Minäkö masentunut?

Eilen koin jonkun ihan ihme tunnepurkauksen. Päätin käydä töiden jälkeen kivikaupassa, koska oli vain semmoinen fiilis. Halusin jonkun kiven reissuun tuomaan hyvää onnea. Semmoinen löytyi, mutta sitten myös toinen. Kivikaupan nainen antoi minulle oman savukvartsinsa, jonka oli ottanut mukaan kotoa, eikä edes tiennyt miksi. Kunnes tulin kauppaan ja ohimennen lopussa keskustelimme negatiivisista energioista, kun kysyin, että onko ostamani kivi semmoinen, joka estää niiltä ja suojaa minulta. Kauppias kaivoi savukvartsin esille ja sanoi, että se olikin tarkoitettu minulle.

Kivestä sanotaan näin:

”Suojaava kivi, hyvä maadoittaja, yhteys myös korkeampiin energioihin. Sopii herkille ihmisille suojaamaan negatiivisilta energioilta”

No, juuri tuotahan varmasti olin lähtenytkin sieltä hakemaan, enkä sitä reissukiveä. Olin (taas kerran) jotenkin todella hämmentynyt ja ihmettelin kiveä koko junamatkani ajan. Kävelin kotiin ja löysin yhden biisin, jota olen kuunnellut viimeksi joskus about yli 10v sitten. Aloin yhtäkkiä itkeä, enkä edes tiennyt miksi. En ikinä itke musiikille, en edes pidä semmoisesta koskettavasta musiikista. Olin menossa hakemaan poikaa tarhasta ja samalla pyyhin kaulaliinaan niitä kyyneleitä. Mietin, että kaikki on hyvin ja enemmän kuin kunnossa, mutta silti koen välillä pahaa oloa. Tiedättekö mikä syyllisyyden tunne tulee ajatella, että minulla on kaikki hyvin, asioita, jotka eivät ole itsestäänselviä. Minunhan pitäisi olla kiitollinen, eikä surullinen.

En aikaisemmin pitänyt itseäni millään tapaa herkkänä. Vasta viimeaikoina olen oivaltanut, että hei, olen juurikin se herkkä tyyppi. Mitä ihmettä! Koen, että elämäni roolit ovat todella erilaisia. Voisin kuvitella, että joku ehkä saattaisi työroolini perusteella saada minusta kylmän kuvan, ehkä se on tietynlainen suojakuori eroittaa työ siitä muusta elämästä ja pitää ne erillään ajatuksen tasolla. Työminäni on melko kova ja asiapitoinen, en tykkää sekoittaa henkilökohtaista elämääni työhön. Se privaatti-minä taas on juuri se herkkä tyyppi, joka miettii ja murehtii paljon, mutta on myös todella rakastava äiti.

Pian tulee vuosi täyteen siitä kun sain vauvavuoden päätteeksi lääkäriltä diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta. Täh, minäkö? Huoleton vauva-arkihan oli ihanaa ja sain viettää jokaisen päivän maailman rakkaimman pienokaiseni kanssa. Vai oliko se kaikki sittenkään niin täydellistä? Huhtikuun 2017 tienoilla äityi tilanne siihen pisteeseen, että useimmat päivät tuntuivat maailmanlopulta ja voimavarat alkoivat pikkuhiljaa olla tipotiessään kaiken valvomisen, imettämisen ja hulinoinnin keskellä. Luulin oikeasti tulevani hulluksi. Välillä itkin kotini lattialla, enkä enää tiennyt mitä tehdä. Monen kuukauden harkinnan jälkeen julkaisin aiheesta postauksen syyskuussa, olihan pahin jo ohi. Harvemmin kun niistä tuntemuksistaan osaa, kehtaa tai uskaltaa puhua avoimesti silloin kun tilanne on päällä. Yrittää vaan jotenkin sinnitellä eteenpäin, että ehkä tämä tästä.

Mitä tulee omiin kokemuksiini, on vauvavuosi samalla ihanaa ja kamalaa. Vaikkei perheenlisäys ole meille juuri nyt ajankohtaista, myönnän silti välillä haikailevani niiden maidontäyteisten vauva-kuukausien perään. Silloin kun päivän suurin missio oli varmistaa, että nappula syö tarpeeksi (siihen ei tosin kyllä tarvinnut kannustaa, mitä tuli rintamaitoon… Sori yksityiskohdista te ei-mammat :D), nukkuu päiväunet ja tuumailla, että mitä sitä kokkailisi päivälliseksi. Elämä oli yksinkertaisesti huoletonta. Sanoisinko, että omasta mielestäni 2-6kk ikäisen vauvan kanssa on se kaikkein helpoin aika. Sitten taas siitä eteenpäin aina yhden vuoden ikään se haastavin aika. Verrattuna taas vauvavuoden loppupuoleen on tämä taaperoikä niin ihanaa! Vaikka täytyykin jatkuvasti olla varuillaan, vahtia, kiukkukohtauksia tulee ja ruoatkin lentelevät (edelleen) ympäri lattioita, on tämä mielestäni huomattavasti helpompaa. Ehkä se on se kun lapsi osaa jo itse osallistua asioihin ja ilmaista tahtonsa. Vai olenko minä vain muuttunut?

