Matkapostaus: Havaiji ja Los Angeles 2018

Nyt olisi matkapostauksen vuoro, sekä Los Angelesin, että Havaijin osalta. Jos jotakuta kiinnostaa lukea blogini aikaisempia Cali- tai Hawaii-aiheisia postauksia, niin löytyy niitä tuolta sivun alapuolen hakutoiminnolla hakemalla kohteiden nimillä. Vietimme reissullamme ensin Loseissa kolme yötä tasaamassa aikaeroa, jonka jälkeen lensimme 10 päiväksi Oahulle. Paluumatkalla vietimme vielä yhden yön Los Angelesissa ja voin todeta, että tuo välistoppi oli kyllä nerokas vaihtoehto näin pienen lapsen kanssa matkustaessa. Viimeksi olin Kaliforniassa raskaana ilman Tommia, siitäkin on jo pari vuotta aikaa. Tuolloin yövyimme Santa Monicassa, myöskin Havaijin välistopilla, mutta tällä kertaa oli ehdoton valinta suunnata tuttuun paikkaan ihanalle Hermosa Beachille.

Kuten aikaisemmin mainitsinkin, rakastan Kaliforniaa ja Havaijia aivan hurjasti. Juuri rento rantaelämä ja leppoisa elämäntyyli on mieleeni tai oikeastaan meidän kummankin. Myös poika nautti aivan valtavasti rantaleikeistä ja uudesta ympäristöstä ilman toppahaalaria. Hollywoodit, Universal Studiot sun muut on kierretty läpi aikaisemmin jo niin monet kerrat, ettei tällä kertaa edes vaivauduttu. Hengailtiin vain Hermosassa leppoisissa merkeissä. Majoittauduimme Airbnb:ssä ja kerta oli itseasiassa ensimmäinen! Vaikka aikaisemmin olenkin katsonut majoituksia palvelun kautta, oli tämä ensimmäinen kerta kun varasin sieltä majoituksen. Todella näppärää ja kaikki sujui vallan mainiosti. Saimme majoituspaikan omistajalta jopa lainaan matkarattaat alkuun niiden lentoyhtiön hukkaamien tilalle. Ehdoton plussa on se, että pääsee hotellien sijaan yöpymään apartment-tyylisesti, joka usein lapsen kanssa on paras vaihtoehto. Jälkeenpäin mietin, että olisi pitänyt katsoa Airbnb:tä myös Havaijilta.

Naperon reissupullo SIGG:iltä. Mainitsinkin jo aikaisemmin, että rantaleikit olivat pienelle suurinta riemua ikinä! Ekana päivänä poika hoksasi kuinka kivaa on leikkiä vesirajassa ja lähti sen jälkeen aina melkein heti rannalle saavuttuamme juoksemaan vettä kohti 😀 Puolenpäivän aikaan olivat rantaleikit sitten ohi ja huoneeseen lounaan kautta päiväunille. Tämmöistä kaavaa noudattivat useimmat päivämme.

Millä lensimme?

Pisimmät lennot, eli Tukholma- Los Angeles bongasimme Norwegianilta ja kustansivat naurettavat 300e/henkilö. Tuo Tukholman väylä on muutenkin äärimmäisen kätevä reitti! SAS:ihan lentää samaa, mutta jatkossa suosin ehdottomasti huomattavasti edullisempaan hintaan myös Norwegiania. Vaikka ruoka ja juoma puuttuikin, ei se oikeastaan sen koommin haitannut ottaen huomioon hinnan. Puhumattakaan puolityhjistä koneista mennen tullen, jolloin saimme vuorotellen Tommin kanssa kokonaiset tyhjät rivit pötköttelyyn! Väsyneenä lentäessä kun maksaisi jo pelkästään ylimääräisestä penkistä sievoisen summan 😀 Los Angelesin lento kesti noin 10h ja tosiaan sen lisäksi olin buukannut välille Helsinki-Tukholma-Helsinki Finnairin tarjouslennot.

