Julkaistu

Matkapostaus Tahiti: Infopaketti Ranskan Polynesian helmestä

Tänään olisi vuoro Tahitin matkapostaukselle. Kahden viikon Moorealla köllöttelyn jälkeen vietimme lopuksi 5 yötä Tahitilla, ennen Ranskan Polynesiasta lähtöä. Majoituimme Faaonessa saaren (tai siis itseasiassa Tahiti Nui:n, eli saaren ”isomman pallukan”) itä-rannikolla. Jos Ranskan Polynesia kiinnostaa, löytyy aiempi postaukseni Mooreasta täältä ja kaikki Ranskan Polynesia-aiheiset postaukset blogin alaosasta hakemalla tägillä 🙂

Kuinka Tahitille pääsee ja paljonko lennot maksavat?

Nimensä mukaisesti on Ranskan Polynesia Ranskan paikallishallintoalue eteläisellä Tyynellämerellä, jonka virallisena kielenä toimii myöskin ranska. Tahiti on Ranskan Polynesian suurin saari ja samalla saariryhmän pääsaari. Tahitin pääkaupunki on Papeete, jonne myös laskeutuvat kaikki saaren kansainväliset lennot. Papeetelta lennetään myös paljon sisäisiä lentoja, mikäli island hopping kiinnostaa. Paikallinen lentoyhtiö Air Tahiti operoi saarten välisiä lentoja. Käsittelinkin Tahitille lentämistä jo Moorean postauksessa, mutta lennot saarelle ovat pitkät ja kalliit. Itse lensimme Air Francella 8h Los Angelesista ja lento oli mukavasti perillä aikaisin aamulla. Lennot Suomesta vaihtelevat noin 1200-2000€ välillä.

Saari on tunnettu erityisesti mustahiekkarannoistaan ja voi jösses kuinka kauniita ne ovat !! Olin tarkoituksella varannut meille bungalowin juurikin mustahiekkarannan ääreltä. Faaone oli alueena todella rauhallinen, eikä lähistöllä ollut juurikaan mitään, joten vuokra-auto oli välttämätön. Yleinen ilmapiiri Tahitilla (ja yleisesti Ranskan Polynesiassa) on todella laid-back ja nimenomaan huoleton. Mikään ei ole niin justiinsa, ihmiset ovat äärimmäisen ystävällisiä, eikä asioista juurikaan stressata. Perus island lifea siis!

Majoitumme Fare Areareassa, joka oli perinteinen tahitilainen bungalow. Todella alkeellinen, mutta ehdottomasti aitoa saarimeininkiä! Majoitus maksoi noin 90€/yö, joten kertoo varmasti jotain yleisestä hintatasosta. Majoituksen työntekijä-nainen oli maailman ystävällisin ja tästä tuli ihan sydänystävä meidän pojan kanssa, leikkivät yhdessä ja olivat ihana parivaljakko, vaikka toinen oli iso ja toinen pieni. Tahitilaiset muuten rakastavat lapsia!

Mooreaan verrattuna on Tahiti huomattavasti kattavampi nähtävyyksien ja tekemisen suhteen. Ja tosiaan myös hyvin erilainen. Pääkaupunki Papeete on paras paikka shoppailuun, vaikkei mitään suuria ketjuja tai länsimaisia ostosmahdollisuuksia todellakaan löydy. Jos paikallinen taide tai käsityöt kiinnostavat, löytyy niitä Papeetesta, samoin kuin paikallinen tori, jossa myydään hedelmiä, vihanneksia ja vaikka mitä. Teiden varsilta saattaa pienempien kylien läheltä löytää satunnaisia pieniä putiikkeja. Itse esimerkiksi ostin käsintehtyjä simpukkakoruja eräästä pienestä putiikista Teahupoon reissulta 🙂 Myös Tahitin mustat helmet ovat yksi kiinnostava matkamuisto Tahitilta, ainiin ja tietysti myös ihana Monoi-öljy!

Mitä nähdä ja kokea Tahitilla?