Mietin alkuun kerronko tätä ollenkaan, mutta koin joku aika sitten jonkun mini-romahduksen. Kirjoitin tännekin, että olen ollut väsynyt, flunssassa ja diipadaapa, mitäs kaikkea muuta. Nukuin 12h yöunia ja olin silti väsynyt. Flunssaputki piinasi ja varmaan osittain turha stressaaminen vain pidensi sitä. Kertakaikkiaan tuntui siltä, etten jaksa nousta aamulla ylös. Muuten en varmasti olisi noussutkaan, vaan dataillut sängystä käsin, mutta ei äitinä voi jäädä sänkyyn lorvimaan, vaikka olisit 40c kuumeessa. Ylös, aamupuuhat ja tarhaan, juuri siihen voimat suunnilleen riittivät. Tein töitä etänä ja muutaman päivän vietin jopa flunssan vuoksi saikkua, hurjaa! En vieläkään tiedä mistä tuossa kevätkriisissä oli kyse, mutta onneksi pahin väistyi sopivasti auringon myötä. Nyt ollaan jo menty huomattavasti energisemmissä meiningeissä.

Ehkä osasyy koko tässä arjen härdellissä on se, ettei meillä ei ole sitä tukiverkkoa käytännössä lainkaan. (Ja tätä muuten kysytään ihan kaikkialla! Menet sitten neuvolaan, lääkäriin tai mihin tahansa! Ei, ei meillä ole on vakiovastaus.) Kaikki sukulaiset asuvat muualla, lapsen hoitoon ”tyrkyttäminen” kummeille tai ystäville tuntuisi jotenkin kiusalliselta, koska kaikilla on kuitenkin se omakin arki. Ehkä siksi tuntuukin juuri siltä, että ollaan tilanteessa jotenkin ypöyksin. Monelle tukiverkko on varmasti itsestäänselvyys ja oikeasti, olkaa siitä todella onnellisia ja kiitollisia!

Olenko sitten vielä masentunut? En osaa sanoa. En ainakaan joka hetki. Myönnän, että jossain määrin ahdistunut kuitenkin. Se onkin sitten asia, joka on ollut läsnä jo pitkään, lapsesta saakka. Tiedättekö, olen se tyyppi, joka helposti murehtii asioita, ahdistuu ja menettää yöunensa. Huolehtii ihan turhista jutuista, miettii helposti, että pahoitinko toisen mielen tai teinkö itse jotain väärin, vaikkei syytä edes ole. Uskallan sanoa mielipiteeni, enkä jää konflikteissa alakynteen, mutta kyllähän erinäiset asiat jäävät vaivaamaan. Vuosien varrella olen toki oppinut hallitsemaan ahdistuneisuutta, mutta oppinut ennen kaikkea sen olevan osa minua. Semmoinen minä olen. Vaikka kuinka esitän rohkeaa ja reipasta, saatan mennä kotiin ja tuntea itseni ahdistuneeksi, usein vielä täysin turhasta asiasta. Olen myös oppinut tiedostamaan asiat, joista ahdistun eniten. Esimerkiksi kun hommaa kasaantuu liikaa tai koen, etten suoriudu jostain asiasta niin hyvin kun ehkä toivoisin, ajoittain olen itselleni todella ankara, vaikka homman pitäisi mennä nimenomaan toisinpäin.

Tiedän itsekin, että on todella huono piirre olla se, kuka haalii lisää hommaa ja suostuu kaikkeen mukaan vain siksi, koska hei, vähänkö siisti uusi projekti! Toisaalta sitten taas olen juuri se, joka haluaa niitä uusia juttuja ja vaihtelua perusarkeen. Vaikka rakastankin elää melko ”turvallista” elämää, tiedättekö, että on säännöllinen kuukausipalkka, vakaa parisuhde ja selkeät arjen rutiinit. Silti kyllästyisin kuoliaaksi, jossei arjessa ikinä olisi niitä vuoristoradan ylä- ja alamäkiä. Pakko myös mainita, että vaikka arjen kaaos välillä hajottaakin, teen juuri niitä asioita, joista oikeasti tyykkään. Viimeaikoina olen kuitenkin oppinut sanomaan ei. En mene tapahtumiin, jotka eivät kiinnosta, en suostu yhteistöihin, joihin ei ole aikaa ja teen etäpäiviä, jolloin voin käyttää aamutoimiin ja työmatkoihin kuluvan ajan muulla tapaa hyödyksi. Oma ”ongelmani” on kuitenkin ikävistä jutuista puhuminen. Olen keskustellut näistä tuntemuksista tasan kahden ystäväni kanssa. Päällimmäinen ajatus on usein, ettei halua valittaa tai kuormittaa toista omilla huolillaan. Siksi ehkä blogi onkin itselleni semmoinen luontainen kanava, koska usein moni teistäkin uskaltautuu kertomaan omista tuntemuksistaan kun sen voi tehdä anonyyminä. Silti aiheesta kirjoittaminen taas vähän jännittää.

Vuoden aikana onkin fokuksessa ollut juurikin se, että yrittäisi olla itselleen armollisempi. Ja myönnän, kyllähän se toimii, jos vain ottaa itseään niskasta kiinni. Liiallisten hommien haaliminen, suorittaminen ja täydellisyyden tavoittelu ovat tietysti piirteitä, jotka ovat ominaisia tietylle luonteelle. Siksipä se ”irti päästäminen” onkin erityisen tärkeä ominaisuus. Jos kokee esimerkiksi kiireen ”ongelmaksi” ja osa-aiheuttajaksi ahdistukseen, on todella tärkeää osata kalenteroida itselleen sitä aikaa ladata akkuja. Sopia, että huomenna menen joogaan, päättää olla työmatkan ajan somettamatta, varata kiva loma tai edes ottaa ilta, jolloin ihan vain itseksesi töllötät kaikessa hiljaisuudessa jotain telkkarista. Tai neulot, mikä ikinä onkaan se sinun juttusi. Koska oikeasti, kukaan muu ei tee sitä puolestasi.

