Syksyn kauneussuosikkeja x 10

Tuotteet saatu / Postaus sisältää affiliate-linkkejä

Edellisestä kuukauden kauneussuosikit-postauksesta onkin tainnut vierähtää suorastaan ikuisuus, mutta tänään pitkästä aikaa kauneuspainotteista juttua. Postauksen tuotteet ovat olleet nyt käytössä jo jonkin aikaa, joten nyt hieman kokemuksiani niistä! Syksyn tullen olen huomannut ihoni kaipaavan enemmän öljyjä ja kosteutusta, jonka myötä olenkin taas palannut ihonhoidon suhteen ”tuplakosteutukseen”, eli käyttämään öljyn lisäksi kasvoilla myös kosteuttavaa seerumia, jonka jälkeen lisään vielä kasvovoiteen. Nykyään olen kesäisin pärjännyt helposti pelkällä seerumillakin ja ihme kyllä on välillä tuntunut öljyn olevan jopa liikaa, mutta nyt ilman kylmetessä on taas tuntunut, ettei mikään kosteutus ole tarpeeksi 😀

Edullisesta luonnonkosmetiikasta on yksi suosikkini ollut tänä vuonna ranskalainen Pulp De Vie, jolta olen testaillut sheet maskejä, asteittain päivettävää kasvovoidetta ja nyt syksyn tullen myös muita ihonhoidon tuotteita. Tärkeänä seikkana täytyy myös mainita, että Pulp De Vie taistelee ruokahävikkiä vastaan ja tuotteiden raaka-aineina käytetäänkin pientiloilta ostettuja vihanneksia, sekä hedelmiä, jotka muuten jäisivät syömättä tai hyödyntämättä. Ihan huippua! Käytössäni on ollut monikäyttöinen Oh My Gold-kauneusöljy, joka soveltuu kasvoille, vartalolle ja hiuksille. Pullo on muuten aivan todella riittoisa ja annostelu suihkepullosta takaa sen, ettei öljyä tule annosteltua liikaa.

Iholle heleytystä tuova Like a Diamond-kasvoseerumi jättää hehkuvan jäljen ja kosteuttaa kevyesti. Mikään megakosteuttava tai hoitava ei tämä ole, mutta sopii hyvin esimerkiksi öljyn jäljiltä meikin alle.

Kevyen kosteusvoiteen käyttäjille voin suositella Yol’eau kasvojen geelivoidetta, joka rauhoittaa ja kosteuttaa. Voisin kuvitella tämän sopivan kevyenä voiteena erityisen hyvin kesäkäyttöön! Imeytyy todella nopeasti, eikä jätä ihoa tahmaiseksi.

Hoitavampana kosteuttavana seerumina olen käyttänyt Evolven hyraulonihapposeerumia, josta on ehdottomasti tullut yksi suosikkituotteistani! Tämä nimittäin kosteuttaa todella tehokkaasti ja yhdistettynä öljyyn on ehdottomasti tehoapu tuohon aiemmin mainitsemaani ihon syyskuivuuteen. Ehdottomasti ylellinen tuote, jolle täytyy antaa erityiskehut! Evolvella on useita todella huippuja tuotteita, joista tämä kuitenkin kiilasi ehdottomasti parhaimpien joukkoon 🙂

Sitten pari uutta suosikkia lemppariltani BYBI:ltä! Olen aikaisemmin kertonut olevani melko nuuka kasvovoiteiden suhteen ja suhtaudun niihin aina jotenkin hieman epäilevästi, koska löydän harvoin varsinkaan päivävoiteista semmoisia tuotteita, jotka ehdottomasti olisivat ylitse muiden ja joita käyttäisin jatkossa ennemmin kuin etsisin ”sitä parempaa vaihtoehtoa”. Tykästyin kuitenkin heti ensikerralla BYBI Beautyn kirkastavaan C-CAF-kasvovoiteeseen, joka kosteutti omaa ihoani riittävästi jo todella pienellä määrällä. Lisäksi koostumus on tässä todella kiva! Olen intoillut BYBI:n öljyistä jo kauan, mutta nyt näiden uusien kasvovoiteiden jälkeen todennut, että myös ne ovat aivan erinomaisia tuotteita.

Kasvon puhdistustuotteiden suhteen en ole kovin nuuka tai vaadi paljoa, mutta käytettyäni nyt samaan syssyyn BYBI:n Crystal Clear-puhdistusgeeliä, täytyy ehdottomasti kehua myös sitä. Aivan erityismaininnan tämä saa siitä, ettei kuivata ihoa tai jätä sitä pesun jälkeen natisevan puhtaaksi, kuten osa kasvojen puhdistustuotteista. Erityisesti kuivaihoisen valinta siis!

