Kuinka minusta tuli enemmän iltaihminen?

Toivottavasti teidän viikonloppu meni kivasti! Vietimme lauantaina pitkästä aikaa sadepäivää ihan vain sisällä ja vahvasti ”pyjamat päällä koko päivän”-hengessä. Vaikka aurinkoisia päiviä rakastankin, niin myönnän myös pitäväni niistä päivistä kun sataa oikein kunnolla. Ainakin siis jossei silloin tarvitse lähteä minnekään, eikä näitä päiviä ole liian montaa putkeen. Eli niitä marraskuun tihkusateita en edelleenkään odota kovin innolla, heh. Siispä tuo rento lauantai tuli kuin tilauksesta ja oli kerrankin hyvä syy vain chillailla. Katsottiin telkkaria, luettiin kirjoja ja nukuttiin koko perhe ihan päikkäritkin. Eilinen taas meni siivoillen, trampalla hyppien ja ilmeisesti ainakin perheen pienimmän mielestä otettiin kiinni kaikessa tekemisessä, josta lauantaina jäätiin paitsi.

Sain vihdoinkin myös siivottua yläkerran kunnolla ja seuraava askel onkin käydä ostamassa lisää isoja säilytyslaatikoita, joihin saisin kunnolla organisoitua langat ja muut käsityötavarat. Tämähän on ollut listallani jo about puoli vuotta. Ikuiset kotiprojektit tuntuvat olevan joku itselleni tyypillinen juttu. Heräsin muuten viime yönä siihen aivan järkyttävään ukkoseen! En muista milloin olisi viimeksi paukkunut yhtä kovaa. Luulin hetken unisena, että nyt tulee maailmanloppu, kunnes tajusin tilanteen ja olinkin ihan tohkeissani jyrinästä ja rankkasateesta, joihin nukahdin heti uudelleen. Ah, parasta! Ja tiedän, olen maininnut saman ainakin tuhannesti 😀

Viime aikoina olen yllättänyt itsenikin toteamalla, että olen kesän aikana kallistunut enemmän iltaihmiseksi. Minä, joka olen ollut aikaisten heräämisten ja aamujen perään niin kauan kuin muistan. Aamuissa on toki sitä tiettyä mystiikkaa muun maailman vasta heräillessä ja istuessa kaikessa rauhassa kahvikupposen kanssa aivan vain omien ajatusten kanssa. Samalla todeten, että koko päivä on vielä edessä. Koin pitkään, että olen aikaansaavin juuri aamuisin, varsinkin kaiken työhöön liittyvän suhteen. Tämä on totta edelleen, mutta pikkuhiljaa olen huomannut olevani nykyään myös se tyyppi, joka juuri iltaisin jaksaa paremmin paneutua ja keskittyä tiettyihin asioihin. Ennen taas en ollenkaan nähnyt itseäni näin. Ehkäpä ainakin osittainen syy tähän on tämä kesän rennompi yrittäjyys, joka on mahdollistanut niitä rennompia hetkiä myös keskelle päivää, jolloin ehkä sitten on illalla myös enemmän energiaa vielä niihin ajatustakin vaativiin hommiin.

Myös kasa pipoja tulossa pian myyntiin! 🙂

Aloitan päiväni ja usein myös työnteon ennen aamuseitsemää, joskus jopa aikaisemminkin kuuden hujakoilla. Tästä syystä ajoittuu varsinainen työaikani pitkällekin aikavälille päivän mittaan, myös niihin iltoihin ja viikonloppuihin. Nytkin puuhastelin viikonlopun erään teknisen urakan parissa, jonka tuloksen pääsen (ainakin toivottavasti) paljastamaan myös teille tällä viikolla! Välissä teen tietysti myös muita juttuja ja myönnän, välillä saatan ottaa hetken myös aivan rennosti keskellä päivää 😀 Ja juuri tämähän on mielestäni juuri niitä yrittäjyyden hyviä puolia! Olen kesällä esimerkiksi tykästynyt siihen, että saatan käydä päivällä tunnin kävelyllä, kuunnella äänikirjaa ja palata sitten kotiin jatkamaan hommia.