Tästä syystä olemmekin jakaneet tälle viikolle puolison kanssa molemmille viikot ”omille lomille”. Lähden eka ja sitten toinen. Oikeasti, jokainen vanhempi tarvitsee joskus aikaa itselleen. Ladata akkuja, miettiä ihan muuta kun niitä arjen miljoonaaa tai jopa tsiljoonaa asiaa, jotka pyörivät mielessä. (Ja ei millään pahalla, mutta mikä siinä onkin, että juuri miehet eivät oikeasti tunnu tajuavan kuinka paljon äidin päässä liikkuu koko ajan ajateltavaa??!! 😀 Se mitä oikeasti tekee, kuten pyykinpesu, siivoaminen, lelujen etsiminen tai neuvolakortin etsiminen on vain niitä ulospäin näkyviä juttuja. Päässä pyörii ihan jatkuvasti jotain. Nykyään unohdan jopa kastella viherkasvit, koska päässä pyörii niin paljon kaikkea ihan joka sekunti!) Kun olen kotona tai keskityn hoitamaan hommia, laitan puhelimen äänettömälle, jotta saan olla häiriöittä ja välillä myös siksi, että ahdistun siitä, että varsinkin nykypäivän somemaailmassa sinun on oltava ihan joka sekunti saatavilla jonkun kanavan kautta. Puhelin, whatsapp, Facebook Messenger, IG.. Arghh! Välillä on yksinkertaisesti pakko laittaa mutelle ja puhelin pois, koska aina on joku tulossa lankoja pitkin. Vastaan sitten kun ehdin ja on hyvä hetki. Elän sillä periaatteella, että jos olen perheen kesken kotona, kukaan tuskin soittaa minulle ennen hätäkeskusta, jos on oikeasti tosi kyseessä.

Ja kyllä, koska koemme olevamme tasavertaisia vanhempia, joihin lapsella on aikalailla yhtälainen kiintymyssuhde, emme koe maailmanlopuksi (paitsi kamalan ikävän kannalta), vaikka poika olisikin vajaan viikon erossa toisesta. Onneksi on Facetime! Eihän poika ole ollut edelleenkään yötä kylässä, joten emme ikinä raaskisi lähteä reissuun kaksin ja laittaa lasta hoitoon, varmaan edes päiväksi. Se nyt vielä menettelee, jos toinen on poissa hetken. Mehän olemme perheenä yhdessä ihan kokoajan, nukumme yhdessä, käymme kaupassa yhdessä ja siis kaikkialla. Olen miettinyt lastenvahdin palkkaamista, jotta joskus ehkä pääsisimme kahdestaan dinnerille, mutta jotenkin ajatus ulkopuolisesta hoitajasta pelottaa ja tiedän, ihan syyttä. Tietysti lapsen luonnekin ratkaisee tässä, oma lapsukainen kun on todella sopeutuvainen, eikä oireile, vaikka toinen meistä ei aina olisikaan siinä, kunhan toinen on ja tämä tuntee olonsa turvalliseksi.

 Olen pääosin todella itsevarma, mutta sitten taas joissain asioissa hieman epävarma. Pelkään myös hurjasti muiden tuomitsemista. Tiedättekö semmoista, olet paska äiti, koska lähdet yksin lomalle. Miksei isä koskaan saa tätä tuomiota lähtiessään viikon työmatkalle tai poikien saunailtaan, miksi äiti on aina se ketä syyllistetään ja syytetään lapsensa hylkääjäksi? Toisaalta (vaikkei nyt koko postauksen pointti ollutkaan tämä loma-asia), jokainen varmasti punnitsee asian omalta kantiltaan. Onko se kerran vuodessa kunnolla levännyt äiti (tai isä) kenties perheenkin ja yleisen jaksamisen kannalta parempi vaihtoehto kuin se, joka puurtaa itsensä loppuun asti, koska ei uskalla / hoksaa / osaa / raaski ottaa aikaa itselleen silloin kun sitä tarvitsisi.

Ja oikeasti, se on ihan kamalaa, kuinka helposti tuntee itsensä huonoksi sillä hetkellä kun tuntuu pahalta tai on surullinen. Minä olen tehnyt jotain väärää, olen liian huono tai en kelpaa. Olen heikko, koska en jaksa. Tai sitten kun jo valmiiksi rankan päivän päätteeksi joku sanoo vielä jotain tyhmää, josta pahoitat mielesi ja kaikki tuntuu maailmanlopulta. Kuulostaako jollekin tutulta? Eikä mikään näistä väittämistä edes pidä paikkaansa! Usein nämä tyypit ovat juuri niitä tunnollisia, ahkeria, jotka murehtivat paljon, ihan tyhmistä jutuista vielä. Tiedättekö, päällimmäinen ajatus tätäkin postausta kirjoittaessa on ”en haluaisi valittaa tai näyttää olevani heikko”. Silti toivon, että tämä tsemppaisi jotain siellä ja saisi ymmärtämään, että sinussa ei ole mitään vikaa, asioita voi edes jonkun verran muuttaa ajattelutavan muutoksella. Tilanteet ovat aina erilaisia, eivätkä asiat niin yksiselittäisiä. Äidit ovat erilaisia, lapset ovat erilaisia. Ei koskaan voi sanoa, että joku toinen on reppana, koska ei pärjää  vaikka nyt sitten yksinhuoltajana, jos itse samassa tilanteessa kokee sen helpoksi kun heinänteko. Joskus on sitä suurinta viisautta osata ajatella itsensä toisen asemaan ja muistaa, että meitä on moneen junaan.

Kohtalontovereita?