 

Teahupoo ja legendaarinen surffipaikka, joka on valittu myös yhdeksi maailman vaarallisimmista surffibreikeistä. Noin yleisesti on surffi paljon läsnä Tahitilla, mutta paikalliset spotit ovat melko haastavia ja vaarallisia (=koralli).

Vesiputoukset. Ajaessamme autolla ympäri saarta, bongasimme useita pieniä vesiputouksia. Ajatuksena oli alunperin mennä katsastamaan Faarumain isompi vesiputous, muttemme ehtineet. Muutamia pienempiä tuli tosin bongailtua!

Mustanhiekkarannat ovat ehdoton juttu nähdä Tahitilla. Ne ovat samalla niin kauniita, mutta toisaalta myös jollain tapaa ”outoja”. Jotenkin en itse voi käsittää, miten mustahiekkaranta voi olla niin kaunis, vaikka tätä ennen olenkin aina jauhanut, että mitä valkoisempi hiekka, sitä parempi ranta, heh. Tuo majoituksemme ranta oli (varsinkin ilta-auringossa) yksi kauneimmista ikinä näkemistäni rannoista!

Sateenkaaret ja varsinkin Tahitilla kuuluisat tupla-sateenkaaret ovat mielettömiä bongattavia reissulla! Niin mielettömän kauniita 🙂 Tahitia kutsutaan usein ”The Island of double rainbows”, kuvaa kyllä varsin hyvin. Pääsin onnekseni ikuistamaan sateenkaaret parina päivänä.

Noin yleisesti on liikkuminen kaikkein yksinkertaisimpaa vuokra-autolla. Ajelimme itse saarta ympäri, tutkailimme menoa ja pysähdyimme aina kivojen paikkojen äärelle. Saarella kulkee myös julkinen liikenne ”Le Truck”, joka kiertää saarta jollain aikataululla, mutta en itse perehtynyt siihen, että kuinka usein. Mutta käsittääkseni myös turistit käyttävät Le Truckia jonkin verran saarta kiertäessä.

Me kävimme kurkkaamassa Point Venuksen, joka on saaren pohjoispuolella niemi, jonne James Cookin miehistö ankkuroi tutkimusmatkallaan veneensä vuonna 1769.

Mitä olisin halunnut vielä Tahitilla kokea, olisi ollut hiking tulivuorelle. Mahdoton homma pienen lapsen kanssa, joten jäi valitettavasti välistä.

Ruoka Tahitilla:

Ruoka on kalapainotteista, pääasiassa tonnikalaa eri kypsyysmuodoissa. Tahitilla on myös melko suuri kiinalais-populaatio (reilut 10% väestöstä, tämä tuli itselleni ihan yllätyksenä), joka selitti sen, että myös kiinalaiseen ruokaan törmää melko usein. Kiinalaisia muutti Tahitille työvoimaksi puuvilla- ja kahvipelloille 1800-lopulla. Osa siirtolaisista asettui saarelle ja kiinalainen kulttuuri on jäänyt elämään. Saarella kasvatetaan paljon eri hedelmiä, kuten mangoa, banaania, avokadoa, papaijaa ja ananasta, ehkä parhaimmat apajat hedelmien ostoon löytyvät teiden varrelta. Papeetessa on myös isompi tori, josta saa ostettua vaikka mitä 🙂

Tommin kommentit Tahitista: Moorean ja Tahitin välillä valitsisi Tommi Tahitin. Enemmän aktiviteetteja, rantoja, paremmat mahdollisuudet surffiin yms. Moorean kaikki surffibreikit ovat todella haastavia (ja vaarallisia!), Tahitilta taas löytyy myös beach breikkejä. Kuulemma kohteena täysin ylihintainen 😀 (Ei ole vieläkään päässyt yli siitä, että purkki paseerattua tomaattia maksoi kaupassa 5€, CarteDor-jäätelö 15€, nämä tosin Moorealla.) Paikalliset ovat todella ystävällisiä, mutta fransmannit kuulemma nuivia.

