Cali + Hawaii

Hellurei ja terveiset Havaijilta! Reissun ensimmäiset päivät tuli vietettyä Los Angelesissä, josta tuli sitten voimien keräilyn jälkeen jatkettua viikoksi tänne Waikiki beachille. Vielä on ollut vähän totuttelemista tämän 12h aikaeron kanssa, mutta eiköhän se tästä viimeistään sitten kun on kotiinlähdön aika 😀 Nytkin olen maannut hereillä 04:30 saakka, joka toki sekin on parempi kun eilinen 2:30!

Tämä on itseasiassa viides matkani Havaijilla ja pakko taas todeta, että täällä kyllä kelpaa lomailla! Ranta, aurinko, rentoutunut ilmapiiri ja hyvät shoppailumahdollisuudet ovat ainakin itselleni tärkeitä juttuja ja täältä löytyy kaikki. Yksinkertaisesti jotenkin helppo paikka lomailla jos unohdetaan nuo monsterilennot.
Ekat yöt majailtiin Santa Monicassa ja tuli aikaeroväsyneenä liikuttua aikalailla vain Santa Monican lähiympäristössä ja hyvin kului aika niinkin! Onhan rannassa, Santa Monica pierissä ja siinä valtavassa shoppailukadussa koluttavaa jo itsessään. Kiva yhdistää kaksi lempparikohdetta vaikka tällä kertaa nuo muutamat päivät Calissa saa riittää, liian kylmä mulle nimittäin! 😀
Puhelimella bloggaus ei tosiaan ole mitään suurinta herkkua, joten mitään eeposta ei nyt kykene naputtelemaan. Instasta kuitenkin voi seurailla enemmän reaaliajassa @iines 🙂 Alla jotain Cali-kuvitusta!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Indonesia dreaming

Ehdinkin jo vähän paljastaa syksyn matkasuunnitelmia Indoihin ja itse haluaisin jo pian varailla lentoja, että olisi virallisesti jo reissu jota odottaa eikä pelkkää suunnittelua! Olen hinkunut takaisin Indoihin jo talvesta asti, kun erehdyin selailemaan blogeista jotain matkapostauksia ja muistin varsinkin Gili Airilla viettämämme oikeastaan maailman huolettomimmat päivät 😀 Erityisesti Gili jäi viime reissulta mieleen varmaan siksi, että itse olen eniten juuri kirkkaiden korallivesien ja vitivalkoisen hiekan ystävä, eikä saaren kiertäminen paikoitellen täysin autiota rantaa pitkin ilman kenkiä todellakaan ollut hassumpaa.
Gili Air-päivien agenda koostui lähinnä siitä, missä sitä söisi seuraavaksi tai siitä, että saisi saaren kierrettyä ympäri. Välillä pääsikin sitten pulahtamaan snorklaamaan täysin autiolla rannalla. Sitä on niin ikävä!! Todennäköisesti tällä reissulla on turistitkin jo Airilla tuplaantuneet, mutta eipä voi mitään 😀 Jätettiin Gilin ajaksi viimeksi tavaratkin Balille, joten muutamalla ihan ”välttämättömällä” asialla, bikineillä ja parilla retkulla pärjäsi ihan hyvin muutaman päivän.
Edellisen reissun matkapostaushan vuodelta 2013 löytyy muuten täältä. Tuolloin vietimme pääosan reissusta Balilla ja lisäksi muistaakseni n. viikon verran Jaavalla Batu Karasin pikkukylässä, sekä muutaman yön Gilillä. Tällä kertaa olisi tarkoitus rajata Bali-aika minimiin ja ehkäpä käydä Lombokissa tietysti tuon Gilin ja sen Jaavan lisäksi. Itselleni tuo Gili tulee olemaan varmasti taas reissun kohokohta, mutta eikös hyvät reissut olekin juuri semmoisia, että niistä löytyy jokaiselle mieluisia juttuja? Lisäksi tulee ihan kivasti nähtyä paikkoja kun ei jumitu reissun aikana vain yhteen paikkaan, kuten nyt vaikkapa sinne Balille. Sumatra olisi kiinnostava vielä jonain päivänä nähdä, sielläpä niitä valkoisia hiekkarantoja vasta riittääkin!

