Julkaistu

Ametistikaivoksella Lapissa

Saatatte ehkä muistaa aikaisemman touhotukseni ametistikaivoksella vierailun suhteen. No, viimeinkin eilen sitten pääsin käymään kaivoksella ja samalla toteutui yksi matkaunelmistani. Ette tiedä kuinka täpinöissäni olen edelleen, näin viime yönä untakin kaivoksesta. Alunperin ajattelin postailla tänään muita Lappi-kuulumisia, mutta kirjoittelen sittenkin nyt ensin ametistikaivoksesta, kuten ehdin eilen IG:n puolella luvata. Ehkäpä huomenna siis luvassa muita kuulumisia Pyhätunturilta.

Lampivaaran ametistikaivos sijaitsee Pyhä-Luostolla, parin tunnin ajomatkan päässä Rovaniemeltä ja noin 20 minuutin ajomatkan päässä Pyhältä. Kaivos on ainoita maailmalla, jossa pääsee itse louhimaan jalokiviä. Mitään massaturismia ei tuolla (ainakaan vielä) ole todellakaan havaittavissa ja aivan ehdottomasti aitoa Lappi-meininkiä. Jotenkin arvelisin, että näin kivijuttujen yleistyttyä viimeaikoina, tulee myös vierailijoiden määrä kaivoksella lisääntymään.

Ensimmäiset viralliset ametistilöydöt on tehty Lampivaaralla vasta 80-luvulla, mutta luultavasti saamelaiset ovat olleet tietoisia tunturin ametistipitoisuudesta jo pidempään. Kuulemma Lampivaara on ainoa paikka Suomessa, jossa on tavattu näin suuria ametistiesiintymiä. Itse en ennen kevättä edes tiennyt, että meillä Suomessa louhitaan ametistia, kuinka siisti juttu! Kuulemma ametisteja ei (ainakaan toistaiseksi) louhita Luostolla kaupalliseen tai teolliseen tarkoitukseen, vaan ainoastaan kaivoksen oman myymälän myyntiin, käsittääkseni pienille jälleenmyyjille, sekä myös kaivoksessa vieraileville turisteille. (Ainakin Eerikinkadun Seraphinessa olen nähnyt Luoston ametisteja!) Ametistin lisäksi louhitaan kaivoksella myös mm. savukvartsia, lumikvartsia ja kolmiväristä kvartsiyhdistelmää shamaanikiveä, joka on melko arvokas. Myös näitä oli myytävänä kaivoksella.

Jokainen vierailija saa ottaa mukaansa yhden, maksimissaan käteen mahtuvan louhitun ametistin, jos löytää useamman, saa niitä ostaa mukaansa pienestä lisämaksusta. Itse maksoin pienistä lisäkivistä 2€ ja lisäksi ostin myymälästä muistoksi myös pari muuta kiveä, jotka olivat myöskin Lampivaaran kaivoksesta louhittuja. Hinnat vaihtelivat suunnilleen 2 € ja 300€ välillä. Väri, kirkkaus ja koko ovat kriteereinä arvon määrittämiselle. Periaatteessa, jos sattuisi käymään tuuri ja löytäisit louhiessasi priimalaatuisen käteen mahtuvan ametistin, saisit pitää sen. Kuulemma kilohinta todella hyvälaatuisille ametisteille voi olla jopa 50 000€/kg, huhhuh. Kaivoksella pääsee myös ihailemaan todella isoja ametistimöhkäleitä ja jos vain budjetti sattuu antamaan periksi, ovat kaikki kivet myytävänä. (Tosin, eivät ihan edullisia..)

Mitä sitten tuumasin? AIVAN IHANA PAIKKA! Itsessään jo paikka oli aivan mieletön kokemus, mutta näin kristallityyppinä oli todella mielenkiintoista kuulla kotimaisista kvartseista, niiden synnystä ja tottakai päästä louhimaan myös itse jalokiviä. Olisin voinut jäädä louhimaan vaikka koko päiväksi, mutta noin kymmenen minuutin louhinnan tuloksena löysin saven seasta pienen kourallisen vaaleita mini-ametisteja, sekä pikkuriikkisen tumman ja todella kirkkaan hippusen, joka olisi suuremmassa koossa ollut todella arvokas. Hitto kun jäi vaivaamaan, että mitä kimpaleita sinne jäikään!