Ainut miinus Norwegianille tosiaan melko huonosta ruokavalikoimasta, joka piti sisällään käytänössä vain kämäsiä leipiä, suklaata ja muita snacksejä. Lämpimän ruoan saa toki tilattua ennakkoon, mutta niin saa toisaalta otettua kentältäkin mukaansa haluamansa eväät lennolle. Aikaisemmin olen lentänyt Norwegianin pitkän reitin Köpiksestä Floridaan ja myös tuolloin olin kovin tyytyväinen. Koneet ovat uusia, kaikki toimii sutjakkaasti ja hinnat tuntuvasti edullisempia varsinkin noilla pidemmillä lennoilla. Jos lentää yöllä, ennemmin ehkä juuri valitsee ruokatarjoilun sijaan sen tyhjän penkkirivin.

Havaijin lennot lensimme Virgin Americalla, muistaakseni lennot olivat myös reilun 300 euron luokkaa. Melko edullisesti päästiin siis toiselle puolelle maailmaa, vaikka yksi ruumalaukku toki nosti lippujen hintaa muutamilla kympeillä. Eräs todella outo seikka oli kuitenkin Virginillä se, ettei heillä ollut turvavöitä lapselle, vaan ohje oli pitää lasta tiukasti sylissä. Ööh? No, lapsi otettiin loistavasti kuitenkin huomioon ja saimme mennen tullen ylimääräisen paikan, jotta poika pääsi pötköttämään kunnolla. Havaijin lennon kesto oli vajaat 6h. Noin yleisesti sujuivat kaikki lennot melko hyvin, pääasiassa nukkuen, puuhastellen ja ihmetellen. Ehkä haastavinta taaperon kanssa lentäessä on se kun toinen tahtoisi olla kokoajan menossa, mutta lentokoneessa kun pitäisi malttaa olla suurimman osan ajasta paikallaan.

Missä majoituimme?

Waikikin hotellimme oli Aston Waikiki Beach (kuvassa), jossa olen ollut joskus aiemminkin. Hotelli on aivan rannassa, joka on todella helppoa lapsen kanssa. Se meillä olikin ideana ja halusimme nimenomaan hotellin aivan rannasta. Aamupala ei kuulunut, mutta usein söimmekin aamiaisen ulkona. Muutenkaan tämä, kuten eivät monet muutkaan Waikikin hotelleista, ole aivan viimeistä huutoa, mutta ihan perushyvä hotelli kuitenkin. Huoneemme oli ylimmässä, 25. kerroksessa ja näkyvät olivat melko hurjat. Varasin alunperin siis ”parhaimman” merinäköalahuoneen, koska halusin nimenomaan kokonaisen merinäköalan, en osittaista. No, osittainen tuo merinäköala kuitenkin oli ja huoneemme oli rivistössä toiseksi viimeinen, jolloin eteen tuli naapuritaloja. Kuulemma ocean frontit ovat sitten erikseen (vaikken edes semmoisia ollut nähnyt) ja muutenkin, mielestäni tuo merinäköalojen kirjo oli jotenkin todella hämäävää. No, näkyipä kuitenkin se meri.

Olen muuten niin mainonnan uhri! Ennen suorastaan vihasin Trivagoa, mutta nykyään käytän sitä kokoajan. Havaijin hotelleja vertailin jatkuvasti Trivagosta, kätevä kun ei tarvitse katsoa erikseen Booking.comia ja Hotels.comia, joista yleensä varailen majoituksia. Eniten kyttäilin tarjouksia North Shoren Turtle Bay Resortista, josta olin haaveillut jo vuosia. Sinne siis suuntasimme yhden Waikiki-viikon jälkeen. Kaksi kertaa vaihdoinkin varausta kun hinta laski entisestään. Meillä oli siis Vista-kerroksen huone merinäköalalla.