 

 

 

 Kyllä näissä vesissä kelpasi lillutella 😉

 

 

 

Tavoitteena (tai pääasiassa oma toiveeni) olisi löytää mahdollisimman hyvä lentoreitti, joka ainakin omalla kohdallani tarkoittaa suoraa Finnairin lentoa Singaporeen ja siitä Balille. Tuo Finskin suora yölento Singaporeen oli viimeksi NIIIN HELPPO!!! Nukkumaan illallisen jälkeen koneessa ja herätessä ollaankin jo melkein perillä Singaporessa, siellä parin tunnin odotus ja parin tunnin lento Balille. Ei voisi oikeastaan olla helpompi! Tai ainakin jos osaa nukkua lentokoneissa kuten itse 😀 Ennemmin maksaa vähän enemmän helpommasta lentoreitistä kun ottaa sen kaikkein halvimman ja lähtee lentämään semmoista ”ikuisuusprojektireittiä”, jonka jälkeen tarvitsee jo pari päivää toipuakseen itse lennoista.
Keksin muistaakseni viime talvena itselleni matkahaasteen. Tavoitteena olisi nimittäin reissata ainakin kolmeen uuteen maahan siihen mennessä kun täytän 30v. Eli aikaa on vielä se reilut pari vuotta. Nyt keväällä tuli jo tavallaan täytettyä yksi maa, Portugal. En nimittäin laske Portugaliksi sitä, että olen käynyt Madeiralla aikalailla vastasyntyneenä ekalla ulkomaan reissulla. Loppujenlopuksi noiden uusien maiden miettiminen on itseasiassa melko hankalaa, koska lapsena ja nuorena on tullut reissattua kovasti, mutta seuraavina haaveina olisi esimerkiksi Samoa, Sri Lanka tai vaikkapa Costa Rica.
Samoalle olen selannut lentoja niiiiiin moneen otteeseen, että jotakuta voisi jo melkein naurattaa. Mutta saa kai sitä haaveilla. Mutta jos lennot maksavat yli tuplat Balin lentoihin, niin niihin saa kyllä säästää vähän kauemmin kun sen muutaman kuukautta, unohtamatta majoituksia 😀 Siellä nyt ei toki tarvitse pulittaa asumisesta aivan niin paljoa kun esimerkiksi Tahitilla, vaikka niitä ökyhotellejakin todellakin löytyy. Mutta joo, tällä hetkellä se todellinen unelmalomakohde on kyllä se Samoa.
Ehkä sitten jonain päivänä. Sen vuoksi olisin kyllä ihan milloin vain valmis kärsimään myös ne tappolennot 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Kevätmatka Portugaliin!

Tässäpä tulisi vähän matkapostausta Portugalista, sellaista kun oltiin jo ehditty kaipailemaan!

Kuten ennen matkaa papatin, nin TAP:in ja Helsinki-Vantaan lentokenttälakot toivat hieman jännitystä meidän loman alkuun, mutta loppujen lopuksi pääsimme kuitenkin reissuun kun menomatka järjestettiin toisena reittinä. Olen tottunut lentämään semmoisia 20h pätkiä, joten kerrankin päästiin todella kivuttomasti reissuun lentomatkan ollessa vain 4h! En muuten voi käsittää, että Suomesta lentää Portugalin pääkaupunkiin Lissaboniin vain yksi ainut suora lento, juurikin tuo TAP:in kun moniin muihin Euroopan kaupunkeihin lennetään suorana useita kertoja päivässä ja usealla yhtiöllä! Siinäpä ei oikein sitten ole vaihtoehtoja toiselle yhtä nopealle reitille jos tulee eteen esimerkiksi tämmöinen lakko 😀

Ihastuin Portugalissa erityisesti (yllättäen) rantamaisemiin, hintatasoon, ihmisten kielitaitoon ja siihen kuinka ystävällisiä ihmiset ovat. Esimerkiksi naapurimaassa Espanjassa ei todellakaan ole itsestäänselvys että nuoret ihmiset taitavat edes muutamaa lausetta englantia, tuolla taas ei tullut vastaan ketään kuka ei olisi osannut. Hassua kuinka erilaisia naapurimaat voivat tässä asiassa olla, itse tosiaan olin tätä ennen leimannut Portugalin monen asian suhteen samaan kastiin Espanjan kanssa.Ensimmäistä kertaa aikoihin ei tullut ostettua lentokentän tax-free-ostoksia lukuunottamatta yhtään mitään, joten en oikein osaa arvioida hintatasoa sen suhteen, mutta ainakin ruoka oli halpaa! Ravintoloissa ja ruokakaupoissa selvisi ruokien ja juomien suhteen todella edullisesti, joten ruoka (eikä nyt oikeastaan mikään muukaan) ei matkabudjettiin tehnyt lovea. Muutenkin, jos vähän järkkäilee niin tämmöisen reissun tekee lentoineen ja majoituksineen aivan heittämällä alle 500 eurolla, joten tämmöisiä reissuja voisi tehdä jopa useamman vuodessa ilman konkurssia 😀 Yksi juttu mihin alkureissusta rakastuin, oli leivokset! Nyt alkaakin sitten taas se normaali arki ja voi unohtaa kaikki lomaherkut hetkeksi.