Sinänsä kaivokselle pääseminen ei ole mikään aivan yksinkertainen juttu. Pyhä-Luoston kansallispuiston parkkipaikalta kävelee kaivokselle ja Lampivaaran kahviolle 2,5km. Alueella kulkee eri mittaisia vaellusreittejä, joten halutessaan voi kaivosvierailun yhdistää esimerkiksi päivän mittaiseen pidempään vaellukseen. Opastettuja kierroksia itse kaivokselle tehdään aina tasatunnein ja vierailu maksaa 18e, sisältäen yhden itse louhitun kiven. Nouseminen tunturin laitaa huipulle itse kaivokselle on myös melko hieno kokemus itsessään ja maisemat aivan upeat. Tänne ehdottomasti uudelleen, voisi olla todella kiva kokemus myös talvella, vaikka ehkä louhimisen kannalta kevät, kesä ja syksy ovatkin ehkä parasta aikaa. Ainakin noin näppien jäätymisen kannalta, louhiminen ja maa-aineksen kaivaminen on nimittäin helpompaa paljain sormin.

 

Laitan myöhemmin kuvaa louhimistani kivistä <3

Onko kukaan muu käynyt? Mitä tuumasitte?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

LA Shopping List

En ole varmasti vuosikausiin tehnyt reissuihin ostoslistoja, enkä oikeastaan toisaalta edes ihan kamalasti ostanut matkoilta tavaraa.. Vuosi vuodelta ovat ostosten määrät vähentyneet, mutta myönnän kyllä, että varsinkin Jenkkeihin reissatessa ovat ostaripäivät kyllä loman kohokohtia. Kyllä, rakastan kierrellä kaupoissa ja erityisen hyvin tämän tietää Tommi… Olen juuri semmoinen stereotyyppinen nainen, joka menee suorastaan transsiin shoppailureissuilla. Tuntuu kun kävelisin pilvien päällä ja on todella ihanaa kierrellä kaupoissa, vaikkei mitään edes ostaisi. Olen todella systemaattinen shoppailija ja olen kehittänyt erilaisia keinoja tehokkaaseen kaupoissa kiertelyyn. (Kamala, kuulostaa ihan siltä kun tämä olisi joku ongelma :D)

Ripeä kartoitus siitä mitä etsii, varautuminen ennakkoon siitä, missä kaupoissa haluaa käydä ja mihin haluaa panostaa. Useimmiten tiedän jo ennakkoon kauppaan astuessa, että onko siellä minulle mitään vai ei, koska otan yleensä selvää etukäteen mitä missäkin on ja mihin haluan mennä. Tottakai niitä yllätyksiäkin aina on.. No, vaikken nyt haluakaan kannustaa tuhlailuun tai ylenpalttiseen kuluttamiseen, niin tämän pienen shoppailu-ylistysvirren jälkeen ajattelin tehdä poikkeuksen ja pitkästä aikaa tehdä vanhan tyyppisen ostoslista-postauksen. Mitä haluan ostaa Cali-reissulta ja missä haluan käydä? Postauksessa on muuten seassa todellisia TB-kuvia viiden (!!!) vuoden takaa, joita kaivelin Facebookin arkistoista..

Aloitetaan mielestäni parhaimmasta ostoskeskuksesta: Santa Monica Place. Pitkän ostoskadun varrella on oikestaan kaikki, mitä tarvitsee. Sephora, Foot Locker, Nike, Forever 21, Free People, Patagonia, LEVI’s, MAC, Nordstrom, Steve Madden ja ainakin sata muuta liikettä. Kaikki semmoiset (ainakin omaan mieleeni olevat) ”perusliikkeet” löytyvät helposti samasta paikasta ja ennen shoppailua voi vaikka käydä käppäilemässä Santa Monica Pierillä tai hurvittelemassa pierin huvipuistossa. Olen myös jo pitkään halunnut käydä hypetetyssä The Grove-ostarissa, jota kutsutaan Los Angelesin parhaimmaksi ostariksi. Myös kuuluisa Rodeo Drive on jokaisen LA-matkailijan must-see, mutta toisaalta sitten myös ökyliikkeineen semmoinen, mihin ei ehkä ole jokaisella reissulla järkeä mennä uudelleen, ellei nyt ihan oikeasti ole tarkoitus ostaa jotain kalliita merkkijuttuja. Perusjutut kun löytyy muista ostareista, vaikka Rodeo Drive ihana paikka onkin! Mikäli reissuun mukaan lähtevä ystäväpariskuntamme haluaa käydä Rodeo Drivella niin varmasti siellä piipahdamme tällä kertaa.

Kaukaisuudessa Santa Monica Pier.. Nuo strandin erikoiset talot ovat myös aina itsessään jo melkoinen nähtävyys!

Sitten niihin ostosjuttuihin!