Omat loppukommenttini: Aivan ihana paikka. Tahitia ja Mooreaa on vaikea verrata ja kummassakin on puolensa, mutta tietyllä tavalla oli Moorea ehkä taianomaisella tavalla kauniimpi. Mutta sitten taas, kummatkin ovat ihan mielettömiä. Hintataso risoi kyllä kieltämättä välillä kun kaikesta sai maksaa aivan tuhottomasti. Kuitenkin yksi upeimmista paikoista, joissa olen ikinä käynyt. Nousee aivan ehdottomasti kaikkien kohteiden top 3:een ikinä.

Kuten näkyy, olimme siis hieman eri linjoilla tämän kohteen suhteen 😀 Ainiin ja ainoa kortti, joka minulla toimi muuten Moorella käteistä nostaessa oli Visa Debit. Jostain syystä en saanut (eikä meidän ystäväkään) nostettua rahaa yhdistelmäkortilla kummaltakaan puolelta, Tahitilla en tosin edes yrittänyt. Veikkaan, ettei sikäläinen pankkijärjestelmä ymmärrä yhdistelmäkortteja. Ensimmäinen paikka ikinä, missä ei saanut nostettua credit/debit-Masterilla rahaa.

Onko teidän lukijoiden joukossa muita Tahitilla käyneitä?

 

Kävittekö muillakin saarella? Mistä piditte eniten? 🌴

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Raglan on lemppari!

Terkkuja täältä Raglanista. Päädyin pitämään viikonlopun ajan pientä sometaukoa ja kylläpäs teki hyvää. Kytkin puhelimesta lentotilan päälle lauantaina ja vasta tänään kurkkasin ensimmäistä kertaa pariin päivään mm. IG-kuulumiset. En muista milloin olisin viimeksi ollut yli vuorokauden mittaisessa somelakossa, mutta täytyy todeta, ettei yhden viikonlopun aikana kai ihan kamalasti menettänyt, pikemminkin päinvastoin. Vaikka täällä reissussa onkin ollut vähemmän puhelimella ihan senkin vuoksi, ettei ole mobiiliverkossa, niin aivan tarpeeksi kuitenkin.

Hassua sinänsä kuinka sitä ajattelee, ettei somesta tai ”viihteestä” voi saada övereitä, mutta viimeaikoina olen tullut aivan toisiin aatoksiin – välillä tarvitsee oikeasti niitä päiviä, kun loggaat itsesi ulos appseistä ja keskityt aivan muihin juttuihin. Ilman niitä erilaisia ilmoituksia ja päivityksiä. Täällä matkalla on sinänsä ollut eri juttu, koska puhelin on ainoa yhteyteni perheen ulkopuolelle, mutta niin, eiköhän sitä ehdi kotona taas vaihdella kuulumisia ihmisten kanssa.


Kerroinkin viime viikolla, että seuraava etappimme on pieni surffikylä Raglan pohjoisen saaren toisella puolella. Täällä olemmekin hengailleet nyt muutaman yön. Rakastuin Raglaniin heti kun tänne pääsin! Ehdottomasti lempparipaikkani tähän asti näistä Uuden-Seelannin kylistä. Meno muutaman tuhannen asukkaan boheemissa hippikylässä on varsin rentoa. Pieniä kahviloita, joista saa paikallista luomu-kahvia, kivikauppoja, terveysputiikkeja, surffimeininkiä, söpöjä pieniä vaateliikkeitä, paikallista taidetta ja käsitöitä, niitä löytyy täältä vaikka millä mitalla, vaikka todella pieni kylä onkin kyseessä. Eniten olen ollut ehkä innoissani kaikista käsityöjutuista, joita löytyy täältä reippaasti. Useampikin putiikki myy paikallisten taitelijoiden tekemiä teoksia, koriste-esineitä ja käsitöitä. Ihan jo harmittaa, ettei ole mahdollista kantaa täältä ihan kamalasti tavaraa mukana.