Aamut olivat usein hieman pilvisiä, mutta jo puolenpäivän aikaan alkoi yleensä porottaa aurinko täydeltä taivaalta. Ja tämä kuva otettu meidän talon terassilta. Aivan mieletön näköala!! Voisi oikeastaan sanoa ettei enää paremmin voisi tuolla asustaa 😀

 

Makkarin ikkunasta näkymää.. Mieletön!

 

 

 Meidän majoitustönö tuossa oikeassa kulmassa kivien kupeessa ;D

 

 

 

 

 

 Grillaus-sessio vol1
Oma reissumme sijoittui noin tunnin ajomatkan päähän Lissabonista, Penichen Balealiin. Vaikken itse surffaakaan, niin menevät useimmat näistä meidän reissuista luonnollisesti niiden aaltojen mukaan, joten olen itse ainakin ihan mukana kaikessa mistä vain löytyykin hiekkarantaa ja aurinkoa, tässä tapauksessa vei matka siis tuonne Penichen kylkeen Balealin kylään.Vuokrasimme jo Lissabonin kentältä pakun, joten ei onneksi tarvinnut alkaa sähläämään bussien yms kanssa ja onhan auto aika ehdoton jos haluaa päästä sujuvasti paikasta toisiin, varsinkin noiden lautojen kanssa… Balealista löytyy jos mimmoista hostelia ja muuta majoitusta, mutta vuokrasimme tuon aikaisemman kuvan talon aivan rantsusta. Aina on kuitenkin plussaa, että pääsee grillaamaan ”omassa paikassa” tai on muuten vain fasiliteetit esimerkiksi aamupalan kokkaukselle.

Penicheä

 

 

 

Tommi kallion reunalla 😀

 

 

 

 

Grillattiin öljyssä, korianterissa, chilissä, valkosipulissa ja suolassa marinoituja jättikatkarapuja. Niiiin hyviä!!

 

 Tuosta näkymästä nyt ei vaan saanut tarpeeksi kuvia 😀
 Sumuinen aamu!

 

 

 

 

 

 

 

Ajettiin parina päivänä Balealista tunnin päähän Ericeiraan, joka myöskin on pieni surffista tunnettu rantakylä, tosin hieman suuremmassa mittakaavassa. Oikeastaan muuta ei tullutkaan tehtyä kun pääasiassa kierrettyä ihan lähialuetta. Eikä lomalla tarvitsekaan olla koko aikaa ravaamassa paikasta toiseen. Itselleni Portugal oli ainakin todella positiivinen yllätys (ja brunaa muuten tuli pintaan) ja lähden varmasti toistekin, kun lennot kestävät aikalailla yhtä kauan kuin junamatka Jyväskylään :DTämä toukokuun puoliväli oli säiden suhteen nippanappa, mutta lämpöä silti riitti sopivasti. Vielä pari viikkoa aikaisemmin olisi varmasti ollut vielä huomattavasti viileämpää. Nyt pääsee sitten keskittymään tähän Suomen kesään!

Jos jollekulle heräsi jotain kysymyksiä Portugalin suhteen, niin vastailen mielelläni sen mukaan mitä osaan! 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Sayulita, Meksiko