Syksyn tullen olen myös kaivannut silmänympärysiholle enemmän hoitoa ja käytössä on ollut Frantsilan Midsummer Rose-silmänympärysvoide, joka on ollut myöskin oikein erinomainen. Voide kosteuttaa, ehkäisee silmäpusseja ja tasoittaa pintaryppyjä. Tästä riittää aivan pieni määrä ja tuubi onkin ollut käytössä varsin riittoisa.

Sitten vielä pari hiustuotetta, joista onkin pitänyt kirjoittaa jo ikuisuus. En ole hetkeen käyttänyt hopeatuotteita kasvatettuani vaalean latvan pois, mutta huomannut kesän jälkeen hieman auringossa vaalentuneen latvan menneen keltaiseksi ja ryhtynyt taas ajoittain käyttämään hopeashampoota- ja naamiota. Nämä Ida Wargin Silver-tuotteet tulivat tutuksi jo kesällä ja kaikki sarjan tuotteet ovat vegaanisia, sekä cruelty free-merkittyjä. Pigmentti Ida Warg Silver-shampoossa on todella tuju ja sen kanssa olen eniten tykästynyt hoitavaan Ida Warg Silver-hiusnaamioon, joka kosteuttaa ja pehmentää hiuksia samalla taittaen keltaisen sävyjä. Vähemmän hoitavaa tuotetta kaipaava voi tykätä myös Ida Warg Silver-hoitoaineesta, jonka hoitava teho on hieman tuota naamiota kevyempi. Mielestäni näissä on todella hyvä hinta-laatusuhde! Täytyy testailla jossain vaiheessa myös sarjan muita tuotteita 🙂

Oliko joku postauksen tuotteista teille tuttu? Entä oletteko jo testanneet noita ihania BYBI:n uutuuksia? 🌸

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Elämyshakuisuudesta takaisin tavallisuuteen?

Luin viikonloppuna Hesarista todella mielenkiintoisen jutun elämystaloudesta ja kuinka pitkään nousukiidossa ollut elämyshakuisuus on koronakriisin myötä kokenut taantuman. Ainakin näin toistaiseksi. Juttu löytyy täältä, suosittelen lukaisemaan! Inspiroiduinkin tuon jutun luettuani pohtimaan elämyshakuisuutta ja myös vähän muista näkökulmista. Aihe on nimittäin kiinnostanut minua henkilökohtaisesti jo pidemmän aikaa esimerkiksi matkailun suhteen, koska kyllä, myönnän itsekin hakevani matkailulta niitä kokemuksia ja elämyksiä. Oli kyseessä sitten kotimaan lähikohde tai kaukainen saari. Aikaisemmin olenkin kirjoitellut täällä elämyshakuisesta luonteesta, jonka itse ehdottomasti allekirjoitan. Ja henkilökohtaisesti täytyy todeta, että koronakriisi on vaikuttanut jonkin sortin pienen henkilökohtaisen kriisin muodossa juuri tuohon elämyshakuiseen minääni. Kun on tottunut toteuttamaan itseään elämysten ja matkailun avulla, rakentanut unelmiaan näiden varaan, on kieltämättä ollut pakko sopeutua uuteen tilanteeseen, jossa itsensä toteuttamisen suhteen on ollut jollain tapaa ”lukossa” ja ne aikaisemmat unelmat toistaiseksi jäissä määrittelemättömään tulevaisuuteen asti.

Ja kyllä, kieltämättä asia kuulostaa nyt hieman hullulta. Kuinka pitkään maailman edes olisi mahdollista jatkua ennallaan oletuksella, että meistä jokainen tavoittelee sata lasissa yhä hullumpia elämyksiä? Enkä vain tarkoita tätä ympäristön näkökulmasta, vaan mitä siitä seuraisi meille? Kun on saavuttanut jo elämyksiä, joista osa vain voi haaveilla, mitäs sitten seuravaaksi? Uusia, uudelleen elämyskiksejä antavia kokemuksia voi olla yhä vaikeampi keksiä tai saavuttaa. Vähän kuin astronautti kävisi kuussa, mutta joutuisi olosuhteiden pakosta lennättämään leijoja lopun ikänsä. Okei, vähän huono vertaus 😀 Pointti nyt oli lähinnä se, että kun ollaan pisteessä, jossa lähes kaikesta on tehty unelmoimalla tai rahalla saavutettavaa, sitten nämä viedäänkin pois, mitä jää jäljelle?

