 2015 lähdimme kuukaudeksi Indonesian. Kiersimme tuolloin melko paljon ympäriinsä ja kävimme mm. toistamiseen pienessä Batu Karasin kylässä Jaavalla. Huh, sinne onkin melkoinen uurastus päästä! Ensin parin tunnin lento Balilta Bandungiin, josta vielä 8h automatka Batu Karasiin. Paikka on kirjaimellisesti pieni tuppukylä, josta ei löydy edes ruokakauppaa (eikä tuon rannan lisäksi ihan kamalasti muutakaan, muutama ravintola ja pieni majatalo). Todella autenttista meininkiä, ainakin tuolloin. Paikka on yksi Tommin suosikeista, mutta täytyy myöntää, ettei lukeudu ihan omiin lemppareihini 😀 (Ekalla kerralla aloin väsyneenä itkeä kun pääsimme perille kun näin meidän ekan yön majoituksen, jossa ei ollut vessassa edes juoksevaa vettä, vaan pelkkä letku ja ämpäri. Ainakin näistä kokemuksista karaistuu ja onneksi olimme loppuajan ihan kivassa majapaikassa, haha.) Näinä molempina kertoina kun olemme siellä käyneet, olen stressannut tuota matkaa jotenkin aivan superpaljon. Olemme lentäneet Air Asialla, joka on tuntunut huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta, kun lukuisat muut paikalliset höpöyhtiöt, joita putoilee harva se päivä.

Tuolloin reissumme aikana oli vielä se joku tuhkapilvi-episodi tulivuoren tuprutellessa ja tuhkavaroitus oli taas päällä kun lentomme takaisin Bandungista Balille koitti. Lento oli ties kuinka monta tuntia myöhässä lentäessään Balilta ensin noutamaan meitä ja panikoitiin jo valmiiksi, että jos kone ottaa tuolla matkalla jotain damagea. Tuhkahan tukkii moottorit ja käsittääkseni jopa estää sen toiminnan. No, tunteja myöhemmin pääsimme vihdoin koneeseen ja koneen noustua ilmaan, tuli hetkeksi (siis sekunniksi, pariksi) aivan hiljaista, aivan kuin moottori olisi hetkellisesti pysähtynyt. Katsoimme Tommin kanssa toisiamme, mutta kumpikaan ei uskaltanut sanoa mitään. No, lennon jälkeen jaoimme kokemuksen ja molemmat meistä oli tuolloin luullut, että moottori lagaa tuhkan seurauksena. Voin vain kuvitella miltä tuo hetki olisi lentopelkoiselta tuntunut. Ja voin kertoa, etten tuon jälkeen lennä Air Asialla enää ikinä 😀

Kuvat ovat vuoden 2013 Jaavan reissulta

Moorea, Ranskan Polynesia 2018/2019. Tuoreimmista matkamuistoista on pakko mainita Moorean matka, joka ehdottomasti on yksi mieleenpainuvimmista. Olin haaveillut Moorealle matkaamisesta valehtelematta lähes kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2010 olin Tyynenmeren risteilyllä, juurikin Tahitilla, Moorealla, Bora Boralla ja muistaakseni Raiatealla. Tuosta saakka olen taas haaveillut pääseväni Ranskan Polynesiaan. Anyway, Moorealle matkataan pääsaarelta Tahitilta lautalla ja juuri tuota lautalla saapumista on sanottu äärimmäisen kauniiksi maisemien suhteen. Ja olin niin täpinöissäni! Noita maisemia ei edes voi sanoin kuvailla, mutta en ole varmaan koskaan nähnyt mitään niin kaunista. About ne seuraavat kaksi viikkoa hoin jatkuvasti sitä, kuinka en kestä miten jossain voi olla näin kaunista.

Saapuminen Moorealle..