 

Ja ps. Ihan muusta aiheesta: Vielä viikonloppu aikaa antaa äänesi minulle Momondon vaikuttajakisassa  Virtuaalihali kaikille, jotka jaksavat nähdä vaivan  Äänestys tapahtuu tämän linkin kautta nimellä + sähköpostilla.

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

100% luonnollinen ja hehkuva meikki

Kokeilin taannoin jotain täysin uutta meikin saralla, nimittäin täysin luonnollista meikkiä. Ja tällä tarkoitan luonnollisilla tuotteilla tehtyä, en pelkästään luonnollisen näköistä meikkä, heh. Olen vasta viimeisen vuoden aikana alkanut tutustumaan lähemmin luonnonkosmetiikan meikkeihin ja onnistunut löytämään jo lukuisia suosikkeja. Mikä on tullut suurena yllätyksenä, on se kuinka ihania heleyttäviä ja hehkua tuovia tuotteita löytyy luonnollisena! Ihan pakko suositella RMS Beautyn ja Hynt Beautyn heleytys- ja hehkutuotteita, joita tässäkin meikissä käytin! Eli kyllä, luonnonkosmetiikalla voi saada äärimmäisen kauniin, heleän ja hehkuvan meikin.

En ole itse kovin villi meikkailija, siis semmoinen joka kovin suurella intohimolla lähtisi kokeilemaan hulluja värejä ja tekniikoita. Pelaan varman päälle ja olen jotenkin todella uskollinen ”omalle meikkityylilleni” 😀 Itselläni pääfokus on 1) hehkuvassa ja kauniissa pohjassa (jossa avainasemassa on kosteutettu ja hyvin hoidettu iho!!) ja b) huolitelluissa ripsissä. Eipä sen kummempaa. Välillä haksahdan rajauksiin, mutta nekin jätin tästä nyt pois, koska halusin tehdä meikistä mahdollisimman simppelin ja panostaa juuri pohjaan.

Ja taas pakkauksia, jotka ovat niin söpöjä, että oli ihan pakko kuvata! Hynt Beauty on ihan pure love jo pakkaustenkin perusteella <3

Meikkipohja syntyi seuraavilla tuotteilla:

 

Levitin kosteusvoiteen ja seerumin päälle meikkivoiteen, Juice Beautyn Flawless Serum Foundationin sävyssä Golden tan. Minulla on tästä kolmanneksi tummin sävy ja alkuun mietinkin, että onko se näin ennen kesää vielä iholleni liian tumma. Mutta ei, vaan juuri sopiva. Tämän sävy on muutenkin todella luonnollinen ja vaikka onkin tummimmasta päästä, ei taitu iholla yhtään oranssiin tai punertavaan kuten jotkut meikkivoiteet. Aivan huippu ja suorastaan sulaa ihoon. Helppo levittää myös vaikka kosteusvoiteen sekaan, mikäli haluaa kevyemmän meikin. Koostumukseltaan tämä on melko juoksevaa. Seerumi-meikkivoide on yksi Juice Beautyn myydyimmistä meikkituotteista. Tämä sopii kaikille ihotyypeille ja sisältää kasviperäisten peittävien ainesosien lisäksi myös ihoa hoitavia ja ikääntymisen merkkejä ehkäiseviä ainesosia. Ihan ehdoton uusi suosikki!

Peiteaineena käytin Hynt Beautyn Perfecting Concealer- nappia sävyssä medium. Sopivan hyvä peittävyys ja koostumus, tykkään kovasti. Tätä ennen vakkarisuosikki on ollut Make Up Storen Cover All mix, jota olen käyttänyt siis vuosikaudet. Nenänpielessäni on muutaman kuukauden ollut pieni punainen arpi jostain näpräämästäni näppylästä, jota olen manaillut kun en ole saanut sitä tuolla MUS:in napilla piiloon. Sitten vaihdan tähän ja tadaa, arpi peittyi!

Pohjan päälle sivelin koko kasvoille Hynt Beautyn Lumiere Radiance Boosting Powder- hehkupuuteria, josta on pitänyt postata jo ikuisuus. En yleensä käytä puutereita ikinä, mutta ihastuin tähän hehkupuuteriin viime syksynä kun ihan sattumalta kokeilin tuota näytekoossa ja yllätyin. Kevyellä sipaisulla tämä tuo iholle kaunista hohdetta, toimii myös esimerkiksi kosteusvoiteeseen sekoitettuna, jos haluaa iholle kevyttä hehkua.

Viimeistelin pohjan kahdella hehkunapilla, voidemaisella aurinkopuuterilla/varjostusnapilla, RMS Beautyn Buriti Bronzerilla ja saman sarjan Master Mixerillä, jota voi käyttää alueiden korostamiseen tai tuomaan kasvoille hehkua. Nämä ovat siis heleyttäjiä, mutta voidemaisen napin muodossa. Buriti bronzerin sävy on melko ”kylmän ruskea”, eli siis juuri semmoinen mistä ei jää mitään feikki-oranssia tulosta. Jos haluaa todella huomaamattomat varjostukset ja auringonhehkua kasvoille ilman mitään kamalaa bling blingiä, on tämä siihen oivallinen. Tuo Master Mixer taas on hieman monikäyttöisempi ja nimenomaan meikkipussin monitoimituote korostukseen, koko iholle tai sekoittaa mihin vain muuhun tuotteeseen. Nämä ovat muuten ihan hurjan riittoisia! Voin suositella kaikille, jotka etsivät täydellisiä heleyttäjiä, varsinkin luonnollisia semmoisia. Täydellinen parivaljakko kesän meikkipussiin. Näistä on muuten nyt kaksi vaaleampaa sävyä juuri tarjouksessa, tämä ja tämä.

