Heippa Suomi!


Jo kesällä ankeilin tulevaa talvea ennakkoon ja jonkin asteinen syysmasennus ehti iskeä jo ennenkö kesä edes ehti kunnolla päättyä. Silloin, kuten monena muunakin syksynä, haaveilin taas kerran syksystä ja talvesta ulkomailla. Kaukana kylmästä, aamuja ilman väsyneen taaperon kanssa tappelua toppavaatteiden pukemisesta ja sitä rataa. Tiedän, melko pieniä juttuja ja normiarkea, mutta toisaalta.. Pitäisikö sen sitten olla semmoista, vuodesta toiseen? Juuri pari viikkoa sitten kärräsin poikaa aamulla tarhaan kamalassa flunssassa ja tuumailin, että taas uusi päivä ja sama rumba. Enhän ole ainoa, jota juuri tuo perusarki on alkanut turhauttaa? Erityisesti näin talvisin. Toki arki on maailmassa kaikkialla, mutta itselläni ainakin piristää jo pienet vaihtelut elämää huomattavasti. Esimerkiksi aurinko tai lämpö. Kulunut kevät ja kesä olivat niin ihanaa aikaa, etten edes muista milloin kesästä olisi saanut nauttia vastaavalla tavalla. Se nyt olisi liian täydellistä jos meillä Suomessa olisi kaiken muun hyvän lisäksi vielä ihanteellinen ilmastokin. Ei, tämä ei yksinkertaisesti ole minua varten.

Vaikka rakastan äitiyttä ja perhe-elämää, on siinä myös se kääntöpuoli. Arki kun on melko rutiinien täyteistä. Samat hommat päivästä toiseen, työt, laahustaminen toimistolle räntäsateessa, se kun et näe aurinkoa viikkokausiin ja luulet jo tulevasi hulluksi pelkästä siitä kun katsot ikkunasta ulos silkkaa harmautta. Ehkä minä vain olen muuttunut, koska vielä vuosia taaksepäin en ajatellut lainkaan näitä samoja asioita näin vahvoin mielipitein. Se oli enemmänkin semmoista ”äh, vihaan räntää ja kylmyyttä”-jaarittelua, jolle ei loppupeleissä olisi tosissaan edes tehnyt mitään. Vähän ärsytti, muttei asiaa jotenkin edes ajatellut sen kummemmin. Ehkä elämässä keskittyi niin eri asioihin, ettei pysähtynyt kunnolla kuuntelemaan sitä, mitä sisin oikeasti sanoo. Ja kyllä, sitä se juurikin oli, ettei yksinkertaisesti uskaltanut tehdä mitään asian eteen.


Mutta ihmeitä tapahtuu ja asiaan tulee muutos. Kyllä, me lähdemme talveksi evakkoon. Lämpöön. Huhhei. Nyt pääsen kertomaan sen ääneen täälläkin! Onhan tässä riittänyt organisoimista, miettimistä, budjetointia ja pirunmoista säästämistä koirien hoidon ja alivuokralaisen suhteen. Enää pari viikkoa ja sanomme Suomelle heipat maaliskuuhun saakka. Vietämme joulun ensimmäisessä kohteesta, josta jatkamme eteenpäin. Vuodenvaihteen ja siitä viikon eteenpäin vietämme erään ystäväpariskuntamme kanssa toisessa kohteessa. Matkajuttuja ja erilaista arkea on siis luvassa täällä talvikuukausina, ainakin toivon, että ne tuovat aurinkoa myös teidän arkeenne. Blogijutut pyörivät toki normaalisti reissusta ✨🌸🌈

Matkareitistä sun muusta kirjoittelen tarkemmin varmasti myöhemmin, mutta sen voin paljastaa, että jonkin sortin maailmanympärysmatka on nyt buukattu. Huhhei. Olen niin onnellinen, helpottunut ja innoissani, että tekisi mieli itkeä. Tuntuu siltä, että tämä on asia, jota yksinkertaisesti nyt itse ja me perheenä tarvitsemme kaiken tämän arjen härdellin ja taannoisen työuupumukseni keskellä. Sinänsä hassua, että vaikka koko matka oli syksyn Kalifornian reissulla vasta todella ajatuksen tasolla, kertoi tapaamani ennustaja tästä paljon. Matkan aikana tulee luovuuteni korostumaan, toteutan siellä itseäni kirjoittaen (en siis ollut kertonut blogistani) ja irtioton tarkoitus on tietyllä tavalla eheytyä takaisin omaksi itsekseni.