Maisemien lisäksi jäi mieleen ehdottomasti hedelmäbongailut. Luonnosta ja teiden varsilta poimi nimittäin helposti aina päivän hedelmät mukaan ilmaiseksi. Mangoja, avokadoja, papaijoita ja passionhedelmiä. Totesimme, että kaupoissa myydään siksi niin suppeasti hedelmiä, koska kaikki kasvattavat niitä omavaraisina. Mäkin haluan alkaa hedelmätarhuriksi! Moorealta on muitakin aivan älyttömiä muistoje, kuten pojan sadetanssi karambolapuun alla (joka löytyy IG:stä Moorea-kohokohdan storieseista) ja haiparvi, joka hengaili Haapitin majatalon laiturin alla ja parveili aina välillä laiturin vieressä, hui!

Islanti, 2017. Muistelin juuri pari viikkoa takaperin Islannin reissua, joka on ehdottomasti jäänyt mieleen elämyksenä. Ja erityisesti issikkavaellus, joka oli aivan mieletön! Olimme Islannissa joulukuun alussa, jolloin oli jo vähän lunta. Ainakin tuon meidän reissumme aikana oli äärimmäisen kylmä, huolimatta siitä, että pakkasasteita oli joku muutama hassu. Merituuli siis saa ilman tuntumaan vieläkin kylmemmältä, mutta en tiedä onko näin aina? Kuitenkin, valitsimme aamulla alkavan hevosvaelluksen ja lähdimme vaellukselle kun ulkona oli vielä aivan pilkkopimeää (kello taisi olla ehkä 9, mutta Islannissa on talvisin pimeää toooodella pitkään aamulla ja hyvä kun aurinko näyttäytyy muutaman tunnin ajan).

Alkuun koko ratsastushomma jännitti, koska en ollut koskaan ennen ratsastanut, mutta nopeasti loppupeleissä pääsi kiinni homman jujusta. Hitaasti etenevä vaaleanpunainen auringonnousu ja ympäriinsä maan sisuksista tuprutteleva kuuma höyry olivat näkynä jotain niin uskomatonta, ettei sitä unohda kyllä koskaan. Tuo issikkavaellus oli itselleni ehdottomasti koko reissun kohokohta! Toki tykkäsin myös Blue Lagoonista, mutta väenpaljous, kamala tungos ja äärimmäisen pitkä jonotus sisälle (vaikka olimme varanneet ajan) saivat aikaan pienen pettymyksen. Paikka on ollut varmasti aivan erilainen vielä 5-10 vuotta sitten. Silti on Islanti paikka, johon haluan vielä joskus uudestaan ja nimenomaan kiertelemään maata myös Reykjavikin ulkopuolella.

Pitäisikö tehdä useammin tämmöisiä tb-matkajuttuja?

 

Kivaa tiistaita! 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Vihreitä tabuja: Koskaan ei ole tarpeeksi hyvä?

Lentopäästöt ovat olleet yksi ympäristökeskustelun puhutuimpia aiheita jo jonkin aikaa. Olen huomannut, että erityisesti bloggaajat ovat mielipidevaikuttajina joutuneet melkoisen luupin alle tämän matkailuaiheen myötä. En ole aikoihin kirjoittanut aiheesta, koska en yksinkertaisesti ole tiennyt mitä sanoisin tai miten. Kuinka voisin puolustella valintojani ja mitä minun edes pitäisi sanoa kun tuntuu, että aiheesta keskustelu on pääasiassa loputonta väittelyä? Lentomatkailu tuntuu olevan punainen vaate, aihe johon ei oikeastaan edes voi tai saa sanoa puolustuksen sanoja. Miten siis käsittelisi aihetta niin, että ajatukseni ehkä edes joten kuten tulisivat ilmi?


Näiden kymmenen blogivuoteni aikana on matkailu aina ollut merkittävässä osassa blogissa ja edelleen miellän blogini myös osittain matkablogiksi kaiken muun lifestyle-asian ohella. Siksi koenkin olevani hieman puun ja kuoren välissä tässä asiassa. Jos bloggaat matkailusta, miten voisit puhua esimerkiksi ympäristöasioista niin, ettet ärsytä ketään tai aiheuta vastaväitteitä? Onhan se kieltämättä vähän hankalaa. Ellei jopa täysin mahdotonta. Pitäisikö kaikkien matkabloggaajien yhtäkkiä keksiä jotain täysin uutta?

