Portugaliin lapsen kanssa?

Muutama päivä on hyöritty taas Portgalissa ja johan täällä on kivaa! Paikka on tuttu ennestään, viimeksi olimme täällä pojan ollessa 4kk ikäinen ja nyt onkin sitten aivan uudet meiningit. Itselleni tämä on kolmas kerta Penichessä ja Balealissa, ettekä edes halua tietää monesko Tommille 😀 Nyt ajattelin kuitenkin turista Portugal-ajatuksia lapsiperheen näkökulmasta, todella hyvä kohde nimittäin reissata lapsen kanssa!

Ihan ensimmäisellä kerralla en rehellisyyden nimissä vielä Portugaliin täysillä tykästynyt. Tuolloin muutamia vuosia sitten olivat Euroopan kaupunkikohteet itselleni ihan uusi juttu. Ennen siis ajattelin, että mitä kirkkaampi vesi ja korkeammat lämpöasteet, sitä parempi loma. Tai siis tavallaan. Tottakai rakastan edelleen trooppisia kohteita yli kaiken, enkä suoraan sanottuna lähtisi keskellä talvea Euroopan kaupunkikohteeseen värjöttelemään, koska en itse koe sitä mieluisaksi tai kiinnostavaksi. Haluan, että lomilla pääsee nauttimaan auringosta ja leppoisasta rantameiningistä. Kaupunkilomailu ei siis ole ihan ensimmäisenä mielessä, mutta onneksi kivoja rantsukohteita löytyy myös lähempää.

Viime vuosina olen kuitenkin innostunut enemmän myös näistä lähemmistä kohteista, toukokuusta eteenpäin pääsee Euroopassakin nauttimaan jo kesästä. Viime kesänä rakastuin Kroatiaan, sitä ennen taas Biarritziin. Myös Portugali on ihan ykkönen, varsinkin juuri lapsen kanssa matkustaessa. Varsinkin tämmöisessä leppoisassa surffikylässä on myös pienten reissaajien mukava lomailla. Baleal on siis pieni boheemi rantakylä noin tunnin ajomatkan  päässä Lissabonista ja tunnettu erityisesti pitkistä rannoista, sekä surffista.

Lensimme Helsingistä Lissaboniin TAP:illa ja tuo lento oli muuten ensimmäinen lentoni pojan kanssa kaksin. Vähän jännitti tuo lento, joka lähti jo aamuseitsemältä. Herra on nimittäin aina ”hieman” kiukkuinen jos joutuu heräämään aikaisin ja pelkäsin jo pahinta lennon suhteen aamulla neljältä herätessä. Olin pakannut kassin täyteen uusia leluja, naksuja ja iPadin viihdykkeeksi. Unenpöppörössä vaatteet päälle ja kohti kenttää. Reissataan nyt pelkillä käsimatkatavaroilla, joten ihan kamalasti ei tarvinnut raahata tavaraa mukana.

Aamupala koneessa, hieman ihmettelyä (N siis tykkää muuten ihan hirveästi katsoa lentokoneita ja osoittelee niitä aina taivaalla) ja pian huomasinkin pojan nukahtaneen kesken iPadillä pelaamisen sillä aikaa kun selasin muutaman minuutin TAP:in lehteä. Loppulennon istuinkin lähinnä penkin selkämystä tuijotellen, koska olin karsinut matkatavaroista kaikki mahdolliset omat aktiviteetit pois varautuessa kaaoslentoon. En tiedä miksi mielikuva TAP:ista oli muutaman vuoden takaisen lennon perusteella negatiivinen. Kaikki meni todella hyvin, eikä oikeastaan muuta huonoa sanottavaa kun ettei penkkejä saa yhtään taaksepäin. Vaikka lento oli täynnä, oli meille saatu järkättyä tyhjä rivi, jolloin poika sai vieressäni kaksi penkkiä nukkumiseen 🙂 Ainiin ja matkarattaat sai viedä myös ihan gatelle asti ja saimme ne heti koneesta ulos astuttuamme käyttöön!

Mikä Portugalissa on myös ehdoton plussa on hintataso, joka on varsin edullinen. Ruoka, vuokrat, ravintolat ja kaikki muukin on suomalaiselle melko edullista, eikä talous todellakaan kaadu, vaikkei kokkaisikaan itse joka päivä illallisia. Aikaisemmin olen harrastanut täällä useiden kilometrien rantajuoksuja autiolla rantaviivalla, mutta tällä kertaa ajattelin myös testata erästä joogastudiota.

Espanjalaiset ovat tunnetusti aivan surkeita puhumaan englantia, mutta Portigalissa on tilanne aivan toinen! Paikalliset puhuvat todella hyvää enkkua, eikä täällä totisesti tule niitä Espanjassa tuttuja tilanteita kun kommunikoinnista ei tule mitään, koska yhteistä kieltä ei juurikaan löydy. Ihan älytöntä, että kontrasti naapurimaissa voi olla näin suuri.