Turtle Bay oli kyllä superihana, mutta tuohon hintaan nähden oli kyllä myös muutamia puutteita: Vista-huoneen aamupala oli melko kehno, virallinen buffa olisi maksanut noin 30$ jokaisena aamuna, hotellin omat ravintolat olivat todella kalliita, netti toimi huoneessamme todella huonosti ja yleisesti kaikki maksoi todella paljon. Perus isojen resorttien ongelmia, vaikka netin olisin tosiaan odottanut toimivan erinomaisesti. Huone oli kuitenkin todella upea ja varsinkin tuo näköala, ah! Kävin kahtena aamuna varhain joogassa, joka oli todella kiva tapa aloittaa päivä. Helppo paikka muutenkin lapsen kanssa. 

Vikana iltana bongailin parvekkeelta valaita 🙂 Auringonlaskut olivat tuolla ihan mielettömiä!

Vuokrasimme myös yhdeksi vuorokaudeksi hotellilta auton (ei ollut muuten kovin halpa) ja kiersimme rannikkoa kahteen suuntaan. North Shorella pysähdyimme kaikilla legendaarisilla surffibreikeillä, kuten Banzai Pipelinella, Sunset Beachilla ja lopulta kiersimme Haleiwan kylää. Jos tuonne menee, niin auto on todella ehdoton, jos haluaa nähdä muutakin kun resorttia ja yhtä rantaa. Olimme pohjoisessa siis kolme yötä. Waikikilta ajaa North Shorelle noin reilun tunnin.

Missä käydä?

Ehkä perinteisimmät nähtävyydet Oahulla ja Waikikin tuntumassa ovat Pearl Harbour, Diamond Head, Hanauma Bay, Ala Moana Center ja Polynesialainen kulttuurikeskus. Myös Dolen ananasplantaasi voi olla hauska kokemus jos vuokraa auton ja kiertelee saarta. Jos sanoisin itse kolme lemppari-nähtävyyttä, joihin on helppo kulkea valitsisin nämä: Hanauma Bay, Diamond Headin kraateri ja Ala Moanan ostari. Kaikkiin pääsee todella helposti, Hanauma Bayhin ja Diamond Headiin pääsee vaivattomasti julkisen liikenteen bussilla Waikiki Beachiltä, viime kerralla myös kävelin Waikikilta Diamond Headiin, joka kävi mukavasta lenkistä. Hanauma Bay on kaunis rantapoukama ja suojelukohde, myös erinomainen paikka snorklaukseen. Rantaan on sisäänpääsymaksu ja päivisin turisteja kyllä on paljon, mutta silti todella kaunis kohde, joka kannattaa nähdä edes kerran. Jos shoppailla haluaa, niin ovat Waikiki Beach ja Ala Moanan ostari siihen parhaimmat. Omat suositukseni varsinkin: Nordstrom Rack (Waikiki) ja Saks Fift Off (Ala Moana)! Ihan parhaimmat paikat tehdä merkkilöytöjä pikkurahalla!

Diamond Headin kraateri on kuitenkin aivan must-paikka nähdä! Huipulta näkee koko Waikikin ja maisemat ovat upeat. Lapsen kanssa vaeltaminen tänne tosin on todella hankalaa kovan kipuamisen ja jyrkkien portaiden vuoksi. Myös Diamond Headiin on pieni sisäänpääsymaksu. Muutamia vuosia sitten kävin myös Kailua Beachilla, joka on melko rauhallinen ja kaunis ranta. Kailuaan kulkee myös paikallinen bussi, mutta täytyy kerran vaihtaa, eli suoraan Waikikilta ei Kailuaan pääse. Obamalla on muuten Kailuassa loma-asunto.

Missä syödä?

