Julkaistu

Tarinoita matkakuvien takaa x 11

Annoin viime viikolla pitkästä aikaa haastattelun erästä gradua varten ja oikeastaan gradun teema matkakuvista ja niiden kautta esille tulevasta kulttuuriperimästä oli se, josta ehdottomasti innostuin. Vuosien varrella olen antanut useita graduhaastatteluita, pääasiassa vaikuttajana toimimisesta ja parin viime vuoden aikana olen oikeastaan joutunut kiittämään useille haastattelupyynnöille ei. Intouduin haastattelusta inspiroituneena pohtimaan tarkemmin myös itse omia matkakuviani, millä kriteerein julkaisen niitä, mikä kuvissa on itselleni tärkeää ja mitkä ovat fiilikset tai tarinat niiden takana. Selatessani omasta instafeedistäni taaksepäin esimerkiksi näitä maailmanympärysmatkan kuvia, meinasi ihan tulla tippa linssiin! Vitsit! Meidän reissu oli kyllä niin mieletön. Lisäksi kaikista kuvista paistaa onni ja iloisuus, joka harvemmin on läsnä täällä kotiympyröissä otetuissa kuvissa.

Kokosin vuoden ajalta muutamia omia suosikkejani matkakuvistani ja ajattelin kertoa hieman tarinoita kuvien takaa tai hetkistä kuvien ottohetkeltä. Muistan ne nimittäin näistä jokaisesta kuvasta todella tarkkaan!

 

Tässä odottelimme Hermosa Beachilla take-away-meksikolaista ruokaa yhdestä mun lempparipaikasta aikalailla vuosi sitten. Ravintola on melko lähellä rantaa ja kuvauspaikka tässä on siis aivan ravintolan edustalla. Satuimme paikalle juuri golden hourin ja auringonlaskun aikaan, joka oli aivan mieletön ja ryhdyimme Tommin kanssa molemmat kuvailemaan. Vaikkakaan kuva ei tässäkään tapauksessa kerro koko kauneutta 🙂

Tämä on myös yksi Hermosa Beachin auringonlaskuista. Lähdimme pojan kanssa yksi ilta pienelle kävelylle, jotta saisin pidettyä pienen herran vielä hetken hereillä jetlag-kiukun kourissa. Pieni intoili heti kun päästiin leikkimään rantahiekalle ja ihmettelemään auringonlaskua. Mikään ei voita hiekkaleikkejä!

Tämä taitaakin olla näistä kaikista matkakuvista vanhin ja napattu Islannista. Vaikka kuvassa onkin ihanan rauhallinen tunnelma, on tämä siis otettu Blue Lagoonin kupeesta jonottaessamme kärsimättöminä päästäksemme kylpylään sisään. Olimme varanneet ennakkoon liput ja kellonajan Blue Lagooniin, tarkoituksenamme olla paikalla hyvissä ajoin ennen auringonlaskua. Juuri kun pääsimme paikalle, ilmaantui joku ihme kaaos kun pukukoppien lukkosysteemit tai joku muu tekninen ongelma johti siihen, ettei ketään päästetty sisälle ja jonotimme siis varmasti yli tunnin yhdessä satojen muiden ihmisten kanssa sillävälin kun kaaosta selviteltiin. Noh, auringonlasku oli ja meni jonottaessamme, tämä kuva on siis muistoni Blue Lagoonin auringonlaskusta 😀

En yleensä IKINÄ lavasta kuvia, mutta myönnän näiden seppele-kuvien olevan jossain määrin lavastettuja 😀 Ensinnäkin siksi, että harvemmin meikkaan tropiikissa. Olin haaveillut Tahiti-seppeleestä jo VUOSIA ja tottakai halusin seppelekuvia muistoksi. Itseasiassa nämä ovat nousseet melkeinpä aivan ehdottomiksi suosikeiksini kaikista omista kuvistani. Ja oikeastaan oli tuo seppele yksi parhaista muistoista Ranskan Polynesiasta. Harmittaa vieläkin, ettei sitä voinut / saanut raahata kotiin.

Rantakuva Moorealta kuvastaa varmasti melko hyvin rauhallisia ja hitaita päiviämme Ranskan Polynesiassa. Täydellistä! Pieni nautti niin kovasti pulikoinnista tuossa rantahiekalla, tässä hotellimme oma ranta Tiahurassa, joka oli ehkä täydellinen. Hiekkeleikkejä, kalojen ihmettelyä ja lilluttelua, nämä aktiviteetit kuvasivat melko hyvin näitä Tiahuran päiviä.