 

Eipä minulla muuta! Joulua odotellessa 🌴🦄🌈💎

 

Ps. Huomasin muuten juuri , että Tokmannin verkkokauppa myy sitä eilen hehkuttamaani essencen 3,50€ ripsi-primeria, sekä muutenkin tosi laajasti essenceä, mikäli kiinnostaa!

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 20 kommenttia.

Kuukauden kauneussuosikkeja

Marraskuu tuli päätökseen ja samalla ajattelin pitkästä aikaa esitellä muutamia kuukauden kauneussuosikkejani. Tämä postaussarja on taas vaihteeksi ollut jollain ihme tauolla, koska a) kiire ja b) kuvaaminen on ollut kotona todella vaikeaa marraskuun aikana.. Mukana tällä kertaa kuitenkin uusia ja vanhoja tuttavuuksia!

On aivan pakko aloittaa essencen Volume Booster-ripsiprimerista, joka on pitänyt esitellä jo ikuisuus, mutta olen aina unohtanut. Instassa olen hehkuttanut tätä kuitenkin ja noin reilun kolmen euron hinnan lisäksi tämä on parhaita pohjustustuotteita ripsille, joita olen ikinä kokeillut. Toimii erinomaisesti minkä tahansa ripsivärin kanssa, kunhan ripsarin koostumus ei ole liian kuiva. Nousee ehdottomasti parhaimpien kokeilemieni essence-tuotteiden joukkoon! Ripset ovat tällä pohjustuksen jälkeen kivan kaarevat ja todella tuuheat, mutteivat mene klimpeiksi. Tokmannin verkkokaupasta muuten löytyy tosi kivat essence-apajat!

Syksyn mittaan olen tutustunut kotimaiseen luonnonkosmetiikkaan (JEE!!) ja Snow Annan ihonhoidon tuotteisiin. Käytössäni on ollut seerumina Snow Anna Multivitamin Kauneusseerumi ja Snow Anna Cloudberry Ravitseva kasvovoide.

Seerumi on ”eliksiirimäistä”, todella nopeasti imeytyvää ja jättää ihon kauniin heleäksi, sekä kosteutetuksi. Olen sekoittanut tähän mukaan myös muutaman tipan jotain luonnonöljyä, jolloin seerumi on vieläkin ihoa hellivämpi näille kuiville keleille. Runsaasti antioksidantteja ja vitamiineja sisältävä seerumi uudistaa ihoa, sekä suojaa sitä tehokkaasti ulkoisilta tekijöiltä.

Kasvovoiteeseen olen tykästynyt hurjasti. Tuote soveltuu hyvin kuivalle iholle, sekä päivä-, että yövoiteeksi. Ravitsee todella tehokkaasti ja sanoisinko, että tämä on ollut melko samanlainen tätä ennen käyttämäni Whamisan Nourishing Creamin kanssa. Voide sisältää suomalaista lakkaa ja tyrniä, jotka heleyttävät ja ehkäisevät ihon vanhenemista.

Halusin nostaa postauksessa esille erään vakiosuosikkini, joka on päässyt tehokäyttöön nyt syyskuukausien aikana. Havaijilaisen Leahlani Skincaren Bless Beauty Balm on nimittäin paras ikinä testaamani beauty balm. Käytän tätä erityisesti yön aikana tehohoitona silloin kun iho on erityisen kuiva tai haluan vain tehdä iholle hemmotteluhoidon. Pieni määrä tätä riittää erinomaisesti ja purkki on muutenkin todella riittoisa. Balm suorastaan sulaa iholle ja tuoksuu ihanalta. Tätä voi käyttää myös ihon puhdistukseen esimerkiksi hankalien ripsarijäämien irroittamiseen. Joliella on muuten tämä, sekä muut tuotesarjat -15% (plus ilmainen toimitus) 6.12 saakka koodilla MERRYLITTLE 🦄