Tässä poskipäillä Master Mixeriä. Tulos ei todellakaan ole mikään överi-glitterinen, vaan nimenomaan kauniin hillitty  🙂

Luomiväreistä käytän pääasiassa vaaleita, kultaiseen ja pronssiin taittavia, melko neutraaleja sävyjä. Esimerkiksi tässä käytetty RMS Beautyn Swift Shadows luomiväri sävyssä Sunset Beach on monikäyttöinen ja sopii sävynsä puolesta luomivärin lisäksi myös puuterimaiseksi korostustuotteeksi. Itse käytin tätä myös kulmaluulle tuomaan valoa.

Ripsivärinä on RMS Beautyn Volumizing Mascara. Luonnonkosmetiikan ripsivärit ovat vielä äärimmäisen vieras alue ja tämä taisi olla toinen testaamani luonnollinen ripsari. Tulos on siisti ja eroteltu, mitään ökynäyttävää tulosta ei tällä saa aikaan edes kerrostamalla, eikä kovin helposti muutenkaan epäsiistiä lopputulosta.

Sitten vielä poskipäille sipaisu puuterimaista aurinkopuuteria, Hynt Beautyn Solare Bronzing Poweria. Täydet pisteet myös tälle! Sanoisinko, että kesällä kun on päivetystä pinnassa, pärjää varmasti pelkällä RMS:n napilla, mutta olen kyllä aurinkopuuteri-muija henkeen ja vereen 😀 Ainakin näin kesän ulkopuolella.

Viimeistelin meikin Tata Harperin Volumizing Lip and cheek tintillä, joka on kevyttä volyymia huulille antava huuliväri, jota voi käyttää myös poskipunana (täytyy muuten testata!). Itselläni on tästä sävy very sweet. Hyvä valinta huolettomaan meikkiin kun haluaa tuotteen, joka on kevyt ja mahdollista levittää pahimmassa tapauksessa myös ilman peiliä.

Ripsiseerumi on nyt muuten taas vaihteeksi kolmatta viikkoa käytössä ja varmaan tässä lähiviikkoina alkaa näkymään jotain tuloksia. Olisi ennen lomaa kivaa ehtiä käydä myös värjäämässä ripset, koska näytän nykyään ilman ripsaria aivan pojalta kun ovat niin vaaleat. Aikaisemminhan olen käyttänyt Plumen luonnollista ripsiseerumia ja varmasti otan sen taas käyttöön kun saan vanhan kulutettua. On muuten ihan huippu ja oikeasti toimiva! Paras tähän asti käyttämäni luonnollinen ripsiseerumi. Tosin, tuloksethan näistä näkyvät vasta 1-2kk käytön jälkeen, joten kärsivällisyys on valttia!

Mikä eniten on yllättänyt näiden tuotteiden kanssa on se kuinka kauniin heleäksi iho näistä jää. Itse haen meikkipohjalta nimenomaan heleyttä ja kaunista hehkua, sitä näillä nimenomaan saa. Lisäksi vielä ilman synteettisiä tai eläinperäisiä ainesosia, tietysti laadustakaan tinkimättä 🙂 Toki hinta on näissä korkeampi kun jossain marketin Maybellinessa, mutta kyseessä on luonnonkosmetiikan selektiivisiä brändejä, joita ei voi verrata markettikamaan tai semi-selektiivisiin.

Jos näistä olisi pakko valita kolme suosikkia, valkkaisin ehdottomasti Juice Beautyn seerumimeikkivoiteen, RMS Beautyn heleytysnapit ja joko Hynt Beautyn heleytyspuuterin tai aurinkopuuterin, hitto kun en osaa päättää!

Hei muuten! Naturellella on meneillään keväthulinat 15.4 saakka ja moni näistä omista tuotteistanikin on juuri tarjouksessa. Koko tarjousvalikoima löytyy täältä.

Mutta mitäs tuumaatte hehkumeikistä?

 

Sisältää kaupallisia linkkejä. Tuotteet saatu.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Miten menee? Ja vähän myös ehkä reissuturinoita

Huomenta! Viimeinkin olisi aika kuulumisille, päätin nimittäin viikonloppunakin viettää pitkästä aikaa kaksi päivää ”blogivapaata”. Ja mitäs se sitten meinasikaan? En julkaissut postauksia, mutta kuvasin ja setvin kuvasaldoa, sekä hommailin muita blogijuttuja yhteensä varmasti yhden kokonaisen työpäivän verran. Se joka sanoi, että bloggaaminen on helppoa hommaa ja vielä semmoista, joka ei vie aikaa, niin ei ole kyllä itse kokeillut. Varsinkin kun yrittää kokopäivätyön ja perhearjen ohessa säätää, älkää siis ihmetelkö jos joskus tulee yksittäisiä päiviä kun postausta ei tipu. Bloggaajalla kun ei vapaapäiviä tunneta. Silti tämä on ihan parasta hommaa! Olen yrittänyt olla stressaamatta vähemmän kaikesta blogiin liittyvästä, joten aina ei ole niin vakavaa, vaikkei juuri sillä sekunnilla saisikaan jotain käsityöohjetta ulos 🙂

Lähden ensi viikolla lomalle ja sen jälkeen onkin Tommin vuoro lomailla. Vietän muutaman viikon etäillen pojan kanssa ja sitten Portugalista käsin. Ihanaa kun saa pientä vaihtelua arkeen! Ja toivon mukaan myös hieman korkeammat lämpöasteet kun täällä meillä. Edessä muutaman viikon päästä myös ihkaeka lentomatka naperon kanssa kahdestaan. Iik! Hyvin se varmasti menee, tuommoisen villi-veikon kanssa se vaikein homma on varmaankin se paikallaan pysyminen. No, pakko taas ladata iPadiin tarpeeksi akkua ja hyvät pelit kehiin 😀 Jos teillä on jotain hyviä viihdykevinkkejä, niin kertokaa! Maissinaksut voisi olla aika kova (tosin niillä saa pelattua aikaa sen max 30min), pehmolelut, käsinuket, kirjat sun muut on täällä semmoisia, joista poika suunnilleen pyörittelee silmiään jos yrittää niillä hassutella. Paitsi yksi kirja, jossa on muttereita, kaivinkoneita, traktoreita ja kaikkea, jonka luultiin olevan epäkiinnostavaa, mutta siitä kehkeytyi ihan lemppari. Harmi, että kyseinen kirja on tällä hetkellä noin kuudessa kappaleessa..