Ymmärrättekö pointtini siitä, kuinka ristiriitaista olisi itselleni yrittää muuttaa koko identiteettiäni tai myös elinkeinonani toimivaa blogia profiililtaan täysin erilaiseksi vain sen vuoksi, etten enää uskalla kirjoittaa matkustamisesta sen vuoksi, ettei koskaan voi miellyttää kaikkia? Kun kirjoitan maailmanympärysmatkan olleen yksi elämäni upeimmista kokemuksista tai jaan kokemuksia kohteista, tiedostan tottakai sen aiheuttavan ihmisissä halukkuutta matkustaa. Sitten taas, ihan rehellisyyden nimissä en voisi sanoa sitäkään, ettei matkustaminen kannata tai etten siitä nauttisi, koska eihän se ole totta. Koen, että tämä on asia, joka on pala minua, identiteettiäni.

Haasteena onkin ehkä miettiä tapoja, joilla voisin tuoda ympäristöseikkoja enemmän huomioon myös matkustamisen suhteen. Onhan tämä tottakai melko kaksipiippuinen juttu. Monien köyhien maiden talous on täysin riippuvaista turismista, matkailun väheneminen saattaisi useammat ihmiset ahdinkoon, mutta sitten taas lisääntyvä lentoliikenne on erittäin tuhoisaa maapallolle. Haluttomimpia ilmaston lämpenemistä vastaan taistelemaan ovat juurikin ne köyhimpien maiden asukkaat, eli juuri ihmiset, jotka mitä todennäköisimmin joutuvat ensimmäiseksi ja eniten kärsimään ilmaston lämpenemisen aiheuttamista ilmiöistä. Karu totuus on kuitenkin se, että jos sinun täytyy valita sen väliltä, että jääkö perheesi ilman ruokaa vai oletko valmis kärsimään tulevien sukupolvien vuoksi, tottakai valitset täyden vatsan. Eihän meidän suomalaisten edes tarvitse miettiä näitä asioita. Tämän vuoksi muutoksen tekeminen on oikeasti todella vaikeaa, koska aina loppupeleissä kärsii joku. Aihe on silkkaa politiikkaa, jossa on helppo osoittaa sormella muita.

 Ja tottakai, jutun ydinhän on nimenomaan se, että meidän, joilla on mahdollista tehdä pieniä muutoksia, pitäisi juurikin pyrkiä siihen. Suomalaisen parin euron vihreämpi uhraus ruokakaupassa on loppupeleissä melko pientä verraten uhraukseen siitä, että valitsenko ympäristön vai kärsinkö itse perheineni nälästä ja ahdingosta. Mutta entäs sitten kun tuntuu, ettei mikään riitä? Tuntuu, että aina tekee väärin jonkun toisen mielestä. Olen aikaisemmin kirjoittanut lentämisestä esimerkiksi tässä postauksessa, sekä listannut lukuisissa muissa postauksissa asioita, joita itse teen arjessa ympäristön vuoksi. Luovuin punaisesta lihasta pääasiassa ekologisista syistä, en edes omista ajokorttia, olen vähentänyt maitotuotteet minimiin, suosin kotimaista, en harrasta turhaa shoppailua tai kertakäyttömuotia, sekä pyrin blogissani kannustamaan ihmisiä 2nd hand-polulle, suosimaan käsitöitä ja innostumaan valmistamaan itse hyödykkeitä käsin.