Ainiin ja voitteko uskoa, että vietimme historiallisia hetkiä ja söimme illallista kaksin! Poika nukahti myöhäisille päikkäreillä tässä eräs päivä ja nukkui vaunuissa muutaman metrin päässä kun söimme ekoja kertoja reissussa ilman minkäänlaista kaoottista menoa tai kiirettä 😀

Ainoa asia, jota olen Raglanissa harmitellut, on etten ole onnistunut löytämään mistään lankakauppaa. Googlettelin, että lähin lankakauppa sijaitsee Hamiltonissa vajaan tunnin ajomatkan päässä, nyt olenkin kärsinyt todella pahoista neulomis-viekkareista, koska täällä jos jossain on saanut ihan mieletöntä inspistä erityisesti kevään ja kesän DIY-juttujen osalta. En millään malta odottaa, että pääsen muutaman viikon päästä testailemaan muutamia uusia virkkuu- ja neuleideoita 🙂 Tuommoinen virkattu toppi lähtee testitekoon ihan ensimmäisenä!

Reissua on vielä kolme viikkoa jäljellä ja vielä yksi maa jäljellä. Lennämme tällä viikolla Australian Queenslandiin, jossa vietämme viimeiset viikot. Ihan kamalasti emme ole tehneet suunnitelmia viimeisen kohteen osalta, onhan tässä ihan kohtuullisesti jo tullut siirryttyä paikasta toiseen. Tarkoitus olisi hengailla Gold Coastilla ja piipahtaa ehkä pariksi yöksi Byron Bayhin. Jännä nähdä Australian ja Uuden-Seelannin erot konkreettisesti täältä lähtiessä. Ainakin itselleni on jäänyt se kuva, että Uusi-Seelanti olisi huomattavasti vielä Australiaa enemmän laid-back, mutta itselläkin alkaa olla edellisestä Aussi-visiitistä niin monta vuotta aikaa, ettei osaa suorilta päin verrata. Tykkään kuitenkin Australiasta aivan hurjasti ja olenkin viimeisestä kohteesta aivan intona.

Jos teillä on Byron Bayn lisäksi hyviä vinkkejä Gold Coastin ja Sunshine Coastin hoodeille, niin saa ehdottomasti vinkata. Crystal Castle onkin jo yllättäen visiittilistalla, heh heh.. Haluaisin käydä katsomassa jossain pojan kanssa kenguruita ja koala-karhuja, ihan kun olisimme tutkineet aikaisemmin, että Gold Coastilla on joku luonnossa vahingoittuneita eläimiä hoitava paikka, johon saa mennä katsomaan. Täytyy vielä tutkia, että muistanko aivan omiani.

Jos teillä on muuten matkaan tai muihin aiheisiin liittyviä postaustoiveita, niin saa huikata 🙂 Ajattelin tehdä ainakin maailmanympärysmatkalle pakkaamisesta postauksen, jos semmoinen kiinnostaa? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Ensimmäinen NZ-viikko

Reilu viikko takana Uutta-Seelantia ja täytyy sanoa, että tykkään paikasta päivä päivältä enemmän. Jostain syystä on lämpeneminen tälle erikoiselle maalle ollut omalla kohdallani näin alkuun hidasta, enkä tiedä miksi? Kaikki on niin uutta ja erilaista, että on varmaankin käyttänyt energiaa ihan vain ihmettelyyn ja päässyt pikkuhiljaa mukaan meininkiin. Silti tämä maa jaksaa ihmetyttää uudelleen joka päivä. Juuri eilen juttelimme Tommin kanssa, että tuntuu kuin olisimme jossain ihme sadussa ja miettii, että voiko tämä paikka edes olla totta? Ihmiset aivan supermukavia, luonto äärimmäisen kaunista, tuntuu, että tässä maassa kaikki on yksinkertaisesti kunnossa ja vieläpä mukava ilmastokin. Vitsailtiin, että vähän kun olisimme jossain ihme kulissikylässä, jonka asukkaat on UFO:ja ja odotetaan vain milloin todellisuus tulee esiin 😀 Haha! Kuulostaa niin creepyltä, mutta oikeasti, en ole varmaan ikinä ollut paikassa, jossa tuntuu, että kaikki pelaa, eikä mikään ärsytä.

