Sain torstai-iltana ihan järkyn närästyksen siitä mun chilikanan lopusta, jonka ahmin tyhjään vatsaan heti kun pääsin töistä kotiin. Mä en oo oikein varma onko mussa jotain vikaa, koska en oo siis tähän mennessä elämääni kohdannut vielä mitään, joka ois ollut mulle liian tulista 😀 Ja tilaan Thaimaassa ja Malesiassa ruoat aina ”extra hotteina” ja ne paikallisetkin on pyöritellyt päätänsä, kun mä vetelen ihan mukisematta mitä vaan. Ehkä mulla on jotain vikaa makuaistissa (kuten myös huono kuulo ja huono muisti), mutta näköjään mun vatsa ainakin reagoi noihin mausteisiin, varsinkin kun käytän sen mun kanan marinaadiin aina naga-chiliä (joka on olevinaan maailman tulisin chili) ja vähintään ruokalusikallisen jauhettua thai-chiliä. No, jokatapauksessa olin jo torstai-iltana luovuttamassa kuntosalille lähdön suhteen, mut Nora sai mut (samarinin voimin) patistettua lähtemään, onneks. Mun ”missio: perse” on alkanut ilmeisen hyvin, koska pystyin perjantaina jopa kävelemään normaalisti niiden prässäilyjen ja järkkyjen kyykkyjen jälkeen, samaa ei ois voinu sanoa viime kerran jälkeen! 😀
niin tietää ainakin nyt, että elän vähintään symbioosissa mun webcamin kanssa.
(Harmi vaan oon sählänny ton mun koneen sisäisen webbarin asennusten kanssa ja se näyttää sen näytön semmosena super-zoomattuna enkä saa sitä millään muutettua, niin jouduin ottaa käyttöön
ton mun iänikuisen ulkoisen Logitechin :D)
Käytiin aamupäivällä poikaystävän kanssa pelaamassa se 45min tehotunti sulkapalloa tossa monnarilla ja muistin taas, miks sulis on mun ikisuosikki kaikista peleistä, niin kivaa! Harkitsen jo seuraavan pelitunnin varaamista huomiseks! Voisin kruunata tän viikon kohta tekemällä näin kotioloissa vähän noita kyykkyjä 3kg käsipainoilla, kun ei kaiken isäinpäivä-hössötyksen keskellä keretty tänään Norskun kanssa salille. Oon ehkä vieläkin vähän ähky siitä härän marmorifileestä, jonka vetäsin tänään siellä isäinpäivä-lounaalla (mmm), joten ehkä vaan parempi treenata pikapikaa itekseen ja vaan lölliä loppuilta 🙂
En tajua muuten miten en oo muistanut kertoa yhtä huvittavaa juttua alkuviikolta! Olin siis just ennen kävelylenkille lähtöä pesemässä meikkejä pois, kun mun puhelin soi ja soittaja näytti jotain niin epämääräistä numeroa, ettei voinut olla kyseessä ainakaan kukaan tuttu. Vastaan aina tollasissa ”kiire-tilanteissa” (tai jos muuten vaan ei jaksa puhua, eikä nyt ota selvää kuka sieltä mahdollisesti soittaa) puhelimeen vähän epämääräsesti, tai no ainakin yritän kuulostaa kamalan kiireiseltä, jotta siitä tilanteesta päästäis mahdollisimman kivuttomasti molempien osalta. Joskus musta on oikeesti tosi hauska jäädä juttelemaan puhelinmyjien kanssa, jossei oikeesti oo muuta tekemistä, mutta jos oikeesti on paha paikka, niin ennemmin ainakin esittää kiireistä, koska ei vaan tulis mieleenkään esimerkiks lyödä luuria korvaan tai tokasta ilkeästi heille, koska sehän nyt on vaan heidän työtään. Uskon näissä niin karman lakiin, jos oot muille ilkeä, niin joku varmasti on sulle ja toisinpäin. (Tästä tulikin mieleen, että mulle soitetaan vähintään 2kk välein Sanoma Magazinesilta ja yritetään aina myydä sitä Glorian kotia tai Cosmoa ja jokaikinen kerta harmittelen näille myyjille, että miksei niillä oo Oliviaa valikoimissa, koska vaikken yhtäainutta kertaa ookkaan tilannut lehtimyyjiltä mitään, niin sen Olivian voisin tilata ihan oikeasti!!) Mulla on ollut monta kaveria samoissa hommissa Soneralla ja Elisalla ja tiedän, ettei ne asiakkaat aina oo ihan kivoimmasta päästä, joten miks pilata toisen päivä olemalla kusipää, kun voi olla ystävällinenkin. Ei se oo paljoa sulta pois. Takasin asiaan…
Dialogi meni suunnilleen näin..
Puhelin siis soi..
Minä vastaan: ”iines” (sillä epämääräsellä ”Mitäsähaluutnytonpahapaikka-äänellä”)
Soittaja (mies): ”No täällä herra X yrityksestä blaabluublaa iltaa”
..no, en saanut mitään selvää mitä tää asia koski, joten jouduin ainakin pari kertaa toistamaan, että ”öö anteeks siis mistä?”. No se mies selitti vielä kerran sen yrityksen bliublau nimen ja koitin samalla miettiä, että mitä mulle tällä kertaa koitetaan myydä ja sain sanotuks vaan ”aaaa joo hmmm”.
Noh, tän jälkeen tää mies-soittaja kysyy jo vähän jämptimmin, että ”Oiskohan sulla siinä isiä tai äitiä lähellä?” SIIS MITÄ! 😀 Repesin niin paljon ja tokasin, että ”No, oon jo kyllä onneks ihan iso tyttö”, jonka jälkeen tää myyjä ilmeisesti meni hetkeks vähän noloks ja alko kyselemään mun tänhetkisen puhelinliittymän tilannetta sun muuta. Selitin mun tilanteen, kiitin hei, toivoteltiin huvittuneissa tunnelmissa hyvät päivänjatkot ja sainkin pidäteltyä naurua sen puhelun loppuun asti, kunnes repesin ihan totaalisesti! Varsinkin kun mun liittymä siis on ihan mun omissa nimissä. Kuukaus sitten mua luultiin mun 19v siskon äitiks, meitä luultiin ainakin se 8 kertaa taas siskon kanssa kaksosiks ja nyt mua luultiin ilmeisesti 7-vuotiaaks lapseks! Mulla alkaa pikkuhiljaa kehittyä jonkunlainen ikäkriisi ja en todennäköisesti kohta itsekkään tiedä, minkä ikänen oon tai minkä ikäiseltä ylinpäänsä näytän, kamalaa! 😀 No, mut ainakin tää pelasti mun päivän!
Sori maailman epäjohdonmukaisimmista horinoista, huomiseen!
Ps. Mun on ihan pakko linkkailla Ronjan blogia (varsinkin jos matka-aiheiset ja maaliskuussa vaihtokuulumiset Ausseista kiinnostaa), nyt kun se vihdoin sai aikaseks luotua semmosen, eli sinne pääsee täältä!
Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.