Syksyllä Suomeen rantautunut TONYMOLY on Korean myydyin K-Beautybrändi. Itse olen tutustunut sarjan the Green Tea-tuotteisiin, kuten tähän TONYMOLY Chok Chok the Green Tea Watery Skin-kasvoveteen. Kaikille ihotyypeille sopiva antioksidanttipitoinen kasvovesi kosteuttaa ja kirkastaa ihoa fermentoidun vihreä tee-uutteen avulla. Tämä ei ole luonnonkosmetiikkaa, mutta K-Beauty on kiinnostanut paljon jo pitkään, joten olen tehnyt sen suhteen pieniä poikkeuksia ihonhoitoon. Jokatapauksessa, tykkään tästä paljon ja olen käyttänyt kasvovettä puhdistetulle iholle hoitonesteenä, yksi painallus kerrallaan sormiin ja imeyttäen ihoon. Green tea-sarjaa löytyy myös tehokkaasti kosteuttava, mutta kevyt the Green Tea Watery Cream- geelivoide, josta olen myös tykännyt.

Sitten eräs jo aikaisemmin syksyllä saamani tuotenäyte, jonka ehdin ottaa käyttöön vasta lokakuun kynnyksellä. Korresin uuden Wild Rose-tuotesarjan ihoa kirkastava Super C-vitamiini-tehohoito. Rakastan C-vitamiinia ja tämä seerumi sisältää sitä 15% (!!). Aivan täydellinen tuote käytettäväksi erityisesti aamuisin kun kasvojen iho kaipaa vitamiiniboostia sameuteen. Tehohoito häivyttää väsymyksen merkkejä, ehkäisee ihon ennenaikaista vanhenemista ja jättää ihon kauniin heleäksi – tämän allekirjoitan aivan ehdottomasti. Markkinoilta on todella vaikea löytää seerumeita, joissa C-vitamiinipitoisuus olisi näin korkea, joten siitäkin tämä on edistyksellinen tuote. Tämä on myös erinomainen tuote kuuriluontoisesti silloin kun stressi, väsymys tai kiire heijastuu ihoon. Korres on apteekkisarja, joka panostaa luonnollisiin raaka-aineisiin.

Kora Organicsin asteittain päivettävän vartalovoiteen esittelin keväällä pikaisesti ja lupasin palata tuotekokemuksiin tätä testattuani. Kosteuttava voide ruskettaa vartalon ihoa asteittain samalla tehokkaasti hoitaen. Luonnollisuuden lisäksi olen todennut, että luonnonkosmetiikan itseruskettavat ovat niin paljon parempia kuin tavalliset. Vihaan yli kaiken sitä lähmäistä tunnetta iholla ja yön aikana kehittyvää vahvaa ir-tuoksua. Luonnonkosmetiikan itseruskettavilla ei näitä puolia kuitenkaan juurikaan ole ja mielestäni lopputuloskin täydellinen. Asteittain ruskettava tuote sopii silloin kun toivoo mahdollisimman kevyttä lopputulosta. Yhdellä levityskerralla saa tällä kuitenkin jo kivan pohjasävyn ilman lähmäistä tunnetta iholla tai ällöjä tuoksuja. Tykkään!

Sitten viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä luonnollinen dödö Ben & Annalta. Deodorantti on yksi niistä tuotteista, joiden kohdalla en ole vielä pysyvästi siirtynyt luonnollisempaan. Yksinkertaisesti siksi, etten ole vielä löytänyt tarpeeksi hyvää tuotetta luonnonkosmetiikasta. Tähän saakka olen kuitenkin eniten tykästynyt tähän Ben & Annan alumiinittomaan stickiin, joka on toiminut todella hyvin. Itselläni on tästä tuoksu Pink Grapefruit, mutta muut tuoksut löytyvät täältä.

 

Onko joku näistä jo teille ennestään tuttu tai löytyykö samoja suosikkeja?

 

Postauksen tuotteet saatu. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Hey, miten menee?