Omia lemppareitani Havaijilla oli ehdottomasti poke bowlit! Myös Cheesecake Factory on aina Jenkeissä ihan pakollinen paikka. Ruokalista on loputon, annokset superisoja ja juustokakkuvalikoima älytön. Waikikin Cheesecake Factoryyn tuppaa aina vaan olemaan niin julmettu jono, että kannattaa varautua odottamaan pöytää jonkin aikaa. Yleisesti tuntuu muutenkin, että paikka on aina täynnä. Söimme paljon food truck-paikoissa (eli siis kirjaimellisesti rekkoja, joista myydään ruokaa), pokepaikoissa ja sitten sekalaisissa muissa ravintoloissa. Tommin mielestä pääkadun ravintolat olivat täyttä kuraa (olen kyllä samaa mieltä :D), joten parista kerrasta oppineena suuntasimme sitten aina hieman kauemmas illallisamaan, juuri siis food truck-mestoihin tai muihin pikkupaikkoihin, joita löytyy jo ihan muutaman minuutin kävelymatkan päässä pääkadulta.

Tässä ihan mielettömän hyvä ahi poke, tonnikala poke juuri tuosta ylemmän kuvan poke-paikasta, tuommoinen minikoko maksoi 5$ ja erinomainen esimerkiksi lounaaksi 🙂

Jos vielä suuntaamme Havaijille, suuntaamme juuri tuonne pohjoiseen, jossa on enemmän autenttista menoa. Lisääntynyt turistinpaljous Waikikilla pistää jo jopa ahdistamaan. Muista saarista kiehtoisi hurjasti esimerkiksi Kauai. Tulipas heti taas kova matkakuume..

Jos teillä tulee mieleen kysymyksiä kummastakaan kohteesta, niin vastailen mielelläni. Melko Havaiji-painotteinen postaus, vaikka pitikin kertoa kummastakin, heh.

 

Sisältää kaupallisia linkkejä. SIGG-pullo saatu.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Happy to be me

Havahduin pari päivää takaperin siihen, kun satunnaisen Instagramin selaamisen jälkeen päädyin parille tilille ihailemaan täydellistä visuaalista ilmettä. Samantien alkoi tuntua oma feedini, jossa viime viikkoina on ollut pääasiassa iPhonella napsittuja pikaotoksia, tuntumaan suorastaan kamalalta. Liian arkiselta, liian rosoiselta, eikä kuvissa tuntunut olevan mitään yhdenlinjaisuutta. Välillä pyrin itsekin miettimään tarkemmin feedin kokonaisuutta ja tietynlaista harmoniaa, mutta myönnän tämän jääneen viimeaikoina vähemmälle.

Olen panostanut enemmän postailemaan fiilspohjalta. Juttuja, jotka ovat tuntuneet kivoilta ja ajankohtaisilta. Lounaita, matkakuvia ja muuta sälää, joka muutoin ehkä pääsee vain storiesiin. Hetken tuumailtuani totesin, että tilini on kuitenkin niin minulta. Miksi tilini tai kuvieni edes pitäisi olla jotain muuta kun sitä, mitä minä oikeasti olen? Eipä toisilta kopioitu ole toiminut kenelläkään ennenkään. Miksi pitäisi pyrkiä täydellisyyteen asioissa, joilla ei juurikaan ole oikeasti mitään väliä? Ketä kiinnostaa käytänkö jokaisessa kuvassa samaa filteriä tai sattuuko kuva nyt sitten olemaan viikon viides puhelinshotti? Eikö se riitä, että ajattelen itse sisällön olevan kivaa ja aitoa?

Sen sijaan, että vertailet itseäsi muihin, keskity miettimään omia kykyjäsi ja asioita, joissa olet huippuhyvä. Jokaisella on omat hyvät puolensa, eikä kukaan osaa kaikkea tai ole aina täydessä iskussa. Vaikka jokaisella on varmasti ollut niitä päiviä kun mielellään olisi kuka tahansa muu kuin minä ja tyynyjen alle kaivautuminen nousemisen sijaan on vähintäänkin viikon houkuttelevin ajatus, en kuitenkaan haluaisi olla kukaan muu kun minä itse. Asiat ovat vuosien varrella kasvattaneet, pehmentäneet ja toisaalta myös opettaneet. Tehneet minusta juuri sen ihmisen kuka olen tänään.