Jos palataan niihin iltojen hetkiin ja juurikin tähän iltainnostukseeni, olen huomannut viehättyväni niissä juuri niistä rennoista hetkistä kun olemme koko perhe koolla, kesäpäivä on jo viilenemään päin, katsomme telkkaria, chillaamme ja valmistelen seuraavaa päivää. Okei, nämä hetket ovat tietysti olleet päivän parhaita hetkiä jo aikaisemminkin, mutta nyt ajattelen asiaa ehkäpä eri kantilta. Jos joskus kirjoitin odottavani illalla nukkumaan menoa jo sen vuoksi, etten malta odottaa seuraavaa aamua, on tilanne ehkäpä kääntynyt niin, etten päivällä malttaisi odottaa niitä illan rauhallisia hetkiä. Ehkäpä juurikin nämä molemmat ovat tasavertaisia suosikkejani nykyään! Aikaiset aamut ja rennot alkuillat. Molemmistahan löytyy ne ehdottomat plussapuolensa.

Aikaisten aamujen hiljaisuus, rauhallinen kahvihetki ja oma aika, aamun tehotunteja hyödyntäen. Ja sitten taas iltojen yhteinen aika, rentoutuminen ja fiilis siitä, että päivän pakolliset jutut ovat jo takanapäin. Useimmiten painun pehkuihin jo yhdeksän maissa illalla, joten mistään yökukkujasta ei kohdallani todellakaan voi puhua. Mutta siinä missä itse vaadin juuri noita aikaisia aamuja ja omaa rauhallista aikaani, ymmärrän täysin toisen kaipuun niihin myöhäisiin iltoihin tai yön pikkutunteihin samassa tarkoituksessa.

Lähtipä juttu vähän sivuraiteille, mutta asiasta kukkaruukkuun! Opintoni yliopistolla nimittäin alkoivat tänään orientaatioviikon merkeissä. En itse suoranaisesti ole mikään tutustumisleikkejen ja perusjuttuihin perehtymisen fanittaja, vaan haluaisin mieluiten päästä aina mahdollisimman pian ”itse asiaan”. Sen vuoksi en malta odottaa ensi viikolla alkavia varsinaisia kursseja! Vaikkain itse orientaatio tulee kyllä ihan todelliseen tarpeeseen, koska myönnän olevani vielä melkoisen hukassa kaikkien teknisten juttujen kanssa. Ehkäpä se tästä pikkuhiljaa. Opintosyksy kyllä jännittää positiivisessa mielessä paljon! Tänne bloginkin puolelle on tulossa varmasti enemmän opiskeluaiheisia juttuja kunhan pääsen hommissa alkuun 🙂

 

Kivaa uutta viikkoa teille ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Torstai 20

En voi vastustaa kiusausta aloittaa tätä postausta toteamuksella siitä, että apua! Illat ja yöt ovat jo alkaneet hämärtämään! Havahduin tähän faktaan jotenkin aivan puulla päähän lyötynä eilen illalla kun olin jo mennyt nukkumaan (vähän ennen ysiä, lol) ja heräsin reilun tunnin päästä käymään alakerrassa. Ulkona oli jo hämärää ja olin hetken aivan ihmeissäni, että paljonkos se kello nyt olikaan. Sama homma kävi sitten aamuyöllä viideltä kun heräsin ensimmäisen kerran, ihmettelin samaa hämärää ja olin aivan varma, että kello on jotain kaksi. No, nukuinpa vielä tunnin sen jälkeen. Hah, tämmöisiä jännitysmomentteja mun viikkoon! Onpahan vielä shortsikelit kuitenkin, en nimittäin valita ollenkaan 🙂

