sunnuntai

Hello! Viikonloppu on mennyt aikalailla näissä merkeissä..

Oma kolo! (eli pääasiassa täällä nukkuessa)

Aloitin tän Eat, pray, loven lukemisen joskus kesä-heinäkuussa, kunnes se jotenkin vaan jäi. Eilen pääsin kuitenkin taas vähän eteenpäin sen kanssa, kunnes noin 30minuutin lukemisen jälkeen meinasin nukahtaa.. Musta on tullut ihan liian laiska kirjojen lukemisen suhteen! Tai sitten se vaan johtuu siitä, että oon lukenut jo kaikki mun kymmenen eri lempikirjailijan teokset (ainakin yhden, jotkut jopa kaksi tai kolme kertaa) ja ehkä vaan tarviin just sitä Marklundimaista, Cornwellimaista tai Mankellimaista jännitystä, jotta pysyn hereillä kirjan äärellä.

Ja tein mun lemppari-couscousia pitkästä aikaa! Tällä hetkellä toi koko pannullinen on jo tosin kadonnut mun vatsaan 🙂 (kolmen sipsipussillisen lisäksi.. Soitin äsken poikaystävälle ja sekin oli jo vähän huolissaan tän mun ”repsahduksen” laajuudesta)

…ja kuumeessa 🙁 Tällä hetkellä ikävä kurkkukipu on tosin vaihtunut
ikävään kuivaan yskään, mutta piiiitkien yöunien jälkeen olokin on jo paljon parempi!
Oon katsonut viikonlopun aikana läpi varmaan kaikki ohjelmat mitä netti-tv vaan tarjoaa ja ei millään pahalla, mutta mä en vaan kestä tota Lentokenttää!! En oo hetkeen nähnyt noin väkisin väännettyä tv-ohjelmaa, sori vaan 😀 Silti oon katsonut eilisen ja tän päivän aikana jokaisen niistä jaksoista tylsyyksissäni. No, kai Helsinki-Vantaa vaan on niin turvallinen lentokenttä, ettei siellä kertakaikkiaan tapahdu mitään todellista actioniä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

blaah

Olin tosiaan viime viikonlopun kuumeessa ja pari päivää menikin aikalailla puhtaasti sängyn pohjalla lojuessa. Eilen aamulla mulla iski päälle töissä ihan järkky kurkkukipu, joka vain paheni iltaa kohden, joten terkkuja taas täältä peiton alta, jossa odotellaan niitä mun supervoimia palaaviksi. Musta on tosi kurjaa, että mun pari edellistä viikonloppua ovat menneet ihan kankkulan kaivoon flunssan kourissa, mutta onpa ainakin kerrankin hyvä syy olla tekemättä mitään tyhmää ja ärsyttävää, kuten siivota, tiskata tai pestä pyykkiä. Tän vapaa-ajan oonkin käyttänyt hyvin tehokkaasti hyödykseni mm. lukemalla kesällä kesken jäänyttä kirjaa (onnistui 30min, kunnes meinasin nukahtaa ja päätin ottaa päikkärit, mutta uni ei sitten koskaan tullutkaan), lukemalla varmaan 30 blogia läpi, mikä on jäänyt töiden ohella vähän vähemmälle ja miettinyt mitä herkkuja käyn ostamassa Alepasta (tai Siwasta, puolet lähempänä :D) heti kun saan kerättyä tarpeeksi voimia, eilen illalla hujahti nimittäin kokonainen pussi kartanoita, ups!!

Oon myös surffaillut läpi varmaan kymmenen eri nettikauppaa ja ollut jo ihan aikeissa pistää varmaan 5 tilausta menemään, kunnes joku pieni järjen ääni on pistänyt stoppia päälle. Ja sitten kun olin pistämässä BeautyBaylle tilausta, oli se mun haluama tuote tietty loppu..

