Kuinka saada kaunis ja hehkuva iho?

Olen aikaisemmin kirjoittanutkin siitä, kuinka vuosi-pari sitten koin jonkun todellisen herätyksen ihonhoidon kanssa ja sittemmin otin itseäni niskasta kiinni sen suhteen. Myönnän, että olen nuorena ollut ihonhoidon suhteen idioottimaisen ajattelematon. Puhdistus on ollut toissijainen juttu, toki aina pesen meikit pois, mutta vuosia pesin kasvoni ainoastaan vedellä ja kuorinta oli todella harvinaista herkkua. Otin paljon aurinkoa ja ajattelin muutenkin, että miksi nyt käyttämään ihonhoitoon sen kummemmin aikaa, jossei kerta ole mitään sen suurempia iho-ongelmia? Periaatteessa vähän sama kun siivoaisi kotia lakasten kaikki moskat piiloon maton alle. Iho on ihmisen suurin elin ja täytyyhän siitäkin pitää perusteellisesti huolta!

No, nyt 30-vuotiaana ajattelee hieman eri tavalla ja tottakai myös enemmän sitä, että haluaa pitää ihon mahdollisimman terveenä ja nuorekkaana myös tulevia vuosia ajatellen. Eihän se ole itsestäänselvyys ja elämäntavat todellakin näkyvät helposti ihossa. Huono ruokavalio, kuorinnan puute, tupakointi, liiallinen auringonotto. Kaikki ovat iholle haitallisia ja pahimmassa tapauksessa aiheuttavat pysyviä vauroita. Jossain määrinhän iho tietysti korjaa itse itseään, mutta kaikki ei aina kuitenkaan ole pelastettavissa. Viimeksi kasvohoidossa kuulin, ettei omassa ihossani onneksi ole auringon aiheuttamia vaurioita ja niitäkin voi onneksi hoitaa, esimerkiksi juuri ravitsemalla ihoa tehoaineilla. Toki otan itsekin edelleen aurinkoa jossain määrin, mutta huomattavasti vähemmän kun aikaisemmin ja suojaan ihoni aina, myös Suomessa, tarpeeksi voimakkailla suojakertoimilla. Viime vuonna siirryin aurinkovoiteidenkin suhteen luonnollisempiin tuotteisiin ja iso peukku myös niille.

Voin kuitenkin todeta, että sen jälkeen kun aloitin perusteellisen ihon huolenpidon ja selkeät rutiinit, on ihoni voinut niiiin paljon paremmin. Olen jopa itse ollut todella ihmeissäni asian suhteen. Suurin harppaus on ehdottomasti ollut luonnonkosmetiikka, jonka myötä ihoni on noussut aivan eri levelille, unohtamatta myös perusteellista puhdistusta. Kun mennään 5v takaperin, pesin kasvoni vedellä meikistä ja perään länttäsin jotain random-voidetta, esimerkiksi Nivea Softia. En siis todella juurikaan panostanut ihonhoitoon.

Entäs sitten nyt? Puhdistan ihoni päivittäin perusteellisesti, iltaisin. En koe, että ihoni rasvoittuisi tai pukkaisi epäpuhtauksia yön aikana ja tuolloin riittää usein vesipesu + pyyhittävä toner. Silloin kun minulla ei ole ripsenpidennyksiä, teen kaksoispuhdistuksen: Ensin puhdistan ihon öljypohjaisella puhdistusaineella, joka imee itseensä ihon pinnasta meikkin ja tämän jälkeen puhdistan ihon vaahtoavalla poispestävällä pesuaineella, jota hieron ihoon yleensä minuutin ajan. Kun testaan kaksoispuhdistuksen jälkeen, eipä kyllä kasvovedellä kostutettuun vanulappuun jää mitään ylimääräistä, joten tehokasta on! Itselläni on ollut kaksoispuhdistuksessa käytössä esimerkiksi juuri loppuneet Whamisan Cleansing Oil ja Foaming Gel. Ripsenpidennysen kanssa olen taas varovaisempi ja vältän öljymäisiä tuotteita silmiin. Tällöin puhdistan ihon vaahtoavalla pesuaineella ja lopuksi misellivedellä. Vaikkei ihossani ole paljoakaan epäpuhtauksia, kerrostuu meikkiä kuitenkin ihohuokosiin, unohtamatta sitten ilmansaasteita ja muita ulkona hilluvia hiukkasia. Ne on ehdottomasti suotavaa puhdistaa iholta.