Mikä täällä on ehkä huomattavin seikka lapsen kanssa on paikallisten suhtautuminen lapsiin. Aivan erilaista kun Suomessa! Lapset huomioidaan aina ja lapset ovat kaikkialle tervetulleita ilman hermostuneita huokauksia esimeriksi ravintoloissa.

Olemme joka kerralla vuokranneet täältä asunnon ja auton. Tällä kertaa yövymme kahdessa eri majoituksessa ja tämä eka onkin melko tilava kolmen makkarin kaksikerroksinen asunto. Kaksi terassia ja kolme parveketta, huhhuh! Apartment-majoituksessa on perheenä paljon plussapuolia: Ruoanlaitto, pyykkäys ja kaikki muutkin rutiinit onnistuvat samaan tyyliin kuin kotona, eikä pakkaamisen suhteen tarvitse laskea päiviä ja sitä, monetko pöksyt ja sukat pakkaa mukaan kun pyykkiä voi näppäärästi pestä sitä mukaa kun likaantuu. Onhan huoneistoissa myös reippaasti enemmän tilaa hotellihuoneeseen verratuna.

Ette usko kuinka innoissaan poika on ollut rannalla! Hiekkaleikit ovat tälle ehdoton lempparijuttu. Voi sitä naurua ja kikatusta kun leikitään hiekalla hippaa, heitetään hiekkaa tai muuten vain telmataan paljain varpain. Ja täällähän sitten riittääkin rantaviivaa!

Verrattuna esimerkiksi Ericeiraan, on täällä melko paljon vähemmän kaikkea. Ravintoloita, kauppoja, mutta myös turisteja. Baleal ja Peniche ovat kesäaikaan suosittuja rantakohteita paikallisille, kauden ulkopuolella onkin täällä sitten melko kuollutta. Jos etsii lomalta shoppailua, museoita ja yleisiä nähtävyyksiä, on Baleal ehkä väärä valinta. Mikäli tavoitteena on ottaa rennosti, ehkä kokeilla surffaamista, eikä stressata mistään, voi tämä hyvinkin olla sinun lomakohteesi! Muutamia surffiliikkeitä löytyy, samoin supermarketteja, mutta mikään shoppailuparatiisi ei tämä todella ole.

Jos Lissabon on jo koluttu ja mietinnässä on rauhallisempi rantakohde Portugalissa, pistäkää pienet surffikylät harkintaan!

 

Onko joku muu ollut Balealissa?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Matkapostaus: Malediivit – käytännön vinkkejä ja kokemuksia rantalomasta

Malediivit kiinnostaa kohteena varmasti teistä monia, joten ajattelin tehdä tämmöisen kootun paketin lomamatkastamme. Mitä kautta kaikki varattiin ja mitä reissu maksoi? Kaiken kaikkiaan olin reissuun todella tyytyväinen ja voisin mennä takaisin milloin vain. Tai ainakin melkein, koska pötköttelyn ja yli +30c helteen väliin haluaa jotain muutakin puuhaa.. 😀

Mietimme alkuun helppoa lomakohdetta viikon lomalle. Ajatuksissa oli ensin Barcelona ja Milano, jossain vaiheessa tuumailtiin jo Singaporea ja Bangkokiakin. Viikon reissulle ei miellään ottaisi hankalia lentoja, saati sitten suurta aikaeroa. Sitten se tuli: Malediivit! Kun Euroopassa on vielä huhtikuussa koleaa, pääsee Malediiveilla todellakin nauttimaan lämmöstä ja nimenomaan rentoutumaan. Olen ollut aikaisemmin Malediiveilla pikkuvauvana (tuolloin ehkä Meerulla?), joten ymmärrätte varmasti ettei mitään muistikuvia matkasta ole.. Nyt ihmettelenkin, että miksi kaikki nämä vuodet haaveillen ja vasta nyt Malediiveille?

