Marraskuun valopilkkuja x 5

Viime viikko vierähti näköjään aivan huomaamattani pienen blogitauon merkeissä. Vielä viikko sitten yritin parhaani mukaan tsempata itseäni tämän marraskuun suhteen, mutta suoraan sanottuna oli viime viikko aivan järkky. Kuten edellisessä postauksessa kirjoittelin, olen yrittänyt helpottaa pienoista kaamosmasennusta sillä, että yritän olla tekemättä asioita, joita en oikeasti jaksa tai joiden suhteen ei ole fiilistä ja viime viikolla ei suoranaisesti huvittanut mikään. Eikä aina nyt tarvitsekaan olla tekemässä ja puuhailemassa, itse keskityin lähinnä pakollisiin koulujuttuihin ja perheen kanssa oleskeluun. Syksyn aikana on tullut eteen taas vaihteeksi jotenkin useampia harmillisia juttuja ja juuri kun ajattelin, ettei yhtäkään lisää asiaa voisi tupsahtaa tähän kaiken muun lisäksi niin joutui eräs perheenjäseneni sairaalaan. Ehkäpä joulukuu (tai tämä viikko!) on vuorostaan parempi?

Viikonloppuna paistoi pitkästä aikaa aurinko ja kaivoin heti kamerankin pitkästä aikaa esille. Jos jonkun asian suhteen on vuosi toisensa jälkeen koomassa marraskuussa niin kuvaamisen! Ei ole inspannut kertakaikkiaan yhtään, kunnes nyt viikonloppuna. Mielessä on ollut jo pitkään tehdä tauon jälkeen taas jonkinlaista sisustuspostausta, mutta koti on aina ollut järkyttävässä kaaoksessa tai valo nollissa, joten olen aina lykännyt sen johonkin hamaan tulevaisuuteen. Tällä viikolla tulossa kuitenkin pienimuotoista kotipostausta. Myös unihifistelijä-Iines on tehnyt paluun ja olen alkanut pitkästä aikaa haaveilla uusivani petivaatteet tulevan talven kunniaksi. Mikäpä nyt olisikaan enemmän luksusta talveksi kuin uudet tyynyt ja kahiseva peitto?

Vietimme eilistä isänpäivää rauhallisesti kotosalla. Aamupäivällä leikittiin pojan kanssa pihassa, käytiin pienellä kävelyllä ja illalla haettiin take-awaynä thaimaalaista yhdestä ravintolasta, jota ei aikaisemmin oltu vielä testattu. Nyt tuli myös täyteen toinen viikko uusia kursseja ja intensiivisen ensimmäisen periodin jälkeen on välillä jopa tuntunut oudolta, ettei ole ollut ainakaan näin alkuun samanlaista hoppua kouluhommien kanssa kuin viime kuussa, joka meni välillä jopa minuuttiaikataululla ja usein tein opiskelujuttuja myös viikonloppuisin. Nyt kun päädyin karsimaan pois vielä yhden valinnaisen niin on välillä riittänyt aikaa ihan chillailuunkin ja kieltämättä olen sitä välillä kaivannutkin. Alkunperinhän haaveilinkin juuri kevyemmästä loppuvuodesta, kunnes päädyin ottamaan pari valinnaista lisää, mutta loppupeleissä olen nyt parin sattuman kautta juurikin siinä tilanteessa, mitä alunperin suunnittelinkin 😀

Listailin tänään kuitenkin angsteiluviikon jäljiltä muutamia parhaita juttuja marraskuulta, eli niitä kivoja asioita, joiden pariin aion enemmän keskittyä tässä kuussa.

 

En ole järin jouluihminen, mutta nyt marraskuun alkuun ajattelin tehdä jotain poikkeuksellista ja leipoa pipareita, ehkä joulutorttujakin. Jostain syystä iskee aina marraskuussa joku ihme intoilu niihin ja ennen varsinaista joulua ei sitten enää nappaakaan tortut tai piparit enää yhtään. Ensimmäiset tortut teinkin viikonloppuna, mutta piparkakkutaikinan olemassaolon unohdin tyystin, joten ehkäpä niiden vuoro on sitten tällä viikolla. Ja tosiaan, suolaisen piirakan teko on ollut listalla ikuisuuden, pitääpä lisätä nyt vihdoinkin ainekset kauppalistaan.

Auringonnousut ja laskut ovat marraskuussa aina mielettömän kauniita! Vaikka pilvisen hämäriä päiviä onkin tässä kuussa ollut useita, olen kuitenkin bongannut lapsen kanssa tarhamatkalla jo pari upeaa auringonnousua ja nyt perjantaina myös todella kauniin auringonlaskun. Menin lapsen kanssa ihan pihaan asti ihmettelemään, en nimittäin koskaan voi vastustaa, haha. Ja nyt kun mietin, niin juuri viime marraskuussa kuvailin myös ennätyspaljon upeita auringonlaskuja. Ehdottomia väripilkkuja tähän loppusyksyyn!