Puhdistuksen jälkeen suihkin iholle pariin otteeseen beauty mistiä, jonka annan hetkisen imeytyä. Kauneussuihkeet sisältävät aineita, jotka auttavat seuraavaksi levitettävää seerumia imeytymään paremmin ja muutenkin virkistävät kivasti vaikkapa aamuisin. Suihkeen jälkeen levitän seerumin tai teen 7 Skin Methodin, eli taputtelen iholle tuota Whamisan Toner Deep Rich-kasvovettä, joka on aivan paras. Aina en tee seitsemää kerrosta taputtelua vaan esimerkiksi kolme, kosteuttaa ihoa ja palauttaa kosteustasapainoa jo niin kivasti, ettei seerumia välttämättä edes tarvitse. Vaihtelen kosteuttavien ja kevyempien, sekä sitten tujumpien öljyseerumeiden välillä. Iltaisin suosin tujumpia, koska yön aikana iho korjautuu ja imee itseensä paremmin ravintoaineet. Joskus kuitenkin hellittelen myös aamuisin öljyseerumeilla, tällöin annan niiden imeytyä pitkään ennen kosteusvoiteen levittämistä.

Ihonhoidon suosikkibrändini on tällä hetkellä aivan ehdottomasti Whamisa. Voisin todeta, että Whamisan tuotteet ovat jopa parhaimpia ikinä käyttämiäni juttuja ihonhoidon saralla, enkä voi olla hehkuttamatta niitä liikaa! Ehdottomat suosikkini ovat Double Rich Lotion, geeli-kasvonaamiot, Toner Deep Rich-kasvovesi ja Damask Rose Petal Mist-kasvosuihke. Pidän itse melko tuhdeista voiteista, mutta kuitenkin semmoisista, jotka imeytyvät ihoon tehokkaasti jäämättä kelmuksi ihon pinnalle. Double Rich Lotion on täydellisyyttä! Luomulaatuisia kasviöljyjä sisältävä kasvovoide ravitsee ja kosteuttaa tehokkaasti, tämä suorastaan hujahtaa ihoon.

Jos pitäisi valita paras kasvovoide ikinä, olisi se tämän ja NUORI Skincaren voiteen välillä tämä, ihan jo hinta-laatusuhteen vuoksi. 120ml pumppupullo on todella riittoisa ja mielestäni 38€ hinta näin laadukkaalle voiteelle isossa koossa ei ole todellakaan ylihintainen. Nuo kasvonaamiot ovat myös ehdottomasti parhaimpia testaamiani, geelinaamiot suorastaan liimautuvat ihoon ja olenkin usein pitänyt niitä kasvoilla jopa 45minuuttia. Iho usein imee geeliläpyskän vaikutusajalla aivan kuivaksi ja iho on jopa pari päivää naamion jälkeen kuin kasvohoidon jäljiltä. Ehdoton kotispa-must have! Levänaamiota olenkin hehkuttanut täällä jo ainakin sata kertaa, mutta se on myös aivan hurjan hyvä. Pyrin itse käyttämään naamioita ainakin kahdesti viikossa. Ja hei, Whamisaa muuten löytyy nykyään myös eleveniltä! 🙂

Kuorinta on puhdistuksen ohella nykyään ihan perusjuttu! Pyrin kuorimaan ihoni noin kahdesti viikossa hedelmähappokuorinnoilla. Nyt on ollut käytössä myös mikrokuorinta Juice Beautyltä, sekä maailman parhaimmaksi kuorinnaksi koettu Juice Beautyn hedelmähappokuorinta (tänään muuten -20% koodilla YSTÄVÄ2018!). Postaus näistä löytyy muuten täältä. Iho on kuorinnan jälkeen seuraavana päivänä todella heleä ja hehkuva. Uutena juttuna olen aloittanut myös kasvojen ihon harjauksen pesun yhteydessä. Kasvojen ihon kevyt harjaus auttaa puhdistamaan meikin ja epäpuhtauksia syvältä ihohuokosista, josta se ei pelkän pesuaineen avulla puhdistuisi. Harjaaminen myös vilkastuttaa ihon mikroverenkiertoa, poistaa kuollutta ihosolukkoa ja tuo kasvoille tervettä hehkua. Itselläni on ollut käytössä tuo hellävarainen 100% Puren kasvoharja, myös esimerkiksi EcoToolsilta löytyy edullinen kasvoharja.