Tähän mennessä olemme lentäneet kaikki lennot perheenä ja varsinkin pitkillä lennoilla on hyvinä puolina a) lapsi usein nukkuu ainakin osan matkasta (TAI vaihtoehtoisesti kiukuttelee yliväsyneenä, kunnes tunnin sylissä keinuttelun jälkeen nukahtaa) b) voi puolison kanssa vaihdella hoitovuoroa, jolloin toinen voi hyvällä lykyllä nukkua tunnin-pari. Kamalin skenaario olisi päästä perille kaukokohteeseen, jossa molemmat vanhemmat olisivat silmät ristissä aikaerosta ja valvomisesta, lapsi taas pirteä kun peipponen 😀 Onneksi kyse on vain melko lyhyehköstä, muutamien tuntien lennosta kahdestaan, joten en nyt oikeasti koe siitä mitään erityisiä paineita. Onneksi lentokoneet ovat pojan mielestä ihan paras juttu (osaa näyttää hienosti miten lentokone lentää taivaalla), joten ehkäpä tulevat lennot menevät sitten fiilistellessä 😀

Tässä asukuvat, joiden suhteen ensin harkitsin, että julkaisenko ollenkaan. Näytän aivan zombielta, mutta menkööt tämän kerran. En tiedä olenko iloinen vai surullinen siitä, että UGGs-kausi alkaa olla lopuillaan. Todennäköisesti ikävöin jo kesäkuussa niiden perään, vaikka talvi saakin puolestani pysyä poissa. Viime viikot onkin käppäilty varsin tyylikkäästi kumppareissa. Todellinen mamma-moment on kun huomaat alkavasi panostaa joka sään kestäviin ulkoilukamoihin. Ensi talveksi täytyy varmaan kaivaa varastosta toppahousutkin pitkästä aikaa, kun pääsee vähän aktiivisemmin jo lumileikkeihinkin lapsen kanssa 😀

Ja hei!! Tänään alkoivat Hullut Päivät! Harmittaa, etten tänä vuonna ehtinyt tehdä postausta omista suosikkitarjouksistani. Hullareiden tarjoukset löytyvät kuitenkin täältä ja ovat käynnissä tästä hetkestä sunnuntaihin saakka 🙂

Aurinkoista keskiviikkoa!

 

Sisältää kaupallisia linkkejä. Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Onko valintasi hajusteeton?

Kaupallinen yhteistyö: KC Professional

Suhtautumiseni hajusteisiin on muuttunut hurjasti sen jälkeen kun tulin äidiksi. En ole itse ollut aikaisemmin kovin hajusteherkkä, mutta sen jälkeen kun raskauden aikana lopetin hajuvesien käytön, ei ”koviin hajusteisiin” ole ollut paluuta, varsinkaan niihin synteettisiin. Nykyään tuntuu jopa oudolta laittaa hajuvettä, silloin harvoin siis kun sille päälle sattuu. Tuoksujen suhteen suosin nykyään huomattavasti kevyempiä vartalosuihkeita ja huomaan kyllä heti, jos samassa huoneessa on henkilö, jonka ympärillä pyörii massiivinen hajuvesipilvi. Voisin sanoa, että nykyään jopa kammoksun vahvoja hajusteita, hajusteettomuutenkin kun tottuu nopeasti. Tällä viikolla vietetään allergiaviikkoa ja sen kunniaksi halusin postata monelle tärkeästä aiheesta, hajusteettomuudesta.

Itsekin allergikkona ja astmaatikkona todellakin ymmärrän esimerkiksi hajusteherkkien kannan. Allergialääkkeet ja astmapiiput ovat minulle arkipäivää. Olen allerginen kaikille kissoille ja myös koirille, poislukien villakoirat, sekä pari muuta rotua, joille olen huomattavasti vähemmän herkempi. Lisäksi hevoset, jyrsijät ja kaikki muutkin karvakaverit ovat harmikseni allergisoivia. Valtaosalla ystävistäni on lemmikkejä, joille olen allerginen. Saan pahoja allergiakohtauksia vieraillessani heillä ja myös siitä kun he vierailevat meillä. Tilanne on tietty hieman kinkkinen, mutta olen oppinut elämään sen kanssa. Elämää allergisena kun on takana jo yli 25 vuotta. Ennemmin valitsen ystäväni ja heidän näkemisen kun sen, antaisin allergialle vallan. Ja voi kuulkaa, kuinka odotankaan tulevaa siitepölykautta. (NOT!)