 

Calvin Kleinin alusvaatteet. Parhaita!! Aivan super hinta-laatusuhde ja viimeksi Havaijilta hamstrasin CK:n alkkareita outletista jollain vaivaisella 3 dollarin kappalehinnalla. Olin aikaisemmin intona Victoria’s Secretin alusvaatteisiin, mutta omalla kohdallani se juna meni jo vuosia sitten. En edes muista milloin olisin viimeksi ostanut VS:ltä mitään, ehkä juuri pari vuotta taaksepäin muutamat alkkarit. Kotiasut sun muut alkavat jo olla niin riistohinnoissa ja huonoa laatua, että ostan ennemmin vastaavanlaiset paremmilta merkeiltä jopa halvemmalla. Ja noin yleisesti outletit ovat Jenkeissä ihan paras juttu ikinä! Havaijilla löysin viimeksi aivan parhaimmat outlet-paikat ikinä, mutta Loseissa nuo outlet-kylät ovatkin sitten vähän pidemmän matkan päässä.

Uudet tennarit itselleni ja pojalle. Urheilumerkit ovat ihan erityisesti semmoisia, jotka kannattaa ostaa Jenkeistä! Huomattavasti edullisempia siis. Nike, Vans.. Lasten merkkilenkkarit ovat semmoisia, joista saa Suomessa maksaa ihan järjyttävän paljon. Näköjään myös yritän ovelasti tehdä meidän pojasta myös Nike-fania, mutta pitäähän sitä mukavat kengät olla. Uudet juoksulenkkarit olisi myös ostoslistalla itselleni ja viimeiset kolmet juoksulenkkarit olenkin ostanut juuri jenkkireissulta.

Ei nyt varsinaisesti liity shoppailuun, mutta Universal Studiosille meno on vielä hieman auki. Olen itse käynyt siellä muutamaan otteeseen, eli omalla kohdallani ei ole mikään pakollinen, mutta myönnän kyllä, että paikka on jokaisella kerralla tosi elämys! Täytyy tutkia vielä tarkemmin, mitä juttuja siellä olisi perheen pienimmille 🙂

Laukku / iso shopper. Laukkutyttö 4ever. Jos raaskisin, ostaisin sen Balenciagan A4:sen (joka tosin ei ole kovin kannattava ostos Euroopan ulkopuolelta), mutta jotenkin en tällä hetkellä millään halua maksaa laukusta paljoa, kun säästän parhaillani muihin juttuihin. Joku isompi uusi laukku on edelleen etsinnässä, semmoinen mihin mahtuisi läppäri ja muuta sälää. Tämä ei ole mikään akuutti juttu, mutta pidän kuitenkin laukun osalta silmät auki!

Markettimeikit (Loreal, Maybelline. Revlon…) ovat Jenkeissä superhalpoja ja jos itse tarvitsisin uusia meikkejä, hamstraisin varmasti juuri niitä. Toisaalta, pari uutta ripsiväriä voisin ostaa varastoon. Isot ”drug storet” ovat niin hyviä apajia löytää kaikenlaista tilpehööriä. Ennen hamstrasin aina esimerkiksi vitamiineja, nykyään käyn lähinnä kurkkimassa, että olisiko jotain uusia erikoisempia juttuja tarjolla.

Minä surffaamassa, haha! Onkohan tämä peräti toinen kerta ikinä kun postaan blogiin surffikuvia? Toisaalta olen viimeksi surffannut 3v sitten Jaavalla alkuraskaudesta, jolloin piti olla tosi varovainen. Hannaan aina kylmän veden vuoksi, enkä esimerkiksi Portugalissa päässyt veteen ollenkaan.. Nuo Cali-aallot taas ovat jotenkin ärsyttäviä omaan makuuni, saa nähdä menenkö ekaa kertaa näiden kuvien jälkeen siellä veteen 😀

Sephora. Ah!!! Ennen kannoin Sephoraan jopa pari sataa euroa rahaa per matka (apua!). Sormet oikein syyhyivät NARS:in, Benefitin ja Too Facedin hyllyllä, mutta nykyään tulee huomattavasti harvemmin ostettua reissusta kosmetiikkaa. Silti Sephora on aina listalla niissä paikoissa, joissa on ihan pakko käydä. Ja kyllähän sieltä aina jotain kivaa löytyy! Viimeksi shoppailin erilaisia sheet maskejä, joilla hellin ihoa auringonoton jälkeen. Tällä kertaa voisi taas tutkailla mitä kaikkea uutta ja ihmeellistä on pinnalla kauneusmaailmassa. Jotenkin ainakin voisin kuvitella, että luonnollisuus on pop.

Kombucha. Harmi, että kombuchan raahaaminen kotiin on hieman hankalampaa, mutta onneksi lomalla voi vetää kombucha-överit. Kombuchassahan on pieni määrä alkoholia, joten jos juon päivittäin pullollisen, meinaako se, että olen viettänyt lomaa hurjasti jatkuvasti pienessä hiprakassa? 😀 Maailman paras kombucha on ihan ehdottomasti GT’S Kombucha. Jos olisi yhtään ylimääräistä aikaa, niin kartoittaisin ihan ehdottomasti maahantuonti-mahdollisuuksia tuolle. Halukkaat bisnespartnerit saavat ilmoittautua!