Lisäksi syön myös purkista vitamiineja ja lisäravinteita, jotka auttavat myös ihoon. C-vitamiini, biotiini, keratiini, sinkki ja kollageeni. Hiusvitamiinit ovat itselläni ihan jokapäiväisessä käytössä ja olen syönyt niitä viime kesästä saakka ihan jatkuvasti. Itselläni on ollut käytössä hyväksi todettu kotimainen Evonia, josta olen vaihdellut valmisteita aina välillä. Tukka on kasvanut todella vahvana ja kiiltävänä, samoin kynnet! Myös ihoon ovat varmasti vaikuttaneet. Loppukesästä vedin myös kuurin Vivania Beauty Collagenia, jota odottaa kaapissa ja pitäisikin taas vetää taas uusi kuuri sitä. Nyt on lähtenyt mielenkiinnolla testiin myös tuo kuvien Biotiini Collagen Skin Beauty-valmiste, joka sisältää biotiinia, hyraulonihappoa, kollageenia, sinkkiä ja C-vitamiinia, eli samassa valmisteessa kaikki iholle suotuisat ravintoaineet. Lisäksi juon paljon vettä ja sisäinen kosteutus onkin myös todella tärkeä muistaa!

Ja kyllähän ihonhoitoon menee aikaa.. Terve ja hyvinvoiva iho on kuitenkin tärkeä juttu ja kaiken perusta jo siistille ja kauniille meikillekin. Sen voin sanoa, että näiden rutiinien myötä ihoni on ollut huomattavasti kimmoisampi, hehkuvampi ja nuorekkaampi. Toki suurin ongelmani on edelleen kuivuuden aiheuttamat pienet juonteet talvisin, mutta nekin ovat vähentyneet aktiivisen hoidon myötä.

Siinäpä siis oma ihonhoitorutiini ja joitain käyttämiäni tuotteita! Ei se ihonhoito ole ihan niin yksiselitteinen juttu 😉

 

Ps. Hyvää ystävänpäivää <3

 

Tuottet saatu. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Matkapostaus: Havaiji ja Los Angeles 2018

Nyt olisi matkapostauksen vuoro, sekä Los Angelesin, että Havaijin osalta. Jos jotakuta kiinnostaa lukea blogini aikaisempia Cali- tai Hawaii-aiheisia postauksia, niin löytyy niitä tuolta sivun alapuolen hakutoiminnolla hakemalla kohteiden nimillä. Vietimme reissullamme ensin Loseissa kolme yötä tasaamassa aikaeroa, jonka jälkeen lensimme 10 päiväksi Oahulle. Paluumatkalla vietimme vielä yhden yön Los Angelesissa ja voin todeta, että tuo välistoppi oli kyllä nerokas vaihtoehto näin pienen lapsen kanssa matkustaessa. Viimeksi olin Kaliforniassa raskaana ilman Tommia, siitäkin on jo pari vuotta aikaa. Tuolloin yövyimme Santa Monicassa, myöskin Havaijin välistopilla, mutta tällä kertaa oli ehdoton valinta suunnata tuttuun paikkaan ihanalle Hermosa Beachille.

Kuten aikaisemmin mainitsinkin, rakastan Kaliforniaa ja Havaijia aivan hurjasti. Juuri rento rantaelämä ja leppoisa elämäntyyli on mieleeni tai oikeastaan meidän kummankin. Myös poika nautti aivan valtavasti rantaleikeistä ja uudesta ympäristöstä ilman toppahaalaria. Hollywoodit, Universal Studiot sun muut on kierretty läpi aikaisemmin jo niin monet kerrat, ettei tällä kertaa edes vaivauduttu. Hengailtiin vain Hermosassa leppoisissa merkeissä. Majoittauduimme Airbnb:ssä ja kerta oli itseasiassa ensimmäinen! Vaikka aikaisemmin olenkin katsonut majoituksia palvelun kautta, oli tämä ensimmäinen kerta kun varasin sieltä majoituksen. Todella näppärää ja kaikki sujui vallan mainiosti. Saimme majoituspaikan omistajalta jopa lainaan matkarattaat alkuun niiden lentoyhtiön hukkaamien tilalle. Ehdoton plussa on se, että pääsee hotellien sijaan yöpymään apartment-tyylisesti, joka usein lapsen kanssa on paras vaihtoehto. Jälkeenpäin mietin, että olisi pitänyt katsoa Airbnb:tä myös Havaijilta.