Sitten kuitenkin niitä tilanteita, jotka koen ahdistaviksi. Ehkä pahinta on kun viereen istuu junassa tai bussissa henkilö, joka on polttanut juuri astuessaan sisään. Tiedättekö sen todella pistävän röökin hajun vaatteissa? Itse olen todella herkkä tupakansavulle ja tuo vaatteiden käry saa keuhkoputkeni heti tukkoon, tuntuu etten saa henkeä. Sama juttu jos jollakulla on todella vahvaa hajuvettä yli tarpeen. Tässä maailmassa nyt on hieman mahdoton ajatus alkaa vaatia muilta ihmisiltä hajusteettomuutta, mutta se mitä voi tehdä, on vaikuttaa asiaan itse valitsemalla muita ajatellen itse hajusteettomia vaihtoehtoja.

Erityisesti lasten ei kuulu altistua vahvoille tuoksuille tai yleisesti ylimääräisille kemikaaleille. Juuri tästä syystä vaihdoin raskauden aikana ihonhoidon tuotteetkin pääosin luonnonkosmetiikkaan, koska halusin välttää kemikaalikuormaa ja kaikkea ylimääräistä niin pitkälle kun mahdollista. Olin jossain vaiheessa jopa hieman ylineuroottinen asian suhteen, enkä uskaltanut laittaa iholleni edes asteittain ruskettavaa voidetta, saati sitten hajusteita tai hajustettuja vartalotuotteita. Toki, parempi tietysti olla ylihuolehtiva kun sitten taas se toinen ääripää. Kemikaaleilla höystetty ympäristö voi altistaa lapsen allergioille. Toisaalta sitten, miksi aikuisenkaan pitäisi altistua voimakkaille tuoksuille tai kemikaaleille? Mielestäni jokaisen pitäisi voida valita tuoksuttomuus ja onni on, että nykypäivänä löytyy laaja valikoima laadukkaita tuoksuttomia tuotteita.

Yhteistyön tiimoilta otin haasteen vastaan ja siirryin kokeilemaan KC Professionalin hajusteettomia No Nothing Very Sensitive-hiustuotteita. Joku teistä on saattanutkin jo bongata kaupoista tämän tuotesarjan, joka kattaa kaikki oleelliset tuotteet hiusten hoitoon ja muotoiluun. Nämä sopivat ihan jokaiselle, mutta erityisesti niille, jotka toivovat tuotteilta hajusteettomuutta ja ovat herkkäihoisia tai erityisen herkkiä. Ja hei, on muuten kotimainen! Nimensä mukaisesti tuotteissa ei ole mitään ylimääräistä, eli tässä tapauksessa siis hajusteita, väriaineita, parabeeneja tai muita herkistäviä ainesosia. Näille on myönnetty Allergia- ja Astmaliiton arvostettu Allergiatunnus. Sarjan tuotteet ovat kampaamotuotteita, eli laatu on No Nothingin tuotteissa ykkösjuttu. Hinta-laatusuhde on näissä varsin kohdillaan, shampoon tai hoitoaineen saa vajaalla 10 eurolla ja muotoilutuotteiden hinnat pyörivät noin 12 eurossa.

Jos sensitive-merkintä luo jollekulle mielikuvan tylsästä tuotteesta, niin voin kertoa, että sitä nämä eivät ainakaan ole. Pullot ovat ihanan leikkisiä ja juuri semmoisia, joihin helposti kiinnittää huomion hyllyssä. Mikä parasta, nämä ovat oikeasti todella toimivia! Tuuheuttavan sarjan shampoo ja hoitis jättävät hiukset äärimmäisen ilmaviksi, mutta silti helposti käsiteltäviksi. Hoitotuotteita löytyy tuuheuttavan linjan lisäksi kolme muutakin: Värjätyille, vaurioituineille ja lisäkosteutta kaipaaville hiuksille. Muotoilutuotteet taas ovat tehokkaita, mutta kevyitä. Hius ei jää jäykäksi tai jähmeäksi, vaikka tuotteita käyttäisikin päällekäin useampaa. Näiden käytön jälkeen on tukkani ollut itseasiassa kivoin aikoihin! Nämä muuten sopivat käytettäväksi ihan koko perheelle. Tähän saakka kun on pojalla ollut käytössä omat hoitotuotteensa, joka tietysti tarkoittaa lisää purkkeja kylppärissä.

Itse pesin hiukset sarjan tuuheuttavalla No Nothing Very Sensitive shampoolla ja hoitoaineella. Kosteisiin hiuksiin suihkin muutaman suihkauksen kosteuttavaa hiuksiin jätettävää Moisture Mistiä ja föönin alle lisäsin vielä tyveen Strong-mousse muotoiluvaahtoa, sekä koko tukkaan Multispraytä, joka on nimensä mukaisesti ”monitoimisuihke” sisältäen lämpösuojan lisäksi myös UV- ja kosteussuojan. Föönasin hiukset kuiviksi ja tein kiharapuikolla kevyitä laineita. Viimeistelin lookin Very Sensitive & Strong Hairspray- hiuslakalla. Tuo lakka on muuten niin loistava! Itse en nimittäin ole enää vuosiin käyttänyt lakkaa, päällimmäisenä syynä juuri se kamala hiuslakka-katku. Seuraavina päivinä freessasin tukkaa Very Sensitive Dry Shampoolla, joka poistaa rasvaisuutta tehokkaasti, mutta ilman sitä katkua, joka kuivashampoistakin yleensä leviää suihkutettaessa. Tykkään näistä aidosti!

No Nothing Very Sensitive-sarjaa myyvät kampaamot, sekä esimerkiksi Sokos ja Yliopiston Apteekki.

Haastan myös teidät allergiaviikon kunniaksi miettimään omaa hajusteiden käyttöä ja kokeilemaan hajusteettomuutta, edes yhden viikon ajan. Voi olla, että suhtaudut hajusteisiin sen jälkeen aivan uusin silmin 🙂

Herättävätkö hajusteet tai hajusteettomuus teissä jotain ajatuksia?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on yksi kommentti.