Olimme alkuviikon poikkeuksellisesti kotosalla pojan kanssa ja olen muutenkin yrittänyt ottaa kaiken irti näistä (mahdollisesti) viimeisistä kesäpäivistä. Vietettiin koko perhe viikonloppu ja vielä alkuviikkoakin kotona karanteenissa, koska puolisolla oli loppuviikosta lievää pahoinvointia, jonka myötä kävi varmuuden vuoksi koronatestissä. Vaikka minä ja poika olimmekin oireettomia, sekä myös puoliso heti testissä käymisen jälkeen, pysyimme kaikki kotosalla ja odotimme tuskallisen pitkään tuon testin tuloksia. Negatiivinenhan se siis oli, mutta aikamoinen piina oli usean päivän ajan. Ette usko millaista taistelua on yrittää selittää 4-vuotiaalle about tuhannetta kertaa, että tänään(kään) ei voida mennä meidän yhteiskäyttöiselle jättitrampalle hyppimään. Se on nimittäin ehkä päivittäisistä jutuista se kaikkein lempparein. Kesän aikana on tullut hypittyä varmaan useamman tunnin ajan joka viikko 😀

Jokatapauksessa, tällä hetkellä on jotenkin aivan käsittämätöntä kuinka ruuhkautunut tuo koko testiproseduuri on. Toki ymmärrän, että volyymiä testattavien suhteen riittää ovista ja ikkunoista, mutta sitten taas kehoitetaan olemaan varuillaan pienistäkin oireista, hakeutumaan testiin matalalla kynnyksellä, vähänkään nuhaista lasta ei hoitoon viedä ja sitten kun (ehkä) onnistut testattavaksi pääsemään niin voit huonolla tuurilla joutua odottelemaan tuloksia kotona viikon. Apua! Nyt viime päivinä olen muutenkin havahtunut pohtineeni sitä, että mikä on fiilis nyt noin yleisesti? Vastailin IG storiesissa muutamiin kysymyksiinne ja samalla ehkä kiteytyi mielessä semmoinen tämänhetkinen olotila.

Olen oikeastaan tykästynyt arkeen juuri näin. Kun saa ja voi olla paljon kotona, mutta silti käydä ns. normaalisti treenaamassa, välillä asioilla ja halutessaan ihan jopa lounastamassa. Nähdä ystäviä ja halutessaan reissata Suomen sisällä. Arki rajoittuu useimmiten aika pienelle alueelle, mutta en itse näe sitä pahana. Introvertin unelmaa, sanoisinko. Keväällä hajotti pahasti ajatus siitä, että pienet arjen mukavuudet oli hetkellisesti ”viety pois” ja oli pakon sanelemana jumissa kotiympyröissä. Itseäni ei lopulta kamalasti järkytä ajatus syksyn etäopinnoista ja kotikeskeisyyden jatkumisesta, mutta kieltämättä pelottaa tilanne, jossa on taas jumissa neljän seinän sisällä ilman niitä arjen ”pieniä iloja”. Sitä, että voit halutessasi käydä vaikka museossa tai mitä ikinä onkaan normaalisti pitänyt itsestäänselvyytenä. Alunperin odotin esimerkiksi opintojen ja työkuvioiden suhteen kovasti sitä, että pääsisin edes osittain sosialisoimaan ”ihmisten ilmoille”, mutta yllättäen olen aivan fine myös näin jos niin on ollakseen.

Mulla on ollut koko kevään ja kesän kamalia keskittymisongelmia kotona työskennellessä silloin kun olemme koko perhe koolla. Tai tuskinpa olen ainoa, jonka keskittymiskyky on koetuksella kun ympärillä on ajoittain melkoinen sirkus, hyppiviä koiria ja ajatus katkeilee about puolen minuurin välein. Tästä syystä vähensin loppukevään aikana työmäärääni aivan tietoisestikin, koska totesin, ettei siinä täällä hälinässä tullut yhtään mitään. Syksyn aikana olisikin tarkoitus on-off-lomaviikkojen jälkeen lisätä työtunteja alkavien opintojen ohelle. Tarkoittanee siis myös uusia juttuja yrittäjyyden parissa, olen nimittäin viime viikot puuhastellut erään projektini kanssa ja toivon mukaan saan sen pian finaaliin.