Naperon reissupullo SIGG:iltä. Mainitsinkin jo aikaisemmin, että rantaleikit olivat pienelle suurinta riemua ikinä! Ekana päivänä poika hoksasi kuinka kivaa on leikkiä vesirajassa ja lähti sen jälkeen aina melkein heti rannalle saavuttuamme juoksemaan vettä kohti 😀 Puolenpäivän aikaan olivat rantaleikit sitten ohi ja huoneeseen lounaan kautta päiväunille. Tämmöistä kaavaa noudattivat useimmat päivämme.

Millä lensimme?

Pisimmät lennot, eli Tukholma- Los Angeles bongasimme Norwegianilta ja kustansivat naurettavat 300e/henkilö. Tuo Tukholman väylä on muutenkin äärimmäisen kätevä reitti! SAS:ihan lentää samaa, mutta jatkossa suosin ehdottomasti huomattavasti edullisempaan hintaan myös Norwegiania. Vaikka ruoka ja juoma puuttuikin, ei se oikeastaan sen koommin haitannut ottaen huomioon hinnan. Puhumattakaan puolityhjistä koneista mennen tullen, jolloin saimme vuorotellen Tommin kanssa kokonaiset tyhjät rivit pötköttelyyn! Väsyneenä lentäessä kun maksaisi jo pelkästään ylimääräisestä penkistä sievoisen summan 😀 Los Angelesin lento kesti noin 10h ja tosiaan sen lisäksi olin buukannut välille Helsinki-Tukholma-Helsinki Finnairin tarjouslennot.

Ainut miinus Norwegianille tosiaan melko huonosta ruokavalikoimasta, joka piti sisällään käytänössä vain kämäsiä leipiä, suklaata ja muita snacksejä. Lämpimän ruoan saa toki tilattua ennakkoon, mutta niin saa toisaalta otettua kentältäkin mukaansa haluamansa eväät lennolle. Aikaisemmin olen lentänyt Norwegianin pitkän reitin Köpiksestä Floridaan ja myös tuolloin olin kovin tyytyväinen. Koneet ovat uusia, kaikki toimii sutjakkaasti ja hinnat tuntuvasti edullisempia varsinkin noilla pidemmillä lennoilla. Jos lentää yöllä, ennemmin ehkä juuri valitsee ruokatarjoilun sijaan sen tyhjän penkkirivin.

Havaijin lennot lensimme Virgin Americalla, muistaakseni lennot olivat myös reilun 300 euron luokkaa. Melko edullisesti päästiin siis toiselle puolelle maailmaa, vaikka yksi ruumalaukku toki nosti lippujen hintaa muutamilla kympeillä. Eräs todella outo seikka oli kuitenkin Virginillä se, ettei heillä ollut turvavöitä lapselle, vaan ohje oli pitää lasta tiukasti sylissä. Ööh? No, lapsi otettiin loistavasti kuitenkin huomioon ja saimme mennen tullen ylimääräisen paikan, jotta poika pääsi pötköttämään kunnolla. Havaijin lennon kesto oli vajaat 6h. Noin yleisesti sujuivat kaikki lennot melko hyvin, pääasiassa nukkuen, puuhastellen ja ihmetellen. Ehkä haastavinta taaperon kanssa lentäessä on se kun toinen tahtoisi olla kokoajan menossa, mutta lentokoneessa kun pitäisi malttaa olla suurimman osan ajasta paikallaan.

Missä majoituimme?

Waikikin hotellimme oli Aston Waikiki Beach (kuvassa), jossa olen ollut joskus aiemminkin. Hotelli on aivan rannassa, joka on todella helppoa lapsen kanssa. Se meillä olikin ideana ja halusimme nimenomaan hotellin aivan rannasta. Aamupala ei kuulunut, mutta usein söimmekin aamiaisen ulkona. Muutenkaan tämä, kuten eivät monet muutkaan Waikikin hotelleista, ole aivan viimeistä huutoa, mutta ihan perushyvä hotelli kuitenkin. Huoneemme oli ylimmässä, 25. kerroksessa ja näkyvät olivat melko hurjat. Varasin alunperin siis ”parhaimman” merinäköalahuoneen, koska halusin nimenomaan kokonaisen merinäköalan, en osittaista. No, osittainen tuo merinäköala kuitenkin oli ja huoneemme oli rivistössä toiseksi viimeinen, jolloin eteen tuli naapuritaloja. Kuulemma ocean frontit ovat sitten erikseen (vaikken edes semmoisia ollut nähnyt) ja muutenkin, mielestäni tuo merinäköalojen kirjo oli jotenkin todella hämäävää. No, näkyipä kuitenkin se meri.