No, mutta huomasin jokatapauksessa, että Nellyllä on tällä hetkellä taas toi ”tilaa nyt, maksa marraskuussa” ja ilmaiset postarit yli 50e-tilauksiin-kamppikset menossa (sorrun näihin aina), mikä nyt on ihan tarpeeksi hyvä syy jatkaa iltaa mm. Nellyn ja ystävien (=muiden nettikauppojen parissa).

var uri = ’http://impfi.tradedoubler.com/imp?type(js)g(18048674)a(1854317)’ + new String (Math.random()).substring (2, 11);
document.write(”);

T. Jännittävä elämä-Iines

Ps. Ainiin ja voitteko kertoa, mitä (mielellään suolaista) kävisin hakemassa sieltä Alepasta?! Toisaalta himottaisi tänäänkin ne Kartanon Originalit taco-ranskankerma-dipillä 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Parmesankana

Yritän nyt pikkuhiljaa kaivella täältä bloggerin salaisista tiedostoista esiin näitä ikivanhoja julkaisemattomia postauksia ja tässä taas yksi kesken jäänyt..

Olin jo pitkään halunnut kokeilla tehdä kotona parmesankanaa, koska musta on viimeisen vuoden sisällä tullut ihan mieletön parmesan-hiiri, saatan keittää spagettia ihan vaan siksi, että voisin mössätä sitä pelkiltään parmesanraasteen kanssa. Oltiin joskus pari kuukautta sitten poikaystävän kanssa kaupassa ja päätettiin sitten vihdoin ja viimein kokkailla sitä paljon puhuttua parmesankanaa. Ryhdyin sitten tuumasta toimeen puhelimen 3G-netin kanssa ja löysinkin ihan parhaan parmesankanan ohjeen, joka löytyy siis täältä, josta olen ohjeen myös lainannut oheen.

PARMESANKANA

n. 1 kg kanafileitä

1,5 dl / 120 g sulatettua voita
3 valkosipulinkynttä

2 dl korppujauhoja
1 dl / 30 g parmesania raastettuna
2 rkl persiljaa (mielellään tuoretta, mutta kuivattukin käy)
½ tl suolaa
½ tl valkosipulisuolaa
2 rkl välimeren yrttiseosta
mustapippuria

Päälle:
parmesanraastetta

1. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.
2. Valmista korppujauhoseos ensin, eli sekoita keskenään korppujauhot, raastettu parmesan, persilja, suola, valkosipulisuola, välimeren yrttiseos ja mustapippuri.
3. Pilko valkosipuli ja sulata voi. Lisää pilkotut valkosipulit voin joukkoon.
4. Kasta kanafile ensin voin joukkoon ja sitten korppujauhoihin, niin että file on kokonaan korppujauhojen peitossa.
5. Asettele fileet uunipellille, hieman irralleen toisistaan.
6. Ripottele parmesanraastetta vielä fileiden päälle.
7. Paista fileitä uunissa 15-20 minuuttia. Testaa kypsyys leikkaamalla yksi fileistä keskeltä kahtia.

Me syötiin kana tuorepastan ja tuorejuustosta sulatetun kastikkeen kanssa. Tokalla kerralla tehtiin myös samalla reseptillä nugetteja, mikä siis tapahtui yksinkertaisesti leikkaamalla fileet pienemmiksi paloiksi. Molemmilla kerroilla tehtiin myös tuplaleivitys (eli tehtiin tolla 1kg kanan ohjeella puolet vähemmän kanaa), eli dipattiin voihin, parmesanleivitykseen, voihin ja uudelleen leivitykseen. Ja oikein hyvää tuli, suosittelen!