Kävin pari viikkoa takaperin pitkästä aikaa myös kellumassa (kellumiskerta saatu). Tämä olikin itselleni muistutus siitä, että täytyy syksyllä yrittää varata kellunta ainakin kerran kuussa. Aivan lempparihommaani nimittäin silloin kun haluaa totaalirentoutuksen. Olen aikaisemmin käynyt kellumassa Float Kalliossa ja nyt ensimmäistä kertaa Float Robassa, josta tykkäsin myös hurjasti. Robalta löytyy myös isompi cabin-kelluntatankki, jonka varaan kyllä varmasti uudemmankin kerran.

Alkuviikon karanteenin vuoksi olen henkisesti ihan jossain tiistaissa, mutta huomenna on jo perjantai! Olen jemmaillut koko viikon jääkaapissa viime viikolla ostamiani jäätelöitä, joita en saanut viikonloppuna syötyä sen jälkeen kun sain jonkun ihme sokerishokin hasselpähkinäsuklaasta 😀

Nyt jatkan hommia ja Spotifyn viikon suositukset-listan kuuntelua, jossa on vaikka mitä ysärin räppihelmiä!

 

Kivaa torstaita! 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Toivepostaus: Ura ja intuitio

Sain joku aika takaperin postaustoiveen intuitioon liittyen. Olenkin aikaisemmin kirjoitellut aiheesta jonkin verran,  mutta siitä on kieltämättä jo aikaa. Pari vuotta takaperin pohdiskelin intuitiota lähes päivittäin. Miten siitä voi olla apua päätösten teossa, uralla ja tulevaisuuden suunnittelussa. Ehkäpä siis myös omalla kohdallani hyvä aika muistuttaa tästä, vaikka tämän(kin) vuoden aikana olen tehnyt useita intuitioon nojaavia päätöksiä, kuten hakenut muutosta työkuvioihini ja päättänyt ryhtyä opiskelemaan. Tiedättekö kun joskus jotkin seikat vain tuntuvat ”oikealta”? Samalla kun joidenkin asioiden kanssa joutuu pähkäilemään päänsä puhki, että onko valinta oikea? Haluanko tätä todella? Järki ehkä sanoo että pitäisi, mutta joku silti tökkii. Moni ehkä tunnistaa tilanteen.

Viime vuosina olen kokenut näitä tilanteita monesti ja näin jälkeenpäin täytyy myöntää, että juuri ne tilanteet, joissa olen vähääkään epäröinyt, ovat tavalla tai toisella osoittautuneet myöhemmin virheaskeleiksi tai valinnoiksi, jotka eivät syystä tai toisesta olleetkaan minua varten. Toisaalta taas ne valinnat, joissa olen luottanut ”sydäntuntumaan” ja intuitiooni, ehkä jopa joutunut voittamaan pelkoja ja olemaan rohkea, ovat taas osoittautuneet päätökskiksi, jotka ovat johtaneet semmoiseen ”asioiden pitikin tapahtua näin”-tilaan ja johdattaneet elämässä uusille urille. Uskon, että moni tekee elämässään päätöksiä pääasiasssa juurikin järkeen pohjautuen. Ja älkää nyt käsittäkö väärin, en missään nimessä kannusta ketään oikeasti uhkarohkeisiin tilanteisiin, jotka vaarantavat taloutesi, ihmissuhteesi tai terveytesi, vaan enemmänkin kuuntelemaan omaa itseään vaikkapa niiden arjen pienten päätösten edessä. Myös järkeä täytyy kuunnella, mutta intuitio voikin toimia tietynlaisena työkaluna sen ohella.

Eräs esimerkki tulee mieleen itseasiassa loppukesältä kun olin haastattelussa tulevien opintojeni ohelle erääseen osa-aikaiseen tehtävään yritykseen, joka on ollut itselläni pitkään kiinnostava potentiaalinen työnantaja ja jossa olin viime vuodenvaihteessa yhdessä toisessa rekryssä. No, en olisi voinut ottaa paikkaa vastaan, koska työn jaottelun kanssa olisi tullut haasteita tulevien opintojeni suhteen. Kyllähän se harmitti kertoa, että valitettavasti ei nyt onnaa. Keskustelimme kuitenkin tovin eräästä aiheesta, joka aiheuttaa edelleen ihmetystä. Miksi aikanaan irtisanouduin työstäni pankissa? Olitko siis vakituisessa työsuhteessa? Nämä ovat kysymyksiä, joita olen kohdannut viime vuosina useaan otteeseen. Vastaukseni on yleensä ollut, että työskenneltyäni about 6 vuotta putkeen suurissa konserneissa vakuutus-ja rahoitusalalla, alkoi äitiyslomani aikana mielessä kypsynyt ajatus kokeilla jotain muuta tuntua yhtäkkiä oikealta.