Lennot. Kaikki lähti hyvistä lennoista ja saa varattua aivan superhalvalla! Itse kyttäsin lentoja Momondon kautta ja maksoimme Qatar Airwaysillä lennoista vajaat 500e. Eipä kovin paha hinta mielestäni. Pari 5h lentoa, helppo vaihto ja parin tunnin aikaero. Pian oltiinkin jo perillä. Voin suositella todella lämpimästi myös Qataria, jolla lensin nyt ensimmäistä kertaa. Aivan paras yhtiö ja valittu itseasiassa maailman parhaimmaksi (enkä muuten ihmettele). Kaikilla lennoilla oli jopa tyhjiä rivejä pötköttelyyn ja varsinkin palvelun taso oli ensiluokkaista. Ruoat, juomat, tyynyt, viltit ja muut kuuluivat mukaan hintaan, mikä on nykyään jo melkeinpä luksusta. Ruokien suhteen oli valittavissa jopa muutama eri vaihtoehto menusta (josta tosin pasta pääsi kahdella kerralla loppumaan, mikä ärsytti!! Varatkaa sitä enemmän, kun näköjään kaikki haluaa pastaa!) ja reilun 5h lennolla tarjoiltiin illallisen lisäksi myös välipala. Dohan kenttä on todella selkeä ja vaihto varsin kivutonta. Jatkossakin on lento Qatarin kautta varsinkin Aasiaan lentäessä hyvä valinta 🙂

Majoitus. Majoituksethan ovat Malediiveilla todella kalliita.. Tai sitten eivät. Riippuu ihan tosiaan siitä, mitä hakee. Majoitusten suhteen kannattaa ottaa huomioon ihan ekana paikan etäisyys lentokentästä ja se, millainen saari on kyseessä. Joillain luksusresorteilla on todella kohtuulliset hinnat, mutta sitten etäisyys onkin jotain 130km kentältä ja lentokenttäkuljetus vesitasolla voi maksaa jopa satoja euroja henkilöltä. Itse valitsimme majoituksen North Male Atollilta, joka on melko lähellä lentokentää, noin 20min pikavenematkan päässä. Kaikki sujui todella helposti, suoraan kentältä hotellin tiskille, nimet listasta ja meidät jo ohjattiinkiin veneeseen, joka oli siis noin 70m päässä tuloaulasta. Halusimme hyvän resortin läheltä pääsaarta ja varasinkin alesta meille beach bungalowin Paradise Island Resort & Spasta. Majoitus puolihoidolla rantamökissä maksoi kahdelta kuljetuksineen noin vajaat 1800e, sisältäen verot, palvelumaksut ja muut kulut (Malediiveilla muuten lisätään verot aina päälle hintaan), joka nyt ei ole halvimmasta päästä todellakaan, mutta melko kilpailukykyinen hinta verrattuna joidenkin resortien hintoihin. Tietty olisi tullut halvemmaksi ottaa halvin garden-huone, mutta läheinen sijainti rantaan on tuolla kyllä ihan must. Tarjousten kyttääminen päivittäin kannatti, onnistuin nappaamaan majoituksen nimittäin useita satoja euroja edullisemmin, kuin mitä olisi normaalisti maksanut. Paikallisten saarilla voi majoituksen napata todella halvallakin, parilla sadalla. Jos siis hakee enemmän ”aitoa menoa” resorttien ulkopuolella.

Lankanfinolhun saari oli yhtä kaunis kun kuvissa, palvelu erinomaista ja kaikki toimi kuten pitikin. Periaatteessa puolihoito oli ok, useimmiten söimme erillisen lounaan resortin ravintoloissa (melko kallista kylläkin) ja omia välipalojamme. Jos haluaa olla stressaamatta mistään, voi täysihoito olla hyvä vaihtoehto. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi all inclusive ollut jopa turha valinta, koska itse en juo lomilla muuta kuin vettä ja harvemmin sitä helteellä jaksaa olla ahtamassa jatkuvasti ruokaa. (Toisaalta esimerkiksi vesiaktiviteettien välineet kuuluvat all inclusive-hintaan.) Sitäpaitsi, buffetista erillinen lounas oli kivaa vaihtelua ja varsinkin resortin italialainen ravintola oli yllättävän hyvä. Viimeisinä päivinä alkoi se noutopöytä jo pahasti tökkiä. Voin kuitenkin suositella Paradise Islandia. Jos olette tulossa häämatkalle, harkitkaa water villaa, näyttivät aivan upeilta!! Resortti saa kuitenkin miinusta joogasta, jota resortti lupasi tarjota, mutta perillä selvisi joogaopen ottaneen loparit. Myös aamupalan hedelmävalikoima oli melko suppea ja annoin tästä kahtena päivänä palautetta. Hedelmävalikoimassa oli yleensä kolmea hedelmää, jotka harvemmin olivat paikallisia, vaan esimerkiksi omenalohkoja. Tämä oli outoa, vaikka parina päivänä kävikin onni ja sai jopa papaijaa tai ananasta 😀 Resortilla järkättiin esimerkiksi rauskujen silitystä, haiden syöttöä ja kaikkea pientä kivaa. Bongasinpa muutaman rauskun meidän lähirannasta ja pieniä riuttahaita pörräsi ihan jatkuvasti rannassa, kauempana vähän isompiakin.