Ikuisuuslistalla on ollut neuloa vuoden toinen villapaita, mutta arvatkaa olenko ehtinyt / saanut aikaiseksi / mukamas muistanut? Elättelen tässä toivoa, että saisin jouluun mennessä pipojonon purettua niin saisin neulottua jotain muutakin. Pakko ottaa nyt listalle kivan villapaitaohjeen metsästys!! Viikonloppuna fiilistelin valoa ja kaivoin sen kunniaksi tuon kesällä tekemäni neuletopinkin päälle. Ohje siihen löytyy täältä!

Disney+ on ensimmäinen suoratoistopalvelu, jonka lanseerausta virallisesti odotin ja otin sen käyttöön heti lokakuussa kun palvelu starttasi. Vielä toistaiseksi en ole (mukamas) ehtinyt kunnolla piirrettyjen pariin, mutta nyt marraskuussa on tarkoitus ottaa lapsukainen kainaloon ja aloittaa katsomaan kaikkia lapsuuteni suosikkipiirrettyjä. Aloitin jo pari viikkoa takaperin Pienellä Merenneidolla ja vitsi kuinka nostalgista. Ehkäpä jatkan tänään noiden old school-piirrettyjen kanssa 🙂

Hyvät dekkarit. Syksyn aikana olen yrittänyt etsiä uusia koukuttavia dekkareita ja innostunut kuuntelemaan Camilla Grebeä, jonka kirjoja on tähän mennessä luettu neljä ja tykkään (okei, eivät kuitenkaan voita suosikkidekkarisarjojani). Nyt viimeisimpänä kuuntelin Grebeltä Kun jää pettää alta ja viikko takaperin aloitin uuden Keplerin, Peilimiehen. Syksyn kynnyksellä ilmestyi myös uusi Jo Nesbon dekkari Valtakunta (ei Harry Hole), jonka kuuntelin heti läpi ja olin niin onnessani nyt kun bongasin tuon uuden Keplerin heti perään! Saa myös vinkkailla muista hyvistä dekkareista! Ainiin ja aiemman yhteistyöni jäljiltä on 30 päivän ilmainen kokeilu Nextoryn ääni- ja e-kirjoihin vielä voimassa koodilla IINES täällä 🙂

 

Kivaa alkavaa viikkoa! 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Paremman mielen maanantai

Ah, tässä syksyn edetessä pidemmälle päästäänkin taas pikkuhiljaa tähän kaamoksen odotteluun ja marraskuuhun. Jo ehkä jonkinlaiseksi perinteeksikin on muodostunut se, että jollain tapaa angsteilen täällä marraskuuta vuosi toisensa jälkeen. Ilmeisesti se vain on joku omituinen juttuni. Viime vuoden marraskuu oli itselleni jotenkin erityisen vaikea. Olin todella väsynyt, stressaantunut, kiireinen ja kaiken muun ohella sairastelin paljon, sekä kärsin muista ihme oireiluista. Vaikka marraskuu on monelle kivaa ja myönteistä aikaa, myönnän sen kuitenkin olevan itselleni vuoden vaikein kuukausi. Osittain tämä varmasti on täysin omasta (todella pinttyneestä) ajatusmallistani kiinni ja itseasiassa, silloin viime vuoden marraskuussa päätin, että yritän jatkossa tosissani päästä eroon tästä syysangsteilusta. Ja täytyy myöntää, että tähän saakka olenkin ollut syksystä todella hyvin fiiliksin!

Tällä viikolla tunsin kuitenkin ensimmäiset syysväsymyksen merkit, joiden poissaoloa itseasiassa vielä viime viikolla ihmettelin selatessani muiden syyspäivityksiä hämäristä päivistä. Itse kun olin vielä toistaiseksi säästynyt tuolta, kunnes sitten eilen. Marraskuun ensimmäisenä maanantaina. Heräsin aamulla (9h yöunien jälkeen, nukahdin illalla jo kasin jälkeen :D) aivan silmät ristissä siihen kun Tommi nousi ylös, selailin varmaan 25min puhelimesta kaikkea randomia (tiedän, huono tapa aamuihin) yrittäen saada herättyä, mutta sain hädin tuskin tekstistä selvää kun silmäni vain yrittivät lupsua takaisin kiinni. Lopulta nousin kuuden jälkeen ylös, keitin kahvit, tein pojan kanssa aamujuttuja, olin jo lähdössä salillekin treenivaatteet päällä, kunnes tuumasin, että hitto vie, tänään en tee mitään mikä ei huvita. Ja juuri tuommoista päivää olin kaivannut viikkoja. Ettei tarvitsisi pakottaa itseään mihinkään, mihin juuri silloin ei ole aivan pakko ryhtyä.

