Siis ei apua. Pakko vaan mainita, että nää epäsäännölliset päivärytmit on jotain aivan karseeta.. Kun oon taas reilun viikon tehnyt iltavuoroja ja puoli-iltavuoroja, niin ei luoja tää aamulla herääminen on jotain niin järkyttävää! Tai siis no eihän siinä sillon ole mitään ongelmaa, jos on vapaapäivä, sillon saa herätä tietty kukkumaan vaikka kuin pirteenä jo klo5!
Noh, ajattelin nyt sitten vähän avata mun syksyn suunnitelmia, vaikka pidin pitkään sen linjan, etten niistä täällä pukahda ennenkö jotain on konkreettisesti mustaa valkoisella. Seuraavat vajaat kaksi viikkoa tulee olemaan ihan kamalaa stressiä ja sydämentykytystä… Vihaan odottamista. Pistin siis avoimen harjoitteluhakemuksen sekä verkossa, että ihan omin kätösin kirjeitse (saatekirjeineen :D) yritykseen, joka on koko mun opintojen ajan ollut mulle semmoinen ”vielä jonain päivänä”-haavetyöpaikka. Viime talvena vitsailin, että ”isona tyttönä oon sitten siellä yhtiössä töissä ja ostan sen BMW X5:sen ja ajan ympäriinsä Bixu pelkääjän paikalla”, haha!
Eilen täältä yrityksestä lähetettiin sitten sähköpostia, että olisinko kiinnostunut harjoittelupaikasta osastolla *piip*. Neuvottelin asiasta jonkun aikaa sähköpostitse jonka tuloksena sain siis selville, että yritys on yleensä tarjonnut palkattoman harjoittelun, mutta mikäli olisin kiinnostunut pidempiaikaisesta määräaikaisesta työsuhteesta, on asia aivan eri juttu ja palkkauskin olisi enemmän kun kohdallaan niin harjoittelun (5kk) ajalta, kun sen jälkeenkin, ruokaetuineen tottakai…. Meinasin alkaa itkeä ja oon vatvonut tätä asiaa muutenkin eilisestä asti non-stoppina. Eli, parin viikon päästä Helsinkiin haastatteluun ja sen jälkeen saan edes jotain osviittaa siitä, että onko muutaman kuukauden päästä edessä muutto Helsinkiin. Määräaikaisuuden pituudesta ei ole mitään hajua vielä, mutta se voi olla hyvinkin 8kk, vuosi tai jopa enemmänkin. Lisäksi tietenkin se, että yritys antaisi varmaan enemmän kun mielellään aiheen opinnäytetyöhön, jota voisin parhaimmassa tapauksessa alkaa tehdä alta pois jo ensi syksynä. Tiedän ettei mun pitäisi vielä innostua tästä, koska mun tuurilla tää aivan varmasti menee mönkään nyt kun sanon koko asian julkisesti, mutta tota yhtiötä parempaa alkua uralle ei vois edes toivoa, ottaen huomioon, että yhtiö on jakautunut todella moneen osaan, eli etenemismahdollisuudet ovat todella mittavat. (Jos joku kysyy, niin ei ole OP-Pohjola :D) Oon niin malttamaton ihminen, etten tiedä miten jaksan odottaa!!! Kun haluaa jotain oikein paljon, niin tiedätte kuinka järjettömän tuskaista se odottelu voi olla.. Saa toivottaa tietysti onnea matkaan! Mun piti saada eilen tietää, että saanko paikan yhdestä toisesta saman toimialan yrityksestä, jonne teen sitä projektia (joka ois myös ihan superhuisi vaihtoehto!), mutta lomitusten vuoksi se siirtyi ensi viikkoon.
Apua, miten maltan taas olla töissä, kun päässä pyörii vaan nää syksyn asiat ja tiedossa kolme paikkaa, joihin kaikkiin haluaisin todella paljon, mutta joista se mun uran kannalta kaikkein tärkein vaatisi uhrauksena sen, että jättäisin (vihdoin ja viimein) Jyväskylän ja kaiken täällä, ehkä lopullisesti. Ja nää on ne asiat, mitkä mua lähiaikoina on kaiken muun ohella kaivellut kaikkein eniten, kun muisti, kuinka raastavaa tää jatkuva ”työn”haku kaikkine säätämisineen, puheluineen ympäriinsä ja odottamisineen on, eteenkin kun on aikalailla kyse asioista, jotka määrittelevät mun loppuelämän noin uran kannalta. Kuolen ehkä onnesta, jos tää mun parin vuoden uurastus viimeinkin palkittaisiin, eteenkin kun tällä mun motivaation määrällä ei ole tällä hetkellä mitään rajaa!! Toivon, että tämä mun valmius ottaa riski ja jättää periaatteessa kaikki täällä taakseni x-pituisen määräaikaisuuden vuoksi (josta ei ole mitäään hajua), kertoo siellä haastattelussa edes jotain tästä mun halukkuudesta asiaa kohtaan.
Ääähh, mun oli vaan aivan pakko sanoa tää ääneen ja oon itseasiassa niin onnellinen, että oon töissä nämä seuraavat 6päivää, että saan edes osan päivästä nää harkka-asiat pois mielestä!
Ps. Sori, jos teitä alkaa jo kyllästyttää nää mun iPhone-kuvat 😀