Hintataso. Jos ei vielä ole tiedossa, niin Malediivit elävät pääasiassa turismilla. Hinnat ovat siis varsinkin turistisaarilla melko korkeat ja ostettavaa ei juurikaan ole. Suosittelen ottamaan Suomesta mukaan kaiken tarpeellisen aina shampoosta aurinkorasvoihin ja särkylääkkeisiin, niitä ei sieltä kovin helpolla löydä tai ovat todella kalliita. Hotellissa juomavesi kuului huoneen hintaan, mutta ravintolasta ostettaessa 1,5l vesipullo maksoi 1,60$. Ruoka-annoksen sai keskimäärin 20 eurolla, pizza esimerkiksi maksoi noin 20$, eli melko paljon. Pientä purtavaa sai edullisemminkin, mutta eniten sai pulittaa meriruoasta: Annokset maksoivat keskimäärin yli 50$ kun oli kyse merenelävistä. Valuuttana  ainakin resorteilla on vahvimmin dollari, jota vaihdettiin mukaan noin 50 eurolla. Käsittääkseni myös euroja otetaan vastaan. Tarkasta hintatasosta paikallisten saarilla ei ole tietoa, mutta jos joku tietää niin saa valaista! Luulisi, että ruoka-annoksen saa muutaman euron hintaan silloin kun ei olla hotellien saarilla.

Kulttuuri. Malediivit on muslimimaa, joka tulee ottaa matkustaessa huomioon. Varsinkin paikallisten saarilla on suotavaa peittää olkapäät ja polvet  käppäillessä, erilliset bikini-rannat on myös merkitty erikseen. Lisäksi alkoholin tuominen maahan on laitonta, eikä sitä myöskään ole ostettavissa, lukuunottamatta resorteista, joissa paikallisten säännöt eivät täysin päde. Jos haluaa nähdä myös sitä paikallista kulttuuria, on hintataso paikallisten saarilla hurjasti matalampi ja majoitukset edullisia. Paikallisten saarten välejä matkaavat lautat ovat hitaampia kuin speed boatit, mutta myös edullisempia. Ennen reissua tuli tutkittua melkoisesti eri vaihtoehtoa ja paikallisten saarista alkoi kiinnostaa esimerkiksi Ukulhas, joka on melko pieni paikallisten saari, jota mainostetaan ekoystävällisenä saarena 🙂 Tällä kertaa valinta oli resortti, ihan heittämällä ja paljolti huolettomuuden vuoksi. Joskus haluaisin käydä myös paikallisten saarilla ja jollain surffisaarella katsastamassa aivan erilaista meininkiä.

Ruoka. Alkuun mietin, että minkälaista malediivilainen ruoka mahtaa olla? No, veikkasin heti jotain kala- ja riisipainotteista, kunnes totesimme, että ruokakulttuuri on melko intialaistyylistä. Erilaista naan-leivän tyylisiä leipiä, curryruokia, riisiä. Voin kertoa, että ihan hetkeen ei tee mieli intialaista tuon jälkeen 😀

 

Ainakin näitä kolmea asiaa miettisin suunniteltaessa lomaa Malediiveille:

 

Resortti vai paikallisten saari (eli ”panosta vai pihistä”)? Haluatko huolettoman helpon loman vai enemmän actionia? Jos ei halua stressata mistään, valitsisin resortin ja jos taas enemmän meininkiä, sekä kulttuuria, paikallisten saaren. Itse tykkään lomilla vain olla ja laiskotella, mutta voin silti todeta, että olisin varmasti jo parissa viikossa kyllästynyt pelkkään resortissa makoiluun. Tekeminen ja näkeminen ovat pienillä saarilla rajallista.

All inclusive vai ateriat erikseen? Jos resortti tarjoaa all inclusivea tai edes esimerkiksi puolihoitoa, kannattaa punnita kokonaisuus ja kuinka paljon paketti todellisuudessa maksaa per lomapäivä. Erikseen ostetut ateriat ja juomat ovat usein kalliita, joten all-incluive voi tulla jopa edullisemmaksi. Paikallisten saarilla ei all-inclusive ole aina edes vaihtoehto ja kun hintataso on edullisempi, voi olla kivempi, että majoitukseen kuuluu ainoastaan esimerkiksi aamiainen.

Kuinka kaukana saari tai majoitus on lentokentästä? Jos kuljetus paikan päälle kestää useamman tunnin, kannattaa tämä huomioida matkan pituuden kannalta. Meidän viikon lomalla olisi ollut turhaa käyttää itse kohteessa reissaamiseen useita tunteja per suunta. Siksi valikoitui meille saari läheltä kenttää. Seuraavalla kerralla haluaisin ehdottomasti mennä kauemmas ja olla pidempään. Kurkatkaa majoitusten sivuilta myös lentokenttäkujetusten hinnat, ettei tule niiden suhteen yllätyksiä. Hintoihin lisättävät kulut, verot ja maksut voivat myös olla yllättävän suuria ja tulla ilmi vasta varauksen loppuvaiheessa.