Olen muuten niin mainonnan uhri! Ennen suorastaan vihasin Trivagoa, mutta nykyään käytän sitä kokoajan. Havaijin hotelleja vertailin jatkuvasti Trivagosta, kätevä kun ei tarvitse katsoa erikseen Booking.comia ja Hotels.comia, joista yleensä varailen majoituksia. Eniten kyttäilin tarjouksia North Shoren Turtle Bay Resortista, josta olin haaveillut jo vuosia. Sinne siis suuntasimme yhden Waikiki-viikon jälkeen. Kaksi kertaa vaihdoinkin varausta kun hinta laski entisestään. Meillä oli siis Vista-kerroksen huone merinäköalalla.

Turtle Bay oli kyllä superihana, mutta tuohon hintaan nähden oli kyllä myös muutamia puutteita: Vista-huoneen aamupala oli melko kehno, virallinen buffa olisi maksanut noin 30$ jokaisena aamuna, hotellin omat ravintolat olivat todella kalliita, netti toimi huoneessamme todella huonosti ja yleisesti kaikki maksoi todella paljon. Perus isojen resorttien ongelmia, vaikka netin olisin tosiaan odottanut toimivan erinomaisesti. Huone oli kuitenkin todella upea ja varsinkin tuo näköala, ah! Kävin kahtena aamuna varhain joogassa, joka oli todella kiva tapa aloittaa päivä. Helppo paikka muutenkin lapsen kanssa. 

Vikana iltana bongailin parvekkeelta valaita 🙂 Auringonlaskut olivat tuolla ihan mielettömiä!

Vuokrasimme myös yhdeksi vuorokaudeksi hotellilta auton (ei ollut muuten kovin halpa) ja kiersimme rannikkoa kahteen suuntaan. North Shorella pysähdyimme kaikilla legendaarisilla surffibreikeillä, kuten Banzai Pipelinella, Sunset Beachilla ja lopulta kiersimme Haleiwan kylää. Jos tuonne menee, niin auto on todella ehdoton, jos haluaa nähdä muutakin kun resorttia ja yhtä rantaa. Olimme pohjoisessa siis kolme yötä. Waikikilta ajaa North Shorelle noin reilun tunnin.

Missä käydä?

Ehkä perinteisimmät nähtävyydet Oahulla ja Waikikin tuntumassa ovat Pearl Harbour, Diamond Head, Hanauma Bay, Ala Moana Center ja Polynesialainen kulttuurikeskus. Myös Dolen ananasplantaasi voi olla hauska kokemus jos vuokraa auton ja kiertelee saarta. Jos sanoisin itse kolme lemppari-nähtävyyttä, joihin on helppo kulkea valitsisin nämä: Hanauma Bay, Diamond Headin kraateri ja Ala Moanan ostari. Kaikkiin pääsee todella helposti, Hanauma Bayhin ja Diamond Headiin pääsee vaivattomasti julkisen liikenteen bussilla Waikiki Beachiltä, viime kerralla myös kävelin Waikikilta Diamond Headiin, joka kävi mukavasta lenkistä. Hanauma Bay on kaunis rantapoukama ja suojelukohde, myös erinomainen paikka snorklaukseen. Rantaan on sisäänpääsymaksu ja päivisin turisteja kyllä on paljon, mutta silti todella kaunis kohde, joka kannattaa nähdä edes kerran. Jos shoppailla haluaa, niin ovat Waikiki Beach ja Ala Moanan ostari siihen parhaimmat. Omat suositukseni varsinkin: Nordstrom Rack (Waikiki) ja Saks Fift Off (Ala Moana)! Ihan parhaimmat paikat tehdä merkkilöytöjä pikkurahalla!