Hyppy uuteen, tuntemattomaan. Silläkin riskillä, että luopuisin vakaasta ja vakituisesta työpaikasta. Esimerkiksi tuon päätöksen kohdalla kuuntelin intuitiotani ja lopulta myös luotin siihen. Vaikka työelämä ja ajatukset tulevaisuuden urakehityksestä ovat viime vuosina jo kokeneet pientä muutosta, ajattelee yllättävän moni edelleen, että ura on jatkumo, joka alkaa vakituisesta tehtävästä yrityksessä x ja siitä sitten edetään samaa rataa hamaan tappiin asti. Enkä tietysti väitä, että tämä olisi väärin. Jokaisen ura, mielenkiinnon kohteet ja tavoitteet ovat erilaisia, kuten me ihmisetkin. Silti tuntuu vakituisesta pitkäaikaisesta työpaikasta luopuminen olevan edelleen monelle valtava ihmetyksen aihe. Itse en taas (enää) näe siinä mitään kummallista.

Maailma muuttuu ja näen itse (oman) työelämäni eri vaiheina, kausina, joista jokainen antaa jotakin uutta. Haastaa ja opettaa. Auttaa luomaan suhteita, kehittymään ja sitten taas viemään uusille urille. Vielä viisi vuotta takaperin näin itseni juurikin tyyppinä, joka haluaa luoda uraa samassa yrityksessä yli kymmenen vuotta ja mennä sillä tiellä. Yhtäkkiä se ei kuitenkaan enää tuntunut oikealta, ainakaan siinä hetkessä. Ja sillä tiellä sitten ollaankin. Juurikin intuition viemänä ja omaan elämääni on tuo päätös tuonut valtavasti upeita asioita ja mahdollisuuksia, jotka eivät muuten välttämättä olisi olleet mahdollisia. Palatakseni vielä tuohon tilanteeseen, jossa keskustelin aiheesta haastattelun tiimoilta, oli palaute kunnioittava ja ehkäpä jopa oivaltava. Epämukavuusalueelle hyppääminen ja pieni riskinotto voi joskus palkita suurestikin. Jos vain luottaa fiilikseen, että tämä on se,  mitä haluan juuri nyt. Eikö mielekkään elämän tarkoitus olekin tehdä juuri niitä asioita, jotka kiinnostavat ja tuntuvat oikeilta juuri silloin? Muutenkin kuin työelämän kohdalla.

Uskonkin, että yhä useampi 80- ja 90-luvuilla syntynyt ajattelevat urasta enemmän juurikin niin, että ovat oman polkunsa kulkijoita ja ”perinteistä” urapolku-ajatusta kenties vierastetaan. Yhä useampi haluaa tehdä asioita, joita oikeasti haluaa, eikä niitä, joiden suhteen kenties muilla oli odotuksia. Itse en näe väärää urapolussa, jossa oma mielenkiinto kohdistuu pariin tai useampaan osa-alueeseen, joiden parissa haluaa kehittyä ja edetä. Koskaan ei ole liian myöhäistä mennä itseensä ja pohtia, että mikä minua kiinnostaa, missä vahvuuteni ovat ja mikä minusta tuntuu ”oikealta”?