Tänään ajattelin kirjoitella hieman kuulumisia pitkästä aikaa. Tällä viikolla olen herännyt ”vasta” kellonsoittoon klo 6.45, kerroinkin eilen kuinka olen nyt muutamana aamuna ja päivänä ollut jotenkin erityisen väsynyt ja päätä on särkenyt aivan megalomaanisesti. Oikeastaan siitä asti kun tiistai-iltana tulin sieltä kanavoinnista. Olin vajaan tunnin session jälkeen jotenkin aivan poikki ja oikeastaan siitä eteenpäin on vaivannut tämä yleinen jumitus ja päänsärky. En kunnolla edes jaksanut selittää Tommille kanavoinnista kun olin sen jälkeen jotenkin niin poikki. Ehdin jo tietysti googlailla tätä ja tottakai hakutulosten perusteella selkeät viitteet värähtelytasojen nousemisesta, hehhheh. Johtuipa nyt sitten mistä tahansa, niin outoa silti.

Sain juuri eilen illalla sähköpostiini äänitteen kanavoinnista ja ajattelin kuunnella viikonloppuna läpi. Jännää! Yritän koota tästä vielä erillisen postauksen jos ehdin, mutta kävin kanavoinnissa Susan Hedmanilla Olemuksessa. Lisätietoja löytyy täältä. Ajat ovat tällä hetkellä melko buukattuja, mutta onnistuin itse varaamaan ajan parin viikon varoitusajalla. Kanavoinnin jälkeen astelin Espan K-Marketiin ostamaan leipää ja maitoa kotiin, menin ihan hämilleni kun siellä soi meditaatiomusiikki ja tuoksui suitsukkeelta ?! Siis mitä hittoa? Onko joku muu käynyt siellä lähiaikoina? Onko tämä joku ihan perusjuttu? Tuli todella outo olo kun käppäilen hihhulitapaamisesta henkisten oppaideni kanssa suoraan ruokakauppaan, jossa soi hihhulimusiikki ja tuoksuu joltain öljyltä 😀 En ymmärrä! Nykyään tapahtuu kyllä kaikkea niin outoa ja pitkään pidin nämä jutut vain itselläni tai kerroin korkeintaan parille hihhuliystävälle, jotka eivät pyörittele silmiään oudoimmillekaan jutulle, haha.

En varmasti ole ainoa, jolla tämän viikon kylmyys on tuntunut menevän ihan luihin ja ytimiin? Miten voi olla näin kylmä, vaikkei ole edes ollut vielä kunnon pakkasia! Silti olen ollut niin paljon iloisempi kylmemmästä kelistä ja raikkaasta ilmasta märän marraskuun jälkeen. Vielä kun aurinko palaisi, niin olisi ihanaa. Juuri tänään muistelin kesäaamujen meditaatiohetkiäni terassilla, tuli ihan haikea fiilis. Onneksi nyt tarkenee talvella tehdä meditaatiot täällä sisällä, vaikka välillä vähän viluttaakin (tietokoneen auto correct ehdotti tähän viluttaakin tilalle ”vituttaakin”, haha! Olisihan sekin ollut melko osuva ilmaus).

 En ole mikään järin saunahifistelijä, mutta eilen haaveilin koko päivän lämpimästä saunasta illalla ja jopas teki terää! Sauna on kyllä talvisin ihan parasta, vaikka olen juuri se nössö, joka heittää yksinään kunnon neitilöylyjä ja siirtyy heti alemmalle lauteelle kun Tommi heittää löylyä. Ajatuksissa onkin ollut tutkia, että saisinko kyhättyä eteerisistä öljyistä jonkun kivan saunatuoksun löylyyn heitettäväksi. Ainakin eukalyptus, piparminttu tai jopa laventeli voisivat olla kivoja saunatuoksuja. Jos joku on kokeillut, niin saa vinkkailla! Ollaan myös vihdoinkin löydetty urakoitsija tulevaan kylppäriremppaan ja voisin johonkin väliin tehdä inpiskuvien kera postausta siitä, millainen kylppäri näillä näkymin on suunnitelmissa. Mustat lattiat ja valkoiset seinät mustalla saumauksella on kuitenkin tällä erää päätetty, laattoja täytyy vielä tuumailla.

