Jouduin eilen sanomaan heipat sille ihanalle Canonin lainakameralle, vaikka oli niin lähellä etten ois ruikuttanut lupaa saada pitää sitä vielä edes yhden viikon. MUTTA! Onnistuin sentään tekemään myös suuria ihmeitä, toisinsanoen pelastin mun EMUt kuoleman kielistä tommosen Biancon Combi cleanerin ja mokkaharjan avulla, jotka löysin kaapista! Pyöritin tolla harjan muovi/metallipuolella noi EMUjen pinnan huokoset auki, hinkkasin vaahdotetulla mikrokuituliinalla ja johan toimi 🙂

Hurraa! Pitää vaan muistaa laittaa nyt vielä uus tupla-kosteussuoja päälle. Tästä tulikin mieleen, että missäköhän ne mun uudet EMUt luuhaa. Musta tuntuu, että kaikki mulle tulevat paketit jotenkin vaan jymähtää jonnekkin matkan varrelle..

Mun kameran kuvasaldo lauantailta (ja ylinpäänsä koko viikonlopulta) on maailman onnettomin, mutta oltiin siis Merin ja Annan läksäreissä ja kyseessä oli siis naamiaiset. Ja koska jouduttiin siirtymään meidän asuja koskien plan b:stä plan c:hen, oli onni että Ronjalla oli tarpeeks paljon ideoita ja kekkas, että voidaan olla vaikka Havaijilainen rantabändi. Keksin yhden biisinkin tolla meidän kitaralla, mutta unohin varmaan tunnissa miten se soitetaan.

Haha, meitä on luultu 3päivän aikana jo kahdesti Ronjan kanssa siskoksiks!

Liikutuin maailman eniten, kun Meri sanoi, että sen oli pitänyt ettii ihan vaan meitä varten Gay Fish tonne bileiden soittolistalle, muttei ollut kerenny!!

Mä oon tässä nyt reilun viikon koittanut ymmärtää, miten semmonen lapsille tarkotettu menthol-nenäpuikko voi olla oikeesi sata kertaa vahvempi, kun semmonen aikuisten?! Sain äsken siitä taas niin kamalan nenä-krampin, että meinasin alkaa itkeä! Tuntu kun joku ois tunkenu molemmista sieraimista poskionteloihin asti jääpuikot 😀

Jos pitää keksiä edes yksi positiivinen puoli siitä, että sähläsin noiden mun kurssien kanssa, niin se on todennäköisesti se, etten joudukkaan heräämään tiistaisin 05.40 ja kärsimään keskellä päivää 4h hyppäristä, vaan nukkua ihan vapaasti vaikka 10.30 asti kuten tänään.

Ps. Vastaan noiden viimeisen kymmenen postauksen kommentteihin heti kun jaksan/kerkeän/saan aikaseksi 🙂

Tajusin (=muistin) vasta oikeastaan eilen, että mulla alkaa tänään kevään kurssit ja ton melko rankan viikonlopun päätteeks tää mun opintoihin paluu-innostus ei varsinaisesti oo ihan huipussaan. Lisäks katoin nyt äsken aivan sattumalta, että olin merkinnyt pari kurssia ihan päin honkia, enkä oikeesti ymmärrä miten näin on voinut tapahtua.. Kaikki aikataulut siis uusiksi. Olin eilen niin poikki, kun vihdoin illalla pääsin kotiin, etten jaksanu ees mennä suihkuun. Mulla on tällä hetkellä niska ja hartiat niin jumissa ja kipeänä, joko huonossa asennossa (tai vieraalla tyynyllä) nukkumisesta tai muuten vaan sadan kilon tavaroiden eestaas raahaamisesta, että oon nyt muutaman päivän sisään joutunut syömään oikeesti varmaan kourallisen särky-ja kipulääkkeitä, etten oikeesti alkais itkeä tän tuskan kanssa! Antauduin myös eilen pieneen hartiahierontaan siinä toivossa, että se ois auttanut ees vähän, mutta se loppu siihen, että mulla vaan valui kyyneleet silmissä, koska se kipu oli jotain aivan kamalaa. Ehkä tää tästä ajan kanssa menee ohi.. Onneks nyt jo aavistuksen parempi kun eilen! Pieni maanantain valitusvirsi jo heti alkuun.

Meidän eilinen Hki-Jkl pendoliino oli niin täyteen buukattu, että ainoat vierekkäiset paikat mitä meille tarjottiin, oli joko koiravaunusta tai vaunusta, jossa sitten oli näköjään maailman huonoimmin eristetty tupakkakoppi, vaikka kaikkien paikkojen pitäis pendoissa olla allergia-ystävällisiä.. Mun keuhkoputki alko heti turvota umpeen siitä ihan kauheesta tupakan kärystä ja kiva konnari päästi meidät onneks business-luokkaan evakkoon. Ehkä oksettavin asia mitä tiedän, on semmonen ummehtunut tupakanhaju, varsinkin kun kyseessä on sisätilat. Kerrankin kiitokset VR:lle (vaikka sillä 27euron lipun hinnalla nyt voikin vaatia vähintään 1.luokan palvelua :D), eikä junakaan ollut tällä kertaa myöhässä kun 15min.