Aihe ehkä vähän lähti rönsyilemään työelämän puolelle, mutta intuitiota voi harjoitella ja vahvistaa myös aivan arkisissa asioissa. Antaa fiiliksen viedä lenkillä niihin paikkoihin mihin ”vaisto vie”, haahuilla kaupungilla, viettää säännöllisesti rauhallisia hetkiä itsekseen, jolloin voi hyvällä lykyllä kiteyttää ajatuksiaan tai oivaltaa jotain, mitä hektisessä arjessa ei ole tullut ajatelleeksi. Itselleni semmoiset arjen hetken mielijohteesta tehdyt extempore-jutut ovat parhautta ja olen kokenut ne juurikin jonkinlaisina intuition vahvistajina. Mielestäni pitäisikin arjessa muistaa raivata myös sitä luppoaikaa juuri noille aikatauluttamattomille haahuiluhetkille, jotka voivat johtaa vaikka mihin,  vaikkei sitä siinä hetkessä uskoisikaan. Heh, muistin juuri, että esimerkiksi itselläni oli vajaat kolme vuotta sitten juuri tämmöinen haahuiluhetki erään lounastaukoni jälkeen, jolloin täysin sattumalta ja intuition saattelemana kävelin sisälle lankakauppaan. Siitäpä lähti uudelleen esimerkiksi neuleharrastus, jonka parissa olin ollut viimeksi yläasteella. Ja sillä tiellä ollaan edelleen!

Teettekö te arjessa päätöksiä intuitioon pohjautuen?

Tai kiinnostaako sen vahvistaminen? ✨

 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Vihdoinkin käyttöä kirppislöydöille

Täytyy paljastaa, että yksi omituisista kirppiskoukutuksistani on erilaisten pitsilappusten ja virkattujen kukka-alustojen bongailu. Harrastin tätä jo viime kesänä ja yritin pitkään pähkäillä hauskoja käyttöideoita pitsiliinoille, niitä siis kuitenkaan keksimättä. Tuumailin niiden ompelemista yhteen tyynynpäällisiksi, vaatteiden tuunaamista ompelemalla niihin pitsivirityksiä ja mitähän vielä. Edelleenkään en ole keksinyt tuota nerokasta käyttötarkoitusta näille hamstraamilleni lappusille, siispä otin ne viime viikolla käyttöön aivan tähän niiden perinteiseen tarkoitukseen. Mummola-tyyliin viherkasvien alustoiksi siis! Ja vitsi, tykkästyin näihin juuri tämmöisenään!

Olen jo pitkään haaveillut jonkinlaisesta ”kukkapöydästä” viherkasveille, jotka tähän mennessä ovat vallanneet lähinnä keittiön pöydän kulmaa. Nyt kesällä olen aina aamulla nostanut kasvit aurinkoisella säällä ulos ja harmitellut jo valmiiksi syksyn pimeneviä päiviä. Olen muuten saanut tänä kesänä aivan uutta intoa viherkasvien hoitoon ja huomannut nauttivani salaa siitä, että vaihtelen niille multia, istutan pistokkaita ja nostan kasvit nauttimaan auringosta. Viimeisimpänä kävin ostamassa Viherpajasta banaanipuun, jolle pitäisi vaihtaa mullat ja isompi ruukku asap, jostain syystä tuntuivat jättiruukut nimittäin olevan kaikkialta loppu. Kesän aikana olen myös juurruttanut gardeniasta pari pistokasta ja hauska nähdä kuinka ne lähtevät kasvamaan. Elättelen myös aurinkoisen kesän jälkeen, että gardeniani intoutuisi syksyllä tekemään pitkästä aikaa kukkia.

Pari viikkoa takaperin etenin vihdoinkin kukkapöytä-projektini kanssa ja raahasin Tommin keväällä nettikirppikseltä bongaaman penkin tuohon ikkunan eteen ainakin nyt toistaiseksi toimittamaan tätä tärkeää virkaa. Ja jess, kukkapöytä on aika kiva! Myös nuo pitsilaput sopivat siihen aivan täydellisesti, eivätkä ole ainakaan omaan silmääni yhtään liian mummolaa 😉 Itseasiassa haaveilen jo hamstraavani niitä meille lisää, haha! Noita on kirpputoreilla yleensä ihan kivasti tarjolla ja usein paljon erilaisia, joten tuntuu kivalta saada tämmöisille vanhoille retrojutuille uudestaan käyttöä. Ainakaan vielä toistaiseksi ei itselläni riittäisi kärsivällisyys näiden väkertämiseen, joten kaikki kunnioitus niille, jotka nämä laput ovat käsin tehneet. Tuntuu pahalta ajatella, että tämmöinen käsityö on hiljalleen katoavaa. Siispä suuremmalla syyllä pitsiliinat uuteen nousuun!