Flanellipaita / Abercombie & Fitch

Farkut / Acne Studios

Kengät / UGG’s

Korvarenkaat / Glitter

Joskus aikanaan olen hypettänyt täällä noita Abercombien flanellipaitoja, joita olen ostanut joskus pari jostain aleista reissuista. Nämä omani olen ostanut muistaakseni ehkä vuosina 2013 ja 2015,  mutta ovat kestäneet todella hyvin käyttöä! Normaalisti nuo maksavat lähemmäs sata dollaria, mutta olen bongannut molemmat omat ruutupaitani jostain tuntuvasta alesta, näissä nimittäin vaihtuu kuosit aina sesongeittain. Ehdottomasti yksi vaatekaappini kivoimmista oikeasti aikaa kestävistä hankinnoista 🙂 Kaivelin juuri yksi päivä jotain laatikoitani ja löysin vaikka mitä vanhaa tilpehööriä, esimerkiksi nuo korvarenkaat jostain ehkä vuodelta 2009. Lähtivät samantien takaisin käyttöön! Omista jemmoista on kyllä parasta tehdä löytöjä 😀

Hei, ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua 🌸💎🦄🌈

 

Ps. Nunucon kalenteri-arvonta lähti eilen illalla käyntiin Instagramissa!

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Kaikki on pilalla?

Päivän postaus tuli tänään hieman normaalia myöhemmin, koska tänään on ollut kiireitä, enkä saanut heti aamusta postausta viimeisteltyä aamukooman keskellä. Olen nyt parina päivänä ollut aamuisin jotenkin ihan yliväsynyt ja täysin jumissa. Lisäksi on kunnon PMS-angstit päällä, haha. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan! Koomista sinänsä, että idea tähän postaukseen syntyi alkusyksystä Tommin soittaessa minulle puolivitsillä Dj Ibusalin ”Pilalla”-biisin, jota ensimmäisen minuutin kuuntelin lähinnä huvittuneena. Kunnes tajusin kuinka oikeassa nuo osittain varmasti juuri läpällä heitetyt sanat ovatkaan ja tulin todella surulliseksi. Kaikki on pilalla. Siltähän nykymaailma juuri tuntuu, onko kaikki toivo paremman tulevaisuuden suhteen oikeasti jo menetetty? Aihe ja tämä postausluonnos palasivat taas mieleeni bongattuani IG:n feedistä postauksen siitä, kuinka jotkut asiat olivat ennen paremmin. Kuten esimerkiksi sunnuntait. Eihän pyhäpäiviä voi enää pyhiksi kutsua, kaupat ovat auki ympäri vuorokauden, ihmisen on oltava kaikkien älylaitteiden tavoitettavissa 24/7 ja samalla menetetään monilla aloilla nekin pienet ilot lakisääteisistä vapaapäivistä.

Mitä tulee tähän nykypäivän hektiseen maailmaan ja tavoitettavuuteen, siihen että kaikki on saatava NYT HETI, oli sitten sunnuntai tai keskiyö. Juttelimme joku viikko takaperin blogikollegan Elisan kanssa IG:ssä unettomuudesta. Vitsi kuinka yleistä sekin on nykyään! Mutta kuitenkin niin epänormaalia. Ei ihmisen kuuluisi kärsiä unettomuudesta, ainakaan säännöllisesti. Itse laitan tämän täysin nykypäivän piikkiin. Kaikkialta tulee jatkuvasti virikkeitä, pläräillään älylaitteita tunteja päivässä, jos joskus muinoin sait ehkä yhden kirjeen viikossa postitse, pamahtaa sinulle nykyään eri kanavien kautta jopa kymmeniä – tai satoja eri ilmoituksia ja viestejä eri sovelluksista. Aamusta iltaan. Päivittäin. Eipä ihme, että monella on varmasti keho melko ylivirittyneessä tilassa ja kärsitään univaikeuksista. Unohtamatta tätä nykypäivän työelämän tehostamismeininkiä, todella epäsäännöllisiä työaikoja ja sitä, että on joka hetki pakko olla läsnä jossain. Itsekin olen aina aamusta alkaen pää pyörällä kaikkien puhelimen viestien ja ilmoitusten kanssa, jotka eivät edes mahdu näytölle. Siinäpä sitten mietit unisena, että jääköhän nyt jotain tärkeää huomaamatta?