Asensin vihdoinkin eilen Garminin kelloon myös sen kuukautiskierron seurannan ja kappas, todella ankeaan päivään selvisi varmaan selityskin. Kello ja sovellus antavat siis myös palautetta kierron varrelta ja tällä hetkellä mennään päivissä, jolloin serotoniinitasot ovat normaalia alhaisemmat ja tähän saattaa liittyä juurikin väsymystä, herkkunälkää ja mielialan vaihteluita. Ja kyllä, ehkäpä tämä oli osittain syyllinen maailman ankeimpaan marraskuiseen maanantaihin, eikä vain se, että oltiin jo marraskuussa. Päätinkin normaalista arkirytmistäni poiketen keskittyä päivän aikana kivoihin ja rentouttaviin juttuihin, jotka aloitin heti aamusta! Tavallisesti lähden aina vietyäni lapsen tarhaan joko salille tai lenkille, jonka jälkeen aloitan kouluhommat, mutta tällä kertaa päätin skipata. Sen sijaan tein jotain aivan poikkeuksellista ja lämmitin aamusaunan klo 9! Sekoitin kasvonaamion, saunoin, hengailin pyyhkeessä meidän terdekeinussa ja chillailin, jonka jälkeen puin jalkaan villasukat ja yöpuvun, kannoin tavarat yläkertaan ja seurasin pari tuntia koululuentoja sängystä peiton alta, enkä edes neulonut samalla 😀

Iltapäivällä tein mikropoppareita, vietin kokonaisen tunnin syöden niitä ja selaten jotain randomhömppäkeskustelua puhelimesta. Samalla mietin, että juuri tämmöisiä päiviä vietän jatkossa ehdottomasti enemmänkin! Varsinkin silloin kun tulee vastaan niitä ankeita päiviä kun tekisi vain vetää aamulla peitto päälle ja elää päivä omassa kuplassaan. Niinä hetkinä aion tehdä juuri noin. Tässä etäillessä kun voi helpostikin lämmittää pikaisen aamusaunan ja viettää vaikkapa työpäivää siellä sängynpohjalla villasukat jalassa keskellä viikkoakin. Okei, teen niin kyllä välillä muulloinkin. Paitsi, että villasukat ovat jalassa kyllä 99% ajasta kun olen kotona 😀

Oma teemani marraskuulle onkin keksiä niitä pieniä kivoja juttuja, hemmotella itseäni, yrittää olla tekemättä liikaa tai vaatimatta itseltäni liikaa. Varsinkaan silloin kun on fiilis, että nyt ei yksinkertaisesti ole fiilistä ja homman mahdollinen skippaaminen mahdollista. Päätin, että jätän sittenkin mahdollisesti yhden valinnaisen kurssin vielä pois tästä periodista, koska erään ohjelmiston lataamisen kanssa tuli teknisiä esteitä ja tuumasin, että juuri nyt en kaipaa yhtään lisää ylimääräistä säätöä. Ja vaikka opiskelu tuokin ihanaa vastapainoa arkeen, kivaa rutiinia ja muutenkin oivalluksia siitä kun oppii uusia asioita aiheista, jotka kiinnostavat maailman eniten, ei kuitenkaan ole maailmanloppu, vaikkei juuri yhdessä periodissa jaksaisikaan käydä yhtään enempää kurssia kuin on ”pakko”.

Innostuinpa myös kaivelemaan läppäriltä piristykseksi muutamia throwback-kesäkuvia! Ehkäpä postaan loppuvuodesta näitäkin enemmän 😀 (Nyt kun päästään muutenkin kuvaamisen suhteen niihin vuoden haastavimpiin viikkoihin :D)

 

Saa jakaa myös teidän vinkkejä marraskuun harmauden selättämiseen 🌸

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Treenikuulumisia ja testissä uusi älykello

Kaupallinen yhteistyö: Garmin

Kesän jälkeen olen pitänyt yllä aktiivista treenitahtia ja toive olisikin saada hyvä rytmi jatkumaan, vaikka usein pieni treenimotivaation puute syksyisin iskeekin. En ole hetkeen tainnut kirjoitella treeniaiheisia kuulumisia, joten tänän sivuten niitä. Palasin kesällä lähes puolen vuoden treenitauon jälkeen kuntosalille ja kesäkuun lopusta saakka olenkin käynyt säännöllisesti salilla. Edelleen, vaikka nyt syksyllä olen ottanut toki varotoimia käyttöön salin suhteen ja varautunut siihen, että joudun siirtymään täysin lenkkeilyyn. Salimme on aamuisin usein täysin tyhjä, joten tähän saakka olen treenannut varovasti käsidesit kassissa ja pesten kädet saippualla aina muutamaan otteeseen treenin aikana. Tavoitteeni on ollut käydä salilla noin 3-4 kertaa viikossa, jonka lisäksi käyn juoksemassa 2-3 kertaa viikossa 8-12km lenkin. Treenaan siis yleensä 5-6 kertaa viikossa, salilla kolmea eri ohjelmaa ja tämä on ollut tuon kevään pitkän tauon jälkeen kiva tasapaino, vaikka olenkin kaivannut esimerkiksi uimahallia ajoittain.