Muistin vasta nyt, että kesän käsityölistallani oli tehdä itse kukka-amppeli. Tietysti siis unohdin koko homman! Olen yrittänyt bongailla jo yli vuoden kirppiksiltä lisää näitä simpukka-amppeleita, kuitenkaan siinä vielä onnistumatta. Ehkä vielä jollain kerralla löydän näitä vielä muutaman!

 

Jos teille tulee mieleen muita hauskoja käyttöideoita pitsiliinoille ja -lapuille niin saa ihmeessä jakaa! Jospa joku muukin inspiroituisi niitä käyttämään 🙂

 

Ja mitä mieltä pitsiliinoista? Liian mummo vai cool? 😀

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Loppukesän pikameikki luonnonkosmetiikalla

postauksen tuotteet saatu / sisältää affiliate-linkkejä

 

Vuosi 2020 on ollut ainakin omalla kohdallani tähän saakka vahvasti meikitön. En muista, että olisin koskaan aikaisemmin (siis aikuisiällä, öhöm) viettänyt yhtä paljon meikittömiä päiviä. Niitä on nimittäin kertynyt varmasti vähintään 95% luokkaa kaikista vuodenpäivistä nyt elokuuhun mennessä. Haha! Eikä siinä mitään, meikittömyyshän on parasta ikinä. Viime viikkoina olen kuitenkin pitkästä aikaa intoutunut meikkaamaan kevyesti, ihan vain omaksi ilokseni. Raskaat silmämeikit ovat ainakin itselläni olleet jo pitkään mennen talven lumia ja vuosi toisensa jälkeen pidän yhä enemmän kevyistä, simppeleistä meikeistä. Semmoisista, joihin tarvitsee vain muutaman tuotteen ja joka vie aamusta aikaa enintään sen kymmenisen minuuttia. Lash lift on muuten pelastanut itselläni nyt viime aikoina paljon ja tuonut kivaa freesausta meikittömäänkin ilmeeseen, mutta muutamia kertoja olen ihan intoutunut laittamaan ripsariakin! Viime viikolla tein pitkästä aikaa rajauksen yläluomelle, mutta totesin senkin olevan vähän liikaa tähän luonnollisuuteen totuttautuneena 😀

Päätin tehdä pitkästä aikaa tämmöisen meikkipostauksen, vaikkei tässä nyt kai mitään kovin kummallista olekaan, haha. Innostuin nimittäin aivan täysin näistä uusista Lily Lolon meikeistä ja 100% Puren hohtovoiteesta, että halusin eilisen alemaininnan lisäksi tehdä näistä vielä ihan oman postauksensa tarkempien kokemusten kera. Olen meikkaajana todella simppeleiden juttujen kannattaja ja pyrin siihen, että tulos on luonnollinen ja tarvitsen mahdollisimman vähän tuotteita. Tässä samassa haluan esitellä myös pari muuta luonnonkosmetiikan meikeistä! Ja hei, osa näistä postauksen tuotteista on tarjouksessa sunnuntaihin saakka kestävillä Luonnonkosmetiikkapäivillä. Kurkkaa tarjoustiedot tuotteiden yhteydestä 🙂

En ole juuri koskaan ollut ahkera meikkivoiteen käyttäjä, vaan suosinut enemmänkin sävyttäviä kasvo- ja BB-voiteita. Monesti käytän arkimeikissä Vita Liberatan Beauty Bluria, joka on aivan täydellinen, mutta tällä kertaa päädyin pelkkään kosteusvoiteeseen ja pohjustamaan iholle hehkua 100% Puren All Over Glow-hohtovoiteella, jota levitin koko iholle. Hehkutinkin tätä jo aiemmassa postauksessa ja jos etsit laadukasta heleyttävää tuotetta, on tämä täydellinen valinta. Voiteen voi sekoittaa myös meikkivoiteeseen, käyttää korostamiseen tai vaikkapa voidemaisena aurinkopuuterin korvaajana poskipäille. Monikäyttöinen tuote siis. Itselläni on tästä sävy Deeply Sun Kissed, mutta voidetta löytyy myös vaaleampi sävy. Hohtovoide on tarjouksessa House of Organicin Luonnonkosmetiikkapäivillä lauantaina 15.8 hintaan 26€ (norm. 39,90€).