Silver Lake Hollywoodin kupeessa on paikka, jota ehkä kuitenkin odotan tällä reissulla kaikkein eniten. Moon Juice, kivikaupat ja muut hihhulipuodit. Silver Lake on nimittäin paikka, jossa juuri näitä löytyy. Josset ole vielä tutustunut Moon Juiceen, niin suosittelen kurkkaamaan. Valikoimista löytyy adaptogeenisiä terveys- ja kauneustuotteita, jotka ovat nyt todella pinnalla varsinkin Loseissa. Itseäni himottaisi varsinkin SuperYou-adaptogeenivalmiste, joka lievittää stressiä ja alentaa kortisolitasoja. Näihin kiinnostaa ehdottomasti perehtyä tuolla! Oikein sormet syyhyten odotan, että pääsen tuonne ja raportoimaan myös teille kaikista kiinnostavista jutuista. Myymälöistä voi ostaa myös erilaisia mehuja, puhdistusjuomia ja esimerkiksi CBD-öljyllä höystettyjä smoothieita.

Täytyy reissun jälkeen yrittää muistaa tehdä joku vanha kunnon ostospostaus!

Onko teillä jotain juttuja, joita ostatte erityisesti juuri Jenkeistä?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Matkakohteita, joista unelmoin juuri nyt.. X5

Ah, kuinka olenkaan kärsinyt matkakuumeesta viime viikkoina! Selailen edelleen päivittäin niitä kuvia Moorealta ja koko tuo matkahulluus on nyt levinnyt jotenkin myös kymmenen muun kohteen haaveiluun. Noh, ajattelin eilen illalla, että miksi en tekisi postausta kohteista, jotka juuri nyt ovat matkahaaveiden listallani?

Moorea, Tahiti ja Bora Bora. No, näistä olen jauhanut jo ennestään ja sinänsä kun lentää Tahitille, niin olisi varmasti suotavaa yöpyä myös siellä tovi ennen paattireissua Moorealle. Ja nyt kun olen tässä asiaa tuumaillut, miksi ei sitten samalla reissulla ehkä käydä myös Bora Boralla? Ranskan Polyneesiaan nyt tuskin ihan joka talvi lentää. Ja oikeasti, Moorea on niin maanpäällinen paratiisi Ranskan Polyneesiassa! Melkein alan itkemään kun selailen kuvia sieltä. Malediivit ja Havaiji oikeasti kalpenevat siinä rinnalla, vaikka molemmat ihan älyttömän kauniita ovatkin (ja no miten nyt muutenkaan määritellään ”kaikkein kaunein?”, sehän on aina subjektiivista. Toisen mielestä Portugalin rannikko voi olla kaikkein kaunein, kolmannen mielestä Helsingin saaristo tai Suomen lappi, eikä kukaan ole sen enempää oikeassa!) Laguunit, todella laid back-meininki, mustahiekkarannat, Monoi-öljyn tuoksuttelu.. Ah! Ultimate-haaveeni olisi viettää Tahitin saarilla esimerkiksi kuukausi (haha), viikko Tahitilla, viikko Bora Boralla (olen tutkinut tästä kaiken, lennot ovat melko nopeat Papeetesta) ja pari viikkoa Moorealla. Ja tosiaan, mulla on edelleen se hotellivaraus voimassa Moorealle, saa nähdä tuleeko peruttua 😀

..ja oikeasti, voiko joku sanoa, että sydän EI pomppaisi näistä kuvista?!

St. Lucia. Siis tämä tuli mieleeni ihan yhtäkkiä kesälomalla. Muistin aivan äkkiä olleeni joskus Karibian risteilyllä eräällä saarella, joka oli jostain syystä jäänyt mieleen ehdottomasti kauneimpana. Otin googlen karttahaun käteen ja sehän se oli, St. Lucia Karibialla! Jostain ihmeen syystä vuoristoiset paratiisisaaret kiehtovat minua eniten, mutta voi elämä kun St. Lucia on kaunis!! Tänne on aivan pakko päästä lähivuosina.

Byron Bay, Australia. Aussikuume on taas pikkuhiljaa noussut, tällä kertaa himotuslistalla Byron Bay. Viimeisimmät Australian matkani olivat vuosina 2010 ja 2011, silloin kohteina Sydney ja Cairns. Kumpaankaan näistä ei tosin ole mitään erityistä ”pakko päästä takaisin”-hinkua, vaan enemmän juuri Byron Bayihin, jossa en aikuisiällä ole käynyt. Ainiin ja siellä on muuten myös Crystal Castle- kristallipuisto! En muuten voi uskoa, että tuo puisto mainittiin myös Jo Nesbo:n Lepakkomiehessä, jonka juuri kesälomalla kuuntelin 😀 Sen jälkeen Aussi-innostus vieläpä jotenkin eskaloitui.