Vastailin just (tietääkseni) kaikkiin rästikommentteihin reilun tunnin, eli jos olet kysynyt jotain, niin nyt pitäisi olla jonkinnäköisiä vastauksia 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Pieniä vinkkejä (finanssialan) harjoitteluhakuun

Kun loppukesästä vihdoin sain päätökseen oman koulutusohjelmaani kuuluvan pakollisen harjoittelunhaku-prosessin, ajattelin heti töiden alettua koota tämmöisen pienen harkkahaku-oppaan vinkkeineen, lähinnä amk-liiketalouden opiskelijoille ja perustuen lähinnä omaan käytännön kokemukseeni tän stressaavan harjoitteluhaun lomasta..
Lukijoiden joukossa voi olla suuri joukko suoraan lukiosta opiskelemaan siirtyneitä, joille ei vielä käytännössä ole (välttämättä) kerennyt kertyä sitä käytännön työkokemusta, joten veikkaankin, että näistä vinkeistä on eniten apua näille, mutta miksei myös muillekkin, kuten esimerkiksi ammattiopisto-liiketalouden tai amkin opiskelijoille. Ja sanon nyt jo etukäteen, etteivät nämä mun faktat tosiaan mitään absoluuttisia totuuksia ole tai saati sitten asiaa, joka nyt ei jo monelle olisi täysi itsestäänselvyys, mutta päätin silti koota tämän postauksen.
Oma tilanteenihan oli lähinnä se, että tajusin vasta vuodenvaihteessa opintoja kartoittaessa, että apua, mullahan ei tosiaan näillä kurssimäärillä ole enää kauaa valmistumiseen ja aloin kartoittamaan harjoittelupaikkaa ja tehdä hakemuksia. Alunperin mulla oli jo pari vuotta valmiina ehdoton ”ykkös-yritys”, jonne yksinkertaisesti päätin haluavani, lähinnä koska yrityksellä on hyvä maine työpaikkana ja se tarjoaa todella kohtuullisen palkkauksen harjoittelun ajalta, sekä todella hyvät etenemismahdollisuudet moneen eri suuntaan. Tottakai tämä sama yritys oli kaikilla muillakin kanssaopiskelijoilla juuri SE harjoittelupaikka ja meidän finanssikärjen opiskelijoista vajaa parikymmentä opiskelijaa (ja tietty ne kaikki muut vuosikurssilaiset ja muiden kärkien opiskelijat) hakivat yritykseen kesäharjoittelijoiksi, yhden tiedän päässeen. Yritys (ja aika monet muutkin yritykset) palkkaa kesäksi lähinnä opiskelijoita, joilla on kokemusta aikaisemmista kesälomituksista, koska perehdytys on lomien alkaessa hieman kinkkistä. Tässä vaiheessa tajusin, etten voi jättää harjoitteluvalintaa vain yhden paikan varaan, joka olisi sekin selvinnyt vasta elokuun lopussa. Siispä aloin alkukesästä hakemaan superaktiivisesti eri paikkoja.
Ennen nykyistä työpaikkaani mulla oli aika varma paikka syksyksi eräässä pankissa Jyväskylässä (olin ainut, kuka oli ottanut henkilökohtaisesti yhteyttä henkilöstöpäällikköön) ja sijoituspankissa, jonne teimme keväällä projektiopintoja. Tämä sijoituspankin paikka oli 99% varma, mutta kaatui viime metreillä tj:n päätökseen siitä, ettei budjetti jousta palkalliseen harjoitteluun, vaikka Jkl:n pisteessä oli viimeiseen asti yritetty sijoittaa minua sisään laatimalla lista kaikesta siitä, jota voisin hoitaa 5kk harjoitteluni aikana. Samoina päivinä sain kuitenkin aivan sattumalta (tai siis ihan puun takaa) tietää mahdollisuudessa nykyisessä työpaikassani, eikä sijoituspankin vastoinkäyminen enää harmittanut, koska olisin saanut varmasti jokatapauksessa suorittaa harjoitteluni sinne palkattomana. Tuossa pankissa taas epäröitiin, että olenko varma, että