Varsinainen tavoitteeni palatessani treeniin oli kasvattaa lihasmassaa, joka oli osittain tipotiessään kevään kotoilun jäljiltä. Huomasin, että esimerkiksi selluliitti oli tehnyt erityisesti reisiin megalomaanisen paluun lihastreenin puutteesta ja olo oli jotenkin muutenkin ”tukala”, vaikka lenkkeilinkin aktiivisesti. Kesällä yhdistin itseasiassa nämä muutokset e-pillereiden vaihdokseen, joka tapahtui viime vuoden lopulla hormonihäiriöiden vuoksi. Olin jo pitkään ihmetellyt, että olen yhtäkkiä ollut kuukausia todella allapäin, turvonnut, jatkuvasti nälkäinen, pää jumissa ja samalla oli kiloja kertynyt alle puolessa vuodessa 5, vaikka olin säännöllisesti kuitenkin lenkkeillyt ja käynyt pitkillä kävelyillä. Keväällä tilanne jotenkin eskaloitui koko koronaan ja mieli oli maassa jo senkin vuoksi. Harkitsin jo bloginkin lopettamista ja kaikkea muuta todella itselleni epätyypillistä ja outoa. Kesäkuussa hoksasin, että mahdollinen syy mielialaan ja painonnousuun voisi ehkä olla e-pillereissä, jonka jälkeen päätinkin lopettaa ne. Ja uskokaa tai älkää, eipä mennyt kuin pari viikkoa ja olin jälleen oma itseni, jopa pöyristyneenä siitä, mitä ihmettä olin angsteillut kaikesta. Tuntui suorastaan kun verho olisi vedetty silmiltä ja näki jälleen auringon puolen vuoden pimeyden jälkeen. Samalla tuumasin, että olen vuosien varrella kokenut yhtä sun toista riesaa hormonaalisten valmisteiden osalta, joten ei kiitos enää minulle!

No mutta, takaisin hyvinvoinnin pariin. Tukenani päivittäisen aktiivisuuden ja hyvinvoinnin seurannassa on minulla jo vuoden ollut älykello Garminilta. Enkä enää kyllä haluaisi olla ilman! Otin vuosi sitten käyttöön Garminin tuolloin uuden Vivomove Stylen ja nyt syksyllä ilmestyi sarjaan uusi, aiempaa hieman edullisempi älykellojen mallisto Venu Sq, joista Garminilta vinkattiin, että voisivat olla juttuni. Otin äskettäin käyttöön uuden Garmin Venu Sq-kelloni, josta itselläni sävy Orchid, joka on ihana! Mikä näissä Garminin kelloissa on kivaa, on etteivät ne ole liian sporttisia, vaan sopivat täydellisesti asusteena myös arjen tavallisiin asuihin. Tässä vuoden aikana on kelloni kerännyt melkoisesti kysymyksiä ja olen aina aivan täydellä sydämellä suositellut Garminia mitä tulee älykelloihin! Vuoden kokemuksen jälkeen en enää vaihtaisi pois.

Mitkä kellon ominaisuudet ovat itselläni sitten eniten seurannassa?

Seuraan päivän aikana useaan otteeseen askelmääriä ja treenatessa sykettä. Tavoitteeni askeleiden suhteen on arjessa 15 000, kesällä kun lenkkeilin enemmän, pyrin yleensä 20 000 askeleeseen. Jo 10 000 askeltakin on kyllä tavoiteltava määrä arjessa ja konreettinen seuranta aktivoi ainakin itseäni tehokkaasti liikkumaan enemmän. Askeleiden lisäksi näyttää kello viikottaiset tehominuutit, joiden avulla on motivoivaa luoda tavoitteita treenin suhteen.

Syketasoa seuraan salilla ja lenkkeillessä, sekä välillä myös leposykettä. Ranteesta mitattava syke on todella kätevä kun ei tarvitse erillistä sykevyötä ja saat selvää statistiikkaa sykkeesi vaihtelusta päivin öin. Syketasoa on hauska seurata niin arkiliikunnan kuin tavoitteellisemmankin treenin suhteen. Esimerkiksi kesällä paljon pyöräillessä oli mielenkiintoista seurata sykkeen kehitystä pidemmillä pyörälenkeillä peruskunnon kohottamisen suhteen. Kellosta löydät myös esiladattuja urheilusovelluksia, joiden avulla on kätevä suunnitella esimerkiksi erilaisia treeniohjelmia.

Uni ja stressitaso ovat myös toimintoja, joita tutkailen säännöllisesti. Garmin Connect-sovellus kerää näistä kaikista kätevät tilastot, joita on todella mielenkiintoista seurata! Uni-grafiikka näyttää syvän, kevyen, sekä REM-unen määrän ja on ehdottomasti ollut tarkka unen mittaamisessa! Joskus stressaavina kausina olen esimerkiksi seurannut REM-unen tasoja ja päivät, joina on ollut väsyneempi tai nukkunut edellisenä yönä huonosti, ovat olleet usein verrannollisia vähäiseen REM-uneen. Unen laadun lisäksi seuraa kello myös hengitystä yön aikana.

Samoin kuin unen suhteen, näyttää sovellus graafisesti myös stressitason päiväkohtaisesti. Eli kuinka paljon olet ollut ”todella stressaantunut”, ”keskivertostressaantunut” ja ”lievästi stressaantunut”. Itse pyrin siihen, että päivä koostuu lähinnä noista matalan ja keskivertostressin tasoista, mutta jos päivän aikana on jotain stressaavampia juttuja niin ne kyllä näkyvät selkeästi myös statistiikassa! Lisäksi kello näyttää myös reaaliaikaisen stressitason. Garminin kelloissa on käytössä First Beat-teknologia hyvinvoinnin ja palautumisen mittaamiseen.

Lisäksi kello..