Meidän majoituksen nainen tulee joka päivä höpöttelemään ja kyseli eilen, että minkälainen siivous halutaan meidän huoneeseen 😀 Äsken tämä kävi tyrkyttämässä uusia pyyhkeitä, kahvia, kertomassa, että saan edelleen lainata tämän märkäpukua jos menen surffaamaan, näyttää missä pyykkikone on heti kun vain halutaan ja mitäköhän vielä. Kuten aikaisemmin sanoinkin, ovat ihmiset aidosti ystävällisiä ja kiinnostuneita. Välillä tästä menee ihan jopa hämilleen kun on varsinkin suomalaisena tottunut siihen, että hommat pidetään simppelinä, eikä yhtään enempää. Haha!

Ajoimme muutama päivä sitten Waihi Beachiltä parin tunnin matkan päähän Ohope Beachille, joka on myöskin ollut aivan ihana paikka. Ehkä pienempi ja hiljaisempi kuin Waihi, mutta todella kiva myös ja ehkä luonnon puolesta vieläkin kauniimpi. Waihin päivinä kävimme päiväreissulla Tairuassa ja Hot Water Beachillä, jota monet teistäkin suosittelivat. Ihan parasta täällä ovat ehdottomasti kaikki pienet idyyliset kylät, niissä on kivaa fiilistä, enkä ole kaivannut täällä ollenkaan suurten kaupunkien menoa.

Tairua

Näillä näkymin jatkamme Ohopesta loppuviikosta Raglaniin, jossa vietämme Uuden-Seelannin stopin loppuajan. En tiedä miksi, mutta olen itse odottanut hurjasti juuri Raglania! Vaikka kaikki paikat ovatkin tähän mennessä olleet todella kivoja, on Ohope ollut ehkä hieman liiankin rauhallinen ja aika käynyt hieman pitkäksi. Viimeiset päivät olen oikeastaan vain chillaillut, lukenut ja käynyt välillä rannalla. Tulee vähän mieleen Moorean easy going-päivät 😀 Eilen ajoimme viereiseen Whakatanen hieman isompaan ”kaupunkiin” (lue: kylään) etsimään erästä lankakauppaa, joka olikin sitten seuraavat neljä päivää kiinni, höh! Olin niin odottanut, että pääsisin pitkästä aikaa neulomaan ja testaamaan paikallisia villalankoja.

Whangamata Beach

Hieman kuhinaa Hot Water Beachillä! Moni teistäkin suositteli visiittiä tuolla suositulla rannalla, josta voi nimestäkin päätellen hyvällä tuurilla kaivaa lapiolla itselleen hiekkaan kuuman thermal spa:n. Ihmisiä heilui lapiot kourassa varmaan sata, itse pysyttelimme hieman kauempana ruuhkasta, jätimme kunnon kaivamiset muille ja keskityimme hiekkaleikkeihin. Kuulemma on tuurista kiinni, osuuko kuuma kohta kohdalle, mutta oli kyllä jännä nähdä kun osassa ihmisten kaivamia monttuja oikein höyrysi kuumaa. Tuossa lähettyvillä on myös kuuluisa Cathedral Cave, johon emme tosin enää pitkän päivän päätteeksi ehtineet 🙁 Sinänsä tuli tuo ihmispaljous pienenä shokkina, koska ei tiedetty, että Hot Water Beach on ihan noin suosittu paikka, mutta ehdottomasti kaunis ranta ja mielenkiintoinen paikka nähdä.

Oliko teille tuttuja paikkoja? 🌎

 

Entäs onko teillä Raglanin osalta jotain must-see-paikkoja, kuppiloita tai muuta, mitä kannattaisi siellä suunnalla kokea tai nähdä?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Reissuväsy?