Yksi kauneimmista auringonlaskuista ikinä oli ehdottomasti Tahitin Faaonessa majapaikkamme omalla mustahiekkarannalla. Tätä kuvatessani olin jotenkin niin fiiliksissä ja samalla epäuskoinen siitä, miten joku maisema voi olla näin kaunis? Mustahiekkarannoissa on jotain salaperäistä ja kiehtovaa. Ehdottomasti must-see Tahitilla!!!

Tässä samainen mustahiekkaranta, jossa Tommi opetti pienelle surffin alkeita. Eipä ole hullumpi ajatus opetella surffaamaan Tahitilla! Aivan liikutuin kuinka innoissaan pieni oli vesileikeistä ja ”surffiaalloista” 🙂

Tämä kuva on Australian Gold Coastilta ja vaikka paikka ei kohteena lukeudu suosikkeihimme (tai siis juuri Palm Beachin alue, jossa majoituimme), on mielessä kuitenkin todella kivoja muistoja kolmelta viikolta, jotka siellä vietimme. Ja jossain määrin muuttui mielipiteemme kohteesta viikkojen edetessä. Luulen edelleen, että GC-kriisi johtui juurikin kulttuurishokista, joka oli todella radikaali siirtyessämme Uuden-Seelannin pienistä kylistä takaisin suuren maailman menoon. Kuva on yksi suosikeistani siksi, että olin tässä niin tohkeissani tuosta topista, jonka sain valmiiksi ja joka pääsi myös käyttöön Australian viikkoina! Tämä myös ehkä kuvastaa tietyllä tapaa semmoista ”ideaali-minua”, jollaisena viettäisin mieluiten jokaisen päivän. Ilman meikkiä, flip flopit jalassa ja tukka meren tuivertamana luonnontilassa. Voisiko edes enempää toivoa?

Loput kuvat ovatkin kotimaan matkakuvia. Yksi kesän suosikkikuvistani on ehdottomasti tämä kuva minusta kotikaupungissani Jyväskylässä Jyväsjärven rannalla. Taustalla itseasiassa myös vanha kotitaloni yläasteen ja lukion ajoilta (rivitalot noiden korkeiden talojen välissä). Kreisiä ajatella, että tuolloin tuntui niin arkipäiväiseltä, että kotiovelta käveli oikeasti noin 30m järven rantaan ja kotoa oli järvinäköala ihan joka hetki. Tuntuu nyt niin utopostiselta ajatukselta, mutta valintakysymyksiä ehdottomasti sen suhteen, että missä sitä haluaa asustella 😀 Kuva on otettu kesällä ensimmäisenä JKL-päivänä kun lähdimme ystäväni kanssa kiertelemään autolla kaikkia meidän ”legendaarisia” JKL-paikkoja ja päädyttiin myös käppäilemään satamaan. Olin aivan intona!

Uusimmista matkakuvista suosikeiksini kiilaavat aivan ehdottomasti nämä kaksi kuvaa Luostolta, minun ja naperon syysreissulta! Molemmat kuvat on otettu samana päivänä. Olimme ensin päivällä retkeilemässä tuolla Ahvenlammella, jonka kiersimme ympäri kävellen. Poika tykkäsi hurjasti käppäillä pitkospuilla ja ihmetellä veteen kaatuneita puita ja vesikasveja. Olimme illansuussa käymässä hotellihuoneessamme kun äitini soitti autosta matkalla Pyhältä, että ulkona on kaunis auringonlasku ja lähdimme pojan kanssa salamana ulos bongailemaan auringonlaskua. Ja niin, jossette siis vielä tässä vaiheessa tienneet, niin yksi pakkomielteistäni on kuvailla juurikin auringonlaskuja – ja palmuja. Eikä ollut turha reissu! Luoston auringonlasku oli nimittäin aivan mielettömän kaunis.

 

Mikä kuva on teidän suosikki? 🌴

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Unelmieni matkakassa auki

Yksi viime viikkojeni kohokohdista on ollut oivallus saariunelmani suhteen! Olen niin kiitollinen kaikille teille ihanista viesteistänne aiheeseen liittyen ja toki myös kannustuksesta kirja-unelman kanssa. Monesti unelmat voivat tuntua jotenkin vaikeasti tavoiteltavilta ja uskonkin, ettei moni välttämättä edes uskalla haaveilla itselleen tärkeistä asioista juuri sen pelossa, että niiden toteuttaminen tuntuu epärealistiselta tai jopa täysin mahdottomalta. Välillä tuntuu, että olen todellinen haaveilun ja haahuilun mestari. Haaveilen milloin mistäkin, mutta eniten kuitenkin siitä vapaudesta, stressittömyydestä ja tietynlaisesta huolettomasta elämästä. Olen nuoresta asti haaveillut elämästä paratiisisaarella simpukoita keräillen, tähtitaivasta ihaillen, öistä rannalla trooppisen sateen ropinassa ja auringonlaskuista Tyynenmeren hiekkarannalla. Ehkä ankeinta haaveilussa on kuitenkin se, ettei asioiden eteen monesti tee mitään.