Myönnän itsekin joskus vertailleeni itseäni muihin. Ihaillut ystävän ihanaa tukkaa, älykkyyttä tai muuta ominaisuutta. Some tietysti erityisesti vääristää ihmisten täydellisyyttä, kuka nyt tahtoisi omia huonoja puolia ja virheitäkään korostaa kaikkien nähden? Jos siis vain on mahdollisuus tuoda ilmi juuri niitä hyviä juttuja? En edes muista montako kertaa nuorempana harmittelin pituuttani tai kuinka paljon olen kriiseillyt hentojen hiusteni kanssa vuosien varrella. En ole täydellinen, eikä toki ole kukaan muukaan. Välillä toivoisin olevani kärsivällisempi, järjestelmällisempi, lihaksikkaampi ja lukuisia muita asioita, mutta siltikään en tahtoisi olla kukaan muu kuin minä itse.

Tähän väliin mainittakoon, että kävin viime viikolla huollattamassa ripset. Tällä kertaa mennään taas astetta kevyemmillä ripsillä, mutta pituutta jätettiin kuitenkin 12-13mm. Itselläni on kaarevuutta D, johon olen tykästynyt hurjasti. Maailman paras ripsiteknikko on edelleen Beauty Anniina Helsingin Ullanlinnassa 🙂

Mielestäni tärkein suhde, joka ihmisellä voi olla on suhde itseensä. Vaikka olisi kuinka paljon ihmisiä ja ystäviä ympärillään, täytyy kuitenkin olla ystävä itsensä kanssa. Näin ystävänpäivän lähestyessä pitäisi muistaa ylläpitää ystävyyttä myös omaan itseensä. Itsekkyys, itserakkaus ja itsestään huolen pitäminen ovat kuitenkin kaikki hyvin eri asioita, silti niitä kaikkia tarvitaan sopivissa määrin. Sen sijaan, että keskittyisimme omiin puutteisiimme ja epäkohtiimme,  voisimme siirtää huomion asioihin, jossa olemme hyviä. Kehittämään itsestämme vieläkin vahvempia ja parempia ihmisiä. Mikä tärkeintä, ystävystymään enemmän oman itsemme kanssa.

Ps. Millaisesta somesisällöstä te pidätte? Ennemmin tarkka visuaalinen ilme vai aito, rosoisempi sisältö?

Loistavaa viikkoa!

 

Ripset sponsoroitu.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Roosan hattarapipon helppo ohje

Lupasin jo ajat sitten julkaista täällä neulomani hattarapipon ohjeen. Jotenkin koko homma lomalla jäi. Lapsen kanssa lomailu kun ei anna ihan kamalasti sitä luppoaikaa loppupeleissä ja kukapa sitä niinä hetkinä haluaisi sisätiloissa koneella kököttää. Nyt olisi kuitenkin luvassa helppo ohje tähän ihanaan alpakkapipoon, joka on ollut todella pehmoinen ja lämmin käytössä. Samaisesta langasta on tosiaan juuri tulossa lila villapaita. Voipi olla, että villapaita valmistuu jo tässä viikon sisällä, wuhuu!

Pipo on kooltaan melko oversized ja itselleni olisi ehkä sopinut pienempikin koko. Pituudeltaan pipo on noin 32cm.

Ohje: Luo pyöröpuikoille 60 silmukkaa ja neulo suljettuna neuleena 2 oikein 2 nurin niin pitkään kunnes pipo on resorin kanssa niin pitkä, että kääntyy reippaasti. Oman maun mukaan tietysti! Aloita kavennus suunnilleen siinä vaiheessa kun pipo on melkein tarpeeksi pitkä.