Istuskelen juuri tätä kirjoittaessani majoituksemme terassilla ja katselen merta. Tommi ja poika lähtivät jo edeltä rantsuun ja sain hetkisen hiljaista aikaa puuhastella omia juttujani. Vaikka reissaaminen onkin ihanaa ja tuonut valtavasti uusia kokemuksia, olen todennut tämän ajoittain myös melko rankaksi. Täytyy jatkuvasti olla pakkaamassa tai purkamassa tavaroita, vaihtamassa paikkaa ja toki myös, että olemme perheenä yhdessä lähes jokaikinen vuorokauden hetki nyt jo toista kuukautta. Huh, vuoden mittainen maailmanympärysmatka olisi kyllä pienen lapsen kanssa aivan liikaa!

En missään nimessä valita perheen yhteisestä ajasta, mutta pidemmällä reissulla konkretisoituu paremmin se, mitä on olla oikeasti yhdessä, tiedättekö eri tavalla kuin sen viikon-parin lomamatkan aikana. Kotona kaikilla on kuitenkin omat juttunsa, ollaan päivät työssä, nähdään ystäviä, mutta reissussa pyörii arki päivittäin perheen ja yhteisten juttujen ympärillä. Itselleni ehkä vaikein paikka on ollut se, ettei omaa aikaa ole ollut samalla tavalla, kuin mihin olen tottunut. Varsinkin nyt kun teen täältä töitä, on keskittyminen ajoittain ollut hieman koetuksella. Käytäntö on siis kovin eri kuin se, miltä tämä ehkä kuulostaa 😀

Viime viikkoina en ole ehtinyt ihan kamalasti viettämään aikaa itsekseni ja esimerkiksi tekemään ajatustyötä blogin kanssa. Pääasiassa ovat aiheet pyörinyt matkailuteemoissa, koska ymmärrettävästi pyörii arki täällä melko vahvasti sen ympärillä. Olen ihmisenä semmoinen, joka saa parhaimmat ideat ja inspiksen juuri silloin kun tuumailen asioita itsekseni ja omiin ajatuksiini uppoutuneena. Kotona on työaika kuitenkin se 8-16 siinä mielessä, että silloin tiedän saavani keskittyä töihin ilman häiriötä, mutta reissussa on homma ollut enemmän tasapainoittelua. Tehdään vartti siellä ja vartti täällä. Joten kyllä, työskentely reissussa on ollut melkoinen haaste. Samoin on koti minulle paikka, jossa ”lataudun”, kerään energiaa ja olen jollain tapaa suojassa kaikelta ulkopuoliselta. Reissaamisessa on se puoli, että koska ympäristö vaihtuu jatkuvasti, et ehdi tavallaan juurtua ja kotiutua yhteen paikkaan samalla tavalla.  Ihmisetkin ovat niin erilaisia, voisin kuvitella, ettei toiselle välttämättä ole mikään ongelma elää matkalaukkuelämää vaikka loputtomiin, ilman että tuntisi minkäänlaista kaipuuta jonnekin tiettyyn paikkaan.

Vaikka koti-ikävä ei vielä missään suuressa skaalassa olekaan iskenyt, ikävöin toki tiettyjä asioita kotona. Juuri niitä omia rutiineja, omaa aikaa kaikessa hiljaisuudessa ja sitä, että saa vain olla tekemättä mitään. Maailmanympärysmatka ilman lasta olisi varmasti melkoisen erilainen kokemus, mutta voin kertoa, että tämä on kyllä opettanut paljon! Kärsivällisyyttä, organisointikykyä ja ennen kaikkea tuonut kokemusta siitä, minkälaista on oikeasti olla perheenä yhdessä viikkoja tämmöisenä kolmen tiiminä. Ja jos joku nyt ajattelee, että valitan siitä, että vietämme aikaa perheenä, niin en tietenkään. Mutta voin kertoa, että varmasti melko harva perhe loppupeleissä viettää kaiken ajan yhdessä viikosta toiseen aivan kokoajan, joitain yksittäisiä hassuja hetkiä lukuunottamatta. Se on niin eri juttu ”normaalissa arjessa” kun jokaisella on kuitenkin siinä sivussa myös se oma elämänsä työpaikalla, harrastusten ja ystävien parissa. Heh, toivottavasti ymmärrätte mitä yritän ajaa takaa.