Diamond Headin kraateri on kuitenkin aivan must-paikka nähdä! Huipulta näkee koko Waikikin ja maisemat ovat upeat. Lapsen kanssa vaeltaminen tänne tosin on todella hankalaa kovan kipuamisen ja jyrkkien portaiden vuoksi. Myös Diamond Headiin on pieni sisäänpääsymaksu. Muutamia vuosia sitten kävin myös Kailua Beachilla, joka on melko rauhallinen ja kaunis ranta. Kailuaan kulkee myös paikallinen bussi, mutta täytyy kerran vaihtaa, eli suoraan Waikikilta ei Kailuaan pääse. Obamalla on muuten Kailuassa loma-asunto.

Missä syödä?

Omia lemppareitani Havaijilla oli ehdottomasti poke bowlit! Myös Cheesecake Factory on aina Jenkeissä ihan pakollinen paikka. Ruokalista on loputon, annokset superisoja ja juustokakkuvalikoima älytön. Waikikin Cheesecake Factoryyn tuppaa aina vaan olemaan niin julmettu jono, että kannattaa varautua odottamaan pöytää jonkin aikaa. Yleisesti tuntuu muutenkin, että paikka on aina täynnä. Söimme paljon food truck-paikoissa (eli siis kirjaimellisesti rekkoja, joista myydään ruokaa), pokepaikoissa ja sitten sekalaisissa muissa ravintoloissa. Tommin mielestä pääkadun ravintolat olivat täyttä kuraa (olen kyllä samaa mieltä :D), joten parista kerrasta oppineena suuntasimme sitten aina hieman kauemmas illallisamaan, juuri siis food truck-mestoihin tai muihin pikkupaikkoihin, joita löytyy jo ihan muutaman minuutin kävelymatkan päässä pääkadulta.

Tässä ihan mielettömän hyvä ahi poke, tonnikala poke juuri tuosta ylemmän kuvan poke-paikasta, tuommoinen minikoko maksoi 5$ ja erinomainen esimerkiksi lounaaksi 🙂

Jos vielä suuntaamme Havaijille, suuntaamme juuri tuonne pohjoiseen, jossa on enemmän autenttista menoa. Lisääntynyt turistinpaljous Waikikilla pistää jo jopa ahdistamaan. Muista saarista kiehtoisi hurjasti esimerkiksi Kauai. Tulipas heti taas kova matkakuume..

Jos teillä tulee mieleen kysymyksiä kummastakaan kohteesta, niin vastailen mielelläni. Melko Havaiji-painotteinen postaus, vaikka pitikin kertoa kummastakin, heh.

 

Sisältää kaupallisia linkkejä. SIGG-pullo saatu.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Happy to be me

Havahduin pari päivää takaperin siihen, kun satunnaisen Instagramin selaamisen jälkeen päädyin parille tilille ihailemaan täydellistä visuaalista ilmettä. Samantien alkoi tuntua oma feedini, jossa viime viikkoina on ollut pääasiassa iPhonella napsittuja pikaotoksia, tuntumaan suorastaan kamalalta. Liian arkiselta, liian rosoiselta, eikä kuvissa tuntunut olevan mitään yhdenlinjaisuutta. Välillä pyrin itsekin miettimään tarkemmin feedin kokonaisuutta ja tietynlaista harmoniaa, mutta myönnän tämän jääneen viimeaikoina vähemmälle.

Olen panostanut enemmän postailemaan fiilspohjalta. Juttuja, jotka ovat tuntuneet kivoilta ja ajankohtaisilta. Lounaita, matkakuvia ja muuta sälää, joka muutoin ehkä pääsee vain storiesiin. Hetken tuumailtuani totesin, että tilini on kuitenkin niin minulta. Miksi tilini tai kuvieni edes pitäisi olla jotain muuta kun sitä, mitä minä oikeasti olen? Eipä toisilta kopioitu ole toiminut kenelläkään ennenkään. Miksi pitäisi pyrkiä täydellisyyteen asioissa, joilla ei juurikaan ole oikeasti mitään väliä? Ketä kiinnostaa käytänkö jokaisessa kuvassa samaa filteriä tai sattuuko kuva nyt sitten olemaan viikon viides puhelinshotti? Eikö se riitä, että ajattelen itse sisällön olevan kivaa ja aitoa?