Bonus-vinkki 1: Tee varaus, jossa on peruutusmahdollisuus tai varaa vaikka kaksi eri kohdetta. Näin voit vielä bongailla tarjouksia ja uusia varauksesi, mikäli hinta laskee. Näitä kannattaa kyttäillä, koska välillä voi onnistua bongaamaan todella hyviä tarjouksia.

Bonus-vinkki 2: Varaudu siihen, että Malediiveilla on oikeasti todella kuuma ja polttava aurinko! Kunnon suojakertoimet siis mukaan. Itselläni oli joka päivä käytössä SK30 ja SK50. Mutta sitten, merivesi on aivan todella lämmintä, eikä vedestä malttaisi lähteä pois. Jos kotoa löytyy snorkkeli, niin se mukaan!

 

Ja voin todeta, että Malediivit on todellakin kohde, joka on paikan päällä aivan yhtä ihana ja kaunis kuin kuvissa. Ellei jopa vieläkin kauniimpi 🙂

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Onko uteliaisuus pahasta?

Terkkuja kotoa! Pari päivää on mennyt kotirytmiin palatessa, mutta vielä ehtii vähän lepuutellakin ennen huomenna alkavaa työviikkoa. Yritän saada Malediivien matkapostauksen lähipäivinä ulos, joten jos se kiinnostaa niin pysykäähän kuulolla! Tänään halusin postata aiheesta, joka nousi mieleeni reissussa. Nimittäin uteliaisuudesta.

Tiedättekö niitä tyyppejä, jotka välillä päivittelevät kotona naapureiden / tuttujen / kaupan kassojen elämiä ja miettivät, mitä muiden elämään kuuluu. ”Ulla Taalasmaa” on melko perinteinen käsite naapurikytälle, joka korvat höröllään odottaa uusia kuulumisia pihapiiristä tai työpaikan organisaatiosta. Ihmisten perusluonteeseen tietty kuuluu jonkinlainen uteliaisuus, jotkut ovat uteliaampia kuin toiset. Yhtä kiinnostaa kaikki, toista ei sitten taas suurinpiirtein mikään muihin liittyvä. Mitä tulee esimerkiksi blogeihin liittyen, onhan se usein tietynlainen uteliaisuus, joka ihmiset johdattaa blogien pariin. Siis semmoinen terve uteliaisuus, kyllähän varmasti kaikkia jossain määrin kiinnostaa mitä muille kuuluu, ainakin niille läheisimmille.

Mutta tiedättekö, myönnän itse olevani aivan superutelias tyyppi! Siis semmoinen, joka oikeasti haluaa tietää kaikki naapureissa asuvat tyypit, googlettaa uudet tuttavuudet, saattaa kurkkia jonkun vieraan IG-profiilia, seurailla jotain netti-gatea ja kuikuilee kaihtimien välistä naapurin asuntonäytön aikana, koska haluaa vain tietää, millaiset naapurit on potentiaalisesti tulossa. Ja näin kävi siis joku aika takaperin. Pienestä taloyhtiöstämme oli myynnissä osake ja tottakai painoin mieleeni näytön ajankohda. Kun tuli sen aika, tiirailin ikkunasta salaa näytölle saapuvaa porukkaa ja tein samalla Tommille analyysia siitä, millaisia tyyppejä uudet mahdolliset naapurimme ovat. Hulluako? Itse kutsuisin sitä enemmänkin asioista perilläoloksi. Kai nyt kaikki haluavat tietää mitä ympärillä ja lähellä tapahtuu.

Miksi sitten olen utelias? Ei aavistustakaan. Kyse ei ainakaan ole siitä, että oma elämä olisi jotenkin pitkäveteistä tai tylsää. Yksinkertaisesti olen kiinnostunut muiden elämän käänteistä, ihan siis hyvällä. En ole utelevaa tyyppiä, en juoruile kuulemiani asioita eteenpäin tai muutenkaan ole mikään urkkia, mutta kyse on kai siitä, että haluan yksinkertaisesti tietää mitä lähipiirissä tapahtuu ja olla perillä asioista. Haluan tietää mitä ihmisille kuuluu, onko joku muuttanut, suunnitteleeko joku unelmamatkaa tai onko vaihtamassa työpaikkaa. Ehkä uteliaisuus on myös tietynlainen tapa tutkailla muita ihmisiä ja analysoida, mitä he ovat miehiään tai naisiaan.