Silti ehkä koenkin vääräksi sen, että kritiikki kohdistuu niin kärkkäästi yksittäisiin ihmisiin. Ja tottakai siksi, että on niin helppoa ottaa maalitauluksi joku konkreettinen henkilö. Itse kuitenkin näen, että esimerkiksi bloggaajien satunnaiset lomalennot ovat melko eri mittapuulla päästönäkökulmasta suhteessa siihen, mitä esimerkiksi lukuisat suuryritykset käyttävät kokousmatkoihin, jotka järjestäisi helpostikin virtuaali-konferenssina. Unohtamatta tietysti teollisuuden rahtiliikenteen päästöjä, jotka aiheutuvat kuljettaessa niitä hyödykkeitä, joita me niin iloisena taas kerran klikkailemme verkkokaupan ostoskoriin palkkapäivänä. Tai sitten yksityisautoilu, jota tuhannet ja tuhannet ihmiset harrastavat Suomessakin huolimatta siitä, että matkat tekisi huomattavasti nopeammin ja edullisemmin julkisen liikenteen avulla. Miksei näistä puhuta?

Sehän on selvää, että vaikuttajilla on tietynlainen vastuu ja tottakai myös valta mielipideseikoissa. Mutta onko sekään reilua, että pieneltä yksittäiseltä ihmiseltä vaaditaan kaikki tai ei mitään-tekoja ja tehdään kaikki ne muut, ehkä omassa elämässä suuretkin uhraukset ja valinnat täysin merkityksettömiksi? Muuten leimataan itsekkääksi. Samalla kun päättäjät, jotka ajavat juuri näitä asioita, lentävät huomattavasti bloggaajia enemmän ja autoilevat varmasti moninverroin suhteessa keskivertosuomalaiseen. Tekopyhää? Aina löytyy ihmisiä, jotka eivät muutenkaan pidä matkustamisesta ja joiden on ehkä helppo asettua semmoisen ”En matkusta ympäristön vuoksi”-asenteen taakse. Vähän kun itse mainitsin, etten autoile. No en tietenkään, koska en omista ajokorttia. Enkä missään nimessä tuomitse. Asian ydin onkin tehdä juuri ne valinnat, jotka kokee omaan elämäänsä parhaiksi. Oli se sitten luopuminen lihasta, yksityisautoilusta tai lentämisestä. Jos aletaan vertailemaan ja syynäämään toisten tekoja ja valintoja, on harva varmasti täydellinen. Loppupeleissä on helppo luopua jostain mikä ei muutenkaan ole ollut osa elämää kuin se, että vaadittaisiin yksittäiseltä ihmiseltä yhtäkkiä totaalikieltäytymistä asioissa, jotka ovat tähän saakka olleet suuressa osassa heidän elämäänsä.

Välillä tuntuu jopa siltä, että puolet ajasta menee väittelyyn siitä, kuka tekee oikein ja kuka väärin tai tietynlaiseen tekojen todisteluun, koska on niin cool olla vastuullinen. Sanotaan toisin ja tehdään toisin, koska pelätään kritiikkiä. Mihin jäi ajatus siitä, että tiedostaisi itse tekonsa ja pyrkisi käyttämään aikansa oikeisiin asioihin todistelun ja väittelyn sijaan? Ei tämä ole edelleenkään mikään kilpailu siitä, jossa näennäisesti parhaiten toimiva palkitaan. En yritä hakea oikeutusta esimerkiksi matkailulleni, mutta ihan oikeasti yritän tehdä asioiden eteen jotain niillä keinoilla, jotka parhaiten sopivat omaan elämääni. Luovuin tästä syystä esimerkiksi lihansyönnistä, maksan päästöhyvityksiä ja teen useita vihreitä tekoja, joiden koen olevan merkittävä askel myös näin vaikuttamisen näkökulmasta.

Sinänsä harmillista, että moni kokee näidenkin olevan asioita, joita on jollain muotoa todisteltava muille. Tai joihin kokee kaikilla ulkopuolisilla ihmisillä olevan jonkinlaista etuoikeutettua arvosteluvaltaa, että näyttäisi muiden silmissä paremmalta ihmiseltä. En henkilökohtaisesti itse koe olevani oikeutettu kritisoimaan tai arvostelemaan muiden ihmisten valintoja. Jos joku toinen grillaa somefeedissään kilokaupalla lihaa, esittelee uutta autoaan tai fast fashion-ostoksiaan, en voisi kuvitellekaan, että paasaisin tästä toiselle vaikka ajattelisinkin toisin. Emme koskaan tule olemaan siinä pisteessä, jossa ne omat valinnat olisivat asioita, jotka soveltuvat kaikille muille tässä maailmassa. Tärkeintä on, että tiedostaa omat valintansa.