Ja joo, onnistuin pilaamaan mun lemppari-EMU:t Helsingin loskasilla kaduilla.. Ois varmasti ollut ihan hyvä muistaa ottaa mukaan varakengät noiden plussakelien varalta. Onneks on edelleen tulossa ne uudet Stingerit sieltä Natureshopista. Lupaan varjella niitä, kun kalleinta aarrettani ja ehkä koittaa tänään puhdistaa noita edellisiä jollain puhdistusaineella.

Nyt koululle.. onko ihan pakko? Tai no eipä varmaan.

Viikon kohokohtia tähän mennessä:

– Tein ainakin koko alkuvuoden parhaimman teon ja kävin kylässä mun mummon luona tiistaina. Mun on pitänyt toteuttaa tää oikeesti niin kauan, mutta jotenkin vaan venytän aina näitä oikeesti tärkeitä asioita, vaikka mun mummo asuu ihan ydinkeskustassa. Viime kerrasta on oikeesti varmaan yli vuosi. Oon kamala.

– Keskiviikkona töissä tosi sekava huumeiden vaikutuksenalaisena oleva (mies) sai päähänsä ilmeisesti samalla sekunnilla, kun astui sisään meidän liikkeeseen, että haluaa korvakorut. Tulin mukaan tähän tilanteeseen (vessasta :D) siinä vaiheessa, kun tää kyseinen henkilö oli maksamassa niitä korviksia ja alkoi vaatia, että me tökättäis mun työkaverin kanssa sille nuppineulalla ne itse korvanreiät. Kun ei yllättäen suostuttu tähän, se kävi vielä vähän uhkaavammaks ja alko vaatia meiltä sitä nuppineulaa, että tökkäis ne hiton reiät sitten itse. Noh, tän jälkeen se alko yrittää epätoivosesti omatekoista lävistystä niiden sen just ostamien korvisten tapeilla… Tässä vaiheessa vartija otti sen pieneen puhutteluun, sai sen ulos ja kerto vaan ihan vinkkinä, että kyseinen henkilö saattaa käydä kimppuun, jos tarpeeks ärsyttää. Kiitti tiedosta.. Ei silti tehdä kellekkään lävistyksiä (thank god), eteenkään nuppineuloilla.

– Meinasin samana päivänä oikeesti pari kertaa menettää tajuntani töissä, koska olin vaan jotenkin totaalisesti unohtanut syödä mitään.

– Luin eilen loppuun sen Liza Marklundin Studio Sexin ja itkin taas varmaan 30min, en muistanu edes että se oli niiiiiiiiiiiin liikuttava.

– Kappas mitä posti toi tänään. Nimittäin mun opiskelijakortin, joka oli haahuillu sen reilun viikon jossain tuolla ties missä. Kuori täynnä reikiä, pakattuna tollaseen muoviin…. Noo, luojan kiitos oli ees itse kortti tallella, jos ois ollu kyseessä tavallinen kirjekuori ilman tota kuplamuovia, ei varmasti ois ollut.

Ja juu ymmärrän, että siellä on varmasti tosi kiire kun niitä kirjeitä ja lähetyksiä sullotaan kauheella volyymilla niihin käsittelykoneisiin ties minne, mutta oikeesti tää on viimeisen 6kk sisällä toinen kerta, kun posti hajoittaa mun asianmukaisesti pakatun toimituksen. Edellisellä kerralla oli kyseessä syksyllä yks kellon koneisto, joka siis katosi (tai siis ne itse riekalaiset kuoren jämät sain muistoksi kotiin lähetettynä) ja jota mulle ei tietty ees suostuttu korvaamaan takasin, tällä kertaa oli ihme kyllä itse sisältö edes tallella…… Mulla ei oikeesti oo kauheen hyvä tuuri näiden kanssa. Oon muuten odottanu nyt yhtä Nellyn tilausta, jonka tein samana päivänä kun sen pitsimekon tilauksen, joka siis saapui jo ennen joulua. Eipä oo näkynyt.

– Sain äsken pakattua viikonlopun Helsingin jutskat..

– Tänään on Bixun 3v synttärit!! Jee 🙂

Huomenna tiedossa kaikkea kivaa, en malta odottaa! Isi lupas tuoda tänään mokkulan lainaan viikonlopuks, luojan kiitooos..