haluan työkokemuksellani tehdä harjoittelun kassan/neuvonnan välillä turhautumatta, koska kokemusta oli jo haastavimmistakin työtehtävistä. (Mitä tämmöiseen nyt oikein vastaa, pakkohan se on jostain aloittaa :D). Mitään jetset-työtähän perustason työt finanssialalla eivät ole, mutta jos ala kinnostaa, niin kiinnostaa varmasti myös työt ja mitä aikaisemmin saa mahdollisuuden kokeilla työskentelyä alalla, sitä aikaisemmin saa varmuuden siitä, onko tämä sitä mitä todella haluan tehdä ”isona”.
Koska minun piti ilmoittaa ”melko varman pankkipaikan” päätöksestäni jo tietyssä määräajassa, sain jo pari viikkoa Helsingin haastattelun jälkeen tietää, että minulle on luvattu nyt ainakin 5kk sopimus ja kuinka innoissani olinkaan! Tosin nuo parit viikot odotellessa vastauksia olivat ehkä maailman pisimmät pari viikkoa, mutta kerkesinpä ainakin sinä aikana jo henkisesti valmistautua mahdolliseen muuttoon. Pari viikkoa sitten sain kutsun työhaastatteluun Jyväskylään myös sinne ”ykköspankkiin”, mutta jouduin tottakai kiittämään ei, eikä harmita valinta kyllä ollenkaan! 🙂
1. Valitse harjoittelupaikka aina toimialasi ja suuntautumisalasi mukaan. Itse suuntaudun opinnoissani siis finanssialaan, joten useimmiten kaikille on itsestäänselvyys tehdä harjoittelu pankkiin tai vakuutusyhtiöön, joihin valtaosa meistä valmistuttuaan työllistyy eri tehtäviin. Tietenkin löytyy myös erilaisia vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi yksityiset sijoituspankit (jos sijoutustoiminta ja varainhoito on jo valmiiksi lähellä sydäntä), Suomen pankki, yksityiset sijoituspankit, Finanssialan keskusliitto, erilaiset järjestöt, kuten nyt vaikkapa Keski-Suomen Osakesäästäjät ja lista jatkuu.. Ja pienenä alustuksena finanssialan ikärakenteeseen, että seuraavien 5-10v tähtäimellä jopa 30% pankkien henkilöstöstä on jäämässä eläkkeelle, joten ala on työllistymisen kannalta aika varma paikka ja useimmat yritykset ovat aloittaneet jo nyt rekrytoimaan näitä nuoria tekijöitä, jottei alalla yllättäisi kova työvoima pula sitten, kun suurin osa tästä eläkkeelle jäävästä henkilöstöstä jättävät työelämän. Ja edelleen, finanssialan tradenomikoulutusta tarjoaa tällä hetkellä ainakin Jamk ja Haaga-Helia, mutta opintoja voi ohjailla itsekin tai tutorin avulla finanssialan suuntaan valitsemalla esimerkiksi taloushallinnon ja juridiikan kursseja, molemmista on todella paljon hyötyä alalla. Myös amk.fi tarjoaa avoimen amkin verkkokursseja, jossa on jotain finanssialan kursseja, joille voi hakea oppilaitoksen kustannuksella, mikäli oma amk ei alan kursseja tarjoa.
Finanssialan harjoittelijat aloittavat useimmiten eteenkin suurimmissa pankeissa päivittäispuolella kassalla ja neuvonnassa, jotta pääsee jyvälle pankkityöstä ihan sieltä ruohonjuuritasolta. Mikäli on valmis muuttamaan harjoitteluun pienempiin maalaiskonttoreihin, jossa henkilöstön määrä on huomattavasti pienempi, pääsee harjoittelun aikana todennäköisesti tekemään jo hommia, (esimerkiksi ääripäässään jopa notaaritason hommia, hehkutti mun tutor-ope joskus) joihin ei välttämättä ole mahdollisuutta edes vuosien pankkikokemuksen jälkeen isohkoissa organisaatioissa. Lisäksi pienissä kunnissa on aina huutava tarve harjoittelijoista, joten jos haluaa katsoa uraansa pitkällä tähtäimellä ja on valmis muuttamaan harjoittelun ajaksi toiselle paikkakunnalle, kannattaa pitää tätä varteenotettavana vaihtoehtona. Ja pienemmissä konttoreissa on tehtävien laajuus harjotitelijoilla käsitykseni mukaan jokatapauksessa laajempi, ihan myös näin kaupunkien sisällä.