Toki haluan itsekin jatkossa miettiä enemmän matkailuani ja ennen kaikkea tiedostaa tilanteen. Pyrkiä esimerkiksi reittien suhteen mielummin niihin suorempiin tai viettää kertaheitolla pidempiä aikoja reissussa, kuten talvella teimme – sen sijaan, että lentäisin kotiin välissä. Haaveenani tietysti on, että voisi vielä joskus asua paikassa, jossa olisi tyytyväinen ympäri vuoden. Ihmisten matkustaminen tuskin kokonaan loppuu koskaan, joten miksi olisi sitten huonompi ajatus nostaa esille niitä ”vihreämpiä tapoja” matkustaa tai edistää vähempipäästöisten teknologisten innovaatioiden kehitystä sen sijaan, ettei tekisi sitä ollenkaan? Eikö tämä ole osa juuri sitä ihmisten asenteiden muuttamista askel kerrallaan?

 

Tulipas sekava teksti, mutta toivottavasti ymmärsitte edes osittain pointtiani ✨

 

Onko teillä ajatuksia aiheesta?

 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Balin ostospostaus: Mitä Balilta kannattaa etsiä ja mitä itse ostin?

Ajattelin tehdä pitkästä aikaa tämmöisen perinteisen ostospostauksen vanhojen blogiaikojen muistoksi, edellisestä kerrasta kun taitaa olla vuosia aikaa. Ennenhän nämä olivat blogissa ihan perinne. Reissujen jälkeen esiteltiin aina ostokset! Löysin Balilta niin kivoja juttuja, että ajattelin esitellä ostokset ihan omassa postauksessaan ja vinkkailla, mitä kaikkea ostettavaa Balilta löytyy.


Se mitä huomasin hintatasossa sitten edellisen Balin reissuni vuonna 2015, oli ehdottomasti hintatason nousu ostosten suhteen. Jos joskus aikanaan sai tingittyä saronkeja parin euron hintaan, ovat pyyntihinnat nyt jopa aivan poskettomia. Ensimmäisiä hintoja esimerkiksi sarongeille oli 200 000-400 000 rupiaa (noin 12-20€), käsi- ja kaulakoruille jopa enemmän. Toki, lähtöhinta on aina lähtöhinta, eikä se ole tyhmä, joka pyytää, mutta anyway. Tinkimisvaraa kyllä löytyy, muttei kyllä ehkä ihan samaan malliin kun joskus aikanaan. Haaveenani olisi päästä joskus shoppailemaan Balilla jonnekin paikallisten markkinoille ihastelemaan.

Perinteisiä surffimerkkejä löytyy Balilta pilvin pimein, mutten itse ole järin niiden perään. Ollaan Tommin kanssa käyty aikaisemmin aina koluamassa surffimerkkien outlettejä Kutalla, mutta henkilökohtaisesti pidän enemmän basaarihenkisistä jutuista ja cratfwork-kojuista. Jossain vaiheessa ostin matkoilta aina jonkun käsin maalatun taulun tai muun taideteoksen, mutta nyt en ole itseasiassa Havaijin matkan jälkeen ostanut yhtäkään. Unelma olisi edelleen joskus tehdä kunnon matkamuisto-taulujen seinä, jonka laittaisin täyteen eri paikoista ostettuja tauluja tai printtejä. No mutta kuitenkin, jos käsityöt ja taide-esineet kiinnostaa, on Bali kyllä ehdottomasti shoppailijan paratiisi. Menneen talven lumia ovat ne vuodet kun päällimmäisenä tuli mieleen Balin ostoksista piraatti-DVD:t ja t-paidat 😀 Toki, varmasti niitäkin sieltä vielä löytyy?