Tuossa Hesarin artikkelissä kiteytti tämä lainaus asian mielestäni täydellisesti: ”Muutos synnyttää kapitalistisessa logiikassa tarpeen luoda illuusiota merkityksellisyydestä eli lisäarvon tekemiseen tyhjästä” (Martti Kalliala, Elämysten jälkeen, HS 26.10.20) Ehkäpä juuri ne ”menneiden vuosien” perusjutut, jotka vaativat pienen shokin kautta sopeutumista, mutta joista kenties ajan myötä muodostuu niitä arjen uusia unelmia. Kiitollisuutta aivan tavallisista perusasioista. Elämyksiä, jotka tuottivat meille valtavasti iloa ennen koko elämystalouden aikakautta.

Mitä sitten voisi sanoa markkinoinnista ja mainonnasta? Ennen keskityttiin markkinoinnissa ja brändäyksessä enemmänkin konkreettisiin aiheisiin. Rantalomaa ja löhöilyä. Rehellistä kotiruokaa. Hyvänmakuisia virkistysjuomia. Nykyään taas haetaan enemmänkin next level-juttuja, asioita joita et ehkä edes osannut kuvitella haluavasi kokea. Rantaloma onkin eksklusiivinen elämys rantabubgalowissa yksityisellä saarella merikilpikonnia bongaillen. Kukapa nyt ei moista haluaisi tavoitella? Rehellinen kotiruoka on nyt tottakai vastuullista, räätälöity juuri sinun kiireisen työmyyrän tarpeisiin ja höystetty superterveellisillä ainesosilla, jotka hoitavat suolistoasi tavoilla, joita et ennen tätä edes tiennyt olevan olemassa. Virkistävä virvoitusjuoma auttaa sinua balansoimaan stressiä, auttaa keskittymään ja ehkäpä jopa paremmaksi ihmiseksi? Ja kyllähän nämä seikat vetoavat ihmisiin. Se, että ostamalla tämän asian x tulen paremmaksi ihmiseksi / tervehdyn / olen vihdoin onnellinen. Aivan joo, mutta mitäs näiden jälkeen? Kun kuluttajan odotukset on astetettu elämyksellisen korkealle jo aivan perushyödykkeiden suhteen, odotetaan tietysti jotain vieläkin uudempaa ja ihmeellisempää. Kuinka pitkälle elämyshakuisuudessa ja uusien elämysten hakemisessa voidaan mennä?

Todellisuudessa ollaan kuitenkin menty siihen pisteeseen, että konkreettisten tavaroiden sijaan keskitytään yhä enemmän uusiin, erilaistettuihin palveluihin, jotka tarjoavat materialistisen kuluttamisen sijaan jotain aivan uutta ja aineettomia elämyksiä. Esimerkkejä? Äänikirjat, rentoutuskellunta, meditaatio, hyvinvointiin ja terveyteen panostavat konsultoinnit, sekä kehontoimintojen mittaus ja analyysi. Eikä siinä, maailma muuttuu yhä hektisemmäksi ja suorituskeskeisemmäksi, joten itse ainakin iloitsen juuri näistä palveluista ja arjen pienistä elämyksestä omassa arjessani. Mutta mikä on innovaatiopalveluiden seuraava taso? Saavutetaanko se vai palataanko hiljalleen niihin vanhoihin, aivan tavallisiin ”perusjuttuihin”, jotka vielä 90-luvulla tuntuivat vähintään yhtä luksukselta kuin nykypäivän äänikirja tai älypuhelin.