 

Muistuttaa liikkumaan kun olet ollut kauan paikallasi, sekä myös rauhoittumaan ja hengittämään kun olet kiireinen tai stressaantunut.

Mahdollistaa puhelimen viestien ja ilmoitusten yhdistämisen kelloon. Itse olen tosin kytkenyt nämä pois, koska en puhelimenkaan näytöllä mieluusti seuraa ilmoituksia, vaan tarkistan ne aina sitten kaikki kerrallaan.

Kello seuraa myös kuukautiskiertoasi ja voit syöttää seurantaan kiertoon liittyviä oireita, joiden avulla kierron kulkua on kätevä seurata. Itselläni lähdössä nyt tämä testiin pillereistä luovuttuani kun kierto on ns. luonnollinen.

Ilmettä voi kustomoida oman ilmeensä mukaan. Itse kustomoin uuden kelloni näytön lataamalla Garmin storesta hauskan graafisen ilmeen! Kivaa vaihtelua perusnäytölle ja muutenkin hauska idea 🙂

Kelloon voi asentaa Garmin Pay-lähimaksun, jolloin voit maksaa kellon avulla esimerkiksi kaupassa.

Voit asettaa päälle GPS-sijaintitietosi, joka tuo turvaa esimerkiksi pitkillä suunnistuksella tai vaelluksella, jolloin haluat ulkopuolisen tietävän missä menet.

Ja mikä parasta, älykellon kanssa olen tehnyt paluun myös rannekellon uskolliseksi käyttäjäksi! Käytin lapsesta saakka rannekelloa päivittäin, kunnes jossain vaiheessa tuli muutaman vuoden tauko. Enää en vaihtaisi pois! 🙂

 

Onko teillä käytössä älykello ja kiinnostaako hyvinvoinnin tilastojen seuranta noin yleisesti?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Syksyn kauneussuosikkeja x 10

Tuotteet saatu / Postaus sisältää affiliate-linkkejä

Edellisestä kuukauden kauneussuosikit-postauksesta onkin tainnut vierähtää suorastaan ikuisuus, mutta tänään pitkästä aikaa kauneuspainotteista juttua. Postauksen tuotteet ovat olleet nyt käytössä jo jonkin aikaa, joten nyt hieman kokemuksiani niistä! Syksyn tullen olen huomannut ihoni kaipaavan enemmän öljyjä ja kosteutusta, jonka myötä olenkin taas palannut ihonhoidon suhteen ”tuplakosteutukseen”, eli käyttämään öljyn lisäksi kasvoilla myös kosteuttavaa seerumia, jonka jälkeen lisään vielä kasvovoiteen. Nykyään olen kesäisin pärjännyt helposti pelkällä seerumillakin ja ihme kyllä on välillä tuntunut öljyn olevan jopa liikaa, mutta nyt ilman kylmetessä on taas tuntunut, ettei mikään kosteutus ole tarpeeksi 😀

Edullisesta luonnonkosmetiikasta on yksi suosikkini ollut tänä vuonna ranskalainen Pulp De Vie, jolta olen testaillut sheet maskejä, asteittain päivettävää kasvovoidetta ja nyt syksyn tullen myös muita ihonhoidon tuotteita. Tärkeänä seikkana täytyy myös mainita, että Pulp De Vie taistelee ruokahävikkiä vastaan ja tuotteiden raaka-aineina käytetäänkin pientiloilta ostettuja vihanneksia, sekä hedelmiä, jotka muuten jäisivät syömättä tai hyödyntämättä. Ihan huippua! Käytössäni on ollut monikäyttöinen Oh My Gold-kauneusöljy, joka soveltuu kasvoille, vartalolle ja hiuksille. Pullo on muuten aivan todella riittoisa ja annostelu suihkepullosta takaa sen, ettei öljyä tule annosteltua liikaa.

Iholle heleytystä tuova Like a Diamond-kasvoseerumi jättää hehkuvan jäljen ja kosteuttaa kevyesti. Mikään megakosteuttava tai hoitava ei tämä ole, mutta sopii hyvin esimerkiksi öljyn jäljiltä meikin alle.

Kevyen kosteusvoiteen käyttäjille voin suositella Yol’eau kasvojen geelivoidetta, joka rauhoittaa ja kosteuttaa. Voisin kuvitella tämän sopivan kevyenä voiteena erityisen hyvin kesäkäyttöön! Imeytyy todella nopeasti, eikä jätä ihoa tahmaiseksi.