Sitten taas ne ikävät jutut. Herkistyn itse todella helposti kaikesta kurjuudesta ja negatiivisista asioista. Tiedättekö ne surulliset eläinvideot Facebookissa, ikävät uutiset iltapäivälehtien sivuilla ja lista vaan jatkuu. Joku aika sitten aloin hysteerisesti itkeä kun katsoimme Avaraa luontoa, jossa puhvelin poikanen joutui virran viemäksi ja eksyi emostaan. (Joka tosin sitten loppupeleissä sitten onneksi pelastui, kaikkien vuodatettujen kyyneleiden jälkeen). Joku voisi käsittää välinpitämättömyydeksi, mutta myönnän että välillä haluan blokata ikävät asiat ja maailman pahuuden mielestäni. Ihan itsekkäästi itsenikin vuoksi ja sen tähden kuinka tiedän meneväni pois tolaltani ja murehtivani turhaan asioita, joille ei välttämättä voi mitään.

Asia, joka itseäni ahdistaa aivan valtavasti on se, että joka puolella keskitytään vain niihin asioihin, jotka ovat huonosti. Ja siis no, pilalla. Muistatteko milloin olisitte lukeneet uutisista jotain oikeasti positiivisia ja hyviä uutisia? Minä en. Kuinka erilainen maailma olisi, jos keskityttäisiin enemmän korostamaan niitä hyviä asioita sen sijaan, että angstailisimme niiden negatiivisten asioiden parissa. Ja tottakai, on aivan valtavan tärkeää tuoda julki ilmastonmuutosta, herättää ihmisiä omien toimintatapojensa suhteen, mutta siinä samassa pitäisi kuitenkin yrittää iloita myös niistä positiivisista asioista kaiken vuosia kestäneen sotehässäkän ja ankeiden talousuutisten ohella. Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen ajauduin miettimään, että jos tuhat asiaa ovat jo pilalla, mitkä sitten ovat hyvin? Ihmiset ovat alkaneet tiedostamaan enemmän ympäristöseikkoja, pyrkivät vastuullisempaan elämään ja auttamaan enemmän toisiaan. Naisten ja vähemmistöjen asema on parantunut aivan hurjasti jo ihan lähivuosina. Noin muutamana esimerkkinä.

Oletteko muuten kuulleet Vesimiehen ajasta, johon monet astrologit uskovat meidän pian siirtyvän (tai joidenkin mukaan jo siirtyneen)? Astrologian mukaan siirrymme reilun 2000 vuoden välein eri merkin kaudelle, joista edellinen (ja monien laskelmien mukaan vielä nykyinen) on ollut Kalojen kausi, joka edustaa kollektiivisuutta ja painottaa mm. kristinuskoa. Vesimiehen kausi taas edustaa yksilöllisyyttä ja sitä, että fyysisyys ja henkisyys hiljalleen sulautuvat yhteen ihmisten havahtuessa korkeampaan tietoisuuteen. Monet uskovat, että viimeaikojen radikaali maailmanmeno olisi merkki siitä, että siirtyminen uudelle ajanjaksolle on lähestymässä, tavallaan uuden kauden ”synnytystuskia” ennen uuden alkua. Ihmisten tietoisuuden kasvaminen esimerkiksi hyvinvointiin, ekologisiin seikkoihin ja vaihtoehtoisiin uskomuksiin ovat astrologien mukaan merkkejä Vesimiehen kauden lähestymisestä.

Tiedän, että kuulostaa hieman hullulta, enkä itse nyt en osaa tähän ottaa sen enempää kantaa, mutta voihan hommassa olla jotain perääkin? Ainakin ennemmin haluaisin uskoa siihen, että kaikkien näiden ”synnytyskipujen”, viime vuosina tapahtuneiden hirmutekojen, terrori-iskujen, sotien ja muiden seikkojen jälkeen, jotka ovat saaneet ajattelemaan ”ettei maailmalla ole enää toivoakaan”, seuraisi jotain oikeasti hyvää. No, se jää nähtäväksi.