Kauai, Havaiji. Havaiji on semmoinen paikka, johon haluan aina takaisin. Jotenkin sitä tunnelmaa ja fiilistä siellä on vaikea selittää, jossei ole itse kokenut. Paitsi se edelliskerran ryysis Waikikilla oli kyllä kieltämättä jotain ihan älytöntä jopa minun mielestä! Ihan kuin turistien määrä olisi yhtäkkiä triplaantunut? Onneksi olimme osan reissusta North Shorella. Jopa minulle tuli tällä kertaa semmoinen fiilis, etten enää kovin mielelläni menisi tuon jälkeen Waikikille, kuin ehkä ihan maksimissaan muutamaksi yöksi.. Sen sijaan ei-niin-tunnetuista saarista Kauai on ollut jo kauan mietinnässä ja se onkin alkanut nyt kiinnostaa entistäkin enemmän! Havaijilla Island hopping saarten välillä on suht helppoa (ja ennen oli kai ihan ”edullistakin”(.  Kauai on äärimmäisen kaunis ja esimerkiksi Oahuun verrattuna todella hiljainen.

Marrakech, Marokko. Tämä on ollut himotuslistalla jo vuosia! Jostain syystä Marokkoon lähteminen on kuitenkin hieman jännittänyt a) pienen vauvan / lapsen kanssa b) naispuolisen ystävän kanssa. Kuulemani mukaan on suositeltavaa, että matkaporukassa olisi edes joku mies, vaikka eräs ystävämme kertoikin, että tyttöporukallakin olisi täysin ok lähteä. Silti jotenkin jännittää!

Himotuslistallani oli lisäksi vuosia Samoa, mutta jostain kumman syystä on Samoa-innostus jotenkin nyt laantunut. Tottakai edelleen sinne haluaisin, mutta Moorea ja St. Lucia jotenkin kiilaavat nyt edelle.

Mihin te lähtisitte näistä jos saisitte valita yhden?

 

Ensimmäinen kuva oma, loput Googlen kuvahausta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Unelmana talvi ulkomailla ja ajatuksiani juurettomuudesta

Olen välillä intoutunut kirjoittelemaan teille unelmistani, pienistä ja suurista. Vuoden aikana muutamat unelmat ovat nostaneet päätään ja olen esimerkiksi saanut blogistani jopa enemmän positiivista voimaa ja energiaa, kuin koskaan aikaisemmin. Tämän työstäminen on nimittäin yksi unelmistani. Voisiko olla parempaa kuin se, että saat tehdä jotain, mistä nautit, kirjoittaa ja jäsentää ajatuksiasi. Missä vain ja milloin vain. Tiedätte myös ikuisen matkakuumeeni ja kamalan kaamosangstini. Jo vuosia olen haaveillut viettäväni edes kerran elämässäni talven ulkomailla. Talven pimeys ja kylmyys yllättävät minut vuodesta toiseen rankkuudellaan ja viime talven kaamosmasennuksen kourissa kirosin mielessäni ”ei enää ikinä”. Niille, jotka nauttivat talvikuukausista, on sitä todella vaikea selittää, mutta jos jollain tavalla yrittäisin selittää miltä pimeä vuodenaika minusta tuntuu, voisin helposti kuvailla, että tunnen itseni osittain kuolleeksi. Energiatasot ovat nollissaan, kaikki on pakkopullaa ja mieliala täysin maassa. Vuosi toisensa jälkeen. Yksi suurimmista unelmistani olisikin viettää edes se yksi talvi jossain lämpimässä, toki loputtomiin tämä ei edes ole mahdollista. Muutamien vuosien päästä alkaa pojalla koulu, jolloin ei enää noin vain lähdetäkään pitkiksi ajoiksi minnekään.

 Sanoisinko, että tämän kuluvan vuoden aikana on hinku lähteä talveksi ulkomaille vain kiihtynyt. Yksinkertainen syy tähän on esimerkiksi juuri se, että koen itseni todella masentuneeksi Suomen talven keskellä. Tämä taas vaikuttaa elämässäni melkeinpä kaikkeen. Verraten tätä tilanteeseen, jossa voisin elää ja tehdä töitä talven ajan auringossa ja paikassa, jossa tunnen itseni onnelliseksi, vieläpä huomattavasti virkeämmällä ja tehokkaammalla työtempolla. Kamala myöntää, mutta viime talvi oli aivan kamala. Eikä edes ollut ensimmäinen moinen talvi. Joinain viikkoina oli fiilis lähinnä semmoinen, että olisi tehnyt mieli vaan maata sängynpohjalla. Näin elokuussa en haluaisi edes ajatella tulevaa talvea, mutta tunnen ahdistuvani jo pelkästä ajatuksesta. Me olemme kaikki erilaisia ja itse olen aina ollut semmoinen ”kauas haikaileva”, jotenkin tunnen itseni levottomaksi ja juurettomaksi, jos joudun olemaan samassa paikassa liian kauan, tekemään samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Minulle tämä on selvästi joku sisäänrakennettu juttu.