Rakastan mysteereitä, asioiden selvittämistä ja olen varsin haka etsimään tietoa googlesta. Ja nykymaailma onkin mitä oivallisin aika olla utelias. Lähes jokaisesta löytyy googlehaulla edes jotain, someprofiilit antavat paljon viitteitä ihmisten tai tuttujen elämistä ja esimerkiksi omakin elämäni on täällä urkittavissa melko laajalti vuosien ajalta. Ehkä se ei juuri oman uteliaan luonteeni vuoksi edes häiritse. Varsinkin kun tiedän itse, että asiat täällä lueteltuna ovat vain murto-osa siitä, mitä elämässäni oikeasti tapahtuu.

Ja siis tiedättekö, alueelliset Facebook-ryhmät ovat uteliaiden ihmsten aarrekammioita. Pysyy perillä jokaisesta naapuruston episodista, remonttiin menevistä lähikaupoista, kylähullujen tempauksista ja ehkä myös niistä pakollisista koirankakka-keskusteluista, jotka ehkä oikeasti haluaisi pistää sieltä toisesta korvasta ulos. Jos joku uusi asia tai käsite kiinnostaa, pistän heti googlen laulamaan ja tutkin aiheesta kaiken. Saatan tutkia jotain mysteeriä netistä jopa tunteja. Viimeisimpänä villityksenä on ollut varmaan Jari  Aarnion tapaus, joka on taas ollut Keisari Aarnion tiimoilta ajankohtainen.

Tietysti uteliaisuudessa on myös hyviä puolia. Tietysti olettaen, ettei uteliaisuus mene äärimmäisyyksiin. Utelias ottaa asioista perusteellisesti selvää ja on hollilla asioiden kokonaiskuvasta, sekä aidosti kiinnostuneita ystävien asioista. Usein, jos joku ottaa puheeksi jonkun ajankohtaisen aiheen, osaan jo kertoa siitä suunnilleen kaiken. Ja hei, uteliaan ihmisen paras asia on yhtä utelias ystävä! Asioiden tutkiminen yhdessä on mitä parhainta. Mietin myös aiempaan postaukseen liittyen, että onko uteliaisuuteni peruja pienemmästä kaupungista?

 

Myöntääkö joku muu olevansa tosi utelias? 😀

 

Ja ps. Eivätkö olekin aivan ihania nämä reissukuvat? Sain matkalle lainaan Olympuksen E-M5 MARK II-minijärkkärin, jota nyt vakavasti harkitsen seuraavaksi kameraksi!! En lomalla juurikaan jaksanut edes säätää manuaaliasetusten kanssa ja kaikki postauksen kuvat taitavat olla vieläpä automaattiasetuksilla otettuja 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Ihan parhaita juttuja Malediiveilla..

Heippa ja hupsista! Viime viikolla kirjoitin täällä someövereistä ja sen perään tulikin vietettyä muutaman päivän blogiloma. Ups! Ihan vain koska tuntui siltä. Parhaillaan on meneillään neljäs päivä viikon lomasta ja voin kertoa, että olo on rentoutuneempi kuin aikoihin.

 Saavuimme loppuviikosta Malediiveille ja sen jälkeen onkin tullut oikeastaan vain löhöiltyä. Olen ollut viime kuukausina äärimmäisen stressaantunut ja ennen reissua olo oli kertakaikkiaan niin ylivirittynyt, että tein kymmentä asiaa samaan aikaan, silti kykenemättä keskittyä siihen yhteenkään juttuun. Kokoajan oli tehtävä jotain ja rentoutuminen oli jotenkin todella hankalaa. Pelkäsin jo mitä tästä lomastakin tulee, mutta suoraan sanottuna kaikki stressi oli karissut harteilta jo pari tuntia tänne saapumisen jälkeen. Viikko ilman velvollisuuksia, aikatauluja tai mitään pakollista. Sitä on kyllä kaivattu ja voin kertoa, että jos joku kaipaa jonkin sortin hermolomaa, tulkaa Malediiveille 😀

Turha nyt ehkä jaaritella enempää itse loman syistä, en halua tällä erää selventää niitä tänne sen koommin. Näinä päivinä olen kävellyt rantaa edestakaisin, saarta ympäri, kuunnellut musiikkia, keräillyt simpukoita, haahuillut menemään ja lillunut lämpimässä merivedessä. Ei kiirettä minnekään tai väliä kellonajoilla, täällä on oikeasti mahdollista keskittyä oikeasti hetkeen ja sitä olen kyllä tarvinnutkin. Ekana iltana meidät yllätti kamala kaatosade. Olimme menneet hengailemaan rannalla semmoiseen ihanaan ”linnunpesä”-keinuun, joka ei pitänytkään sadetta ihan kokonaan. Pakkohan siitä oli päästä takasin bungalowille, vaatteet kääröksi ja puolinakuna juoksemaan rantaa pitkin. Kylläpä nauratti ja käytiin vielä sateessa pulikoimassa rantavedessä. Tuommoisia pieniä lapsenmielisiä hetkiä tulee nykyään koettua aivan liian harvoin. Elämä on jotenkin vakavaa ja liian aikuismaista, vaikkei sen tietysti pitäisi mennä niin.