Näitä reissukuvia selaillessa tuli kieltämättä jo pieni ikävä takaisin reissuun, mutta ensin on kärvisteltävä tämä talvi läpi täällä Suomessa 😉 Jaoin kuvat erikseen Meksikon ja Jenkkien osalta, tässä tuleekin siis ensin Meksikon kuvapläjäys!
Kaikenkaikkiaan reissasimme siis kolme viikkoa, joka oli jaettu suurinpiirtein kahtia Kalifornian ja Meksikon osalta. Lensimme siis vajaat kolmisen tuntia Los Angelesistä Puerto Vallartaan Meksikoon, josta sitten vajaa tunti autokyydillä pieneen Sayulitan kylään joka sijaitsee siis Tyynenmeren puolella Meksikoa. Sayulita oli siis valittu kohteeksi surffin perusteella, itsehän en tosin edelleenkään surffaa (tai mitä nyt yhden kerran reissun aikana, vaikka aikeissa oli olla vähän aktiivisempi. Löhöily veti pidemmän korren :D) mutta kohteeksi käy oikein hyvin ihan mikä tahansa mahdollinen, jossa on hyvää ruokaa ja taattu bruna! Ennen tätä olin käynyt Pohjois-Meksikossa, mm. Tijuanassa, jota nyt en itse halua virallisesti edes laskea Meksikoksi.
Sayulitassa on asukkaita n. 5000, mutta turismia alkaa olla kuitenkin jo melkon reippaasti joka näkyy katukuvan lisäksi tietysti myös paikan hintatasossa. Pahin turistikausi oli kuitenkin nyt vasta alkamassa, joten meidän reissu ajoittui ihan kivaan aikaan, ettei paikat olleet aivan tupaten täynnä vielä. Ranta oli päivisin melko ruuhkainen, mutta iltaa myöten kylä jotenkin tyhjeni aivan kokonaan ja ihmeteltiinkin iltaisin tyhjiä katuja katsellessa, että minne ihmiset iltaisin oikein katoavat.

 

 

 

Majoituksena meillä oli suomalaisessa omistuksessa oleva Aurinko Bungalows, joka oli majoitukseksi kyllä aivan nappivalinta! Sijainti oli lähellä rantaa, netti kuului hintaan ja viihtyisän huoneen lisäksi meillä oli oma terassi, jonka varustukseen kuului (mukavien sohvien ja riippukeinun lisäksi) jääkaappi ja kokkausmahdollisuus.
Jos seuraava reissu Sayulitaan tulee joskus ajankohtaiseksi, valitaan todennäköisesti uudelleen Aurinko Bungalows tai matkaseurueesta riippuen vuokrattava talo, joka isommalla porukalla tulee toki edullisemmaksi.
Varasimme majoituksen jo kuukausia ennen reissua ja varsinkin tuo meidän majapaikka oli koko reissumme ajan aivan täyteen buukattu. Kuulimme, että varsinkin sesongin aikana on majoitus matkalle hyvä varata ihan reippaasti etukäteen.

 

 

 Kadut aamuhämärässä ensimmäisenä aamuna 🙂

 

 

 Vielä kalkkiksena haha!

 

Katutacoja parilla roposella. Hyvää oli! 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ruokatavoitteena Meksikon reissulle oli syödä
 a) loistava autenttinen burrito
b) samoilla kriteereillä quesadilla
c) tacot (liha- ja fish taco)
d) guacamolea
e) enchilada
ja pakko sanoa, että kaikki toiveet kyllä täyttyivät. Guacamolea tuli syötyä aikalailla päivittäin ja koettiin ruokapettymys yhden ainoan kerran, jolloin ruoka oli kertakaikkiaan melko karmeaa. Ehkä tuon pettymyksen olikin tarkoitus tulla vastaan niin sai ainakin realiteetin noiden muiden ruokien loistavuudesta! 😀 Olin odottanut kunnon meksikolaista ruokaa nimittäin todella kauan.
Nähtiin muutamana päivänä tämä 7v-pikkusurffari vedessä!! 😀

 

 

 

Sieltä Marietas Islandsin reissulta, josta kirjoittelinkin jo paikanpäältä. En saanut saaren sisärannalta kuvaa, koska sinne tuli tosiaan uida (googlettakaa Marietas islands, ihan huisi paikka!) laskuveden aikaan, muulloin onkalo sisärantaan on veden peittämä. Marietas islands on nykyään suojelukohde. Otettiin meidän viiden hengen porukalla sinne oma kuljetus paatilla, joka kesti Sayulitasta n. 1h/suunta ja kustansi 50 dollaria henkilöltä. Näimmepä samalla reissulla myös valaan!

 

 

 

 

 

 

Viereinen ranta oli melkoisen autio hulppeita huviloita lukuunottamatta. Kuultiin, että tuolla rannalla virtaukset ovat kuitenkin niin kovat, ettei uimista suositella. Joku uimari oli juuri äskettäin hukkunut rannalla.