Kavensin pipon seuraavanlaisesti: Ekalla kavennuskierroksella neuloin 2 yhteen ne silmukat, jotka olivat neulottu 2 oikein. Seuraavalla kierroksella neuloin kaikki normaalisti, sitten oikein neulottuna 2 yhteen ne, jotka oli neulottu nurjana. (Eli ekalla kierroksella 2 oikein yhteen, sitten 2 nurjaa normaalisti. Toinen kierros 2 nurjaa yhteen oikein neulottuna, sekä se yksi oikein neulottu, joka muodostui aikaisemmalla kierroksella kahdesta yhteenneulotusta, neulotaan normaalisti.) Sitten vaan kaikki loput aina 2 yhteen, kunnes puikoilla on enää alle noin 5-7silmukkaa. Lanka vedetään loppujen silmukoiden läpi ja päätellään.

Itse neuloin tämän 6mm (40cm) pyöröpuikoilla, lankaa meni 1 kerä alpakkalankaa (Børstet Alpakka Sandnes).

Vannoin sen edellisen mustan chunky-pipon jälkeen, että pipon väsäilyt saisivat riittää, mutta jälleen kerran haaveilen uudesta! Vielä kun keksisi millaisen. Ja tietty värin 😉

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Viikonlopun sisustusinspistä

Kevään lähestyessä haluaisin hieman freessata ilmettä meillä kotona. Hempeillä sävyillä, kuten roosalla ja oranssilla on helppo tuoda kotiin pehmeää tunnelmaa. Kokosinkin muutamia kivoja sisustuselementtejä, joita itse pistin meille harkintaan Ellokselta. Jostain syystä kollaaseihin valikoitui mukaan melkein juuri ainoastaan näitä hempeitä sävyjä.

Vihreä kulho / puuterin sävyinen rahi metallijaloilla (nyt -30%) / seinähylly (nyt -30%( / alakulman vaaleansininen kaappioranssi koristetyynyn päällinen / roosa pehmojakkara

Itseasiassa tuo seinähylly meiltä löytyykin ja pitäisi vain saada se nyt porattua seinään kun maalaus on vihdoin hoidettu! Aikaisemmin mietin yläkertaan omaan nurkkaukseeni nahkaista poufia, mutta myös tuommoinen samettipintainen pehmojakkara olisi itseasiassa todella kiva vaihtoehto. Noita löytyi myös muunlaisia, eikä hinta ole mielestäni paha.

Vaaleanpunaiset röyhelöreunaiset petivaatteet / alemmat roosat pussilakanat pestyä puolipellavaa / korallin sävyiset kuviolliset pussilakanat

Nämä hempeät kevätuutuudet eivät totisesti myöskään helpota lakanahullun ostohimoa! Ette muuten tiedä kuinka harmittaa. Tilasin silloin ennen reissua hyvissä ajoin ne roosat tarjouspussilakanat, mutta jostain syystä toimituksessa kesti luultua pidempään ja sain noutoilmoituksen matkalla Loseihin.. Noh, paketti oli ehtinyt palautua, eikä kuulemma enää ole mahdollista saada uudelleen :/ Nyt olenkin harkinnut jotain näistä kolmista pussilakanoista! Olen nimittäin pitkään himoinnut juuri roosan värisiä lakanoita, semmoisia ei vielä löydykään 😀 Erityisesti himottaisi nuo puolipellavaiset.

Vintagehenkinen puuvillamatto / mustavalkoinen ryijymatto / sininen puuvillamatto marokkohenkisellä kuviolla / harmaa kuviollinen puuvillamatto

Selailin pitkästä aikaa myös mattovalikoimaa. Olohuoneeseen olen etsinyt uutta mattoa jo jonkin aikaa, myös pojan huoneeseen pitäisi hommata jonkinlainen matto, ihan jo äänieristyksenkin vuoksi.