Tuntuu hullulta ajatella, että vaikka ensisijaisesti elämme tätä ainutkertaista elämäämme itseämme varten, ohjailee sitä kuitenkin todella vahvasti ajatukset siitä, mitä muut ajattelevat tai noin muuten vain heikko luottamus omiin unelmiin ja niiden tavoitteluun. Täytyy itsekin myöntää, että vuosien varrella on tullut ajoittain ehkä keskityttyä aivan vääriin asioihin, tehtyä valintoja lähinnä muita ajatellen tai toimittua niin, ettei tuottaisi muille pettymystä. Opiskella ja edetä uralla, koska vanhemmat ja yhteiskunta sitä odottavat, asioihin tyytymistä ja sitä rataa. Tai kuullut muilta ihmisiltä lannistavia kommentteja omiin unelmiin liittyen. Ja se ei ole reilua. Itse haluan ainakin kannustaa ja tukea muita upeiden juttujen toteuttamisessa, enkä lannistaa tai toimia toisten unelmien esteenä. En itse halua olla se tyyppi, joka harmittelee vuosikymmenten päästä, että miksei tullut mentyä kohti asioita, joista oikeasti haaveilee. Olen viime vuosina hieman harmitellut esimerkiksi sitä, miksen lähtenyt aikanaan vaihtoon tai kokeillut ulkomailla asumista nuorempana. Pyrin välttämään asioiden harmittelua jälkeenpäin, koska kaikki mennyt on johtanut juuri tähän hetkeen. Sen sijaan tuleva on asia, johon voi oikeasti vaikuttaa.

No mutta. Kuten instan storiesissa (lähes kyyneleet valuen) tuolloin päivittelinkin, on se nyt päätetty. Minähän lähden sinne saariseikkailulle. En nyt varmasti vielä ensi vuoden aikana, mutta toivon mukaan sen jälkeen. Säästäminen alkaa nimittäin nyt. Itselleni suurin motiivi säästämiselle on jokin tietty konkreettinen tavoite, kuten nyt esimerkiksi tämä island getaway, joka nyt vielä toistaiseksi on varsin kaukainen haave, mutta kuitenkin. Ja btw, ilmoitin tästä jo töissäkin ja sanoin Tommille, että minähän lähden sitten sinne saarille, yksin tai yhdessä. Yksi asia on kuitenkin varmaa: Josset tee haaveidesi eteen yhtään mitään, eivät ne ainakaan toteudu. Ellei nyt tapahtu ihmeitä, kuten osu eteen lottovoittoa (silloin kerran vuodessa kun lottoat).

Asia, joka rehellisesti sanoen eniten ahdistaa on se, että pitäisi tyytyä johonkin vain siksi, että ”No, elämäni nyt vain on tämmöistä”. Miksi tyytyisit johonkin, johon et ole aivan täysin tyytyväinen jos voisit valita toisin? Tottakai täytyy olla jossain määrin realisti, mutta silti. Todella monet asiat ovat loppupeleissä mahdollisia, jos niiden eteen näkee edes jollain tapaa vaivaa. Harva meistä kuitenkaan tavoittelee kuuta taivaalta tai uraa USA:n presidenttinä, vaan aivan tavallisia tai kuitenkin realistisesti saavutettavissa olevia asioita. Ja sitten taas on olemassa ihmistyyppejä, joille pienetkin asiat välillä tuntuvat suurinpiirtein mahdottomuuksilta tai maailmanluokan uurastuksilta. Monesti takana on se, ettei asioille edes yritetä tehdä mitään, koska ollaan jo lähtökohtaisesti annettu periksi ihan näin suoraan sanottuna.

Ettei tämä postaus nyt menisi aivan tämmöiseksi unelmahötöksi, niin jotain konreettisia asioita olen jo miettinyt saari-asian suhteen. Viikonloppuna laitoin nimittäin alustavasti suunnittelun käyntiin (KYLLÄ!!!). Omalla kohdallani matkahaaveilu alkaa yleensä ensin inspiroitumisella. Selaan kuvia, sijainteja, kivoja majoituksia, tutkailen alustavasti esimerkiksi hintatasoa ja lentoa. Tämä voi tapahtua siis jo useita vuosia ennen mihinkään lähtöä. Rakastan matkakohteiden suhteen inspiroitumista ja haaveilua, vaikken johonkin kohteeseen välttämättä edes koskaan lähtisi! Seuraavaksi kartoitan konkreettisesti kohteita (kuten maailmanympärysmatkalla niitä lopullisia etappeja) ja budjettia.