 

 

 

 

 

Nutella-pannarit!
Joka-aamuinen latte jonka kävin hakemassa terassille ..

 

 

 

 

 

 

Tuo Panino’s oli alusta asti vakkaripaikka aamulatten osalta. Parina aamuna otin kahvin seuraksi myös suklaacroissantin (mmm…), kahvilan pojat olivat ihan huippumukavia (vaikka välillä olikin pientä kielimuurta heh) ja kahvi parempaa kun Starbucksissa 😉

 

Fish tacoja tuli maistettua paria erilaista ja mm. tässä rantaravintolassa oli oikein hyvät!
Suomalainen surffiliike! 😀
 ”Aaltoanalyysia” haha..

 

 

 

 

 

 

 

Ehdottomasti maailman paras burrito löytyi Burrito revolutionista, joka oli kertakaikkiaan vertaistaan vailla! Omistaja oli kieltämättä hieman erikoinen, mutta väliäkö tuolla jos ruoka on hyvää. Tuossa vieressä oli itseasiassa kolmen ravintolan rypäs, joissa oli itseasiassa varmaankin koko reissun parhaimmat ruoat. Illallisen söi aikalailla n. 10eurolla, joskus vähemmälläkin, sisältäen esimerkiksi alkuruokana jaetun guacamolen, veden ja pääruoan.

 

Yeikamessa söin ehdottomasti parhaimman quesadillan. Tämä oli siis tuon burritopaikan naapurissa.

 

 

Ja täällä El Itacatessa taas parhaimmat rib eye-tacot 😉
Pari lukijaa kyselivätkin Meksikon turvallisuudesta ja asia oli omassakin mielessäni ennen reissua, tuleehan Meksikosta heti ensimmäisenä mieleen stereotypiat vaarallisena ja rikollisena maana. Olin ennen reissua varma, etten uskalla liikkua tuolla yksin iltaisin. Hämmästyimme kuitenkin nopeasti kuinka ystävällistä ja auttavaisia ihmiset kylässä olivat, sekä ilmapiiri kovin tuttavallinen.
Kertaakaan ei tullut oloa että olo olisi ollut millään tapaa uhattuna tai että olisi pelottanut liikkua tyhjillä kaduilla pimeällä. Toki rikollisuutta varmasti löytyy niin täällä, kun kaikkialla muuallakin maailmassa, mutta ainakin meidän kuvamme Meksikosta muuttui aivan tyystin. Käsitykseni perustuu tietysti vain Sayulitaan, joka on toki niin pieni kylä että huomasi samojen naamojen pyörivän kadulla päivästä toiseen. Toki täytyy aina pitää terve järki matkassa!
Meidän ajankohtana oli sadekausi juuri loppunut ja täten siis tuo sesonkikin juuri alkamassa. Vaikka katsoimme netistä säästä ja sadetta oli luvattu lähes joka päivälle, kuulimme että tuon rannan sijainti kuitenkin pitää hyvin sateen pois, eikä meidän kohdalle sopinut yhtäkään sadepäivää. Parina yönä heräsin kaatosateeseen, mutta nekin sateet rajoittuivat siis yöhön. Joka päivä oli lämpötila yli kolmenkymmenen, joten palella ei totisesti tarvinnut
Ainut asia joka pisti välillä vähän ärsyttämään olivat rantakauppiaat, jotka kiertelivät rannalla myymässä päivittäin ties mitä aurinkolaseista ja sipseistä aina astetta laittomampiin tuotteisiin, mutta antoivat heti periksi kun sanoi ei 😀
Semmoisia juttuja Meksikosta! Luullakseni tässä tuli kaikki oleellinen josta olikin mielessä kirjoittaa. Toki vastaan kysymyksiin jos jotain tulee mieleen. Suosittelen kuitenkin todella lämpimästi Sayulitaa kaikille jotka haaveilevat Meksikoon matkustelusta, eteenkin jos kiinnostuksena on esimerkiksi kokeilla surffausta ja pysyä kaukana niistä ranta-resorteista!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Indonesia: Bali, Batu Karas ja Gili