Kuvien kalenteri on muuten Nunucon uusi vuoden 2019 Planner. Minulla on nyt itseasiassa jo kolmannen (vai jopa neljännen?) vuoden putkeen käytössä Nunucon kalenteri, eikä tästä kyllä enää hevillä luovu 🙂 Aina mukana laukussa! Laitan muuten IG:n puolelle vielä myöhemmin käyntiin arvonnan, jossa yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa tuo ensi vuoden kalenteri! Löydätte minut IG:stä nimimerkillä @iines

 

Miten te suhtaudutte maailman menoon? Uskotteko siihen, että parempaa on luvassa? 🌎🌈💎🦄

 

Kalenteri saatu.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Elämä tapahtuu NYT

Huh. Olin hieman ennakkoon jännittänyt eilisen postauksen julkaisemista, vaikkei koko hommassa nyt mitään salaperäistä, saati sitten dramaattista ollutkaan. Sinänsä hassua kun ajattelee, että vaikka olen pitänyt blogiani enemmänkin harrastuksena jo pitkään, ei se kuitenkaan missään määrin ole koskaan aiheuttanut minulle mitään massiivista stressiä, ehkäpä juuri päinvastoin. Mikä itse yrittäjyydessä on eniten jännittänyt on se, kuinka muilta ihmisiltä kuultu palaute on aina luokkaa ”Muista sitten ettei kukaan maksa sinulle palkkaa lomien ajalta”, ”Sillä hommalla ei kyllä rikastu”, ”Ymmärrät kai, että joudut hoitamaan kaiken itse, eikä kukaan auta”. Ööh, ensinnäkin olen reilun kahden kuukauden päästä kirjoittanut blogiani 10 vuotta. Voisin sanoa, että oikeasti harvalle on tämä ala niin tuttu, kuin minulle tai niille muille, jotka ovat tehneet tätä pidempääm kuin hetken. Itselleni on täysi itsestäänselvyys, ettei bloggaajana paljon lomia pidetä, mutta jostain syystä en asiaa juurikaan edes ajattele. Olenhan toki itse välillä pitänyt blogilomia reissuissa, haha.

Loppupeleissä kaikki hommat yrittäjänä ovat lähteneet todella hyvin käyntiin. Voisin todeta, että ehkä paremminkin kuin olisin ajatellut. YEL:it on hoidossa, kirjanpitäjäni auttaa minua kaikissa tyhmimmissäkin kysymyksissä ja vaikka ALV:it täytyykin itse hoitaa sivuun ja maksaa, olen näin alkuun kokenut, että myös taloudellisessa mielessä on yrittäjyys minun kohdallani huomattavasti kannattavampaa. Varsinkin siis jos peilaan työtunteja, työn mielekkyyttä ja plussapuolia, kuten vapautta. Ennen yrityksen perustamista kävin kaikki mahdolliset sivut läpi, kävin tapaamassa valtion yritysneuvojaa, kyselin jälleen kerran tyhmiä ja niin edespäin. Ehkä kaiken oli yksinkertaisesti tarkoitus käydä näin ja juuri nyt, vaikka kieltämättä mietinkin, miksen ole perustanut yritystä jo aikapäiviä sitten? Usein epävarmuus ja pelko heittäytyä uuteen tuntemattomaan on liian voimakas. Toisaalta taas, oikean hetken tunnistaa siitä kun tuntee olevansa valmis.

Eilen kävin siinä henkisessä kanavoinnissa, josta aikaisemmin ohimennen mainitsin. Todella jännä kokemus! Voisin kirjoittaa aiheesta oman postauksensa kunhan saan tältä sähköpostitse vielä ääninauhoitteen, jonka haluan kuunnella kertaalleen läpi. Sinänsä hassua, että esiin nousi niin paljon samoja asioita kun aikaisemmalla ennustajakäynnillä ja astrologisessa syntymäkartassa. Nyt joku skeptikko-seppo varmasti repii pelihousunsa, mutta ihan tosi. Millä sattumalla voi täysin vieras henkilö (tai tässä tapauksessa kolme eri) osata kertoa täysin samoja ja paikkaansa pitäviä asioita minusta ja elämästäni? Ainahan voi olla kyse sattumasta, mutta mikä nousee aina esille, on tietynlainen herkkyys ja luovuus. Se, että byrokratia ja tietynlainen pakollisiin normeihin kahliutuminen ahdistaa ja saa oman liekkini hiipumaan. Kuulemma tehtäväni onkin juuri yhä enemmän pyrkiä siihen, että kuuntelen itseäni ja annan luovuuteni luoda asioita, jotka vievät minua eteenpäin. Turhaudun jos joudun tekemään pitkään täysin samoja asioita, enkä saa itse vaikuttaa niihin. Kuulemma tässä maailmassa ei ole minulle valmiina mitään, mikä olisi minulle riittävää tai ”tarpeeksi”. Siksi se onkin luotava itse ja näin olenkin tehnyt.