Siinä mielessä on reissu tähän asti opettanut ennen kaikkea arvostamaan niitä kotiarjen tiettyjä seikkoja. Asioita, jotka eivät välttämättä matkalla ole mitään itsestäänselvyyksiä. Päivät ovat seikkailua ihan siitä lähtien, että miettii seuraavaa mahdollista pyykinpesupaikkaa, kun taas kotona ne usein ovat melko rutiininomaisia ja tasapaksuja. Puhutaan siis täysin eri ääripäistä. Olen aina ollut tietynlainen ”levoton sielu”, jonka sydän haahuilee aina kaukomaille, joten siitäkin syystä on myös itselleni ollut mielenkiintoista nähdä, millaista elämä on oikeasti jatkuvasti reissaten. Ehkä itse kuulun niihin, jotka kuitenkin loppupeleissä tarvitsevat sen tietyn kiintokohdan, turvapaikan, jonne käpertyä niinä hetkinä kun tuntuu, että universumin energiat sotivat sinua vastaan.

Huomaan myös välillä alitajunnassani stressaavan kotiinpaluuta jonkin verran. Tiedättekö,  se ”mitäs sitten”. Olen tietysti yrittänyt elää hetkessä täällä ja nauttimaan jokaisesta päivästä, mutta toki nuo ajatukset hiipivät välillä mieleen. Varsinkin helmikuun pian lähestyessä, kun alkaa jo melkein laskea viikkoja kotiinpaluuseen. Eli melko ristiriitaisia fiiliksiä pyörii mielessä tällä hetkellä, mutta eiköhän niistä selvitä!

 

Yritän huomenna tai ylihuomenna saada ulos postauksen ensimmäisestä NZ-viikosta. Reilun viikon päästä onkin edessä taas uusi kohde. Mihin ihmeeseen nämä päivät hujahtavat? 🌎🌴

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Julkaistu

Reissussa sattuu ja tapahtuu

Kaupallinen yhteistyö: Sabora Pharma

Pakatessani matkalle varaudun aina siihen, että reissussa voi tulla eteen vaikka ja mitä. Tietyt asiat ovat niitä, jotka pakkaan mukaan varmuuden vuoksi, koska parempi pelata varman päälle sen sijaan, että harmittelisi reissussa. Kuumuus, pitkät kävelyt, vene- ja automatkat, sekä vatsataudit voivat kaikki saada lomahermon koetukselle, mutta onneksi joihinkin tilanteisiin voi varautua myös etukäteen.

Tässä muutama tuote, joilla varauduin koko perheen maailmanympärysmatkalle…

 

Sea Band-matkapahoinvointirannekkeet. Näitä vilautinkin jo Tahitin automatkalla IG Storiesissa ja sai aikaan melkoisen kiinnostuneen viestitulvan! Itse olen tiennyt rannekkeet jo vuosia, mutta näköjään tuote on kuitenkin monelle vielä melko tuntematon. Varmasti kuitenkin usealle matkapahoinvoinnista kärsivälle kuitenkin tarpeellinen. Harkitsin näiden ostoa vakavissani aikanaan raskauspahoinvoinnin kourissa, mutta muistaakseni pahoinvointi ehtikin sitten  juuri kriittisellä hetkellä mennä ohi ja unohdin koko asian (sopivat siis erinomaisesti myös sen ikävän vaivan hoitoon!). Pahoinvointirannekkeet ovat lääkkeetön ja sivuvaikutukseton vaihtoehto matka-tai raskauspahoinvointiin. Niiden teho perustuu P6-akupisteen painantaan ranteissa. En itse yleensä ole kovin herkkä matkapahoinvoinnille, mutta täällä reissussa on kyllä iskenyt autossa kiertelevillä teillä melkoiset yökötykset ja tästä eteenpäin onkin tarpeellista kantaa rannekkeet mukaan koko perheelle aina kun lähdemme autoilemaan. Varsinkin Uudessa-Seelannissa tulee nimittäin todella helposti huono olo kiertelevillä teillä. Poikamme kärsii pidemmillä automatkoilla usein matkapahoinvoinnista ja erityisesti lapsille ei mielellään käyttäisi lääkkeellistä hoitoa. Itseasiassa juuri lapset kärsivät yleisimmin matkapahoinvoinnista.