Sen sijaan, että vertailet itseäsi muihin, keskity miettimään omia kykyjäsi ja asioita, joissa olet huippuhyvä. Jokaisella on omat hyvät puolensa, eikä kukaan osaa kaikkea tai ole aina täydessä iskussa. Vaikka jokaisella on varmasti ollut niitä päiviä kun mielellään olisi kuka tahansa muu kuin minä ja tyynyjen alle kaivautuminen nousemisen sijaan on vähintäänkin viikon houkuttelevin ajatus, en kuitenkaan haluaisi olla kukaan muu kun minä itse. Asiat ovat vuosien varrella kasvattaneet, pehmentäneet ja toisaalta myös opettaneet. Tehneet minusta juuri sen ihmisen kuka olen tänään.

Myönnän itsekin joskus vertailleeni itseäni muihin. Ihaillut ystävän ihanaa tukkaa, älykkyyttä tai muuta ominaisuutta. Some tietysti erityisesti vääristää ihmisten täydellisyyttä, kuka nyt tahtoisi omia huonoja puolia ja virheitäkään korostaa kaikkien nähden? Jos siis vain on mahdollisuus tuoda ilmi juuri niitä hyviä juttuja? En edes muista montako kertaa nuorempana harmittelin pituuttani tai kuinka paljon olen kriiseillyt hentojen hiusteni kanssa vuosien varrella. En ole täydellinen, eikä toki ole kukaan muukaan. Välillä toivoisin olevani kärsivällisempi, järjestelmällisempi, lihaksikkaampi ja lukuisia muita asioita, mutta siltikään en tahtoisi olla kukaan muu kuin minä itse.

Tähän väliin mainittakoon, että kävin viime viikolla huollattamassa ripset. Tällä kertaa mennään taas astetta kevyemmillä ripsillä, mutta pituutta jätettiin kuitenkin 12-13mm. Itselläni on kaarevuutta D, johon olen tykästynyt hurjasti. Maailman paras ripsiteknikko on edelleen Beauty Anniina Helsingin Ullanlinnassa 🙂

Mielestäni tärkein suhde, joka ihmisellä voi olla on suhde itseensä. Vaikka olisi kuinka paljon ihmisiä ja ystäviä ympärillään, täytyy kuitenkin olla ystävä itsensä kanssa. Näin ystävänpäivän lähestyessä pitäisi muistaa ylläpitää ystävyyttä myös omaan itseensä. Itsekkyys, itserakkaus ja itsestään huolen pitäminen ovat kuitenkin kaikki hyvin eri asioita, silti niitä kaikkia tarvitaan sopivissa määrin. Sen sijaan, että keskittyisimme omiin puutteisiimme ja epäkohtiimme,  voisimme siirtää huomion asioihin, jossa olemme hyviä. Kehittämään itsestämme vieläkin vahvempia ja parempia ihmisiä. Mikä tärkeintä, ystävystymään enemmän oman itsemme kanssa.

Ps. Millaisesta somesisällöstä te pidätte? Ennemmin tarkka visuaalinen ilme vai aito, rosoisempi sisältö?

Loistavaa viikkoa!

 

Ripset sponsoroitu.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Roosan hattarapipon helppo ohje

Lupasin jo ajat sitten julkaista täällä neulomani hattarapipon ohjeen. Jotenkin koko homma lomalla jäi. Lapsen kanssa lomailu kun ei anna ihan kamalasti sitä luppoaikaa loppupeleissä ja kukapa sitä niinä hetkinä haluaisi sisätiloissa koneella kököttää. Nyt olisi kuitenkin luvassa helppo ohje tähän ihanaan alpakkapipoon, joka on ollut todella pehmoinen ja lämmin käytössä. Samaisesta langasta on tosiaan juuri tulossa lila villapaita. Voipi olla, että villapaita valmistuu jo tässä viikon sisällä, wuhuu!

Pipo on kooltaan melko oversized ja itselleni olisi ehkä sopinut pienempikin koko. Pituudeltaan pipo on noin 32cm.

Ohje: Luo pyöröpuikoille 60 silmukkaa ja neulo suljettuna neuleena 2 oikein 2 nurin niin pitkään kunnes pipo on resorin kanssa niin pitkä, että kääntyy reippaasti. Oman maun mukaan tietysti! Aloita kavennus suunnilleen siinä vaiheessa kun pipo on melkein tarpeeksi pitkä.