Sosiaalinen media on tietty ollut vahvassa osassa luomassa näitä mielikuvia siitä, että elämä voisi olla parempaa. Tavoittelemaan unelmiaan ja vielä vähän enemmän. Ajattelemaan, että jos tuo henkilö onnistuu elämään unelmaansa, nähdä yhä upeampia paikkoja, kyllä minäkin haluan. Mutta muuttuuko elämä tosiaan paremmaksi kun saavuttää näitä kadehdittavia kokemuksia ja elämyksiä? Itse lapsesta saakka eri matkakohteita ja unelmasaaria kartoista ja kirjoista tutkineena, sekä niistä unelmakarttoja listanneena huomaan todellisen eron tässä entiseen. Kohteet, joiden olemassaolosta valtaväestö ei vielä muutama vuosi takaperin tiennyt yhtikäs mitään, ovat yhä enemmän Instagramin ansiosta ”instagrammable”-kohteita, jonne matkataan kivojen kuvien ja elämysten perässä. Ja kukapa ei haluaisi itsekin paikkaan, joka näyttää lukuisten kauniiden somekuvien perusteella maanpäälliseltä taivaalta. Ja ei, pointtini ei tosiaankaan ollut millään muotoa ulkoistaa itseäni tästä ilmiöstä. Olenhan itsekin vuosien varrella osallistunut jakamaan unelmieni matkakuvia ja onneani siitä kun pääsen näkemään paikkoja, joista olen lapsesta asti haaveillut. Kunnes sitten tuli korona. Ja elämykset, mukaanlukien juuri tuo unelmien hakeminen matkailulla meni totaalisen jäihin. Mitäs nyt sitten ja tästä eteenpäin?

Jos mietin asiaa omalta kohdaltani, olen havahtunut kevään jälkeen nauttivani yhä enemmän aivan tavallisista arkisista asioista. Niistä samoja, joita olisin helposti voinut toteuttaa 20 vuotta sitten. Rantasaunasta, avantouinnista, palapeleistä, kovakantisista konkreettisista kirjoista, käsitöistä ja kävelyistä yksikseni metsän hiljaisuudessa. Ensi vuonna ajattelin opetella sienestämisen alkeet! Ja kuten kaikki trendit kiertävät, uskon tämän äärimmilleen paisuneen uusien ja erikoisempien elämysten hakemisen palaavan pikkuhiljaa pisteeseen, jossa iloitaan aivan niistä perusjutuista, jotka on jo ehtinyt unohtaa. Viitteitä tästä on ollut jo pitkään! Muutama vuosi sitten kun aloitin neulomisharrastuksen, en tiennyt lähipiiristäni juuri ketään neulovaa. Vuosien varrella taas olen huomannut, että yhä useampi on innostunut siitä ja saan verkkokauppani sähköpostiin aiheesta säännöllisesti viestiä. Ehkäpä blogitkin tekevät hiljalleen voimakkaan paluun tämän jo pitkään jatkuneen ”nopean somen aikakauden” jälkeen? Itse ainakin olen jo kauan vahvasti uskonut tähän.

Olen innostunut luonnossa retkeilystä yhä enemmän ja tutustuttanut metsäretkille myös ystäviäni, jotka eivät ole käyneet metsässä suunnilleen lapsuutensa jälkeen. Jos trendi etenee näin, ehkäpä myös tietoisuus ja arvostus ympäristöstä lisääntyy, unohtamatta niitä aivan pieniä arjen juttuja, joista iloita. Joskus suurin ilo voi olla se, että teet pitkästä aikaa jotain aivan tuiki tavallista. Adrenaliinipiikin perässä ei välttämättä tarvitse haaveilla matkasta kuuhun. Myönnän edelleen haaveilevani viettäväni vielä joku päivä pidemmän aikaa pienellä saarella, toivon mukaan työstäen esimerkiksi kanditutkimustani tai graduani, mutta sen hetki ei ole nyt eikä tosiaankaan vielä huomennakaan.

Valehtelisin jos väittäisin ettei matkailu unelmieni kohteisiin olisi tehnyt minua onnellisiksi. Ja juurikin niiden elämysten kautta, joita mietin edelleen päivittäin. Samalla kuitenkin tietysti tiedostan, ettei ajatus vastaavanlaisten elämysten hakemisessä ole pitkässä juoksussa kestävä. Siitä syystä olenkin hakenut tietynlaista kompromissia siitä, että voisin kartuttaa tietämystäni opintojen kautta esimerkiksi juuri näiden itseäni kiehtovien paikkojen maantieteestä, ekologiasta ja kulttuurista. Ja juuri sen voin tehdä täältä kotoa käsin 🙂 Ja mikä parasta, tekee minut valtavan onnelliseksi erityiseksi sillä ajatuksella, että voisin jonain päivänä mahdollisesti käyttää opittua tietämystäni auttamaan näitä kohteita esimerkiksi tutkimusnäkökulmasta ja tarjota matkailun sijaan aivan konkreettista, kestävää apua.