Sitten niihin ostoksiin…

 

Nykyään rakastan aamutakkeja. Olen viime syksystä saakka käyttänyt kotona päivittäin Changen kylpytakkiani, johon olen jo melkein kasvanut kiinni, haha. Kesän lähestyessä en saanut näppejäni irti silkkisistä aamutakeista Balilla ja nyt kieltämättä harmittaa, etten ostanut toista. Nämä ovat nimittäin kesäisin todella ihania myös ihan kodin ulkopuolellakin käytettynä, esimerkiksi neuletakin sijaan. Sain tingittyä kuvan silkkisen aamutakin hinnan noin 15 euroon. Tämä on todella mukavan tuntuinen päällä ja sopivan vilpoinen kesäksi.

Puiset esineet, astiat ja tarjoiluvälineet ovat tavaroita, joilta ei oikeastaan voi välttyä Balilla. Rakastan itse kaikkia kippoja ja kuppeja, yleensä bongailenkin niitä reissuista juuri käsityönä tai antiikkikaupoista. Nyt bongasin noita ihania kookoskippoja, joita olisin halunnut kantaa kotiin enemmänkin. Yhden kipon hinnaksi jäi muutama euro, toki varmaan olisi saanut halvemmaksikin tingittyä, mutta olen todella huono tinkimään ja välillä säälittää maksaa liian vähän. Pojalle ostin tuon puisen norsun, josta toinen oli niin riemuissaan! Tulipa parina yönä sänkyyn unileluksikin, haha.

Simpukka-korit ostin Canggusta. En muista tarkkaa hintaa, mutta olisinkohan maksanut näistä kahdesta ehkä 10€? Lisäksi kaikki punotut jutut ja korit olivat kova juttu. Ihan kaikkialla oli korilaukkuja myynnissä ja kieltämättä harkitsin jo semmoisenkin ostamista kesäksi 🙂

Käsin painettu saronki, sekä koruja itselleni ja Tommille. Ostan reissuista aina kaikenlaisia käsikoruja ja niitä löytyykin kieltämättä melkoiset varastot kun en aina edes raaski käyttää matkamuistokoruja, hehe. Ostin talvella Byron Baystä tuommoisen simpukka-kaulakorun ja vitsit kuinka innoissani olin kun Balilta löytyi niitä vaikka minkälaisia. Pakkohan se oli hamstrata pari lisää ja Tommille myös mieskoruja. Pakkaan reissuille aina mukaan sarongin ja aikanaan käytin niitä myös pojan vauva-aikana aurinko- ja tuulisuojana vaunuihin. Ovat todella monikäyttöisiä ja mahtuvat pieneen tilaan. Tämä on siis asia, joita sorrun ostamaan aina yhä uudelleen 😀 En ikinä pakkaa matkoille mukaan pyyhettä tai muuta ranta-alustaa,  vaan aina sarongin. Ainiin ja ovat myös matkoilla käteviä myös mekoksi kietaistuna! Sarongeista on kyllä moneksi.

Alkumatkasta ostin tämän Balilla valmistetun kietaisuhameen, jonka itseasiassa Jutta bongasi rekistä ja sanoi, että näyttää ihan minun hameeltani. Ja tämä oli niin kiva ostos! Sopii kivasti Suomenkin kesässä käytettäväksi ja helppo yhdistää asiallisempaankin tyyliin, eikä ihan vain rantavaatteeksi 🙂

Tätä edellisellä Balin reissulla ostin Lombokilta pampulashortsit, jotka ovat olleet edelleen ahkeralla käytöllä. Yleisesti kaikkea kivaa huitulaa, shortseja ja kevyitä vaatteita löytyy, mutta niiden suhteen kannattaa olla tarkkana laadun, materiaalien ja toki myös hintojen suhteen.

 

Mitäs tuumaatte ostoksista?

Millaisia juttuja yleensä ostatte reissusta? ✨

 

Kuvat minusta Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.