Enkä missään nimessä väitä, että kaikki mitä olisin aikaisemmin tehnyt, olisi ollut jotenkin turhaa. Päinvastoin. Olen aina pitänyt työstäni, oppinut ihan hurjasti uusia asioita (myös itsestäni) ja antanut aina kaikkeni. Juuri tällä viikolla koin haikeita fiiliksiä kun muistelin meidän yhtä porukkaa Nordeassa ja kuinka hauskaa meillä oli joka päivä, vaikka itse työ välillä olikin puuduttavaa, silti sille pystyi nauramaan. Ilmapiirikin kun tekee niin paljon ja ainoa asia, joka yrittäjyydessä ehkä jännittää, on se tietynlainen yksinäisyys. Vaikka olenkin itsenäinen työskentelijä, kaipaa varmasti jokainen välillä semmoista tietynlaista yhteisöllisyyttä, että on osana jotain. Onneksi ystäviä löytyy vastaavassa tilanteessa ja keväällä saatan ottaa asiakseni hommata työpisteen jostain enemmän ihmisten ilmoilta.

Silti, mitä tulee sen oman juttunsa löytämiseen, uskon vahvasti siihen, että jokaiselle on olemassa se oma juttu. Tulen surulliseksi kun ajattelen kuinka joku tuhlaa koko elämänsä olemalla tyytymätön siihen mitä tekee, kun asiat voisivat olla toisinkin. Mitä sitten voisin itse antaa vinkiksi tähän? Kuuntele itseäsi ja vaistojasi. Mikä tuottaa sinulle iloa ja hyvää mieltä? Millä pienillä askelilla tai toimenpiteillä voisit päästä edes vähän lähemmäs tavoitetta? Mitä se vaatii? Monessa asiassa on oikeasti kyse vain järjestelykysymyksistä, mutta onhan se totta, ettei asioiden toteuttaminen ja luominen ole mitään helppoa ja nopeaa. Uskon, että elämä tuo jokaiselle mahdollisuuksia tähän, kyse onkin enemmänkin siitä, että uskallatko tarttua niihin? Eikä mikään tarkoita, että kaikki olisi lopullista. Ei tulevaa voi koskaan ennakoida. Tänä päivänä ajattelen, etten edes halua ajatella mitä teen kymmenen vuoden kuluttua tai edes vuoden päästä. Pääasia, että on onnellinen ja tyytyväinen juuri tässä hetkessä, koska juuri siihen hetkeen voit itse vaikuttaa ja elämä tapahtuu NYT.

Monet ajattelevat, että bloggaajat ja yleisesti vaikuttajat pääsevät helpolla, mutta en väittäisi, että kukaan tätä pitkään tehnyt on päässyt helpolla. Usein näin ajattelevat eivät yksinkertaisesti todellakaan tiedä vain mistä on kyse ja mitä tämä oikeasti vaatii. Näihin olettamuksiin kuulkaa törmää harva se päivä! Olen kirjoittanut aiheesta lukuisia postauksia, enkä nyt mene tähän sen syvemmin, mutta pääjuttu onkin se, että teet jotain, joka on oikeasti intohimosi. Kirjoittaminen, vuorovaikutus jne. Ei silloin haittaa herätä kuudelta vastailemaan kommentteihin tai käydä sähköposteja läpi illan tunteina. Mutta sitten taas, vaatii tämmöinen homma kuitenkin tietynlaista vastapainoa elämään, jolloin olet oikeasti ”offline”.

 

Semmoista tänään. Samoja ajatuksia? Kriiseileekö joku kenties sen ”oman juttunsa” löytämisen kanssa?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.