Välillä jotenkin tuntuu siltä kuin kuuluisin jonnekin muualle. Vaikka arki ja elämä onkin täällä, Helsingissä, on sieluni osittain jossain ihan muualla. Olen nuoresta saakka tuntenut näin ja sitä on todella hankala selittää muille. (Äh, aloin juuri itkemään tätä kirjoittaessani!) En ole elämäni aikana asunut esimerkiksi yli kymmentä vuotta samassa kodissa, olen aina reissannut paljon ja käynyt kolmea eri peruskoulua. Ehkä tietynlainen juurettomuus johtuu siitä, ettei niitä juuria ole ehtinyt kunnolla syntymään mihinkään tiettyyn paikkaan? Että olen aina kokenut itseni vapaaksi silloin, kun tulen ja menen. Silloin kun elämä vie, eikä tarvitse jäädä paikoilleen kahleisiin. Vihaan sitä, kun asiat eivät muutu ja elämä ei tuo uusia haasteita.

Mikä kuitenkin ahdistaa vieläkin enemmän on se, että pelkää niiden omien haaveiden jäävän juuri sinne haaveilun tasolle. Sehän olisi katastrofi! En itse halua olla se, joka harmittelee vuosien päästä, että miksei tullut tehtyä sitä ja tätä. Aikaisemmin olen harmitellut esimerkiksi sitä, etten koskaan lähtenyt vaihtoon opiskellessa. Asia, jolle silloinkin keksi jotenkin niin tyhmiä syitä, että miksi ei lähtisi.. Olen todennut, että haaveilun suhteen käy harmittavan usein niin, että jahkailee, lykkää ja hautaa asioita, kunnes ne sitten unohtuvat kokonaan vain tullakseen mieleen joskus myöhemmin, jolloin toteuttamattomia asioita harmittelee. Lapsen kanssa kun tulee jossain vaiheessa vastaan koulu, jolloin ei enää ihan tuosta vain lähdetäkään kuukausiksi pois. Ja toisaalta sitten, nyt kun poika on vielä pieni, haluaisi ehkä viettää aikaa juurikin tiiviimmin yhdessä perheenä. Niitä lapsuusvuosia kun ei enää saa takaisin ja pian eletään jonkun teiniangstin keskellä kun me vanhemmat ollaan kamalinta seuraa koko maailmassa.

Mutta eihän se lähteminen ole tietysti aivan niin yksinkertaista. Mitenkäs meidän koti? Koirat? Töistä puhumattakaan. Olen jo vuosia säästänyt juuri tämmöisiä haaveita varten, joten en koe rahan olevan suurin este. Mutta sitten ne muut asiat. Onhan siinä kuitenkin jonkin verran järjesteltävää. Toki, useimmat asiat ovat juurikin järjesteltävissä, mutta silti. Muutaman kuukauden ajan olen myös selaillut eestaas lentoja maailmanympärysmatkalle. Jotenkin joku sisälläni vain sanoo kokoajan vain kovempaan ääneen, että se on nyt jos koskaan. Hinku on vaan jotenkin ihan mieletön, vaikken muutama vuosi taaksepäin oikeasti realistisella tasolla ollut koskaan tosissani selannut mitään tämän tyylistä. Siis useamman kuukauden mittaista reissua. Noin yleisestihän selaan lentoja ja kohteita googlen kuvahaulla harva se päivä, mutta useimmiten se on vain ollut semmoista ankean päivän piristystä.

Asia, jota en itsekään oikein edes osaa selittää on tietynlaista arjen kahleista vapautumista. Vuosi vuodelta semmoinen perinteinen arki on alkanut tympiä yhä vain enemmän. Tiedättekö, että tekee päivästä toiseen asioita, joihin ei juurikaan voi vaikuttaa. Keskiviikko ei juurikaan poikkea perjantaista ja joka viikko lähtee käyntiin taas se sama oravanpyörä. Mutta onko sen pakko mennä niin? Itse haen arkeeni vaihtelua toki blogilla, etäpäivillä, jolloin voin hakea inspiraatiota työskentelemällä eri paikoista käsin ja vaihtelevilla työjutuilla. Mutta arkeahan se on. Viikko starttaa maanantaista ja viimeistään keskiviikkona odotatkin jo perjantaita. Eihän se perinteinen ja yleisesti tunnettu tapa ole se ainoa ja pakollinen tapa elää. Jossei koskaan tee mitään radikaalia, hyppää unelmiaan kohti tai kokeile muita juttuja, miten voisi koskaan tietää edemmäs siitä perinteisestä ”Mitä jos…?”.