Oma ajatukseni koronakriisin keskellä ja elämyshakuisuuden koettua kolahduksen onkin kääntää asia päälaelleen. Kehittää elämyksiä niistä arjen pienistä unohdetuista jutuista. Miettiä vaikka asioita omasta lapsuudestaan, joita rakasti yli kaiken tai palata ikivanhan harrastuksen pariin.

Aihe nyt lähti aika rajusti sivuraiteille tuosta alkuperäisestä aiheesta, mutta tarkoitus olikin käsitellä tuota elämystaloutta myös muista näkökulmista ja omiin kokemuksiini peilaten. Kannattaa tosiaan lukea tuo postauksen alussa linkittämäni Hesarin juttu! Oli paras lukemani artikkeli aikoihin 🙂

Mitäs te tuumaatte aiheesta? Entä mielipiteenne siihen, mitä on edessä seuraavaksi? ✨

 

Ja ps. Näin lapsuudesta saakka maailmaa nähneenä täytyy kyllä todeta, että tässä vuoden aikana kotimaassa kokemani elämykset ovat ehkäpä niitä, jotka ovat kaikkein vahvimpana jääneet mieleeni ikimuistoisina. Elämysten perässä ei siis tosiaankaan tarvitse reissata toiselle puolelle maailmaa 🌏

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Maanantain aamumietteitä ja muita kuulumisia

Pian ollaan jo marraskuussa ja vaikka edellisessäkin kuulumispostauksessa tuumasin viikkojen vierähtävän nopeasti, tuntuu syksyn edenneen tänä vuonna jopa aikaisempia vuosia vauhdikkaammin. Kaivoinpa viime viikolla jo toppatakinkin käyttöön, eikä ollut kyllä yhtään liian lämmin! Vaikka maailman meno tällä hetkellä nyt onkin normaalista poikkeavaa, en ole oikeastaan edes ankeillut tulevaa marraskuuta tai talvea. En, vaikkei perinteistä aurinkolomaa ole tulossa tai lähitulevaisuudessa tosiaankaan edes millään suunnittelun asteella. Lähipiirissäni on viime viikkoina ja kuukausina ollut paljon sairastelua, sekä muita ikäviä juttuja, jotka ehkä toisaalta ovat vieneet ajatuksia pois siitä mitä ympärillä tapahtuu ja joku vuosittainen marraskuun masistelu on kieltämättä tuntunut melko pieneltä siihen verrattuna. Tietty pientä koronamasista on syksyn aikana ollut ilmassa (ja kirjoitinkin aiheesta juuri äskettäin), mutta olen ehkä pyrkinyt jälleen asennoitumaan siihen, että elämä nyt on tässä hetkessä tätä mitä on ja pitäisi vain kyetä löytämään siitä niitä positiivisia seikkoja, jotka tekevät iloiseksi.

Kellojen kääntäminen talviaikaan aiheutti pientä hämmennystä, mutta oikeastaan siinä mielessä, että heräsin talviaikaan siirtymisestä huolimatta tismalleen samaan aikaan kuin aina ennenkin. Eilen katsoin kelloa ensimmäisen kerran joskus 6.40 ja totesin, että perus, heräsinhän lauantainakin samaan aikaan, kunnes sitten alhaalla tajusin mikron kellon nähdessäni, että ainiin, ”oikeastihan” kello olisi tunnin enemmän. Tuntui kieltämättä ihanalta nousta tänään ennen kuutta ja todeta, että oli tavallaan nukkunut tunnin pidempään ja oli kyllä virkeä olo aikaisesta aamusta huolimatta! Alkaako nyt sitten virallisesti talven odotus talviajan myötä? Itse jauhan itsepintaisesti syksystä ja luultavasti jatkan tätä koko loppuvuoden ajan. Ehkäpä siihen asti kun saadaan ensilumi, muutoin ehkä sitten sinnikkäästi läpi talven, haha.

Alunperin oli tarkoitukseni aloittaa syksylle uusi harrastus ja olin jo ilmoittautumassa keramiikkakurssille, kunnes sitten tuli muutos tähän koronahommaan. Ehtiihän sitä onneksi myöhemminkin ja kieltämättä noissa neulomishommissa on ollut aivan riittämiin hommaa tähän syksyyn ja opiskelutkin voisi ehkä lokeroida jonkin sortin todella aikaavieväksi harrastukseksi. Mielessä on kyllä ollut, että kävisin ostamassa itsekovettuvaa savea ja harjoittelisin pojan kanssa sen avulla kotosalla savitöitä. Onko teillä kokemuksia? Toimiiko hyvin? Kamalat himot savitöihin kuitenkin ja yksityisopetuksen metsästys sen suhteen jatkuu edelleen nyt syksyn ja talven aikana. Jostain syystä olen myös harkinnut ensi vuodelle kurssia kukkasidonnasta, joka on alkanut kiinnostaa paljon! Isoäidilläni (jota en tosin koskaan ehtinyt näkemään) oli aikanaan Jyväskylässä kukkakauppa ja veikkaan, että tämä innostus kukkiin ja kasveihin kulkee meillä jotenkin suvussa, heh. Onko teillä syksylle tai talvelle suunnitelmia uusien harrastusten aloittamisesta?