Nyt sitä matkapostausta Indoista! Toivottavasti sain tähän postaukseen kirjattua ylös kaikki mitä alunperin pitikin.. 🙂
Matkareitti oli siis Singaporen kautta Balille, josta olimme vuokranneet Seminiyakista villan koko reissun ajaksi. Poikaystävän kaveri toimii real estate-välittäjänä Balilla, jota kautta vuokrasimme villan Suomesta käsin ja saimme varmuuden siitä, ettei jouduta vuokrauksen kanssa huijatuksi tai muuta. Lennot varasimme joko Momondon tai Rantapallon kautta, en muista kumpaa kautta lopulta löysimme parhaat vaihtoehdot, koska lentojen kanssa tuli vänkslättyä muutamaan otteeseen. Reilulla 900 eurolla saimme Finnairin suorat lennot Singaporeen ja siitä Denpasariin. Eli ihan mielellään maksoi noin 100 euroa lisää siitä, että lentoaika kokonaisuudessaan yhdellä vaihdolla sen n.14h, kun kahdella vaihdolla jopa lähes 40h.. Finnairin lento oli molempiin suuntiin yölento, mikä oli suuri helpotus, kun sai nukuttua lähes koko lennon ajan.
Rentouduttiin ensimmäinen lomaviikko Balilla ja tuli käytyä mm. Uluwatun temppelillä ja muuta kivaa. Toisinsanoen tuli siis maattua lähinnä rannalla surffivahtina tuo ensimmäinen viikko mm. Merin kanssa 😀 Yhtenä iltana ajettiin taksilla Kutalle katsomaan bilemeno, että voisi ainakin sanoa nähneensä senkin. Näin selvinpäin olleena 10minuuttia mm. Bountyssä oli itselleni aivan tarpeeksi, mutta tulipahan tosiaan nähtyä..
Mitään vatsatauteja sun muita ei onneksi osunut kohdalle, vaikka söimmekin pääosin paikallisten suosimissa edullisissa ruokapaikoissa. Batussa kärsin yhden illan jäätävästä huonovointisuudesta ja olin jo varma, että muhun on iskenyt ruokamyrkytys, mutta sekin helpotti yhdellä yrjösatsilla ja pöpö oli aamulla tipotiessään. Tästä flunssasta tulikin sitten vähän isompi riesa. Rokotteita en reissuun joutunut ottamaan lavantauti-kuuria lukuunottamatta. A+B-hepatiittirokotteet löytyvät jo vuosien takaa, joten niistä ei enää tarvinnut kantaa huolta. Nykyään Gileille on ilmeisesti suosituksena malaria-lääkitys, joka saatiinkin matkailulääkäriltä ennen reissua. En tuota kuuria kuitenkaan lopulta syönyt, kun aloin lukea paketin haittavaikutus-listaa..
 Ulussa oli ihan nättiä..

 

 

 Ekassa turistikuvassa Batussa 😀
 Mie goreng on lemppari !!! 
Toisella viikolla lennettiin Air Asialla pari tuntia Bandungiin
Jaavalle, määränpäänä siis Batu Karas. Matka kentältä Batuun kesti
autolla 8h vuoristotietä keskellä yötä ja ehdin jo väsyneenä panikoida,
että pääsemmekö ikinä perille.. 😀 Pitkä matka oli kuitenkin sen
arvoinen ja Batu Karas oli ehdottomasti käymisen arvoinen! Pieni kylä,
jossa länsimaalaisia oli vain kourallinen. Yksi ”kunnon hotelli” Batusta
jo löytyi ja ehdittiin muiden turistien kanssa ennakoida, että
seuraavan 10v sisään paikka varmasti jo kuhisee turisteja. Nuokin
turistit, joita Batussa oli, olivat lähinnä surffareita jotka olivat
reissanneet sinne hyvien aaltojen perässä. Ja olivathan ne aallot
kuulemma melko ”fantastisia” mitä noilta muilta kuuli, itse kun en
näistä ymmärrä mitään. Tulipahan kuitenkin siellä surffattua ihkaekaa kertaa ja ihan kivaahan se oli, kun onnistui heti pääsemään laudan päälle! Toistaiseksi tuo huono pääsy on pitänyt enimmät
turistit Batu Karasista pois.