DIY macrame – vinkkejäni alkuun

Blogini alkaa pikkuhiljaa muistuttaa yhä enemmän käsityöblogia. Pakko kyllä sanoa, että harmittaa, että olen kaikki nämä vuodet pitänyt taukoa käsitöistä. On nimittäin niin ihanaa hommaa! Olen iloinen jos saan yhdenkin teistä inspioitua neulomaan tai tekemään jotain muuta omin kätösin 🙂

idkuvanosto Jokunen viikko sitten bongasin Nooran Instagramista diy-macramen ja sain tuosta semmoisen inspiksen, että lähdin heti seuraavana päivänä lankakaupoille tarkoituksenani harjoitella macrame-mestariksi. Ostin jopa kivikaupasta reiällisiä minikiviä, joita ajattelin kiinnittää valmiiseen macrameen, siihen seuraavaan siis 😀 Juttuhan sitten meni niin, että lopputulos on aivan kamala. Mutta hei, se oli ensimmäinen. Eilen sain kuitenkin kaiken työn ja tuskan jälkeen viimeinkin valmiiksi toisen macrameni. Ja onhan tämä kyllä upea, vaikka itse sanonkin!

Alkuun mietin, että tottakai tulen jakamaan teille valmiin macramen kera ohjeet, mutta sitten huomasin, että näihin on oikeasti aivan mahdotonta tehdä ohjeita. Seinävaate syntyy niin extempore eri solmuilla sählätessä, että menisi ikä ja terveys step by step-ohjetta väsätessä.. Alkuun saa menemään todella paljon aikaa siihen, että edes osaa tehdä pari erilaista solmua ja pääsee alulle koko hommassa.

Jos joku kiinnostuu testailemaan macramea, ei tähän ihan kamalasti tarvita ainakaan rahallisesti. Ostin kerän puuvilla-moppilankaa (Rosarios 70’s , 14€) ja totesin, että siitä riittää kyllä hyvin pariinkin. Sitten vaan pojan kanssa ulos kaivelemaan lähimetiköstä sopivia keppejä, löytyihän sieltä pari. Toki tähän käy myös joku aivan suora putki tai vastaava. Aika tarkalleen tuo lanka riitti näihin kahteen macrameen. Tässä on paljon noita roikkuvia hapsuja, jotka tietysti veivät eniten lankaa.

Kaikkein paras vinkki, jonka voin antaa on Youtube! Perussolmut ja muut erikoisemmat jutut on niin helppo opetella videolta, kun joku näyttää ihan in action, miten homma tehdään. Tässä linkki videoon, josta katsoin aika paljon mallia tämän tokan kanssa. Ihan samanlaista ei tullut, koska lanka loppui, enkä tykännyt videon macramesta, jossa nuo langat jäivät pötköiksi, joten avasin jokaisen roikkuvan langanpätkän ja harjailin Tangle Teezerillä 😀 Ja siihenhän vasta menikin aikaa. Tunteja. Hetkeen en varmasti lähde uuteen macrame-proggikseen tai tätä mieltä ainakin olin vielä eilen. Todennäköisesti olen jo tänään kävelemässä lankaostoksille. Onhan tämä melko koukuttavaa puuhaa!

Nauhoja tulee aina parillinen määrä, itselläni oli tuossa muistaakseni 28 kpl, jokainen naru 2m mittainen. Pituus tietysti määrittää sen kuinka pitkää vaatetta on mahdollista solmia, mutta tähän pienempään kokeiluun riitti mainiosti tuo parin metrin mitta. Aikaa tähän meni muistaakseni kaikkineen, ehkä noin reilut 10h. Tein tätä noin 3-4 iltana ja viimeistelin sunnuntai-aamuna.

Ja hei.. Loppukevennyksenä vielä kuvaa siitä ensimmäisestä. Onhan näillä nyt vissi ero! Haha! Jos minä pystyn tämmöiseen kehitykseen näissä, pystyy ihan kuka vaan.

Niin, että semmoinen rimpula.. 😀

Itse nimittäin turhauduin ekan macramen kanssa jo puolessavälissä kun en enää yksinkertaisesti keksinyt, että mitä tekisin seuraavaksi. Neulominen on niin paljon helpompaa, kun itse tekeleeseen ei alussakaan tarvitse nähdä niin paljoa vaivaa itse homman suunnitteluun ja solmujen tutkimiseen. Ja kyllä, luulin että macramen tekeminen olisi ollut helppoa, mutta olin todella väärässä. Ehdottomasti haastavampaa kun miltä ehkä vaikuttaa! Jotenkin niin paljon huolettomampaa katsoa jotain neuleohjetta, jossa selkeästi tietää seuraavan stepin.

Näiden kanssa taas täytyy tutkia kamalasti eri vaihtoehtoja ja miettiä, miten etenisi ja miltä lopputulos silloin näyttää. Toki se tuo erilaista haastetta kun joutuu oikeasti käyttämään sitä luovuuttaan. Suosittelen siis kurkkimaan ainakin aluksi YouTubesta ohjeita ja inspistä, esimerkiksi hakusanoilla macrame beginner ja macrame tutorial löytyy vaikka mitä kivoja videoita.

 

Mutta mitä tuumaatte?  Iskikö himo kokeilla macramen väkertämistä?

 

Ja hei ps! Olen Seychellien koiratarinallani mukana Momondon vaikuttajakisassa. Yleensä en halua olla osallisena kisoissa tai ruinata ääniä, mutta nyt on pakko! Olen superiloinen jos joku teistä haluaa antaa minulle kisassa äänensä <3 Äänestää voit tästä linkistä! KIITOS!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.