Sitten asiasta kukkaruukkuun! Katsoimme viikonloppuna Netflixistä David Attenboroughin uuden dokumenttielokuvan Elämää Planeetallamme ja en voi muuta kuin suositella!! Ehdottomasti dokumentti, jonka meidän jokaisen pitäisi katsoa. Dokumentissa David Attenborough käsittelee ihmisten aiheuttamia muutoksia, joita on oman pitkän uransa aikana huomannut maapallolla. Sademetsien hakkuut, biodiversiteetin väheneminen, ilmastonlämpeneminen ja yleisesti kasvava ihmisväestö. Aihe on itselleni varsin tuttu opinnoistani ja yleisesti omasta kiinnostuksestani aiheeseen. Tuon katsottuani iski taas kerran fiilis, että juuri tämän vuoksi haluan opiskella juuri näitä seikkoja enemmän, jotta ymmärtäisin paremmin syy- ja seuraussuhteita, sekä ehkä jonain päivänä hulluissa unelmissani ehkä voisin tehdä esimerkiksi tutkimustyön muodossa jotain ympäristön hyväksi.

Tottakai jokainen meistä voi kantaa kortensa kekoon jo nyt niillä pienillä vihreillä arkiteoilla ja itsekin niin teen. Joskus vuosi takaperin googlettelin ahkerasti vapaaehtoistöitä rantojen puhtaanapitoon ja korallien ”pelastustöihin”, jonka itseasiassa otin nyt taas listalle tuon dokumentin jälkeen. Maatalouspolitiikan kurssillani käsiteltiin nyt itseasiassa juurikin maatalouden ja ruokaketjun ongelmia, sekä yhteiskunnalliselta, että ympäristön taholta ja innoistuin tutkimaan aihetta sitten enemmänkin. Yksi niistä syistä, joiden vuoksi valitsin mantsan ohella hakea maataloustieteitä oli juurikin tuo, että oppisin ymmärtämään maatalouden ja koko ruokajärjestelmän ympäristöhaittoja, koska kokonaisuudessaan on ala yksi merkittävimmistä kasvihuonepäästöjen lähteistä, eikä aihetta voi ympäristöseikkoja käsiteltäessä oikein sivuuttaa. Ensi vuonna onkin tavoitteena ottaa enemmän esimerkiksi ekologiaan painottuvia kursseja noiden suuntautumisopintojeni ohelle.

Tänään vähän tämmöiset randomit aamukuulumiset. Toivottavasti teidän viikonloppu meni kivasti? Itse valmistaudun nyt tänään alkaviin uusiin kursseihin! 🙂

Kivaa alkavaa viikkoa! 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Hiustarinoita vuosien varrelta

Kaupallinen yhteistyö: Hankintatukku

Kirjoittelin syyskuussa hiusten kasvatusprojektin kuulumisia ja Evonia-kuurista, jota nyt takana alkuvuodesta saakka. Tuolloin mainitsinkin, että testiin lähtee Evonia-tuotesarjan uusin valmiste Evonia Super Silica, jota olen syönyt kuurina nyt parin kuukauden ajan ja kuuri jatkuu syksyyn vielä ainakin parin paketin verran. Kuten kirjoittelinkin jo edellisessä postauksessa, ovat hiusvitamiinit olleet tänä vuonna aktiivisessa käytössä pidempinä kuureina. Käytän Evoniaa aina vähintään 3-6kk putkeen, jonka aikana huomaan kyllä selkeää kunnon kohenemista ja kasvua niin hiuksissa, kynsissä, kuin ripsissä ja ihossakin.