 

 

Meidän reissua helpotti paikallinen
kaveri, joka on Batusta kotoisin ja järkkäsi meille autokyydin,
majoituksen yms, eli kaikki hoitui tosi kivuttomasti. Batussa oli
paikallisia turisteja lähinnä Jaavan sisämaasta ja pääsinkin reippaasti
yli kymmenen paikallisturistin lomakuviin, kun vaaleatukkaiset olivat
niin ihmeellinen nähtävyys 😀
Kuuden päivän jälkeen ajoimme takaisin
Bandungiin, tällä kertaa päivällä ja tuo 8h hurahti nopeasti kivoja
maisemia katsellessa. Ainut miinus Batussa oli ruoka. Jokaisessa
ravintolassa oli ruokalista täysin identtinen kun naapuriravintolassa. Verrattuna
Baliin, olivat annokset paljon niukempia sisällöältään. Tilasin
eräänä iltana Mie Gorengin (paistettua nuudelia) kanalla, jossa tuo kana
oli pilkottu kananakki (!!) 😀 Voi olla, että maaseudulla tiettyjä
raaka-aineita on vaikeampi saada, annoksissa pääroolissa oli siis
lähinnä nuudeli ja riisi, kasviksia ja lihaa sitten todella niukasti. Kaikki pavut, idut ja mausteetkin oli karsittu pois, joskus saattui muutama porkkanansuikale löytyä niiden parin kananpalan ja riisin seasta. Lähin ruokakauppa olisi ollut tunnin ajomatkan päässä, mikäli olisi jotain tarvinnut ostaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 Meidän majapaikka..

 

 

Pikkukisu meidän villalla, johon kiinnyin!! Kävi niin sääliksi tuo ressukka, joka katsoi aina surullisena ja naama aivan mudassa. Lisäksi se köpötteli menemään aina niin hitain askelin ja pysähtyi lepäämään aina puolen metrin välein. Aloimme kutsumaan sitä mutanaamaksi. Loppuajasta kisu alkoi seurata mua, olin ilmeisesti ainut joka osoitti sille mitään huomiota. Tuli niin suru jättää kisun pentu sinne yksin. Mitäköhän sille kuuluu?

 

 

 Jokiajelulla viidakossa! Tuolla on paikallisten mukaan nähty krokoja!
Loppuajan Batun villa. Majapaikka oli tuplabuukannut meidän mökin, joten pääsimme halvemmalla tuommoiseen ”Family surf”-jättivillaan.
 Amatööri yrittää surffata..
amatööri päsi melkein ylös 😀
 Batu Karas beach..
 ..amatööri meloo 😀

 

 

 

..ja taas mennään 😀
Viimeisellä viikolla otimme paatin
Gili Airille, josta toinen paikallinen kaveri järkkäsi meille edullisen
yöpymispaikan. Alunperin suunnitelma oli olla Gilillä 2 yötä, mutta
pidennettiin reissua yhdellä yöllä. Gili oli itselleni koko reissun
kohokohta, vaaleaa hiekkaa, snorklausta ja simpukoita! Tulipa käppäiltyä
parissa tunnissa Airi ympärikin 🙂 Palkattiin viimeisenä kokonaisena
Gili-päivänä paikallinen kapteeni viemään meidät riutalle snorklaamaan
muutamaan spottiin ja lopuksi käväistiin Gili Menolla ottamassa rantussa aurinkoa.

 

 

 

 

 

 

 Takkupää 😀

 

 

 

 

 

 

 

 Onnistunut kuva.. 😀

 

 

Mun tavoite oli nähdä Gilillä merikilpikonna. Aikomus oli mennä Trawanganin edustalle spottiin, joka on tunnettu kilpikonnista, mutta merenkäynti oli tuossa kohdassa niin kovaa, ettei päästy sinne paatilla. Näinhän sitten loppujenlopuksi kaksi merkikilpikonnaa, jotka möllöttivät pohjassa 15m pinnan alla…tai no ainakin niiden ääriviivat 😀

 

 

 

 

 

 

 

 

Gili Meno

 

 

 Kiinnyin näihin(kin) kisuihin. Näillä tosin oli emo pitämässä huolta, toisin kun mutanaamalla! 🙁
Täytyy vielä lisäillä loput kuvat koneelle, mutta tämmöinen pläjäys tällä kertaa! 😀 Näköjään Balilta ei tullut ihan liikaa otettua kuvia lukuunottamatta noita Ulun kuvia ja kaikkia lomakuvia en halunnut blogissa jakaa, minkä vuoksi lisäilin lähinnä noita maisemakuvia.
Saa toki kysyä, mikäli tulee jotain mieleen jonka unohdin tässä mainita!
Nyt jo ikävä takaisin :'(

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 17 kommenttia.