Etsin viikonlopun aikana netistä tietoa Tyynenmeren saarihyppelystä, vinkkejä siihen, saarisuosituksia ja muuta. Ja ah! Minulla alkaa pikkuhiljaa olla viiden saaren haavelista koossa! Tällä hetkellä suunnitteilla siis Tyynenmeren seikkailu, ei mikään yksittäinen island getaway yhdelle tietylle saarelle. Kuten olen ehkä muutamaan otteeseen maininnut, on tämä ollut aina matkahaaveistani se kaikkein suurin. Kuten moni muu, en ole koskaan esimerkiksi haaveillut lähteväni Aasiaan reppureissaamaan. Ja niin, olenhan maininnut myös siitä, että  jostain määrittämättömästä syystä olen aina tuntenut vetoa juuri Tyynenmeren saariin, varsinkin Eteläiselle Tyynellemerelle ja Polynesiaan. Olenkin vitsaillut, että olen varmasti jossain edellisessä elämässäni ollut sieltä kotoisin. Polynesialainen kulttuuri on aina kiinnostanut valtavasti ja varmasti juuri sen vuoksi myös tykästyin niin kovin Uuteen-Seelantiin, koska kulttuuri on myös siellä todella vahvasti läsnä. Ja paljastus, jota en ole varmaan ikinä sanonut ääneen: Joskus nuorempana haaveilin, että lähtisin Ranskan Polynesiaan, löytäisin ehkä sieltä puolison ja jäisin sinne asumaan 😀 Ymmärrätte ehkä, että tämä suhteeni tähän saariaiheeseen on aivan omassa skaalassaan, haha.

Kirjoittelin perjantaina meidän matkasuunnitelmista alkuvuodelle, emmekä ole edelleenkään päässeet asiassa sen pidemmälle. Vaikkakin olemme nyt tuumailleet, että onko järkeä lähteä kolmeksi viikoksi Uuteen-Seelantiin ja Cookinsaarille / Samoalle vai säästämmekö sen sitten suosiolla myöhemmäksi  saarihyppelyn yhteyteen, jolloin voisi ajan kanssa reissata Uutta-Seelantiakin perusteellisemmin. Tavoitteemmehan oli, että seuraavalla kerralla kun menemme Uuteen-Seelantiin, haluamme ehdottomasti reissata myös Eteläsaarella ja tuon kolmen viikon puitteissa on tämä kaikki suunniteltu yksinkertaisesti mahdotonta ja vaatii jo itsessään vähintään kuukauden. Nimimerkillä vietimme 2,5 viikkoa Pohjoissaarella ja silti tuntui, ettemme ehtineet nähdä melkein mitään.

Säästäminen alkaa jokatapauksessa nyt! Mitään konkreettista säästötavoitetta en ole vielä miettinyt ja toki jonkin verran on jo ennestään säästöjä kasassa, mutta suunnilleen ainakin semmoinen 10 000 – 15 000€ olisi tavoitteena saada tähän juttuun kerättyä ensi vuoden aikana. Mitään tarkkaa ajankohtaa ei tälle vielä ole laitettu, mutta 1-2 vuoden sisällä on tavoitteeni. Ajallisesti olisi unelmani käyttää saarihyppelyyn 2,5-3kk ja sitten kenties parisen kuukautta esimerkiksi Uuden-Seelannin koluamiseen. Eli ahkeraa säästämistä ehdottomasti luvassa!

 

Onko teillä suunnitteilla matka- tai muita haaveita, joihin parhaillaan säästätte? ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 13 kommenttia.

Julkaistu

Kotimaan matkailu – ajatuksia ja unelmakohteita!

Postaus sisältää affiliate-linkin

Päätin alkuvuodesta, että oma tavoitteeni matkailun suhteen on panostaa yhä enemmän lähi- ja kotimaan matkailuun. Lappi kiinnostaa edelleen aivan valtavasti ja paikoissa, joissa haluaisin Lapissa käydä on jo reissattavaa monelle seuraavalle vuodelle. Joulukuussa suuntaamme Inariin, mutta Pohjoisessa haluaisin käydä myös Enontekiössä, Muoniossa, sekä myös Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa. Muita himotuskohteita ovat esimerkiksi Kuusamo, Ruka ja Vuokatti, vaikkeivat vielä Lappia olekaan. Ja niin, olinhan kesällä aika innoissani myös viikonloppureissusta vanhaan kotikaupunkiini Jyväskylään.