Teen kattavamman postauksen myöhemmin, mutta sillä välin ajattelin listata kolme asiaa, jotka täällä ovat ehdotonta parhautta..

 

Hiljaisuus ja rauhallisuus. Rannoilla ei ole juurikaan ihmisiä, mistään ei kuulu melua tai häiritsevää ääntä. Ainoat äänet tulevat laineiden liplatuksesta, aaltojen iskeytyessä kauempana aallonmurtajaan ja palmujen kahinasta. Ei ole kiire minnekään ja arjen murheet unohtuvat hetkessä.

Kauniit maisemat. Siis aivan överikauniit, jotka eivät tule täyteen edustukseensa edes kuvissa. Vasta paikanpäällä näkee sen todellisen kauneuden. Täällä mieli lepää myös maisemien puolesta! Jos täytyisi sanoa kaunein paikka, jossa olen ollut on se ehdottomasti Seychellit tai Malediivit. Vesi on kristallin kirkasta, hiekka vitivalkoista ja vesi lämpöistä.


Helppo matkareitti perille. Kaksi 5h lentoa, joista toinen meni nukkuessa ja täällä ollaan! Aikaerokin vain 2h Suomeen, joten sekään ei ole aiheuttanut päänvaivaa. Alkuun mietin, että onko tämä turhan kaukainen lomakohde viikoksi, mutta oikeastaan aivan loistava! Pidemmällä lomalla voisi aika jopa käydä pitkäksi pelkällä resorttisaarella.

Bonusjuttu: En muista milloin olisin ruskettunut viimeksi näin hyvin. Seychelleillä en ehtinyt juurikaan makoilla auringossa, mutta täällä olin rannalla kävelyn seurauksena ekan päivän jälkeen ruskeampi kuin kahden viikon Havaijin ja Kalifornian reissun lopulla. Säteily on supervoimakasta ja täällä onkin ollut päivittäin pinnassa SK50, jota lisäilen kokoajan.

Aurinkoa ja lämpöä (ehkä myös muutama lahjoitettava pisama) sinne suomeen!

 

Palataan <3

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Eläinkohtaamisia maailmalla

Muutama viikko takaperin olin viettämässä aikaa Momondon vaikuttajille suunnatussa inspiraatioillassa ja kuulemassa erilaisista matkakohtaamisista. Illan jälkeen aloin myös itse miettimään, että millaisia mieleenpainuvampia kohtaamisia on itselleni tullut vastaan matkoillani? Semmoisia, jotka olisivat mullistaneet omaa maailmaani ja suhtautumistani asioihin? Eräänä päivänä tässä tuumailin omia kohtaamisiani ja tajusin, että loppupeleissä tutustun todella harvoin matkoillani ihmisiin, tiedättekö sillein kunnolla. Toki saatetaan vaihdella kuulumisia muiden turistien kanssa, mutta uskokaa tai älkää, mutta ne kaikkein parhaimmat uudet matkakohtaamiset ovat olleet eläinten kanssa.

Paljastus: Oikeastaan en rehellisyyden nimissä edes itse etsi matkoilta uusia ystäviä, vaan pääfokus on rentoutumisessa ja juuri oman matkaseuran kanssa lomasta nauttimisessa. Oma perhe tai ystävät, kuka nyt onkaan se (maailman paras) matkaseura. Siitä nyt ei tietenkään ole koskaan mitään haittaa, vaikka lomalla tapaisikin uuden parhaan ystävän, mutta itselläni on melkeinpä jokaisella reissulla ollut jonkinlainen eläinystävä, josta eroaminen on aina ollut yhtä haikeaa. Aikaisemmin olen kertonutkin, että jos voittaisimme lotossa, perustaisimme aivan varmasti apujärjestön, joka pelastaisi, hoitaisi ja auttaisi katukoiria.