Evonia Super Silica sisältää piihappovalmistetta ja biotiinia, jotka tukevat ihon hyvinvointia, kosteutta ja kiinteyttä, sekä edistävät hiusten rakennetta samalla vähentäen hiusten katkeilua esimerkiksi harjatessa. Itselläni on tämä näin ensimmäisten parin kuukauden aikana vauhdittanut ainakin ripisen kasvua, jotka lyhenivät hieman lashliftin jäljeltä, sekä vahvistanut kynsiä, joita olen saanut olla jatkuvasti leikkaamassa lyhyemmiksi. Jostain syystä en enää nimittäin oikein osaa elää pitkillä kynsillä, vaikka haluaisinkin.

Nyt lopetettuani e-pillerit 4kk takaperin olen jatkuvasti panikoinut hormonaalista hiustenlähtöä ja siitäkin syystä ottanut vitamiinit aktiiviseen käyttöön näin ennakoivana. Pientä hiustenlähtöä olen ehkä tässä parin kuukauden aikana huomannut, mutta voi myös olla, että kuvittelen vain. Monesti huomaan tämmöiset seikat vasta sitten kun uusi kasvava hius on jo useamman sentin mittaista. Seuraillaan siis tilannetta!

Halusin tänään kirjoittaa joitakin hiusmuistoja vuosien varrelta. Hauskoja tai ei niinkään. Tuntuu, että omaan ”hiushistoriikkiini” mahtuu kyllä erityisen paljon kaikkia järkkyjä värjäyskokeiluita, luojan kiitos kuitenkin vähemmissä määrin tässä edellisen 15 vuoden aikana 😀 Nuorempana olin kyllä tosi ahkera (ehkä liiankin) juuri noiden ihme kotivärjäysten kanssa ja usein kyllä kadutti jälkeenpäin, että miksi edes ryhdyin tähän? Varsinkin epäonnistuneet kotivaalennukset oman latvan kärtsätessä olivat niitä kertoja, jolloin Evoniat olisivat tulleet todelliseen tarpeeseen uutta hiusta kasvatellessa. Ilmeisesti olen kuitenkin oppinut näistä jotain ja pysytellyt jo pidemmän aikaa tutuissa turvallisissa raita- ja balayage-viritelmissä, sekä tietty nyt yli pari vuotta jo täysin ilman vaalentamista.

Sitten niihin hiustarinoihin!

 

Pääsin ensimmäisen kerran ”kunnolla” kampaajalle hiustenleikkaukseen muistaakseni joskus vuoden 2001 kesällä. Olin juuri päässyt 7-luokalta ja kinunnut jo jonkin aikaa, että pääsisin leikkaamaan hiukset ihan kampaajalle. Äiti sitten jotenkin suostui järjestämään jonkun edullisen kampaamoajan (:D) Jyväskylän jostain ”salongista” jossa oli itse käynyt ja sinne siis marssin kovin odotuksin, tottakai mukanani KUVA unelmahiuksistani, jonka olin leikannut jostain lehdestä. Se malli oli semmoinen lyhyt polkka, todella kerrostettu ja muotoiltu jotenkin päältä tosi tuuheaksi 😀 En enää muista kunnolla, vaikka tuo kuva on osittain edelleen piirtyneenä tärykalvoille. Oli kuitenkin vissiin joku hittijuttu tuolloin 2000-luvun alussa.

Ei ehkä edes tarvitse mainita, ettei tulos tosiaankaan ollut ihan sitä mitä hain tai mitä olin tuon kuvan kanssa kuvitellut. (Kampaajien vitsaus on varmaan juurikin tuo, että kannetaan mukaan kuvia ja kuvitellaan, että kaikki näyttää juuri myös siinä omassa tukassa tismalleen samalta kuin kuvassa :D) Kylläpä harmitti ja muistaakseni sain jonkin sortin traumat, enkä mennyt kampaajalle kun vasta joskus lukiossa, haha. Jostain syystä oma tukka kasvoi vajaassa vuodessa todella pitkäksi, joten kovin kauaa ei tarvinnut kasvatella! Fun fact: Muistan edelleen todella tarkkaan tuon kyseisen kesäpäivän, jolloi satoi vähän ripottamalla vettä ja palasin kotiin kaupungilta aivan lannistuneena kampaajakäynnin jälkeen, upeat hiusunelmat murskana 😀