Kavensin pipon seuraavanlaisesti: Ekalla kavennuskierroksella neuloin 2 yhteen ne silmukat, jotka olivat neulottu 2 oikein. Seuraavalla kierroksella neuloin kaikki normaalisti, sitten oikein neulottuna 2 yhteen ne, jotka oli neulottu nurjana. (Eli ekalla kierroksella 2 oikein yhteen, sitten 2 nurjaa normaalisti. Toinen kierros 2 nurjaa yhteen oikein neulottuna, sekä se yksi oikein neulottu, joka muodostui aikaisemmalla kierroksella kahdesta yhteenneulotusta, neulotaan normaalisti.) Sitten vaan kaikki loput aina 2 yhteen, kunnes puikoilla on enää alle noin 5-7silmukkaa. Lanka vedetään loppujen silmukoiden läpi ja päätellään.

Itse neuloin tämän 6mm (40cm) pyöröpuikoilla, lankaa meni 1 kerä alpakkalankaa (Børstet Alpakka Sandnes).

Vannoin sen edellisen mustan chunky-pipon jälkeen, että pipon väsäilyt saisivat riittää, mutta jälleen kerran haaveilen uudesta! Vielä kun keksisi millaisen. Ja tietty värin 😉

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Viikonlopun sisustusinspistä

Kevään lähestyessä haluaisin hieman freessata ilmettä meillä kotona. Hempeillä sävyillä, kuten roosalla ja oranssilla on helppo tuoda kotiin pehmeää tunnelmaa. Kokosinkin muutamia kivoja sisustuselementtejä, joita itse pistin meille harkintaan Ellokselta. Jostain syystä kollaaseihin valikoitui mukaan melkein juuri ainoastaan näitä hempeitä sävyjä.

Vihreä kulho / puuterin sävyinen rahi metallijaloilla (nyt -30%) / seinähylly (nyt -30%( / alakulman vaaleansininen kaappioranssi koristetyynyn päällinen / roosa pehmojakkara

Itseasiassa tuo seinähylly meiltä löytyykin ja pitäisi vain saada se nyt porattua seinään kun maalaus on vihdoin hoidettu! Aikaisemmin mietin yläkertaan omaan nurkkaukseeni nahkaista poufia, mutta myös tuommoinen samettipintainen pehmojakkara olisi itseasiassa todella kiva vaihtoehto. Noita löytyi myös muunlaisia, eikä hinta ole mielestäni paha.

Vaaleanpunaiset röyhelöreunaiset petivaatteet / alemmat roosat pussilakanat pestyä puolipellavaa / korallin sävyiset kuviolliset pussilakanat

Nämä hempeät kevätuutuudet eivät totisesti myöskään helpota lakanahullun ostohimoa! Ette muuten tiedä kuinka harmittaa. Tilasin silloin ennen reissua hyvissä ajoin ne roosat tarjouspussilakanat, mutta jostain syystä toimituksessa kesti luultua pidempään ja sain noutoilmoituksen matkalla Loseihin.. Noh, paketti oli ehtinyt palautua, eikä kuulemma enää ole mahdollista saada uudelleen :/ Nyt olenkin harkinnut jotain näistä kolmista pussilakanoista! Olen nimittäin pitkään himoinnut juuri roosan värisiä lakanoita, semmoisia ei vielä löydykään 😀 Erityisesti himottaisi nuo puolipellavaiset.

Vintagehenkinen puuvillamatto / mustavalkoinen ryijymatto / sininen puuvillamatto marokkohenkisellä kuviolla / harmaa kuviollinen puuvillamatto

Selailin pitkästä aikaa myös mattovalikoimaa. Olohuoneeseen olen etsinyt uutta mattoa jo jonkin aikaa, myös pojan huoneeseen pitäisi hommata jonkinlainen matto, ihan jo äänieristyksenkin vuoksi.

Elloksella on juuri käynnissä ystävänpäivän tarjouskamppis ja koodilla 375707 -25% alennus tilauksen kalleimmasta tuotteesta, mukana myös merkkituotteet. Tarjous on voimassa 12.2 saakka. Koko valikoima löytyy täältä!

Vinkkaisin myös, että Elloksellahan on edelleen voimassa tutustumistarjous uusille asiakkaille, jolloin saat tilauksesi kalleimmasta -50% alennuksen ja ilmaisen toimituksen! Rekisteröityä voit täältä 🙂

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.