Saatatte muistaa kun kerroin reilu vuosi takaperin Seychellien matkapostauksessa koirakavereistamme, joista loman aikana tuli ystäviämme. Usein mietimme edelleen, mitä noille karvakamuille kuuluu. Ovatko ne saaneet uusia turistiystäviä? Tulevatko edelleen yöpymään saman terassin kivetykselle?Tässäpä vielä uudemmille lukijoille tarina Seychellien koirakamuista. Ihanan lempeästä Mammakoirasta, joka selvästi oli hiljattain saanut pennut ja pörröisestä kirppusäkistä, joka tuli aina auringon laskiessa nukkumaan terassillemme, mutta joka oli aina kadonnut aamun valjetessa. Molempiin näistä tutustuimme heti loman alussa. Mammakoira ilmestyi jostain aina jokaikinen päivä ja hengaili seurassamme rannalla, kunnes oli taas aika lähteä omille teille. Kirppusäkissä taas oli jotain todella erityistä ja olisin itse halunnut niiin kovasti adoptoida sen meille. Se oli samalla todella ujo ja säikky, mutta samalla niin kiltti ja luottavainen. Kirppusäkki tuli jokaisena iltana villamme terassille tietä pitkin kipittäen ja annoimme sille ruokaa, jonka jälkeen hauva jäi terassille nukkumaan vartioiden. Mietimme päivittäin, että mistä ihmeestä se tulee ja miksi se on aina aamuisin kadonnut? Onko Kirppusäkillä koti, vaikka se onkin aina yöt poissa?

Kaikki kuitenkin lähti aivan ensimmäisinä lomapäivinä koirasta, jonka Tommi löysi rannalta pää veressä. Pakkohan hauvaa oli autettava ja onni olikin kun löysimme Seychelleillä asuvan ranskalaisen pariskunnan, jotka ottivat hauvan hoiviinsa siihen saakka, että sille saataisiin apua. Loppupeleissä saimme yhteyden koirien suojelujärjestöön, jotka tulivat etsimään tuota koiraa. Päivät kuluivat ja tässä välissä ehdimme tutustua Mammakoiraan ja Kirppusäkkiin. Paikalliset ihmettelivät kun kannoimme kaupasta koiranruokaa ja erään kerran kauppias kieltäytyi myymästä meille koiranruokaa, koska kulkukoiria ei kuulemme kuulu syöttää. Sekin on tullut koettua, että ihmisten suhtautuminen kulkukoiriin on todella erilaista eri kulttuureissa. Toki, aihe on melko kaksipiippuinen, mutta omasta mielestäni jokainen elämä on yhtä arvokas. Sterilisaatio ja se etteivät ihmiset ota koiria kaduille hylättäviksi taas ovat juttuja, joilla ongelmaan voi puuttua, ei se että eläinten annetaan nääntyä nälkään omissa oloissaan.

Loma alkoi lähennellä loppua ja eräänä päivänä Mammakoira tuli tuttuun tapaansa moikkaamaan meitä. Sitten tapahtui jotain outoa ja hauva selvästi pyysi meidät katsomaan jotain. Lähdimme seuraamaan tätä kunnes rannassa keppi- ja roskakasasta paljastui yllätys: viisi koiranpentua. Olimme tuossa ajassa voittaneet tämän luottamuksen ja hän halusi ylpeänä näyttää meille pienet pennut. Ei ihmekään, että tällä oli nälkä! Pentujen pesä ei ollut kummoinen ja myös mietitytti, miten ruoka riittäisi niiden kasvaessa. Saimme yhteyden pelastusjärjestöön, jonka työntekijöistä toinen on muuten Seychellien presidentin tytär. Yhden yön nukkuivat pennut emoineen terassillamme, äitini kylvetti pienet pennut kirpuista ja annoimme hauvojen syödä vatsan täydeltä koiranruokaa. Koirapelastajat tulivat villallemme seuraavana päivänä ja ottivat luovutusikäiset pennut mukaansa, jotta nämä saisivat mahdollisimman hyvän alun elämälleen ja toivon mukaan myös uuden kodin. Lisää katukoiria ei nimittäin tähän maailmaan tarvita. Olen nähnyt Indonesiassa niin arkoja ja huonosti kohdeltuja katukoiria, että ihan ahdistaa. Järjestöllä oli tietyn kapasiteetin hoitola, jossa oli valtavan mukavat oltavat hauvoille, äitini kävi nimittäin paikan päällä katsomassa. Samalla saimme kirppushampoota, jolla saimme pestyä kirppusäkin putipuhtaaksi. Mietimme, että olikohan tuo Kirppusäkin ensimmäinen suihku?

Mammakoira

Mammakoiran pentu <3

Asia, joka lomalla jäi harmittamaan oli se, ettei Kirppusäkki (kuvassa) mahtunut loppupeleissä hoitolaan, jolla oli jo täysi kapasiteetti autettavia koiria. Siitä saakka olenkin miettinyt Kirppusäkkiä ja haaveillut paluusta Baie Lazareen katsomaan hauvaystäväämme. Ehkä vielä joskus? Myöhemmin näimme Facebookista koirajärjestön sivuilta päivitystä Mammakoiran pennuista kasvaneina ja tarina sai onnellisen lopun. Jee! Jokainen elämä on pelastamisen ja ystävyyden arvoinen 🙂

Millaisia reissukohtaamisia teillä on ollut? Onko muita, jotka saavat matkoilla eläinkavereita?

 

Osa kuvista: Ronja Rajala

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.