2. Muista: Aina kannattaa hakea harjoittelupaikkaa myös ”ylemmän osaamisen” tehtävistä, koska ainakaan et menetä mitään, silti jotain maalaisjärkeä mukaan siihen ”kuinka ylempiin tehtäviin” niitä hakemuksia laittaa, ettei työnantaja luule hakijan olevan hieman liian varma omista kyvyistään. Voi olla, että ”ylemmän tason” tehtäviin haetaan esimerkiksi assistenttia, joka ei ole ulkoisessa haussa, joten aina kannattaa yrittää! En olisi itse kuvitellutkaan, että minulle tarjottaisiin unelmieni yrityksestä palkattoman harjoittelun sijaan määräaikaista työsuhdetta kaikkine etuineen ja jatkokin on hyvin mahdollinen, mikäli vain hoidan hommani hyvin 🙂 Ja hakemus, jonka laitoin menemään nykyiseen työpaikkaani, oli juuri sellainen ”en mä tänne pääse vaikka kuinka haluaisin, mutta laitanpa silti, vaikka nettisivuilla mainitaan, että avoimista harjoittelupaikoista ilmoitetaan aina sivuilla erikseen” mutta tadaa, yrityksessä on sisäisessä haussa määräaikaisuuksia ja pääsin sisään! Eli aina kannattaa yrittää, vaikkei avoimista harjoittelu/työpaikoista erikseen mainittaisikaan. Aktiivisuus kertoo aidosta kiinnostuksesta ja jälleen kerran, voit napata aktiivisuudellasi ”piilotyöpaikan” ennen ulkoista hakua. Mun hakemuksessa luki aika sanantarkkaan ”olen avoin kaikille työtehtäville”, joka tietenkin lisää mahdollisuutta saada jalka ovenväliin. Aina kannattaa kuitenkin pysyä nöyränä, eikä alkaa latelemaan ehtoja aloituspäivän ja muun suhteen, mikä nyt ei varmasti anna sinusta jo heti alkuun kovin hyvää kuvaa.
3. Älä nirsoile, esimerkiksi palkkauksen tai sen puuttumisen suhteen! Harjoittelun aikana saatu työkokemus on rahaa arvokkaampaa ja mikäs sen parempi palkinto, kun ihan oikea työsuhde yritykseen, jossa olet kituutellut sen 5kk ilman palkkaa! 🙂 Olin itsekkin pitkään sillä asenteella, etten pärjää taloudellisesti ilman palkallista harkkaa, mutta siinä jossain välissä kesällä, kun todellisuus alkoi iskeä vastaan ja tajusin, etten voi laittaa mun koko ensi vuotta yhden paikan varaan, tajusin ettei se palkaton harjoittelu sittenkään olisi ollut maailmanloppu. Aina olisi ollut viikonloput aikaa tehdä osa-aika töitä ohella. Kävi kuitenkin tuuri, että lopulta kuitenkin sain palkallisen paikan  ja voin panostaa täysillä siihen harjoitteluun, eikä ole taloudellista pakkoa tehdä ohella osa-aikatöitä ja olla töissä sitä seitsemää päivää viikossa ja raataa opparin kanssa joskus öisin.
4. Hae alasi hommiin esimerkiksi osa-aikaiseksi tai kesätyöntekijäksi jo opintojen alkuvaiheessa, tai esimerkiksi jo lukion jälkeen välivuotena. Kun omaat työkokemusta alastasi jo ennen opintoja tai niiden aikana, madaltuu kynnyksesi suorittaa harjoittelu jo vaativimmissa työtehävissä ja näinollen työllistyä valmistuttuasi jo ns. ”parempiin hommiin”, kun organisaation perusrakenne on jo ennestään tuttu. Jos olisin jo lukion jälkeen ollut selvillä siitä, mitä haluan tulevalta, olisin varmasti hakenut jo välivuotena tai ensimmäisten opiskeluvuosien aikana töihin esimerkiksi nyt pankkiin tai vakuutusyhtiöön.