 Ja nyt moni varmaan miettii, että toimiiko akupainanta? Kyllä! Olen itse aikanaan jo ennen rannekkeita käyttänyt tuota akupisteen painantakikkaa pahoinvointiin, mutta tekniikka on haastava, koska molempia ranteita ei voi painaa samaan aikaan ja käytännössä pistettä täytyy painaa sormella kokoajan. Siksi nämä rannekkeet ovatkin kätevä vaihtoehto, varsinkin silloin kun ei voi tai halua käyttää lääkkeellistä hoitoa (ja haluaa keskittyä matkalla muuhunkin, kun akupisteen painamiseen, hehe :D). Tutkimusten mukaan jopa 75% matkapahoinvoinnista kärsivistä henkilöistä hyötyvät rannekkeista. Kokoja näistä löytyy kaksi, aikuiselle ja lapselle. Rannekkeita myyvät kaikki suomalaiset apteekit.

Floridral-juoma vatsatautiin ja nesteytykseen. Vatsatautia ei koskaan toivoisi reissussa, mutta meidänkin matkoilla on viime aikoina tullut niitä koettua. Kun reissaa eri hygieniatason ja bakteerikannan maissa, ovat vatsapöpöt yleisimpiä, mutta monissa maissa on myös vaikeampi löytää käsiinsä niiden hoitoon tarkoitettuja valmisteita. Tai no, itse en ainakaan kovin mielelläni lähde vasta sairastessa metsästämään apteekkia, vaan tietyt valmisteet kannamme kotoa mukana. Yksi tuotteista, joka meillä on ollut täällä maailmanympärysmatkalla just in case mukana on Floridral elektrolyytti-maitohappobakteerivalmiste, jonka itse koen erityisen tärkeänä valmisteena pienen lapsen kanssa reissatessa. Tätä olemme pojan vauva-aikana käyttäneet vatsataudin hoitoon ja nesteytykseen. Jauhe sisältää keholle välttämättömiä sokereita ja suoloja, joita menetetään vatsataudin aikana, sekä maailman tutkituinta maitohappobakteeria Lactobacillus rhamnosus GG:tä, joka tutkimusten mukaan ehkäisee vatsataudin syntyä ja lyhentää taudin kestoa. Jauheseokset sekoitetaan 2dl vettä ja valmistetta löytyy sekä aikuisille, että lapsille ja vauvoille. Vauvojen ja lasten Floridral Baby-valmiste ei sisällä lainkaan keinotekoisia makeutusaineita ja sopii käytettäväksi lapsille 6kk iästä eteenpäin.

Footner Cool Active Massager. Kuumuus ja koko päivän kävely ottavat ainakin itselläni kohtuullisesti jalkoihin. Reissussa viettää usein pitkiä päiviä retkillä ja nähtävyyksiä kierrellen. Itselleni on ainakin tuttu tunne se, kun jalat ovat päivän päätteeksi kuin muussia. Olen tehnyt reissussa iltaisin itselleni ja Tommille jalkojen ”virkistävää spa-hoitoa” Footnerin Cool Active Massager-hierontakuulalla, joka levittää jaloille viilentävää ja rauhoittavaa vaahtoa. Tuote sopii erinomaisesti käytettäväksi esimerkiksi kuumuudesta tai rasituksesta väsyneille jaloille, liikunnan jälkeen virkistämään jalkoja tai myös korkokenkien uuvuttamille jaloille (heh, ei ole tosin täällä reissussa pelkoa korkkareista), aina vähintään 2-5 minuuttia kerrallaan. Paineluhieronnan ja viilentävän geelin yhdistelmä virkistää ja rentouttaa jalkoja, tämä täytyy allekirjoittaa! Varsinkin aktiivisen ja kuuman päivän päätteeksi on kiva tehdä koti-spahoito jaloille.

 

Onko joku tuotteista teille jo ennestään tuttu? 🌴🌈✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.