Heh, onpas tänään herkkispäivä, jotenkin niin paljon nousi ajatuksia esille. Onko siellä muita ikuisia haikailijoita?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 26 kommenttia.

Julkaistu

Vinkkejä Kööpenhaminaan osa 2

Köpiksen minilomalta on kotiuduttu, mutta vielä olisi muutamia matkavinkkejä jaettavaksi loppumatkalta. Tässä postauksessa onkin nähtävyys- ja aktiviteettivinkkien lisäksi myös useampi vintage putiikki-suositus ja ravintoloita. Jos Kööpenhamina kiinnostaa kohteena, kurkkaa myös aiempi postaukseni Vinkkejä Kööpenhaminaan osa 1 .

Vuokraa pyörä. Kööpenhaminassa kaikki ajavat pyörällä (kukaan ei muuten kuitenkaan käytä kypärää, iik!). Monissa paikoissa mainostetaan pyörien vuokraamista ja se onkin näppärä tapa kierrellä ympäri kaupunkia, varsinkin näin kesäisin! Monet hotellit ja kahvilat vuokraavat pyöriä tunti- tai päivätaksalla, omasta hotellistamme olivat kaikki pyörät vuokrassa, joten päädyimme vuokraamaan pyörät Nyhavnin sataman kupeesta Copenhagen Bicyclesiltä. Vuokra 3h ajalle oli 90DKK (eli noin 12€), mutta useamman päivän vuokra tulikin jo huomattavasti suhteessa edullisemmaksi. Suosittelen lämpimästi pyörän vuokraamista, todella näppärä ja edullinen tapa kierrellä paikkoja. Olisi pitänyt vuokrata jo aiemmin!

Christiania Freetown aka  Kööpenhaminan ”anarkistikaupunki” / vapaakaupunki. Tänne menemistä heitin aluksi lähinnä vitsillä, kunnes tajusin, että vapaakaupunki on oikeasti ihan suosittu nähtävyys, eikä ainakaan päivällä mikään ainakaan kovin vaarallinen paikka 😀 Christianshavnin kupeessa sijaitseva Christiania on vanha kasarmialue, jonka hipit ottivat haltuunsa 70-luvulla. Siitä asti onkin alueen suhteen käyty melkoista vääntöä ja sen kohtalo on jatkuvasti avoin. Noin 1000 ihmisen kommuuni vastustaa kovia huumeita, jotka ainakin noin periaatteessa ovat alueella kiellettyjä, mutta kannabiskauppaa käydään täysin avoimesti, eikä kannabismyönteisyys voi jäädä näkemättä keneltäkään. Sen voin sanoa, että Christiania on yksi oudoimmista paikoista, joissa olen ikinä käynyt.

Kuvaaminen on jyrkästi kielletty erityisesti pääkadulla Pusher Streetillä, jossa käytiin täysin avoimesti kannabiskauppaa. Alueella oleskeli myös jos jonkinmoista hiippailijaa, joten ihan ensimmäisenä en lähtisi illalla Christianian puistoihin hengailemaan. Myös poliisi näkyi katukuvassa ainakin pariin otteeseen, joten alue on jatkuvasti kovan seurannan alla. Se kuitenkin jäi lopulliseksi mysteeriksi, että mikä kannabiksen laita tuolla on, koska poliiseista huolimatta toiminta oli todella järjestäytynyttä kaupan suhteen poliiseista huolimatta, vaikka kannabis onkin Tanskan laissa kielletty. Kai kanta on, että se on ”periaatteessa” sallittu Christianian alueella. Jotenkin todella hämmentävää! Vapaakaupunkia on pidetty myös tietynlaisena yhteiskunnallisena kokeena, jossa huumeidenkäyttäjille on tarjottu oma alue, jotta rikollisuus kaduilla pysyisi ainakin jossain määrin poissa. Ja kai tämä on toiminutkin.

2nd hand-liikkeet. Niitä täällä nimittäin piisaa ja myös näistä löytyy hyvin erilaista tyylijakoa aina hintavammista merkistä enemmän hipster-tyylisiin kirppisliikkeisiin. Eräs asia on kuitenkin näissäkin samaa, nimittäin korkeat hinnat. Vaikka vaate olisikin käytetty, eikä edes mitään sen erityisempää merkkikamaa. Yksi omista ehdottomista suosikeistani oli Second Wardrobe Nørrebrossa (Egegade 2), josta ostin pari juttua. Toki kirppisliikkeissä on aina paljon tuurista kiinni, että mitä sitä löytää, mutta huhheijaa sitten kun osuu eteen semmoinen hyvä apaja! Sitten taas 2nd hand liikkeet, joista en itse henkilökohtaisesti löytänyt mitään mieleistä olivat esimerkiksi Prag ja Wasteland, mutta uskon että nämä voivat monelle muulle olla todellisia aarreaittoja! Norrebrossa oli myös paikallisen Punaisen ristin kirppiksiä ja varsinkin toisessa näistä oli aivan mielettömät (ja vielä aika edulliset) astia-apajat. Laseja, vateja, marmorisia pieniä leikkuulautoja ja vaikka mitä ihanaa pikkurahalla. Harmi, ettei käsimatkatavaroissa oikein kanna kilokaupalla tavaraa..