5. Jos haaveilet pankkiurasta, ovat rahankäsittelytaito ja kokemus asiakaspalvelusta iiiiso plussa! Eli ellei osaripaikka pankista irtoa jo opiskeluaikana, ei se kaupan alan kokemuskaan ihan hukkaan heitettyä kokemusta ole!
6. Mikäli työskentelet opintojesi ohella, ole oma-alotteinen ja avoin erilaisille vastuutehtäville, esimiestuurauksille yms, jotka ovat iso plussa tulevalla urallasi!
7. Jos olet suuntautunyt nyt esimerkiksi myyntiin tai markkinointiin ja työskentelet myynti/aspahommissa esimerkiksi kaupassa, ÄLÄ hae hyväksilukua harjoittelusta, vaikka se sillä hetkellä tuntuisikin kaikkein helpoimmalta ja valmistumista nopeuttavalta vaihtoehdolta!! Edelleen lisään tähän myös sen esimerkin, jossa entisen työkaverin tuttu teki tradekoulutuksensa harjoittelun kaupan lihatiskille. EI NÄIN!! Meinasin itse tehdä tän mokan muutama vuosi sitten, kun vielä opiskelin kuluttaja-restonomiksi. Kieltäydyin OP:n työhaastattelusta, koska olin luvannut olla kesän Glitterillä (!!!).
Myöhemmin mietin, että mikäköhän mun päässä on mahtanut pyöriä tolloin.. Onneksi jätin restonomi-opinnot sikseen ja on nyt uusi harkka ja uudet kujeet. Myös myynnin ja markkinoinnin opiskelijat (kuten myös kuluttaja-restonomi-opiskelijat, kuten minä hain, mutten tyhmä mennyt haastatteluun) hakevat usein pankkeihin harjoitteluun ja onhan sekin parempaa kokemusta, kun kauppatyö, johon olet päässyt jo ilman koulutustasi. En nyt väitä etteikö pankki-ja vakuutusalalle pääsisi pelkällä ylioppilastutkinnolla, mutta yleensä ylenemismahdollisuudet ovat aika rajoittuneet ilman alan koulutusta. Ja monipuolinen cv on aina plussaa! Jos itse suuntautuisin myyntiin ja markkinointiin ja harjoittelu finanssialalla ei kiinnostaisi, hakisin varmasti eri (kiinnostaviin! ja tottakai myös niihin ei-kiinnostaviin, koskaan ei voi tietää kuinka innostavaja mukava työilmapiiri on yrityksessä, joka nyt ei ollut toivelistallasi aivan kärjessä) firmoihin, esimerkiksi myynti-tai markkinointiassistentin paikkaa, jonka jälkeen työkokemuksen omaavana näihin paikkoihin olisi helppo työllistyä heti suoraan harjoittelufirmaan tai sitten muualle.
8. Älä jätä hakua yhden paikan varaan, ole aktiivinen. Ota itse aktiivisesti yhteyttä yrityksiin puhelimitse (tai sitten sähköpostitse) ja tiedustele harjoitteluista vastaavan henkilön yhteystietoja, jätä mahdollisesti soittopyyntö ja tiedustele tilannetta ja että mihin osoitteeseen voisi pistää hakemusta tulemaan! Oma-alotteisuus palkitaan ja voit saada paikan parhaimmassa tapauksessa hyvällä CV:llä jo suoraan, ennenkö hakuprosessia on edes ehditty laittaa käyntiin ulkoisesti. Soita pankkeihin, vakuutusyhtiöihin, tiedustele soittopyyntöä henkilöstöpäällikölle/henkilölle kuka vastaa harjoitteluista yrityksessä, koska hakijan näkemä vaiva otetaan aina huomioon. Itse lähetin oman hakemukseni nykyiseen paikkaan sekä kirjeitse itse kävelemällä kauppaan ostamaat kuoret ja postinmerkin ja tipauttamalla laatikkoon ”miksi haluan juuri teille ja mikä tilanteeni on”-saatekirjeen, hakemuksen ja CV:n kanssa, sekä netissä avoimena hakemuksena. Lopulta se oli se mun postitse lähettämä kirje, joka esimiehelläni oli kätösissä mua haastatellessa 😀