Omalta osaltani on kotimaan matkailu aikuisiällä ollut aikaisemmin melko vähäistä ensinnäkin siksi, ettei se ole kovin halpaa. Toisinsanoen, sitä on ehkä ajatellut, että jos samalla hinnalla pääsee kauemmas ja lämpimään, on se jostain syystä tuntunut järkevämmältä vaihtoehdolta ihan näin suoraan sanottuna. Olen kuitenkin todennut, että mitä enemmän kotimaassa matkailee, sitä enemmän sitä osaa myös arvostaa. Toki myös tässä taloustilanteessa ajattelee enemmän myös sitä, millä toimenpiteillä voisi edistää kotimaan matkailua ja kotimaisia matkailualan yrittäjiä, sekä samalla pitää näistä tulevat verot meillä Suomessa.

Tiedättekö, olen todella usein törmännyt vaikkapa jenkkeihin, jotka eivät koskaan ole matkustaneet Yhdysvaltojen ulkopuolella, saati sitten kovinkaan paljon edes muissa osavaltioissa. Toki, USA on valtava maa ja nähtävää on huomattavasti Suomea enemmän, mutta nyt lähivuosina olen havahtunut siihen, ettei me suomalaisetkaan ehkä olla niitä kaikkein ahkerimpia kotimaan matkailijoita, vaikka melko pienessä maassa elämmekin. Kotimaan matkailu on nostanut hurjasti päätään aivan viime vuosina ja näin oma ajatukseni on ainakin tähän mennessä ollut, että matkustamme herkemmin Suomen rajojen ulkopuolelle, kuin etsisimme uusia kohteita kotimaan sisältä.

Vaikka rakastankin lämpimiä kohteita, olen yhä enemmän alkanut arvostaa myös kauniita ja erikoisia luonnonkohteita, olipa niissä sitten lämmin tai ei. Oikeastaan tämä koko ”kylmien lomien innostus” lähti siitä kun kävin 2017 joulukuussa Islannissa. Uskokaa tai älkää, mutta tuo oli ensimmäinen matkani ikinä, jolle pakkasin mukaan untuvatakin. (Jos siis otetaan pois laskuista jotain lapsuusajan matkoja.) Olin jotenkin niin haltioissani Islannista, että aloin sen jälkeen haaveilla enemmän myös Lapin matkailusta, kunnes sitten vuosi takaperin rakastuin palavasti Pyhä-Luostoon. Voisin lähteä takaisin Lappiin ihan milloin vain! Ja heh, toki myös Islantiin.

Yövyimme Luostolla Lapland Hotels Luostotunturissa, josta tykkäsin kyllä hurjasti! Seuraavalla kerralla haluaisin kuitenkin varata ehkäpä kelomökin, mutta tällä kertaa sujui majoittuminen kivasti ihan perinteisessä hotellihuoneessa, johon meille kuului todella hyvä aamiainen ja vapaa pääsy Ametistikylpylään, joka on siis hotellin yhteydessä. Poika tykkäsi niin valtavasti polskia kylpylässä ja kävimme siellä kolmena päivänä pulikoimassa. Alkuun pähkäilin Santa’s Hotel Auroran ja Lapland Hotels Luostotunturin välillä, mutta molemmat varmasti ovat hyviä vaihtoehtoja. Ainiin ja Santa’s Hotel Aurorassa on lasi-igluja, mikäli ne kiinnostavat 🙂

Tälläkin kertaa kuului matkaan myös käynti Lampivaaran Ametistikaivoksella, jossa kävin jälleen louhimassa, tavoitteenani löytää jokin mega-ametisti. Muutama pienempi hippunen löytyi ja lipun hintaan kuuluu, että saa pitää maksutta itsellään yhden, maksimissaan nyrkkiin mahtuvan ametistin aka ”onnenkiven”. Viime vuonna ostin myös muutaman pienemmän louhimani hippusen pienellä lisähinnalla. Ja ainiin! Ostin myös Ametistikaivoksen osakkeen, jota itseasiassa harkitsin pitkään jo viime vuonna, eli nyt pääsen ”omistajana” louhimaan myös pidemmiksi ajoiksi kuin vaan noiden ohjattujen kierrosten louhintaan! 😀 Yksi syy lisää käydä jatkossakin Pyhä-Luostolla, heheh.

Ja vaikkei aivan yhtä paljoa olisikaan kivien tai kristallien perään kun minä, suosittelen Lampivaaran kaivosta ehdottomasti kaikille lähiseudulla kävijöille. Kaivoksella vierailu on jo itsessään elämys ja ulkoilureitti (2,5km) kaivokselle Ukko-Luoston P-alueelta kulkee kauniin Pyhä-Luoston kansallispuiston läpi ja kaivos on ainoita maailmassa, joka on avoin yleisölle. Olisi joskus kiva päästä tuonne pidemmälle vaellukselle!