”Luksus-vintagekaupoista” suosittelisin myös erityisesti kahta, joissa oli aivan mielettömän ihana valikoima vaatteita, farkkuja, laukkuja, kenkiä ja muita asusteita. Ensimmäisenä kaupungin keskustassa sijaitseva Magnolias Luksus 2ndhand (Købmagergade 5) ja toisena lyhyen kävelymatkan päässä ytimestä sijaitseva Lula 2ndhand Luxury (Antonigade 9). Merkkeinä aina Acnesta Balenciagaan, Louboutiniin ja Isabel Marantiin, sekä pienempiä tanskalaisia merkkejä. Erityisesti huima valikoima esimerkiksi Acnen farkkuja, joita sovittelin hellepäivänä hikinoro otsalta valuen, huhhei. Nuo ovat putiikkeja, joihin ihan ehdottomasti palaan uudelleen. Näistä kahdesta ehkä jopa parempi ja hieman edullisempi valikoima oli tuolla Lulassa.

Kuvassa Bakkekilde Luxury Vintage keskustan tuntumassa (Pistolstræde 4), joka oli ehkä aavistuksen liian fiini omaan makuuni. Valikoimassa oli erityisesti top finest-merkkejä, kuten Lounoutin, Chanel, Prada.. Sanoisinko, että jos etsii vintagea hienoimmilta merkeiltä tai juuri menneiden vuosikymmenten aarteita, voi tämä olla oikea paikka.

Hotellimme Wakeup Copenhagen sijaitsi aivan keskustan kupeessa ja oli edullisimmasta päästä majoituksesta ja ehkä jollain tapaa Omppu-hotellin tyylinen. Melko riisuttu hotelli siis, kuitenkin kaikilla palveluilla, joita hotellilta kaipaa ja ehdottomasti hyvä hinta-laatusuhde muiden hotellien hintoihin nähden. Aamupala ei kuulunut hintaan, mutta ostin sen kerran ja pakko myöntää, ettei ollut kovin häävi, joten suosittelen etsimään muualta jonkun kivan aamiaiskahvilan. Hotellilta käveli noin 5-10min Nyhavniin ja kaupoille, joten sijainnista iso plussa. Lähellä oli myös paljon kivoja ravintoloita ja kahviloita.

Sitten vielä lopuksi pari ravintolavinkkiä. Illastimme esimerkiksi seuraavissa ravintoloissa, jotka kaikki olivat saaneet kohtuullisen hyvät arvostelut. Pastaa, pihviä ja salaatteja. Pakko sanoa, että ruoka näissä kaikissa oli aivan mielettömän hyvää! Tosin, taas tullaan siihen pointtiin, että myös illallistaminen on melko hintavaa. Ensimmäisenä iltana kävimme italialaisessa ravintolassa La Vecchia Signora (Grønnegade 12) oli lähes täynnä ja oli ihan hilkulla, että saimme ilman varausta pöydän. Synttäridinnerini söimme Retour Steakissa (Borgergade 16), joka oli saanut todella hyvät arvostelut ja voisin melkeinpä sanoa, että oli yksi ehdottomasti parhaimmista ikinä syömistäni pihveistä! Esimerkiksi lounaspaikaksi on Fredco’s Deli-salaattibaari (Grønnegade 32) hyvä valinta! Salaatteja saa eri koossa ja myös mukaan. Aamupalasta voin lämpimästi suositella FAR’s DRENGiä (Ny Adelgade 7). Aivan ihana paikka! Hyvää kahvia ihania acaibowleja, chia puddingeja, vohvelia sun. muuta. Itseasiassa nämä kaikki olivat melkolailla samalla akselilla hotellimme lähistöllä.

Kolmen päivän reissulle ehdimme mielestäni nähdä ja tehdä yllättävän paljon. Ainoa asia, joka oikeastaan jäi harmittamaan, oli ettemme ehtineet käydä Kööpenhaminan tivolissa! No, seuraavalla kerralla sitten. Ehdottomasti kaupunki, johon haluan palata uudelleen 🙂

 

Onko näissä teille tuttuja paikkoja?

 

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.