Tämän jälkeen lähti sitten käyntiin niitä kaikkia ”ihania” kotivärjäyskokeiluita joskus 9-luokan hujakoilla. (Oikeastaan ennen tätä olin testaillut vain kevytsävytteitä ja nämä tujummatkin taisivat olla semmoisia kevytkestovärejä. Kestovärejä ja virallisia vaalennusaineita aloin kokeilla joskus lukiossa, jonka jälkeen lähti myös hiusten kunto heikkenemään kovaa vauhtia.) Kerran päätin silloin 9-luokalla värjätä hiukseni ruskeiksi semi-kestovärillä, mutta tulos olikin suunnilleen pikimusta. No, sillä sitten mentiin. Muistaakseni yritin jälkeenpäin vielä vaalentaa tuota tukkaa ja tulos taisi olla jotain melko epämääräistä, kunnes sitten hiljalleen kuitenkin vaaleni lähelle normaalia. Jossain vaiheessa yläasteen ja lukion välissä menivät hiukseni todella huonoon kuntoon juurikin näistä kotivaalennuksista ja ihme kokeilujen jälkeen. Kerran sain päähäni, että haluan kokeilla pinkkejä raitoja tukkaan (koska olin kerran yläasteella tehnyt semmoiset kreppipaperilla ja olivat tosi kivat). Kävin ostamassa jonkun värin, joka oli ”sinne päin” ja ryhdyin hommiin. Tulos oli aivan järkky! Siis semmoisia outoja punaisia raitoja siellä täällä, huhhei. Onneksi haalistuivat melko nopsaan, haha.

Veikkaan, että aika monella saman ikäluokan toverilla on nuoruudessa näitä ihme kotivärjäysepisodeja. Tänään voin todeta, etten enää ikinä värjäisi hiuksia kotona, jotain kevyitä hoitonaamio-sävytyksiä lukuunottamatta. Luotan siis ehdottomasti nämä jutut nykyään kampaajani käsiin! Mikä siinä joskus olikin, ettei vaan yksinkertaisesti malttanut hiusten olla ja kasvaa hyvänä pitkäksi, vaan sortui aina noihin ihme värjäyssekoiluihin? Eikä kuitenkaan koskaan ollut tyytyväinen hiuksiinsa? Voi kun olisin löytänyt tämän oman hiusvärin ihanuuden jo tuolloin vuosikausia sitten! Hentohan tukkani on edelleen, mutta kärsivällisyyden, värjäämättömyyden ja Evonia-kuurin avulla on kasvua saanut vauhditettua reippaasti ja samalla myös vahvistettua uuden hiuksen rakennetta. Toimii siis ehdottomasti ja Evonia pysyy käytössä edelleen, kaikkien näiden 12 (!!!) epäsäännöllisen säännöllisen käyttövuoden jälkeen 🙂

Löytyykö teiltäkin näitä nuoruuden värjäyskokeiluja?

Millä menestyksellä? 🙈

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Uusi Iines DIY-neuleohje ulkona: Aurora Cozy-kauluri

Pipojen tilausjono on tällä hetkellä melkoinen ja iltani ovatkin tässä jo muutaman viikon menneet lähinnä niitä neuloessa. Olen yrittänyt luvata itselleni, etten kasvattaisi tilausjonoa enää yhtään pidemmäksi, mutten ole oikein tohtinut sanoa ihmisille ei ja tässä sitä ollaan parinkymmenen pipon jonon kanssa. Haha, eihän siinä, kivaa puuhaahan tämä on, vaikkei nyt rahallisesti kovin tuottoisaa. Kiva kuitenkin tehdä jotain mistä tulee toiselle hyvä mieli 🙂 Pipoista tulee päivittäin kyselyitä ja ajattelin nyt ensin täällä blogin puolella ilmoitella, että tarkoitukseni on saada vielä loppuvuodesta pieni erä pipoja ihan myyntiin saakka verkkokauppaan. Ilmoittelen aikatauluista siis lähemmin!

Mutta sitten muihin juttuihin! Tarkoitukseni verkkokaupan suhteen oli alunperin työstää ainakin kerran kuukaudessa uusi ohje, mutta tavoite on hieman junnannut näiden pipohommien vuoksi. Pistin tällä viikolla töpinäksi homman suhteen ja uusi ohje lämpöiseen Iines DIY Aurora Cozy-kauluriin löytyy nyt verkkokaupasta täältä! Ohje on melko simppeli ja vaikeusasteella 2/5, jos taitaa pipon neulomisen niin ihan heittämällä kyllä tämänkin. Hyvää harjoitusta esimerkiksi jos haaveilee seuraavaksi simppelin villapaidan neulomisesta!

Jos minulta kysyy, on kauluri ehdottomasti tämän syksyn hitti! Ja erityisesti omatekoinen semmoinen 😉

 

Löydät ohjeen täältä!

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.