Meillä Suomessa riittää valtavasti nähtävää ja koettavaa. Hassua, että sen on huomannut konkreettisesti vasta nyt kun on kunnolla alkanut perehtyä siihen, mitä kaikkea ihanaa kotimaastamme löytyykään. Ah ja ainiin! Inarin loman suhteen on yksi haaveistani päästä näkemään niitä revontulia, mutta tulevien Lappi-reissujen haave olisi päästä joskus myös huuhtomaan kultaa! Onko joku teistä käynyt?

 

Mikä on teidän suosikkikohteenne Suomessa?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Päivä Tukholmassa ja second hand-vinkkejä

Palasimme sunnuntai-aamuna takaisin päivä Tukholmassa-risteilyltä ja täytyy todeta, että oli aivan huippua! Nyt taas huomasi, kuinka tehokkaasti pienikin reissu irtauttaa ajatukset arjen jutuista ja toki pieni vaihtelu kotihengailulle tekee välillä hyvääkin. Jos joku teistä miettii kivaa viikonloppureissua pienen lapsen kanssa, niin ehdottomasti suositus Tukholman risteilylle. Erityisesti siksi, että laivalla on lapsen kanssa todella helppoa ja vaivatonta. Seikka on varmasti kyllä täysin itsestäänselvyys kaikille paitsi minulle, jotenkin en nimittäin aikuisiällä ole juurikaan risteillyt kun ihan muutaman kerran. Nolottaa edes sanoa ääneen, kuinka varsinkin nuorempana ajatteli, että mitä kauemmas reissaa, sen parempi. Nykyään taas rakastan lähimatkailua, oli se sitten Ruotsin risteily, Jyväskylän viikonloppu reissu tai luontopainotteinen miniloma Lapissa. Näitä ehdottomasti lisää myös jatkossa!

Pojan vauva-aikana olemme menneet Viikkarilla kerran reittimatkalla äitini luokse Tukholmaan. Lapsena Tukholmassa asuessamme tuli reissattua laivoilla yhdensuuntaisia matkoja ihan kiitettävästi ja siihen kieltämättä vähän kyllästyi. Risteily perheen kanssa on kuitenkin niin eri juttu ja tulee tietty kiinnitettyä huomiotakin aivan eri asioihin. En tiedä muuten hengailimmeko vain täysin väärissä paikoissa (esim. leikkipaikassa, lol) väärään aikaan, mutta mitään kännimenoa tai hyttibileitä en itse ainakaan tällä reissulla huomannut ollenkaan. Ehkäpä meno laivoilla on muutenkin rauhoittunut tässä vuosien varrella. Suuri osa matkustajista oli ulkomaisia turisteja.

Muistan pienenä kun rakastin Silja Serenadea ja Symphonyä. Muistan edelleen sen leikkipaikan promenade-kannella, jossa oli joku semmoinen merirosvolaiva-pallomerisysteemi ja jätti-simpukka, jonka sisään pystyi mennä hengailemaan. Ainiin ja osallistuin pienenä laivoilla aina piirrustuskilpailuihin. Kerran voitin pääpalkinnon, jonka jouduin hakemaan lavalta ja muistan kuinka paljon jännitti! Olin siis about 5-vuotias, haha. Tämä tosin taisi olla Sally Albatrossilla (kuka muistaa? :D) Leikkipaikka on tosiaan uudistunut jo aikapäiviä sitten ja poika viihtyi aika kiitettävästi Silja Landissä liukumäkeä laskien, junarataleikeissä, piirtäen ja mitäköhän vielä. Kun yhdistetään laiva ja leikkipaikka, ei ilmeisesti voi koskaan mennä pieleen ainakaan lapsen mielestä. Tommi ja poika kävivät heti ensimmäisenä iltana spa-osastolla saunomassa ja pulikoimassa, seuraavana päivänä kävimme koko perhe kylpemässä porealtaissa ja taas, oli pienen mielestä aivan parasta 😀

En ole viime vuosina käynyt Tukholmassa juuri ollenkaan, enkä oikein edes tiedä miksi. Emme olleet laatineet päivälle mitään sen kummempaa ohjelmaa ja ajattelimme, että menemme täysin fiiliksen mukaan. Ostimme varmuuden vuoksi laivalta SL:n paikallisliikenteen vuorokausiliput ja päätimme, että menemme ainakin Södermalmille kiertelemään muutama second hand-liike. Södermalm on itselleni alue, jota en tunne Tukholmassa juuri ollenkaan ja paikka, joka on (noloa kyllä) ollut visiittilistalla varmasti jo yli 10 vuotta. Toki olen Söderissä piipahtanut, mutta oikeastaan vain läpimenomatkoilla. Tukholman parhainta second hand-tarjontaa löytyy juurikin Södermalmilta, jonka voisi ehkä rinnastaa vähän Tukholman Kallioksi. Alue, jonka yleisilme on viimeisen kymmenen vuoden aikana siistiytynyt aivan huomattavasti.