Peitevoiteena on käytössäni Hynt Beautyn Duet Perfecting Concealer, jonka olen todennut parhaimmaksi luonnonkosmetiikan peitevoiteeksi ikinä. Itselläni on napista sävy medium. Tuote on todella riittoisa ja peittää kevyesti ihon pienet virheet, sekä tummat silmänaluset. Aina kun joku kysyy suosituksia hyvästä luonnonkosmetiikan peitevoiteesta, hehkutan tätä!

Pohjan ja peiteaineen jälkeen levitän aina ripsivärin. Olen jo vuosia etsinyt sitä täydellistä luonnonkosmetiikan ripsiväriä, koska jos jonkin asian suhteen olen nuuka, niin juuri ripsarin. Ripsiväreistä valitsen useimmiten aina tuuheuttavan version. Myös koostumuksen on oltava juuri täydellinen, ei liian kuiva, muttei liian juokseva. Muuten menee hermo 😀 T. Ripsiperfektionisti. Testasin nyt ensimmäistä kertaa Lily Lololta Big Lash Mascaraa ja vitsi, tykästyin tähän hurjasti! Tuote todella toi ripsiin tuuheutta, pysyi hyvin tunnin helteessä köpötellyn kävelylenkin ajan varisematta ja oli vaivaton pestä pois.

Alaripsien kanssa olen alkanut laiskaksi ja monesti vain sutaisen niihin vähän väriä 😀

Viimeistelin meikin Lily Lolon mineraaliaurinkopuuterilla, jossa on muuten aivan täydellinen hehku ja pigmentti! Itselläni tästä sävy Bondi bronze, mutta löytyy myös vaaleammassa sävyssä. Levittämiseen käytin saman merkin bronzer-sivellintä, joka on tarkoitettu juurikin aurinkopuuterin levittämiseen. Lily Lolon mineraaliaurinkopuuteri on tarjouksessa tänään torstaina Luonnonkosmetiikkapäivillä hintaan 15€ (norm. 20,90€) ja bronzer brush sunnuntaina 16.8 hintaan 12€ (norm. 16,90€).

Olen edelleen äärimmäisen huono käyttämään huulipunia, mutta huulirasva-addiktiostani en pääse mihinkään, haha. Yleensä suosin tuotteita, jotka tuovat kevyttä kiiltoa ja ennen kaikkea kosteutusta. Vähän siis kuin huulikiillon ja -voiteen yhdistelmiä. Tämmöisistä on suosikkini jo pitkään ollut BYBI Beautyn Plumper, joka kevyesti kihelmöiden tuo aavistuksen turvotusta ja plump-efektiä huulille, sekä samalla kiiltoa ja kosteutta. Tykkään tästä hurjasti! Sopii värittömänä tuotteena erinomaisesti juuri päivittäiseen käyttöön tai kevyeen meikkiin. BYBI:n Plumper lisättiin toiveestani myös Luonnonkosmetiikkapäivien tarjouksiin ja löydät sen alesta huomenna perjantaina 14.8 hintaan 10€ (norm. 14,90€).

Luonnonkosmetiikkapäivät ovat käynnissä vielä sunnuntaihin asti ja päiväkohtaisia tarjouksia pääset kurkkaamaan alta:

Tänään torstaina

Perjantai

Lauantai

Sunnuntai

 

Saan ainakin muutaman kerran vuodessa teiltä kyselyitä, että onko sille Lumenen vanhalle heleyttäjälle löytynyt korvaajaa ja nyt voin siis kertoa, että ON VIHDOINKIN! 😀

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.