Hoitavampana kosteuttavana seerumina olen käyttänyt Evolven hyraulonihapposeerumia, josta on ehdottomasti tullut yksi suosikkituotteistani! Tämä nimittäin kosteuttaa todella tehokkaasti ja yhdistettynä öljyyn on ehdottomasti tehoapu tuohon aiemmin mainitsemaani ihon syyskuivuuteen. Ehdottomasti ylellinen tuote, jolle täytyy antaa erityiskehut! Evolvella on useita todella huippuja tuotteita, joista tämä kuitenkin kiilasi ehdottomasti parhaimpien joukkoon 🙂

Sitten pari uutta suosikkia lemppariltani BYBI:ltä! Olen aikaisemmin kertonut olevani melko nuuka kasvovoiteiden suhteen ja suhtaudun niihin aina jotenkin hieman epäilevästi, koska löydän harvoin varsinkaan päivävoiteista semmoisia tuotteita, jotka ehdottomasti olisivat ylitse muiden ja joita käyttäisin jatkossa ennemmin kuin etsisin ”sitä parempaa vaihtoehtoa”. Tykästyin kuitenkin heti ensikerralla BYBI Beautyn kirkastavaan C-CAF-kasvovoiteeseen, joka kosteutti omaa ihoani riittävästi jo todella pienellä määrällä. Lisäksi koostumus on tässä todella kiva! Olen intoillut BYBI:n öljyistä jo kauan, mutta nyt näiden uusien kasvovoiteiden jälkeen todennut, että myös ne ovat aivan erinomaisia tuotteita.

Kasvon puhdistustuotteiden suhteen en ole kovin nuuka tai vaadi paljoa, mutta käytettyäni nyt samaan syssyyn BYBI:n Crystal Clear-puhdistusgeeliä, täytyy ehdottomasti kehua myös sitä. Aivan erityismaininnan tämä saa siitä, ettei kuivata ihoa tai jätä sitä pesun jälkeen natisevan puhtaaksi, kuten osa kasvojen puhdistustuotteista. Erityisesti kuivaihoisen valinta siis!

Syksyn tullen olen myös kaivannut silmänympärysiholle enemmän hoitoa ja käytössä on ollut Frantsilan Midsummer Rose-silmänympärysvoide, joka on ollut myöskin oikein erinomainen. Voide kosteuttaa, ehkäisee silmäpusseja ja tasoittaa pintaryppyjä. Tästä riittää aivan pieni määrä ja tuubi onkin ollut käytössä varsin riittoisa.

Sitten vielä pari hiustuotetta, joista onkin pitänyt kirjoittaa jo ikuisuus. En ole hetkeen käyttänyt hopeatuotteita kasvatettuani vaalean latvan pois, mutta huomannut kesän jälkeen hieman auringossa vaalentuneen latvan menneen keltaiseksi ja ryhtynyt taas ajoittain käyttämään hopeashampoota- ja naamiota. Nämä Ida Wargin Silver-tuotteet tulivat tutuksi jo kesällä ja kaikki sarjan tuotteet ovat vegaanisia, sekä cruelty free-merkittyjä. Pigmentti Ida Warg Silver-shampoossa on todella tuju ja sen kanssa olen eniten tykästynyt hoitavaan Ida Warg Silver-hiusnaamioon, joka kosteuttaa ja pehmentää hiuksia samalla taittaen keltaisen sävyjä. Vähemmän hoitavaa tuotetta kaipaava voi tykätä myös Ida Warg Silver-hoitoaineesta, jonka hoitava teho on hieman tuota naamiota kevyempi. Mielestäni näissä on todella hyvä hinta-laatusuhde! Täytyy testailla jossain vaiheessa myös sarjan muita tuotteita 🙂

Oliko joku postauksen tuotteista teille tuttu? Entä oletteko jo testanneet noita ihania BYBI:n uutuuksia? 🌸

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Elämyshakuisuudesta takaisin tavallisuuteen?

Luin viikonloppuna Hesarista todella mielenkiintoisen jutun elämystaloudesta ja kuinka pitkään nousukiidossa ollut elämyshakuisuus on koronakriisin myötä kokenut taantuman. Ainakin näin toistaiseksi. Juttu löytyy täältä, suosittelen lukaisemaan! Inspiroiduinkin tuon jutun luettuani pohtimaan elämyshakuisuutta ja myös vähän muista näkökulmista. Aihe on nimittäin kiinnostanut minua henkilökohtaisesti jo pidemmän aikaa esimerkiksi matkailun suhteen, koska kyllä, myönnän itsekin hakevani matkailulta niitä kokemuksia ja elämyksiä. Oli kyseessä sitten kotimaan lähikohde tai kaukainen saari. Aikaisemmin olenkin kirjoitellut täällä elämyshakuisesta luonteesta, jonka itse ehdottomasti allekirjoitan. Ja henkilökohtaisesti täytyy todeta, että koronakriisi on vaikuttanut jonkin sortin pienen henkilökohtaisen kriisin muodossa juuri tuohon elämyshakuiseen minääni. Kun on tottunut toteuttamaan itseään elämysten ja matkailun avulla, rakentanut unelmiaan näiden varaan, on kieltämättä ollut pakko sopeutua uuteen tilanteeseen, jossa itsensä toteuttamisen suhteen on ollut jollain tapaa ”lukossa” ja ne aikaisemmat unelmat toistaiseksi jäissä määrittelemättömään tulevaisuuteen asti.