Otimme Tunnelbanan Gärdetistä suoraan Mariatorgetille, josta kävelimme Hornsgatanille, jonka varrella sijaitsee valtaosa tunnetuimmista second hand-liikkeistä. Tarjontaa löytyi todella laidasta laitaan: Punaisen ristin kirpputori, vähän UFF:in tyylistä myymälää, sisustustavaraan ja astioihin painottuvaa myymälää, kun taas sitten ns. designer-tavaraa myyviä putiikkeja. Stadsmissionens Second Hand tarjosi ehkä parhaimman valikoiman naisten, miesten, lasten ja kodin tavaraa ”Uff-tyyliin”. Punaisen ristin kirppis oli ohi kävellessämme vielä kiinni, joten se jäi väliin. Ainakaan oman kokemukseni mukaan ei Tukholman second hand-valikoima ollut yhtä hyvä kuin esimerkiksi Köpiksen, mutta varmasti löytyy hyviä putiikkeja, joista en itse vain tiedä mitään.

Omia suosikkejani Hornsgatanin second hand-tarjonnasta olivat seuraavat putiikit:

 

Myrorna (Hornsgatan 96). Monipuolinen valikoima tavaraa. Yläkerrasta löytyy vaatetarjonta, alakerrasta lasitavaraa ja kodinsisustusta. Vaatevalikoima oli sekoitus edullisia ja kalliimpia merkkejä. Farkkuvalikoimaa löytyi mm. Tiger of Swedeniä, Acnea, Whyrediä yms, harmi vaan ettei omaa kokoani. Täältä löysin ne IG Storiesissa vilahtaneet Swedish Hasbeens-puusandaalit!

Filippa K Second hand (Hornsgatan 77). Tämä oli ihan lempparini, eikä putiikkia voisi sisään astellessaan kuvitella second hand-liikkeeksi. Myynnissä on siis vain ja ainoastaan Filippa K:n tuotteita second handinä. Todella monipuolinen valikoima äärimmäisen hyväkuntoista tavaraa. Ei tosin edullisimmasta päästä, mutta suositus!

Judits Second hand (Hornsgatan 75). Tästä tykkäsin myös. Juditsilla on vaatteiden lisäksi hyvä valikoima laukkuja, asusteita ja kenkiä. Brändejä aina Acnesta Isabel Marantiin ja pienempiin, tuntemattomiin brändeihin. Voisin kuvitella, että täältä voisi hyvällä tuurilla löytää vaikka mitä aarteita, jos vain koot osuvat yhteen! Urkin netistä, että myös miehille löytyy ilmeisesti oma Judits Herr second hand.

Lopulta emme keksineet yhtäkään syytä, miksi olisimme lähteneet T-Centralin kuhinaan ja vietimme koko päivän Söderissä, jossa myös äitini ja siskoni tulivat piipahtamaan. Löysimme Nytorgsgatanilta Tommille myös surffikaupan 654 Surf, jota vastapäätä oli kätevästi myös Acnen liike 😀 Götgatan on Söderissä paikka, josta löytyy ketjuliikkeitä toisensa perään, mutta jos etsii pienempiä brändejä ja massasta poikkeavaa tarjontaa, ei kannata jäädä pyörimään sinne.

Jos jokin miinus tai kehityskohta täytyy antaa Silja Linelle, on se maidottomien ruokien vähyys. (Kasvipohjaisia ”maitoja” kyllä löytyi, josta plussa!) Poikamme noudattaa ainakin toistaiseksi maidotonta ruokavaliota ja harmitti, ettei maidottomuutta oltu huomioitu oikeastaan millään tavalla buffetin tarjonnassa, ottaen huomioon kuinka moni lapsi tai aikuinen nykyään noudattaa maitotonta ruokavaliota. Jälkiruoista ei ollut vesimelonin lisäksi ainuttakaan maidotonta vaihtoehtoa (ainakaan mitä äkkiseltään katsoin) ja myös lasten buffetin letut olivat tehty maitoon, vaikka mielestäni monet tuotteet voisi loppupeleissä valmistaa maidottomiksi todella pienellä vaivalla ja kustannuksella. Kuten tekemällä ne letut esimerkiksi veteen tai kasvipohjaiseen juomaan.