Elloksella on juuri käynnissä ystävänpäivän tarjouskamppis ja koodilla 375707 -25% alennus tilauksen kalleimmasta tuotteesta, mukana myös merkkituotteet. Tarjous on voimassa 12.2 saakka. Koko valikoima löytyy täältä!

Vinkkaisin myös, että Elloksellahan on edelleen voimassa tutustumistarjous uusille asiakkaille, jolloin saat tilauksesi kalleimmasta -50% alennuksen ja ilmaisen toimituksen! Rekisteröityä voit täältä 🙂

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Talven lämpimin toppatakki

Nukuimme viime yönä ekat kunnon yöunet ja herättiin kaikki vasta kellonsoittoon, wuhuu! Hieman jo alkoi hajottaa ne aamukolmen herätykset, ehkä siis jaksan tänään itsekin valvoa perjantain kunniaksi myöhempään kun puoli kahdeksaan illalla. Eipä siinä, onhan se tietysti kiva, että tulee mentyä aikaisin nukkumaan!

Muistin juuri, etten ole vielä kai esitellyt täällä uutta takkiani, joka on ollut käytössä jokaisena päivänä sen jälkeen kun sen joulun tienoilla tilasin. Seuraavat kuvat ovat yli kuukauden vanhoja, kun kertakaikkiaan olin nämä unohtanut, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Päätin vihdoin luopua Canada Goosestani, koska jostain syystä se nykyään vain ärsyttää. Melko varmasti pistän Trilliumin myyntiin, mutta voi olla, että tuumailen vielä, että jos jatkossa tulee satunnaisesti käyttöä todella lämpimälle takille. No, eipä me nyt kovin usein minnekään kylmään kyllä reissailla, heh. Halusin kuitenkin uuden, todella lämpimän pitkän toppiksen ilman turkisreunaa hupussa.

Kävin kurkkimassa Aleksin Peakin liikkeestä juuri tätä pitkää toppista ja tykästyin siihen kovin. Bongasin saman takin heti perään Sportamorelta hurjasta alesta ja tilasin sen sitten sieltä. Olen tilannut nyt kaksi Peakin takkia Sportamorelta ja suosittelen! Alet ovat nimittäin todella tuntuvia. Tuo takki lähti siis -30% alella normaalihinnasta ja juuri tällä viikolla kävin Peakilla ja tuota myydään edelleen normaalihintaan. Sportamorella on taas kovassa alessa. Takki on ollut todella lämmin ja hyvä käytössä! Olen todennut Peakin takit todella kestäviksi, tämä on kuitenkin syrjäyttänyt toistaiseksi kokonaan sen lyhyen Peakin toppiksen, joka oli käytössä koko viime talven. Pitkä toppis nimittäin lämmittää pakkasilla paremmin. Jos takki kiinnostaa, niin löytyy täältä alessa! Tuolla talvialessa on muutakin ja paljon muitakin takkeja esimerkiksi juuri Peakilta.

Hoksasin myös eilen, että olen pitänyt tässä loman ohessa melkein kuukauden herkkutauon! Lomalla toki tuli syötyä pannukakkuja aamiaiseksi, mutta siinäpä se olikin. Kerran ostin testiin pienen pussin eräitä sipsejä, mutten niitäkään jaksanut syödä kokonaan. Kotona kun olen tottunut pitämään herkkupäivän jokaikinen viikonloppu, nyt ei ole edes oikeastaan tehnyt mieli kun on päässyt siitä pahimmasta herkkukoukusta. Sen sijaan olen huomannut, että nyt jet lag-väsymyksen kourissa on tehnyt mieli vaikka mitä roskaruokaa. Koko viikon olen haaveillut pizzoista ja hamppareista. Jotenkin muutenkin outoa, että viimeaikoina olen kokenut muutenkin jotain outoja mielitekoja juuri hamppareihin 😀 Kiinnostavia aiheita tänään, eikös..

Huomenna tai sunnuntina yritän viimeinkin julkaista ohjeen tuohon hattarapipoon.

Kivaa viikonloppua!

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.