Ja kyllä, kieltämättä asia kuulostaa nyt hieman hullulta. Kuinka pitkään maailman edes olisi mahdollista jatkua ennallaan oletuksella, että meistä jokainen tavoittelee sata lasissa yhä hullumpia elämyksiä? Enkä vain tarkoita tätä ympäristön näkökulmasta, vaan mitä siitä seuraisi meille? Kun on saavuttanut jo elämyksiä, joista osa vain voi haaveilla, mitäs sitten seuravaaksi? Uusia, uudelleen elämyskiksejä antavia kokemuksia voi olla yhä vaikeampi keksiä tai saavuttaa. Vähän kuin astronautti kävisi kuussa, mutta joutuisi olosuhteiden pakosta lennättämään leijoja lopun ikänsä. Okei, vähän huono vertaus 😀 Pointti nyt oli lähinnä se, että kun ollaan pisteessä, jossa lähes kaikesta on tehty unelmoimalla tai rahalla saavutettavaa, sitten nämä viedäänkin pois, mitä jää jäljelle?

Tuossa Hesarin artikkelissä kiteytti tämä lainaus asian mielestäni täydellisesti: ”Muutos synnyttää kapitalistisessa logiikassa tarpeen luoda illuusiota merkityksellisyydestä eli lisäarvon tekemiseen tyhjästä” (Martti Kalliala, Elämysten jälkeen, HS 26.10.20) Ehkäpä juuri ne ”menneiden vuosien” perusjutut, jotka vaativat pienen shokin kautta sopeutumista, mutta joista kenties ajan myötä muodostuu niitä arjen uusia unelmia. Kiitollisuutta aivan tavallisista perusasioista. Elämyksiä, jotka tuottivat meille valtavasti iloa ennen koko elämystalouden aikakautta.

Mitä sitten voisi sanoa markkinoinnista ja mainonnasta? Ennen keskityttiin markkinoinnissa ja brändäyksessä enemmänkin konkreettisiin aiheisiin. Rantalomaa ja löhöilyä. Rehellistä kotiruokaa. Hyvänmakuisia virkistysjuomia. Nykyään taas haetaan enemmänkin next level-juttuja, asioita joita et ehkä edes osannut kuvitella haluavasi kokea. Rantaloma onkin eksklusiivinen elämys rantabubgalowissa yksityisellä saarella merikilpikonnia bongaillen. Kukapa nyt ei moista haluaisi tavoitella? Rehellinen kotiruoka on nyt tottakai vastuullista, räätälöity juuri sinun kiireisen työmyyrän tarpeisiin ja höystetty superterveellisillä ainesosilla, jotka hoitavat suolistoasi tavoilla, joita et ennen tätä edes tiennyt olevan olemassa. Virkistävä virvoitusjuoma auttaa sinua balansoimaan stressiä, auttaa keskittymään ja ehkäpä jopa paremmaksi ihmiseksi? Ja kyllähän nämä seikat vetoavat ihmisiin. Se, että ostamalla tämän asian x tulen paremmaksi ihmiseksi / tervehdyn / olen vihdoin onnellinen. Aivan joo, mutta mitäs näiden jälkeen? Kun kuluttajan odotukset on astetettu elämyksellisen korkealle jo aivan perushyödykkeiden suhteen, odotetaan tietysti jotain vieläkin uudempaa ja ihmeellisempää. Kuinka pitkälle elämyshakuisuudessa ja uusien elämysten hakemisessa voidaan mennä?

Todellisuudessa ollaan kuitenkin menty siihen pisteeseen, että konkreettisten tavaroiden sijaan keskitytään yhä enemmän uusiin, erilaistettuihin palveluihin, jotka tarjoavat materialistisen kuluttamisen sijaan jotain aivan uutta ja aineettomia elämyksiä. Esimerkkejä? Äänikirjat, rentoutuskellunta, meditaatio, hyvinvointiin ja terveyteen panostavat konsultoinnit, sekä kehontoimintojen mittaus ja analyysi. Eikä siinä, maailma muuttuu yhä hektisemmäksi ja suorituskeskeisemmäksi, joten itse ainakin iloitsen juuri näistä palveluista ja arjen pienistä elämyksestä omassa arjessani. Mutta mikä on innovaatiopalveluiden seuraava taso? Saavutetaanko se vai palataanko hiljalleen niihin vanhoihin, aivan tavallisiin ”perusjuttuihin”, jotka vielä 90-luvulla tuntuivat vähintään yhtä luksukselta kuin nykypäivän äänikirja tai älypuhelin.

Sosiaalinen media on tietty ollut vahvassa osassa luomassa näitä mielikuvia siitä, että elämä voisi olla parempaa. Tavoittelemaan unelmiaan ja vielä vähän enemmän. Ajattelemaan, että jos tuo henkilö onnistuu elämään unelmaansa, nähdä yhä upeampia paikkoja, kyllä minäkin haluan. Mutta muuttuuko elämä tosiaan paremmaksi kun saavuttää näitä kadehdittavia kokemuksia ja elämyksiä? Itse lapsesta saakka eri matkakohteita ja unelmasaaria kartoista ja kirjoista tutkineena, sekä niistä unelmakarttoja listanneena huomaan todellisen eron tässä entiseen. Kohteet, joiden olemassaolosta valtaväestö ei vielä muutama vuosi takaperin tiennyt yhtikäs mitään, ovat yhä enemmän Instagramin ansiosta ”instagrammable”-kohteita, jonne matkataan kivojen kuvien ja elämysten perässä. Ja kukapa ei haluaisi itsekin paikkaan, joka näyttää lukuisten kauniiden somekuvien perusteella maanpäälliseltä taivaalta. Ja ei, pointtini ei tosiaankaan ollut millään muotoa ulkoistaa itseäni tästä ilmiöstä. Olenhan itsekin vuosien varrella osallistunut jakamaan unelmieni matkakuvia ja onneani siitä kun pääsen näkemään paikkoja, joista olen lapsesta asti haaveillut. Kunnes sitten tuli korona. Ja elämykset, mukaanlukien juuri tuo unelmien hakeminen matkailulla meni totaalisen jäihin. Mitäs nyt sitten ja tästä eteenpäin?