Onnistunut miniloma siis kaikin puolin! Ja jos teillä on jatkoa ajatellen suositella näiden lisäksi muita second hand-keitaita Tukholmassa, niin otan ilomielin vinkkejä vastaan 🙂

 

Muita kesän aikana risteilleitä?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Lappi-haaveita ja syksyn matkasuunnitelmia

Huhhei, toivottavasti viikonloppu meni teillä kivasti? Viikko alkoi minulla tänään niin perinteisissä maanantai-fiiliksissä, että kieltämättä kävi mielessä se perinteinen peiton alle hautautuminen kaihtimet suljettuna sen sijaan, että olisi lähtenyt ovesta ulos. Peruin perjantaina sopivasti päättyneen Whim-tilaukseni, jotta voisin aktivoida sen taas uudelleen maanantaina (koska jos voi säästää kausikortista kaksi päivää, niin miksei sitä tekisi, hehheh. Nimim. Säästeliäs87) ja en edelleenkään ymmärrä miten jokin niin yksinkertainen asia voi mennä mönkään.

 AB-zonen sijaan ostin lipun jostain kumman syystä BC-zonelle, koska maanantai. Yritin perua tilausta (ei onnistunut) ja onnistuin vielä sähläämään perään toisen kauden sitä oikeaa AB-lippua, älkää edes kysykö miten. Seisoin lähes hapettomassa ruuhkajunassa aamulla hiki valuen ja pelkäsin koko matkan ajan, että lipuntarkastajat tulevat ja joudun selittämään koko tämän sekavan tarinan aamun kommelluksista. Onneksi Whimiltä vastattiin nopeasti viestiini ja homma vihdoin korjattu. Enpä edes tiedä miksi päätin jakaa tämän mielenkiintoisen tarinan tänne, mutta semmoista tänään 😀

En muista mainitsinko täällä jo keväällä varaamastani Tukholman risteilystä? Risteily kuitenkin lähestyy ja kuukausien odottelun jälkeen täytyy kyllä hämmästellä sitä, kuinka innoissaan voi ylinpäänsä olla Tukholman risteilystä, haha. Edellisestä kerrasta laivalla taitaa olla jo muutama vuosi ja olemme jo pitkään puhuneet Tommin kanssa himotuksista päästä laivan buffaan. Toki, ensimmäinen risteily perheenä jänskää myös sen suhteen, että mitä poika tulee tuumaamaan laivasta ja leikkipaikasta! Emme kesän aikana tehneet yhteistä kesälomareissua, joten siitäkin syystä olemme innolla odottaneet päästä laivalle. Ensi viikolla tulossa siis raporttia siitä, mitä 3-vuotias tuumaa laivareissusta. Buffat on tietty varattu jo ennakkoon (ettei nyt vain kävisi hassusti, ettei päästäisi sinne :D) ja kiva päästä pitkästä aikaa myös kiertelemään Tukholmaan, vaikkei nyt mitään sen kummempaa ohjelmaa päivälle olekaan. Haluaisin käydä Acnella vilkaisemassa uusia farkkuja, mutta noin muuten mennään varmasti ihan fiiliksen mukaan.

Tiedätte, että olen maailman innokkain matkakohteiden ja majoitusten selailija. Jos yleensä rentoudun viikonloppuiltoina tutkien vaikkapa Tyynenmeren saaria, tein viikonloppuna jotain aivan päinvastaista. Käytin nimittäin useamman tunnin siihen, että urkin kuvia Lapista ja kivoja majoituksia sieltä. Nyt on nimittäin iskenyt päälle semmoinen Lappi-himotus, että huhheijaa. Eniten tuli urkittua Pyhä-Luoston seutua ja Inari-Saariselkä-akselia. Haaveeni on jo muutaman vuoden ajan ollut päästä yöpymään talvella iglussa ja hyvällä tuurilla bongailla revintulia, mutta voi jösses kuinka paljon Lapin majoituksista saa sydäntalvella maksaa! Hyvä herätä näin syyskuun kynnyksellä ideaan siitä, että haluaisi viettää joulun Lapissa kun majoitustarjonnan perusteella olisi ilmeisesti pitänyt herätä asiaan jo alkuvuodesta.

Näillä näkymin saatamme lähteä taas ensi kuussa Pyhä-Luostolle pojan kanssa ”mini-syyslomalle”, olen nimittäin haikaillut takaisin Pyhälle ja Luostolle aina viime syksyisen reissumme jälkeen. Toki myös ametistikaivoksella tekisi mieli taas piipahtaa, unohtamatta lenkkejä tunturissa, ihan parasta! Olen jo nyt aivan innoissani 🙂 Kuvituksena siis syksyisiä Lappi-kuvia viime vuoden reissulta. Täytyy vielä suunnitella mahdollista talven reissua Pohjoiseen! Onko teillä suunniteltuna reissua Lappiin syksyksi tai talveksi? Minne päin?

Onko teidän joukossa Lappi-tietäjiä? Onko esimerkiksi marraskuu kovin ankeaa aikaa vierailla Lapissa?

 

Entä onko teillä antaa kivoja vinkkejä Lappi-kohteista tai iglu-majoituksista?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.