Ja tosiaan tällä hetkellä, kun uutisissa ennustetaan jo pahinta taloustilanteen kanssa, voi olla (en siis tiedä, mutta pidän mahdollisena), että yritykset saattavat karsia esimerkiksi sisään otettavien harjoittelijoiden määrästä, näiden palkoista tai päättää olla ottamatta harjoittelijoita ollenkaan, joten koen, että tällä hetkellä kannattaa olla extraskarppina harkkahaun ja sen oma-alotteisuuden kanssa.

9. Hakuprosessin ikävimpiä puolia ovat tietysti tuo odottelu, haastatteluihin henkisesti valmistautuminen ja yleinen epävarmuus. En ollut muistanut, kuinka hermoja raastavaa työnhaku voi todellakin olla! Kun sitä päätöstä odottaa ilmoitettavaksi viikolla x, keskittymiskyky on aikalailla vain siinä puhelun odottelussa ja kännykkä kulkee mukana jopa suihkuun haha! Lisäksi ainakin meidän koulussa valtaosa finanssialalle suuntautuneista on miehiä ja huomasin kevät-lukukaudella, kuinka kovaa kilpailu niistä ”parhaista” harjoittelupaikoista ainakin Pääkaupunkiseudun ulkopuolella on. Kaikki hakevat samoihin, eli niihin ”parhaisiin” paikkoihin kesäharjoitteluun, mutta pitävät tottakai asiasta turpansa kiinni jopa läheisimmille opiskelutovereille, jottei se paras koulukaveri veisi paikkaa nenäsi edestä. Näin se vain menee. En edes jaksa selittää tarkemmin, millasta toi toisen selän takana ”juonittelu” voi olla ihan näin miestenkin kesken, vaikka luulis tämmöisen olevan lähinnä teinityttöjen hommaa 😀 Joten annan myös itse karun vinkin sen harkkapaikan hakuun; ei kannata tosiaan ihan joka paikassa mainostaa, että minne kaikkialle sitä on hakenut, koska joskus sulla voi käydä mäihä ja olet se ainut, joka olet oma-alotteisesti hakenut paikkaa ja se on sinun!
10. Mikäli opintosi ovat loppusuoralla tai jo päätöksessä, kannattaa mainita jo hakemuksessa lähitulevaisuuden suunnitelmistaan ja mahdollisesta halustaan jatkaa yrityksessä myös harjoittelun jälkeen. Suurin osa finanssialan yritysten työntekijöistä (puhutaan nyt lähinnä toimihenkilö-tason tehtävistä), tulevat taloon harjoittelun kautta. Koska itse perehdyttäminen on yrityksille kallista ja aikaavievää, on aina molemmin puolin palkitsevaa, mikäli harjoittelun jälkeen ”jo valmis työntekijä” on valmis sitoutumaan yritykseen jatkossakin. Kannattaa myös varmasti jättää työhaastatteluvaiheessa mainitsematta, että suunnittelee innolla perustavansa perheen seuraavan 5v sisällä. Itse haastatteluun annan vinkiksi (sen lisäksi, että osaa tietysti perustella sen miksi haluaa juuri teidän yritykseenne), harjoittaa ihan pientä itsepohdiskelua ja miettiä ihan paperille niitä omia vahvuuksia ja suuntautumistoiveita uran edetessä, sekä keksiä myös järkevä vastaus siihen vakio ”mitä kehitettävää sinulla olisi itsessäsi”-kysymykseen. Esimerkki: ”Huonona puolenani on se, että joskus hankalat asiakkaat ärsyttävät ja saatan sanoa suoraan ilkeästi päin naamaa” —> no tyhmäkin tajuaa, että EI NÄIN, vaan ennemmin ehkä jotain tämmöistä: ”Joskus tulee hankalia asiakkaita ja saattaa ajoittain harmittaa, mutta tällöin on ajateltava, että teen vain työtäni ja ystävällisellä palvelulla saa myös vihaisen asiakkaan usein lähtemään rauhallisena pois” —> ennemmin näin 😀 Ei ollut varmaan kenellekkään uutta! Ja tottakai se näpsä vastaus kuuluisaan viimeiseen kysymykseen: ”Kerro miksi meidän tulisi valita juuri sinut?”.
Oma harjoittelupaikkanikin on siis myös aivan tavallista finanssialan työtä aivan tavallisella palkalla, josta nyt vain satun pitämään kovasti myymälätyöskentelyn jälkeen, jossa sitä harkinta-, ongelmanratkaisu- ja päättelykykyä nyt ei ihan kamalasti tarvinnut käyttää. Ehkei maailman yksinkertaisinta hommaa, mutta toivon saavani jatkaa saman firman palkkalistoilla vielä pitkään! Ja mikä tärkeintä, töihin on aamuisin aina mukava mennä, on mukavat työtoverit, ihana esimies, mitä muuta voisikaan toivoa?
Toivottavasti näistä mun itsestäänselvyyksistä oli edes jollekkin apua (tai parasta olla, näin tän eteen aikaa varmaan lähes 10h :D) ja pahoittelut mahdollisista kirjoitusvirheistä, sekä epäjohdonmukaisista lauseista. Klo 5 aamulla ei ole ehkä paras aika tarkastaa tätä tekstiä..
JEE tänään jo perjantai!!!

Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

miami-nails

Kävin eilen vihdoin ja viimein kynsihuollossa ja johan oli aikakin, kun esimerkiksi oikean käden peukku oli totaalisesti katkennut, vaikken ole (ihme kyllä) onnistunut viimeiseen yli kahteen vuoteen saamaan kokonaan telottua irti yhtään kynttä.. No, iskin sen peukalon sitten eräs mukava ilta tonne mun parveen ja siitä eteenpäin yritin epätoivoisesti liimailla sitä kolmeen osaan lohjennutta kynttä takasin paikoilleen, kunnes jokainen niistä kolmesta osasta aina pikkuhiljaa tippui kyydistä ja pari päivää sitten annoin vaan periksi ja leikkasin vihdoin sen kynnen kokonaan lyhyeksi..
Jokatapauksessa, siirryin vajaan kolmen vuoden ”erossaolon” jälkeen kun ekan kynsihuoltaja-kaverin asiakkaaksi, eikä tarvinnut taaskaan pettyä! En malta odottaa, että pääsen testaamaan läpi kaikki superneon-hileet ja geelit !!

Kuvissa kynnet ei ole läheskään niin neonkeltaiset, kun luonnossa, enkä ois voinut ennen tätä kuvitellakkaan laittavani joskus keltaiset kynnet, mutta näin se mieli näköjään muuttuu ja tykkään kovasti! Keltaisen lisäksi lisättiin tohon päälle pinkkiä hilettä (joka ei tosin näissä iPhone-kuvissa oikein erotu) ja kynnet saikin lempparinimen ”Miami Nails”, niiiiin hienot! Ihanaa vaihtelua niihin, mitä mulla on ollut viimeiset pari-kolme vuotta.

Miten voin keskittyä tänään töissä niihin itse töihin, kun ajaudun koko ajan jotenkin ihailemaan vaan näitä kynsiä? Ei tarvitse enää suotta häpeillä myöskään sitä mun tynkää peukkua 😀

Mitäs tykkäätte?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 11 kommenttia.