Jos mietin asiaa omalta kohdaltani, olen havahtunut kevään jälkeen nauttivani yhä enemmän aivan tavallisista arkisista asioista. Niistä samoja, joita olisin helposti voinut toteuttaa 20 vuotta sitten. Rantasaunasta, avantouinnista, palapeleistä, kovakantisista konkreettisista kirjoista, käsitöistä ja kävelyistä yksikseni metsän hiljaisuudessa. Ensi vuonna ajattelin opetella sienestämisen alkeet! Ja kuten kaikki trendit kiertävät, uskon tämän äärimmilleen paisuneen uusien ja erikoisempien elämysten hakemisen palaavan pikkuhiljaa pisteeseen, jossa iloitaan aivan niistä perusjutuista, jotka on jo ehtinyt unohtaa. Viitteitä tästä on ollut jo pitkään! Muutama vuosi sitten kun aloitin neulomisharrastuksen, en tiennyt lähipiiristäni juuri ketään neulovaa. Vuosien varrella taas olen huomannut, että yhä useampi on innostunut siitä ja saan verkkokauppani sähköpostiin aiheesta säännöllisesti viestiä. Ehkäpä blogitkin tekevät hiljalleen voimakkaan paluun tämän jo pitkään jatkuneen ”nopean somen aikakauden” jälkeen? Itse ainakin olen jo kauan vahvasti uskonut tähän.

Olen innostunut luonnossa retkeilystä yhä enemmän ja tutustuttanut metsäretkille myös ystäviäni, jotka eivät ole käyneet metsässä suunnilleen lapsuutensa jälkeen. Jos trendi etenee näin, ehkäpä myös tietoisuus ja arvostus ympäristöstä lisääntyy, unohtamatta niitä aivan pieniä arjen juttuja, joista iloita. Joskus suurin ilo voi olla se, että teet pitkästä aikaa jotain aivan tuiki tavallista. Adrenaliinipiikin perässä ei välttämättä tarvitse haaveilla matkasta kuuhun. Myönnän edelleen haaveilevani viettäväni vielä joku päivä pidemmän aikaa pienellä saarella, toivon mukaan työstäen esimerkiksi kanditutkimustani tai graduani, mutta sen hetki ei ole nyt eikä tosiaankaan vielä huomennakaan.

Valehtelisin jos väittäisin ettei matkailu unelmieni kohteisiin olisi tehnyt minua onnellisiksi. Ja juurikin niiden elämysten kautta, joita mietin edelleen päivittäin. Samalla kuitenkin tietysti tiedostan, ettei ajatus vastaavanlaisten elämysten hakemisessä ole pitkässä juoksussa kestävä. Siitä syystä olenkin hakenut tietynlaista kompromissia siitä, että voisin kartuttaa tietämystäni opintojen kautta esimerkiksi juuri näiden itseäni kiehtovien paikkojen maantieteestä, ekologiasta ja kulttuurista. Ja juuri sen voin tehdä täältä kotoa käsin 🙂 Ja mikä parasta, tekee minut valtavan onnelliseksi erityiseksi sillä ajatuksella, että voisin jonain päivänä mahdollisesti käyttää opittua tietämystäni auttamaan näitä kohteita esimerkiksi tutkimusnäkökulmasta ja tarjota matkailun sijaan aivan konkreettista, kestävää apua.

Oma ajatukseni koronakriisin keskellä ja elämyshakuisuuden koettua kolahduksen onkin kääntää asia päälaelleen. Kehittää elämyksiä niistä arjen pienistä unohdetuista jutuista. Miettiä vaikka asioita omasta lapsuudestaan, joita rakasti yli kaiken tai palata ikivanhan harrastuksen pariin.

Aihe nyt lähti aika rajusti sivuraiteille tuosta alkuperäisestä aiheesta, mutta tarkoitus olikin käsitellä tuota elämystaloutta myös muista näkökulmista ja omiin kokemuksiini peilaten. Kannattaa tosiaan lukea tuo postauksen alussa linkittämäni Hesarin juttu! Oli paras lukemani artikkeli aikoihin 🙂

Mitäs te tuumaatte aiheesta? Entä mielipiteenne siihen, mitä on edessä seuraavaksi? ✨

 

Ja ps. Näin lapsuudesta saakka maailmaa nähneenä täytyy kyllä todeta, että tässä vuoden aikana kotimaassa kokemani elämykset ovat ehkäpä niitä, jotka ovat kaikkein vahvimpana jääneet mieleeni ikimuistoisina. Elämysten perässä ei siis tosiaankaan tarvitse reissata toiselle puolelle maailmaa 🌏

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.